Nyt kun naapurustoa vielä viime keväänä jutuillaan terrorisoinut psykopaatti on poissa, on näillä kulmilla aika hiljaista. Mutta siltikin aika erikoista ja kirjaimmellisesti värikästä kansaa täällä asustaa. Seksuaalisia vähemmistöjä unohtamatta.
Jotenkin minusta tuntuu, että näin kun kerrostalossa asuu, majailee minun yläkerrassa aina norsu. Kummallista, että tuollainen henkilö joka pystyy piiloutumaan lipputankon taakse, ei osaa kävellä kuin kannoilla. Eri asia on, jos hänelle sattuu olemaan norsu lemmikkinä, mutta epäilen, että tämä olisi pistänyt jo jossain vaiheessa silmään. Toinen asia vielä mikä ärsyttää on se, että tämä kyseinen varsin epäkohtelias nuorimies ei ilmeisesti osaa tähdätä kusihätäänsä ollenkaan, vaan laskettaa slaikkarillaan suoraan siihen keskelle Idoa , missä yleisimmin se vesi sijaitsee. Lorina on lievä adjektiivi ilmaisu tästä toiminnasta, mikä herättää useimmiten öisin. Pitäisi kai käydä kehottamassa, kuten omia lapsia iltapissalle ennen painajaisille menoa. Tai sitten sillä on oikeasti elättinään se norsu.
Entäpä alakerran lesbopariskunta. Ehdottomasti tunnistettavissa, että kaapista on tultu, nimittäin samanlaisissa tuulipuvuissa lenkkeilevää pariskuntaa puudeleineen ei ainakaan täysin heteropariksi voi katsoa edes niillä kuuluisilla samoilla silmillä.
Nyt siellä sitten joillain herää villi ajatusleikki kauniista viettelijätär nymfoista, mutta voin puhkaista sen ajatuskuplanne samantien. Nimittäin molemmat näistä näyttävät lähinnä miehiltä. Rumilta sellaisilta. Yleensähän toinen on enemmän tai vähemmän näissä "hommissa" miehinen ja toinen se naisellisempi, mutta poikkeus vahvistaa jälleen säännön.
Sinänsä mukavia ja harmittomia ihmisiä, mutta ehkä tuo Rexonan sport -suihkugeelin käyttö ja varsinkin partavedellä läträäminen on hieman jo liikaa. Varsinkin, kun partavesi on Yves Saint Laurentin Kouros, tuo 80-90 luvun vaihteen löyhkä, mitä valitettavasti jotkut käyttävät edelleen. On ajattomia partavesiä, mutta tämä ei kuulu niihin, varsinkaan noin käytävässä haisteltuna kera Rexonan.
Lisäksi kun "hoodeilla" asustelee ainakin Saksalaisia, Venäläisiä, Kurdeja ja Vietnamilaisia, alkaa pihan hiekkalaatikolla olla mukavan kansainvälinen tunnelma, kielimuurista nyt puhumattakaan.
Tuonne samalla hiekkalaatikolle pitäisi kyllä laskea vastapäisen talon ikinuoruuttaan elävä nelissäkymmenissä oleva uusnatsi, joka maihareineen, suomileijona koruineen ja saman logon omaavan paidan kanssa on kieltämättä aika huvittava näky. Ja heti vastaus kysymykseen: Kyllä, hän omistaa myös KIITOS -hupparin ja saksanpaimen koiran, mutta sehän ei ole koiran vika.
Täytyy kuitenkin koputtaa puuta siinä mielessä, että pahempia häiriötekiöitä ei ole ilmennyt näin vuoden asumisen aikana.
Se pahin opiskelija sakki, jotka alkavat viikonlopun vieton hyvissä ajoin keskiviikkona, jolloin mitä kummallisimman näköisiä lökäpöksyjä alkaa valumaan asuntoon ovista ja ikkunoista, ovat onnekseni jossain ihan muualla. Tämäkin vielä ehkä menisi. Se pahin oikeastaan olisi se yläkerran armoton rakastaja, joka viikonloppuisin vinguttaisi vanhaa sänkyä ja jotain lorttoa aamusta iltaan. Sitä ei nimittäin kuuntele vittuuntumatta kukaan.
keskiviikkona, syyskuuta 16, 2009
sunnuntaina, syyskuuta 13, 2009
Top 100 levyt Nro 84: Kotiteollisuus - Kuolleen kukan nimi
Olin vähän kahden vaiheilla tämän levyn suhteen, että kuuluuko tämä yleensä metalli musiikin kategoriaan, vai tämän päivän Suomi-rokkiin. Ei varmaankaan tähän ensin mainittuun, jos tätä heiltä itseltään kysytään, mutta eipä kysytä. Siispä Kotiteollisuuden Kuolleen kukan nimi on levy nro:84.
Oli tämä nyt raskasta junttirokkia tai mitä hyvänsä,tällä levyllä yhtye muuttui suoraviimaisemmaksi, melodisemmaksi, ja sanoituksellisesti selkeämmäksi niin, että se tyhminkin pohjalainen tajuaa mikä on homman nimi. Ja hommahan alkaa mainiolla Valtakunta biisillä, jonka yksinkertainen pääriffi on silkkaa rautaa. Vuonna Yksi ja Kaksi, Rakastaa/Ei Rakasta ja Kielletyn Puun Hedelmä seuraavat samaa yksinkertaisen viitoittamaa tietä, osoittaen, että myös kitara on lyömäsoitin.
Tuosta voidaankin nopeasti päätellä, että mitään varsinaisia virtuoosejahan nämä muusikot tässä orkesterissa eivät ole, ja myöntävät sen itsekkin. Puhumattakaan Hynysen laulutaidoista.
Levyn alkupuolen kappaleet toimivat siis paremmin ja ovat edelleenkin keikkaseteissä mukana. Levyn lopussa on muutaman hieman "hartaampi" veisu, mutta viimeinen kappale, eli Satu peikoista on ehkä yksi parhaista Kotiteollisuus biiseistä koskaan.
Yhtyeen lyyrikko, biisintekijä ja pääperkele, Jouni Hynysestä voidaan olla mieltä mitä hyvänsä, sanoittajana hän on kuitenkin mielestäni Suomen ehdotonta eliittiä, jonka ovat myös monet arvostetut musiikintekijät nostaneet esiin haastatteluissaan.
Se toinen puoli Hynysestä onkin se sovinisti junttijuoppo, mutta tämähän on se julkisuuskuva, minkä Hynynen on tietoisesti valinnut, ja sen myöntänyt. Ja onpahan myöntänyt senkin, että se on jo hieman ampunut yli, jopa niin yli, ettei edes hilse pölähdä.
Lopputuloksena voin sanoa, että tämä on kuitenkin bändin yksi vahvimmista äänityksistä, vaikka tämän jälkeen yhtye työsti loistavat levyt kuten, Helvetistä Itään ja 7. Tämän jälkeenkin on vielä levyjä tullut, mutta ei ehkä enää niin tasapainoisia mitä nämä jo mainitut. Tuntuu oikeastaan siltä, että bändi on jäänyt polkemaan paikoillaan, kuten suomirokin muutkin dinosaurukset Popedasta Eppu Normaaliin. Kai se sitten kuuluu mennäkkin niin.
Oli miten oli, mutta oikein mukavaa räimettä vaikka olutiltoja säestämään.
perjantaina, syyskuuta 11, 2009
Sonata Arctica - Flag In The Ground
No niin! Kemin lahjat maailman power metallille ovat saaneet purkitettua uuden levynsä. Eipä paljoakaan meikäläistä hetkauta, mutta sen verran pitää taas ukista kuitenkin tästä biisistä.
Jonkun haastattelun mukaan tämä biisi on kypsynyt 13 vuotta. Sen voin uskoa, mutta on tainnut kypsyä hieman yli. Minun korvaani kuullostaa, että tuo kertosäe olisi jostain ihan toisesta biisistä, nimittäin sen verran se mielestäni tulee puskista. Kertosäkeessä ei niinkään mitään vikaa ole, mutta... Eli jos tuo kappale on ollut siellä kuuluisassa pöytälaatikossa sen 13 vuotta, en välttämättä halua edes tietää, missä tuo kertosäe on ollut kaikki nämä vuodet.
Jonkun haastattelun mukaan tämä biisi on kypsynyt 13 vuotta. Sen voin uskoa, mutta on tainnut kypsyä hieman yli. Minun korvaani kuullostaa, että tuo kertosäe olisi jostain ihan toisesta biisistä, nimittäin sen verran se mielestäni tulee puskista. Kertosäkeessä ei niinkään mitään vikaa ole, mutta... Eli jos tuo kappale on ollut siellä kuuluisassa pöytälaatikossa sen 13 vuotta, en välttämättä halua edes tietää, missä tuo kertosäe on ollut kaikki nämä vuodet.
keskiviikkona, syyskuuta 09, 2009
Pieni syväluotaus Jalometalliin 2009
Kylläpäs tämä kesti taas, ennen kuin tänne mitään sain taas kirjailtua Jalometallin tapahtumista. Oikeastaan mitään kerrottavaa ei ole. Ainakaan mitään uutta, mikä ei selviäisi jo aikaisempien vuosien kohelluksista. Eli kun se pullo sihahti, se oli samaa tuubaa siihen asti, kun sen pullon pisti kiinni. Ainoa oikeastaan mikä oli uutta, oli nuo jatkoklubit, missä henkilökohtaisesti vierailin perjantaina.
Perjantai:
Ensimmäinen bändi mitä tuli katsottua, oli Alghazanth. Siitäkin vain pari biisiä lopusta, mutta hyvältä kuullosti noin livenäkin. Oikeastaan harvinaisen hyvältä, kun puhutaan festari -soundista. Sian päät yms. tykötarpeet olivat ilahduttamassa visuaalista puolta, ja tulihan se Moving Mountains sieltä sitten lopussa, eli hittibiisit kotiin. Hyvä aloitus.
ALGHAZANTH
Seuraava, ja oikeastaan ainoa, joka tuli kuunneltua ja JOPA katseltuakin alusta loppuun, oli Deathchain. Hyvä setti, ja yleisöäkin oli jo paikalla yllättävän paljon, mielestäni jokseenkin huonosta ajankohdasta huolimatta. Deathrash Legions, Napalm Satan yms. toimivat livenä kyllä vitun kovaa. Ja viimeisenä kuultu Bathory -laina: Sacrifice kolahti, ja niin näkyi viinan lisäksi kolahtavan myös Barathrum hörhö, Janna "Demonoz" Sovaan, jopa niin hyvin, että armaat erotuomari paidoissa pullistelevat järjestysmiehetkin kävivät herraa hieman rauhoittelemassa. Hyvä keikka, ja ehdottomasti yksi parhaista Jalometalleissa koskaan.
DEATHCHAIN
Perjantain ehkä kummalisin akti oli Solstafir. Tämän aika kokeellista musiikkia esittävän orkesterin vastaanotto oli ainakin minulle yllätys. Odotin joukkopakoa kaljakojuille, paskalle tai kuka nyt minnekkin, mutta tämä osoittaa ainakin sen, että Jalometalli on, ja varsinkin tänä vuonna aika pitkälti suunniteltu marginaali yleisölle. Tästä esimerkkinä mm. perjantain päälavalla päättänyt Voivod, ja tietenkin lauantaina laahustanut Electric Wizard.
Perjantailta odottelin vielä Stormwarrioria ja Hail of Bullets:ia, joka oli livenä pettymys. Yleensä tuon lajin musiikki pitäisi potkia kivekset kurkkuun elävänä, mutta tekemättä jäi, joten osa seurueesta karkasikin ravintola Sarkkaan. Alkoholin ammattilaisten paikkaan.
HAIL OF BULLETS
Oli siis vaihdettava ryyppyvaihde tupaan, ja sieltä suunnattiin Katin ja Mikan kera Lupille tsekkaamaan Baptism ja Enochian Crescent. Baptism oli kaapuineen juuri niin hyvä, mitä sen odotinkin. Ei mitään turhaa, vain murhaavaa soitantaa.
Ennen Enochian keikkaa paikalle raahatut naudan sydämet, höyhenet, perunajauhot kartoittivatkin jo hyvin pitkälti tulevaa spektaakkelia.
Solistin itsensä viiltely aloitettiin jo hyvissä ajoin, olisiko ollut jo kolmannen biisin kohdalla ja kaikkea muuta mukavaa. Lopussa lavalla hillui vielä mies munasillaan, kuinkas muutenkaan. Mielestäni ehkä jopa reissun paras keikka, ilman tätä teatraalista puoltakin, ja tulihan se Väkisinkastettukkin sieltä. Muisto Sorkastakin toimi yllättävän hyvin livenä, vaikka puhtaita lauluosuuksia sisältääkin. Loppu yö menikin aamutunneilla parantaessamme maailmaa Jarviksen kanssa. Ei parantunut, ainakaan merkittävästi, jos aamuun oli katsominen.
HOMMA ALKAA OLLA ISOLLAAN PERJANTAINA
JOKU DAVID LEE ROTHIA MUISTUTTAVA HENKILÖ
Lauantai:
Lauantai aamu alkoi oikeastaan yhtä huuruisena, kuin perjantai oli päättynyt, jos ei sitä sade/rae -kuuroa lasketa. Tarkoituksena olisi mennä ennen Nifelheimiä pelipaikoille. Tässä jopa onnistuttiin. Merkitään siis tämän minä vielä teen -listaan.
JUPE THE DARKEST SIDE OF JURMU
Nifelheim vetikin odotetusti päälavan edustan täyteen, ja monellehan tämä oli koko festarin pääakti. Hyvä veto kaiken kaikkiaan, huolimatta aika hiljaisesta volyymista. 10 metrin etäisyydeltä lauteilta ei mielestäni pitäisi pystyä keskustelemaan huutamatta toisen korvaan. Kaljuuntuvien veljesten kukkoilu oli aika huvittavaa, mutta niin turea, että alta pois.
NIFELHEIM
Lauantai menikin oikeastaan jo Nifelheimin jälkeen nesteiden kaatamiseen huulten väliseen aukkoon, ja Death Angelin odotteluun. Siinä välissä Atheist oli hirveää kuraa, ja kieltämättä Asphyx tuntui kärsivän samasta dilemmasta Hail Of Bulletsin kanssa. Tämän ymmärtää. Onhan Asphyx:issä ja Bulletsissa samoja pelimanneja.
IPE JA DIKTAATTORI KATSE
MASA & I
Death Angel oli rautaa vanhoine ja uusine biiseineen aina siihen asti, kunnes humalatilan edelle alkoi tulla hypotermian oireet. Siispä katsoin omaksi parhaaksi kipetellä hotelliin. Kahtapuolin tietä luonnollisesti. Aamulla herättiinkin sitten vaatteet päällä ja kengät jalassa. Kaaduttiin siis kunniakkaasti saappaat jalassa.
Ensi vuonna se olisikin sitten Carcass pääesiintyjä lauantaina. Eli ensi vuonna jälleen saman toistoa.
Perjantai:
Ensimmäinen bändi mitä tuli katsottua, oli Alghazanth. Siitäkin vain pari biisiä lopusta, mutta hyvältä kuullosti noin livenäkin. Oikeastaan harvinaisen hyvältä, kun puhutaan festari -soundista. Sian päät yms. tykötarpeet olivat ilahduttamassa visuaalista puolta, ja tulihan se Moving Mountains sieltä sitten lopussa, eli hittibiisit kotiin. Hyvä aloitus.
ALGHAZANTH
Seuraava, ja oikeastaan ainoa, joka tuli kuunneltua ja JOPA katseltuakin alusta loppuun, oli Deathchain. Hyvä setti, ja yleisöäkin oli jo paikalla yllättävän paljon, mielestäni jokseenkin huonosta ajankohdasta huolimatta. Deathrash Legions, Napalm Satan yms. toimivat livenä kyllä vitun kovaa. Ja viimeisenä kuultu Bathory -laina: Sacrifice kolahti, ja niin näkyi viinan lisäksi kolahtavan myös Barathrum hörhö, Janna "Demonoz" Sovaan, jopa niin hyvin, että armaat erotuomari paidoissa pullistelevat järjestysmiehetkin kävivät herraa hieman rauhoittelemassa. Hyvä keikka, ja ehdottomasti yksi parhaista Jalometalleissa koskaan.
DEATHCHAIN
Perjantain ehkä kummalisin akti oli Solstafir. Tämän aika kokeellista musiikkia esittävän orkesterin vastaanotto oli ainakin minulle yllätys. Odotin joukkopakoa kaljakojuille, paskalle tai kuka nyt minnekkin, mutta tämä osoittaa ainakin sen, että Jalometalli on, ja varsinkin tänä vuonna aika pitkälti suunniteltu marginaali yleisölle. Tästä esimerkkinä mm. perjantain päälavalla päättänyt Voivod, ja tietenkin lauantaina laahustanut Electric Wizard.
Perjantailta odottelin vielä Stormwarrioria ja Hail of Bullets:ia, joka oli livenä pettymys. Yleensä tuon lajin musiikki pitäisi potkia kivekset kurkkuun elävänä, mutta tekemättä jäi, joten osa seurueesta karkasikin ravintola Sarkkaan. Alkoholin ammattilaisten paikkaan.
HAIL OF BULLETS
Oli siis vaihdettava ryyppyvaihde tupaan, ja sieltä suunnattiin Katin ja Mikan kera Lupille tsekkaamaan Baptism ja Enochian Crescent. Baptism oli kaapuineen juuri niin hyvä, mitä sen odotinkin. Ei mitään turhaa, vain murhaavaa soitantaa.
Ennen Enochian keikkaa paikalle raahatut naudan sydämet, höyhenet, perunajauhot kartoittivatkin jo hyvin pitkälti tulevaa spektaakkelia.
Solistin itsensä viiltely aloitettiin jo hyvissä ajoin, olisiko ollut jo kolmannen biisin kohdalla ja kaikkea muuta mukavaa. Lopussa lavalla hillui vielä mies munasillaan, kuinkas muutenkaan. Mielestäni ehkä jopa reissun paras keikka, ilman tätä teatraalista puoltakin, ja tulihan se Väkisinkastettukkin sieltä. Muisto Sorkastakin toimi yllättävän hyvin livenä, vaikka puhtaita lauluosuuksia sisältääkin. Loppu yö menikin aamutunneilla parantaessamme maailmaa Jarviksen kanssa. Ei parantunut, ainakaan merkittävästi, jos aamuun oli katsominen.
HOMMA ALKAA OLLA ISOLLAAN PERJANTAINA
JOKU DAVID LEE ROTHIA MUISTUTTAVA HENKILÖ
Lauantai:
Lauantai aamu alkoi oikeastaan yhtä huuruisena, kuin perjantai oli päättynyt, jos ei sitä sade/rae -kuuroa lasketa. Tarkoituksena olisi mennä ennen Nifelheimiä pelipaikoille. Tässä jopa onnistuttiin. Merkitään siis tämän minä vielä teen -listaan.
JUPE THE DARKEST SIDE OF JURMU
Nifelheim vetikin odotetusti päälavan edustan täyteen, ja monellehan tämä oli koko festarin pääakti. Hyvä veto kaiken kaikkiaan, huolimatta aika hiljaisesta volyymista. 10 metrin etäisyydeltä lauteilta ei mielestäni pitäisi pystyä keskustelemaan huutamatta toisen korvaan. Kaljuuntuvien veljesten kukkoilu oli aika huvittavaa, mutta niin turea, että alta pois.
