Didaktiivinen tauko

Kuten huomaatte, blogissani on edelleen hiljaista. Tämä johtuu paristakin seikasta. Ei ole oikein ollut inspiraatiota höpötyksiin, koska olen pakertanut kouluun, suurinpiirtein samanlaista sontaa, mitä tännekkin. Nämä sepostukset ovat lähinnä olleet oppimiseen ja sen opitun ymmärtämiseen tarkoitettuja yhteenvetoja, joita jostain syystä on joutunut raapustelemaan. Ja toiseksi, nämä ns. yhteenvedot ovat kuluttaneet aikaani, ja ennenkaikkea hermojani. Eli oikeastaan blogin hiljaisuus johtuu vain yhdestä seikasta.

Tulevaisuus näyttää yhtä hiljaiselta. Koeviikkoa pukkaa päälle, ja mikäli vieraskirjaa on uskominen, saattaa olla, että koko blogi kulkee nyt loppunsa edellä. Mutta mietitään sitä sitten joskus.

Lisätään tähän nyt kuitenkin, että ensi kesän Jalometalliin ollaan kiinnitetty Carcass:in lisäksi Suffocation ja Gorgoroth.

PS. Onko jollain innostusta huomenissa lähteä seuraamaan Räikkösen ja Sordon otteita Tunturi ralliin? Kuskikin olisi, ja aikomus olisi päivän toiselle EK:lle suunnistaa, koska ensimmäinen vaatii reilusti kävelyä. Arvatenkin ei ole halukkaita, mutta kunhan kysyin.

Neuroottisia traumoja.

Vanhemmalla tyttäristäni on neuroosi. Tai oikeastaan niitä on lukemattomia. Aamurutiinit menee samalla kaavalla, syönnit, nukkumaan menot noudattavat myös samoja rituaaleja ja kaavoja. Eli toisinsanoin kaikki tehdään aina samalla tavalla aamusta iltaan, ja päivästä päivään. En tiedä kuinka yleistä tämä on, kun en noita pieniä ihmisiä ole isoiksi aiemmin kasvattanut. Luulisi tämän olevan raskasta, mutta kun ei itse voi muistaa oman lapsuuden aikoja, on hankalaa tietää tuntemuksia oman lapsen päässä.

Otetaan esimerkiksi aamutoimet: Aamun pikku kakkonen, kupillinen hedelmämuroja, ilman maitoa kuivana kupista napsien. Päiväkoti vaatetuksen pukee allekirjoittanut. Muut eivät saa osallistua. Hiukset kampaa synnyttäjä, jota lähes aina myös Äidiksi kutsutaan. Haalari vedetään niskaan itse. Ja kun minä yleensä vien nuo munapusseistani itäneet ihmistä muistuttavat oliot tarhaan, pitää tämän samaisen synnyttäjän tulla mukaan, vaikka suunta on eri. Odotappas, jos näistä rituaaleista poiketaan, on huutomyrsky valmis. Sitä yleensä kestää hetken, ennen kuin sopeutuminen tilanteeseen ja siihen, että tähän poikkeamaan ei voida vaikuttaa, ymmärretään. Hakeeko lapsi sitten tällä jonkinlaista turvallisuuden tunnetta, kuten sen epäilen olevan? Tätäkään ei voi tietää. Pitäisi kai kirjautua jollekkin lukemattomista vauvapalstoista jakamaan kokemuksia. Ehken kuitenkaan.

Lapselleni on jäänyt myös traumoja. Viimeisimpänä tämä Helsingissä sattunut junan vaunujen irtoaminen jonka seurauksena vaunut valuivat hotellin ala-aulasta sisään. Eräänä iltana leikimme junaa, ja tiedustellessani milloin juna mahtaa lähteä, oli vastauksena seuraava: " Ei voida lähteä, koska juna on peruuttanut seinään, ja juna pitää korjata" Tämän samaisen tapahtuman johdosta sen legendaarisen Brio:n puujunatkin ovat aika ajoin törmäilleet pitkin meidän huushollin seiniä. Traagisesti on siis tämä kuitenkin harmiton kolahdus koskettanut pienen lapsen sielunelämää. Ei siis enää pysty uutisiakaan seuraamaan, ettei lapsi ottaisi niistäkin vaikutteita, ja minun tietääkseni kyseinen lapsi ei ole edes koskaan uutisia katsonut, mutta kuuloelimet tuntuvat toimivan, mitä olen tämän päällä olevan uhmaiän seurauksena epäillyt.

