Viikonlopun kunniaksi taas paskoja visuaalisia pläjäyksiä, vielä paskemmilta bändeiltä.
Ensimmäiseksi Widescreen Mode. Eipä ole tuttu, eikä varmasti tulekkaan, mutta jostain syystä tämä kappale osui, vaikka en tällaisesta hutusta paljoa perusta. Voi kai tämä tietenkin upota uudempien In Flames/Soilwork -osaston porukalle, tai niille Childen of Bodom iän juuri ja juuri ylittäneille Five Finger Death Punch "faneille". Siinä vasta tuhnu bändi!
Ylituottettua Döödsiä Ruotsista, mistäs muualtakaan. Tuossa Angelassa on nyt vain mulkkua enempi, mitä monella miehelle. Tämä takia paikka siis auringossa, eli viikonlopun klipeissä.
Tämä surkimus on taas Saksasta. Peruspuurtamista liiankin kanssa, mutta tässä biisissä on vain jotain hypnoottista.
perjantaina, lokakuuta 30, 2009
torstaina, lokakuuta 29, 2009
keskiviikkona, lokakuuta 28, 2009
Jumppa-ukko vie ja muut vikisee.
Rallin maailmanmestaruus meni siis jo kuudennen kerran peräkkäin Ranskanmaalle. Sebastian Loeb näytti jälleen suomalaisille ja muillekkin perävaloja, ja viimeistään Walesisissa homman juoni tuli harvinaisen selväksi, ettei herran kyydissä ei pysy kukaan, jos tämä entinen voimistelija niin haluaa. Ne kaksi lauantain erikoiskoetta olivat sen verran suvereenia näytöstä, että turha siinä oli Suomen Mikko Hirvosen hakea syytä autosta. Toki kyllähän Hirvonen sen loppupeleissä myönsi, että ratin ja penkin välissä ne suurimmat viat taisivat olla.
Epäilystä siitä, että oliko Loebin mestaruus ansaittu, ei liene poikkisanaa, mutta hyvä on kuitenkin spekuloida.
En tiedä, oliko Fordin tallipäällikkö Malcolm Wilsonilta kovinkaan fiksu veto antaa Jari-Matti Latvalan voittaa Sardiniassa, koska tarkkaan laskettuna tämä maksoi Hirvosen mestaruuden. Toisaalta Latvalan itseluottamuksen, ja ehkä jopa koko uran kannalta tämä oli tärkeää. Tuossa asiassa katseltiin siis mielestäni sekä huomista ja eilistä, olihan Latvala ryssinyt Puolassa melko lahjakkaasti ajettuaan viimeisellä erikoiskokeella, joka kaiken kukkuraksi oli ns.yleisö ek, ulos. Sinivalkoisin silmin siis tallimääräyksen kautta, olisi mestaruus tullut Suomeen, sen ainoaan ja oikeaan paikkaan maailmassa.
Näin siis mestaruuden olisi pokannut Hirvonen. Mutta Loebin eduksi laskettaneen, että vaikka Citröen talli teki myös virheen Australiassa ajattaessaan Loebiä, ja muitakin citikan miehiä luokittelemattomilla osilla, sai Hirvonen jo viiden pisteen kaulan. Espanjassa sitten Loebin tallikaverin Daniel Sordon menoa hillittiin sen verran, että Loeb sai körötellä ohi ja voittoon. Eli tallimääräyksen ruma pää nousi esille, mikä varsinkin moottoriurheilussa on kuitenkin oikea syöpä. Kaikesta huolimatta, Loeb voitti eniten kisoja, vaikka pari kertaa päräytti uloskin. Oikea mies siis voitti, oli niitä tallimääräyksiä puoleen jos toiseen.
Jokotai, oli Hirvonen ainoa virheettömän kauden tehnyt kuljettaja. Ei ainutta omaa virhettä, mutta se ei nyt vain enää yksinkertaisesti riitä. Jostain täytyy puristaa, eikä se ole enää paljosta kiinni. Onko ne sekunnit sitten kiinni autosta, miehestä vai riskin otosta, sitä tuskin tietää kukaan. Mutta ensi vuonna, kun viimeistä vuotta ajetaan ns. WRC kalustolla, olisi Hirvosen aika syöttää soraa Loebille, mutta kun ensi kaudella on peräti 4 kesää Loebin lempi pinnalla, eli asfaltilla, mestaruuden saavuttaminen on huomattavasti tiukemmassa mitä se oli tänä vuonna. Ainutta voittoa ei saa Ranskan miehelle soralla antaa, ja siellä on painettava törkeällä riskillä.
Ja muistettakoon edelleen ja kertaalleen jos toiseenkin se, että ilman Loebin pari ulosajoa ja nuottivirhettä + tallin sähläyksiä olisi mestaruus shampanjaa ruiskuteltu jo todennäköisesti Australiassa. Yksi on siis ylitse muiden, ja Hirvosesta on näemmä tuleva ikuinen kakkonen, ja kakkosia ei muista enää vuosikymmenten jälkeen kukaan, vaikka satunnaisia voittoja kisoista vyölle tuleekin.
