Millainen idiootti olet?

Tuosta otsikosta voi hiukan kärjistettynä jo arvata, mitä tuleman pitää. Facebookin maailma aiheutta minussa näemmä tasaisen varmasti vitutusta, sen pienistä hyvistä puolista huolimatta.

Tällä kertaa vitutus sopukkaani kutittelee ne saatanan typerät testit, tyyliin: Millainen rakastaja olet? Millainen rock-muusikko olisit? Millainen tuppikulli vittu olet?...puuh!! Millainen idiootti näitä tekee? Ok! Osahan näistä testeistä pitää sisällään pientä viihdearvoa ja ajankulua, mutta oikeasti. Onko aivan pakko tehdä jokavitunikinenpersetesti? Siis jokainen, mikä tulee eteen? Ei kai ihmiset ole noin huonosti itseään tuntevia identiteetti kriisissä kieriskeleviä lapasia, että päivänselvät asiat pitää todistaa itselle jossain verkostoutumis ohjemassa. Ja kaiken lisäksi, tämä pitää vielä julkaista muidenkin ihmeteltäviksi. Ja, ettei asia vahingossakaan jää keneltäkään huomaatta, pitäähän siihen aina kommentoida tyyliin "Oho! Enpäs olisi uskonut tuota itsestä!" Vittu haloooo!! Veikkaanpa, ettei 90% niitä ns. kavereita kiinnosta perseen vertaa millainen olet sängyssä, koska todennäköisesti valehtelit silmät ja suut täyteen...runkkari!. Hankkikaa nyt oikeasti elämä, tai luopukaa edellisestä! Tai vaihtoehtoisesti, ostaakaa niitä naisten lehtiä, niissähän on juurikin näitä samantyylisiä itselleen panettelu testejä.

Ja tämä lievä äpinä vain siksi, että jos ja kun minä ajoittain tuolla Facebookissa vierailen, en todellakaan halua selata kolmea sivua teidän typeriä testituloksiannne. Olkaa siis ystävällisiä, ja tehkää ne vammaiset urpoilu testinne keskenänne kaikessa hiljaisuudessa. Niin, ja niitähän ei ole pakko julkaista, minkä te varmaan tiedättekin, mutta ilmeisesti tietynlainen halu tulla esille on liian ylivoimainen.

Niin, ja tänään on vappu! Perkele! Tämä flunssa on edelleen vahvempi meistä kahdesta, mutta yritän sen taltuttaa tänään muutamalla oluella. Huomenna sitten ehkä pari enempi. Toistaiseksi seuraani hakeutuneiden joukko on tosin ollut huomista silmällä pitäen harva. Eli pyöreä 0. Vai kuuluukohan minun juhlia ollenkaan, koska vappu on työläisten juhla, ja minä olen työtön?!

Minä menen nyt niistämään nenääni, ja sen jälkeen teen Facebookissa testin, millainen niistäjä olen. Epäilen, että eiköhän noiden testien seasta tuollainenkin herkkupala itsensä tuntemiseksi löydy. Vastaus tuohon testiin on: Homotursaaja, sitä sen enempää perustelematta.

VITTUMAISTA WAPPUA!!!

Ote talonkirjasta

Kansaneläkelaitos, elikkäs tuttujen kesken KeLa on kyllä paikka, missä on ehkä tietämättömimmät ja nyreimmät asiakaspalvelijat mitä tellus päällään kantaa. Mutta tämänhän kaikki tietää.
Kaikkihan tietää senkin, että kun KeLalla asioi, on yleensä hakemassa jotain tukea, tai kuten minun tapauksessa, on reppanat hakemassa ruhtinaallista työttömyys korvausta. Kaikkihan menee suunnitellusti aina siihen asti, kunnes pääset sen vähintään tunnin jonotuksen jälkeen tiskille asioitasi toimittamaan. Nyrpeän naisen sormet vilistävät ammattitaitoisen oloisesti näppäimmistöllä. Lappuja, lippuja, päätöksiä ja planketteja on nuppi punaisena haettu ympäri kuntaa, ja yllätys niiden satojen papereiden seasta puuttuu aina yksi. Ja se yksihän puuttuu vielä senkin jälkeen, kun olet sen "yhden" jo sinne toimittanutkin. Nerokkuutta! Ja taas jonotetaan mustalaisten kanssa kilpaa paperinippu kourassa. Tämä kaikki sen takia, että saat sen jälkeen odottaa 3 viikkoa kotona jälleen yhtä päätöstä. Minkä vitun takia esim. sitä työttömyyskorvaus paperia ei voida käsitellä heti, koska se on vain yksi vitun paperi. Kolme vitun viikkoa!!! Mikähän paperiralli tässä vielä syntyy, kun sosiaalitoimistosta pitäisi vongata riihikuivaa? Verilöyly.

