Vuodet vierii

Vuosi on taas eletty pidempään, ja joka vuosi elämä näin myös lyhenee. Vittu mikä filosofi olenkaan. Tänään tulisi myös henklökohtaiseen mittariin vuosi lisää, ja tuntuu, että tämä päivä tulee aina vain nopeammin ja nopeammin. Niin kliseiseltä kun se kuullostaakin, ikääntymisen myötä vuodet vierii vain yksinkertaisesti nopeammin. Ennenkaikkea tuntuu, että ne vierivät ohitseni. Tuntuu, että jotain pitäisi saada aikaiseksi, mutta kun tarkemmin miettii, että mitäköhän se "jotain" mahtaisi olla, on mieleni syövereissä musta aukko, tyhjä tila, jossa ei ole vastausta tähänkään mieltäni raastavaan kysymykseen. Kai se jokin on, ei mitään. Orastava filosofointi siis jatkuu näköjään, ja samalla fontilla.

Uusi vuosi siis tuli ja meni. Varsin leppoisasti. Lasten alun iloksi ja lopun suruksi ammuttiin raketteja yms. Nyt kun ajatellaan, olisi tulitikkujen heittely parvekkeelta ajanut saman asian ja sädetikut olisivat hoitaneet sen loppu kliimaksin. Sen verran mukuloita se pauke näytti pelottavan.
Loppu vuosi ja vuoden vaihde menikin Monnan ja Jarnon kanssa höpistessä, että itse vuodenvaihde meni ns. ohi suun, mutta se rommi ei mennyt. Siis ohi suun. Eli kiitokset vielä sinne Mäntylään.

Niin, ja kai sitä pitäisi tänään jälleen tutustua alkoholin maailmaan. Jostain syystä, varsinkin nyt, kun lapsetkin menevät hoitoon, ei tuota hyvää oloa tuottavaa nestemmäistä ainetta ei tee mieli. Ei sitten niin yhtään, mutta kai tämä tilaisuus pitää käyttää hyväkseen, mutta tälläkin kertaa jäänee kaupungin houkutukset väliin, jollei sitten tule joku Veikko Hursti (eikös se ole kuollut?), ja lyö satasen seteliä kouraan. Tai kaksi, koska pitäisi ilmeisesti myös akanlänkyrä ottaa mukaan. Se olisi kuulemma sitä laatuaikaa. Minun käsityseni laatuajasta on kyllä jotain ihan muuta.

Mutta jos täällä päin liikutte, käykää toki torppaan. Olutta on, mutta vain omaksi iloksi. :)