Kaalimaan kakarat

Hämmästyttävää yhdennäköisyyttä havaittavissa. Harkitsenkin vahvasti DNA- testiä. Arvoitukseksi jääköön, kumpi on aito.

Videot viikonlopuksi

Viikonloppu on taas edessä. Laitetaan siis musiikkia jälleen liikkuvankuvan muodossa esille. Tämä raskas musiikkihan median mukaan saa aikaan kaikenlaisia koulusurmia yms. Melkoisesta joukkotuhoaseesta on siis kysymys, joten olkaa heikot ja koulukiusatut varovaisia.

Jännittää ihan tässä viikonlopun kynnyksellä, että nautinkohan minä humalluttavia aineita tänään tai huomenna? Taidan jättää huomiseen, tiedä sitten missä, miten ja millä. Huomenissahan se selviää, vittuako sitä tässä nyt pohdiskelemaan. Olen minä varsinainen älypää.

Eli uutta Sotajumalaa ja Amon Amarthia visuaalisesti. Enjoy! ...palataan huomenna asiaan.

SOTAJUMALA



AMON AMARTH

Metallica: Death Magnetic

On aika esittää mielipide uudesta Metallica albumista Death Magnetic vaikka ei sitä edes minulta kysytä. Todettakoon heti tähän kärkeen, että odotukset ei ainakaan henklökohtaisesti hiponeet pilviä, varsinkaan sen demo- kötöstyksen jälkeen. Rima oli matalalla ja hiuksen hienosti tämä sen riman ylitti.

Aluksi täytyy todeta, että ei tämä mitään isojen poikien paljon mainostamaa "easylistening" kamaa ole, eikä varmaan siihen ole tähdättykään, mutta jos itseään pitää alkaa coveroimaan ollaan väärällä polulla. Tällä itsensä apinoinnilla tarkoitan lähinnä siitä, miten tämä levy on rakennettu. Soundien(huonojen) ja saman kaltaisten kappaleiden väliosien kera, tämä muistuttaa erehdyttävästi ...And Justice for All levyä. Jopa kappalejärjestyksen rakenne on sama kuin Justicella. Eli tällä väärällä polulta ollaan nyt eksytty metsän puolelle. Mutta vaikka tämä Justicea etäisesti muistuttaa, en välttämättä tarkoita sitä hyvässä mielessä, joten ei tämä nyt mitään nostalgia ryöppyjä aiheuta.

Kieltämättä alku lupaa liiankin hyvää, ihan vain tuottaakseen pettymyksen vanhetessaan. Ensimäinen biisi saa aikaan jopa pientä lennokasta jalanpoljentaa laminaattiin, vaikkei tämäkään kappale, lähinnä kestonsa takia meinaa pysyä kasassa, vaan rönsyilee päättömästi. Neljäs kappale on paljon radio- toistoa saanut ja palapeliltä muistuttava The Day That Never Comes, mikä on ehkä pahin osoitus itseltä varastamisesta. Sellainen "ihan hyvä" biisihän tämä on, levyn muun annin rinnalla, sitä ärsyttävää kitara tilutusta lukuunottamatta. Mutta en missään nimessä lue tätä hyväksi biisiksi.

Sitten se alkaa. Nimittäin levyn parhaan biisin, eli All Nightmaren Long:in jälkeen. Järkyttävää kuraa, mitä ei sitten viime levyn olla kuultukkaan. Jos heidän sanojensa mukaan 24 kappaleesta ovat parhaat tässä, en edes uskalla, enkä halua miettiä mitä kuraa ne loput olisivat olleet. Mutta eiköhän nekin dollarin kiilto silmissä vielä jotain kautta julkaista ja mukana on ihan varmasta vielä jatkoa Unforgiven- perseilysaagalle. Ihmeellistä miten yhdestä kappaleesta pitää tehdä puolenkymmentä versiota. Haiskahtaa palaneelle pakkopullalle.

Jokatapauksessa tämä uusin on vahva näyttö siitä, mitä väkisin puurtaminen saa aikaan ja katu-uskottavuuden palauttamista huonoilla soundeilla, jotka ovat saaneet ehkä enempi keskustelua aikaan, kuin itse levy. Huoletta tämä olisi voitu tiivistää Ep muotoon, nimittäin pitkästi yli tuntiin venytetty opus pitää sisällään yhden hyvän kappaleen ja 2-3 "ihan hyvää", loput aiheuttavat keskittymisvaikeuksia sekavien jämäriffien kera. Nipin napin tämä menee ehkä kuitenkin Loadien edelle, mutta todellakin vain nipin napin ja kompuroiden.

Ottakaa siis päät pois omista perseistänne ja avatkaa silmänne. Maailma on täynnä toinen toistaan parempia levyjä kuin tämä. Ei tätä ahnetta, mediapellejä kusipäitä sisällään pitävää retkuetta sen takia tarvitse fanittaa, koska se 20 vuotta sitten tehnyt viimeksi hyvän levyn, mitä nyt yritetään hätähuutona apinoida. Ja varsinkaan sen takia, koska se vittu Metallica. Herätkää!!! Kuunnelkaa niitä vanhoja ja etsikää uusia tuulia.

PS. Lopeta Hetfield se raitiselämä ja vihanhallinta- terapiassa ravaaminen. Nämä kun heivaat, voi olla, että jotain hyvää ja alkukantaista saataa vielä syntyä. Viha on se metalli musiikin suurin voimalähde.

Pösilö!!!

Tämähän meni aivan kuten arvelinkin ja taisinpa siitä tännekkin mainita. Eli Jokelan koulusurmat saivat jatkoa. Mitä yksi edelle, niin loput perässä.

Tässäpä kuva siitä idiootista. Nimikin on tiedossa, mutta en taida sitä tässä yhteydessä mainita. Taitaa pieni riski olla jo tämä kuvakin.



EDIT: Suhteellisen nopeaa toimintaa joltain. Olisi ehkä hieman provosoivaa kantaa lähipäivänä tuollaista paitaa. http://www.cafepress.com/spreekillers.309335922

Tästä paitaa...

Pappi saa taas kahvia juodakseen

Uskomatonta mitä voi yhdet ristiäiset saada aikaan. Varsinkin hameväen keskuudessa. Kauheaa puunaamista, leipomista ja yleistä panikointia. Ärsyttävää! Ja kaikki tämä härdelli siis muutaman hassun ihmisen takia. Tai, no sukulaisia ne taitavat lähinnä olla. Toisinasanoin kummit ja isovanhemmat. Luetellaanko ne sitten ihmisiksi, onkin jo toinen tarina.

Lauantaina pitäisi sitten olla se H-hetki ja tyttö ristittäisiin eli liitettäisiin pakonomaisesti kirkkoon. Aivan, luitte ihan oikein. RISTIÄISET. Eli papinperkele ja kaikki. Kaikki tämä pelkän kömmähdyksen takia, kun edellisen lapsen takia meni hieman informaatiot ristiin, koska luulimme toistemme suvun sitä vaativan. Kirkkoon liittymistä siis. Tämäkin on niitä idiootteja kristinuskon pakotteita. Minun kantani on kuitenkin se, että liittyköön sitten "jessen" leipiin, kun asiasta osaa itse päättää.

Eipä se kuitenkaan auta. Olisi kai hieman eriskummallista, jos toinen liitettiin kirkkoon ja toinen olisi ns. pakana. Tai vitustako minä tiedän, kirjoitan vain tätä typerää blogiani. Sensijaan voisin pohtia sitä, laskenko minä sen hengenmiehen sisään, vai tarjoilenko sumpit ulos?

Katellaanpa syksymmällä...

"Mitäs me laitettiin leivän päälle ennen, kuin oli Floraa?"

On sitä ihminen nykyään kiusallisen riippuvainen kaikista mukavuuksista. Televisio, internet, matkapuhelimesta puhumattakaan. Tämänhän varmasti huomasi moni eilisen ja minä vielä tämänkin päivän aikana, kun saastan ja tiedon valtaväylä, eli internet ei ottanut toimiakseen. Tästä kuuluu kiitos Soneralle, jonka verkon kaatuminen aiheutti varmasti päänvaivaa monelle. Ja minulle saatanan siat väittivät asiakaspalvelusta (1.92€min.) modeemini tulleen tiensä päähän. Asiantuntevaa palvelua kaikinpuolin.

Tämän riipivän addiktion aikana huomasi, kuinka ihminen tarvitsee internettiä jokapäiväiseen hyvinvointiin, sen viihdyttämis- ja ajankulu- tarpeista puhumattakaan. Enkä nyt tarkoita näitä typeriä verkostoutumisohjelmia, tyyliin facebook, vaan ihan siihen itseensä eli tiedon hankintaan joka on niin helposti Google-sedän kautta nykyään hankittavissa. Kirjaimia järkevään järjestykseen jonoon ja paina enter. On se vain helppoa.

Perkele! Ajatella, kuinkä vielä 90-luvulla lankapuhelinkaan ei ollut mitenkään ylitsepääsemättömän tärkeä kapine. Kaverit löysi yleensä aina jostain tietystä paikasta hengailemasta, eikä ihmetelty, jos joku nyt ei sattunut siellä juuri sillä hetkellä olemaan. Tänä päivänä ihminen julistetaan vähintään kuolleeksi, jos ei sähköpostiin, tai varsinkaan tekstiviestiin, vastata sillä samalla sekunnilla.

Nykyään ei enää kaiu pihoilta "kymmenen tikkua laudalla", vaan keskustellaan messengerissä ja facebookissa joutavia. Sosiaalinen kanssakäyminen jää näin hyvin vähäiseksi ja ihmiset sulkeutuu ja erakoituu entisestään. Maailman suunta ei siis näytä kovinkaan mairittelevalta. En tietenkään kiellä, että en itse myös näitä kanavia myös käytä. ...Messengeriä en muuten itseasiassa käytä...siitäs saitte!

Mitäköhän näistä nykyajan lapsista tulee? On internetit, tallentavat digiboxit ja kännykät varustettuna internetillä. Ja sekin vielä, että laulussakin lauletaan, "...muumeilta elämää oppia voi..." Missäköhän kohtaa? Minulta se on mennyt ohi.

Hyvää tulevaisuutta!!!

Immortal goes lego

Sarjassamme, penikat väsää ja näpertää.

Puhelinlangat laulaa

Mittani alkaa olla täysi näistä puhelinmyyjistä. Tällä hetkellä kello on n. 11.20 ja olen saanut jo 3 puhelua lehtifirmoilta ja yhdeltä vammaisjärjestöltä, joka sekin, yllätysyllätys, kaupitteli jotain lehteä. Kuppi kellahtaa nurin, kun tämä alkaa olla taas jokapäiväistä. Tästä puuttuu enää, että joku hihhuli tulee tuputtamaan oveni taakse jotain uskontoa ja ripittämään, kuinka elän huonoa elämää ilman tätä mahtavaa jeesustelu juttua josta hänen nuppi on mennyt jo sekaisin. Se voisi olla hänen viimeinen ovensa, mihin lässytyksineen erehtyy. Perkele! Lopetetaanhan sitä eläimiäkin.

Ensimmäisessä yhteydenotossa minulle, heidän mukaansa oikein erinomaiselle asiakkaalle tarjottiin Apu- lehteä. Sehän se on varsin mainio lehti...VITTU JOS ON SATAVUOTIAS!!! Myyjän harmiksi en tilannut.

Toisessa puhelussa, joka tuli A-lehdestä, tarjottiin suurinpiirtein kuuta ja muita taivaankappaleita kylkiäisiksi, jos jotain erehdyn tilaamaan heidän paskalafkansa paskoista paskalehdistä. Tässä puhelussa ei "myyntitykki" päässyt käsikirjoitustaan edes loppuun, kun jo tempaisin vitutuksissani luurin korvaan. Joo-o..tiedetään. Työtänsähän hän vain tekee. Mutta näin tarkemmin ajateltuna, voisi vittu vaikka kohteliaasti kysyä, ennen kuin sen saatanan saarnansa aloittaa, että olisiko minulla mahdollisesti hetki aikaa moiseen paskanjaaritteluun. Saatana! On aikaa, mutta ei sinulle vitun epäkohtelias, heleä ja lipevä puhelinääni.

Miten minusta alkaa tuntua siltä, että lehtimyyjät, ketkä soittelevat jopa viikko toisensa jälkeen, käyvät kanssani väsytystaistelua henkisen tasapainoni järkyttämiseksi. Ovat ilmeisesti onnistuneet, koska alan sitä jo epäillä.

Kolmas puhelu tuli jostain vammaisjärjestöstä. Hyvällä asialla niinkin, mutta neljästä lehdestä, missä todennäköisesti kerrotaan kehitysvammaisten kesäleiristä jossain Ypäjällä, ei mielestäni ole ihan 30€uron arvoista painettua sanaa. Kiitos, mutta ei kiitos. Näihin, sotaveteraanien ja lapsille suunnattuihin keräyksiin tulee joskus osallistuttuakin, mutta en minä tarvitse mitään konkreettista käteeni siitä, jos hyvää hyvyyttäni autan jotain järjestöä. Anteliaisuudesta tulee hyvä mieli, mutta ei tällä tavoin jos sitä avunpyyntöäkin pitää jo lehden muodossa anoa.

Ainahan toki voi olla vastaamatta vieraisiin numeroihin, mutta näin työttömänä pitää yrittää ajatella positiivisesti ja toivoa näiden salaperäisten numeroiden tuovan vaikka työtä tullessaan.

Kiitos!

Turhuuden markkinoilla

Käteni haisevat hivenen kalalle, mikä ei valitettavasti johdu vastakkaisen sukupuolen sukuhärpättimien rassaamisesta. Minä kävin nimittäin markkinoilla ja mukaan tarttui savusiikaa. Ruotoista oli kalariepu, mistä ei paljoa syömistä jäänyt, mutta hyvää oli se vähäinenkin.

Viimeksi olen markkinoilla käynyt muistaakseni 1996, eli oli ilmeisesti nyt korkea aika kurkistaa tuota markkinahumua. Pettymys kuitenkin valtasi mielen. Voin kertoa teille taliaivot, että mikään ei ole muuttunut ainakaan 20 vuoteen. Samat tavarat, karkkikojut, metrilakut, ja jopa samat ihmiset. Sitä inva-arpoja kauppaavaa setää myöden. Uskomatonta. Mitä näille nykyajan eläkelläisille syötetään, koska ne tuntuvat elävän 200-vuotiaiksi?

Niin, ja ilmapallo maksoi 10€!!! Törkeää!!! Eikö ahneudella todellakaan ole enää mitään rajoja? Tai vaihtoehtoisesti helium on bensan hinnoissa, mitä epäilen kyllä suuresti.

Ei minulla muuta tällä kertaa.

Loman tarpeessa

Olen miettinyt jotain pientä loman tapaista. Yksin, mielelläni. Loma kahdestaan omien aivojen kanssa. Ei ehkä kuullosta hyvältä, mutta voisi antaa pienen piristysruiskeen alkavaan syksyyn, vaikka en kyllä tunne itseäni mitenkään masentuneeksi. Tuntuu päinvastoin siltä, että olen elämäni kunnossa. Niin henkisesti ja fyysisestikkin miesmuistiin. Tämä henkinen tasapaino on varmaankin vain ohimenevää, sen voin jopa luvata. Miksi siis minun sitten tekee mieli lomaa, kun en edes koe sitä vielä tarpeelliseksi? (paino sanalla vielä). Ja varsinkaan, kun en ole sitä ainakaan ansainnut? Enpä osaa näihin viheliäisiin kysymyksiin vastata.

Merellä on yleensä hyvä vaikutus minuun. Eli sehän voisi piristää. Olen selkeästi niinsanottu meri-ihminen, jos kerran johonkin luonnonelementtin on itseään aina verrattava. Eli pitäisikö lähteä pienimuotoiselle Ruotsin junttiristeilylle? Ajatus kylmästä oluesta, kalman kylmästä tuulessa laivan kannella ei aiheuta minussa kyllä ainakaan mitään positiivisia virtauksia, jostain syys- myrskystä merellä puhumattakaan. Mutta olisihan sekin kuitenkin jotain loman tyylistä, koska mihinkään "rantalomaturistirysöjeejee" lomallekkaan ei juuri nyt tee mieli, eikä varsinkaan ole rahaa.

Eli on vain yksi pienehkö este tälle sielunravinnolle. Raha. Likviditeetti ei taida antaa periksi, varsinkaan nyt, kun työt ovat loppuneet. Ja yleensä silloin, kun raha tilanne on heikohko, hajoaa jotain tarpeellista. Auto, pesukone tai yms. Näin ainakin minulle on tapana käydä.
Sitä paitsi taitaa kattilan kylki olla kylmä, jos ehdotan pientä lomailua vain keskenäni. Voipi olla, että ne vähäiset kattilat menee jopa jakoon. Ottaakko sitten perhe mukaan? Kysynpä vain, että mihin se tilanne sitten muuttuisi kotioloista? Ei mihinkään, mutta ihminen tarvitsee myös lämmintä ruokaa.

Niinpä niin!

Syksy tuli kesää odotellessa

Vitutuskäyräni alkaa jälleen muistuttamaan pystysuoraa. Syy tähän käyrän äkilliseen vertikaali asentoon on töiden loppuminen. Eli taas se vitun ralli työvoimatoimistossa voi alkaa. Itseasiassa se alkaa jo tänään ilmoittautumisen muodossa. Vittu, miten raivostuttaa valmiiksi se vitun kysely ja varsinkin se kaikenmaailman perseilykurssien tuputus. Tapan saatana!

Mitä sitten jäi miehekkäiden känsien ja muutamaa kiloa kevyemmän ruhon lisäksi kesästä lapaan? Ei paljon mitään. Tuulen huuhtoma perse korkeintaan, koska rahat meni suurinpiirtein kaikki johonkin muuhun, vaikka ei tullut edes viettettyä aikaa juottoloissa. Tämä erhe pitää korjata lähiaikoina. Luulevat vielä päässeen minusta eroon perkeleet. Luulo ei ole tiedon väärtti urpot!

Entäpä ne työt sitten? Alun käynnistysmis vaikeuksien jälkeen tulimme varsin hyvin Jörönkin kanssa toimeen. Kunhan vain muisti olla kiusaamatta tätä pientä veikeää olentoa. Olimme itseasiassa hänen epäsolidaarisuudestaan huolimatta yllättävänkin tehokas ja hyvä aisapari. Paita ja perse suorastaan, jossa Jörö edusti persettä. Paiskattiinpa siinä eilen jopa kättä viimeisen päivän kunniaksi. Siinä pienessä hetkessä oli mielestäni mukana pieni tunnelataus. Ehkä.

Mitä seuravaksi? Vastaus taitaa olla se, että viime talven ahdistus ja alakulo nostaa pikkuhiljaa rumaa päätään, jos ei sitten työrintamalla puhulla myötätuuli. Ei minun tuurilla, mutta itseluottamukseni sai ladattua kuitenkin kesän aikana akkunsa suhteellisen täyteen, joten eiköhän tätä muutaman kuukauden jaksa. Pakko. Ei ole vaihtoehtoja.

Mitä tänään? Jos sitä ottaisi sittenkin jo tänään pari börstaa ja lähtisi Soikkelin kaveriksi (juttukaveriksi lähinnä) laittamaan ja hyvästelemään vanhaa kilparatsua eli Starlettia lähtökuntoon. Näyttäisi vahvasti siltä, että tiimiin ilmestyy Bemarin lisäksi myös edestä raapiva kilvanajo ajoneuvo. Mielenkiintoista.

Metallica: The Day That Never Comes (video)

Metallican uusi hengentuote Death Magnetic ilmestyy 12.9. Tämän uuden kappaleen (video), joka rakenteeltaan muistuttaa löyhästi legendaarista One kappaletta, voitanee sanoa, että valitettavasti.
Ei nyt kuitenkaan tuomita vielä koko albumia, nimittäin huonosti kasassa pysyneen St.Anger albumin täydellisen rimanalituksen jälkeen ei voi ainakaan huonommaksi pistää. Kovin paljoa ainakaan. Eli pienellä varauksella kannattanee kuitenkin tätäkin odotella, nimittäin jo viime talvena levyn demoa kuulleena, se ei ainakaan minuun mitään lähtemätöntä kuvaa jättänyt. Päinvastoin. Minusta jonoon liimatut jämäriffit ei tee oikeutta bändille, joka on tehnyt Puppetsin ja Justicen tasoisia metallin merkkipaaluja.

Täytyy nyt kuunnella tuo uusin viritelmä läpi ja tehdä sen jälkeen tarkemmat johtopäätökset. Kuunnelkaa ja katselkaa te tuo video. Vittuilessanne vaikka.

PS. Levyltä löytyy muuten kappale nimeltä Unforgiven III. Minut on siis lyöty jo ilman ensimäisenkään nuotin kuulemista.

PS II. Onko yhtään ystävää lauantaiksi nauttimaan alkoholipitoisia juomia kanssani? No ei sitten...

PS III. Unforgiven III

J'Lo Metalli 2008 Kuvat yms.

Kuten sanottu, Jalometalli 2008 on nyt pureskeltu, nieleskelty ja ulostettu. Täytyy sanoa, että turhaan se ei kehuja kerännyt taaskaan. Jossain määrin tuollainen sopivan pieni miljöö, kuten Teatria on juuri oivallinen tuollaiselle pienelle marginaali festarille. Ei liikaa myytyjä lippuja ja se turha "teinigootteilu" on jätetty Tuskaan ja muihin valtavirtaa kosiskeleviin rientoihin.

Kattaus oli ehkä tänä vuonna hieman suppeampi viime vuoteen, ja paikalla oli enempi tiettyyn kohdeyleisöön meneviä yhtyeitä. Esim. Possessed, Sadistik Intent, Blitzkrieg ja Over Kill. Toki selviä yleisömagneetteja oli myös. Näistä Satyricon ja Mayhem etunenässä.

Perjantain parmaimmistoa ehdottomasti olivat, Possessed ja Over Kill. Prestige veti myös ne vanhat hittinsä, vielä siihen aikaan vähälukuisellä karvapää joukolle. Näin jälkeenpäin Possessedista jäi hieman perseen maku suuhun, koska olivat jättäneet alkuintronsa nauhan hotelliin ja sitä oli sitten pitänyt oikein miehissä lähteä hakemaan 5min. ennen keikkaa. Näinollen soittoaika jäi vajaaksi ja biisit Death Metal ja Fallen Angel jäivät soittamatta. Death Metal biisistä soittivat toki alkuriffin ja totesivat, että soittoaika ei riitä koska aikataulu ei anna myöten. Vitun jenkkipellet! Kuka oikeasti haluaa kuulla Manaaja elokuvan tunnusmusiikin, näiden helmien sijaan, vaikka melko riipaiseva tunnari onkin? Se on sitä ameriikan meininkkiä.

Possessedin jälkeen olikin aika huuruista, johtuen puhtaasti kuplivan ilon nauttimisesta. Ja löysinpä sitten Over Killin aikana itseni "pitistä" pyörimästä. Se on sitä extreme- urheilua parhaimmillaan.

Lauantaina tuli itseasiassa katsottua loppupeleissä vain Evocation, Sotajumala, Mayhem ja Satyricon. Muu aika menikin sitten siihen olennaiseen, eli kaljateltalla notkumiseen.

Mayhem oli suoraansanottuna harmonikasta. Attilan maneeri heiluttaa hirttosilmukkaa, menetti hohtonsa jo kolmannen kappaleen kohdalla ja Mayhemin uudemman tuotannon veisut eivät kyllä iske meikäläiseen. Ei sitten niin millään. Se täytyy kyllä todeta, että Attilan habitus oli mieleenpainuva. Osaksí kaljuksi ajeltu pitkätukka, corpsepainteineen sai Unkarilais- herran näyttämään, kuin olisi noussut haudasta. Ja kieltämättä hyytävä Freezing Moon aiheutti pientä elämää jalkojen välissä. Hyvin pientä. Silti pettymys.

Sotajumala oli viiltävän hyvä, ja Mynnin lava karisma senkuin pönkittyi entisestään. Support!!! Satyricon oli juuri niin hyvä, kuin sen oletti olevankin. Pientä miinusta turhista "lässynlässyn" spiikeistä, mutta kukapa niistä välittää. Eli jo pelkästään tämän takia kannatti taas "muutama" euro kuluttaa sielunravintoon ja miksei muunkin.

Ensi vuonna taas uudestaan. Ehdottomasti. Vuoden 2009 kiinnityksistä Voivod (ei Poison, kuten eräs yhteinen ekonomi ystävämme kuuli) on jo nimetty. Eli nämä kulttuuriteot jalometalleissa jatkuvat. Eiköhän sieltä tule joku "oikeasti" iso nimikin. Luulen ainakin.

SARKKA PUBISSA ODOTTELUA



"VELJEKSET" KUIN KIVEKSET



NÄKYY ILOLIEMI TEKEVÄN TEHTÄVÄNSÄ...JÄLLEEN KERRAN



LEGENDAARINEN PRESTIGE. COMEBACK JA FAREWELL KEIKKA SAMASSA PAKETISSA



SADISTIK INTENT



POSSESSED



RAVITSEVALLA AAMUPALALLA...SARKASSA (Ammattilaisten paikassa).



SOTAJUMALA




MITÄKÖHÄN TÄSSÄKIN TAPAHTUU?



SATYRICON



ALLEKIRJOITTANUT JA IPE NAUTTIVAT SATYRICONIN ANTIMISTA