Ei ole enää ahneudallakaan rajoja. Taas yksi fakta, minkä kaikki tietää, ilman, että se täällä kerrotaan. Mutta nyt alkaa jo mennä liian pitkälle. Jotta KeLan byrokratian rattaat saatiin asumistuen osalta pyörimään, siihen tarvitaan ns. T-lomake, eli ote talonkirjasta. Tätä noutaessani, piti odotella about 15min. Ei siinä mitään, lakisääteinen kahvitauko on aina lakisääteinen, mutta kun Avaran toimiston turpea rouva ilmoitti tämän A4:en maksavan 10€, tuntui se, kuin olisi avokämmenestä saanut. Olisin minä tuonkin rahan voinut turhempaankin tuhlata. Mistäköhän lähtien tämä(kin) paperi on tullut maksulliseksi? Onkohan tuollainen rahastus edes kaikkien lakipykälien mukaista? Epäilen...Saatana!!!

Vappukin pukkaa päällensä, samoin kuin tämä flunssa. Sikainfluenssa tai ei, tiukassa tuntuu olevan tällä sialla. Pitäisi kai saada itsensä tolpilleen, ennen suomalaisen työn juhlaa. Kommunistiksi en itseäni todellaakaan lue, mutta jotain kivaa kapinaa niissä taistolaislauluissa on, joita aina vappuna juottoloissa kuulee. Eli kai ainakin vappupäivänä pitää muutama tuoppi perinteisesti nauttia Gringossa, Panimossa tai jossain. Vapaaehtoisia völjyyn?

PS. Omistan sellaisen hienon punaisen t-paidan mitä komistaa ylväs CCCP kirjainjono. Pitäisiköhän tuollainen pukea vapun kunniaksi garderooppiani täydentämään? Ehkä...

Muista pyhittää lepopäivä

Sitä kun ei eilen tullut vihkiydyttyä alkoholin salaiseen maailmaan, toisinsanoin, ei kukaan kutsunut, ei luonnollisestikkaan ole silloin näin sunnuntai aamuna krapulakaan. Olo on eufoorinen. Siis kävinpä vaihtamassa kesäkiekot kotturaan, todetakseni vain, että talvirenkaat menee hankintaan ensi syksynä. Kukahan senkin lystin kustantaa? Jokatapauksessa kyykistelin pihalla vertikaalihymyn (rekkamiehen hymy) paistaessa iloisesti jo ennen kello kahdeksaa. Näin vältytään naapurien kanssa ahdistavilta keskusteluilta päivän poltavista paskantärkeistä asioista ja nokkelilta kysymyksiltä, tyyliin "Onko Tiukassa?" Reipas poika olen minä. Vieläkään en vaan käsitä, miksi tämä pari kertaa vuodessa tapahtuva rengas sessio on minulle niin vastenmielistä puuhaa.

Itseasiassa heräsin tänään jo klo 5.00 katsomaan NHL -kiekkoa. Koko viikonloppu on muutenkin mennyt enempi vähempi sohvan vankina penkkiurheilua harrastaessa, tosin kiekon MM-Kisoja en ole seurannut kuin Suomen pelin verran. Jalkapalloa ja NHL-kiekkoa on tullut tapitettua sitäkin enemmän, ja tänään jatketaan.