Eli pitää siis kääntää uutisten tullen kanavaa, ettei meillä kohta leikitä Haitin maanjäristystä. Se ei ehkä ole enää leikin asia.

Sananen palautumisesta

Viikonloppu Oulun seudulla on nyt siirretty historian kirjoihin, johon oman lukunsa teki karmea kankkunen. Miehinen viihdeviikonloppu oli siis näiltä osin onnistunut, mutta se krapulan taso. Asteikolla 1-5, oli tämä ehkä 4, mutta sitä kestikin sitten useampi päivä, mikä nostaa sen tasoa entisestään.
Yleensähän krapula kestää tällä iällä sen 2 päivää, mutta nyt alettiin lähennellä jo peräti kolmea. Oikeastaan parin päivän tissutelun ja vähäisen unen jälkeinen olotila kestää aina minulla sen pari päivää, mutta nyt selviydyin opinahjoon vasta tänään keskiviikkona. Tällaista jälkitautia ei olekkaan vielä ollut, mutta nytpä on sekin koettu ja hirveäksi havaittu. Ja voin kertoa, että ei ollut herkkua. Toki täytyy myöntää, että ruuansulatuselimistö on vieläkin hieman järkytyksestä sekaisin, puhumattakaan yöllisistä kylmä/kuuma ilmiöstä.

Jostain kumman syystä parin päivän rännin jälkeen tulee nykyisin myös morkkis, os. Morbidelli. Kumma, vaikka tässä tapauksessa ei edes poistuttu yhdestä huoneistosta, jos ei pakollisia tupakkataukoja lasketa. En siis ymmärrä näitä pelkotiloja, mitä esimerkiksi joku kaupassa käynti voi ihmisrievussa alkoholin täyteisen viikonlopun jäljiltä aiheuttaa. Olisiko jotain paniikkihäiriötä, tai peräti oikeaa juoppohulluutta, sitä kun ei voi tietää.

Nythän siellä joku neropatti sitten ajattelee, että olisit hyvä mies ottanut loiventavaa. Suoraan sanottuna, olo oli sen mukainen, että se loivennus olisi kestänyt päiviä. Tuo krapula olisi tarvinnut erillaiset myrkyt, jos sellaisia edes on. Ja epäilen, että ei ole. Toki mitään suonensisäistä en ole koskaan kokeillut, mutta jos se tuossa olotilassa ja noissa olosuhteissa olisi ollut mahdollista, en olisi hetkeäkään epäröinyt, jos se olisi siihen auttanut.

Kumma kyllä alkaa viikonloppu lähestyä, ja kaljahammasta taas kolottamaan. Mikähän tässä on, kun ei taaskaan opittu yhtikäs mitään? Jos kuitenkin hämyilisi vaan kotona...no jos kuitenkin pari...ihan vaan lääkkeeksi...

Finntroll - Solsagan

Tulevalta peikko albumilta pieni siivu. Näin yhden biisin perusteella on tietenkin vaikea mennä sanomaan kokonaisuudestan mitään, mutta vaikuttaa äkkiseltään aika suoraviivaiselta tavaralta. Toki tässä se "hilipatihippan" meno kuitenkin on tallella.



FINNTROLL - Solsagan (NEW VIDEO)

FINNTROLL [NEW VIDEO ONLINE] | MySpace Music Videos

Video viikonlopuksi

Tällä kertaa vain yksi, mutta sitäkin ahdistavampi. En tiedä, mikä tässä biisissä kiehtoo, mutta aika ajoin tämä pitää pakonomaisesti kuunnella. Näiden sulosävelten myötä tämä häipyy kohta Oulun laulumaille viettämään miesten viikonloppua saunan ja oluen merkeissä.