Eli nyt Mikko kovaa harjoitusta pikipinnalla, ja pää pystöön. Aikasi tulee vielä, mutta en usko sen tapahtuvan vielä ensi vuonna.
Epäilystä siitä, että oliko Loebin mestaruus ansaittu, ei liene poikkisanaa, mutta hyvä on kuitenkin spekuloida.
En tiedä, oliko Fordin tallipäällikkö Malcolm Wilsonilta kovinkaan fiksu veto antaa Jari-Matti Latvalan voittaa Sardiniassa, koska tarkkaan laskettuna tämä maksoi Hirvosen mestaruuden. Toisaalta Latvalan itseluottamuksen, ja ehkä jopa koko uran kannalta tämä oli tärkeää. Tuossa asiassa katseltiin siis mielestäni sekä huomista ja eilistä, olihan Latvala ryssinyt Puolassa melko lahjakkaasti ajettuaan viimeisellä erikoiskokeella, joka kaiken kukkuraksi oli ns.yleisö ek, ulos. Sinivalkoisin silmin siis tallimääräyksen kautta, olisi mestaruus tullut Suomeen, sen ainoaan ja oikeaan paikkaan maailmassa.
Näin siis mestaruuden olisi pokannut Hirvonen. Mutta Loebin eduksi laskettaneen, että vaikka Citröen talli teki myös virheen Australiassa ajattaessaan Loebiä, ja muitakin citikan miehiä luokittelemattomilla osilla, sai Hirvonen jo viiden pisteen kaulan. Espanjassa sitten Loebin tallikaverin Daniel Sordon menoa hillittiin sen verran, että Loeb sai körötellä ohi ja voittoon. Eli tallimääräyksen ruma pää nousi esille, mikä varsinkin moottoriurheilussa on kuitenkin oikea syöpä. Kaikesta huolimatta, Loeb voitti eniten kisoja, vaikka pari kertaa päräytti uloskin. Oikea mies siis voitti, oli niitä tallimääräyksiä puoleen jos toiseen.
Jokotai, oli Hirvonen ainoa virheettömän kauden tehnyt kuljettaja. Ei ainutta omaa virhettä, mutta se ei nyt vain enää yksinkertaisesti riitä. Jostain täytyy puristaa, eikä se ole enää paljosta kiinni. Onko ne sekunnit sitten kiinni autosta, miehestä vai riskin otosta, sitä tuskin tietää kukaan. Mutta ensi vuonna, kun viimeistä vuotta ajetaan ns. WRC kalustolla, olisi Hirvosen aika syöttää soraa Loebille, mutta kun ensi kaudella on peräti 4 kesää Loebin lempi pinnalla, eli asfaltilla, mestaruuden saavuttaminen on huomattavasti tiukemmassa mitä se oli tänä vuonna. Ainutta voittoa ei saa Ranskan miehelle soralla antaa, ja siellä on painettava törkeällä riskillä.
Ja muistettakoon edelleen ja kertaalleen jos toiseenkin se, että ilman Loebin pari ulosajoa ja nuottivirhettä + tallin sähläyksiä olisi mestaruus shampanjaa ruiskuteltu jo todennäköisesti Australiassa. Yksi on siis ylitse muiden, ja Hirvosesta on näemmä tuleva ikuinen kakkonen, ja kakkosia ei muista enää vuosikymmenten jälkeen kukaan, vaikka satunnaisia voittoja kisoista vyölle tuleekin.
Eli nyt Mikko kovaa harjoitusta pikipinnalla, ja pää pystöön. Aikasi tulee vielä, mutta en usko sen tapahtuvan vielä ensi vuonna.
maanantaina, lokakuuta 26, 2009
Kepulit
Rakasta pääministeriämme Matti Vanhasta on kai nyt ruodittu täälläkin ihan tarpeeksi, mutta sen verran täytyy vielä kaivella viime viikkoisia uutisia. Mutta lyhyesti. Eli jostain olin lukevinani, että 41% suomalaisista on tyytymättömiä pilluntuskaiseen pääministeriimme.
Siis mitä vittua? Vain 41%!!! Lyhyen laskukaavan mukaan siis 59% on tyytyväisiä? Vai onko tämä suurempi prosenttiosuus alle kouluikäisiä lapsia ja maahanmuuttajia, ketkä eivät osaa lukea lehtiä, tai lukea ylipäätäänsäkään?
Toki nämä politiikan ulkopuoliset asiat eivät saisi vaikuttaa äänestäjiin, mutta ei ne kyllä voi olla vaikuttamattakaan. Eiköhän nämä herran sekoilut "siviilissä" kerro jo jotain miehen pätevyydestä. Sitä paitsi en muista kyllä miehen saavuttaneen mitään mainittavan arvoista kansamme eduksikaan. Joten miettikään ketä tai mitä puoluetta ensi vaaleissa äänestätte.
Jääköön tämä siis viimeiseksi Vanhasta koskevaksi äpinäksi ja laitetaan homma arkkuun, pariin metriin ja multaa päälle. Arkku tehdään luonnollisesti tuppeensahatusta koivusta.
Siis mitä vittua? Vain 41%!!! Lyhyen laskukaavan mukaan siis 59% on tyytyväisiä? Vai onko tämä suurempi prosenttiosuus alle kouluikäisiä lapsia ja maahanmuuttajia, ketkä eivät osaa lukea lehtiä, tai lukea ylipäätäänsäkään?
