On taas tovi vierähtänyt taas viimeisestä merkinnästä. Pienimuotoisesta risteilystäkin alkaa almanakan mukaan olla jo pari viikkoa, ja se menikin varsin mukavasti ja lonkeron huuruisesti. Kelitkin suosi pahoista ennusteista huolimatta, ja kannella tuli oikeastaan haisteltua raikasta meri-ilmastoa koko päivä.
Olotilahan näiden reissujen jälkeen on muutakuin levännyt, mutta otettanee nyt perinteeksi, koska mökkireissut tuntuvat olevan historiaa.
Reissun jälkeen on sitten oikeastaan keskitytty vain ja ainoastaan monikansallisen metsäintegraatin palveluun, ja tänään Juhannuksenakin sinne pitäisi jälleen iltapäivästä vääntäytyä. Ja huomenna myös. Jätte kiva Stora Enso
Toisaalta, kun katselee noista paskaisista ikkunoista ulos, ei jostain syystä vituta yhtään. Minun puolesta saa tulla vaikka räntää.
Viimeinen seeman työpäivä oli vähintäänkin työntäyteinen. Ei oikeastaan hetken rauhaa, mutta parin tunnin pyörimisen ja hikoilun jälkeen unimies tuli seitsämän jälkeen. Ylös lailla partiopojan ponkaisin ennen puoltapäivää.
Näiden tahkottujen yövuorojen jälkeen olo on verrattavissa parin päivän deekuiluun, ainakin minun kohdalla. Päätä jomottaa, väsyttää ja unohtelee päivän(vesi)selviä asioita. Viikonpäivät ovat myös useimmiten hukassa.
Yöistä alimmainen siis on lusittu, ja kierto taputeltu. Nyt alkaa kurominen ja univelkojen parsiminen, mikä tosin lähipäivinä onnistuu, koska suuntaamme nimimerkki Nnärvin kanssa pienelle risteilylle...näinollen jätetään työhommat rannalle pariksi päiväksi.
Perjantaina sitten töiden muodossa taas sorvin ääreen...
Huh hellettä, vihaan helteitä. Ilmastollisiin olosuhteisiin nähden nukuin aamulla yllättävän hyvin. Iltapäivälläkin sain vielä otettua pienet välikuolemat. Hyvä hyvä!
Töissä ei siis väsyttänyt, mutta lämmin oli jo massaosastollakin. Ihan hiomon 38 astetta ei kuitenkaan hätyytetty. Kaikki menikin varsin leppoisasti ja aikakin kului aina tuonne klo:04.00 nopeasti. Mutta tietäähän sen...sen jälkeen olikin suurinpiirtein koko tivoli sekaisin, ja kotona oltiin pehkuissa vasta puoli seitsämää. Mutta vain pehkuissa. Eipä näkynyt unimattia Tapaninkadulla. Oli tainnut sorat loppua.
No onneksi sain klo:11.00 nukkumatin kiinni ja posottelin unta kuuppaan aina neljään asti.
Nyt hernesopat tulille ja alimmaiseen yöhön...ja jonnekkin ryyppyreissullekkin pitäisi sunnuntaina lähteä. Feat.Nnärvi.
No eipä tullut sitten nukuttua eilen niitä päiväpainajaisia. Puhelimet ja ovikellot soi suurinpiirtein heti kun saavutin unen ja valveilla olon välitilan. Lisäksi tämö etova kuumuus edesauttoi myös, ettei vahingossakaan pystyisi nukkumaan.
Työpäivä (yö) oli oikeastaan toisinto edellisestä, kun toinen ruokittaista vuorostaan seisoi. Tunnelmakin oli jopa harras, joku ilmesisesti johtui väsymyksestä. Lämmintä piisasi. Pää märkänä, kun tupakkapaikalle istui.
Ensi yönä on se vuoroista persein. Eli järjestyksessään se kolmas. Tieto siitä, että vielä yksi yö nakuttaa takaraivossa, mutta onnekseni pääsen kahdeksi viimeiseksi yöksi massaosastolle. Siellä on onneksi viileää, mutta yksinäistä. Kumman sitä sitten laskee eduksi...
Eilen tuli sitten paikkailtua univelkoja lasten ollessa päivkodissa, eli tarhassa, kuten se vanhan kansan suussa taittuu. 3 tunnin päiväunet oli tosiasia, eli siinäpä se(kin) päivä tuhlaantui, eli mitään yleishyödyllistä en saanut aikaan, lukuunottamatta suomalaista ralliylpeyttä puolustellen Dirt 3:sta pelaten netissä. Hienoa ja koukuttavaa toimintaa.
Töissä väsytti puolenyön jälkeen ehkä enemmän kuin aikoihin. Aamu+iltavuoro painoi ilmeisesti vieläkin, ja päiväunet menivät siis sitä parsiessa.
Alkuvuoro meni rauhallisesti toisen ruokittavista paperikoneista seisoskellessa, mutta käynnistyi kuitenkin yöllä. Sitten mentiinkin hatutta lakeitta. Kummallista hommaa, että yksi mies yrittää ajaa kieli vyön alla kahden vuoron tuotannon. Kukaan ei käske, eikä hoputa. Siinä tekee vain itselleen enemmän töitä.
Ulkolämpötila oli eilen muka jossain hellelukemissa. Se alkaa näkyä hiomolla, ja lauteilla olikin eilen jo yli 30 astetta plussaa. Siihen lisättynä viidakon kosteus, niin mehut alkaa loppua hyvin pian ja neljä yötä tuntuu ihmiselämän pituiselta.
Nyt on siis herätty. Unen päähän sain tarrattua vain juuri ennen lasten heräämistä, eli vähän ennen seitsämään. Sen jälkeen lakanat solmulle pyöriskelyä ja sain kuin sainkin nukuttua kokonaiset neljöä tuntia.
Kohta tyttäret hoidosta. Näillä keleille on myös puolensa. Saavat painua pennut ulos, että saan taas nukuttua pari tuntia.
Lauantai ilta perushuttua. Perusvastustelua töissä, vaikka suurinosa "töppäilystä" on ihan itsestään kiinni.
Eilinen tuplavuoro oli iltaa kohti yhtä tuskaa ja eräiden henkilöiden laiskuus sai keskushermostoni kiehumispisteeseen.
Aamuvuoro meni yksikseen varsin leppoisasti massaosastolla televisiota ja miestenlehtiä lueskellessa. Vittu, että ne on paskoja...naistenpyöräkin kiihottaa enemmän mitä nämä kotimaiset "alan" lehdet.