NIFELHEIM
Lauantai menikin oikeastaan jo Nifelheimin jälkeen nesteiden kaatamiseen huulten väliseen aukkoon, ja Death Angelin odotteluun. Siinä välissä Atheist oli hirveää kuraa, ja kieltämättä Asphyx tuntui kärsivän samasta dilemmasta Hail Of Bulletsin kanssa. Tämän ymmärtää. Onhan Asphyx:issä ja Bulletsissa samoja pelimanneja.
IPE JA DIKTAATTORI KATSE
MASA & I
Death Angel oli rautaa vanhoine ja uusine biiseineen aina siihen asti, kunnes humalatilan edelle alkoi tulla hypotermian oireet. Siispä katsoin omaksi parhaaksi kipetellä hotelliin. Kahtapuolin tietä luonnollisesti. Aamulla herättiinkin sitten vaatteet päällä ja kengät jalassa. Kaaduttiin siis kunniakkaasti saappaat jalassa.
Ensi vuonna se olisikin sitten Carcass pääesiintyjä lauantaina. Eli ensi vuonna jälleen saman toistoa.
perjantaina, syyskuuta 04, 2009
Videot viikonlopuksi
Taas ollaan yhtä viikkoa viisaampia, tai sitten ei. Mutta siitä piittaamatta videoita, ja suhteellisen tuoreita sellaisia. Tämä uusi Ensiferum ja Viikate ovat vasta viimeisen kahden vuorokauden aika julkaistu. Ollaan siis suorastaan ajan hermolla.
Ensiferumin uusin ei oikeastaan uponnut. Mielestäni se alkuperäinen poljento, mitä oli ensimmäisellä ja edellisellä, on nyt korvattu mahtipontisilla spektaakkeleina, jota tätä nykyä kaikki tuon suunnan yhtyeet suoltaa. Ja se mitä ne suoltaa, on samaa mikä tulee tuolta pakaroiden välissä sijaitsevasta reiästä.
Viikate ei nyt varsinaisesti ole koskaan kuulunut suurimpiin suosikeihin, mutta laitetaan se nyt, vaikkapa hyvänä palveluna tänne. Ja pieni visainen kysymys perään: Eli mistä kotimaisesta komedia sarjasta tässä on ote? Nopeimmalle kultaa,mirhamia ja tunti turpaan kahdella nakilla.
Uusin Insomnium upposikin sitten eri tavalla. Se iloinen melo -death iloittelu on väistynyt takavasemmalla ka tilalle on tullut synkähköä, jopa maalailevaa murinaa. Pari kertaa on levy nyt veivattu läpi, ja kokoajan paranee. Levy suorastaa pakottaa uusinta toistoa. Sopii varsinkin sadesäälle erinomaisesti. En kuitenkaan suosittele miksikään viihdeillan taustaksi, vaan kuunneltavaksi...ja nimen oman syksyn sateisille hetkille ja pieni pimeyskään ei ainakaan pilaa tunnelmaa. Hyvä biisi, joka jää ainakin täällä päässä jopa korvien väliin soimaan.
Nyt kaljat kylmään, ja odotetaan. Se, että mitä, on vielä arvoitus. Eilen oli eilen, ja tänään on tänään. Huominen onkin sitten jo tulevaisuutta.
Ensiferumin uusin ei oikeastaan uponnut. Mielestäni se alkuperäinen poljento, mitä oli ensimmäisellä ja edellisellä, on nyt korvattu mahtipontisilla spektaakkeleina, jota tätä nykyä kaikki tuon suunnan yhtyeet suoltaa. Ja se mitä ne suoltaa, on samaa mikä tulee tuolta pakaroiden välissä sijaitsevasta reiästä.
Viikate ei nyt varsinaisesti ole koskaan kuulunut suurimpiin suosikeihin, mutta laitetaan se nyt, vaikkapa hyvänä palveluna tänne. Ja pieni visainen kysymys perään: Eli mistä kotimaisesta komedia sarjasta tässä on ote? Nopeimmalle kultaa,mirhamia ja tunti turpaan kahdella nakilla.
Uusin Insomnium upposikin sitten eri tavalla. Se iloinen melo -death iloittelu on väistynyt takavasemmalla ka tilalle on tullut synkähköä, jopa maalailevaa murinaa. Pari kertaa on levy nyt veivattu läpi, ja kokoajan paranee. Levy suorastaa pakottaa uusinta toistoa. Sopii varsinkin sadesäälle erinomaisesti. En kuitenkaan suosittele miksikään viihdeillan taustaksi, vaan kuunneltavaksi...ja nimen oman syksyn sateisille hetkille ja pieni pimeyskään ei ainakaan pilaa tunnelmaa. Hyvä biisi, joka jää ainakin täällä päässä jopa korvien väliin soimaan.
Nyt kaljat kylmään, ja odotetaan. Se, että mitä, on vielä arvoitus. Eilen oli eilen, ja tänään on tänään. Huominen onkin sitten jo tulevaisuutta.
keskiviikkona, syyskuuta 02, 2009
Kuulumisia
Herätys, mukulat hoitoon, kouluun, mukulat hoidosta, mukulat nukkumaan ja sitten samalla reseptillä uuteen päivään, paitsi tietenkin viikonloput tekevät poikkeuksen. Saattaa noin äkkiseltään kuullostaa tylsältä elämältä, mutta eipä voi valittaa. Se epätietoisuus mitä työttömänä ilmeni on poissa. Ja sellainen tietty päivärutiini on ollut ihan tervetullutta. Eipä ole ajankäyttö ongelmia, ja olokin on paljon viriilimpi.
Näin 16 vuoden opiskelemattomuuden jälkeen ongelmia eniten tuottaa se tärkein, eli oppiminen. Sanonta: Vanha koira ei opi uusia temppuja, pitää paikkansa, ainakin tietyissä aineissa. Henkilökohtaisesti viimeistä väriä, eli harmaata pukkaa päähän ainakin kemia. Ainakin ne kemian laskut ja kaavat. Tuntuu, että oliko sitä kemiaa edes yläasteella. Päästötodistuksessa se ainakin seisoo mustana valkealla, mutta oma muisti tekee näköjään tepposiaan. Kemian, eli ns. laboratorio työt ovat niinkin ihan kivaa näperrystä, pipetointineen ja mittaamisimeen yms. myrkkyjen kanssa läträämisineen. Etten jopa sanoisi mielenkiintoista, mutta nörtin maineenhan sitä otsaansa saa jos moista alkaa tunneilla huutelemaan.
Siis kaikenkaikkiaan yllättävän hyvin on sopeutuminen tapahtunut sinne finninaamaisten kölvien, mopopoikien ja lökäpöksyjen maailmaan. Tosin pientä hilpeyttä aina aiheuttaa siskon lapsen ja serkun lapsen näkeminen samalla tupakkakopilla. Näistä jälkimmäinen vielä samalla luokalla. No, täysikäinen miehen kutalehan se jo on, mutta muistuttaa kuitenkin joka päivä siitä, että olis ilmeisesti pitänyt aikoinaan viitata useammin.
Tätä kantapään kautta opittua teoriaa pääsee onneksi ammentamaan luokan, tai oikeastaan laboratorio puolen parille tyypille. Hammer-setä kehottaa näet näille pahassa puperteetissä kieriskeleville pysymään koulussa. Be cool, stay in school, on kampanjani slogan. Kyllähan minäkin kouluni kävin, mutta en kunnolla. Tätä on siis hyvä kertoa muillekkin, ketä se koulunpenkin kuluttaminen ei meinaa kiinnostaa.
Entäpä muuta? Kuten sanottua, tuolla ensimmäisessä lauseessa se pääpiirteittäin kiteytyy tämän hetkisen elämän juoksu.
Ensi lauantaina olisi Kemin urheiluautoilijoiden "venetsialaiset", eli jonkinlaiset kauden päättäjäiset. Sora siis lentää, ettei kengänvarret riitä. Huolettaa, että miten sitä malttaa pysyä perjantain selvänäolon kaidalla polulla? Tuskin mitenkään, mutta jos ihan miedosti kotona hyvässä seurassa, eli keskenään+tietokone. Tämä tosin vasta tyttöjen nukkumaan menon jälkeen, eli silloihan se venyy pikkutunneilla, mutta mitäpä vittua sitten. Siis lauantain sinne, perjantain tänne ja tuonne. Tällainen on toimintamalli, jos ei sitä ennen joudu koulun pihalla mopon yliajamaksi.
Näin 16 vuoden opiskelemattomuuden jälkeen ongelmia eniten tuottaa se tärkein, eli oppiminen. Sanonta: Vanha koira ei opi uusia temppuja, pitää paikkansa, ainakin tietyissä aineissa. Henkilökohtaisesti viimeistä väriä, eli harmaata pukkaa päähän ainakin kemia. Ainakin ne kemian laskut ja kaavat. Tuntuu, että oliko sitä kemiaa edes yläasteella. Päästötodistuksessa se ainakin seisoo mustana valkealla, mutta oma muisti tekee näköjään tepposiaan. Kemian, eli ns. laboratorio työt ovat niinkin ihan kivaa näperrystä, pipetointineen ja mittaamisimeen yms. myrkkyjen kanssa läträämisineen. Etten jopa sanoisi mielenkiintoista, mutta nörtin maineenhan sitä otsaansa saa jos moista alkaa tunneilla huutelemaan.
Siis kaikenkaikkiaan yllättävän hyvin on sopeutuminen tapahtunut sinne finninaamaisten kölvien, mopopoikien ja lökäpöksyjen maailmaan. Tosin pientä hilpeyttä aina aiheuttaa siskon lapsen ja serkun lapsen näkeminen samalla tupakkakopilla. Näistä jälkimmäinen vielä samalla luokalla. No, täysikäinen miehen kutalehan se jo on, mutta muistuttaa kuitenkin joka päivä siitä, että olis ilmeisesti pitänyt aikoinaan viitata useammin.
Tätä kantapään kautta opittua teoriaa pääsee onneksi ammentamaan luokan, tai oikeastaan laboratorio puolen parille tyypille. Hammer-setä kehottaa näet näille pahassa puperteetissä kieriskeleville pysymään koulussa. Be cool, stay in school, on kampanjani slogan. Kyllähan minäkin kouluni kävin, mutta en kunnolla. Tätä on siis hyvä kertoa muillekkin, ketä se koulunpenkin kuluttaminen ei meinaa kiinnostaa.
Entäpä muuta? Kuten sanottua, tuolla ensimmäisessä lauseessa se pääpiirteittäin kiteytyy tämän hetkisen elämän juoksu.
Ensi lauantaina olisi Kemin urheiluautoilijoiden "venetsialaiset", eli jonkinlaiset kauden päättäjäiset. Sora siis lentää, ettei kengänvarret riitä. Huolettaa, että miten sitä malttaa pysyä perjantain selvänäolon kaidalla polulla? Tuskin mitenkään, mutta jos ihan miedosti kotona hyvässä seurassa, eli keskenään+tietokone. Tämä tosin vasta tyttöjen nukkumaan menon jälkeen, eli silloihan se venyy pikkutunneilla, mutta mitäpä vittua sitten. Siis lauantain sinne, perjantain tänne ja tuonne. Tällainen on toimintamalli, jos ei sitä ennen joudu koulun pihalla mopon yliajamaksi.
sunnuntaina, elokuuta 30, 2009
perjantaina, elokuuta 28, 2009
Survivors Zero
Tuossa kun Jalometallissa näin erään hahmon, jonka muunmuassa viime kesän Tuska festareille tunnistin jo kaukaa, ja huolestuttavasti takaapäin, mietin, että mitäpä tämä hassun näkoinen hahmo nykyään puuhastelee. No, paljastui Uncle-Googlen kautta, että soittaa otsikon nimisessä bändissä. Siis Survivors Zero:ssa. Kysehän on siis mörrimöykystä nimeltä Tapio Wilska.
Tästä biisistä, ja tämän genren muistakin tuoreista yrittäjistä täytyy todeta, että: hyvät herrat, meni jo!
Tätä tämmöistä kun on maailma pullollaan, ja tätä ns. Göteborg -skenen suuntaisia bändejä, naapurimaa Ruotsin ylituotannon lisäksi, on myös täällä armaassa kotomaassammekin ihan antaa asti.
Tästä biisistä, ja tämän genren muistakin tuoreista yrittäjistä täytyy todeta, että: hyvät herrat, meni jo!
Tätä tämmöistä kun on maailma pullollaan, ja tätä ns. Göteborg -skenen suuntaisia bändejä, naapurimaa Ruotsin ylituotannon lisäksi, on myös täällä armaassa kotomaassammekin ihan antaa asti.
tiistaina, elokuuta 25, 2009
Yleismurheilua osa: III
Minä poika se päästelen suustani ihan mitä sattuu. Tai siis tässä tapauksessa näpyttelin tuossa muutama päivä taaksepäin ihan täyttä paskaa suomalaisista keihäsmiehistä. Hienoa alisuorittamista kertakaikkiaan. Siis keihäsmiehiltäkin kauden huonoimmat heitot, jos niitä niiksi voidaan nimittää, tulivat siis kauden tärkeimmässä paikassa. Pitkämäellä pientä plussaa, että viskeli keppiä kuumeisena, ja korvatulehduksen riivaamana, mutta ei se nyt tulosta plus -merkkiseksi käännä.
Aika ajoin tätä vain näin suomalaisena ihmettelee. Siis sitä, että mistä tämä suomalaisten "haparointi" arvokisoissa vuodesta toiseen johtuu. Tunnetusti melankolinen ja heikosta itsetunnosta tunnettu kansa ei vain osaa voittamisen kulttuuria, siitä kai se johtuu.
Ja sitä paitsi. Olisiko vielä 80-luvulla kukaan uskonut, että musta mies ja Japanilainen seisoo podiumilla keihäs finaalissa? Vastaus: Ei. Mutta toisaalta, olisiko kukaan Mietaan ja Äiteen aikana uskonut, että hiihtokisoissakin nähdään Kenialaisia? Vastaus tähänkin on: Ei! Suoraan sanottuna sitä hieraisee vieläkin silmiään, kun hangella viilettää neekeri, ja vielä perinteisellä tyylillä.
Aika ajoin tätä vain näin suomalaisena ihmettelee. Siis sitä, että mistä tämä suomalaisten "haparointi" arvokisoissa vuodesta toiseen johtuu. Tunnetusti melankolinen ja heikosta itsetunnosta tunnettu kansa ei vain osaa voittamisen kulttuuria, siitä kai se johtuu.
Ja sitä paitsi. Olisiko vielä 80-luvulla kukaan uskonut, että musta mies ja Japanilainen seisoo podiumilla keihäs finaalissa? Vastaus: Ei. Mutta toisaalta, olisiko kukaan Mietaan ja Äiteen aikana uskonut, että hiihtokisoissakin nähdään Kenialaisia? Vastaus tähänkin on: Ei! Suoraan sanottuna sitä hieraisee vieläkin silmiään, kun hangella viilettää neekeri, ja vielä perinteisellä tyylillä.
sunnuntaina, elokuuta 23, 2009
Yleismurheilua osa:II
Niin, sitä Evilää vielä. Meinasihan se kuuluisa "pommi" räjähtää. Harmi, ettei tässä haastattelussa sitä varmaakin legendaksi jäävää kommenttia kuulla. Eli "oli sentin päässä, ettei toimittija Niki Juusela saanut nokkaan". Heh! Pitäisi tuo Evilä turpansa kiinni, niin ei tarvitsisi kuunnella toimittajien piilovittuilua.
..."Mä olin neljästoista"!!! Voi vittu!!!
..."Mä olin neljästoista"!!! Voi vittu!!!
perjantaina, elokuuta 21, 2009
Yleismurheilua
Ich bin ain Berliner -J.F Kennedy 1917-1963
Ei voi taas muuta sanoa, että on se hienoa seurata, kun suomipoika urheilee Berliinin yleisurheilun MM-kisoissa. Voi perkele! Kaukana on ne ajat, jolloin suomea vielä juostiin maailman kartalle, Nurmen, Ritolan yms. toimesta. Ihmettelyä minussa aiheuttaa tosin se, että miksi ja minkä takia tuonne noita kisaturisteja, joita myös jotkut huippu-urheilijoiksi kutsuvat. Kenenkä perkeleen etua se ajaa, että käy esim. paiskaamassa moukaria pari kertaa, ja karsiutuu. Toki se lisää sitä kuuluisaa "kisakokemusta", mutta jos joku, lajista nyt riippumatta on maailmantilastossa nipin napin 500 parhaan joukossa, ja on jo sitä kisakokemusta, vaikuttaako sellaista tuonne edes lähettää itseään nolaamaan miljoonien sierainparien eteen. Mielestäni EI kenenkään! Pysyisi vaan siellä piirikunnallisissa, joissa kaikki palkitaan lusikalla. Kiitoksia, kun osallistuit. Näkemiin.
Suomalaisten ongelma urheilussa on ollut, ja tulee näemmä aina olemaan alisuorittaminen. Siinä missä muiden maiden urheilijat täräyttelevät omia ja maittensa ennätyksiä, Suomipoika tekee kauden huonoimman suorituksen. Suomipojan kotelo ei kestä, niin se ei yksinkertaisesti kestä. Ja tämä lähes toistuu kisoista toiseen, ja monesti tämä toistuu samojen urheilijoiden kohdalla. Onhan näitä. Coloradon susi Risto Ulmala, Mikaela Ingberg, Päivi Tikkanen, joka aikoinaan veti herttaässän hihasta 5000m juoksun jälkeen, sanomalla, että tuli hikikin. Voi perkele! Selitysten aatelia, ihan koko maailmaa silmällä pitäen. Hiihtäjät eivät ole mitään Päivin rinnalla.
Nykyisistä tulee mieleen mm. kaikki korkeus- ja seiväshyppääjät. Onhan näitä, kun jaksaisi niitä muistin sopukoista tonkia, mutta nyt ei riitä aika sellaiseen aivotoimintaan.
Tuorein tapaus on egon pönkittäjä Tommi Evilä. Ei niin tyypillinen suomalainen urheilija. Suu vaahdossa vouhotetaan, kuinka kohta jysähtää. Tuota jysähdystä onkin sitten odotettu tovi. Liekö sitten ruuti kuivaa, vai mistä tämä pienehkö viive johtuu. No, hyvä on! Voittihan Evilä 2005 Helsingin kisoissa pronssia. Tuolloinkin taivaalta tuli varmaan kaikkea, mitä sieltä nyt voi vaan voi tulla, eli tuurissaan oli, kuka siellä yleensäkään tuloksen sai.
Eilen penkiurheiljat odottivat sitä jo huonoksi vitsiksi muodostunutta pamausta, mutta suutariksi jäi, kuten jäi viime vuonna Pekingissä. Suu kävi kyllä entiseen malliin yleisestä habituksesta puhumattakaan, mutta kun ei niin ei!
Mutta jospa keihäsmiehet pelastaisisivat suomalaisten maineen. Näinhän on käynyt ennenkin. Suomalainen kepinviskaaja, kun yleensä on hieman juntti tai ainakin juntihko, niin se ei näin paineita tunne. Tosin poikkeuksiakin löytyy, niitä nyt kuitenkaan tässä luettelematta. Joten odotellaan sitten sunnuntaita, josko silloin "pamahtaisi". Onhan se tietenkin niinkin, että urheilja urheilee itselleen, eikä meille, mutta ainahan se sydäntä lämmittää, kun kansallislaulu rupeaa soimaan, vai mitä?