Toki nämä politiikan ulkopuoliset asiat eivät saisi vaikuttaa äänestäjiin, mutta ei ne kyllä voi olla vaikuttamattakaan. Eiköhän nämä herran sekoilut "siviilissä" kerro jo jotain miehen pätevyydestä. Sitä paitsi en muista kyllä miehen saavuttaneen mitään mainittavan arvoista kansamme eduksikaan. Joten miettikään ketä tai mitä puoluetta ensi vaaleissa äänestätte.
Jääköön tämä siis viimeiseksi Vanhasta koskevaksi äpinäksi ja laitetaan homma arkkuun, pariin metriin ja multaa päälle. Arkku tehdään luonnollisesti tuppeensahatusta koivusta.
keskiviikkona, lokakuuta 21, 2009
Vitutusta, hikeä ja sitä itseään!
Näin kun ilma lämpötila alkaa painumaan miinus merkkiseen suuntaan, on luonnollista, että orvaskeden päälle pitää alkaa kerätä paksumpia vaatekertoja. Ei tämä itselle mitään hankaluuksia tuota, mutta nuo "rakkauden" hedelmät, eli lapset, tuottavatkin mieleen sitä ihanaa v- sanalla alkavaa olotilaa.
Varsinkin aamuisin se vaatteiden ylle saattaminen itsenäisesti on jostain syystä ylitsepääsemättömän vaikeaa, vaikka se aika pitkälle on jo hallinassa. Tietenkään tuon nuorimman ei luonnollisesti tätä tarvitse vielä hallita, vaikka se jo kovasti kiinnostaa. Vielä.
Vieraskoreutta tai ei, niin tämä kääntyy päälaelleen päiväkodissa, jossa pukemisen reippautta jopa kehutaan. Mikä perkele siinä on, että tämä ei onnistu kotona. Ei kotoa lähdettäessä, eikä myöskään kotiin palatessa, jolloin on siis kysymys niinkin helposta toimesta, kuin riisuminen. Jostain syystä "avuttomuus" iskee myös lapsia päiväkodista haettaessa. Joku lapsipsykologi vastatkoon siis viisaampana huutooni!
Tästä pääsemmekin sellaisella aasinsillalla päivähoitoa koskeviin vitutuksiin, että se aasi todennäköisesti hukkuisi sitä siltaa ylittäessään.
On se perkele kummaa hommaa, että ns. alan ammattilaiset eivät osaa niin yksinkertaista pienen lapsen hoitoon liittyvää rituaalia, kuin vaipanvaihto. No onhan se varsin epämiellyttävää touhua, että ainakin minulla tulee vasta syöty ruoka nieltyä kahteen kertaan. Ei kuitenkaan luulisi tämän mukavuuden tuottavan ammattilaisille kovinkaan suurta tuskaa. Laiskuutta, tai sitten tämä on jotain jyrkkä EI, avopuoliskon harrastamalle viherpiiperrys kestovaippa hörhöilylle.
Jokatapauksessa lähes poikkeuksetta hakiessani mukuloita päivähoidosta, on nuorimmaisella lähetys vaipassa. Sanotaanko, että n. kuudessa tapauksessa kymmenestä. Tämä tapahtuu siis lähes aina, oli kello sitten 14 tai 15.
Minun "kirjanpitoni" mukaan tämä lähetys tulee suolesta lähes poikkeuksetta heti päiväunilta herättäessä, eli noin kahden aikaan.
Väitteet siitä, että se on sen ilmeisesti vasta vääntänyt ei pidä paikkaansa, mitä nämä lapsenhoidon ammattilaiset väittävät naama peruslukemilla. Suoraan sanottuna se lapsen perse muistuttaessaan paviaanin vastaavaa kertoo aika paljon siitä ajasta kauanko tämä ihmisen pakollinen tarve on siellä aikaansa viettänyt ja muhinut. Ei siinä mitään, mutta tässä vaiheessa tulee taas ongelmaksi tämä pukeminen. Sen lisäksi, että vitutuksen ja hien määrän voi määrittää rahassa, sappea kiehuttaa henkilökunnan välinpitämättömyys. Eli se hoito loppuu tasantarkkaa pilkulleen siihen sekunttiin, kun jompi kumpi vanhemmista päiväkodin oven aukaisee. Vaihda siinä sitten vaippaa ja yritä saada toinen pukemaan itsekseen vaatteensa päälle. Tämän jälkeen kaikkia vituttaa ja hiki virtaa.
On tämä talvi vain leppoisaa aikaa joka osa-alueella. Sen ja syysloman alkamisen kunniaksi taidan riipaista muutaman oluen tänään.
Varsinkin aamuisin se vaatteiden ylle saattaminen itsenäisesti on jostain syystä ylitsepääsemättömän vaikeaa, vaikka se aika pitkälle on jo hallinassa. Tietenkään tuon nuorimman ei luonnollisesti tätä tarvitse vielä hallita, vaikka se jo kovasti kiinnostaa. Vielä.