Perään tehty iltavuoro olikin sitten vuorostaan yhtä kellon katselua. Loputonta, ja väsyttin niin, että järki seisoi. Syynä varmaan 4 tunnin yöunet edellisenä yönä. Ei noita 16 tuntisia loputtomiin jaksa...ainakaan noin vähillä unilla.
Tänään välivapaa. Sepä menee mukuloiden kanssa, ja pitää pari paskan tärkeää asiaakin hoitaa. Eli se siitä univelkojen kuittaamisesta.
Väsyttää. Lapset eivät armahda edes silloin, kun saisi nukkua. Pitänee kai alkaa manipuloimaan lasten ajatuksia viikonloppuisin, että huomennakin on päiväkotipäivä. Nimittäin oikeina päiväkoti aamuina mukulat saa repiä väkisin ylös, kun taas viikonloppuisin kukutaan ylhäällä jo kuuden jälkeen. Näin tuota aamuvuoroista kertynyttä univelkaa ei saa korjattua.
Eilinen ilta oli töissä varsin leppoisa. Kyseenalaistin osittain varamies järjestelmän, tosin vain meidän vuoron osalta. Herra on niinsanotusti työmaalla, mutta töissä ei miestä näy. Apua olisi eilen(kin) kaivattu, mutta tuore kahvi vei näemmä voiton. Eikä edes vittuilu tästä tuntunut auttavan, tai hän ei sitä ymmärtänyt.
Välivapaa lusittu. Se meni jonottaessa pankkiin, kauppaan ja Soneralle. 1.6 on eläkemaksupäivä, ja näinollen en ollut pankissa yksin. En myöskään kaupassa, josta olivat jopa ostoskärryt vähissä. Soneran toimipisteessä samaa jonotusta. Ja kun vielä lapset roikkuivat hihassa koko näiden jonotus sessioiden läpi, oli vapaapäivä kaukana vapaasta. Kuumuuskin oli jonotustiloissa lähes sama mitä töissä hiomolla.
Eilinen iltavuoro meni harvinaista kyllä erittäin joutuisasti. Tämä ei ole tyypillistä iltavuoroille. Puuhastelua (siivoamista) riitti, eli tämä kai auttoi ajan kulumista. 4 linjaa oli myös ajossa ja näinolllen rientämistä riitti siis "lauteillakin".
Nyt teen juuri sitä, mitä tehdään ennen iltavuoroa. Eli en mitään. Odottelen vain töihin pääsyä. Vittu nämä illat on perseestä, mutta yöt on ehkä pahempia...tai aamut...
Perkeleen huonosti nukuttu yö takana. Kenties johtui siitä, että edellinen ilta, eli koko loppupäivä töiden jälkeen tuli touhuttua muksujen kanssa yhtä ja toista. Ja vähän ehkä kolmattakin. Kone taisi käydä ylikierroksilla.
Töissä ei mitään normaalista poikkeavaa. Ihmetytti erään nimeltä mainitsemattoman kunnossapitoyrityksen porukka. Työpaikalla kyllä oltiin, mutta siihenpä se taisikin jäädä.
Aikakin kului siinä ihmetellessä hitaasti. Tai aikahan kuluu aina samallalailla, mutta alitajuisesti se menee hitaasti. Johtunee huomisesta välivapaasta, mitä tosin en siksi laske, koska vastedes jokainen välivapaa ja pitkävapaa menee hyvin pitkälti lasten kanssa. Puuuh! Helpomalla pääsisi töissä, ainakin henkisesti.
Aamuvuorojen aikana tuli oltua horteesa ehkä noin 24 tuntia neljään yöhön. Ei häävisti. Joku "asiantuntija" on laskenut, että vuorotyötä tekevälle kertyy univelkaa 40.vuodessa 10-15 vuotta. Great...sitä siis nukkuu koko eläkeajan, ennen kuin kylmä pieru pääsee.
Torstaina vuorossa vuoroista se ärsyttävin - iltavuoro.
5 puol tuntia unta kuulaan. Maanantai on AINA maanantai. Mikään ei mennyt oikein tuubiin. Jörön, alias Menninkäisen, alias Tontun kanssa menee jo järki. Kolmessa kesässä alkaa mitta olla täynnä. Päätin, että jos seuraavana kesänä "joudun" jälleen tuohon yksikköön, pyydän vuorovaihtoa. En oikeasti jaksa toimia, kuten 70-luvulla on toimittu. Enkä myöskään halua tehdä samaa hommaa kahta kertaa, mutta meneppä häntä neuvomaan...
Kahvipöytäkeskustelut liittyivät karavaanareihin, onhanhan niitä meidänkin vuorossa. Onneksi vähenevissä määrin. On oikeasti junttien hommaa...tai tänään kai se nähdään, kun MTV3 alkaa näyttämään tästä "harrastuksesta" ohjelmaa. En oikeasti ymmärrä sitä, että ollaan kuin sillit purkissa ja kuseskellaan omalta ovelta naapurin renkaaseen jossain parkkipaikalla, jossa on nurmi.
No tuleehan sitä itsekkin harrastettua ruotsin laivoja. Yhtä junttia kai sekin...
Yö tuli nukuttua(kin). Unta noin 6 tuntia. Eilisen baletin nimi oli vanhemman tytön syntymäpäivät. Ihmetyttää, jos sanotaan kestien alkavan klo: 15.00, niin porukkaa valuu vielä ennen seitsämää. Luetun ymmärtämättömyyden vielä ymmärrän, mutta en kuullun.
Työpäivä olikin työntäyteinen, eli normipäivä hiomolla. Kolmella ja puolella linjalla massaa väännettiin ja tauoilla jauhettiin paskaa. Keskustelut muunmuassa vähemmistöistä. Typerää, että miksi esim. jos ja kun mustalainen varastaa ja jää siitä kiinni, niin lehdessä ilmoitetaan, että varas/varkaat olivat pukeutuneet kansallisasuihin. Hupaisaa. Harva meistä miettinee, että onkohan kyseessä esimerkiksi pohjanmaan jussi-kansallispuvussa, puukko lanteilla liikkunut koijari. Epäilemättä.
Kohti kolmatta aamua ja odotetaan, että vekkari(puhelin) herättää klo: 4.30.
Kun sitä on aina ihmisiä jotka ei ole vuorotyötö tehnyt, ajattelin käydä kierron, eli seeman läpi näin päiväkirja muodossa. Ja onpa sitä luettavaa heikkoina hetkinä itsellekkin. Ainakin silloin, kun se työttömyys taas lehtien tippuessa saapuu.
AAMU nro: 1
Eilen illan ahdisti. Tieto ensimmäisen aamun riemusta pystyy pilaamaan lähes aina viimeisen vapaan. Univelat sain korjattua oikeastaan vasta keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Vanhuus ei tule yksin. Pakki oli myös sekaisin, mutta se johtunee eilisestä Orkidean kukassa nautitusta pitsasta. Herättää kummastusta, jos ruokasali on täynnä porukkaa ja ruoka tulee kolmessa minuutissa pöytään ja pitsa on keskeltä lähes jäässä! Jep jep!
