Yleismurheilua

Ich bin ain Berliner -J.F Kennedy 1917-1963

Ei voi taas muuta sanoa, että on se hienoa seurata, kun suomipoika urheilee Berliinin yleisurheilun MM-kisoissa. Voi perkele! Kaukana on ne ajat, jolloin suomea vielä juostiin maailman kartalle, Nurmen, Ritolan yms. toimesta. Ihmettelyä minussa aiheuttaa tosin se, että miksi ja minkä takia tuonne noita kisaturisteja, joita myös jotkut huippu-urheilijoiksi kutsuvat. Kenenkä perkeleen etua se ajaa, että käy esim. paiskaamassa moukaria pari kertaa, ja karsiutuu. Toki se lisää sitä kuuluisaa "kisakokemusta", mutta jos joku, lajista nyt riippumatta on maailmantilastossa nipin napin 500 parhaan joukossa, ja on jo sitä kisakokemusta, vaikuttaako sellaista tuonne edes lähettää itseään nolaamaan miljoonien sierainparien eteen. Mielestäni EI kenenkään! Pysyisi vaan siellä piirikunnallisissa, joissa kaikki palkitaan lusikalla. Kiitoksia, kun osallistuit. Näkemiin.

Suomalaisten ongelma urheilussa on ollut, ja tulee näemmä aina olemaan alisuorittaminen. Siinä missä muiden maiden urheilijat täräyttelevät omia ja maittensa ennätyksiä, Suomipoika tekee kauden huonoimman suorituksen. Suomipojan kotelo ei kestä, niin se ei yksinkertaisesti kestä. Ja tämä lähes toistuu kisoista toiseen, ja monesti tämä toistuu samojen urheilijoiden kohdalla. Onhan näitä. Coloradon susi Risto Ulmala, Mikaela Ingberg, Päivi Tikkanen, joka aikoinaan veti herttaässän hihasta 5000m juoksun jälkeen, sanomalla, että tuli hikikin. Voi perkele! Selitysten aatelia, ihan koko maailmaa silmällä pitäen. Hiihtäjät eivät ole mitään Päivin rinnalla.
Nykyisistä tulee mieleen mm. kaikki korkeus- ja seiväshyppääjät. Onhan näitä, kun jaksaisi niitä muistin sopukoista tonkia, mutta nyt ei riitä aika sellaiseen aivotoimintaan.

Tuorein tapaus on egon pönkittäjä Tommi Evilä. Ei niin tyypillinen suomalainen urheilija. Suu vaahdossa vouhotetaan, kuinka kohta jysähtää. Tuota jysähdystä onkin sitten odotettu tovi. Liekö sitten ruuti kuivaa, vai mistä tämä pienehkö viive johtuu. No, hyvä on! Voittihan Evilä 2005 Helsingin kisoissa pronssia. Tuolloinkin taivaalta tuli varmaan kaikkea, mitä sieltä nyt voi vaan voi tulla, eli tuurissaan oli, kuka siellä yleensäkään tuloksen sai.

Eilen penkiurheiljat odottivat sitä jo huonoksi vitsiksi muodostunutta pamausta, mutta suutariksi jäi, kuten jäi viime vuonna Pekingissä. Suu kävi kyllä entiseen malliin yleisestä habituksesta puhumattakaan, mutta kun ei niin ei!

Mutta jospa keihäsmiehet pelastaisisivat suomalaisten maineen. Näinhän on käynyt ennenkin. Suomalainen kepinviskaaja, kun yleensä on hieman juntti tai ainakin juntihko, niin se ei näin paineita tunne. Tosin poikkeuksiakin löytyy, niitä nyt kuitenkaan tässä luettelematta. Joten odotellaan sitten sunnuntaita, josko silloin "pamahtaisi". Onhan se tietenkin niinkin, että urheilja urheilee itselleen, eikä meille, mutta ainahan se sydäntä lämmittää, kun kansallislaulu rupeaa soimaan, vai mitä?

Eli EI piiritason urheilijoita kisoihin, ja ennenkaikkea, VÄHEMPI PUHETTA, ENEMMÄN TEKOJA. Niin teki Seppo Rätykin aikoinaan, vai mitäpä sanotte näistä seuraavista Sepon legendaarisista vastauksista.



Näihin kuviin ja tunnelmiin!