Vieraskoreutta tai ei, niin tämä kääntyy päälaelleen päiväkodissa, jossa pukemisen reippautta jopa kehutaan. Mikä perkele siinä on, että tämä ei onnistu kotona. Ei kotoa lähdettäessä, eikä myöskään kotiin palatessa, jolloin on siis kysymys niinkin helposta toimesta, kuin riisuminen. Jostain syystä "avuttomuus" iskee myös lapsia päiväkodista haettaessa. Joku lapsipsykologi vastatkoon siis viisaampana huutooni!
Tästä pääsemmekin sellaisella aasinsillalla päivähoitoa koskeviin vitutuksiin, että se aasi todennäköisesti hukkuisi sitä siltaa ylittäessään.
On se perkele kummaa hommaa, että ns. alan ammattilaiset eivät osaa niin yksinkertaista pienen lapsen hoitoon liittyvää rituaalia, kuin vaipanvaihto. No onhan se varsin epämiellyttävää touhua, että ainakin minulla tulee vasta syöty ruoka nieltyä kahteen kertaan. Ei kuitenkaan luulisi tämän mukavuuden tuottavan ammattilaisille kovinkaan suurta tuskaa. Laiskuutta, tai sitten tämä on jotain jyrkkä EI, avopuoliskon harrastamalle viherpiiperrys kestovaippa hörhöilylle.
Jokatapauksessa lähes poikkeuksetta hakiessani mukuloita päivähoidosta, on nuorimmaisella lähetys vaipassa. Sanotaanko, että n. kuudessa tapauksessa kymmenestä. Tämä tapahtuu siis lähes aina, oli kello sitten 14 tai 15.
Minun "kirjanpitoni" mukaan tämä lähetys tulee suolesta lähes poikkeuksetta heti päiväunilta herättäessä, eli noin kahden aikaan.
Väitteet siitä, että se on sen ilmeisesti vasta vääntänyt ei pidä paikkaansa, mitä nämä lapsenhoidon ammattilaiset väittävät naama peruslukemilla. Suoraan sanottuna se lapsen perse muistuttaessaan paviaanin vastaavaa kertoo aika paljon siitä ajasta kauanko tämä ihmisen pakollinen tarve on siellä aikaansa viettänyt ja muhinut. Ei siinä mitään, mutta tässä vaiheessa tulee taas ongelmaksi tämä pukeminen. Sen lisäksi, että vitutuksen ja hien määrän voi määrittää rahassa, sappea kiehuttaa henkilökunnan välinpitämättömyys. Eli se hoito loppuu tasantarkkaa pilkulleen siihen sekunttiin, kun jompi kumpi vanhemmista päiväkodin oven aukaisee. Vaihda siinä sitten vaippaa ja yritä saada toinen pukemaan itsekseen vaatteensa päälle. Tämän jälkeen kaikkia vituttaa ja hiki virtaa.
On tämä talvi vain leppoisaa aikaa joka osa-alueella. Sen ja syysloman alkamisen kunniaksi taidan riipaista muutaman oluen tänään.
perjantaina, lokakuuta 16, 2009
keskiviikkona, lokakuuta 14, 2009
Top 100 levyt Nro 83: Gehenna - Malice (Our Third Spell)
Gehenna oli yksi nuoruuden kovista jutuista, vaikka ei sitä nyt enää mikään poikanen ollut tämänkään tuotoksen ilmestymisen aikana, eli elettiin vuotta 1996. Siis onpa tästäkin julkaisusta pompsahtanut jo yli kymmenen vuotta.
Tämä järjestyksessään kolmas pitkäsoitto ilmestyi siis vuonna 1996, ja näin jäi 90-luvun puolivälin jälkeisten klassikoiden mm.Satyriconin: Nemesis Divinan ja Dimmu Borgirin Enthronen jalkoihin, vaikka minun mielestäni yltää tasoltaan vähintään samoihin, vaikka ei kummampaa mainetta ja tuskin sitä mammonaakaan tällä saavuttanut. Sääli, sillä tämä on yllättävän kova lätty. Toisaalta Gehenna oli tuolloin pienehkössä underground asemassa, ja on kai sitä vieläkin, vaikka tyyli on muuttunut hieman nekrompaan death sävytteisen metallin suuntaan. Tällä nyt puntarissa olevassa levyssä on siis tuon ajan tyylille uskollisena varsin puhtoiset soundit, sitä syntetisaattoria unohtamatta. Vakaasti uskon, että jos ei esim. Dimmu olisi tehnyt loisteliasta, ja mielestäni Stormblåstin ohella parastaan eli Enthrone Darkness Triumphantiaan, olisi tämä saavuttanut ehkä sille oikeuttavamman aseman.
Tuon ajan tyyliinhän kuului tietynlaisten folk- melodioiden käyttö, mitä ainakin Satyricon paljolti viljeli, teki Gehenna sitä jo oikeastaan ensimmäisellä demollaan 1993. Mutta jolle tuo sana folk särähtää korvaan, niin ei kannata sitä säikähtää. En tarkoita niilla mitään yliampuvaa ylipirteää humppaa, vaan sitä melankolisempaa, mutta siltikin tarttuvaa puolta. Ei kuitenkaan mitään liian konstikasta kuuloelimille. Ja tätäkään, sanoisin jopa herkkua ei ole tarjolla, kuin muutamassa biisissä.
Bändin eduksi ehdottomasti pitää todeta tietynlainen omaleimaisuus, vaikka tämä ihan perinteiseltä kuivakalta norselta kuullostaakin. Tämän levyn jälkeenhän siis ote vaihtui hieman suoraviivaisemmaksi, ja kuten jo mainitsinkin, hieman säröisemmäksi ja brutaalimmaksi.
Jos ei puhuta kokonaisuudesta, niin mainitsemisen arvoisia biisejä ovat ainakin nerokas Made To Suffer, Bleeding The Blue Flame ja Manifestation. Muita ihan yksittäisiä pläjyksiä on hankala hakea, koska tämä on yksinkertaisen hyvä paketti kaikessa komeudessaan. Hiemän pyyhkeitä täytynee antaa ainoastaan turhan pitkästä kestosta (58min), mikä aina särkee kokonaiskuvaa keskittymisen herpaantuessa.
Bändin jäsenistösä mainittakoon ainakin Sanrabb ja Dirge Rep. Laulaja Dolgarin juupas eipäs leikkiä bändissä jätettäköön nyt kuitenkin mainitsematta. Kaksi ensin mainittua ovat siis vaikuttaneet mm. Gorgorothissa, Mayhemissa, Blood Red Thronessa, Satyriconissa, Orcustuksessa, Enslavedissa, Aura Noirissa, vain muutamia mainitakseni. Suhteellisen hyv CV. Eli kysymyksessä ei ole ihan eilisen teeren poikia, vaan Norjan maalla arvostettuja muusikon planttuja.
Kuten sanotaan, tukehtui norjalainen Black metal viimeistään näihin aikoihin, vaikkakin siellä kellareissa kyteekin edelleen, mutta ne tulitikku leikit ovat jääneet vähemmälle, uskoisin. Eli siis sellaista roihua tuskin enää nähdään, mitä se 90-luvun alussa aina sen puoliväliin oli.
Tämä järjestyksessään kolmas pitkäsoitto ilmestyi siis vuonna 1996, ja näin jäi 90-luvun puolivälin jälkeisten klassikoiden mm.Satyriconin: Nemesis Divinan ja Dimmu Borgirin Enthronen jalkoihin, vaikka minun mielestäni yltää tasoltaan vähintään samoihin, vaikka ei kummampaa mainetta ja tuskin sitä mammonaakaan tällä saavuttanut. Sääli, sillä tämä on yllättävän kova lätty. Toisaalta Gehenna oli tuolloin pienehkössä underground asemassa, ja on kai sitä vieläkin, vaikka tyyli on muuttunut hieman nekrompaan death sävytteisen metallin suuntaan. Tällä nyt puntarissa olevassa levyssä on siis tuon ajan tyylille uskollisena varsin puhtoiset soundit, sitä syntetisaattoria unohtamatta. Vakaasti uskon, että jos ei esim. Dimmu olisi tehnyt loisteliasta, ja mielestäni Stormblåstin ohella parastaan eli Enthrone Darkness Triumphantiaan, olisi tämä saavuttanut ehkä sille oikeuttavamman aseman.
Tuon ajan tyyliinhän kuului tietynlaisten folk- melodioiden käyttö, mitä ainakin Satyricon paljolti viljeli, teki Gehenna sitä jo oikeastaan ensimmäisellä demollaan 1993. Mutta jolle tuo sana folk särähtää korvaan, niin ei kannata sitä säikähtää. En tarkoita niilla mitään yliampuvaa ylipirteää humppaa, vaan sitä melankolisempaa, mutta siltikin tarttuvaa puolta. Ei kuitenkaan mitään liian konstikasta kuuloelimille. Ja tätäkään, sanoisin jopa herkkua ei ole tarjolla, kuin muutamassa biisissä.
Bändin eduksi ehdottomasti pitää todeta tietynlainen omaleimaisuus, vaikka tämä ihan perinteiseltä kuivakalta norselta kuullostaakin. Tämän levyn jälkeenhän siis ote vaihtui hieman suoraviivaisemmaksi, ja kuten jo mainitsinkin, hieman säröisemmäksi ja brutaalimmaksi.
Jos ei puhuta kokonaisuudesta, niin mainitsemisen arvoisia biisejä ovat ainakin nerokas Made To Suffer, Bleeding The Blue Flame ja Manifestation. Muita ihan yksittäisiä pläjyksiä on hankala hakea, koska tämä on yksinkertaisen hyvä paketti kaikessa komeudessaan. Hiemän pyyhkeitä täytynee antaa ainoastaan turhan pitkästä kestosta (58min), mikä aina särkee kokonaiskuvaa keskittymisen herpaantuessa.
Bändin jäsenistösä mainittakoon ainakin Sanrabb ja Dirge Rep. Laulaja Dolgarin juupas eipäs leikkiä bändissä jätettäköön nyt kuitenkin mainitsematta. Kaksi ensin mainittua ovat siis vaikuttaneet mm. Gorgorothissa, Mayhemissa, Blood Red Thronessa, Satyriconissa, Orcustuksessa, Enslavedissa, Aura Noirissa, vain muutamia mainitakseni. Suhteellisen hyv CV. Eli kysymyksessä ei ole ihan eilisen teeren poikia, vaan Norjan maalla arvostettuja muusikon planttuja.