Yö tuli nukuttua töitä tehdässä, eli tein töitä unessa. Alitajuntani näemmä prakaa. Itse työpäivä sujui varsin leppoisasti. Paperikone 5. seisoi jonkin paineilmakeskuksen kärähdettyä, joten vain yksi kone oli ruokittavana. Päivä meni lähinnä siivoillessa ja paskaa länkyttäessä. Loppumetreillä mestari soitti ylitöihin, joka sovelletaisiin käytäntöön 5.6. Passaa, sanoin kuin partiopoika. Onhan kyseessä sunnuntai päivä, eli 200% pukkaa rääpyä tilille. Aamu ja ilta tulisi lusia putkeen, mutta mieltä lämmittää se, että se tekee eurooppalaisessa valuutassa n. kahden kuukauden opintuen, ja suoraan lapaan. Huomenna päivä uusi.
Jostain merkillisestä syystä Timo Jutilaa ei torilla nähty, kun poika saatettiin kotiin. Oliko kyseessä nilkkatulehdus, vai oikeasti se "sairaskohtaus", kuten medialle ilmoitettiin. Kukin päätelköön itse...eteenpäin!!
Kylläpä Amorphis menee kokoajan "tyttömäisempään" ja popahtavampaan suuntaan. Tuntuu, että nyt satsataan raflaaviin kosketinsoitin kuvioihin ja tarttuviin kertosäkeisiin. Eipä siinä, kyllä näitä kuuntelee tietyssä mielenalassa.
Koulu on nyt virallisesti taputeltu. Epävirallisen virallisesti tämä valmistumispäivä oli 12.4 kuluvaa vuotta, mutta nyt se on virallista, ja paperit nököttävät koulun kirjoissa ja omissa kansissa.
Arvosanat olivat varsin hyviä, tai ainakin olen niihin itse varsin tyytyväinen. Aikamoista puurtamista se väliin perheelliseltä vaatii, mutta lopussa kiitos seisoo ja kumartaa. Koska minulta arvosteltiin vain ns.ammatilliset aineet, olivat arvosanat 1-3 joista 3paras olivat seuraavat:
Paperiteollisuuden perusosaaminen: Kiitettävä 3 Mekaaninen kunnossapito: Hyvä 2 Sähkö- ja automaatiokunnossapito: Hyvä 2 Sellun valmistus: Hyvä 2 Hiokkeen ja hierteen valmistus: Kiitettävö 3 Massojen ja vesien käsittely: Kiitettävä 3 Paperin ja kartongin valmistus: Kiitettävä 3 Paperin jälkikäsittely: Kiitettävä 3
Eli ei se nyt ihan perseelleen mennyt, vaikka välillä usko oli koetuksella. Eteenkin, kun en omista hääviä matemaattista älyä, tuntui kemian numeroperseilyt haastavilta ja tämä ehkä söi myös motivaatiota jatko-opinnoilta. Tosin oppikirjoina poikkeuksellisesti käytimme korkeakoulun materiaalia, niin eiköhän ne pienellä rypityksellä olisi insinöörinkin paperit ollut tulevaisuudessa haavissa.
Entäs nyt. Kesätyöt ovat alkaneet ja niillä mennään suullisen sopimuksen mukaan ainakin elokuun loppuun. Tosin paperiversioon on präntätty päivämäärä 30.10. Kaksipiippuinen homma, että mitä tuon paperin kanssa tekee, ja tekeekö mitään. Jos vain keskittyisi tekemään sitä paperia konkreettisesti. Jokin virhe siinä nyt jokatapauksessa on, eikä sitä ole päässyt oikaisemaan, koska arvon herrat ja toimihenkilöt loistavat poissaolollaan, eli lakkoilevat. Toivottavasti palkka tulee ajallaan, nimittäin sitten kyykkäävät useat suunnitelmat.
Työläisten juhla on täällä taas. Tarkoituksena oli etsiä tähän kuva vanhasta Pahkasiasta, jossa kyseltiin, että tietävätköhän nämä vesimahat, että suomessa on vappu, mutta sitä ei kuitenkaan suurtenkaan etsintöjän kautta löytynyt.
HAUSKAA VAPPUA NYT KUITENKIN!!!
PS: Saako vappua juhlia, jos työt alkavat vasta 5.5?!
Niitä on sekä huonoja, erittäin huonoja ja hyviä(kin). Hyväksi voidaan kai laskea se, että tämä pääsiäinen on jälleen lusittu. Se olikin varsinainen kärsimysnäytelmä, niinkuin se oli siinä eräässä satukirjassa.
Ensiksikin hajosi digiboksi, tallentava sellainen. Varalle löytyi kuitenkin varsin nopeasti uusi - kiitos Facebookin. Kerrankin, kun olisi ollut sopivaa saumaa katsoa kaikkea paskaa, mitä sinne boksin kovalevylle on upottanut, niin se saatanan saha päättää leikata kiinni. Eniten mielipahaa tämän laitteen leveäminen aiheutti kuitenkin perheen pienimmille, koska lukuisat lastenohjelmat häipyvät bittiavaruuteen.
Seuraava hajosikin sitten Playstation 3. Eli kun television katselulta olisi välttynyt, niin olisi ollut aikaa tuhlata aikaa hakkaamalla typeriä pelejä, mutta eipä onnistunut tämäkään. Nimittäin suhteellisen tuore laite otti lopputilin. Eli varsin mukavaa oli koko pääsiäinen, tai pääsiäisen illat kaikenkaikkiaan.
Tuosta tulikin mieleeni, kuinka jollain tapaa riippuvainen tämän päivän ihminen on kaikista turhista vempaimista ja arjesta virtuaalisesti pois vievistä härveleistä. Näin valitettavasti maailma makaa. Ennen minun kaltaistani entistä urheilijaa vitutti, kun ulkona satoi vettä, ettei päässyt kentälle nahkakuulaa potkimaan, niin vastoin tämän päivän nuori on valmis puhdistamaan korvansa aseella, jos ei matkapuhelimella pääse internettiin. Mitenhän tämänkin joskus selittää omille lapsille. Siis sen, että ennen ei ollut tietokoneita ja televisosta näkyi vain 4 kanavaa, joista ainoastaan kahdessa puhuttiin kotimaista kieltä. Huh huh!