Siis Celtic Frost: A Dying God Coming Into Human Flesh ..enjoy!

Kevyttä ja kermaisaa

Näin uuden vuoden "kunniaksi" monet meistä tekevät uuden vuoden lupauksia, jotka suurella todennäköisyydella ennemmin tai myöhemmin kaatuvat omaan mahdottomuuteensa. Tai sitten ei. Sehän riippuu aivan omasta kotelosta, halusta ja selkärangasta, tai sen selkärangan kestävyydestä pitkässä juoksussa. Osa pitää tipatonta tammikuuta, osa laihduttaa tai lopettaa tupakoinnin. Henkilökohtaisesti haistatan näille kaikille pitkät perseet, koska minua riivataan jo taloudellisilla puutoksilla, niin ei ole halua moisiin kidutuksiin lähtemistä. Ja vaikka kukkaron nyörit periksi antaisivatkin, voin kertoa, että en silloinkaan edes harkitsisi. Miksi luopua jostain, mikä tuottaa edes jonkinlaista mielihyvää. Mitä se sitten onkaan.

Tosiasiahan kuitenkin on, että jokaisesta näistä edellä mainituista, eli laihdutuksesta, kaljan ylenpalttisesta lipittämisestä, ja tupakoinnin lopettamisesta olisi kai joskus jopa hyötyä. Toisaalta taas minulle on ihan sama elämkö 65 vai 75-vuotiaaksi. Kerranhan täällä vain kidutaan, ja tämän pienen jakson kai haluaisi elää mahdollisimman mukavasti. Siis syöden, juoden ja tuprutellen. Toki tämä jälkimmäinen ei ole minulle mikään välttämätön pahe. Joskus nimittäin menee viikkokin, että nortti ei suupielestä roihua. Hyvä kai niin, mutta perkellisen kroonisen yskän se saa aikaan.

Tähän ruokapuoleen täytyy kuitenkin puuttua. Kaupoissahan näkee, ja varsinkin television kaupallisilla kanavilla aina näitä toinen toistaan kevyempiä tuotteita. Minulle se kevyt näissä elintarvikkeissa tarkoittaa pääsääntöisesti mautonta. Lähes aina, tai suositelkaa ihmeessä jokin, mikä kevyt olisi parempaa kuin se aito ja oikea tuote.
Mutta mikä ja mitä se kevyt sitten on. Luin erään lehtiartikkelin, ja olin hämmästynyt. Toki aina pieni epäily näitä ns.kevyitä tuotteita kohtaan on ollutkin, mutta tässäpä eräs esimerkki, ei tosin pahin niistä.

HK:n Sininen lenkki. Alkuperäisessä lerssissä on kaloreita 18g. Light -versiossa 10. Eli siis lähes puolet, mutta entäpä tämä. Lihapitoisuus alkuperäisessä 45% ja kevyessä vain 5%. Se mitä kaikkea se loppu onkaan, en edes halua tietää. Ja tämän lisäksi kevyessä on näitä laihduttajalle tärkeitä hiilihydraatteja enemmän. Kumpi se sitten laihduttajalle on tärkeämpää. Rasva vai hiilarit? Sitä en tiedä. Molempi pahempi kai. Valaiskaa toki tässäkin asiassa.

No, tämä oli vain yksi esimerkki. Mutta artikkelin kaikki kevyt tuotteet olivat aika räikeästi harhaan johtavia. Kaikissa tuotteissa kalorimäärät olivat kevyen ja normaalin välillä lähes samat, ja rasva, sokeri yms. oli korvattu lisäaineilla. Kyllä minä ainakin popsin sitä itseään lihaa mielummin, kuin jotain korvaavaa perunakuitua pienen liha-annokseen sekoitettuna. Ja jos minä ostan esimerkiksi HK-sinistä, en suinkaan haluaa siihen mitään jauhettua broileria. Liha lihana ja siipikarja erikseen. Erotellaanhan ne eläimet jo biologian tunneillakin.