Eli EI piiritason urheilijoita kisoihin, ja ennenkaikkea, VÄHEMPI PUHETTA, ENEMMÄN TEKOJA. Niin teki Seppo Rätykin aikoinaan, vai mitäpä sanotte näistä seuraavista Sepon legendaarisista vastauksista.
Näihin kuviin ja tunnelmiin!
Ei voi taas muuta sanoa, että on se hienoa seurata, kun suomipoika urheilee Berliinin yleisurheilun MM-kisoissa. Voi perkele! Kaukana on ne ajat, jolloin suomea vielä juostiin maailman kartalle, Nurmen, Ritolan yms. toimesta. Ihmettelyä minussa aiheuttaa tosin se, että miksi ja minkä takia tuonne noita kisaturisteja, joita myös jotkut huippu-urheilijoiksi kutsuvat. Kenenkä perkeleen etua se ajaa, että käy esim. paiskaamassa moukaria pari kertaa, ja karsiutuu. Toki se lisää sitä kuuluisaa "kisakokemusta", mutta jos joku, lajista nyt riippumatta on maailmantilastossa nipin napin 500 parhaan joukossa, ja on jo sitä kisakokemusta, vaikuttaako sellaista tuonne edes lähettää itseään nolaamaan miljoonien sierainparien eteen. Mielestäni EI kenenkään! Pysyisi vaan siellä piirikunnallisissa, joissa kaikki palkitaan lusikalla. Kiitoksia, kun osallistuit. Näkemiin.
Suomalaisten ongelma urheilussa on ollut, ja tulee näemmä aina olemaan alisuorittaminen. Siinä missä muiden maiden urheilijat täräyttelevät omia ja maittensa ennätyksiä, Suomipoika tekee kauden huonoimman suorituksen. Suomipojan kotelo ei kestä, niin se ei yksinkertaisesti kestä. Ja tämä lähes toistuu kisoista toiseen, ja monesti tämä toistuu samojen urheilijoiden kohdalla. Onhan näitä. Coloradon susi Risto Ulmala, Mikaela Ingberg, Päivi Tikkanen, joka aikoinaan veti herttaässän hihasta 5000m juoksun jälkeen, sanomalla, että tuli hikikin. Voi perkele! Selitysten aatelia, ihan koko maailmaa silmällä pitäen. Hiihtäjät eivät ole mitään Päivin rinnalla.
Nykyisistä tulee mieleen mm. kaikki korkeus- ja seiväshyppääjät. Onhan näitä, kun jaksaisi niitä muistin sopukoista tonkia, mutta nyt ei riitä aika sellaiseen aivotoimintaan.
Tuorein tapaus on egon pönkittäjä Tommi Evilä. Ei niin tyypillinen suomalainen urheilija. Suu vaahdossa vouhotetaan, kuinka kohta jysähtää. Tuota jysähdystä onkin sitten odotettu tovi. Liekö sitten ruuti kuivaa, vai mistä tämä pienehkö viive johtuu. No, hyvä on! Voittihan Evilä 2005 Helsingin kisoissa pronssia. Tuolloinkin taivaalta tuli varmaan kaikkea, mitä sieltä nyt voi vaan voi tulla, eli tuurissaan oli, kuka siellä yleensäkään tuloksen sai.
Eilen penkiurheiljat odottivat sitä jo huonoksi vitsiksi muodostunutta pamausta, mutta suutariksi jäi, kuten jäi viime vuonna Pekingissä. Suu kävi kyllä entiseen malliin yleisestä habituksesta puhumattakaan, mutta kun ei niin ei!
Mutta jospa keihäsmiehet pelastaisisivat suomalaisten maineen. Näinhän on käynyt ennenkin. Suomalainen kepinviskaaja, kun yleensä on hieman juntti tai ainakin juntihko, niin se ei näin paineita tunne. Tosin poikkeuksiakin löytyy, niitä nyt kuitenkaan tässä luettelematta. Joten odotellaan sitten sunnuntaita, josko silloin "pamahtaisi". Onhan se tietenkin niinkin, että urheilja urheilee itselleen, eikä meille, mutta ainahan se sydäntä lämmittää, kun kansallislaulu rupeaa soimaan, vai mitä?
Eli EI piiritason urheilijoita kisoihin, ja ennenkaikkea, VÄHEMPI PUHETTA, ENEMMÄN TEKOJA. Niin teki Seppo Rätykin aikoinaan, vai mitäpä sanotte näistä seuraavista Sepon legendaarisista vastauksista.
Näihin kuviin ja tunnelmiin!
tiistaina, elokuuta 18, 2009
Nine lives
Jos sanotaan, että kissalla on yhdeksän elämää, taitaa tuo samainen kielikuva päteä minuunkin. Oli nimittäin taas kerran kuolettavan oloinen krapula Jalometallin jälkeisen viihdeviikonlopun jäljiltä, että tuntui oikeasti, että kuolema niittää satoaan hetkenä minä hyvänsä. Oikeastaan keho huutaa ja maksa vinkuu vieläkin, mutta mukavaahan tuo taas oli ja kinttupolku Tuonelasta hiljalleen löytyä.
Laitan tarkempaa raporttia kuvien kera, kunhan vain jaksan käydä sen itseni kanssa läpi ja saan materiaalia kuvien muodossa kokoon. Nyt katson olevani siihen edelleen aivan liian väsynyt, kuten kaikkeen sosiaaliseen kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Kiitos!
Niin ja ensi vuonna sitten Carcass, eli kai se on uhrattava taas yksi elämä lisää.
Laitan tarkempaa raporttia kuvien kera, kunhan vain jaksan käydä sen itseni kanssa läpi ja saan materiaalia kuvien muodossa kokoon. Nyt katson olevani siihen edelleen aivan liian väsynyt, kuten kaikkeen sosiaaliseen kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Kiitos!
Niin ja ensi vuonna sitten Carcass, eli kai se on uhrattava taas yksi elämä lisää.
torstaina, elokuuta 13, 2009
Aakkosia opiskelemassa
Alun järkytyksen, ja pienten negatiivisten tunnemyrskyjen jälkeen näyttäisi siltä, että mahdollisesti opiskelu ei olekkaan niin haitarista, mitä alunperin sen kuvittelin olevan.
Tämä alun järkytys johtui ehkä siitä, että ensimmäisenä aamuna kohtasin n.400 mopoa, skootteria ja jos minkänäköistä kahdella pyörällä liikkuvaa härveliä. Toiseksi näky oli kuin Tuska festareilta, mitä asukokonaisuuksiin oli katsominen. No, enpä ainakaan erottunut joukosta. Kolmanneksi, kun juhlasaliin kokoonnuimme, katsoin sitä porukkaa epätoivoisesti päätäni pudistellen. "Tuossako todellakin on tämän maan tulevaisuus ja toivo?" Painavat ovat suomineidon hartiat, jos näin on. Lasken kuitenkin myös itseni tuohon suuri lukuiseen ryhmään, vaikka yli-ikäinen olenkin. Toisaalta eipä tuo mopojen määrä ei yllättänyt, mutta taas toisaalta yllätti. Oman ammattikoulu aikaan, en muista nähneeni yhtään mopoa. Mopohan tunnetusti myytiin pois, kun siihen sallittavaan ikään pääsi. Oltiin "kovia" jätkiä silloin.
Subjektiivisesti ajateltuna, on motivaatio kohdillaan, vaikka nuo edellä mainitut ensin aivojani pehmensivätkin. Tähänkin löytyy kolme syytä. Ensinnäkin, pystyn ns. oikolukemaan muutamia aineita, kiitos Sähkotekniikan perusteet suorittaneena. Työkokemuksesta saan myös opintoviikkoja pois, ja kuin myös viime kesäisen hiomolla työskentelyn myötä, saan yhden pakollisen valinnaisen pois kuleksimasta. Näin ollen siis saatan valmistua nopeammin. Toiseksi ryhmä on pieni, ja siinä on muutama täysi-ikäinen, ja jopa pari puolituttua, eli eiköhän sekin jo motivoi. Ja kolmanneksi, meistä ei siis tule pelkän paperi prosessiin suuntautuvia prosessinhoitajia, vaan saamme myös koulutusta teräs- ja kaivos prossesseihin. Tämähän siis lisää mahdollisuuksia työllistyä, vaikka epäilen sitä kyllä ikäni puolesta suuresti. Minä en ainakaan palkkaisi itseäni...ehkä. Luetaan nyt sekin vielä positiivikseksi seikaksi, että meidän "paperipoikien" ryhmässä ovat myös "labralikat". En pistä pahaksi ollenkaan.
Huomenna sitten lintsataan opistomaisesti. Retkue kohti Oulua, ja Jalometalli festareita on täyttä totta. Tätä onkin odotettu, mutta ei ehkä niin paljoa, kuin viime vuotista. Jalometallin aito tunnelma onkin se, mikä tuonne vuodesta toiseen vetää. Jyrkkä ei siis Tuskalle.
Eli tällaista vouhotusta tällä kertaa.
Tämä alun järkytys johtui ehkä siitä, että ensimmäisenä aamuna kohtasin n.400 mopoa, skootteria ja jos minkänäköistä kahdella pyörällä liikkuvaa härveliä. Toiseksi näky oli kuin Tuska festareilta, mitä asukokonaisuuksiin oli katsominen. No, enpä ainakaan erottunut joukosta. Kolmanneksi, kun juhlasaliin kokoonnuimme, katsoin sitä porukkaa epätoivoisesti päätäni pudistellen. "Tuossako todellakin on tämän maan tulevaisuus ja toivo?" Painavat ovat suomineidon hartiat, jos näin on. Lasken kuitenkin myös itseni tuohon suuri lukuiseen ryhmään, vaikka yli-ikäinen olenkin. Toisaalta eipä tuo mopojen määrä ei yllättänyt, mutta taas toisaalta yllätti. Oman ammattikoulu aikaan, en muista nähneeni yhtään mopoa. Mopohan tunnetusti myytiin pois, kun siihen sallittavaan ikään pääsi. Oltiin "kovia" jätkiä silloin.
Subjektiivisesti ajateltuna, on motivaatio kohdillaan, vaikka nuo edellä mainitut ensin aivojani pehmensivätkin. Tähänkin löytyy kolme syytä. Ensinnäkin, pystyn ns. oikolukemaan muutamia aineita, kiitos Sähkotekniikan perusteet suorittaneena. Työkokemuksesta saan myös opintoviikkoja pois, ja kuin myös viime kesäisen hiomolla työskentelyn myötä, saan yhden pakollisen valinnaisen pois kuleksimasta. Näin ollen siis saatan valmistua nopeammin. Toiseksi ryhmä on pieni, ja siinä on muutama täysi-ikäinen, ja jopa pari puolituttua, eli eiköhän sekin jo motivoi. Ja kolmanneksi, meistä ei siis tule pelkän paperi prosessiin suuntautuvia prosessinhoitajia, vaan saamme myös koulutusta teräs- ja kaivos prossesseihin. Tämähän siis lisää mahdollisuuksia työllistyä, vaikka epäilen sitä kyllä ikäni puolesta suuresti. Minä en ainakaan palkkaisi itseäni...ehkä. Luetaan nyt sekin vielä positiivikseksi seikaksi, että meidän "paperipoikien" ryhmässä ovat myös "labralikat". En pistä pahaksi ollenkaan.
Huomenna sitten lintsataan opistomaisesti. Retkue kohti Oulua, ja Jalometalli festareita on täyttä totta. Tätä onkin odotettu, mutta ei ehkä niin paljoa, kuin viime vuotista. Jalometallin aito tunnelma onkin se, mikä tuonne vuodesta toiseen vetää. Jyrkkä ei siis Tuskalle.
Eli tällaista vouhotusta tällä kertaa.
tiistaina, elokuuta 11, 2009
Koulutielle
Koulutielle astelee tässä viikon sisällä lähes 56000 ekaluokkalaista. Minut ynnättynä tuohon, se tekee 56001. Siis joskus kouluja käyneenä voidaan näin äkkiseltään todeta, että eipä mennyt matematiikan opit hukkaan. Eli olkaa nyt varovaisia siellä liikenteessä. Varsinkin nyt, kun minäkin olen nyt siellä pyörimässä, se riski tulla yliajetuksi on vielä suurempi.
Omalta kohdalta paluu koulutielle alkaa huomenna. Voin sanoa, että eipä se kovin ruusuiselta tunnu. Suoraan sanottuna vituttaa, kuinkas muutenkaan. On onneksi vielä pieni oljenkorsi, että pääsisin jatkamaan sähköpuolen opintoja, mutta eiköhän tuokin asia valkene maanantaihin mennessä. Toivottavasti.
Tänään on siis viimeinen päivä suorittaa ostosreissu kohti Tiimaria. Penaali, kynät, hajukumeja unohtamatta on hankittava. Mahtaakohan muuten hajukumeja vielä olla? Muistaakseni ne tutkitusti aiheutti syöpää. Perkele! Tuntuu, että kaikki aiheuttaa nykyään syöpää...ruisleipäkin. Niin, ja nokinen grillimakkarakin on kuulemma nykyään vaarallista. Jokatapauksessa taitaisivat minun näköisellä herrasmiehelle tarjota ihan toisenlaisia kumeja, jos ja kun menen noita viehkeän tuoksuisia lyijyjäljen poistajia kysymään.
Niin ja uusi reppukin on ostettava, tottakai. Onkohan Spiderman vai Hello Kitty päivän sana? Vai pisteleekö toisen vuosikurssin amisviiksi uutta tulokasta pataan jokatapuksessa. Huomenna ollaaa tästäkin asiasta viisaampia. Time will tell!
Omalta kohdalta paluu koulutielle alkaa huomenna. Voin sanoa, että eipä se kovin ruusuiselta tunnu. Suoraan sanottuna vituttaa, kuinkas muutenkaan. On onneksi vielä pieni oljenkorsi, että pääsisin jatkamaan sähköpuolen opintoja, mutta eiköhän tuokin asia valkene maanantaihin mennessä. Toivottavasti.
Tänään on siis viimeinen päivä suorittaa ostosreissu kohti Tiimaria. Penaali, kynät, hajukumeja unohtamatta on hankittava. Mahtaakohan muuten hajukumeja vielä olla? Muistaakseni ne tutkitusti aiheutti syöpää. Perkele! Tuntuu, että kaikki aiheuttaa nykyään syöpää...ruisleipäkin. Niin, ja nokinen grillimakkarakin on kuulemma nykyään vaarallista. Jokatapauksessa taitaisivat minun näköisellä herrasmiehelle tarjota ihan toisenlaisia kumeja, jos ja kun menen noita viehkeän tuoksuisia lyijyjäljen poistajia kysymään.
Niin ja uusi reppukin on ostettava, tottakai. Onkohan Spiderman vai Hello Kitty päivän sana? Vai pisteleekö toisen vuosikurssin amisviiksi uutta tulokasta pataan jokatapuksessa. Huomenna ollaaa tästäkin asiasta viisaampia. Time will tell!
maanantaina, elokuuta 10, 2009
Baden-Badeniiiiiin
En ole oikein koskaan ollut mikään taiteellisen musiikin suurin kannattaja, enkä poikkea linjastani nytkään. Päinvastoin. Tuo, jota jotkut "taiteeksi" kutsuvat on mielestäni, ainakin tässä tapauksessa silkkaa lahjattomuutta. Lahjoja noin ulkonäönnelisesti hänellä kuitenkin on. Myönnettäköön kuitenkin tietämättömyyteni tämän artistin kohdalla, koska en muita pläjäyksiä ole artistilta kuullut. Tuomitsen siis ilman, että kuulen syytettyä, mutta koska en tällaista musiikkia kuuntele, en edes vaivaudu moiseen, koska pelkkä maanantai muutoinkin silittelee vastakarvaan.
Olen kuitenkin 100% varma, että tästä ärsyttävästä renkutuksesta kasvaa jonkinlainen hitti. Niinhäin tällaiselle paskalla aina käy, eli siitä huonosta tulee niin huonoa, että se on hyvää.
Mutta nauttikaa Baden-Badenista....Hienoa lyriikkaa...voi vittu!
Olen kuitenkin 100% varma, että tästä ärsyttävästä renkutuksesta kasvaa jonkinlainen hitti. Niinhäin tällaiselle paskalla aina käy, eli siitä huonosta tulee niin huonoa, että se on hyvää.
Mutta nauttikaa Baden-Badenista....Hienoa lyriikkaa...voi vittu!
torstaina, elokuuta 06, 2009
Jalometallin aikataulusta, ja vähän muustakin
Tulipa se sitten terassikausikin avattua niin, että taisin juoda kokonaista yhden tuopposen ulkosalla. Muuten se meni pubimaisesti sisätiloissa maistellen intensiteevisesti hurmejuomaa. Varsin mukava ja tunteikas ilta kaiken puolin, ja taisi se venyä ihan aamuun asti. Ja "aamulla" sen kyllä tukan alla huomasi. Taisipa kello lähennellä kahta, ennen kuin vaivauduin sängyn pohjalta edes jääkaapille. Huhhuh! Ei pitäisi... ja...jne jne.
Huomenna pitäisikin suunnata Kajaaniin, vai kirjoitetaanko se kuten lausutaan Kajaanilaisittain: Kajjjaaani. Anyway. Homman nimi olisi ralli sprint, ja tuonne pitäisi huoltohommiin lähteä. Eli siis toisten tielle seisomaan peukalo suussa. No parempi suussa, kuin keskellä kämmentä, missä se kieltämättä usein myös sijaitsee. Jokatapauksessa yksikin yö pois kotoa vastaa henkisesti noin viikkoa.
Jalometallin aikataulu olisi sitten tässä:
PERJANTAI:
ARMOUR (Ulkolava) 16.00-16.40
ALGHAZANTH (Sisälava) 16.40-17.20
DEATHCHAIN (Ulkolava) 17.20-18.10
BURNING POINT (Sisälava) 18.10-19.00
SOLSTAFIR (Ulkolava) 19.00-20.00
STORMWARRIOR (Sisälava) 20.00-21.00
HAIL OF BULLETS (Ulkolava) 21.00-22.00
RAGE (Sisälava) 22.00-23.00
VOIVOD (Ulkolava) 23.00-00.30
SPRITUS MORTIS (Sisälava) 00.30-01.30
LAUANTAI:
DAWN OF RELIC (Sisälava) 13.30-14.00
GNOSTIC (Ulkolava) 14.00-14.40
TORTURE KILLER (Sisälava) 14.40-15.20
ROTTEN SOUND (Ulkolava) 15.20-16.00
ARTILLERY (Sisälava) 16.00-17.00
NIFELHEIM (Ulkolava) 17.00-18.00
PARADOX (Sisälava) 18.00-19.00
ASPHYX (Ulkolava) 19.00-20.00
WHIPLASH (Sisälava) 20.00-21.00
ATHEIST (Ulkolava) 21.00-22.00
AGENT STEEL (Sisälava) 22.00-23.00
DEATH ANGEL (Ulkolava) 23.00-00.30
ELECTRIC WIZARD (Sisälava) 00.30-01.30
Eniten tuossa aikataulussa ihmetyttää ainakin näin akkiseltään tuo Nifelheimin soittopaikka ja aika. Päälava kamaa endottomasti, mutta ehkä se likainen Black/Trash toimii paremmin sisätiloissa, kuten varmaan tuo Rotten Soundkin. Nifelheim tulee näyttämään kaikkin releineen vähintään yhtä typerältä, kuin Immortalin pingviinit Suomen suvessa parina viime kertana.
