Jaa-a! Huomenna pitäisi sitten ampautua junalla kohti armasta pääkaupunkiamme. Ehkä. Lompakossa huutaa vielä matti, mutta eiköhän sekin asia tästä vielä sutviudu. Ehkä.
Saas nyt nähdä mikä on ihmisen kunto huomenna, kun (t)yövuoron jälkeen pitäisi aamulla junaan hypätä. Ajatus kuumasta junasta aiheuttaa jo ahdistusta ja vitutusta suunnattomasti kautta linjan. Nukkuminenhan on mahdoton idea. Yleensä se ei onnistu minulta ainakaan, mutta jos sitä jonnekkin onnistuisi piiloutumaan. 100% varma olen kuitenkin siitä, että paluumatka tulee olemaan vieläkin vaikeampi. 3 päivää kun läträä viinan kanssa, veikkaan, että muistutan enää hyvin etäisesti ihmistä. Hajukirjokin voi olla kohdallaan. Aikä näyttää.
Festarialueelle ei muuten saa viedä lasipulloja, mikä on ihan luonnollista. Mutta miksi vitussa peltitölkkien vieminenkin on kiellettyä? Kysyy oluen suurkuluttaja Kemistä. Perkeleet! Joutuuko tässä nyt lipittämään akkamaisesti jotain siideriä muutaman päivän? Siltä näyttää, nimittäin niistä litran Koff pulloista saattaa höyryt hävitä aika äkkiä, jos ei sitten tempaise sitä lärviin puoleen tuntiin. Mikäpä se siinä, mutta tulokset voivat olla kohtalokkaat.
Selviääkö Hammer junaan? Onko Helsinki edelleen paska kaupunki? Mikä on kunto? Voiko krapulaan kuolla? Olenko jo liian vanha tällaiseen? Tapahtuuko paluumatka sinkkiarkussa lentokoneessa? Löytääkö Hammer sisäisen poserin, vai seisooko Hammer kädet puuskassa koko festarin? Onko maan ulkopuolista elämää? Mihin katosi Jimmy Hoffa? Uskon, että näihin löytyy vastaukset ensiviikolla, jos ollaan enää elävien kirjoissa.
TUSKAISAA VIIKONLOPPUA!
torstaina, kesäkuuta 26, 2008
keskiviikkona, kesäkuuta 25, 2008
Kaikki muu, paitsi hevi musiikki on paskaa ja se vasta paskaa onkin osa 3: Fuckin' Slayer
Sohaistaan heti tähän kärkeen ampiaspesää toteamalla, että Slayer on nykyään järkyttävän paska bändi. Slayer ratsastaa mielestäni liikaa vanholla klassikoilla, mitä tekee tosin muutama muukin akti näinä päivinä. Määritelmänä Slayer on yhtäkuin Trash metal, jos nyt lähdetään taas tähän genre- perseilyyn.
Ensikosketus itsellä oli tähän kultti statusta nauttivaan bändiin oli Reign in Blood levy. Samaisena vuonna ilmestyi myös eräs Master of Puppets albumi. Ensi kertaa kuultuna levy aiheutti sellaisen "mitä vittua äsken tapahtui?"-reaktion. Levyhän polkee nimittäin tänäkin päivänä monet levyt aggressiviisuudellaan jänkään. Tapaus on kyllä syöpynyt mielen syövereihin varsin elävästi, niinkuin sen hankkiminenkin. Mursin nimittäin polkupyörällä sotkiessani käteni tuona samana päivämääränä, mutta eipä siitä sen enempää. Kömpelö mikä kömpelö.
Slayerin levyistä sen verran, että Reign in Blood, South of Heaven ja Season in the Abyss hitti hakuisuudestaan huolimatta ovat mielestäni minulle"sitä" Slayeriä mikä antaa kärkkäriä munille. Ja ehkä vielä Divine Interventiokin jossain määrin. Mutta sitten alkoi se pakkopullan leipominen. Toki näillä uusillakin levyillä on vielä niitä hyviä hetkiä, soitto tiukkaa ja meininki muutenkin rienaavaa, mutta aika ajaa kuitenkin lujaa ohi. Jokin särmä puuttuu. Suuria ojanpohijia ei kuitenkaan ole ollenkaan, mikä tekeekin Slayeristä varsin tehokkaan ryhmän.
Täytyy kuitenkin ottaa aina hattu pois ja kumartaa syvästi yhtyeen hienoille luomuksille ja etenkin sille, että yhtye on jatkanut omaa, ehkä jopa jossain määrin kapeaakin polkua jo kunnioitettavat 20 vuotta. Tyylistä ei olla paljoa tingitty.. Sekin pitää muistaa, minkälaisen pioneerityön Slayer on tehnyt maailman metalli musiikille. Kuinkahan moni kellaribändi olisi jäänyt syntymättä ilman Raining bloodin tai South of Heavenin kiljupäissään vedettyjä alku riffejä? Veikkaan, että aika moni.
Slayerin osaksi on myös jäänyt, ns. pakkofanittaminen. Eli sen en pakko olla hyvä, kun se on Slayer. Darkthrone kuuluu samaan kategoriaan. Bändiä hehkutetaan kuola suupielessä kaljaporukoissa, tietämättä tai jopa kuulematta sitä sen enempää. Ja onhan ne hyviä, koska naapurin Perse-Olavin iso broidi niin sanoi. Get a life! Minä sanon rehellisyyden nimissä, että en katso kuuluvani Slayerin suurinpiin faneihin. Mutta vittuako se kellekkään kuuluu.
Jokatapauksessa huhu kertoo, että tuleva levy jää viimeiseksi. Slayerin kohdalla se on kuin suihinotto. Sitä odottaa herkeämättä, kunnes huomaa sen olevan samanlaista tuubaa kuin ennenkin. Kertokoon tuo sen, onko se hyvä vai huono asia.
Ja nämähän on niitä mielipide asioita.
Ei se mitään. Mielelläni minä, jos alakerran ukko suo, kuuntelen ne VITUN kovat biisit ensi sunnuntaina Helsingissä. Pelkkä ajatus Raining bloodin alun rummun pamautuksista saa karvat pystöön.
Tämän videon myötä...Kiitos ja Anteeks!