Positiivisia asiota ei siis kauheasti ole. Paitsi se, että 12.4 sain koulusta paperit kouraan ja valmistuin siis hieman etuajassa. Hyvä kuitenkin näin. Eli saan jopa pari viikkoa olla työttömänä työnhakijana. Jippii ja hurraa! Nyt on kuitenkin niin, että rahaa ei tipu mistään ennen ensi kuun puolta väliä. Näin toimii byrokratia, jonka olen jo haukkunut täälläkin, joten en jaksa enää palata niihin asioihin.
Vedän siis nyt hieman lonkkaa muutaman päivän. Tosin huomenna käyn (jälleen) Stora Enson ns.infotilaisuudessa, että opin (taas) talon tavoille. Samapa tuo, koska tuosta saa palkan.
ENKÄ KOSKE MIHINKÄÄN RATAKISKOA TEKNISEMPÄÄN LAITTEESEEN!!!
Ja tämän jälkeen voin kertoa, että EN omista PerSujen puoluevaltakirjaa, ENKÄ äänestänyt menneissä vaaleissa kyseistä puoluetta, ja enkä olisi äänestänyt.
Se mikä pistää nyt vituttamaan, on ihmisten valitus. Äpinät tyyliin: "Markka tulee takaisin", "Kaljaveikot pääsi äänestämään" ja "Kekkonen kaivettiin haudasta" kertoo aika paljon äpinöitsijästä itsestään ja heidän politiikan tajustaan. No, ymmärrän asioiden kärjistämisen. Ihminen on siinä hyvä, jos jokin ei miellytä.
Perussuomalaisten toiminnan, aivan kuten kaikkien puolueiden perustana ovat rehellisyys, oikeudenmukaisuus, inhimillisyys, tasa-arvo, työn ja yrittämisen kunnioittaminen sekä henkinen kasvu. Tuota...en nyt oikein malta olla kysymättä, mikä noissa arvoissa nyt niin ihmisiä nyppii? Oletettakoon, että PerSuja, (eli muutosta) vastustavat tiettyjä teesejä, mitä puolue ajaa takaa. Esimerkiksi Soini on ilmoittanut maahanmuuttopolitiikan pysyvän ennallaan, johon on myös itse tyytyväinen. Puolue tosin ajaa tiukempaa linjaa, mitä minäkin kannatan. Rikolliset rajalta takaisin ja se "turismi" on kitkettävä pois. Oikeasti hädässä olevat etusijalle, eli lähinnä naiset ja lapset. Tämä kai on ihan järkeenkäypää, eikä tee tästä yhtään takapajulampaa maata, mitä se on nyt. Ja selvennettäköön, että PerSuissa on töissä jopa vastaanottokeskuksissa työskenteleviä ihmisiä, eli eivät kaikki ole näitä Halla-Ahoja. Ja olisiko niin, että tälläinen ihminen tietää jopa näistä asioista enemmän? Abortti asia oli taas Soinin oma kanta. Ei puolueen. Soinihan on käsittääkseni katollinen.
Loppupeleissä puolueella on vain kaksi yhteistä kantaa. Pakkoruotsi ja EU tukipakettien leikkaus. Eli lievää repeämistä on puolueen sisällä havaittavissa. Enkä oikein muutenkaan jaksa uskoa, että tämä puolue mikään kovin yhteinäinen on tulevaisuudessakaan, koska puolueen nimikin on - perussuomalaiset. Uskon myös, vaikka nämä eivät uskon asioita olekkaan, että loikkareita tullaan näkemään, vaikka tietyillä ehdokkailla on mustaa valkealla siitä, että remmissä pysytään 4 vuotta. Juridisesti tämän lappunen ei kuulemma mitään velvoita. Epäilenkin, että puolueen suurta nostetta ja hypeä käyttivät monet ehdokkaat haikäilemättömästi hyväksi. Se on perussuomalaista toimintaa ja Keskustalta opittua politiikan tekoa.
Jos vaalitulos kertoo vain ihmisten huonosta olosta, niin eikö silloin olla retuperällä. Nämä vaalithan olivat ns.protestivaalit. Muutosta on siis tapahduttava, tuli se sitten PerSujen tai muiden puolueiden taholta. Vanha peli ei kertakaikkiaan kansan mielestä enää vedellyt kaikilla pyörillä.
Vaikka tässä on pientä populismin makua, niin tuntuu siltä, että tämän "jytkyn" myötä kansalaisilla palasi usko vaaleihin ja ehkä jopa demokratiaan. Se, että se "kaljaveikko" voi vaikuttaa asioihin, teki suomalaiselle perus mentaliteetille varmasti pelkästään hyvää.
Muistetaan nyt kuitenkin se, että valta on edelleen demareilla ja Kokoomuksella, eli ei tätä nyt voi miksikään kansallis-sosialismin nousuksi ja kansankiihotukseksi voi vielä verrata, vaikka tässä tietyllä tapaa jo äsken mainittu populismi vahvasti tuoksahti.
Eli pidetäämpa nyt ne ääliömäiset mölyt mahassa ja olkaa huoleti. Junat eivät kulje vielä kohti Puolaa. Enempi minä olisin huolissani, jos täällä punikit tai vihreät pitäisvät valtaa. Kansa on siis puhunut ja neljän vuoden päästä ollaan viisaampia. Ei tämä aikakaan voi huonommaksi mennä.
Taas on se aika, että kansalaisvelvollisuudet kutsuvat, tai kutsuisvat jos jotain selkenisi. Puhun siis eduskuntavaaleista ja siitä äänestämisen vaikeudesta. Vaikeutta ei sinällänsä aiheuta ehdokas, koska yleensä tyhmänä äänestän puoluetta. Nyt vaikeuden aiheuttaa puolue, koska en periatteessa kannata kumpaakaan puolta, vai pitäisikö sanoa, että kannatan molempia. Olenko siis perussuomalainen, eli persu?!
Moni ihmettelee persujen marssia gallupeiden kärjessä. Minä en. Ihmettelen sen sijaan sitä, miten joku keskusta jyllää viimevuosien vaaliraha sotkujen käryissä edelleen kärkipuolueena. Eli ei perussuomalaisten kannatus johdu tästäkään.
Persuilla on varsin hyviä pointteja vaalilupauksissaan, jotka yleisimmin jääkin aina mutinoiksi tuuleen. Ja oikeastaan on aika junttia äänestää persuja. Vai onko? Tosin lupaukset ovat hyvät muillakin, mutta tätä rahan kylvämistä muihin maihin en edelleenkään ymmärrä. Onko siihen mitään järkevää perustetta, että Kreikan perseily saattaa maksaa meille veronmaksajille yhden miljrdin, eli viidesosan Roope Ankan rahoista. Tässä touhussa ja vaalipaneeleita kuunnellessa ihmetyttää muutenkin, että mietitään ja väitellään enemmän Portugalin ja euroopan asioita, kun oma maa on kainaloita myöden suossa. Olisiko aika tuijottaa vaihteeksi omaan napaan?