Eli siis perjantaina tähdätään Alghazanthiin...jooko?! Hyvä on, menen yksin.
Huomenna pitäisikin suunnata Kajaaniin, vai kirjoitetaanko se kuten lausutaan Kajaanilaisittain: Kajjjaaani. Anyway. Homman nimi olisi ralli sprint, ja tuonne pitäisi huoltohommiin lähteä. Eli siis toisten tielle seisomaan peukalo suussa. No parempi suussa, kuin keskellä kämmentä, missä se kieltämättä usein myös sijaitsee. Jokatapauksessa yksikin yö pois kotoa vastaa henkisesti noin viikkoa.
Jalometallin aikataulu olisi sitten tässä:
PERJANTAI:
ARMOUR (Ulkolava) 16.00-16.40
ALGHAZANTH (Sisälava) 16.40-17.20
DEATHCHAIN (Ulkolava) 17.20-18.10
BURNING POINT (Sisälava) 18.10-19.00
SOLSTAFIR (Ulkolava) 19.00-20.00
STORMWARRIOR (Sisälava) 20.00-21.00
HAIL OF BULLETS (Ulkolava) 21.00-22.00
RAGE (Sisälava) 22.00-23.00
VOIVOD (Ulkolava) 23.00-00.30
SPRITUS MORTIS (Sisälava) 00.30-01.30
LAUANTAI:
DAWN OF RELIC (Sisälava) 13.30-14.00
GNOSTIC (Ulkolava) 14.00-14.40
TORTURE KILLER (Sisälava) 14.40-15.20
ROTTEN SOUND (Ulkolava) 15.20-16.00
ARTILLERY (Sisälava) 16.00-17.00
NIFELHEIM (Ulkolava) 17.00-18.00
PARADOX (Sisälava) 18.00-19.00
ASPHYX (Ulkolava) 19.00-20.00
WHIPLASH (Sisälava) 20.00-21.00
ATHEIST (Ulkolava) 21.00-22.00
AGENT STEEL (Sisälava) 22.00-23.00
DEATH ANGEL (Ulkolava) 23.00-00.30
ELECTRIC WIZARD (Sisälava) 00.30-01.30
Eniten tuossa aikataulussa ihmetyttää ainakin näin akkiseltään tuo Nifelheimin soittopaikka ja aika. Päälava kamaa endottomasti, mutta ehkä se likainen Black/Trash toimii paremmin sisätiloissa, kuten varmaan tuo Rotten Soundkin. Nifelheim tulee näyttämään kaikkin releineen vähintään yhtä typerältä, kuin Immortalin pingviinit Suomen suvessa parina viime kertana.
Eli siis perjantaina tähdätään Alghazanthiin...jooko?! Hyvä on, menen yksin.
tiistaina, elokuuta 04, 2009
Top 100 levyt Nro 85: Deathchain - Deathtrash Legions
Kuopiosta kajahti vuonna 2005 "kuolonketjun", eli Deathchainin kakkoslevy Deathtrash Legions, ja kovaa kolahtikin ainakin täällä päässä. Hyvällä tapaa underground -piireistä suuremman yleisön tietoisuuteen bändi tuli juuri tällä toisellaan, vaikka ensimmäinenkin oli ihan mukavahko debyytti.
Levyn nimi kertookin jo mikä on kupletin juoni. Eli Death/Trashhiä painetaan vanhoja genren suuria nimiä kunnioittaen, tekemällä siitä oman kuulloista ja tunnistettavaa. Voitanee sanoa, että Deathchain on niitä harvoja, joka tässä kombinaatiossa onnistuu jopa kunnioitettavasti.
Levyn soundi politiikka ei ole turhan hiottua, ja soitossa kuuluu ehkä jopa sellainen kohkaaminen, mutta hyvällä tavalla. Ja sitä paitsi, tälläiseen mättöön se sopii kuin isä äitiin. Kappaleet: Venom Preacher, Lepra Lord, Graveyard Witchery, Deathtrash Legions ja Panzer Holocaust, kertovat mikä on homman nimi. Eli siis rauhasta ja rakkaudesta tässä ei paasata eikä julisteta, ja niin naiveilta, kuin nämä biisien nimet kuullostavatkin, niin todettakoon, että juuri tällaista "tematiikkaa" tämän genren bändit suoltavatkin. Juuri tämä ehkä näissä farkkuliiveissä ja panosvöissä kaikkine niitteineen hilluvine hemmoineen tekee tästä hommasta aitoa, tyyliin Desaster ja Nifelheim, vain muutamia mainitakseni.
Yhtyeen nykytilasta voi olla montaa mieltä, ja varmasti ollaankin. Minun mielestäni homma lähti jo kolmos levyn: Cult of Deathin aikana räpylästä. Hommasta näet katosi se aitous, ja soitanta alkoi mennä tekniseksi suoritukseksi, mikä on aika yleistä sen soittotaidon kehittyessä. Samalla Death Metal alkoi versota levyjen yleisilmeessä, sen puhjettua kukkaan uusimmalla: Death Eternal levyllä. Trashistä on oikeastaan jäljellä enää pieniä riffin tynkiä ja Exodus -tyyliset "mullikuorot" siellä täällä.
Voi tietenkin olla, että jotkut jäsenten vaihdokset ovat myös osana bändin uudempaa ja teknisempää linjaa. Harmi sinänsä, koska bändi tuli ja jopa loi jonkinlaista skeneä tämän Deathtrash levyn tiimoilta, mutta nykyään hukkuu massaan.
VIDEO UUDELTA LEVYLTÄ
Deathrash Legions uppoaa kyllä varmasti vanhan, kuin uudemmankin liiton miehille, ja miksei naisillekkin. Hyvää "rässiä" ja sopivasti mausteita vanhasta Death Metallista. Suosittelen!
PS. Deathchainin keikkakunnon voi tarkistaa nyt elokuussa Jalometallissa.
Levyn nimi kertookin jo mikä on kupletin juoni. Eli Death/Trashhiä painetaan vanhoja genren suuria nimiä kunnioittaen, tekemällä siitä oman kuulloista ja tunnistettavaa. Voitanee sanoa, että Deathchain on niitä harvoja, joka tässä kombinaatiossa onnistuu jopa kunnioitettavasti.
Levyn soundi politiikka ei ole turhan hiottua, ja soitossa kuuluu ehkä jopa sellainen kohkaaminen, mutta hyvällä tavalla. Ja sitä paitsi, tälläiseen mättöön se sopii kuin isä äitiin. Kappaleet: Venom Preacher, Lepra Lord, Graveyard Witchery, Deathtrash Legions ja Panzer Holocaust, kertovat mikä on homman nimi. Eli siis rauhasta ja rakkaudesta tässä ei paasata eikä julisteta, ja niin naiveilta, kuin nämä biisien nimet kuullostavatkin, niin todettakoon, että juuri tällaista "tematiikkaa" tämän genren bändit suoltavatkin. Juuri tämä ehkä näissä farkkuliiveissä ja panosvöissä kaikkine niitteineen hilluvine hemmoineen tekee tästä hommasta aitoa, tyyliin Desaster ja Nifelheim, vain muutamia mainitakseni.
Yhtyeen nykytilasta voi olla montaa mieltä, ja varmasti ollaankin. Minun mielestäni homma lähti jo kolmos levyn: Cult of Deathin aikana räpylästä. Hommasta näet katosi se aitous, ja soitanta alkoi mennä tekniseksi suoritukseksi, mikä on aika yleistä sen soittotaidon kehittyessä. Samalla Death Metal alkoi versota levyjen yleisilmeessä, sen puhjettua kukkaan uusimmalla: Death Eternal levyllä. Trashistä on oikeastaan jäljellä enää pieniä riffin tynkiä ja Exodus -tyyliset "mullikuorot" siellä täällä.
Voi tietenkin olla, että jotkut jäsenten vaihdokset ovat myös osana bändin uudempaa ja teknisempää linjaa. Harmi sinänsä, koska bändi tuli ja jopa loi jonkinlaista skeneä tämän Deathtrash levyn tiimoilta, mutta nykyään hukkuu massaan.
VIDEO UUDELTA LEVYLTÄ
Deathrash Legions uppoaa kyllä varmasti vanhan, kuin uudemmankin liiton miehille, ja miksei naisillekkin. Hyvää "rässiä" ja sopivasti mausteita vanhasta Death Metallista. Suosittelen!
PS. Deathchainin keikkakunnon voi tarkistaa nyt elokuussa Jalometallissa.
maanantaina, elokuuta 03, 2009
Jalometalli laajenee jatkoklubeihin
Eli tarjolla olisi ihquja jatkobileitä yökerho Lupissa, Oulun keskustassa. Perjantaille lauteille nousee Baptism ja lavaspektaakkeleistaan tunnettu Enochian Crescent. Sii melkeinpä parempia bändejä, kuin itse perjantai päivänä itse festari alueella. Lauantaina lavalla National Napalm Syndicate ja Wrathage. Nämät ei ehkä niin paljoa kiinnosta, että alkaisin 10€ mokomasta huvista maksamaan.
Perkele, jos perjantaina kunto kestää, tuonne on melkein mentävä. Itseasiassa tuo perjantain kattaus jaloissa ei edes kauheasti kiinnosta...tai no Alghazanth, Deathchain, Spiritus Mortis ja Hail of Bullets. Nuo nyt ainakin tulee osittain tsekattua. Perjantain pääesiintyjä Voivod ei kyllä kiinnosta, ainakaan se nykyinen avaruuspoppi, vai mitä lieneekään. Eikä se vanhempikaan sekamelska koskaan liiemmälti jaksanut napata, eli tuonne jatkoklubille voisi jopa olla mahdollisuuksia selvitäkkin. Tosin perjantaina Enochian Crescent aloittaa vasta 01.45. Eli se voi kaatua tuohoa, mutta ehkä Baptism kiinnostaa enempi.
Ja kaiken tämän lisäksi minun täytyy heti lintsata koulusta, jotta tuonne festareille pääsee. Hyvältä näyttää heti alkumetreillä.
Ilmoittelen Jalometallin aikataulun perinteisesti tännekkin sitten kun se julkaistaan.
JATKAKAA!!!
Perkele, jos perjantaina kunto kestää, tuonne on melkein mentävä. Itseasiassa tuo perjantain kattaus jaloissa ei edes kauheasti kiinnosta...tai no Alghazanth, Deathchain, Spiritus Mortis ja Hail of Bullets. Nuo nyt ainakin tulee osittain tsekattua. Perjantain pääesiintyjä Voivod ei kyllä kiinnosta, ainakaan se nykyinen avaruuspoppi, vai mitä lieneekään. Eikä se vanhempikaan sekamelska koskaan liiemmälti jaksanut napata, eli tuonne jatkoklubille voisi jopa olla mahdollisuuksia selvitäkkin. Tosin perjantaina Enochian Crescent aloittaa vasta 01.45. Eli se voi kaatua tuohoa, mutta ehkä Baptism kiinnostaa enempi.
Ja kaiken tämän lisäksi minun täytyy heti lintsata koulusta, jotta tuonne festareille pääsee. Hyvältä näyttää heti alkumetreillä.
Ilmoittelen Jalometallin aikataulun perinteisesti tännekkin sitten kun se julkaistaan.
JATKAKAA!!!
sunnuntaina, elokuuta 02, 2009
Teot puhuvat
Oli sitten Kimi Räikkösen julkinen puoli kuin huonoa tahansa, puhumattakaan miehen "hieman" vososta asenteesta, näytti mies, että minkä julkisessa ulosannissa häviää, sen ranteilla paikkaa. Hämmästyttävintä mielestäni tässä oli se, että mies reuhuutteli lähes samoja aikoja mm. Janne Tuohinoa, nuorempaa Alenia ja Ruotsin Flodinia vastaan, on suorituksena jotain uskomantonta. Varsinkin, kun mies ajoi ensimmäistä kertaa soralla, joka ei ole pidon vaihtelun takia se helpoin elementti. Vielä kun tähän lisätään, että sen nuotinkaan tekeminen, saati siitä ajaminen ei ole ihan amatöörin hommaa, nostaa se miehen tekemisiä entisestään. Ja jos Kimin ja kartanlukija Lindströmin sanoihin on uskominen, oli varaa vielä hieman nostaa vauhtia. Ja kartanlukijat ovat aina oikeassa. HEH! ;)
Pienten teknisten murheiden kautta kävi kuitenkin näin, miten niin useasti vähäisellä kokemuksella käy. Eli marjamättäissä ollaan mätipuoli kohti taivasta. Vauhtia yritetään nostaa riskirajalle, kun aikaa on palanut muualle. Vähällä kokemuksella se ei yksinkertaisesti onnistu. Vanha viisaus: "edellisen mutkan virhettä et voi voittaa seuraavassa mutkassa" pätee aina. Mutta rallissa ei vain pärjää koskaan ilman riskin ottoja, mikä sääntö taas ei päde rata puolella, missä Räikkönen leipänsä tienaa. Tässä on Räikkösellä selvästi parannettavaa. Ja kun nämä asiat saadaan kuntoon ja nuotti kokemusta karttuu, voi olla, että siinä on vielä muilla suomen ns. rallitoivoilla ihmettelemistä.
Pienten teknisten murheiden kautta kävi kuitenkin näin, miten niin useasti vähäisellä kokemuksella käy. Eli marjamättäissä ollaan mätipuoli kohti taivasta. Vauhtia yritetään nostaa riskirajalle, kun aikaa on palanut muualle. Vähällä kokemuksella se ei yksinkertaisesti onnistu. Vanha viisaus: "edellisen mutkan virhettä et voi voittaa seuraavassa mutkassa" pätee aina. Mutta rallissa ei vain pärjää koskaan ilman riskin ottoja, mikä sääntö taas ei päde rata puolella, missä Räikkönen leipänsä tienaa. Tässä on Räikkösellä selvästi parannettavaa. Ja kun nämä asiat saadaan kuntoon ja nuotti kokemusta karttuu, voi olla, että siinä on vielä muilla suomen ns. rallitoivoilla ihmettelemistä.
lauantaina, elokuuta 01, 2009
Paras paikka maailmassa
Se, että maailma on joskus paha paikka olla ja elää, herättää tämä ainakin minussa vielä enemmän vihaa tätä olemassaoloa kohtaan. Kuinka pahaksi tämä voi vielä mennä?
Näin kahden tyttölapsen isänä sitä miettii, että jos (ja kun) hieman ääntänsä joskus korottaa, onko se sittenkään sen arvoista. Ja kaiken sen paskan lisäksi, mitä sanotaan, että jokainen lapsi on maailmassa paikkansa ansainnut. Olen vahvasti eri mieltä. Siinäpä taas jeesusteliolle miettimistä. R.I.P Brianna!
Näin kahden tyttölapsen isänä sitä miettii, että jos (ja kun) hieman ääntänsä joskus korottaa, onko se sittenkään sen arvoista. Ja kaiken sen paskan lisäksi, mitä sanotaan, että jokainen lapsi on maailmassa paikkansa ansainnut. Olen vahvasti eri mieltä. Siinäpä taas jeesusteliolle miettimistä. R.I.P Brianna!
perjantaina, heinäkuuta 31, 2009
Metsästä metsään
Skutsista ollaan taas kerran selvitty, ja vahingot ovat vain henkisellä puolella. Pari päivää se tietenkin verottaa fyysisestikkin.
Ilmat suosivat ennakko spekulaatioista huolimatta ainakin tiistai päivää, muuten olikin aika koleaa, mutta eipä se menoa tuntunut haittaavan. Ainoa huolen aihe löytyi kuitenkin alkoholin määrästä. Sillä nykyään sitä tulee ostettua liikaa, tai vaihtoehtoisesti sitä ei enää osaa juoda ns. tappotahdilla. Siis mannermaiset juomatavat ovat iskostuneet myös meihin, mikä on valitettavaa.
Jyväskylässäkin jokavuotiseen tapaan pörisee. Sorateiden GP alkoi eilen, ja puhelimeen saapui kaiken maailman puolitutuilta tiedusteluja, että missähän päin minä kisaa seurailen. Kerrottakoon, että paikan päälle en ole vielä koskaan vaivautunut, ja voipi olla, että en koskaan vaivaudukkaan. On nimittäin viime vuosina tuostakin tapahtumasta mennyt maku. Ihmiset ohjataan "karsinoihin" ja jokamiehen oikeudet metsässä liikkumiseen, ja näin valitsemalleen paikalle ei pääse rallia seuraamaan. Ja kieltämättä jossain kaljateltassa keskellä peltoa "baarissa" istuminen, ei jaksa liikuttaa minua tuonne asti. Tätä jälkimmäistähän voi tehdä huoletta täällä kotonakin, ilman, että joku Anssi Asiantuntija söpöttää tietämystään rallin saloista, ajamatta sitä metriäkään. Ei kiitos!
Ilmat suosivat ennakko spekulaatioista huolimatta ainakin tiistai päivää, muuten olikin aika koleaa, mutta eipä se menoa tuntunut haittaavan. Ainoa huolen aihe löytyi kuitenkin alkoholin määrästä. Sillä nykyään sitä tulee ostettua liikaa, tai vaihtoehtoisesti sitä ei enää osaa juoda ns. tappotahdilla. Siis mannermaiset juomatavat ovat iskostuneet myös meihin, mikä on valitettavaa.
Jyväskylässäkin jokavuotiseen tapaan pörisee. Sorateiden GP alkoi eilen, ja puhelimeen saapui kaiken maailman puolitutuilta tiedusteluja, että missähän päin minä kisaa seurailen. Kerrottakoon, että paikan päälle en ole vielä koskaan vaivautunut, ja voipi olla, että en koskaan vaivaudukkaan. On nimittäin viime vuosina tuostakin tapahtumasta mennyt maku. Ihmiset ohjataan "karsinoihin" ja jokamiehen oikeudet metsässä liikkumiseen, ja näin valitsemalleen paikalle ei pääse rallia seuraamaan. Ja kieltämättä jossain kaljateltassa keskellä peltoa "baarissa" istuminen, ei jaksa liikuttaa minua tuonne asti. Tätä jälkimmäistähän voi tehdä huoletta täällä kotonakin, ilman, että joku Anssi Asiantuntija söpöttää tietämystään rallin saloista, ajamatta sitä metriäkään. Ei kiitos!
maanantaina, heinäkuuta 27, 2009
Laajan matalapaineen alueille
(Huokaus!) Sitä pitäisi kohta lähteä härkäporukalla mökille luonnonrauhaan. Ennenkaikkea rentoutumaan, lepäämään, saunomaan ja nauttimaan kesäkeleistä. Kuullostaa idylliseltä, mutta kun meidän retkikunta (Minä, Immo ja Nnärvi) suuntaa kohti Posion korpimaisemia, se tietää vain armotonta viinan kiskomista huonolla ravinnolla ja huonoilla yöunilla. Promillemäärä veressäkin on yleensä sitä luokkaa, ettei saunaa jaksa lämmittää, saati, että sinne edes pääsee. Ja nyt, kun sääennustetta katsoo, lievää matalapainetta olisi ilmassa. Eli todennäköisesti kaikkea mahdollista sataa maan ja taivaan väliltä. Eipä silti, eihän se baariin paista muutenkaan, mutta toki hieman poutaisammalla kelillä, se alkoholin kulutus mökkiolosuhteissa pienenee, sen kaiken muun värkkäämisen takia.
Mikähän se suomalaista miestä tässä mökki -juopottelussa oikein viehättää? Sen lisäksi, että se on kallista lystiä kaikkine tarpeineen, jo ihan bensan hintojen takia, se on vielä fyysisesti perkeleen raskasta. Ajaa nyt 250km ja hommata parin päivään yltiöpäisen dokaamisen jälkeen aivan infernaalinen krapula. Ei vain voi käsittää, mutta näin lähtöhetkillä se tuntuu todella järkevältä ratkaisulta.
Eli pikkuhiljaa kamat kasaan ja kauppaan. Eiköhän sitä korillisella olutta, jaloviina pullolla ja mäyräkoirallisella lonkeroa pari päivää luistele.
Siis palataan loppuviikosta, jos henkikulta on vielä tallessa.
Mikähän se suomalaista miestä tässä mökki -juopottelussa oikein viehättää? Sen lisäksi, että se on kallista lystiä kaikkine tarpeineen, jo ihan bensan hintojen takia, se on vielä fyysisesti perkeleen raskasta. Ajaa nyt 250km ja hommata parin päivään yltiöpäisen dokaamisen jälkeen aivan infernaalinen krapula. Ei vain voi käsittää, mutta näin lähtöhetkillä se tuntuu todella järkevältä ratkaisulta.
Eli pikkuhiljaa kamat kasaan ja kauppaan. Eiköhän sitä korillisella olutta, jaloviina pullolla ja mäyräkoirallisella lonkeroa pari päivää luistele.
Siis palataan loppuviikosta, jos henkikulta on vielä tallessa.
perjantaina, heinäkuuta 24, 2009
Kaataako oppi ojaan?
Niin siinä nyt kuitenkin kävi, että opiskelemaan tässä vanhoilla päivillä joutui. Viimeistään siinä vaiheessa siihen tosiasiaan heräsi, kun opintotuki hakemusta rustailin. Eli huolestuttavasti näyttää nyt siltä, että nivusten raapiminen siirtyy sohvan sijasta pulpetin suojiin.
Perkele! Mitä lähemmmäksi tuo päivä tulee, sitä epävarmemmaksi käy olotila, ainakin sen suhteen, että onko paperiteollisuudella yleensäkkään Suomessa loppupeleissä tulevaisuutta. Ei varmaankaan. Muitakin harmeja on tiedossa. Rahatilanne yllättävästi jälleem huonontuu merkittävästi, koska molemmat opiskelee. Akan ketalekkin palaa siis opinahjoonsa. Näin sitä suomalaisia kannustetaan opiskelemaan. Itseasiassahan tähän opiskeluun työvoimatoimistokin melkeimpä pakottaa ukaaseineen. En kyllä nyt yhtään ihmettele, miksi se halukkuus opiskeluun on aikuispuolella vähäistä. Eihän tuolla opintuella nimittäin elä koirakaan.
Eniten ehkä hirvittää lasten hoitoon vieminen. Raukat eivät ole mummoloissakaan olleet. Vanhempi ehkä 3 yötä ja nuorempi ei vielä ollenkaan. Saapa nähdä, mutta eiköhän nuo perkeleet pärjää. Toivotaan ainakin.
Huomenna olisi sitten tiedossa ralli sprinttiä Ruotsinmaalla tai racing special, kuten svedupellet sen lajimuodon nimeävät, ja sen päälle vielä nuoremman 1v. syntymäpäivät. Mökkeilyäkin olisi tiedossa heti maanantaina, eli kyllä tässä kiirettä pitää, varsinkin kun eunukin kanssa ollaan jälleen halkaistu milliä kodinhoitohuoneen kaapistojen kanssa. Puuuh! Se on kuulkaa hommaa se!
Mutta vetäkääpä te vaikka vittu päähän silläaikaa!
Perkele! Mitä lähemmmäksi tuo päivä tulee, sitä epävarmemmaksi käy olotila, ainakin sen suhteen, että onko paperiteollisuudella yleensäkkään Suomessa loppupeleissä tulevaisuutta. Ei varmaankaan. Muitakin harmeja on tiedossa. Rahatilanne yllättävästi jälleem huonontuu merkittävästi, koska molemmat opiskelee. Akan ketalekkin palaa siis opinahjoonsa. Näin sitä suomalaisia kannustetaan opiskelemaan. Itseasiassahan tähän opiskeluun työvoimatoimistokin melkeimpä pakottaa ukaaseineen. En kyllä nyt yhtään ihmettele, miksi se halukkuus opiskeluun on aikuispuolella vähäistä. Eihän tuolla opintuella nimittäin elä koirakaan.
Eniten ehkä hirvittää lasten hoitoon vieminen. Raukat eivät ole mummoloissakaan olleet. Vanhempi ehkä 3 yötä ja nuorempi ei vielä ollenkaan. Saapa nähdä, mutta eiköhän nuo perkeleet pärjää. Toivotaan ainakin.
Huomenna olisi sitten tiedossa ralli sprinttiä Ruotsinmaalla tai racing special, kuten svedupellet sen lajimuodon nimeävät, ja sen päälle vielä nuoremman 1v. syntymäpäivät. Mökkeilyäkin olisi tiedossa heti maanantaina, eli kyllä tässä kiirettä pitää, varsinkin kun eunukin kanssa ollaan jälleen halkaistu milliä kodinhoitohuoneen kaapistojen kanssa. Puuuh! Se on kuulkaa hommaa se!
Mutta vetäkääpä te vaikka vittu päähän silläaikaa!
tiistaina, heinäkuuta 21, 2009
Alkossa
Pari klippiä Ketonen ja Myllyrinne ohjelmasta. Tätä voisi jopa kutsua jo asiakaspalveluksi. Näin sen pitäisi olla, niin löytyisi oikea "aine" oikeaan tarkoitukseen.
JA TIEDOKSI! Matkapuhelimeni, merkkiä Nokia temppuilee ja vetelee viimeisiään, joten välttämättä puhelut eivät tule läpi, tai saattavat hälyttää, mutta vain soittajan päässä. Joskus se vieno naisääni ilmoittaa, että puhelin olisi suljettu yms. paskaa. Eli jos teillä on muka jotain tärkeääkin, niin laittakaa tekstiviestiä tai kirjoittakaa tänne...savumerkitkin käy, en vain osaa niitä tulkita, mutta lupaan opetella, jos en saa uutta luuria hetkeen hankittua.
JA TIEDOKSI! Matkapuhelimeni, merkkiä Nokia temppuilee ja vetelee viimeisiään, joten välttämättä puhelut eivät tule läpi, tai saattavat hälyttää, mutta vain soittajan päässä. Joskus se vieno naisääni ilmoittaa, että puhelin olisi suljettu yms. paskaa. Eli jos teillä on muka jotain tärkeääkin, niin laittakaa tekstiviestiä tai kirjoittakaa tänne...savumerkitkin käy, en vain osaa niitä tulkita, mutta lupaan opetella, jos en saa uutta luuria hetkeen hankittua.
sunnuntaina, heinäkuuta 19, 2009
Paluu arkeen
Jassoo! Ne ois kohta tämänkin kesän riennot riennetty. Tietenkin jotain mökkeilyä olisi vielä ehkä luvassa, ja tietenkin elokuinen Jalometalli. "Loma" Helsingin hälinässä, ja päiväristeily Turusta sujui alun pienestä väsymyksestä huolimatta varsin mallikkaasti. Ainakin lasten osalta, vaikka pieniä hentoja hermoromahduksia olikin havaittavissa. Siis niiltä pahimmilta raivonpuuskilta vältyttiin.
Loman kohokohdiksi muotoutui jostain syystä Helsingin yleiset kulkuneuvot. Etenkin raitiovaunu ja Korkeasaareen menevä pikku purtilo. Tarjolla oli kuitenkin Linnanmäkeä, Korkeasaaren eläinpuistoa ja hieman suurempaa merialusta. Pieneen ollaan siis tyytyväisiä. Näin toivottavasti tulevaisuudessakin.
Voisin melkein väittää, että Kemi on omassa aikavyöhykkeessä. On nimittäin vieläkin jonkinlainen "jetlaaki" päällänsä. Tiedä sitten, mutta kai vähillä yöunilla on myös osuutta asiaan, on meinaan tullut vedettyä vielä tänäänkin 3t. kauneusunet. Matkailu avartaa, mutta koti on aina koti!
Niin, ja pakko mainita se junamatka ravintolavaunussa. Sehän oli jo ennestään selvä, että rauhassahan siellä ei saa olla, mutta ennustajaeukon kykyni alkavat olla mittavat, koska siihen paikallehan pelmahti mies Kemijärveltä. Näin sen pitikin mennä, kuten siitä jo aikaisemmin kirjoitinkin. Eipä siinä mitään. Musiikista kovasti keskustelimme, etenkin bluesista. Aika nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että toinen puhui aidasta ja toinen aidan seipäästä, eli syvällinenkään keskustelu ei tuottanut hedelmää. Se kuitenkin kävi ilmi, aivan kuten arvostettu blues -mies Heikki Silvennoinen sen joskus kuvaili. Blues on tylsää musiikkia tylsille ihmisille. No, ehkä ei ihan näinkään, mutta aivan kuten tämä Kemijärven mies asian ilmaisi, että moni siitä väittää pitävänsä, mutta vain harva tajuaa. Muusikot on muusikoita, mutta tämä asiahan pätee myös metallimusiikkiin, varsinkin siihen ei niin pinnalliseen puoleen.
Muutama kuvatus reissulta.
EI ILMEISESTI NIIN HYVÄÄ JÄÄTELÖÄ
KORKEASAAREN LAUTTA JA KUMMITÄDIN OSTAMA KROKO
ESSO?
LINNANMÄKI BY AIR
PIENINKIN TIETÄÄ OLEVANSA HUVIPUISTOSSA...VISSIIN!
JA MUUTAMA OTOS LAIVALTA
MAARIANHAMINA (Eikö tämä saari voitas jo myydä/hinata sveduille?!)
"VIINARALLI" VEROVAPAALLA VYÖHYKKEELLÄ
Loman kohokohdiksi muotoutui jostain syystä Helsingin yleiset kulkuneuvot. Etenkin raitiovaunu ja Korkeasaareen menevä pikku purtilo. Tarjolla oli kuitenkin Linnanmäkeä, Korkeasaaren eläinpuistoa ja hieman suurempaa merialusta. Pieneen ollaan siis tyytyväisiä. Näin toivottavasti tulevaisuudessakin.
Voisin melkein väittää, että Kemi on omassa aikavyöhykkeessä. On nimittäin vieläkin jonkinlainen "jetlaaki" päällänsä. Tiedä sitten, mutta kai vähillä yöunilla on myös osuutta asiaan, on meinaan tullut vedettyä vielä tänäänkin 3t. kauneusunet. Matkailu avartaa, mutta koti on aina koti!
Niin, ja pakko mainita se junamatka ravintolavaunussa. Sehän oli jo ennestään selvä, että rauhassahan siellä ei saa olla, mutta ennustajaeukon kykyni alkavat olla mittavat, koska siihen paikallehan pelmahti mies Kemijärveltä. Näin sen pitikin mennä, kuten siitä jo aikaisemmin kirjoitinkin. Eipä siinä mitään. Musiikista kovasti keskustelimme, etenkin bluesista. Aika nopeasti kävi kuitenkin ilmi, että toinen puhui aidasta ja toinen aidan seipäästä, eli syvällinenkään keskustelu ei tuottanut hedelmää. Se kuitenkin kävi ilmi, aivan kuten arvostettu blues -mies Heikki Silvennoinen sen joskus kuvaili. Blues on tylsää musiikkia tylsille ihmisille. No, ehkä ei ihan näinkään, mutta aivan kuten tämä Kemijärven mies asian ilmaisi, että moni siitä väittää pitävänsä, mutta vain harva tajuaa. Muusikot on muusikoita, mutta tämä asiahan pätee myös metallimusiikkiin, varsinkin siihen ei niin pinnalliseen puoleen.
Muutama kuvatus reissulta.
EI ILMEISESTI NIIN HYVÄÄ JÄÄTELÖÄ
KORKEASAAREN LAUTTA JA KUMMITÄDIN OSTAMA KROKO
ESSO?
LINNANMÄKI BY AIR
PIENINKIN TIETÄÄ OLEVANSA HUVIPUISTOSSA...VISSIIN!
JA MUUTAMA OTOS LAIVALTA
MAARIANHAMINA (Eikö tämä saari voitas jo myydä/hinata sveduille?!)
"VIINARALLI" VEROVAPAALLA VYÖHYKKEELLÄ
maanantaina, heinäkuuta 13, 2009
So long suckers...
...Taas pariksi päiväksi. Itseasiassa palaan tonteille vasta perjantaina reissuiltani, joka suuntautuu jälleen kerran Helsinkiin. Ainoa paikka, missä on penikoille tekemistä pariksikin päiväksi. Nämä Jukujuku ja Sukisuki -landit yms. eivät vielä ihan sovellu kolmen ja vuoden ikäisille pihkapöksyille.
Jos tämä minusta olisi kiinni, pysyisin visusti kotona. Mutta kun kerran lapsen tahto on tämä, niin olkoon. Asian oikea laitahan on loppupeleissä se, että orastava kyrpärihmasto kasvaa otsassa jo Oulun kohdalla, kun tämän lauman kanssa sinne lähtee. Eli taidan jälleen kerran painua sinne ravintolavaunuun kuuntelemaan jonkun Urpon turhanpäiväistä pälinää, tai jonkun, joka on dokannut jo Kemijärveltä asti, ja puhuu näin jo sujuvaa Mordoria. Perkele! Olisi pitänyt sijoittaa niihin isoihin MP3 kuulokkeisiin, kun nämä pienet eivät noita mussuttajia karkoita. Eli tämä joka kesäinen ongelma on taas edessäni.
So long!
Jos tämä minusta olisi kiinni, pysyisin visusti kotona. Mutta kun kerran lapsen tahto on tämä, niin olkoon. Asian oikea laitahan on loppupeleissä se, että orastava kyrpärihmasto kasvaa otsassa jo Oulun kohdalla, kun tämän lauman kanssa sinne lähtee. Eli taidan jälleen kerran painua sinne ravintolavaunuun kuuntelemaan jonkun Urpon turhanpäiväistä pälinää, tai jonkun, joka on dokannut jo Kemijärveltä asti, ja puhuu näin jo sujuvaa Mordoria. Perkele! Olisi pitänyt sijoittaa niihin isoihin MP3 kuulokkeisiin, kun nämä pienet eivät noita mussuttajia karkoita. Eli tämä joka kesäinen ongelma on taas edessäni.
So long!
lauantaina, heinäkuuta 11, 2009
Tyr - Hold The Heathen Hammer High
Uutta Tyriä. Videossa varmasti kaikki viikinkimetalli perseilyt mitä olla saattaa, mutta leppoisa ralli noin muuten.
torstaina, heinäkuuta 09, 2009
Työta loman ohessa ja päinvastoin
Tämä ottaa ja häipyy nyt nimimerkki Nnärvin tiluksille remppahommiin pariksi päiväksi. Maalauksen oheistoimintaa varmaankin kuuluu olut ja sauna, mutta muistetaan kuitenkin, että ensin työ ja sitten huvi.
Täytyy ottaa tämä myös pienen loman muodossa ja hyvää stressin hoitoahan tuo maalaaminen onkin. Eli ei mitään turhan vaikeaa. Saapahan olla muutaman päivän ilman lasten kitinää. Varsinkin tuon vanhemman alati paisuva kyselyikä alkaa jo käymään hermoille. Suusta näet soljuu mitä kummallisimpia kysymyksiä, joihin ei edes tiettävästi ole vastauksia.
Täytyy ottaa tämä myös pienen loman muodossa ja hyvää stressin hoitoahan tuo maalaaminen onkin. Eli ei mitään turhan vaikeaa. Saapahan olla muutaman päivän ilman lasten kitinää. Varsinkin tuon vanhemman alati paisuva kyselyikä alkaa jo käymään hermoille. Suusta näet soljuu mitä kummallisimpia kysymyksiä, joihin ei edes tiettävästi ole vastauksia.
tiistaina, heinäkuuta 07, 2009
HELLvetin heinäkuu ja helvetin HELLsinki
Kesä alkaa olla puolessa välissä. Tai jos lämpömittaria ja MTV3:en hintahtavaa meteorologia Visaa on uskominen, on kaikesta päätellen jo syyskuu. Hallavaaraa ja kaikkea. Eli se siitä ilmaston lämpenemisestä ja muusta paskanjauhannasta. Eipä silti, ei minua haittaa. Päinvastoin. Yöt kun on valoisia ja kuumia, on se pieni jaksamiseen ja yleiseen hyvinvointiin tarkoitettu lataus, eli nukkuminen minulle yhtää tuskaa. Ainahan tietenkin voi nukkua esim. parvekkeen ovi auki, mutta välttääkseen sen, että aamulla peilistä kurkistelee Toxic Avengerin näköinen heppu, on se ovi pidettävä visusti kiinni. Nimittäin olen ilmeisesti vanhemmuutani tullut allergiseksi hyttysten pistoksille, ja sitä myöten näiden ärsyttävien inisiöiden puremat aiheittaa vitutuksen lisäksi myös luonnottoman kokoisia paiseita ihossa.
TOXIC AVENGER
Hyvää vauhtia ollaan myös menossa uuteen ennätykseen, mitä tulee terasilla rökälehtimiseen. Viime vuonna kävin vain Vappuna ja pari kertaa Helsingissä Tuska festareiden aikana. Tälle suvelle ei ole tullut käytyä, kuin kerran, ja tämäkin tapahtui tuolloin työväen juhlan aikana.
Voihan tietenkin käydä niinkin, että tuo viimevuotinen tulee myös toistumaan, sillä armas Mummo on lupautunut käyttämään vanhinta tyttöä Korkeasaaressa ja Linnanmäellä. Toisinsanoin, Mummo on lupautunut maksamaan viulut. Passaa minulle. Voi tehdä itsellekkin hyvää, vaikka tuo maamme pääkaupunki kaikessa hälinässään ei kuulu niihin suosikki paikkoihin tässä maailmassa.
Tulipa tuossa mieleen, että eipä ole Pömiön mökilläkään tullut käytyä sitten vuosiin. Taitaa olla 2003 tai 2004 viimeisestä spektaakkelista. Aika tuntuu taas laukkaavan. On se vain perkele, mitä ne synnyttimet saavat miehessä aikaan. Kai se epätietoisuus, onko se kusisuolen pätkä enää palatessa kotona, vai onko se kenties tällä välin karannut naapurin kebabmies Özilin mukaan Turkkiin, on ylitsepääsemätön mielipaha. No, kukin tyylillään. Vai onko sittenkin syy hameväessä? Onhan se tietenkin melko suuri todennäköisyys, että yleensäkkin näille mökkipalstoille pelmahtaa bussillinen nymfisiä rakkauden jumalattaria valmiina mitä villeimpiin leikkeihin. Ehkä nyt ei kuitenkaan. Korkeintaan Tapsa moottorikelkalla kossupullo mukana. Ja tämä yleensä ihan eri mökillä. NOT!!!