Ensikosketus itsellä oli tähän kultti statusta nauttivaan bändiin oli Reign in Blood levy. Samaisena vuonna ilmestyi myös eräs Master of Puppets albumi. Ensi kertaa kuultuna levy aiheutti sellaisen "mitä vittua äsken tapahtui?"-reaktion. Levyhän polkee nimittäin tänäkin päivänä monet levyt aggressiviisuudellaan jänkään. Tapaus on kyllä syöpynyt mielen syövereihin varsin elävästi, niinkuin sen hankkiminenkin. Mursin nimittäin polkupyörällä sotkiessani käteni tuona samana päivämääränä, mutta eipä siitä sen enempää. Kömpelö mikä kömpelö.
Slayerin levyistä sen verran, että Reign in Blood, South of Heaven ja Season in the Abyss hitti hakuisuudestaan huolimatta ovat mielestäni minulle"sitä" Slayeriä mikä antaa kärkkäriä munille. Ja ehkä vielä Divine Interventiokin jossain määrin. Mutta sitten alkoi se pakkopullan leipominen. Toki näillä uusillakin levyillä on vielä niitä hyviä hetkiä, soitto tiukkaa ja meininki muutenkin rienaavaa, mutta aika ajaa kuitenkin lujaa ohi. Jokin särmä puuttuu. Suuria ojanpohijia ei kuitenkaan ole ollenkaan, mikä tekeekin Slayeristä varsin tehokkaan ryhmän.
Täytyy kuitenkin ottaa aina hattu pois ja kumartaa syvästi yhtyeen hienoille luomuksille ja etenkin sille, että yhtye on jatkanut omaa, ehkä jopa jossain määrin kapeaakin polkua jo kunnioitettavat 20 vuotta. Tyylistä ei olla paljoa tingitty.. Sekin pitää muistaa, minkälaisen pioneerityön Slayer on tehnyt maailman metalli musiikille. Kuinkahan moni kellaribändi olisi jäänyt syntymättä ilman Raining bloodin tai South of Heavenin kiljupäissään vedettyjä alku riffejä? Veikkaan, että aika moni.
Slayerin osaksi on myös jäänyt, ns. pakkofanittaminen. Eli sen en pakko olla hyvä, kun se on Slayer. Darkthrone kuuluu samaan kategoriaan. Bändiä hehkutetaan kuola suupielessä kaljaporukoissa, tietämättä tai jopa kuulematta sitä sen enempää. Ja onhan ne hyviä, koska naapurin Perse-Olavin iso broidi niin sanoi. Get a life! Minä sanon rehellisyyden nimissä, että en katso kuuluvani Slayerin suurinpiin faneihin. Mutta vittuako se kellekkään kuuluu.
Jokatapauksessa huhu kertoo, että tuleva levy jää viimeiseksi. Slayerin kohdalla se on kuin suihinotto. Sitä odottaa herkeämättä, kunnes huomaa sen olevan samanlaista tuubaa kuin ennenkin. Kertokoon tuo sen, onko se hyvä vai huono asia.
Ja nämähän on niitä mielipide asioita.
Ei se mitään. Mielelläni minä, jos alakerran ukko suo, kuuntelen ne VITUN kovat biisit ensi sunnuntaina Helsingissä. Pelkkä ajatus Raining bloodin alun rummun pamautuksista saa karvat pystöön.
Tämän videon myötä...Kiitos ja Anteeks!
tiistaina, kesäkuuta 24, 2008
Lista
KUUNNELLUIMMAT ARTISTIT VKO 25
1. ANTAEUS 16
2. NACHTFALKE 15
3. BEHEMOTH 12
3. DEICIDE 12
5. SLUGATHOR 11
5. MOONBLOOD 11
5. FINNTROLL 11
8. SLAYER 10
9. HORNA 9
10.AMON AMARTH 7
1. ANTAEUS 16
2. NACHTFALKE 15
3. BEHEMOTH 12
3. DEICIDE 12
5. SLUGATHOR 11
5. MOONBLOOD 11
5. FINNTROLL 11
8. SLAYER 10
9. HORNA 9
10.AMON AMARTH 7
sunnuntaina, kesäkuuta 22, 2008
Kaikki muu, paitsi hevi musiikki on paskaa ja se vasta paskaa onkin. Osa 2: Luomisen tuskaa
Viimeajat on aina paskalla kipittettyä tullut kainaloon kaapattua joku vanha Inferno magazine. Vuodesta toiseenhan näissä lehdissä on ne samat pumput antamassa mukamas syväluotaavia haastatteluja uusista tuulista ja kiertue-elämän kiroista. Kyllä se muusikolla on vaikeaa ja ankeaa elo, mikäli painettuun sanaan on uskominen.
Juttuhan menee kutakuinkin aina samalla sävyllä. Eli, kun artisti kehuu uusinta tulevaa musiikillista luomustaan parhaaksi soundeiltaan, sanoituksiltaan ja kuinka sen levytys-prosessi oli yhtä elävää helvettiä. Ja varsinkin kuinka mennyt vuosi on henkilökohtaitaisella tasolla riipinyt pienen muusikonretkun sielua. Huvittavan tästä tekee sen, että seuraavan levyn ilmestyttyä se edellinen onkin huonoin ehkä koskaan heidän tekemänsä. Yleensä sitä haukutaan tuotantoa, soundeja ja levy-yhtiön tekemää promootiota. Tai oikeastaan sen tekemättä jättämistä. Studiokin oli vähintään perseestä. Ja raotettuaan taas kerran sielunelämäänsä, se elämä olikin pienessä käymistilassa sen viime levyn aikaan. "...se ei kuullostanut meiltä..." on myös melko usein viljelty fraasi. Loppuunkulunut sellainen. Eli jos ihan tarkasti ottaen pilkku panettaa, maailma on täynnä vain ja ainoastaan hyviä levyjä. Artistin pitäisi kuitenkin ottaa huomioon ne realiteetit, että se kultasuoni ei ole ehtymätön.