Mitä siis äännestää? Kenties jopa Muutos 2011 -puoluetta?! Tuskin, mutta parin päivän takaisen maahanmuutto porukan hakkaaman kaverin takia kyllä. Käydä nyt viattoman töistä palaavan miehen kimmppuun. Mikä vittu näitä mamuja saatana vaivaa? Ja tässä pitäisi olla suvaitsevainen ja ymmärtää heidän ahdinkoa. On tuo ymmärrys ollut koetuksella pitkän aikaa.
Taidan siis rustata kirkkoveneen lipukkeeseen...tai enpä sittenkään. Saattavat luulla, että ääneni menee kristillisille. Eli jos nukkuisi nämäkin vaalit.
Autokuume on perkeleellinen tauti, johon ei ole vielä tähän päivään mennessä parantavia rohtoja löytynyt. Yksi rohto minulle kuitenkin toimii. Eli kun ottaa lompakon kauniiseen karvaiseen käteen ja hieroo sillä otsaa, niin tuo vanha ontuva rämä tuossa parkkipaikalla alkaa näyttää varsin hyvältä vaihtoehdolta.
Fakta on kuitenkin se, että jonkinnäköinen kiesi tulisi vanhan tilalle hankkia ennen kuin tämä nykyinen leviää käsiin. Nimittäin kun huonompi puolisko kulkee linja-autojen aikataulujen puitteissa duunissa Torniossa ja minä Veitsiluodossa, tulee nykyiseen mittariin roppakaupalla kilometrejä. Sanomattakin on selvää, että tuollainen 20.vuosijuhlaa viettävä autoksi kutsuttu ei välttämättä sitä enää kestä ja laskelmieni mukaan huoltoihin uppoasi sievoinen summa, eli reilusti auton arvon ylittävä €urosumma. Positiivisena seikkana täytyy sanoa, että ruostetta tästä ranskan autoteollisuuden "helmestä" ei löydy. Kiitos sinkityn rungon, jota ei ilmeisesti säästösyistä enää näinä aikoina autoissa nähdä.
Toinen merkittävä seikka mahdollisen uuden käytetyn auton ostoon on tila ja varsinkin sen alati kasvava puute. Tytöt kun kasvaa kokoajan, alkaa jalkatila turvaistuimien kanssa olla kortilla. Peräkonttiinkin olisi hyvä saada mahtumaan jotain, vaikka lastenrattaita ei enää varsinaisesti tarvitse. Ja miksei sitä tilaa tarvitsisi vaikka automatkan tekoon, jota ei nykyisellä villeimmissä unelmissakaan uskalla edes harkita. Ajatus tienposkessa perkeleen selän takana on koettu, eikä sitä toista kertaa välttämättä halua tehdä. Toisaalta ei kauheasti houkuta perheen kanssa autolomailu noin muutenkaan huutavine lapsineen, mutta miksei kohtuu matkan päähän sitä voisi jopa harkita.
Jouten ollessani olen internetin syövereistä kotteroita etsiskellyt ja erillaisia rahoitus tapoja tutkinut siinä määrin, että olen vakuuttunut ainakin siitä, että vaihtoehtoja on lukemattomia ja paketti leviää sen myötä, mitä enempi näihin asioihin käytetyn/uuden auton ostoon tutustuu. Hyvät neuvot olisi tarpeen. Viimeistä väriä hiuksiin pukkaa ainakin autoon käytettävä hinta. Onko järkeä ostaa loppuun poljettua esim. Volvoa hintaluokassa 5000-10000€, jonka pellin alle saa upottaa muutamassa vuodessa saman verran rahaa? Mercedes kiinnostaa aina, mutta inflaatio on iskenyt niidenkin luotettavuuteen ja samainen tapahtuu silloin myös lompakolle. Järkevin taitaisi olla joku Japanilainen. Mazda 6 olisi kai varsin etevä peli ja ulkonäkökin miellyttää silmää. Japseissahan on aina ollut tuo varustepuoli kunnossa, mutta koskaan ne eivät ole mitään häävejä ajaa. Toisaalta jos autoon upottaa tuollaiset 20000€, eli suhteellisen uuteen, on auto taas niin sähköistetty ja tietokoneen takana, että suurinpiirtein pieni oikosulku lampussa jättää koko paskan tien poskeen, ja siinäpä sitä taas autoineen ollaan - tienposkessa.
Puuuh! On tämä vain vaikeaa, varsinkin kun ei ole rahaa. Taidan ostaa ihan oikean hevosen.
Kummalliseksi alkaa mennä tämä maailma. Kaikki pitää virittää uudestaan, ja Tarot ei näemmä tee poikkeusta. Kyllä alkuperäinen on aina alkuperäinen, mutta kieltämättä tämä "päivitys" on paikallaan ihan ulkonäöllisesti. Kovasti on ajan patinaa ja pöhöttymistä havaittavissa. Varsinkin kitaristi Zachary Hietalalta taitaa olla nykyääm ns. pehmeän leivän kortti...se joka jutun muistaa.
Tuossa alkuperäisessä versiossa nuo Marshall pinot ovat muuten aitoja. Eivät Tarotin pojat aikanaan tienneet, että niitä saa pelkkinä rekvisiitta koteloina. Eipä ihme, että noilta ajoilta on velkaa edelleen.
Eipä laitettu viimeviikon lopussa kuulumisia. Ei näemmä huvittanut. Todellisuudessa tämän helvetin työharjoittelun takia niitä ei ole. Sitä samaa lakoonista rataa päivästä toiseen, lukuunottamatta, että rahallista korvausta tästä ei saa. Kuullostaa jo tässä blogissa vanhalta virreltä, mutta tämä alkaa jo syömään motivaatiota itse kesätöiltä, josta saa palkkaa. Alkaa hiljalleen tuntua samalta, miltä aikoinaan esinahattomista tuntui keskitysleirillä.
Monikansallisen metsä yhtiö Stora Enson rekrytoinnin hoitaa muuten nykyään henkilöstövuokraus yritys. Manpower. Kuullostaa hivenen hintiltä. Tosiasia on kuitenkin se, että baletti on viimeisen päälle sekaisin. Se on sekaisin vielä minunkin osalta ja alkamisajankohta ja loppuminen on epäselvä. Manpowerin mukaan sopimus olisi jopa lokakuun loppuun, mutta Enson mukaan vain syyskuun alkuun. Kuullostaa lupaavalta ja valoisalta tulevaisuudelta Enson ja Manpowerin yhteinen tie. Herää kysymys - miksi? Rekrytoinninhan loppupeleissä tekee osaston esimiehet, kuten tähänkin asti, mutta ilmoittaminen jää pois. Eli sen tekee Manpower, ja tuntuu tekevän päin suomalaista havupuuta. Katellaan nyt.