Kuten sanotaan, tukehtui norjalainen Black metal viimeistään näihin aikoihin, vaikkakin siellä kellareissa kyteekin edelleen, mutta ne tulitikku leikit ovat jääneet vähemmälle, uskoisin. Eli siis sellaista roihua tuskin enää nähdään, mitä se 90-luvun alussa aina sen puoliväliin oli.
perjantaina, lokakuuta 09, 2009
Ryhmä X
Ensimmäinen viikko toisesta opiskelujaksosta on nyt historiaa. Jos nyt tarkkaillaan tulevaisuutta, ei se mennytkään ihan niin, mitä lukujärjestys kertoi. On nimittäin aika teoria painotteinen jakso tiedossa. Eivät näköjään opettajat itsekkään tiedä, mitä meille luupäille aikovat opettaa, ja kaiken tuon lisäksi, olemme valtaosan viikosta ilman valvontaa, eli opettajaa. Eihän siinä, kyllähän isot miehet pärjäävät, mutta kun nämä isot miehet, tässä tapauksessa meidän pienryhmä, on täynnä tyhmiä, kuten allekirjoittanut, ei se asia tahdo mennä perille pelkillä aakkosilla ja numeroilla. Kyllä siihen kaipaisi myös sitä itse opetusta. Mikähän perkele siinä on, että luullaan kun se täysikäisyys on saavutettu, on kaikki itsestään selvää, niinkuin se kirjassa tai monisteessa lukee?
Voi tietenkin olla, että opettajat ovat lukujärjestyksiä tehdessään unohtaneet koko meidän ryhmä X:än, joka on siis vahvuudeltaan kokonaista 4. Ei kai muuten tällaine voi olla mahdollista, että oppilaat ovat suurinpiirtein koko viikon ilman opettajaa. Tai sitten se on sitä nykyaikaa, tai etäopiskelua koulussa.
Tämä menevä viikko ollaan siis tapeltu fysiikan ja fysiikan kaavojen kanssa. Muunneltu celsiuksia kelvineiksi ja asteita radiaaneiksi. Herää jälleen se suuri opiskelijan kysymys: Miksi? Missä minun tarvitsee noin tehdä, kun en ole niihin edes koskaan törmännyt. Tuohon kelviniin ehkä joskus. Kai kuitenkin kaikella on tarkoituksensa, tai sitten ne eivät ole yksinkertaisesti muuta keksineet, koska tuo fysiikka kestää kokonaista kaksi opintoviikkoa, ja tuossa ajassa se pitäisi sisäistää. Sanotaanko näin, että kyllä sen sisäistää, mutta ponnistelua vaatii, että sen numerolitanian saa näpyteltyä laskimeen oikeassa järjestyksessä kaiken maailman piin, ja neliöjuurien kanssa. Tähän kun lisätään vielä jako- ja kertomerkit, alkaa laskin pukata jo erroria näytölle.
Muita havaintoja: Työssä käydessä ja niiden jälkeen, kuten olen aikaisemminkin se täälläkin todennut, jää vielä virtaa muihinkin askereihin, mutta jostain syystä tuo aivoilla työskentely ei tuo samanlaista virtapiikkiä. Mistä lie johtuu, mutta joka päivän jälkeen laiskottaa niin perkeleesti, että hyvä jos jaksaa suihkussa käydä. Hoida siinä sitten uhmaikäisiä lapsia. Kaikella kai kuitenkin on aikansa, eli eiköhän se vielä tästä.
Näyttää tämä blogi menevän aika opiskelu- painotteiseksi, mutta eipä tuota elämään muutakaan, köyhyyden lisäksi mahdu.
Nyt siis oluet kylmään ja nollataan mennyt viikko niin hyvin, että maanantaina ei muista menneistä opinnoista taas mitään. Yksin kai sitä jälleen oluen makua ihmetellään ja siinä sivussa päihdytään. Eipä tosin olisi taksi/kapakka ralliin varaakaan. Joten sosiaalista kanssakäymistä keskenään. Great!
Voi tietenkin olla, että opettajat ovat lukujärjestyksiä tehdessään unohtaneet koko meidän ryhmä X:än, joka on siis vahvuudeltaan kokonaista 4. Ei kai muuten tällaine voi olla mahdollista, että oppilaat ovat suurinpiirtein koko viikon ilman opettajaa. Tai sitten se on sitä nykyaikaa, tai etäopiskelua koulussa.
Tämä menevä viikko ollaan siis tapeltu fysiikan ja fysiikan kaavojen kanssa. Muunneltu celsiuksia kelvineiksi ja asteita radiaaneiksi. Herää jälleen se suuri opiskelijan kysymys: Miksi? Missä minun tarvitsee noin tehdä, kun en ole niihin edes koskaan törmännyt. Tuohon kelviniin ehkä joskus. Kai kuitenkin kaikella on tarkoituksensa, tai sitten ne eivät ole yksinkertaisesti muuta keksineet, koska tuo fysiikka kestää kokonaista kaksi opintoviikkoa, ja tuossa ajassa se pitäisi sisäistää. Sanotaanko näin, että kyllä sen sisäistää, mutta ponnistelua vaatii, että sen numerolitanian saa näpyteltyä laskimeen oikeassa järjestyksessä kaiken maailman piin, ja neliöjuurien kanssa. Tähän kun lisätään vielä jako- ja kertomerkit, alkaa laskin pukata jo erroria näytölle.
Muita havaintoja: Työssä käydessä ja niiden jälkeen, kuten olen aikaisemminkin se täälläkin todennut, jää vielä virtaa muihinkin askereihin, mutta jostain syystä tuo aivoilla työskentely ei tuo samanlaista virtapiikkiä. Mistä lie johtuu, mutta joka päivän jälkeen laiskottaa niin perkeleesti, että hyvä jos jaksaa suihkussa käydä. Hoida siinä sitten uhmaikäisiä lapsia. Kaikella kai kuitenkin on aikansa, eli eiköhän se vielä tästä.
Näyttää tämä blogi menevän aika opiskelu- painotteiseksi, mutta eipä tuota elämään muutakaan, köyhyyden lisäksi mahdu.
Nyt siis oluet kylmään ja nollataan mennyt viikko niin hyvin, että maanantaina ei muista menneistä opinnoista taas mitään. Yksin kai sitä jälleen oluen makua ihmetellään ja siinä sivussa päihdytään. Eipä tosin olisi taksi/kapakka ralliin varaakaan. Joten sosiaalista kanssakäymistä keskenään. Great!
keskiviikkona, lokakuuta 07, 2009
Ihana päivä!
Se on tehty taas. Nimittäin se syksyinen ja keväinen rituaali. Tosin ei se keväällä tuota niin paljoa harmaata ohimolle, mitä näin ensimmäisillä lumupyryillä, kuten tänään. Puhun nimittäin lempi puuhastani, eli renkaan vaihdosta. Siitä on kieltämättä tällä palstalla jauhettu loputtomiin, eli se siiitä. Sen verran pitää kuitenkin sanoa, että tuo pienoinen vinkka lumisateen kanssa saa aikaan kiitettävän määrän liikettä nivusiin, yms, kehon osiin. Aikaa meni tähän rengasperseilyyn ainoastaan 23min. Mielestäni kohtuu suoritus ainoastaan rengasavainta ja haitaritunkkia hyväksi käyttäen, millä luonnollisesti saa autosta vain yhden kulman ilmaan kerralla.
Oikeastaan tieto siitä, että iltapäivällä on tämä vittu taas edessä, löi mielen vitutuksen autuaaseen tilaan heti aamulla. Kun vielä koulun tupakkapaikalla tajusi askin olevan tyhjä, oli päivän vitustuskäyrä vertikaalisesti hyvin jyrkkä. Mutta vielä se, että en saanut autoani pois koulun parkkipaikalta poislähtiessäni, kun joku saatanan aasi oli ajanut isipapan paskakasan autoni perään. Luonnollisesti, jos molemmilla sivuilla ja edessä on autoja, niin pois pääsy on mahdollista vain ilma teitse, ja tätä ominaisuutta ei 90-luvun alun ranskattarissa ole. Aikansa ne kehotuksestani keskusradioon auton rekisteri numeroa huuteli, kunnes syyllinen löytyi. Paikalle pelmahti pyylevä poika, ja raaputteli lumen alta esiin ensin rekisteri numeron ja pisti tupakaksi. Hienoa. Ensinnäkin ei ilmeisesti ollut, todennäköisesti isipapan auton rekisteri numero jäänyt mieleen, mutta kuka SAATANAN URPO ajaa autonsa noin? Ei saatana edes naiset! Ei edes tyhmät sellaiset. Ja toiseksi. Pistää nyt siinä ihmetellessä tupakaksi. Ja kun luonnollisesti siellä isin uudessa silmäterässä ei saa sisällä polttaa, niin se piti imeä siinä minun pakkivaloja ihmetellessä. Perkele, että meinasi sulaa kotelo siihen paikkaan, mutta tilanne jäi kuitenkin vain keskisormen, tuon kansainvälisestikkin tieliikenteessä käytettyn käsimerkin railakkaaseen heilautukseen. Kosto on suloinen saatanan apina!
Oikeastaan tieto siitä, että iltapäivällä on tämä vittu taas edessä, löi mielen vitutuksen autuaaseen tilaan heti aamulla. Kun vielä koulun tupakkapaikalla tajusi askin olevan tyhjä, oli päivän vitustuskäyrä vertikaalisesti hyvin jyrkkä. Mutta vielä se, että en saanut autoani pois koulun parkkipaikalta poislähtiessäni, kun joku saatanan aasi oli ajanut isipapan paskakasan autoni perään. Luonnollisesti, jos molemmilla sivuilla ja edessä on autoja, niin pois pääsy on mahdollista vain ilma teitse, ja tätä ominaisuutta ei 90-luvun alun ranskattarissa ole. Aikansa ne kehotuksestani keskusradioon auton rekisteri numeroa huuteli, kunnes syyllinen löytyi. Paikalle pelmahti pyylevä poika, ja raaputteli lumen alta esiin ensin rekisteri numeron ja pisti tupakaksi. Hienoa. Ensinnäkin ei ilmeisesti ollut, todennäköisesti isipapan auton rekisteri numero jäänyt mieleen, mutta kuka SAATANAN URPO ajaa autonsa noin? Ei saatana edes naiset! Ei edes tyhmät sellaiset. Ja toiseksi. Pistää nyt siinä ihmetellessä tupakaksi. Ja kun luonnollisesti siellä isin uudessa silmäterässä ei saa sisällä polttaa, niin se piti imeä siinä minun pakkivaloja ihmetellessä. Perkele, että meinasi sulaa kotelo siihen paikkaan, mutta tilanne jäi kuitenkin vain keskisormen, tuon kansainvälisestikkin tieliikenteessä käytettyn käsimerkin railakkaaseen heilautukseen. Kosto on suloinen saatanan apina!