Jos kuitenkin käy niin, että 10 vuoden kuluttua se samainen paskalevy on jostain syystä noussut jonkinlaiseen kultti asemaan, niin sitä sitten vuorostaan hehkutetaan taas vuorostaan onnistuneimmaksi ja tunnelmaltaan juuri siksi oikeaksi. Heikoimmillaan jotkut yrittävät tehdä väenväkisin sen klassikon uudestaan, jotkut paskaretkueet menevät jopa ja nauhoittavat sen klassikon uudestaan fiineillä soundeilla yms. Tunnelma on pilalla, ja puritanisti kiroaa artistin alimpaan helvettin. Toki levy-yhtiöillä on näissä aina rahanhajuiset näpit pelissä, mutta eiköhän vastuu ja halu yleensä tule artistin puolelta. Mitäpä se ihminen ei tekisi, jos kahisevaa on nippu nenän edessä. Eli paskapuheet boheemi taiteilijoista osoittautuu mutinaksi tuulessa. Rahaa ne tottelee.
Toinen asia, mikä joskus pistelee, on yleensä ainaiset apinonnit. Johonkin toiseen artistiin vertailua on myös lehdissä jatkuvasti. Tottakai, tämähän on yleistä jo levymyynninkin takia, mutta se ainainen itkeminen siitä, kuinka me tehdään omaa juttua rupeaa olemaan jo käsitteenä suhteellinen. Apinointi on apinointia vaikka se nuotti olisi hieman eri rivillä. Joku raja ja häpy näissäkin asioissa.
Esitetäänpä asia vaikka näin, että bändi nimeltä X kuullostaa bändiltä nimeltä Y. X kuitenkin väittää, että heillä on se oma "juttu". Niinkuin aina. Kuitenkin artisti X nimeää artistin Y:n suurimaksi muusakseen ja muutama selvä riffi on varastettu juuri suurimmalta innoittajalta. Eikö taiteen pitäisi kuitenkin olla aina jollain tapaa henkilökohtaista? Eihän tässä kukaan tietenkään kehota keksimään pyörää uudestaan, mutta se häikäilemätön apinointi vituttaa joskus suunnattomasti.
Vuosituhannen vaihde oli ehkä pahinta apinoinin aikaa, kun jokainen kellaripaskapumppukin yritti kuullostaa Göteborg- skeneltä. Eli In Flames ja Dark Tranquillity melodöödsi oli kova juttu. Ja 90-luvun loppupuolella, ainakin jokainen Saksalainen ja miksei muukin viiksimies yritti epätoivoisesti tehdä Dimmu Borgirin Ethronedia uudestaan. Heikolla menestyksellä tietenkin. Saksa on paska maa, sanoisi Rädyn Seppo.
Tosiasiassa hevistähän on viimevuosina tullut tietyllä tapaa ärsyttävä trendi ja mediaseksikäs. Kaikki on niin vitun "heviä". Jopa Katri Helena on heviä, kattilasarjoista puhumattakaan. Onneksi laantunmisen merkkejä on. Kiitos Teräsbetonin "loistavan" viisumenestyksen. Se pieni kapina ja uho, mikä siinä metallissa piileskeli vielä 80-luvulla on nyt poissa. Sääli, mutta onneksi sain elää sen hienon aikakauden. Laitan nyt Slayerin Reign in bloodin soittimeen.
"Learn the sacred words of praise, hail satan" -Altar of Sacrifice (Slayer)
Juttuhan menee kutakuinkin aina samalla sävyllä. Eli, kun artisti kehuu uusinta tulevaa musiikillista luomustaan parhaaksi soundeiltaan, sanoituksiltaan ja kuinka sen levytys-prosessi oli yhtä elävää helvettiä. Ja varsinkin kuinka mennyt vuosi on henkilökohtaitaisella tasolla riipinyt pienen muusikonretkun sielua. Huvittavan tästä tekee sen, että seuraavan levyn ilmestyttyä se edellinen onkin huonoin ehkä koskaan heidän tekemänsä. Yleensä sitä haukutaan tuotantoa, soundeja ja levy-yhtiön tekemää promootiota. Tai oikeastaan sen tekemättä jättämistä. Studiokin oli vähintään perseestä. Ja raotettuaan taas kerran sielunelämäänsä, se elämä olikin pienessä käymistilassa sen viime levyn aikaan. "...se ei kuullostanut meiltä..." on myös melko usein viljelty fraasi. Loppuunkulunut sellainen. Eli jos ihan tarkasti ottaen pilkku panettaa, maailma on täynnä vain ja ainoastaan hyviä levyjä. Artistin pitäisi kuitenkin ottaa huomioon ne realiteetit, että se kultasuoni ei ole ehtymätön.
Jos kuitenkin käy niin, että 10 vuoden kuluttua se samainen paskalevy on jostain syystä noussut jonkinlaiseen kultti asemaan, niin sitä sitten vuorostaan hehkutetaan taas vuorostaan onnistuneimmaksi ja tunnelmaltaan juuri siksi oikeaksi. Heikoimmillaan jotkut yrittävät tehdä väenväkisin sen klassikon uudestaan, jotkut paskaretkueet menevät jopa ja nauhoittavat sen klassikon uudestaan fiineillä soundeilla yms. Tunnelma on pilalla, ja puritanisti kiroaa artistin alimpaan helvettin. Toki levy-yhtiöillä on näissä aina rahanhajuiset näpit pelissä, mutta eiköhän vastuu ja halu yleensä tule artistin puolelta. Mitäpä se ihminen ei tekisi, jos kahisevaa on nippu nenän edessä. Eli paskapuheet boheemi taiteilijoista osoittautuu mutinaksi tuulessa. Rahaa ne tottelee.
Toinen asia, mikä joskus pistelee, on yleensä ainaiset apinonnit. Johonkin toiseen artistiin vertailua on myös lehdissä jatkuvasti. Tottakai, tämähän on yleistä jo levymyynninkin takia, mutta se ainainen itkeminen siitä, kuinka me tehdään omaa juttua rupeaa olemaan jo käsitteenä suhteellinen. Apinointi on apinointia vaikka se nuotti olisi hieman eri rivillä. Joku raja ja häpy näissäkin asioissa.
Esitetäänpä asia vaikka näin, että bändi nimeltä X kuullostaa bändiltä nimeltä Y. X kuitenkin väittää, että heillä on se oma "juttu". Niinkuin aina. Kuitenkin artisti X nimeää artistin Y:n suurimaksi muusakseen ja muutama selvä riffi on varastettu juuri suurimmalta innoittajalta. Eikö taiteen pitäisi kuitenkin olla aina jollain tapaa henkilökohtaista? Eihän tässä kukaan tietenkään kehota keksimään pyörää uudestaan, mutta se häikäilemätön apinointi vituttaa joskus suunnattomasti.
Vuosituhannen vaihde oli ehkä pahinta apinoinin aikaa, kun jokainen kellaripaskapumppukin yritti kuullostaa Göteborg- skeneltä. Eli In Flames ja Dark Tranquillity melodöödsi oli kova juttu. Ja 90-luvun loppupuolella, ainakin jokainen Saksalainen ja miksei muukin viiksimies yritti epätoivoisesti tehdä Dimmu Borgirin Ethronedia uudestaan. Heikolla menestyksellä tietenkin. Saksa on paska maa, sanoisi Rädyn Seppo.
Tosiasiassa hevistähän on viimevuosina tullut tietyllä tapaa ärsyttävä trendi ja mediaseksikäs. Kaikki on niin vitun "heviä". Jopa Katri Helena on heviä, kattilasarjoista puhumattakaan. Onneksi laantunmisen merkkejä on. Kiitos Teräsbetonin "loistavan" viisumenestyksen. Se pieni kapina ja uho, mikä siinä metallissa piileskeli vielä 80-luvulla on nyt poissa. Sääli, mutta onneksi sain elää sen hienon aikakauden. Laitan nyt Slayerin Reign in bloodin soittimeen.
"Learn the sacred words of praise, hail satan" -Altar of Sacrifice (Slayer)
perjantaina, kesäkuuta 20, 2008
Kaikki muu, paitsi hevi musiikki on paskaa ja se vasta paskaa onkin. Osa 1: Alkusanat
Hevimiehenhän tunnistaa yleensä tummanpuhuvista vaatteista, mutta myöskin jyrkistä periaatteista ja suppeakatseisesta musiikkimausta. Tietyllä tapaa minäkin tunnistan itseni näistä edellämainituista tuntomerkeistä. Se kai kuuluu tähän "harrastukseen" tai mihin lienee. Vai puhutaanko peräti elämäntyylistä? Ehkä sellaisestakin, kun metalli musiikilla on sielunsa pirulle myynyt jo yli 20 vuotta sitten. Eli siitä on aikaa, kun ensimmäiset Iron Maidenit ja Slayerit polkupyörällä Sokokselta takatukka viuhuen haettiin.
Tilannehan on kohdallani sellainen, että kaikki vähäinenkin vapaa-aika menee yleensä musiikin kuuntelussa ja internetin tiedon valtaväylillä kuljailuun. Mitä nyt töiltään tai perheeltään kerkeää. Pitäisikökän keksiä joku oikea harrastus? Todella sisältököyhää elämää joku sanoisi, mutta musiikki antaa, kuin myös ottaa. Eli joskus metalligenressä noin yleensä joku asia aina vituttaa. Niin nytkin. Eli kirjoitellaan muutamia rivejä tässä tulevina päivinä metallimusiikin mätäpaiseista, posereista ja muista asioista mitkä ainakin minua joskus sieppaa. Ei pitäisi ottaa asioita niin vakavasti, mutta hevi on perkele haudanvakava asia.
Mutta noista joskus myöhemmin. Sensijaan haluan nyt piiskata ja hakata itseäni eräällä kultturisella epäkohdalla. Jostain syystä päivämäärä 7.9-1997 on minulle jäänyt mysteeriksi. Tuona päivämääränä olen ostanut Gorgorothin Pentagram levyn. Syytä sen vähäisellä kuuntelulle en tiedä, mutta perkeleellinen itsemurhan olen näemmä tehnyt. Sivistyksessäni oli juuri tuon kyseisen levyn mentävä reikä, nimittäin sen verran loistava tuotos oli, kun sen soittimeen viime viikolla pölyn ja hämähäkin seittien seasta räppäsin. Loistava black metal levy. Laittaisin tällä jopa kultti arvonimen ja samaan kategoriaan ensimmäisten Darkthrone ja muiden vuonojen maan levytysten kanssa. Loistavia, jopa punkahtavia ralleja täynnä oleva levy. Kermana kakun päällä todella rujot ja kalmankatkuiset vokaalit.
Tässäpä pieni pala.
boomp3.com
...ja niin sitä suomen suvea ja juhannusta. Toivottavasti saatte saatte alkoholimyrkytyksen ja tukehdutte makkaraan.
Tilannehan on kohdallani sellainen, että kaikki vähäinenkin vapaa-aika menee yleensä musiikin kuuntelussa ja internetin tiedon valtaväylillä kuljailuun. Mitä nyt töiltään tai perheeltään kerkeää. Pitäisikökän keksiä joku oikea harrastus? Todella sisältököyhää elämää joku sanoisi, mutta musiikki antaa, kuin myös ottaa. Eli joskus metalligenressä noin yleensä joku asia aina vituttaa. Niin nytkin. Eli kirjoitellaan muutamia rivejä tässä tulevina päivinä metallimusiikin mätäpaiseista, posereista ja muista asioista mitkä ainakin minua joskus sieppaa. Ei pitäisi ottaa asioita niin vakavasti, mutta hevi on perkele haudanvakava asia.
Mutta noista joskus myöhemmin. Sensijaan haluan nyt piiskata ja hakata itseäni eräällä kultturisella epäkohdalla. Jostain syystä päivämäärä 7.9-1997 on minulle jäänyt mysteeriksi. Tuona päivämääränä olen ostanut Gorgorothin Pentagram levyn. Syytä sen vähäisellä kuuntelulle en tiedä, mutta perkeleellinen itsemurhan olen näemmä tehnyt. Sivistyksessäni oli juuri tuon kyseisen levyn mentävä reikä, nimittäin sen verran loistava tuotos oli, kun sen soittimeen viime viikolla pölyn ja hämähäkin seittien seasta räppäsin. Loistava black metal levy. Laittaisin tällä jopa kultti arvonimen ja samaan kategoriaan ensimmäisten Darkthrone ja muiden vuonojen maan levytysten kanssa. Loistavia, jopa punkahtavia ralleja täynnä oleva levy. Kermana kakun päällä todella rujot ja kalmankatkuiset vokaalit.
Tässäpä pieni pala.
boomp3.com
...ja niin sitä suomen suvea ja juhannusta. Toivottavasti saatte saatte alkoholimyrkytyksen ja tukehdutte makkaraan.
keskiviikkona, kesäkuuta 18, 2008
Sotavammoja
Hail! Piti pyörähtää maanantaina ihan lääkärissä. Kinttu on niin perkeleen kipeä, että kävely varsinkin nukutun yön jälkeen on melkein mahdotonta. Tarkemmin sanottuna jalkapohja tässä kropassa reistaa, eikä siinä vielä kaikki. Vasemman käden ranne vaivaa myös. Edellisessa työpaikassa kömpelönä poikana senkin teloin siihen kuntoon, että lekurin mukaan se tulee todennäköisesti vaivaamaan lopunikää. Kiva kuulla. Tässähän alkaa olla jo raihnainen vanha käpy.
Muuten menee kyllä varsin mukavasti. Jörön kanssa työskentelykin alkaa sujua, kunhan tajuaa olla töppäilemättä tai muuten vaan ärsyttämättä tuota hassun näköistä olentoa. Se ei vain aina onnistu. Tahallisesti tai tahattomastikkaan. Kiusa se on pienikin kiusa.
Täytyynee alkaa nyt valmistautumaan aina niin "mukaviin" iltavuoroihin. Ärsyttävää odottelua koko tämä aamupäivä.
Muuten menee kyllä varsin mukavasti. Jörön kanssa työskentelykin alkaa sujua, kunhan tajuaa olla töppäilemättä tai muuten vaan ärsyttämättä tuota hassun näköistä olentoa. Se ei vain aina onnistu. Tahallisesti tai tahattomastikkaan. Kiusa se on pienikin kiusa.
Täytyynee alkaa nyt valmistautumaan aina niin "mukaviin" iltavuoroihin. Ärsyttävää odottelua koko tämä aamupäivä.
maanantaina, kesäkuuta 16, 2008
Lista+kuulumisia
KUUNNELLUIMMAT ARTISTIT VKO 24
1. CANNIBAL CORPSE 29
2. KHOLD 24
3. GORGOROTH 13
4. AMON AMARTH 12
5. AT THE GATES 11
6. KEEP OF KALESSIN 10
6. CARCASS 10
8. AASKAREIA 9
9. OBSCURO 8
9. UTERUS 8
1. CANNIBAL CORPSE 29
2. KHOLD 24
3. GORGOROTH 13
4. AMON AMARTH 12
5. AT THE GATES 11
6. KEEP OF KALESSIN 10
6. CARCASS 10
8. AASKAREIA 9
9. OBSCURO 8
9. UTERUS 8
perjantaina, kesäkuuta 13, 2008
Aika rientää
Aina vuorotyöhön mennessä huomaa, että päivät menettää merkityksensä. Sunnuntai tai maanantai, ei mitään väliä. On vain työpäiviä ja vapaapäiviä.
Almanakkaa (työvuorokalenteri) plärätessäni huomasinkin, että Suomalainen pakanajuhla, eli juhannuskin on perkele kohta. Viikon päästä ihan tarkkaanottaen. Minun kohdalta juhannustaikojen tekeminen ja kaurapellolla alasti kirmaaminen jää työmaalle, eli näillä näkymin massan teossa menee keskikesän juoppojuhla. Rahan äänellähän se pistelee, eikä suurta vetoa etanoli pohjaisten aineiden pariin ole havaittavissa, ainakaan vielä. Tyydyn siis osaani. Satakoon siis vettä koko juhannus minun puolestani.
Suoraan sanottuna, mitä kylmempi sitä mukavampi minulla on elämä töissä. Ei niinkään henkisellä tasolla vaan fyysisellä. Nimittäin ulkoilman lämpötila on suoraan verranollinen työtason viihtyvyyden kanssa. Nytkin työpisteen lämpötila painelee reilusti yli kolmenkymmenen ja ilmastointi on jokseenkin hanurista. Ilmastointifirman miehet henkseleitä paukutellen kehua retostelivat, että ilmastoinnin pitäisi olla Suomen paras. Herääkin villi ajatusleikki, minkälainen se huonoin mahtaakaan olla?
Almanakkaa (työvuorokalenteri) plärätessäni huomasinkin, että Suomalainen pakanajuhla, eli juhannuskin on perkele kohta. Viikon päästä ihan tarkkaanottaen. Minun kohdalta juhannustaikojen tekeminen ja kaurapellolla alasti kirmaaminen jää työmaalle, eli näillä näkymin massan teossa menee keskikesän juoppojuhla. Rahan äänellähän se pistelee, eikä suurta vetoa etanoli pohjaisten aineiden pariin ole havaittavissa, ainakaan vielä. Tyydyn siis osaani. Satakoon siis vettä koko juhannus minun puolestani.
Suoraan sanottuna, mitä kylmempi sitä mukavampi minulla on elämä töissä. Ei niinkään henkisellä tasolla vaan fyysisellä. Nimittäin ulkoilman lämpötila on suoraan verranollinen työtason viihtyvyyden kanssa. Nytkin työpisteen lämpötila painelee reilusti yli kolmenkymmenen ja ilmastointi on jokseenkin hanurista. Ilmastointifirman miehet henkseleitä paukutellen kehua retostelivat, että ilmastoinnin pitäisi olla Suomen paras. Herääkin villi ajatusleikki, minkälainen se huonoin mahtaakaan olla?
keskiviikkona, kesäkuuta 11, 2008
Kiss...my ass
Olen monesti ihmetellyt järkyttävää antipatiaa yhtyettä nimeltä Kiss kohtaan. Edes hurjina 80-luvun aikoina, jolloin Iron Maiden, W.A.S.P, Kiss ja Twisted Sister oli kaikkien kasettisoittimissa ja farkkutakkien selkämyksissä, oli Kiss minulle aina kuin punainen vaate. Pelleporukka, joka teki paskaa musiikkia. Tällainen visio minulle muodostuu tästä pelleporukasta vielä 20 vuotta myöhemminkin. Mitään perusteltua syytä vain en osaa tähän mieleeni muodostuneeseen mustaan kohtaan sanoa. Ehkä se johtui sen aikaisesta tuputuksesta tai siitä, että se oli oikeasti jo silloin niin paskaa miltä se varsinkin tänäpäivänä kuullostaa.
Twisted Sister voitanee lisätä myös tähän samaiseen remmiin, mutta tämä porukka aiheittaa ehkä enemmän tahatonta komiikkaa kohdallani, kuin suoranaista inhoa. Mielipide kysymyksiähän nämä hyvin pitkälti ovat, mutta kyllä Iron Maiden oli silloin se kova juttu.
Tämä seuraava uutisointi ei ainakaan tule lisäämään kannatustani kyseiseen bändiin.
Eikö tämä nyt haise jo teidänkin mielestä hivenen rahanlypsämiseltä? Tämä on nyt mitä ilmeisemmin sitä yrityksissä harjoitettavaa ulkoistamista. Sehän on tämän päivän sana teoliisuudessakin.
KISS-YHTYE HAKEE UUTTA KEULAHAHMOA TELEVISIOSSA
07.06.2008 14:00
"...Suomessa juuri konsertoinut Kiss-yhtye etsii uusia jäseniä riveihinsä televisio-ohjelman avulla. Tarkoituksena on löytää korvaajat yhtyeen nykyisille keulahahmoille Paul Stanleylle ja Gene Simmonsille, kun he jossain vaiheessa jäävät yhtyeestä eläkkeelle.
Maailmalla on jo pitkään huhuttu, että Simmons ja Stanley haluavat yhtyeensä jatkavan toimintaa, vaikka he itse jättäytyvät siitä pois. Kumpikaan ei ole suostunut vielä paljastamaan mahdollisen miehistönvaihdoksen ajankohtaa. Nyt Kiss-yhtyeen manageri on kuitenkin vahvistanut yhtyeestä tehdyssä dokumentissa, että heidän korvaajiaan haetaan pian Idols-tyylisessä realityohjelmassa.
Paul Stanley ja Gene Simmons ovat yhtyeen ainoat alkuperäiset jäsenet..."
Mitähän seuraavaksi...uutta Kekkosta tosi-tv:en avulla?
Twisted Sister voitanee lisätä myös tähän samaiseen remmiin, mutta tämä porukka aiheittaa ehkä enemmän tahatonta komiikkaa kohdallani, kuin suoranaista inhoa. Mielipide kysymyksiähän nämä hyvin pitkälti ovat, mutta kyllä Iron Maiden oli silloin se kova juttu.
Tämä seuraava uutisointi ei ainakaan tule lisäämään kannatustani kyseiseen bändiin.
Eikö tämä nyt haise jo teidänkin mielestä hivenen rahanlypsämiseltä? Tämä on nyt mitä ilmeisemmin sitä yrityksissä harjoitettavaa ulkoistamista. Sehän on tämän päivän sana teoliisuudessakin.
KISS-YHTYE HAKEE UUTTA KEULAHAHMOA TELEVISIOSSA
07.06.2008 14:00
"...Suomessa juuri konsertoinut Kiss-yhtye etsii uusia jäseniä riveihinsä televisio-ohjelman avulla. Tarkoituksena on löytää korvaajat yhtyeen nykyisille keulahahmoille Paul Stanleylle ja Gene Simmonsille, kun he jossain vaiheessa jäävät yhtyeestä eläkkeelle.
Maailmalla on jo pitkään huhuttu, että Simmons ja Stanley haluavat yhtyeensä jatkavan toimintaa, vaikka he itse jättäytyvät siitä pois. Kumpikaan ei ole suostunut vielä paljastamaan mahdollisen miehistönvaihdoksen ajankohtaa. Nyt Kiss-yhtyeen manageri on kuitenkin vahvistanut yhtyeestä tehdyssä dokumentissa, että heidän korvaajiaan haetaan pian Idols-tyylisessä realityohjelmassa.
Paul Stanley ja Gene Simmons ovat yhtyeen ainoat alkuperäiset jäsenet..."
Mitähän seuraavaksi...uutta Kekkosta tosi-tv:en avulla?
tiistaina, kesäkuuta 10, 2008
Tuskan aikatauluista
Tuska festarit alkavat olla jo ovella ja aikataulutkin on julkistettu. Muutama epäkohta siellä mielestäni on. Nimttäin Mokoma soittaa perjantaina ensimmäisenä (klo:14.45) ja Viikinki/Death retkue Amon Amarthkin jo puoli viideltä. Tämä tarkoittaa sitä, että juna-aikataulujen johdosta jää nuo aktit väliin. Sinänsä harmittaa, koska olisin noiden vedot halunnut ehdottomasti nähdä.
Päällekkäisyyksiä ei pahemmin tänä vuonna ole. Tosin Tyr ja Nile soittavat sunnuntaina päällekkäin, mutta epäilen, että tuossa vaiheessa leiritystä se alkaa olla ihan sama.
Ja vielä tiedotus Carcassista. Katsoin tuossa eräältä nettisivulta settilistaa ja voin pettymykseksenne kertoa, että sitä Heartworkin ja Swansongin aikaista "herkempää" ja teknisempää Carcassia siellä ei kuulla. Tätä varmaankin osa meidänkin retkikunnasta odotti. Eli lähinnä ruumiinavauksista ja muista varsin kiehtovista aiheista kertovia kappaleita tullaan kuulemaan enemmälti. Pari pakollista toki varmasti kuullaan. Vahnan Carcass koulukunnan väellehän tämä on varmasti pelkästään hyvä uutinen, minulle aivan sama. Pidän kuitenkin jossainmäärin molemmista. Ehkä kuitenkin näistä viimeisimmiksi jääneistä enemmän.
Laitetaan siis siivu siltä viimeiseksi jääneeltä. Keep on rotting...
Päällekkäisyyksiä ei pahemmin tänä vuonna ole. Tosin Tyr ja Nile soittavat sunnuntaina päällekkäin, mutta epäilen, että tuossa vaiheessa leiritystä se alkaa olla ihan sama.
Ja vielä tiedotus Carcassista. Katsoin tuossa eräältä nettisivulta settilistaa ja voin pettymykseksenne kertoa, että sitä Heartworkin ja Swansongin aikaista "herkempää" ja teknisempää Carcassia siellä ei kuulla. Tätä varmaankin osa meidänkin retkikunnasta odotti. Eli lähinnä ruumiinavauksista ja muista varsin kiehtovista aiheista kertovia kappaleita tullaan kuulemaan enemmälti. Pari pakollista toki varmasti kuullaan. Vahnan Carcass koulukunnan väellehän tämä on varmasti pelkästään hyvä uutinen, minulle aivan sama. Pidän kuitenkin jossainmäärin molemmista. Ehkä kuitenkin näistä viimeisimmiksi jääneistä enemmän.
Laitetaan siis siivu siltä viimeiseksi jääneeltä. Keep on rotting...
maanantaina, kesäkuuta 09, 2008
Lista
Puuh! Ensimmäinen pitkävapaa on menossa ja väsyttää. Syytä en tähän väsymystilaan tiedä, mutta sanottakoon, että vuorotyö perheellisenä ei ehkä ole se helpoin tie leivän tuomiseksi pöytään. Kyllä se tästä tasaantuu ja pääseepä (yllättäen) taas viikonlopuksi töihin. Laskeskelin tuossa nopeasti, että taitaa olla jo kuudes viikonloppu peräkkäin, että hikoilen sen töissä. Meneepä se kesä näinkin.
KUUNNELLUIMMAT ARTISTIT VKO 23
1. ONDSKAPT 24
2. AMON AMARTH 22
3. URN 21
4. DARKTHRONE 17
5. FÖRGJORD 15
6. TESTAMENT 12
7. KRIEG 11
8. WATAIN 9
9. DIABLO 8
10.GRIMFAUG 7
KUUNNELLUIMMAT ARTISTIT VKO 23
1. ONDSKAPT 24
2. AMON AMARTH 22
3. URN 21
4. DARKTHRONE 17
5. FÖRGJORD 15
6. TESTAMENT 12
7. KRIEG 11
8. WATAIN 9
9. DIABLO 8
10.GRIMFAUG 7
lauantaina, kesäkuuta 07, 2008
torstaina, kesäkuuta 05, 2008
Rafaelin enkeli
Tuossa yövuoron pimeinä tunteina minua huvitti seuraavan kappaleen sanat. Eihän näissä saatana ole mitään järkeä. Se mitä Pekka Ruuska on nauttinut, on kyllä jotain suonensisäistä. On nimittäin melkoisen sumuista kynäilyä tämä ralli. Mutta eikös Ruuska ollut vahvasti hengellinen mies, jollen väärin muista? Hyi hyi Pekka!
Tämähän lyö vanhan Apulannan (vanhempi tuotanto) liimanhaistelijan lyriikat mennentullen ja palatessa.
Kaikkella paskalla on tekijänsä.
RAFAELIN ENKELI
Halki tuhannen savuisen salongin,
neiti tanssii gasellin askelin.
Mulla yllä on harmaa jumpperi
sain sen jouluna vaimolta lahjaksi.
Tämä neonsade silmää kirvelee,
diesel lemahtaa yö kun yskäisee.
Anna minulle armahduksesi,
ole minulle Rafaelin enkeli.
Huorat kuiskivat porttikongeissaan,
ujo poika ei sinne katsokkaan.
Ne sirosti niskojaan niksauttaa,
äiti neuvoi että tuijottaa ei saa.
Kurkku kipeänä aamuun ankeaan,
kuka käski mennä alasti nukkumaan.
Anna minulle armahduksesi,
ole minulle Rafaelin enkeli.
Lapset hinaavat kohmeisin sormin lippuja salkoihin,
kuka laittais niille edes kengät pieniin jalkoihin.
viime yö veti routaan tämän maan ja se maa on käärmeitä mustanaan.
Hermokaasuja olohuoneisiin,
krokotiilejä New Yorkin viemäriin.
Kuvia vielä kuvien jälkeenkin,
videotykillä suolaa haavoihin.
kuka sanoi, että askel painaa jo,
olen kevyt kuin sudenkorento.
Anna minulle armahduksesi ,
ole minulle Rafaelin enkeli.
Uutispuuroa aamupöydässä,
mies tarvitsee kunnon evästä.
Kumpi voittaa Karhu vai leijona,
kysyy minulta töissä johtaja.
Mikä minä olen sille vastaamaan,
multa luvut jäi kesken aikanaan.
Anna minulle armahduksesi,
ole minulle Rafaelin enkeli.
Lapset hinaavat kohmeisin sormin lippuja salkoihin,
kuka laittais niille edes kengät pieniin jalkoihin.
viime yö veti routaan tämän maan ja se maa on käärmeitä mustanaan.
Anna minulle armahduksesi,
ole minulle Rafaelin enkeli
Tämähän lyö vanhan Apulannan (vanhempi tuotanto) liimanhaistelijan lyriikat mennentullen ja palatessa.
Kaikkella paskalla on tekijänsä.
RAFAELIN ENKELI
Halki tuhannen savuisen salongin,
neiti tanssii gasellin askelin.
Mulla yllä on harmaa jumpperi
sain sen jouluna vaimolta lahjaksi.
Tämä neonsade silmää kirvelee,
diesel lemahtaa yö kun yskäisee.
Anna minulle armahduksesi,
ole minulle Rafaelin enkeli.
Huorat kuiskivat porttikongeissaan,
ujo poika ei sinne katsokkaan.
Ne sirosti niskojaan niksauttaa,
äiti neuvoi että tuijottaa ei saa.
Kurkku kipeänä aamuun ankeaan,
kuka käski mennä alasti nukkumaan.
Anna minulle armahduksesi,
ole minulle Rafaelin enkeli.
Lapset hinaavat kohmeisin sormin lippuja salkoihin,
kuka laittais niille edes kengät pieniin jalkoihin.
viime yö veti routaan tämän maan ja se maa on käärmeitä mustanaan.
Hermokaasuja olohuoneisiin,
krokotiilejä New Yorkin viemäriin.
Kuvia vielä kuvien jälkeenkin,
videotykillä suolaa haavoihin.
kuka sanoi, että askel painaa jo,
olen kevyt kuin sudenkorento.
Anna minulle armahduksesi ,
ole minulle Rafaelin enkeli.
Uutispuuroa aamupöydässä,
mies tarvitsee kunnon evästä.
Kumpi voittaa Karhu vai leijona,
kysyy minulta töissä johtaja.
Mikä minä olen sille vastaamaan,
multa luvut jäi kesken aikanaan.
Anna minulle armahduksesi,
ole minulle Rafaelin enkeli.
Lapset hinaavat kohmeisin sormin lippuja salkoihin,
kuka laittais niille edes kengät pieniin jalkoihin.
viime yö veti routaan tämän maan ja se maa on käärmeitä mustanaan.
Anna minulle armahduksesi,
ole minulle Rafaelin enkeli
keskiviikkona, kesäkuuta 04, 2008
Ronnie kääntyy haudassaan...
vaikka kääpiö on vielä elävien kirjoissa. Vittu kaikkea sitä kuulee. Miksi tämäkin klassikko on pitänyt raiskata näin videon muodossa. Olisin EHKÄ ymmärtänyt tämän jonain bonus biisinä levyn lopussa Nipponilaisille, mutta tehdä nyt coverista video. Osoittaa mielestäni varsin huonoa makua ja varsinkin mielikuvituksen puutetta. Ja vittu! Tämä paskaretkue esiintyy muuten Tuska "poser" Airissa, mikä osoittaa myös edellä mainittuja. Killswitch Engage...olkaapa hyvä.
Minä menen nyt tuohon sohvalle pötkölleni potemaan tästä aiheitunutta syvää vitutusta. Hyvästi!!
Minä menen nyt tuohon sohvalle pötkölleni potemaan tästä aiheitunutta syvää vitutusta. Hyvästi!!
maanantaina, kesäkuuta 02, 2008
Serranon perheen paluu...
Olen onnesta soikeana. Serranon perhe viihdyttää jälleen aamupäiviäni ja jos ei töiltänsä ehdi, niin uusintana aina iltapäivisin. Ja ihan ihka uusin jaksoin. Minäkin siis pääsen jälleen irroittautumaan arjesta kerran päivässä ja hakkaamaan päätä seinään sarjan koukuttavan sekametelin ja yleisen häsläyksen takia. Tämä on varma kesän merkki. Parhautta!!! Hail Santi!
Selvisipä sekin, että työpaikkani parina kesän toimii varmasti konsernin nuivin ukko. Perkele, äijä näyttää Korvatunturilta karkoitetulta tontulta joka operoi työssään minuuttiaikataululla. Jos tavoista ja varsinkin aikatauluista poiketaan hiemankin, on "Jörön" kovalevy niin sekaisin, että työpäivä on suurinpiirtein pilalla. Minkäs teet, jos olet tehnyt asiat sata vuotta samanlailla, on paketti levällään pienten uudistusten myötä. Älä siis tee asioita helposti ja nopeasti, vaan tee ne niinkuin 60-luvulla.
Tervehtiminen töihin tullessa on tälle herralle muuten täysin vieras käsite ja puheet kahvipöydässä keskittyvät pääsääntöisesti säähän ja potun istutukseen. Very interesting! Tietokoneenkin oli "Jörö" hankkinut, että pääsee ihan sieltä Fonectan sivuilta ihmettelemään säätä ja käypä hän lämpöasteet tarkistamassa konsernin koneeltakin aina joka tunnin välein. Eipä mene töissäkään mikään ilmastonmuutos ohi silmien. On ne katsos "Jörölle" niin tarkkoja asioita.
Saapa nähdä miten tämä kesä nyt menee. Onneksi olen suhteellisen sopeutuvainen erillaisten ihmisten kanssa, mutta voíhan tietenkin olla, että "Jörö" löytää itsensä pokara otsalohkossa sairastuvalta jo heti tulevien yövuorojen aikaan. Vahvasti tuntuu nimittäin siltä, että tämä 160 senttimetriä täyttä silavaa oleva tontun näköinen hahmo saa minut vielä raivon valtaan alati jatkuvalla purnaamisella ja ärinällä. Tässä ei enää sosiaaliset avut auta. Nuija mikä nuija!
Mistä se muuten johtuu, että aina minun vuorolle sattuu kaikki nämä friikit ja taruolennot? Mitään pahaa kun en tahtomattani olen kellekkään tehnyt. Miettikääpä sitä!
Selvisipä sekin, että työpaikkani parina kesän toimii varmasti konsernin nuivin ukko. Perkele, äijä näyttää Korvatunturilta karkoitetulta tontulta joka operoi työssään minuuttiaikataululla. Jos tavoista ja varsinkin aikatauluista poiketaan hiemankin, on "Jörön" kovalevy niin sekaisin, että työpäivä on suurinpiirtein pilalla. Minkäs teet, jos olet tehnyt asiat sata vuotta samanlailla, on paketti levällään pienten uudistusten myötä. Älä siis tee asioita helposti ja nopeasti, vaan tee ne niinkuin 60-luvulla.
Tervehtiminen töihin tullessa on tälle herralle muuten täysin vieras käsite ja puheet kahvipöydässä keskittyvät pääsääntöisesti säähän ja potun istutukseen. Very interesting! Tietokoneenkin oli "Jörö" hankkinut, että pääsee ihan sieltä Fonectan sivuilta ihmettelemään säätä ja käypä hän lämpöasteet tarkistamassa konsernin koneeltakin aina joka tunnin välein. Eipä mene töissäkään mikään ilmastonmuutos ohi silmien. On ne katsos "Jörölle" niin tarkkoja asioita.
Saapa nähdä miten tämä kesä nyt menee. Onneksi olen suhteellisen sopeutuvainen erillaisten ihmisten kanssa, mutta voíhan tietenkin olla, että "Jörö" löytää itsensä pokara otsalohkossa sairastuvalta jo heti tulevien yövuorojen aikaan. Vahvasti tuntuu nimittäin siltä, että tämä 160 senttimetriä täyttä silavaa oleva tontun näköinen hahmo saa minut vielä raivon valtaan alati jatkuvalla purnaamisella ja ärinällä. Tässä ei enää sosiaaliset avut auta. Nuija mikä nuija!
Mistä se muuten johtuu, että aina minun vuorolle sattuu kaikki nämä friikit ja taruolennot? Mitään pahaa kun en tahtomattani olen kellekkään tehnyt. Miettikääpä sitä!
sunnuntaina, kesäkuuta 01, 2008
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