Kesäduunit olisi siis suhteellisen selvät. Vetoja oli paperikoneelle, mutta ilmeisesti hiomon osastomestari veti pidemmän korren. Kieltämättä turhauttaa, koska olisi tehnyt terää CV:lle olla palkoillisena muuallakin tehdasmiljöötä, vaikka harjoittelun kautta olenkin kiertänyt prosessin joka osa-alueen. Tuntuu myös siltä, että olen lähtöasemissa. Hiomolta koulun penkkiä lähdin kostuttamaan, ja hiomolle päädyn koulutuksen jälkeen. Pääasia, että töitä on. Ajatellaan positiivisesti.
Opinäytetyö alkaisi olla taputeltu. Pientä hienosäätöä, sisällysluettelo ja pohdintaa työn onnistumisesta ja aikatauluista, niin se olisi siinä. Ja siinä se olisi koko koulu kokonaisuudessaan. Loppuisi vaan tämä saatanan harjoittelu. Alan olemaan nimittäin kurkunpäätä myöden täynnä tätä, mutta ei se auta. Vielä tämä ja ensi kuu, ja sitten se näkyy toivottavasti pienenävänä laskupinona. Mutta mikäli Manpowerin sekoilu jatkuu, ei tässä voi vielä mitään voitonmaljoja nostella.
Olisiko muuten aiheellista pienimuotoisesti juhlistaa valmistumistani, esim jossain mökillä? Esityksiä otetaan vastaan.
Epäonneksenne en ole vainaa. Blogi lepää nyt lähinnä kirjoitusmotivation puutteesta, jota söi ja syö edelleenkin koulun opinnäytetyö. Yleinen vitutuskin on sitä luokkaa, ettei edes tänne jaksa siitä raapustaa. Tämä johtuu työharjoittelusta ja sen määrästä. Tästä olenkin jo äpissyt tänne kerran jos useamminkin.
Kun aikaisempina vuosina olen pähkäillyt pää punaisena ja panikoinut, että natsaakohan kesätyöt kohdalle, ei tänä vuonna näköjään ehtinyt edes käyttää asiaa mielen vieressäkään. Nyt nimittäin yllättäen hiomolta soitettiin kesäksi töihin. Hyvissä ajoin olivat liikkeellä, ja syyksi ilmoittivat, että hyvät miehet varataan ensimmäisinä. Heräsikin kysymys: milloin herrat ovat alkaneet lipittämään duunarin persettä?!.
Rehellisesti sanottuna aikomukseni kesätöiden suhteen oli toinen. Itseasiassa petasin jopa työharjoitteluni niin, että voisin jatkaa sujuvasti harjoittelupaikassa palkoillisena, eli Paperikoneella. Tarkemmin superkalanterilla. Olin jopa niin varma asiasta, että en edes hakenut Metsä-Botnialla, tosin toiseen saman saaren konserniin, eli Kemiartin kartonkitehtaalle kyllä hakemuksen näpytin. Ei minulle ole mitään antipatioita Botniaa kohtaan, mutta opintojeni kannalta, olisi hyvä tietää alasta muutakin, kun kuluttaa polttoöljyä puunsyöttökoneella, mihin ilmeisemmin olisin "joutunut". Noin muutoinkin haluan työssäni olevan monialaisesti enemmän haastetta. Toki tulevaisuudessa pitänee kaikkeen suostua, ja rahaahan saa aina, kun portista sisään astelee.
Vaikka kesätöiden onnistumisen epäonnistuminen harmittaa(vituttaa) ison eläimen verran, pitää olla tyytyväinen, että töitä on. Hiomon ilmapiirihän on jo tuttu parilta vuodelta, mutta mielelläni olisi tehnyt hyvää ainakin CV:lle työskennellä välillä muuallakin. Lompakolle se tekee hyvää jokatapauksessa.
Työharjoittelua on vielä jäljellä...reilusti. Vielä vapulle asti, mutta sen jälkeen sitten kuljetaan Veitsiluodossa verokortilla. Motivaatio harjoitelun suhteen tasan nolla. Onneksi opinnäytetyö alkaa olla hyvällä mallilla ja näin myös koko koulu yleensäkin.
Ai niin! Mooren Garykin potkas tyhjää tuossa männäviikolla. Eipä tule ikävä, mutta kova keppimieshän se oli, ennen kuin alkoi sekoilla niiden blues -juttujensa kanssa. Ja kun niiden juttujen kanssa alkaa sekoilla, on vaarana hukkua massaan.
Henkilökohtaisesti olen omistanut Gary Moorelta yhden albumin...taisi olla Wild Frontier nimeltänsä ja olikohan tämäkin Disco iltojen viimeinen hidas tältä levyltä?!
Ajattara palaa juurilleen sen akustisen perseilyn jälkeen. Tässä on havaittavissa jopa kahden ensimmäisen albumin aikaisia kaikuja, mikä on pelkästään positiivinen seikka. Pitänee pistää hankintalistalle.
Se on helmikuukin pyörähtänyt almanakasta. Kevättä kohden siis mennään kovaa vauhtia, tosin talveahan vielä riittää maaliskuulle. Valkoista paskaakin on taas tullut viime aikoina kiitettävästi. Nollasta kahteenkymmeneen pakkasasteseen on menty. Kummaksi mennyt nämä talvet. Eipä ollut markka-aikana tällaista.
Tänään oli viimeinen koulupäivä, ainakin näin epävirallisen virallisesti. Epävirallisesti tarkoittaa siis, että koulunpenkkiä ei tarvitse enää kostuttaa persehiellä. Loppuaika olisikin sitten työharjoittelua. Aina 1.6 asti, jos ei sitä ennen napsahda plakkariin kesätöitä. Perseestä kulkea taas töissä orjana ilman rahallista korvausta, mutta eiköhän se kunnialla mene, ja kiitos seisoo lopussa. Eli prosessinhoitajan paperit odottavat keväällä, ja hyvillä arvosanoilla kaiketi. Se kai on tärkeää, jos meinaa joskus saada muka töitäkin noista monikansallisista metsä yhtiöistä. Tosin eipä niillä papereillä ole niitä ennenkään saatu, ja tuskin vastaisuudessakaan.
Kuten tässä blogissa monesti on kirottu ajan kulumisen nopeutta, en voi ohittaa sitä seikkaa tälläkään kertaa. Pari vuotta meni taas kuin siivillä. Tämä päivä oli sinänsä sillä tapaa jopa haikea. Tuntuu typerältä ajatukselta, että ensi syksynä ei toivon mukaan tarvitse opinahjoon sännätä.