Nähtävästi kevät tekee tekosiaan myös musiikin kuunteluun, tai ainakin sen tyyliin. Vanhan kaluston Trashia ja Doomia on tullut kuunneltua paljolti. Ja varsinkin noita sen ajan B-luokan rässi jyriä, kuten Whiplash, Artillery, Incubus, Holy Moses, Razor, National Napalm Syndicate. Tämän viimeksi mainitun ensi levytys olikin pitkästä aikaa perkeleen miellyttävää kuunneltavaa, jos ei ota sitä turhan vakavasti. Enpä olekkaan kyseistä äänitettä kuunnellut sitten 80-luvun rilluvuosien. Pitänee vielä kaivaa Laaz Rockitit, Exumerit, Watchtowerit, Exciterit yms. jostain netin syövereistä soittimeen, koska ei niitä enää ole kaupan. Annihilatoria ja Destructionia pitänee myös pyörittää piiiitkästä aikaa. Tämä vain, että pääsee toteamaan niiden paskuuden. Kirveellä uhatenkaanhan noita helmiä ei enää levykauppojen hyllyiltä löydä. Panee tässä ihan harmittamaan, eli suomeksi vituttaamaan, kun olen noista "klassikoista" joskus nuoruudessa kalja himoissaan rahapulassa luopunut.

Jatketaan siis huonoksi havaitulla tyylillä kohti kommareiden juhlaa.

PS. Kuunnelkaa rässiä!!!

Maistiaisia

Rässi dinosaurus Slayerin uutta hengentuotetta, ja todennäköisesti viimeiseksi jäävää sellaista, olisi tässä nyt tarjolla pienen palasen verran. Ja jos yhtään tätä biisiä on uskominen, mikään ei ole maailmassa muuttunut.

Tämä uutuus single ilmestyy muuten ilmeisesti vain 7`vinyylinä 5000kpl painoksena.
Kyseisen kappaleen saa myös minulta sähköpostiin, jos jollain tälle on pakottavaa tarvetta.

Pientä spekulaatiota

Jahas! Jääkiekon MM-kisat näkyisivät olevan taas ovella. Eletään siis 100% varmuudella kevättä. Tämän vuotisista kisoista ei ole kyllä odotettavissa ainakaan Suomen joukkueen kannalta mitään suuria suorituksia, tosin altavastaajana on ehkä Suomen jopa helpompi lähteä, kuin suosikkina. Toivotaan ainakin näin.
NHL -tähdet loistavat poissaolollaan ja muutoinkin joukkue vaikuttaa, ainakin paperilla, aika heikolta ja materiaaliltaan ehkä jopa kapealta. Valmentaja Jukka Jalosen valinnat aiheuttavat muutoinkin pientä ihmetystä.

Maalivahti puoli pitäisi kaiketi olla kunnossa. Loistavan tulokaskauden Nashvillessa pelannut, ja ensi esiintymisen MM-kisoissa tekevä Pekka Rinne ja loppukauden Tampa Bay Lightningissa veräjää vartionut Karri Rämö olivat helppoja valintoja, kun kerran Niklas Bäckström ei kisoihin lähtenyt. Luultavammin Rinne aloittaa ns. ykkösenä, Rämö aukoo luukkua ja Riksman polkee kuntopyörää ja roikkuu paikallisissa baareissa. Suomi ei muistaakseni koskaan ole kaatunut maalivahteihin, ja tuskin nytkään. Ainoa heikkous maalivahtipelissä näissä karkeloissa on vain kokemattomuus, mutta kisojen edetessä tämä on sitten nähtävissä. Toivottavasti kisoissa käytettävä iso kaukalo ei aiheuta myöskään probleemaa pieneen kaukaloon tottuneille NHL -vahdeille.