Kaikesta huolimatta voisi siis ilmat ainakin hiukan lämmetä tuota parin päivän lomaa silmällä pitäen. Ja varsinaista "lomaahan" se lasten kanssa tunnetusti onkin. Eikö olekkin?!
TOXIC AVENGER
Hyvää vauhtia ollaan myös menossa uuteen ennätykseen, mitä tulee terasilla rökälehtimiseen. Viime vuonna kävin vain Vappuna ja pari kertaa Helsingissä Tuska festareiden aikana. Tälle suvelle ei ole tullut käytyä, kuin kerran, ja tämäkin tapahtui tuolloin työväen juhlan aikana.
Voihan tietenkin käydä niinkin, että tuo viimevuotinen tulee myös toistumaan, sillä armas Mummo on lupautunut käyttämään vanhinta tyttöä Korkeasaaressa ja Linnanmäellä. Toisinsanoin, Mummo on lupautunut maksamaan viulut. Passaa minulle. Voi tehdä itsellekkin hyvää, vaikka tuo maamme pääkaupunki kaikessa hälinässään ei kuulu niihin suosikki paikkoihin tässä maailmassa.
Tulipa tuossa mieleen, että eipä ole Pömiön mökilläkään tullut käytyä sitten vuosiin. Taitaa olla 2003 tai 2004 viimeisestä spektaakkelista. Aika tuntuu taas laukkaavan. On se vain perkele, mitä ne synnyttimet saavat miehessä aikaan. Kai se epätietoisuus, onko se kusisuolen pätkä enää palatessa kotona, vai onko se kenties tällä välin karannut naapurin kebabmies Özilin mukaan Turkkiin, on ylitsepääsemätön mielipaha. No, kukin tyylillään. Vai onko sittenkin syy hameväessä? Onhan se tietenkin melko suuri todennäköisyys, että yleensäkkin näille mökkipalstoille pelmahtaa bussillinen nymfisiä rakkauden jumalattaria valmiina mitä villeimpiin leikkeihin. Ehkä nyt ei kuitenkaan. Korkeintaan Tapsa moottorikelkalla kossupullo mukana. Ja tämä yleensä ihan eri mökillä. NOT!!!
Kaikesta huolimatta voisi siis ilmat ainakin hiukan lämmetä tuota parin päivän lomaa silmällä pitäen. Ja varsinaista "lomaahan" se lasten kanssa tunnetusti onkin. Eikö olekkin?!
sunnuntaina, heinäkuuta 05, 2009
Yksi pedofiili pallolla vähemmän
Michael Jackson, popin kiistaton kuningas kuolla kupsahti reilu viikko sitten. Tämä on tieto, ja osoitus siitä, että blogini on ajan hermolla. Ensi viikolla voisin uutisoida Kennedyn murhasta jne.
Tämän entisen neekerin poismeno ei oikeastaan hetkauttanut minun maailman kulkuani mihinkään suuntaan, paitsi, että ajellessamme kohti Savon sydäntä viime viikonloppuna, Jacksonin ähinä ja "uuhhhuu" kiljahtelut täyttivät Transitin jo valmiiksi tiiviin tunnelman. Eli en siis tiedä näin jälkeenpäinkään olenko nyt helpottunut vai jopa surullinen, olihan Michael Jackson varmaan minun ikäluokkani ensimmäisiä ns.pop/rock -artisteja joihin tuli tutustuttua. Thriller levy oli kovaa valuuttaa ja Thriller video suorastaan riipivän pelottava, joka mullisti samalla koko musiikkivideo maailman.
Noista ajoista on nyt valovuosia, ja Mr.Jacksonista tuli koko maailman friikki, haaskamedian lemmikki ja tietääkseni hänestä kasvoi maailman ensimmäinen valkoihoinen neekeri. Hämmästyttävää. Kun kerran nyt kovasti puidaan, kuka Jacksonin lasten todellinen isä on, ei tarvitse minun mielestäni ainakaan mihinkään DNA testeihin ryhtyä, koska Jacksonin ne eivät ainakaan ole. Ei perkele sitten millään.
Vai oliko tämä Jacksonin mukamas sairastama harvinainen pigmentti sairaus niin ärhäkkää sorttia, että olisi jopa ihan perinnöllistä tai peräti tarttuvaa?!
Miettikääpä neekerit sitä!
Tämän entisen neekerin poismeno ei oikeastaan hetkauttanut minun maailman kulkuani mihinkään suuntaan, paitsi, että ajellessamme kohti Savon sydäntä viime viikonloppuna, Jacksonin ähinä ja "uuhhhuu" kiljahtelut täyttivät Transitin jo valmiiksi tiiviin tunnelman. Eli en siis tiedä näin jälkeenpäinkään olenko nyt helpottunut vai jopa surullinen, olihan Michael Jackson varmaan minun ikäluokkani ensimmäisiä ns.pop/rock -artisteja joihin tuli tutustuttua. Thriller levy oli kovaa valuuttaa ja Thriller video suorastaan riipivän pelottava, joka mullisti samalla koko musiikkivideo maailman.
Noista ajoista on nyt valovuosia, ja Mr.Jacksonista tuli koko maailman friikki, haaskamedian lemmikki ja tietääkseni hänestä kasvoi maailman ensimmäinen valkoihoinen neekeri. Hämmästyttävää. Kun kerran nyt kovasti puidaan, kuka Jacksonin lasten todellinen isä on, ei tarvitse minun mielestäni ainakaan mihinkään DNA testeihin ryhtyä, koska Jacksonin ne eivät ainakaan ole. Ei perkele sitten millään.
Vai oliko tämä Jacksonin mukamas sairastama harvinainen pigmentti sairaus niin ärhäkkää sorttia, että olisi jopa ihan perinnöllistä tai peräti tarttuvaa?!
Miettikääpä neekerit sitä!
torstaina, heinäkuuta 02, 2009
Rallailua Riistavedellä
Kesä rallit on siististi cool, paitsi, että liian kuumana posottava aurinko tekee niistä elävää helvettiä. Ja kun siihen lisätään vielä huonosti nukuttu yö Kuopiolaisessa Iso Valkeinen -nimisessä hotellissa, mikä muistutti enempi motellia, oli päivästä tuleva raskas. Huoneessa oli nimittäin pahimmillaan 29 astetta lämmintä. Asiaa ei myöskään helpottanut Laukkasten sukukokous, ja klo 03.00 alkaneet Popedan haalausporukan grillijuhlat. Tilanne kilpailuun oli siis ihanteellinen paksulle retkueellemme. Mainittakoon, että tuon illan aikana kurkusta meni alas vain 2 olutta. Homma on siis menossa varsin ammattimaiseksi homosteluksi. Todellinen syy on kai se, että kun hyppää krapulassa pahimmillaan 55 asteiseen saunaan, mikä liikkuu 60-200kmh vauhtia, saattaa heikompaa heikottaa. Kieltämättä muutamilla oli havaittavissa tuota "haikiaa huomenta", ja eikä kyllä kateeksi käynyt.
Kisa järjestettiin muuten Kuopiosta n.40km Joensuuhun päin pienessä Riistaveden kylässä. Kaikesta paikan ahtaudesta huolimatta, tunnelma oli varsin leppoisa ja luonnollisesti tiivis.
EK2
Alun perin oli selvää, että meidän luokassa Aaltosen Jyri pitäisi kovinta kyytiä, ja niin siinä kävikin. Aaltonen nakutti luokkapohjat +26,5 sek. erolla. Eli jäätiin päivä, ja peli näytti pelatulta. Toki kalustossakin oli eroa. Noin neljä evoluutio versiota. Toisella Aaltonen karautti sitten huolella pihalle, ja homma oli taas yllättäen auki. Kahden ajetun pätkän jälkeen Meidän ja Hynysen autokunnan eroa oli kaikki ja koko +-0.00. Tiukkaa oli vääntö. Kolmosella jäätiin sitten Hynyselle +0.2 sekuntia. Homma jäi siis viimeiselle pätkälle. Asia ei helpottanut ainakaan ennen pätkää rikkoutunut turbon paukkujärjestelmä, mutta se kait vain kasvatti sarvia molempien päähän. Ennen pätkää ei aikoja tiedetty, mutta arvioni mukaan se oli tiukka. Ek4:lla pantiinkin sitten Hynystä pattiin -4,9 sekuntia ja nokka kohti maalilavaa, jossa piti sitten tunnin verran odottaa vielä virallisia tuloksia. On se perkele, että nämä vielä 2000- luvullakin takkuaa, vaikka hommat hoidetaan tietokoneilla.
"MUNAKUPIT" LÄHTI PAKSUKAISILLE KEMBOMAAHAN!
MEIKÄLÄISTÄ JOSTAIN SYYSTÄ JOPA HAASTATELTIIN. MAKE HIOO JO JOHN TRAVOLTALTA SAATUJA OPPEJA....STAY'IN ALIVEEEEEEEEE!!!
Muuta ei voi kun kehua. Järjestelyjä ja reittiä. Jos puhutaan, että Jyväskylässä on hienot rallitiet, niin täytyy niiden sitten olla. Nämä eivät varmaan häviä niille yhtään. Suoraan sanottuna aakeisempiin olosuhteisiin tottunut Lapin miestä hirvitti laskea niille nypyille ja ylityksille. Ja jos paikka oli merkitty huomiolla, se myös oli HUOMIO! Tästä esimerkkinä tuo edellisen postauksen video.
Noh, ensi kerrallapa tietää ladata niille hypyille täyttä!
Kisa järjestettiin muuten Kuopiosta n.40km Joensuuhun päin pienessä Riistaveden kylässä. Kaikesta paikan ahtaudesta huolimatta, tunnelma oli varsin leppoisa ja luonnollisesti tiivis.
EK2
Alun perin oli selvää, että meidän luokassa Aaltosen Jyri pitäisi kovinta kyytiä, ja niin siinä kävikin. Aaltonen nakutti luokkapohjat +26,5 sek. erolla. Eli jäätiin päivä, ja peli näytti pelatulta. Toki kalustossakin oli eroa. Noin neljä evoluutio versiota. Toisella Aaltonen karautti sitten huolella pihalle, ja homma oli taas yllättäen auki. Kahden ajetun pätkän jälkeen Meidän ja Hynysen autokunnan eroa oli kaikki ja koko +-0.00. Tiukkaa oli vääntö. Kolmosella jäätiin sitten Hynyselle +0.2 sekuntia. Homma jäi siis viimeiselle pätkälle. Asia ei helpottanut ainakaan ennen pätkää rikkoutunut turbon paukkujärjestelmä, mutta se kait vain kasvatti sarvia molempien päähän. Ennen pätkää ei aikoja tiedetty, mutta arvioni mukaan se oli tiukka. Ek4:lla pantiinkin sitten Hynystä pattiin -4,9 sekuntia ja nokka kohti maalilavaa, jossa piti sitten tunnin verran odottaa vielä virallisia tuloksia. On se perkele, että nämä vielä 2000- luvullakin takkuaa, vaikka hommat hoidetaan tietokoneilla.
"MUNAKUPIT" LÄHTI PAKSUKAISILLE KEMBOMAAHAN!
MEIKÄLÄISTÄ JOSTAIN SYYSTÄ JOPA HAASTATELTIIN. MAKE HIOO JO JOHN TRAVOLTALTA SAATUJA OPPEJA....STAY'IN ALIVEEEEEEEEE!!!
Muuta ei voi kun kehua. Järjestelyjä ja reittiä. Jos puhutaan, että Jyväskylässä on hienot rallitiet, niin täytyy niiden sitten olla. Nämä eivät varmaan häviä niille yhtään. Suoraan sanottuna aakeisempiin olosuhteisiin tottunut Lapin miestä hirvitti laskea niille nypyille ja ylityksille. Ja jos paikka oli merkitty huomiolla, se myös oli HUOMIO! Tästä esimerkkinä tuo edellisen postauksen video.
Noh, ensi kerrallapa tietää ladata niille hypyille täyttä!
maanantaina, kesäkuuta 29, 2009
Raatteentie 2009
Tässä tuolta Simetek rallista vähän videota. Erikoiskokeen 2. "rysästä". Meitä ei valitettavasti kuvissä näy, koska edellä mennyt Mitsubishi painui tässä maisemaan, joten tulimme varoituksella paikkaa suurinpiirtein kävelyvauhtia. Siinä hötäkässä meinasi valua luokan voittopystikin Sonkajärvelle, mutta viimeisellä nipistettiin tarvittavat 5sek. ja luokan 16. palkinto Nro:1 matkasi näin Kemiin.
Kannattaa katsoa asiaan vihkiytymättömänkin. Kieltämättä tuo kuva vääristää aika lailla. Tuo paikka oli nimittäin huomattavasti jyrkempi ja kaltompi, mitä tuossa videolla. Ihan hullu paikka.
Romua siis tulee, kuin Raatteentiellä vanhoina aikoina, ja myös muutama mallisuoritus.
Laitellaan kuvia ja jotain jutustelua myöhemmin, kunhan jaksaa.
Kannattaa katsoa asiaan vihkiytymättömänkin. Kieltämättä tuo kuva vääristää aika lailla. Tuo paikka oli nimittäin huomattavasti jyrkempi ja kaltompi, mitä tuossa videolla. Ihan hullu paikka.
Romua siis tulee, kuin Raatteentiellä vanhoina aikoina, ja myös muutama mallisuoritus.
Laitellaan kuvia ja jotain jutustelua myöhemmin, kunhan jaksaa.
sunnuntaina, kesäkuuta 28, 2009
Carcass............
Kyllä tämä tuo kylmät väreet paatuneeseen ruhoon. PERKELE! Taisipa olla eka biisi viime vuonna paskatuska poserair konsertissa, mutta tuota hetkeä en vaihda edes esikoisen syntymään. Tuska 0 Carcass 6 ...siinäpä sitä purtavaa, jotka tämän, ehkä viimeisen kerran "missasi". Mika!!! Tämä on omistettu sulle ja Katajamaalle!!
Hyvää ruumiinavausta kaikille!
Nimimerkki: Number UNO!!! ...hetken...
Hyvää ruumiinavausta kaikille!
Nimimerkki: Number UNO!!! ...hetken...
torstaina, kesäkuuta 25, 2009
"Tuksu"
Kyllä Johanna Tukiainen tietää tien huipulle. Ensin kiipeillään vitulla ja sitten aletaan laulajaksi. Tosin onhan Nykänenkin myynyt kultaa, vaikka ei osaa laulaa oikein ainutta nuottia.
Herää muuten kysymys. Onko Libresse "vitturätin" paikka nykyisin naamassa? No, kukin tyylillään.
Herää muuten kysymys. Onko Libresse "vitturätin" paikka nykyisin naamassa? No, kukin tyylillään.
tiistaina, kesäkuuta 23, 2009
Top 100 levyt Nro 86: Candlemass - Nightfall
Candlemass, tuo Doom Metallin aarreaitta ja legenda, on suoltanut raahaavaa musiikkiaan jo vuodesta 1984. Ensimmäinen täyspitkä, ja myös yksi parhaista Candlemass albumeista, eli Epicus, Doomicus, Metallicus julkaistiin vuonna 1986. Eli samana vuonna eräiden Master of Puppetsin ja Reign in Bloodin kanssa. Eli hyvää vuosikertaa, mutta täysin toista ääri laitaa, mikäli puhutaan musiikin temposta. Mutta nyt ei puhuta (vielä) tästä levystä, vaan puhutaan tästä kakkosrieskasta, eli Nightfallista.
Bändin biisinikkari Leif Edling on osoittanut olevansa varsin nero mieheksi, vaikkakin näissä ensimmäisissä levytyksissä Black Sabbath kitaristi Tommy Iommin vaikutus kuuluu jopa kornin selvästi. Ensimmäiseltä levyltä Solitude on klassikko jo sinänsä, mutta tämän levyn etulinjassa kulkee biisit: Bewitched ja Timo Rautiainen % Trio Niskalaukauksenkin mainiosti koveroima Samararithan. Maininnan ansaitsee myös kaunis ja monipuolinen At the Gallow's End. Viimeksi mainittu on ehkä myös sellainen biisi, joka hyvin läpileikkaa yhtyeen koko tuotantoa.
Kaiken kaikkiaan Candlemass on muutoinkin yhtäkuin Edling, joka hallitsee Doomin koko skaalan, aina raskaasta laahustelusta, groovaavanpaan tuotoksiin. Niin tässäkin levyllä, mutta selvemmin tämä on kuultavissa uudemmissa levyissä, joissa paistaa jopa 80-luvun heavy läpi.
Tämä 1987 julkaistu levy on myös ensimmäinen, jossa se hassunhauska pallotukka, munkinkaapuun sonnustautunut, Messiah Marcolin vokalisoi. Hieman ehkä yksipuolista on miehen tulkinta, mutta varmasti tunnistettavissa, ja legendahan Messiah on jo eläessään. Löytyypä levyn kansivihkosesta muuten kuva, jossa tämä pallero pitää päällänsä paitaa jossa lukee "Joey Tempest is a Fucking Homo". Eli pientä "palautetta" erään Europe nimeä kantavan orkesterin laulajalle.
Tämä yhtyeen toinen tuotos on kaikenkaikkiaan mainio "kurkkaus" Doom Metallin suuntaan, jos sellainen kiinnostaa. Ja nythän näitä saa bonuksineen reissue -muodossa.
Tässä At The Gallows End video Wackenista...joskus sata vuotta sitten.
Bändin biisinikkari Leif Edling on osoittanut olevansa varsin nero mieheksi, vaikkakin näissä ensimmäisissä levytyksissä Black Sabbath kitaristi Tommy Iommin vaikutus kuuluu jopa kornin selvästi. Ensimmäiseltä levyltä Solitude on klassikko jo sinänsä, mutta tämän levyn etulinjassa kulkee biisit: Bewitched ja Timo Rautiainen % Trio Niskalaukauksenkin mainiosti koveroima Samararithan. Maininnan ansaitsee myös kaunis ja monipuolinen At the Gallow's End. Viimeksi mainittu on ehkä myös sellainen biisi, joka hyvin läpileikkaa yhtyeen koko tuotantoa.
Kaiken kaikkiaan Candlemass on muutoinkin yhtäkuin Edling, joka hallitsee Doomin koko skaalan, aina raskaasta laahustelusta, groovaavanpaan tuotoksiin. Niin tässäkin levyllä, mutta selvemmin tämä on kuultavissa uudemmissa levyissä, joissa paistaa jopa 80-luvun heavy läpi.
Tämä 1987 julkaistu levy on myös ensimmäinen, jossa se hassunhauska pallotukka, munkinkaapuun sonnustautunut, Messiah Marcolin vokalisoi. Hieman ehkä yksipuolista on miehen tulkinta, mutta varmasti tunnistettavissa, ja legendahan Messiah on jo eläessään. Löytyypä levyn kansivihkosesta muuten kuva, jossa tämä pallero pitää päällänsä paitaa jossa lukee "Joey Tempest is a Fucking Homo". Eli pientä "palautetta" erään Europe nimeä kantavan orkesterin laulajalle.
Tämä yhtyeen toinen tuotos on kaikenkaikkiaan mainio "kurkkaus" Doom Metallin suuntaan, jos sellainen kiinnostaa. Ja nythän näitä saa bonuksineen reissue -muodossa.
Tässä At The Gallows End video Wackenista...joskus sata vuotta sitten.
Taitettu kesäjuhla
Elintoiminot alkavat vihdoin olla sillä tasolla, että ne kuumat aallot (menopaussi?) alkavat olla takanapäin. Tosin viime yönä nojailin vielä viimeiset hitaat liskojen kanssa, mutta edellisen yön villiin tanssiin en enää ryhtynyt. Sellaisia pelkotiloja ja morkkista oli myös havaittavissa kautta linjan, vaikka näihin en edes tiedä perimmäistä syytä. Jostain mielen syövereistä ne aina kantautuu ja vaatii henkisiä ponnistuksia, että uskaltaa naamaa näyttää ulkona.
Kai tämä pitäisi nyt jo oppia, olenhan tästä jo lukemattomat kerrat täälläkin jankuttanut. Tämä vanhuus ei tule yksin. Näiden krapuloiden taso parin päivän rännin jälkeen alkavat käydä sietämättömiksi. Miksei sitä vain tajua?!?!. Ja varsinkin kun suuhun ei tunge muuta kiinteää, kuin pulloa, tai vaihtoehtoisesti tölkkiä, niin sen olotilan laatu on sitten pari päivää sen mukainen. Hyvä minä, minä tein sen taas!
Nyt kai pitää pikkuhiljaa alkaa valmistautumaan perjantain Savoon lähtöön. Lauantaina sitten tiedossa soran lennätystä Kuopion ja Joensuun välimaastoissa. Kunhan vain ei olisi liian kuuma. Paksulla ei nimittäin ole silloin kabiinissa helppoa.
Krapulan taantuman hetkiin sopii mainiosti Amorphis. Eli ei mitään liian räyhäkkää. Tässäpä uutta, mutta ei ehkä sitä parasta, mutta ei kyllä huonointakaan Amoa.
Kai tämä pitäisi nyt jo oppia, olenhan tästä jo lukemattomat kerrat täälläkin jankuttanut. Tämä vanhuus ei tule yksin. Näiden krapuloiden taso parin päivän rännin jälkeen alkavat käydä sietämättömiksi. Miksei sitä vain tajua?!?!. Ja varsinkin kun suuhun ei tunge muuta kiinteää, kuin pulloa, tai vaihtoehtoisesti tölkkiä, niin sen olotilan laatu on sitten pari päivää sen mukainen. Hyvä minä, minä tein sen taas!
Nyt kai pitää pikkuhiljaa alkaa valmistautumaan perjantain Savoon lähtöön. Lauantaina sitten tiedossa soran lennätystä Kuopion ja Joensuun välimaastoissa. Kunhan vain ei olisi liian kuuma. Paksulla ei nimittäin ole silloin kabiinissa helppoa.
Krapulan taantuman hetkiin sopii mainiosti Amorphis. Eli ei mitään liian räyhäkkää. Tässäpä uutta, mutta ei ehkä sitä parasta, mutta ei kyllä huonointakaan Amoa.
keskiviikkona, kesäkuuta 17, 2009
Ukon juhla
Suomalaisen keskikesän juhlaa, eli juhannusta juhlitaan nyt tulevana viikonloppuna. Varsinaiselta nimeltään Ukon Juhlaa, mutta yllättävästi kristillisen kirkko on saanut tähänkin sekoitettua jonkin jeesusperseily teeman. Eli kirkollisessa kalenterissa vietetään Johannes Kastajan päivää. Hohhoijjaa!
Normaali kaduntallaajalle tämä juhla tarkoittaa armotonta nestemäisten päihdytysaineiden ylimalkaista käyttöä, koko tämän kansanperinteitä ja taikoja sisältävän juhlan.
Suomalaisessa alkoholikulttuurissahan juhannus on "se" päivä, jolloin oikein luvan kanssa saa hukkua, puukottaa puolisoa, tapella ja olla noin muutenkin pienessä sievässä, promillemittarin heilahdellessa yli kahden vielä sunnuntainakin. Ja kun ollaan tiedottomassa tilassa paskat puntissa koko viikonloppu, kaikkea katsotaan aina hieman läpi sormien, koska on juhannus.
Juhannus tietää myös monelle kesäloman alkua. Näin voi siis jatkaa tuota jaloa harrastustoimintaa vielä viikonlopun ylikin. Itseasiassa sitä rappiotahan voi jatkaa vaikka koko lomakuukauden jos siltä kupolissa tuntuu ja pörssi kestää.
Oma käsikirjoitus ei tällä hetkellä mukaudu kumpaankaan noista. Omat juhannus -suunnitelmalmani ovat siis toistaiseksi levällään, eli samaa mitä on koko elämän tilannekkin. Kai se pitää olutta maistella jossain ainakin aattona, tai mistä sitä koskaan tietää. Tai tietäähän sen, kun talouskin on verrattavissa noihin juhannus -suunnitelmiin, niin taitaa se tuohon yhteen päivään jäädäkkin. Poissa ovat siis ne kolmen päivän sessiot Syötteen mäkiajoissa yms. paikoissa. Oikeastaan pelkkä ajatuskin niistä puistattaa. Olen kai tulossa vanhaksi, tai vastuuntuntoiseksi...tai ehkä sittenkin vain hulluksi. Mutta Tsemppiä jokatapauksessa Petelle, Rapolle & Co:lle sinne mäelle kipuamiseen!
Eikä haittaisi, vaikka joku teistä hukkuisi. Mutta muistakaa tehdä se kunniakkaasti perinteitä kunnioittaen. Eli sepalus auki reilusti, ennenkuin kusta luikautatte siitä veneen laidan yli.
Kylmää ja koleaa juhannusta siis kaikille tasapuolisesti, näin hyvissä ajoin!!!
Normaali kaduntallaajalle tämä juhla tarkoittaa armotonta nestemäisten päihdytysaineiden ylimalkaista käyttöä, koko tämän kansanperinteitä ja taikoja sisältävän juhlan.
Suomalaisessa alkoholikulttuurissahan juhannus on "se" päivä, jolloin oikein luvan kanssa saa hukkua, puukottaa puolisoa, tapella ja olla noin muutenkin pienessä sievässä, promillemittarin heilahdellessa yli kahden vielä sunnuntainakin. Ja kun ollaan tiedottomassa tilassa paskat puntissa koko viikonloppu, kaikkea katsotaan aina hieman läpi sormien, koska on juhannus.
Juhannus tietää myös monelle kesäloman alkua. Näin voi siis jatkaa tuota jaloa harrastustoimintaa vielä viikonlopun ylikin. Itseasiassa sitä rappiotahan voi jatkaa vaikka koko lomakuukauden jos siltä kupolissa tuntuu ja pörssi kestää.
Oma käsikirjoitus ei tällä hetkellä mukaudu kumpaankaan noista. Omat juhannus -suunnitelmalmani ovat siis toistaiseksi levällään, eli samaa mitä on koko elämän tilannekkin. Kai se pitää olutta maistella jossain ainakin aattona, tai mistä sitä koskaan tietää. Tai tietäähän sen, kun talouskin on verrattavissa noihin juhannus -suunnitelmiin, niin taitaa se tuohon yhteen päivään jäädäkkin. Poissa ovat siis ne kolmen päivän sessiot Syötteen mäkiajoissa yms. paikoissa. Oikeastaan pelkkä ajatuskin niistä puistattaa. Olen kai tulossa vanhaksi, tai vastuuntuntoiseksi...tai ehkä sittenkin vain hulluksi. Mutta Tsemppiä jokatapauksessa Petelle, Rapolle & Co:lle sinne mäelle kipuamiseen!
Eikä haittaisi, vaikka joku teistä hukkuisi. Mutta muistakaa tehdä se kunniakkaasti perinteitä kunnioittaen. Eli sepalus auki reilusti, ennenkuin kusta luikautatte siitä veneen laidan yli.
Kylmää ja koleaa juhannusta siis kaikille tasapuolisesti, näin hyvissä ajoin!!!
tiistaina, kesäkuuta 16, 2009
Revoja, koolauksia ja juoksuja
Appiukko(Eunukki) väsää ja näpertää paraikaa kylpyhuone remonttia. Tuota remonteista ehkä kalleinta ja pitkäveteisintä. Olenpahan minäkin siellä parina päivänä ollut tiellä. Nuo sanavalinnat, väsää ja näpertää osuvat ehkä parhaiten maaliinsa, nimittäin ne ovat kuvaavimmat appiukon työskentelytavoista. Toisinsanoin, kun muut, mukaanlukien minä, rakentaa, appiukko näpertää. Maksimissaan väsää.
On jokseenkin turhauttavaa, kun itse käy talkoovoimalla jotain pientä apua antamassa, talon isäntä puuhastelee ja mukamas ideoi. Jättäisi ne ideoinnit sen alan hallitsijoille, vaikkakin sananlasku: hyvin suunniteltu, on puoleksi tehty, on osaksi totta, ei tämä pidä paikkaansa appiukon kohdalla. Esim. Eilen väsäsin 15kpl juoksuja, jotka vielä lovesin kattoputkien takia. Tähän aikaa meni 2 tuntia. Tässä samaisessa ajassa appiukko sai kokoinaista kuusi paneelia kiinni saunan kattoon. Perkele, että ärsyttää. Tuota vauhtia voi jäädä joulusaunat väliin.
Tokihan sitä aina tekee tarkempaa jälkeä, kun itselle tekee, mutta sen millin halkaiseminen on rakennus hommissa on kalliin ajan tuhlausta.
Noista muutamista hetkistä appiukon työleirillä hiipikin mieleen, kuinka vastenmielistä se touhu onkaan. Ei ehkä muuttamisen ohella mikään ole niin vittumaista hommaa, kuin remontin teko, olisi huone mikä hyvänsä. Oli suoranaista typeryyttä käydä vastaava linja ammattikoulussa, ihan senkin takia, että valmistuin vielä keskelle lamaa. Eli eipä alan hommia ollut. Nyt sen voi taas sanoa, että onneksi.
Ja jos siellä joku nyt suuressa viisaudessaan ajattelee, että tuostapa oiva ja osaava talkoomies remonttin tekoon. Unen näitte. Olen nimittäin varsin epäpätevä ja laiska niissä hommissa. Joten lisätään tämä siihen listaan, missä minut mainitaan, ei niin hyvänä muuttomiehenä.
On jokseenkin turhauttavaa, kun itse käy talkoovoimalla jotain pientä apua antamassa, talon isäntä puuhastelee ja mukamas ideoi. Jättäisi ne ideoinnit sen alan hallitsijoille, vaikkakin sananlasku: hyvin suunniteltu, on puoleksi tehty, on osaksi totta, ei tämä pidä paikkaansa appiukon kohdalla. Esim. Eilen väsäsin 15kpl juoksuja, jotka vielä lovesin kattoputkien takia. Tähän aikaa meni 2 tuntia. Tässä samaisessa ajassa appiukko sai kokoinaista kuusi paneelia kiinni saunan kattoon. Perkele, että ärsyttää. Tuota vauhtia voi jäädä joulusaunat väliin.
Tokihan sitä aina tekee tarkempaa jälkeä, kun itselle tekee, mutta sen millin halkaiseminen on rakennus hommissa on kalliin ajan tuhlausta.
Noista muutamista hetkistä appiukon työleirillä hiipikin mieleen, kuinka vastenmielistä se touhu onkaan. Ei ehkä muuttamisen ohella mikään ole niin vittumaista hommaa, kuin remontin teko, olisi huone mikä hyvänsä. Oli suoranaista typeryyttä käydä vastaava linja ammattikoulussa, ihan senkin takia, että valmistuin vielä keskelle lamaa. Eli eipä alan hommia ollut. Nyt sen voi taas sanoa, että onneksi.
Ja jos siellä joku nyt suuressa viisaudessaan ajattelee, että tuostapa oiva ja osaava talkoomies remonttin tekoon. Unen näitte. Olen nimittäin varsin epäpätevä ja laiska niissä hommissa. Joten lisätään tämä siihen listaan, missä minut mainitaan, ei niin hyvänä muuttomiehenä.
sunnuntaina, kesäkuuta 14, 2009
Top 100 levyt Nro 87: Torture Killer - Swarm!
Repiviä murskariffejä, melankolisia, melodisia riffejä, Floridan -skene döödsistä tuttua junttariffiä höystettynä ex-Cannibal Corpse laulaja, Chris Barnesin hautausmaalle haisevilla vokaaleilla. Näistä elementeistä lyhykäisyydessään on Suomalaisen Torture Killerin järjestyksessään toinen levy tehty.
Saattaa kuullostaa ehkä äkkiseltään pahalta yhdistelmältä, mutta voin kertoa, että toimii kuin tauti. Levyn on jopa yksinkertaisen nerokas. Ja vaikka nuo kuvaukset saattavat johtaa harhaan ja jonnekkin Göteborg -paskaan, on ne kuitenkin ne fiilikset, jotka ensimmäisenä mieleen hiipii.
Ensimmäinen ja levyn nimeä kantava biisi jättää vielä hieman kylmäksi, mutta varsinaisen pelin avaava toinen biisi, Forever Dead näyttää kaapin paikan. Raskas Trash -tyylinen riffittely saatellaan loppuun, ehkä jopa Amorphista muistuttavalla melodisella maalailulla. Tämän lisäksi, kolmas biisi, A Funeral For A Masses, Forever Deadiin verrattavissa ja levyn parhaat puolet niputtava Multiple Counts Of Murder ovat kaikki "hitti" kamaa. Levyn helmi on kuitenkin leppoisasti groovaava Sadistic, jonka kertosäe ja riffi soi ajoittain päässä aina vitutuspisteeseen saakka. Se on aika harvinaista tämän tyylilajin musiikille.
Vaikka levyn kenties suurin uutinen aikanaan oli se, että juuri Chris Barnes "laulaa", tuottaa ja sanoittaa(5 biisiä) levyn, on tämä ennenkaikkea soitannollisesti ja materiaaliltaan perkeleen hyvä tuotos, oli sitten mikin varressa kuka tahansa. Mutta hyvää taustatulta Barnes tähän kyllä antaa.
Jos tästä nyt lähtisi hakemalla hakemaan jotain haukuttavaa, menisi se jo pilkun panemiseksi. Saatanan kova levy. Siinäpä se kaikessa lyhykäisyydessään.
Tänä päivänä tuo yhteistyö Barnesin kanssa on jo päättynyt ja onpa orkesteri julkaissut tänä vuonna uutta materiaaliakin uuden (vanhan) solistin voimalla. Mölisihän Juri Sallinen jo tätä edeltäneellä splitillä Sotajumalan kanssa. Uusi Levy kantaa nimeä Sewers, eikä tuotakaan tekelettä pääse kyllä moittimaan, mutta ei yllä lähellekkään tätä Swarm -albumia. Näin on marjat!
Nippelöintiä:
-Bändi ja Chris Barnes eivät koskaan tavanneet naamatusten. Mielenkiintoista sikäli.
-Levyn miksasi Hate Eternal heppu Erik Rutan yhdessä Barnesin kanssa.
Saattaa kuullostaa ehkä äkkiseltään pahalta yhdistelmältä, mutta voin kertoa, että toimii kuin tauti. Levyn on jopa yksinkertaisen nerokas. Ja vaikka nuo kuvaukset saattavat johtaa harhaan ja jonnekkin Göteborg -paskaan, on ne kuitenkin ne fiilikset, jotka ensimmäisenä mieleen hiipii.
Ensimmäinen ja levyn nimeä kantava biisi jättää vielä hieman kylmäksi, mutta varsinaisen pelin avaava toinen biisi, Forever Dead näyttää kaapin paikan. Raskas Trash -tyylinen riffittely saatellaan loppuun, ehkä jopa Amorphista muistuttavalla melodisella maalailulla. Tämän lisäksi, kolmas biisi, A Funeral For A Masses, Forever Deadiin verrattavissa ja levyn parhaat puolet niputtava Multiple Counts Of Murder ovat kaikki "hitti" kamaa. Levyn helmi on kuitenkin leppoisasti groovaava Sadistic, jonka kertosäe ja riffi soi ajoittain päässä aina vitutuspisteeseen saakka. Se on aika harvinaista tämän tyylilajin musiikille.
Vaikka levyn kenties suurin uutinen aikanaan oli se, että juuri Chris Barnes "laulaa", tuottaa ja sanoittaa(5 biisiä) levyn, on tämä ennenkaikkea soitannollisesti ja materiaaliltaan perkeleen hyvä tuotos, oli sitten mikin varressa kuka tahansa. Mutta hyvää taustatulta Barnes tähän kyllä antaa.
Jos tästä nyt lähtisi hakemalla hakemaan jotain haukuttavaa, menisi se jo pilkun panemiseksi. Saatanan kova levy. Siinäpä se kaikessa lyhykäisyydessään.
Tänä päivänä tuo yhteistyö Barnesin kanssa on jo päättynyt ja onpa orkesteri julkaissut tänä vuonna uutta materiaaliakin uuden (vanhan) solistin voimalla. Mölisihän Juri Sallinen jo tätä edeltäneellä splitillä Sotajumalan kanssa. Uusi Levy kantaa nimeä Sewers, eikä tuotakaan tekelettä pääse kyllä moittimaan, mutta ei yllä lähellekkään tätä Swarm -albumia. Näin on marjat!
Nippelöintiä:
-Bändi ja Chris Barnes eivät koskaan tavanneet naamatusten. Mielenkiintoista sikäli.
-Levyn miksasi Hate Eternal heppu Erik Rutan yhdessä Barnesin kanssa.
perjantaina, kesäkuuta 12, 2009
Mr.Lucky
Ei ilmeisesti ole uskomista painettuun sanaan. Taaskaan. Nimittäin Pohjois-Suomalaisten pää-äänenkannataja Pohjolan Sanomat uutisoi jokin aika sitten, että kaikki Lappiaan ensisijaisesti hakeneet olisivat päässeet tuohon kyseiseen opinahjoon. Samaa kirjoitettiin myös eilisessä lehdessä.
Paskaa kirjoittivat! Kävi kuitenkin niin, että mm.MINÄ en päässyt. Olin ensimmäisellä varasijalla, kuinkas muutenkaan. Milloinkahan tähdet menisivät siihen asentoon, että päivä paistaisi minunkin risukasaan?
Ei silti, että minua nyt olisi opiskelu niin hirveästi napannut, mutta olisi kai se ollut vaihtelua köyhään arkeen. Toki ensimmäinen varasijahan on luonnollisesti se paalupaikka, mutta kun otettavien opiskelijoiden määrä paperiteollisuuden alalle tänä vuonna on kokonaista 4 sierainparia, niin tuntuu se näin äkkiseltään epätoivoiselta.
Kieltämättä on aika hullua edes opiskella noinkin pystyyn kuolevaa alaa, mutta kun siitä on kuitenkin paljolti tuoretta työkokemusta, ja jonkin verran suhteita mestaristasolle saakka, niin tämä tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta. Mutta kun ei, niin ei...taaskaan.
Taidampa tämän "kunniaksi" kiskaista kalsarikännit ja seurata tätä epätoivon tilaa, joka olut oluen jälkeen muuttuu hilpeäksi humalaksi.
Paskaa kirjoittivat! Kävi kuitenkin niin, että mm.MINÄ en päässyt. Olin ensimmäisellä varasijalla, kuinkas muutenkaan. Milloinkahan tähdet menisivät siihen asentoon, että päivä paistaisi minunkin risukasaan?
Ei silti, että minua nyt olisi opiskelu niin hirveästi napannut, mutta olisi kai se ollut vaihtelua köyhään arkeen. Toki ensimmäinen varasijahan on luonnollisesti se paalupaikka, mutta kun otettavien opiskelijoiden määrä paperiteollisuuden alalle tänä vuonna on kokonaista 4 sierainparia, niin tuntuu se näin äkkiseltään epätoivoiselta.
Kieltämättä on aika hullua edes opiskella noinkin pystyyn kuolevaa alaa, mutta kun siitä on kuitenkin paljolti tuoretta työkokemusta, ja jonkin verran suhteita mestaristasolle saakka, niin tämä tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta. Mutta kun ei, niin ei...taaskaan.
Taidampa tämän "kunniaksi" kiskaista kalsarikännit ja seurata tätä epätoivon tilaa, joka olut oluen jälkeen muuttuu hilpeäksi humalaksi.
tiistaina, kesäkuuta 09, 2009
Hyi minua!!!
No niin! Nyt on sitten tätäkin kunniallista ja kuuliaista kansalaista ensimmäistä kertaa sakotettu poliisin toimesta. Ainakin näin autoilun muodossa. Minulle ihan oikein, vaikka aika harvakseltaan rakkaan autokoulunopettajani, Raution Ramen oppeja uhmaankaan. Ja yleensäkkin nämä minun rikkeet johtuvat turhan painavasta oikean jalan käytöstä, varsinkin taajama alueella. En vain jotenkin osaa suhteuttaa vauhtia 40km tunnissa.
85€ laskuhan sieltä virkavallalta sitten saapui. Muistan vielä tapauksen. Kyttä perkele oli kamera autonsa ovelasti sijoittanut Mäntylän sillan alapuolelle, eli kaiken mukavan lisäksi alamäkeen. Näin ajatuksissaan kun ajelee, niin tuollaisessa paikassa, kuin vahingossa vauhti hieman nousee käytti kaasua tai ei. No, jokatapauksessa, ehkäpä sain opetuksen siitä, kuinka taajamissa auton kanssa käyttäydytään. Ja on myös tosiasia, että tuolla minun rieskalle ei edes ylinopeuksiin moottoritiellä pääse, ja jos sen sellaiseen hurmioon saa kiusattua, on kolina, suhina ja auton käytös sitä luokkaa, että sellaista maisemanvaihdosta näkyy yleensä science fiction elokuvissa.
Näitä viimeaikaisia moottoriteillä ja miksei muuallakin tapahtuneista onnettomuuksia en lähde sen enempää ruotimaan, mutta sen verran sanon, että jos on lapsia kyydissä, pitäisi kai käyttää hieman sitä korvienvälin tietämillä olevaa asiaa, vaikka ihan sen takia, että siellä liikenteessä liikuskelee muitakin. Eli vaikka sitä kuinka itse tekee asiansa liikenteessä oikein, on aina se "teiden ritari" kuka ei välitä paskan vertaa muista tiellä liikkujista. Ja yleensä tällaisella kuljettajalla ne vehkeet ei pysy lapasessa, vaikka se kaverille yritetään todistaa.
Vaikka minäkin nautin vauhdista ja vaarallisista tilanteista, minä saan sen tyydytettyä autourheilun muodossa, ja valtaosa tuosta porukasta ovatkin varsin kuuliasia liikenteessä. Ja kun tuli tuo autourheilu mainittua, niin tässä on pientä sutinaa ilmassa. Ajateltiin nimittäin 27.6 Kuopio-Joensuu akselille lähteä lennättämään soraa Simetek ralliin. Mutta katsotaan sitä nyt vielä. Tuo valtion määräämä velka, eli 85€ syö jonkin verran ainakin minun budjettia.
85€ laskuhan sieltä virkavallalta sitten saapui. Muistan vielä tapauksen. Kyttä perkele oli kamera autonsa ovelasti sijoittanut Mäntylän sillan alapuolelle, eli kaiken mukavan lisäksi alamäkeen. Näin ajatuksissaan kun ajelee, niin tuollaisessa paikassa, kuin vahingossa vauhti hieman nousee käytti kaasua tai ei. No, jokatapauksessa, ehkäpä sain opetuksen siitä, kuinka taajamissa auton kanssa käyttäydytään. Ja on myös tosiasia, että tuolla minun rieskalle ei edes ylinopeuksiin moottoritiellä pääse, ja jos sen sellaiseen hurmioon saa kiusattua, on kolina, suhina ja auton käytös sitä luokkaa, että sellaista maisemanvaihdosta näkyy yleensä science fiction elokuvissa.
Näitä viimeaikaisia moottoriteillä ja miksei muuallakin tapahtuneista onnettomuuksia en lähde sen enempää ruotimaan, mutta sen verran sanon, että jos on lapsia kyydissä, pitäisi kai käyttää hieman sitä korvienvälin tietämillä olevaa asiaa, vaikka ihan sen takia, että siellä liikenteessä liikuskelee muitakin. Eli vaikka sitä kuinka itse tekee asiansa liikenteessä oikein, on aina se "teiden ritari" kuka ei välitä paskan vertaa muista tiellä liikkujista. Ja yleensä tällaisella kuljettajalla ne vehkeet ei pysy lapasessa, vaikka se kaverille yritetään todistaa.
Vaikka minäkin nautin vauhdista ja vaarallisista tilanteista, minä saan sen tyydytettyä autourheilun muodossa, ja valtaosa tuosta porukasta ovatkin varsin kuuliasia liikenteessä. Ja kun tuli tuo autourheilu mainittua, niin tässä on pientä sutinaa ilmassa. Ajateltiin nimittäin 27.6 Kuopio-Joensuu akselille lähteä lennättämään soraa Simetek ralliin. Mutta katsotaan sitä nyt vielä. Tuo valtion määräämä velka, eli 85€ syö jonkin verran ainakin minun budjettia.
lauantaina, kesäkuuta 06, 2009
Videot viikonlopuksi
Laitetaanpa pitkästä aikaa muutamat videotkin tänne. Ajattaraa akustisesti, mikä saattaa äkkiseltään kuullostaa mielenkiintoiselta, mutta kaikista arvosteluista huolimatta, aikamoista sontaa on taas suolletttu. Voi tietenkin olla, että tämä vaatii kuuntelua, mutta ei tämä ainakaan laillisia polkuja minun levyhyllyyni löydä.
Doomia Venäjäksi kotimaastamme. Orkesteri on nimeltänsä KYPCK, eli Suomeksi KURSK. Ehkä heidän, toistaiseksi ainoan levynsä paras biisi, eikä se ole paljoa se. Mukavaa laahailua jokatapauksessa.
Saxon...perkele! Bändi, jonka nimi tulee aina lausua, ennen kuin liian alkoholin tuoma ylenanto on jo kurkussa tuloillaan. Tässä ehkä legendaarisin biisi, ja mielestäni paras. Tosin enpä ole bändin tuotantoon enemmälti tutustunut, pikemminkin yrittänyt välttää. Tässä 747 Strangers in the Night, höystettynä Edguy heebolla, Tobias Sammetilla. Paskaa muuten se Edguykin.
Doomia Venäjäksi kotimaastamme. Orkesteri on nimeltänsä KYPCK, eli Suomeksi KURSK. Ehkä heidän, toistaiseksi ainoan levynsä paras biisi, eikä se ole paljoa se. Mukavaa laahailua jokatapauksessa.
Saxon...perkele! Bändi, jonka nimi tulee aina lausua, ennen kuin liian alkoholin tuoma ylenanto on jo kurkussa tuloillaan. Tässä ehkä legendaarisin biisi, ja mielestäni paras. Tosin enpä ole bändin tuotantoon enemmälti tutustunut, pikemminkin yrittänyt välttää. Tässä 747 Strangers in the Night, höystettynä Edguy heebolla, Tobias Sammetilla. Paskaa muuten se Edguykin.
torstaina, kesäkuuta 04, 2009
Kesän aikaa
Tarkoitus oli naputella tähän, kuinka perseestä tämä vuodenaika onkaan, mutta kun ei kuulemma ehdi. Ainakaan nyt. Kun kerran aika on rajallinen käsite, niin raja olisi vedettävä johonkin, että ehtisi kuulumisiansa tänne rustailemaan. Kerrankin tuntuu, että olisi pienen hiljaiselon jälkeen vitutus -rintamalla jotain elämääkin, mistä tänne vuodattaa, mutta kun ei, niin ei. Nyt on kesä, nyt ei ehdi.
Kun kesäksi kaikki kakaroiden keskinäinen sosiaalinen toiminta kerhojen muodossa lopetetaan, on ne vanhempien hyperaktiivisena "riesana" näin koko päivän, ja tämä onkin juuri yksi syy muiden joukossa, miksi en pidä kesästä. Ei hetken rauhaa, eikä aikaa. Ja jos se pieni rauhanaika suodaankin, niin eiköhän parempi, tässä tapauksessa huonompi puolisko ole vetämässä johonkin suuntaan kesäisine suunnitelmineen. Nytkin käy hirveä touhotus ja vouhotus kirpputorille vietävien lasten vaatteiden takia, johon minutkin on kätevästi nivoutettu. Järkyttävä vaiva siitä, että ne päätyvät jonkun Romanialaisen kerjäläisen laukkuun. Ilman rahallista korvausta luonnollisesti.
Siis mikä vittu tässä vuodenajassa mättää. Ihmisillä on perkelenmoinen tarve mennä ja tulla jokasuuntaan. Siellä sun täällä pitää käydä ja sitä ja tätä pitää tehdä ennen syksyä. Miksi MIKSI?!?!
Tänään pidän kuitenkin iltavapaan! Myönnetty anottuna. Kiitos!
Kun kesäksi kaikki kakaroiden keskinäinen sosiaalinen toiminta kerhojen muodossa lopetetaan, on ne vanhempien hyperaktiivisena "riesana" näin koko päivän, ja tämä onkin juuri yksi syy muiden joukossa, miksi en pidä kesästä. Ei hetken rauhaa, eikä aikaa. Ja jos se pieni rauhanaika suodaankin, niin eiköhän parempi, tässä tapauksessa huonompi puolisko ole vetämässä johonkin suuntaan kesäisine suunnitelmineen. Nytkin käy hirveä touhotus ja vouhotus kirpputorille vietävien lasten vaatteiden takia, johon minutkin on kätevästi nivoutettu. Järkyttävä vaiva siitä, että ne päätyvät jonkun Romanialaisen kerjäläisen laukkuun. Ilman rahallista korvausta luonnollisesti.
Siis mikä vittu tässä vuodenajassa mättää. Ihmisillä on perkelenmoinen tarve mennä ja tulla jokasuuntaan. Siellä sun täällä pitää käydä ja sitä ja tätä pitää tehdä ennen syksyä. Miksi MIKSI?!?!
Tänään pidän kuitenkin iltavapaan! Myönnetty anottuna. Kiitos!
tiistaina, kesäkuuta 02, 2009
Piteå 31.5 2009
Tulipa sitten käytyä ihmettelemässä naapurikansan moottoriurheilu toimintaa. Eihän se ainakaan kalustollisesti Suomi -pojan vehkeille pärjää. Toki niitä hyväkin vehkeitä löytyy, mutta ne ovat sitten ihan muita, kuin kotoiseen ralliin tarkoitettuja. Mutta paljon on, ainakin joissain asioissa meilläkin oppimista. Ainakin tietty rentous tuolla on aina ollut, mitä nyt pari kertaa Ruotsin puolella olen käynyt harrastusten puitteissa. Kilpailujen kulku ja järjestely on huomattavasti helpompaa ja sujuvampaa. Puhumattakaan tässä kilpailussa käytettyä, ns. lentävää lähtöä. Tällä ainakin estettiin pahimmat laatikko/vetoakseli rikot. Ja kun ilmakin suosi (28 astetta varjossa) niin mikäpä siellä oli ollessa. Voi sitä sunnuntai päivän huonomminkin viettää.
Kisa ajettiin suurimmalta osalta Piteån rallicross radalla, alun pientä sora/asfaltti osuutta lukuunottamatta. Mutta kuitenkin n.70% pikipinnalla. Suomalaisilla oli valtaosin sora renkaat ja alusta paikoillaan, joten tulokset olivat siinä mielessä hyvät.
Suomi-Ruotsi maaottelu tuli siis Suomeen Tapio Vuokilan toimesta. Kakkospallille istahtu Ruotsalainen, mutta 3. ja 4. Taas Suomeen.
Muutama räpsy.
Suomalaisten F-Ryhmän kalustoa. Vasemmalta, Arskan Ascona, Peten välikoppa ja Tumen uudempi kotelo
Maken Mitsu
Jarin ja Jukan Mitsubishit
Ruotsalaisten käsitys kilpa-autosta. Volvo 960
Kisa ajettiin suurimmalta osalta Piteån rallicross radalla, alun pientä sora/asfaltti osuutta lukuunottamatta. Mutta kuitenkin n.70% pikipinnalla. Suomalaisilla oli valtaosin sora renkaat ja alusta paikoillaan, joten tulokset olivat siinä mielessä hyvät.
Suomi-Ruotsi maaottelu tuli siis Suomeen Tapio Vuokilan toimesta. Kakkospallille istahtu Ruotsalainen, mutta 3. ja 4. Taas Suomeen.
Muutama räpsy.
Suomalaisten F-Ryhmän kalustoa. Vasemmalta, Arskan Ascona, Peten välikoppa ja Tumen uudempi kotelo
Maken Mitsu
Jarin ja Jukan Mitsubishit
Ruotsalaisten käsitys kilpa-autosta. Volvo 960
perjantaina, toukokuuta 29, 2009
Alati sairaat kuulumiset
Kyllä köyhää taas koetellaan. Perkelenkö viisaus siinäkin on, että kun taloudellinen tilanne on kuralla, on terveyskin kuralla. Niin allekirjoittaneella, kuin lapsilla. Tietenkin nämä lasten taudit ovat vain näitä ainaisia korvatulehduksia, mukavan raikkaita oksennustauteja ja pientä flunssaa. Oman lukunsa on vanhemman lapsen kiukuttelu ulostamisensa kanssa. Kuuluu sekin kuulemma ikään ja sisaruskateuteen. Niin, kai se kuuluu, koska siinä pienssä jokapäiväisessä rituaalissa menee häneltä ikä ja näemmä se terveyskin.
Nämä korvatulehdukset lääkärin mukaan kuuluu myös ikään, mutta köyhien mukuloille ne tulee aina molempiin korviin yhtäaikaa, ikäänkuin lisäämään tuskaa ja vähentämään vanhempien yöunia. Rahallisestihan tässä ei tietenkään häviä. Samat lääkkeet ne on saatana ostettava, oli se tulehdus sitten kantapäässä tai vain toisessa korvassa. Perkeleen kalliita nämä rohdot kuitenkin ovat, ainakin jos siellä joka toinen päivä joutuu juoksemaan. Jokatapauksessa nämä taudit taitavat olla riesana jokaisessa lapisperheessä. Mutta miksi minusta tuntuu, että ei minun lapsuudessa sairasteltu näin paljoa, tai sitten aika vain kultaa (multaa) muistot.
Minäkin olen rampannut alvariinsa erillaisten lääkäreiden pakeilla. Molemmat päät kun kerran prakaa. Nyt en puhu "vintistäni" enkä haarojen välissä roikkuvasta kusemiseen suunnitellusta nahkamuodostelmasta, vaan puhun nyt silmistäni, joissa on myös pussit alla ja tulehtuneesta kantapäästäni, jonka kipu muuten viettää kohtapuolin vuosipäivää. Vilpittömät onnitteluni minulle tämän johdosta. Eipä sairas taaskaan paljoa kostunut, ainakaan kantapään suhteen. Samat lääkitykset, joilla ei näytä, eikä varsinkaan tunnu vastaavaa hyötyä olevan. Optikko sen sijaan määräsi minulle kakkulat iltojen lukuhetkiin. Hienoa vanheta arvokkaasti. Seuraavaksi ostan Hugh Hefner -tyylisen tupakka takin, ja moottoripyörän. Jälkimmäinenhän kuuluu vahvasti tänäpäivänä suomalaisen miehen ikääntymiskriisin oireisiin.
Entäpä sitten, kun on oikeasti vanha. Kusemiseen tarkoitettu laite on epäkunnossa eturauhasen takia, moottoripyörää ei todennäköisesti ole varaa hankkia, ja vaikka olisikin, sillä ei näe ajaa. Kantapääkin on siinä vaiheessa varmaankin siinä kunnossa, että ei kävelemään pysty, joten on siltikkin ostettava se moottoripyörä, millä saa sen eturauhasen lopullisesti piloille, ja onko silläkään enää sitten väliä, kun ei näe. Puuuh! On se vaikeaa.
Vanhuus on näemmä perkelenmoinen oravanpyörä, missä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Eli kyllä ne lasten sairaudet ovat viime peleissä pieniä isojen rinnalla.
Sairastelemisiin!
Nämä korvatulehdukset lääkärin mukaan kuuluu myös ikään, mutta köyhien mukuloille ne tulee aina molempiin korviin yhtäaikaa, ikäänkuin lisäämään tuskaa ja vähentämään vanhempien yöunia. Rahallisestihan tässä ei tietenkään häviä. Samat lääkkeet ne on saatana ostettava, oli se tulehdus sitten kantapäässä tai vain toisessa korvassa. Perkeleen kalliita nämä rohdot kuitenkin ovat, ainakin jos siellä joka toinen päivä joutuu juoksemaan. Jokatapauksessa nämä taudit taitavat olla riesana jokaisessa lapisperheessä. Mutta miksi minusta tuntuu, että ei minun lapsuudessa sairasteltu näin paljoa, tai sitten aika vain kultaa (multaa) muistot.
Minäkin olen rampannut alvariinsa erillaisten lääkäreiden pakeilla. Molemmat päät kun kerran prakaa. Nyt en puhu "vintistäni" enkä haarojen välissä roikkuvasta kusemiseen suunnitellusta nahkamuodostelmasta, vaan puhun nyt silmistäni, joissa on myös pussit alla ja tulehtuneesta kantapäästäni, jonka kipu muuten viettää kohtapuolin vuosipäivää. Vilpittömät onnitteluni minulle tämän johdosta. Eipä sairas taaskaan paljoa kostunut, ainakaan kantapään suhteen. Samat lääkitykset, joilla ei näytä, eikä varsinkaan tunnu vastaavaa hyötyä olevan. Optikko sen sijaan määräsi minulle kakkulat iltojen lukuhetkiin. Hienoa vanheta arvokkaasti. Seuraavaksi ostan Hugh Hefner -tyylisen tupakka takin, ja moottoripyörän. Jälkimmäinenhän kuuluu vahvasti tänäpäivänä suomalaisen miehen ikääntymiskriisin oireisiin.
Entäpä sitten, kun on oikeasti vanha. Kusemiseen tarkoitettu laite on epäkunnossa eturauhasen takia, moottoripyörää ei todennäköisesti ole varaa hankkia, ja vaikka olisikin, sillä ei näe ajaa. Kantapääkin on siinä vaiheessa varmaankin siinä kunnossa, että ei kävelemään pysty, joten on siltikkin ostettava se moottoripyörä, millä saa sen eturauhasen lopullisesti piloille, ja onko silläkään enää sitten väliä, kun ei näe. Puuuh! On se vaikeaa.
Vanhuus on näemmä perkelenmoinen oravanpyörä, missä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Eli kyllä ne lasten sairaudet ovat viime peleissä pieniä isojen rinnalla.
Sairastelemisiin!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