Opinnäytetyö kuluttaa tällä hetkellä lyyristä intoani, eli voi olla, että tänne ei vastenkaan tule päivityksiä, tai sitten tulee. Koko blogi tuntuu muutenkin varsin turhalta kapistukselta nykyään paristakin syystä. Tätä ei enää kukaan lue, mikä on sivuseikka, mutta yhtenä seikkana on se, että sosiaalinen media on ehkä ajanut tämän ohi. Tässä tapauksessa se on saastan kehto nimeltä Facebook.
Katellaan nyt vielä. Palautetta voi siltä tuonne vieraskirjaan antaa.
Olen muistaakseni aikaisemminkin äpissyt tästä tipattomasta tammikuusta, mutta otetaan se taas esille, koska se tuntuu olevan joillain taas elämää suurempi asia. Tässä tapauksessa kyseessä on luokkakaveri, tai oikeastaan samalla luokalla silloin tällöin askarteleva henkilö. Kaveri asteesta ei siis voida puhua.
En ymmärrä sitä, että siitä pitää nostaa numero ja vielä varmistetaan, että se asia tulee selväksi kaikille puhe etäisyydellä oleville ihmisille. Ja kaiken lisäksi, tämä samainen henkilö käyttää käsittääkseni hurmejuomaa varsin vähäisesti. Ei siis ole mikään saavutus, että vuoden lyhimmän kuukauden pystyy olemaan tipatta alkoholia. Teeskentelyä sanon minä, ja tässä tapauksessa ehkä huomion hakuisuutta. Jos tammikuussa juotattaa, niin antaa silloin korkin narahtaa. Vitunko väliä sillä on ja ketä se lienee kiinnostaa. Hattua pitää nostaa vasta useammasta kuukaudesta, jos sattuu olemaan viinamäen miehiä.
Minun suhtautuminen alkoholiin on perisuomalalainen. Silloin kun otetaan, otetaan vain yhden ainoan tarkoitusperän takia. Eli humalan, kännin. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Minä en teeskentele. Minä juon iloon, suruun ja huvikseni ajan kuluksi, enkä ole edes koskaan harkinnutkaan mitään tipattomia tammikuita enkä muitakaan kuukausia.
Nykyään vanhentumisen myötä ovat kankkuset kaksipäiväisiä kärsimysnäytelmiä, vaikka alkoholin täyteisiä iltoja ei välttämättä ole kuin yksi. Lauantaina kun kippaa oikein olan takaa, maanantaina puhalluttaa enemmän mitä sunnuntaina. Näin melkein poikkeuksetta. Kaksipäiväisiä sessioita ei tule enää harrastettua. Näin koulua käydessä suhde noihin ruskeisiin lasisiin, joskus peltisiin ystäviini on iskostunut perjantai iltoihin, vaikkakin maltillisemmin. Kauheassa krapulassa lasten kanssa touhuaminen ei houkuta, eikä se liene suotavaakaan. En minä piilossa sitä lapsiltani tee, mutta en myöskään esiinny kaatokännissä kotona. Onko minusta tulossa sitten neutraali alkoholin käyttäjä vai onko minuun iskostumassa eurooppalaiset jomatavat - tuskin.
Nämä perjantait ovat hyvä tapa nollata ja alkoholi kuuluu minun reseptiini tehdä se nollaus. Siispä TSUP!!!
Oli tarkoitus kirjoittaa tänne tänään itse viinapirusta, mutta jotenkin RAX:in syö niin paljon kun jaksat veti niin veteläksi, ettei jaksa edes hakata näppäimiä tästä näppäimmistöstä. Tämän lisäksi kävin mukuloiden kanssa köyhän miehen HopLopissa Haaparannalla. Ei ole lihavalla sielläkään helppoa. Olen väsyneempi kuin lapset...
Pitänee siis alkaa läträämään kaljan kanssa ja kuunnella Deathchainia.
Ei niitä ole...taaskaan. Vuosi vaihtui ja koulukin alkoi viimeisine rypistyksineen. Minulle se alkoi konkreettisesti vasta tällä viikolla, eikä jo viime viikolla kuten muilla. Kevyttä flunssaa oli havaittavissa ja vakavaksi äitynyttä lorvikataria. Toisaalta turhauttaa istua koulussa tyhjän panttina koska varsinaista opetusta ei enää ole. Työsalissa tarpeetonta kikkailua ja työharjoittelun alkamisen tuskallista odottelua. Ja kun aika käy koulussa pitkäksi se pistää joskus jopa lapsettamaan ja siinä ajankuluksi pitä väsätä poikain kanssa legendaarinen pottutykki. Tai eihän me mitään poikia olla, aikuisia ukkoja kaikki.
Tänään pitäisi taas edusta suomalaisen paperiteollisuuden tulevaisuuden (epä)toivoja koulutus- ja työelämä messuilla Sauvon salissa. Mitä lie perseilyä taas tiedossa! Näin niille pingottajille käy, mutta toisaalta paikallisten metsäyhtiöiden edustajat ovat paikalla, joten käy tässä saa taas omaan naamaansa esille. Ja tunnetusti tämä naama ei hevin unohdu.
On aika panna pakettiin jälleen yksi vuosi elettyä elämää ja avata uusi vuosi uusine, mutta henkilökohtaisesti vanhoine kujeineen. Joulu meni - onneksi. Syöminen pysyi tänä vuonna järjen rajoissa, mutta sukulaiset tuli rampattua läpi, ja kaikki vielä aattona, mutta yllättävän kivuttomasti sekin meni, eikä lapsetkaan repineet tapetteja alas seiniltä taattoa odotellessaan. Tosin meillä on maalatut seinät ja lapsethan kasvavat vuosi vuodelta ja kuukausi kuukaudelta. Lahjojankin tuli tänä vuonna lapsille siedettävästi, vaikka niitä kahdella autolla pitikin rahdata. Osa paketeista tuli vasta jostain syystä joulupäivänä. Joko jossain päin vietetään joulua amerikkalaisittain, vai oliko niin, että pukki oli erehdyksissään tuonut kyseiseen osoitteeseen kaksi samanlaista pakettia. Syytä en tiedä, mutta olisit voinut toimittaa kummityttösi paketin itse, etkä laittaa tässä tapauksessa parempaa poliskoasi asialle.