Kovinkaan tarkkaa tutkimusta en ole pelaajien terveydellisistä tilanteista ottanut, mutta juuri puolustuksen valintoja lähtisin kritisoimaan eniten. Onko nyt lähdetty hakemaan jopa liikaa erikoistilannepelaamista ja jätetty muutamat ns. kovat luut rannalle roikistelemaan. Jo 14. kisoihin lähtevä Petteri Nummelin on tietenkin oiva valinta ylivoimaan ja nopeisiin avauksiin, mutta kun joukkueessa ovat Niskala ja Koistinen, eli hieman samantyylisiä hyökkääviä puolustajia, putkahtaa esiin kysymys? Mistä näille kaikille hyökkäämään ja paljon ylivoimaan tottuneille "köyhän miehen Nummelineille" löytyy tilaa, ja sitä ylivoima aikaa? Teemu Laine voidaan kai laskea myös tähän offensiivisen osaamisen kategoriaan hyvän lämärin omaavana, mikä hänen onnekseen lähtee vielä rightin puolelta. Tämä varmasti on hänen vahvuus, ja jopa syy miksi kisoissa on.
Eli ylöspäin pelaaminen ja "viiva" pitäisi olla suurinpiirtein uomissaan. Mutta entäpä sitten, kun pitäisi aloittaa ukkojen siirtely oman maalin edestä ja vääntäminen kulmissa isoja Pohjois-Amerikkalaisia, ja miksei muitakin kovia maita vastaan. Näistä pelaajista tulee noissa väännöissä auttamattomasti lapasia ja lasista arvotavaraa pelihousuissaan piteleviä kurvailioita. Missä siis kaikki puolustavat puolustajat ja vahvat duunari "jässikät"? Yksi, tai kaksi sellaista, niin puolustus näyttäisi minun silmiin paljon kirkkaamalta.

Sanotaan, että hyökkäys on paras puolustus. Ehkä, Ehkä ei. Suomen hyökkäys ei minusta kyllä arsenaalillaan mikään suoranainenpelote ole. Selkeä ykkössentteri puuttuu, ellei Saku Koivu sitten saavu paikalle. Toinen seikka sitten onkin, onko Koivusta apuja? Jos viime vuoden kisoja muistellaan, niin eipä juurikaan. Mies on tainnut olla saman verran sairastuvalla, kuin jalkapallosta tuttu Jari Litmanen...tai no ei ehkä kuitenkaan. Sensijaan nuorempi Koivuista, eli Mikko olisi mielestäni sopinut Jalosen konseptiin vallan hyvin, mutta loukkaantuminen ja seurajoukkueen penseähkö suhtautuminen MM-kisoihin, ei tehnyt Koivun osallistumista kisoihin mahdolliseksi. Harmi. Hän olisi ollut SE johtava sentteri, ja ennenkaikkea loistava kahteen suuntaan pelaava sellainen. Toki Hytönen ja Jalosen suosikkipoju Santala, joista viimeksei mainittu on ihan järjetön veto, nämä kriterit täyttää, mutta ei lähellekkään samalla potentiaalilla. Voi olla, että Hytönen nousee vielä puolustus pelaamisellaan arvoonsa, mutta aika tämänkin näyttää. Voisin kaavailla häntä nelos -ketjuun Ruudun ja Komarovin väliin. Siinäpä säpinää ja ryskettä kentälle, kun nämä umpiluut pääsevät hämmentämään. Tosin varsin jäähyherkkiä ovat molemmat, mutta tosipeleissä ainakin Ruutu on mies paikallaan, olipa miehen pelitaidot sitten mitä hyvänsä. Roolipelaaminenhan on aikamme sana. Se, että tarvitaanko kahta samantyylistä vastustajan paidan alle pyrkivää pelaajaa, on sitten toinen seikka. Mutta kieltämättä ajatus Ruutu - Hytönen - Komarov troikasta kiehtoo tällaista fyysisen jääkiekon ystävää. Ja kukapa kovista taklauksista ei syttyisi?
Nimien Kerman ja Vahalahti tilalla olisin kyllä nähnyt kyvyiltään parempiakin pelaajia, esim Jypin Virtasen. Eihän Virtanen mikään härkä ole, mutta tämän vuoden SM-Liigan parhaan ketjun jäsenet, Immonen ja Pihlman kun joukkueessa ovat, niin varsin helpostihan Virtasenkin olisi nähnyt tuota parivaljakkoa täydentämässä. Olisipa siinä ollut kemialtaan heti valmis kenttä, eikä roolitusta olisi tarvinnut paljoa valmennuksen miettiä.