Ihmisille siis johdetaan väärä mielikuva kevyestä ja "kevyestä". Se mitä siinä pakkauksessa lukee, ei välttämättä pidä paikkaansa, vaan yleensä, ja vielä kalliimmalla hinnalla saa jopa epäterveellisempää murkinaa, mitä luulee saavansa.

Eli katsokaa perslävet mitä sinne leipäläpeenne tungette. Minä menen nyt valmistamaan perheelle kinkkukiusausta. Ja kyllä, laitan sinne ihan oikeaa kermaa.

PS. Kokeilkaapa joskus tuon kinkun tilalla poronkäristystä. Siihen vuokaan vain pottusuikaleet, poroa, suolaa, kermaa, mustapippuria ja muita mausteita oman maun mukaan, niin kylläpä vie kielen kohti peräsuolen mutkaa. Jotain tuorejuustoa voi myös laittaa piristeeksi. Suosittelen.

Kukkahattu corner osa 11

Herätelläänpä tätä osiota eloon, koska tuntuu muuten olevan täällä aika hiljaista. Aika ei vain ole ollut suotuisa, että olisi tänne joutanut raapustelemaan.

Eli viime yönä nämä kaverit mittailivat voimiansa pariin otteeseen.

ROUND 1


ROUND 2

Vuodet vierii

Vuosi on taas eletty pidempään, ja joka vuosi elämä näin myös lyhenee. Vittu mikä filosofi olenkaan. Tänään tulisi myös henklökohtaiseen mittariin vuosi lisää, ja tuntuu, että tämä päivä tulee aina vain nopeammin ja nopeammin. Niin kliseiseltä kun se kuullostaakin, ikääntymisen myötä vuodet vierii vain yksinkertaisesti nopeammin. Ennenkaikkea tuntuu, että ne vierivät ohitseni. Tuntuu, että jotain pitäisi saada aikaiseksi, mutta kun tarkemmin miettii, että mitäköhän se "jotain" mahtaisi olla, on mieleni syövereissä musta aukko, tyhjä tila, jossa ei ole vastausta tähänkään mieltäni raastavaan kysymykseen. Kai se jokin on, ei mitään. Orastava filosofointi siis jatkuu näköjään, ja samalla fontilla.

Uusi vuosi siis tuli ja meni. Varsin leppoisasti. Lasten alun iloksi ja lopun suruksi ammuttiin raketteja yms. Nyt kun ajatellaan, olisi tulitikkujen heittely parvekkeelta ajanut saman asian ja sädetikut olisivat hoitaneet sen loppu kliimaksin. Sen verran mukuloita se pauke näytti pelottavan.
Loppu vuosi ja vuoden vaihde menikin Monnan ja Jarnon kanssa höpistessä, että itse vuodenvaihde meni ns. ohi suun, mutta se rommi ei mennyt. Siis ohi suun. Eli kiitokset vielä sinne Mäntylään.

Niin, ja kai sitä pitäisi tänään jälleen tutustua alkoholin maailmaan. Jostain syystä, varsinkin nyt, kun lapsetkin menevät hoitoon, ei tuota hyvää oloa tuottavaa nestemmäistä ainetta ei tee mieli. Ei sitten niin yhtään, mutta kai tämä tilaisuus pitää käyttää hyväkseen, mutta tälläkin kertaa jäänee kaupungin houkutukset väliin, jollei sitten tule joku Veikko Hursti (eikös se ole kuollut?), ja lyö satasen seteliä kouraan. Tai kaksi, koska pitäisi ilmeisesti myös akanlänkyrä ottaa mukaan. Se olisi kuulemma sitä laatuaikaa. Minun käsityseni laatuajasta on kyllä jotain ihan muuta.

Mutta jos täällä päin liikutte, käykää toki torppaan. Olutta on, mutta vain omaksi iloksi. :)