Joulupäivä menikin rattoisasti. Akan valmistujaiset, kuohuvaa ja hyviä ystäviä talo täynnä. Kiitoksia käyneille. Muistona tästä kauhea kankkunen ja pilalle mennyt sohva, mutta se on menossa vaihtoon jokatapauksessa vuoden kahden päästä, eli no problemo!!! :)
Näin kun vuosi vaihtuu sitä miettii mitä jäi käteen vai jäikö mitään. Vuosi oli henk.koht varsin hyvä verrattuna edelliseen. Tosin loppuvuodesta tuli kuraa niskaan ja tämän seurauksena on hyvä päättää vuosi pieneen vuodatukseen ja julkaista purkkiorjan viimeinen palsta. Purkkiorjan palsta jäi siis kahteen osaan. Ensimmäiseen ja viimeiseen. Enää ei siis ralliauatoilua harrasteta, ainakaan erään kanssa (tosin varusteetkin on jo myynnissä). Metodit joilla minun palveluksia ei enää tarvittu olivat vähintäänkin oudot. Nimittäin niitä ei ollut. Ei kyselty, ei soitettu ei puheluihin vastailtu. Koko kesä ja pitkään syksyyn valehdeltiin jälleen silmät ja suut täyteen. Näin toimii tosimies ja asiasta luetaan Facebookista. Se on kai sitten sitä nykyaikaa. Minä kutsun sitä raukkamaisuudeksi.
Henkilökohtaisesti en tarvitse sellaisia ihmisiä vierelleni joihin ei voi luottaa edes sanan vertaa. Se syö miestä ja kyseinen henkilö varmasti tiesi kuinka tärkeästä asiasta henkilökohtaisesti oli kyse. Kun sain asian tietää oli tunne samanlainen kun ensimmäistä kertaa meni vettä nenään. Olin närkästynyt, vittuuntunut ja olen sitä pitkälti vieläkin. Hänellä on ehkä syynsä, ehkä ei. Näin palkitaan miltei 7 vuoden törttöily rallipoluilla.
Vihaksi pistää, joka tosin on laantumassa. Vielä joku vuosi sitten tästä olisi seurannut turpakäräjät, mutta olkoon nyt tällä kertaa. Ystävyys - mitä se hänelle sitten merkitseekään, se ei näemmä ole hänelle arvokasta. Herää kysymys. Nukutko yösi tällaisen jälkeen hyvin? Se oli retorinen kýsymys, mutta sinä tuskin tiedät mitä se tarkoittaa. Kerrompa vielä senkin, että yllätyksenä olin hankkinut rahoituksen uuteen rengassarjaan talven koitoksiin, mutta se on nyt peruttu.
Se miksi kerron tästä täällä on myös nykyaikaa, aivan kuten se miten sain selville oman sijani sinun tiimissä.
Kiitos ja anteeksi, vaikka joku muu tässä on anteeksi pyynnön ja ehkä pienen selityksenkin velkaa.
Sidney Crosby on ihme äijä, vaan pitäisikö sanoa poika. Eihän tuolla klopilla ole ikää mittarissa vasta kuin 23. Jäbä on ehdottomasti kuumin pelaaja tällä hetkellä taalajäillä NHL:ssä. Pisteputki on 25 ottelun verran ja pisteitä 69. Ja kun otteluita on pelattu 39, alkaa tämä muistuttaa Lemieuxin ja Gretzkyn hallitsemaa kultaista 90-luvun alkua.
Tänään se sitten on. Jouluaatto. Toisaalta päivä muiden joukossa, toisaalta taas ei. Ainakin lapsista huomaa, että jotain speciaalia on tulossa. Seinille hyppivät jo aamusta. Nyt hetki itselle ja joulu oluelle.
Viimeisestä tuhkaluukusta löytyy Leevi & The Leavings Coveri ja varsin onnistunut sellainen. Hyvä tulkinta. Toisaalta näin Lemmmyn syntymäpäivänä olisi voinut laittaa Motörheadia, mutta ehkä sitten ensi jouluna!
Huomenna se mulkku sitten tulee. Joulujäbä siis. Tässähän vallan jännittää, että kuinkas kilttejä sitä ollaankaan oltu. Todellisuudessa rahatilanteen takia, ei taideta tässä taloudessa lahjoilla mälläillä, eikä mielestäni tarvitsekkaan. Piste!
Tässä syntisessä blogissahan on ollut tapana, vai pitäisikö näin joulun alla sanoa perinne, pitää Joulu äpinöintiä osio. Ihan perinteitä rikkoakseni, niitä ei tänä vuonna tule. Joulun perinteistähän on ollut asiota tapetilla noin muutoinkin. Vaikka itse en ole saanut ns. kristillistä kasvatusta olen kuitenkin sitä mieltä, että jotain perinteitä pitää noudattaa, vaikka niitä kristillisiäkin. Eli ei kai tässä maassa aleta traditiota muuttamaan, jos muutama muslimi yms. ei halua koulun juhliin tämän takia tulla. Tätä menoa poistetaan tontut, joulukuuset yms. alkuaan pakanallisetkin joulun "symbolit". Milläs sitten mukuloita uhkaillaan? Eli harvinaista kyllä, olen Kataisen kanssa samoilla linjoilla, eli juntisti: maassa maan tavalla.
Varsinainen äpinäkin liittyy tavalla tai toisella perinteisiin. Kuinkas muutenkaan. Joka jouluhan joku edesmennyt(eräskin ex-neekeri levyttää haudan takaa), elävä bändi suoltaa kokoelma levyn. Tulee greatest hitsiä, best offia ja best of greatest hitsiä jne jne. Kyllähän sen toisaalta ymmärtää. Vuoden paras sesonkihan on meneillään ja markkinamiehet voimineen tekevät töitään. Eräs joka näistä pistää lähes jokainen vuosi/joulu vereni kiehumaan on Bon Jovi, tuo joulun kokoelma levyjen raskassarjalainen. Ja perinteisesti se sisältää jopa yhden uuden kappaleen...miksi MIKSI?!?!
Nyt te luulette, että tuhkaluukusta löytyy Bon Jovia, mutta luonnollisesti erehdytte. Sieltää löytyy "perinteinen" joululaulu...
3 yötä jouluun on, kertoo eräs typerä joululaulu. Laulu, jossa ilmoitetaan kolme yötä jouluun, ja se oli laskettu eilen. Eli tänään pitäisi olla kaksi...ota tästä nyt selvää taas.
Akan länkyrä sai sitten papreit kouraan koulusta. Tylsät olivat juhlat. Puheita puheuden perään...krooohh!!! Toivottavasti pääsen luistamaan omat vastaavat.
Tämän päivän luukusta löytyy korvamato. Tämän kyseisen helvetin ärsyttävän biisin olen kuullut vain kerran ja siitä asti se on rassannut hermojani. Sanotaan, että korvamato lähtee päästä soimasta kun sen kappaleen kuuntelee. Kokeillaan perkele.