perjantaina, lokakuuta 02, 2009
Simetek ralli In Car
Tuli sitten kötösteltyä tuollainen ja todettua, että Windows Movie Maker on ehkä köpöin editointi ohjelma, mitä olen koskaan käyttänyt.
Jakso jaksollistajärjestelmää
Ohi on! Nimittäin ensimmäinen opintojakso. Kemian kaavoja on pyöritetty päässä niin, että taitaa Mendelejev pyöriä samaa vauhtia haudassaan. Seuraavassa jaksossa onkin enemmän työ -painoitteista opiskelua, mikä kelpaa kyllä minulle. Kiitos!
Kun on, kuten minä, matemaattisesti avuton, ei se opiskelu tälle alalle ole ihan leikkiä, kuten se joillekkin voi olla, mutta kemian kokeesta tuli kuitenkin repaistua H2. Eli asteikolla toiseksi paras pistemäärä. Loput kokeet napsahtelivatkin sitten K3:seen, eli kun arvosteluasteikko on tätä nykyä 1-3, niin ns. kiitettäviä tuli kaikenkaikkiaan 4, ja tuo mainitsemani kakkonen. Siis ei sitä täysin tyhmä ole, vaikka siltä ulkokuori voi näyttää. Ensi jaksolla sen huomaa, jäikö se oppi kuitenkaan tukan alle, kun tuota matematiikka yms. pitäisi hyödyntää titrauksessa sun muussa läträyksessä. Jotain hydrauliikkaa ja sellunkeittoa olisi myös tiedossa.
Viikonloppu meneekin nyt kahdestaan nuorimmaisen kanssa. Laatuaikaa siis tiedossa. Puuh!!! Laulelen siis Reijo Kallion viikonloppuisää koko viikonlopun, mutta kyllä sitä voi muutaman oluen nauttia, mutta vain muutaman. Täytyy olla lailla partiopojan valmis yöherätyksiin, joita aina jokunen yössä tulee. Joten saa tulla harjoittelemaan Äitinä oloa, jos haluaa. Mielummin tietenkin neiti ihminen, koska mieheltä se tuskin onnistuu. Siis neitinä ja äitinä olo. Tai mistäs vitusta minä tiedän. ...Tai no menköön perkele, hätätapauksessa mieskin käy!
Kun tuossa tuli tuo viikonloppuisä kappale esille, niin olkaatte hyvät. Voi vittu, että hirveä biisi. "...en ole katkera, mutta kuitenkin..."
Kun on, kuten minä, matemaattisesti avuton, ei se opiskelu tälle alalle ole ihan leikkiä, kuten se joillekkin voi olla, mutta kemian kokeesta tuli kuitenkin repaistua H2. Eli asteikolla toiseksi paras pistemäärä. Loput kokeet napsahtelivatkin sitten K3:seen, eli kun arvosteluasteikko on tätä nykyä 1-3, niin ns. kiitettäviä tuli kaikenkaikkiaan 4, ja tuo mainitsemani kakkonen. Siis ei sitä täysin tyhmä ole, vaikka siltä ulkokuori voi näyttää. Ensi jaksolla sen huomaa, jäikö se oppi kuitenkaan tukan alle, kun tuota matematiikka yms. pitäisi hyödyntää titrauksessa sun muussa läträyksessä. Jotain hydrauliikkaa ja sellunkeittoa olisi myös tiedossa.
Viikonloppu meneekin nyt kahdestaan nuorimmaisen kanssa. Laatuaikaa siis tiedossa. Puuh!!! Laulelen siis Reijo Kallion viikonloppuisää koko viikonlopun, mutta kyllä sitä voi muutaman oluen nauttia, mutta vain muutaman. Täytyy olla lailla partiopojan valmis yöherätyksiin, joita aina jokunen yössä tulee. Joten saa tulla harjoittelemaan Äitinä oloa, jos haluaa. Mielummin tietenkin neiti ihminen, koska mieheltä se tuskin onnistuu. Siis neitinä ja äitinä olo. Tai mistäs vitusta minä tiedän. ...Tai no menköön perkele, hätätapauksessa mieskin käy!
Kun tuossa tuli tuo viikonloppuisä kappale esille, niin olkaatte hyvät. Voi vittu, että hirveä biisi. "...en ole katkera, mutta kuitenkin..."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