Kaiketi joukkue vielä täydentyy muutamalla pelaajalla. Ainakin dinosaurus Ville Peltosen (ylläri!) toipumista odotellaan. Mutta pahalta näyttää, mutta niin näytti vuonna 1992, jolloin eräs Pentti Matikainen kokosi nuoren ja ennakkoluulottoman joukkueen silloisen Tsekkoslovakkian kisoihin ja eteni ensimmäisen kerran loppuotteluun. Ja jos muistiní ei tee pahoja tepposiaan, tuona vuonna YLE ei edes kisoja televisioinut, vaan ne tulivat maksullisista kanavista. Eurosport yms. Ainoa ero tuohon vuoteen on se, että vaikkakin joukkue tänä vuonnakin on osittain nimetön, on se yllättävän vanha. Peräti 13 pelaajaa on yli 30. Yllättävän paljon siis. Eli olisiko nyt ollut sen pienen murroksen aika, ja jättää jo muutama ikoni kesä laitumille. Esim. Vahalahti, Peltonen 8jos nyt tulee), Niinimaa, Kapanen ja koota nuori kokematon jengi kisoihin, koska joskus sen ikäpolven on vaihduttava radikaalistikkin. Olisin mielelläni katsellut jo Toni Kähkösen, Erkinjuntin ja vaikka Kärppien Koiviston kisoissa kirmaamassa, mutta enhän minä näitä valintoja tee, enkä mitään mistään tiedäkkään. Kunhan spekuloin ja piereskelen! Että näin!

Toivotaan, että nyt pudotuspeli vaiheeseen päästäisiin, niin voisi ihan tunnelman vuoksi pelin tai kaksi ihan baarissa asti käydä kyyläämässä.

Winona's Big Brown Beaver

Kun kerran tuolla Guestbookin puolella oli puhetta tuosta Primuksesta ja Winona's Big Brown Beaver -kappaleesta, niin pannaan perkele videota kehiin, niin eipä jää kellekkään epäselväksi. Omalla tavallaan hauska biisi. Enjoy!

Tänään olisi Oulun Teatrialla edesmenneen Sentenced kitaristi ja hienon säveltäjän Miika Tenkulan muistotilaisuus. Valitettavasti kutsuista huolimatta en paikalle pääse, kiitos taloudellisen tilanteeni. Jokatapauksessa järjestämme omat memoriaalit kuunnellen Sentenced musiikkia koko hienon uran ajalta, unohtamatta tietenkään alkoholi pitoisia juomia. Ja vastaus on kyllä, kysymykseen soitetaanko sitä vanhaa Death Metal tyyliä. Onhan Sentencedin Death -kiekot suomen mittakaavasta perkeleen hienoja levyjä, tämän myöntää alan puritanistitkin.

Kokoelmaa illan varalle olen tässä työstänyt päiväni iloksi (suruksi), mikä on muodostunut aika vaikeaksi. Nyt olen sen saanut typistettyä 35 kappeleeseen, kun niitä alunperin oli yli neljäkymmentä. Haasteellista, mutta nostalgista touhua. Eli tällaista illalla.

Mutta ensin tämä Primus

Top 100 levyt Nro 90: Possessed - Seven Churches

Kun tämän levyn tähtisikermä löysi itsensä tänään jälleen minun soittimestani, oli tähän väliin nyt hyvä laittaa tämäkin levy tänne, koska se tänne ehdottomasti kuuluu.

Samoihin aikoihin, kun eräät Slayerit ja Metallicat tekivät uraauurtavat levynsä, samalta Bay Arealta ponnisteli nyttemmin myös legendaksi tituleerattu Possessed. Tietynlainen esi-isä kyseinen orkesteri on myös Death Metallille, jota tämä nyt suurennuslasin alla oleva levy ehkä edustaa. Tällä levyllähän Possessed lanseerasi kyseisen Heavy Metallin alalajiksi muodostuneen Death Metal -nimikkeen. Samaa nimeähän kantaa myös tämän albumin viimeinen biisi. