Sotavammoja

Hail! Piti pyörähtää maanantaina ihan lääkärissä. Kinttu on niin perkeleen kipeä, että kävely varsinkin nukutun yön jälkeen on melkein mahdotonta. Tarkemmin sanottuna jalkapohja tässä kropassa reistaa, eikä siinä vielä kaikki. Vasemman käden ranne vaivaa myös. Edellisessa työpaikassa kömpelönä poikana senkin teloin siihen kuntoon, että lekurin mukaan se tulee todennäköisesti vaivaamaan lopunikää. Kiva kuulla. Tässähän alkaa olla jo raihnainen vanha käpy.

Muuten menee kyllä varsin mukavasti. Jörön kanssa työskentelykin alkaa sujua, kunhan tajuaa olla töppäilemättä tai muuten vaan ärsyttämättä tuota hassun näköistä olentoa. Se ei vain aina onnistu. Tahallisesti tai tahattomastikkaan. Kiusa se on pienikin kiusa.

Täytyynee alkaa nyt valmistautumaan aina niin "mukaviin" iltavuoroihin. Ärsyttävää odottelua koko tämä aamupäivä.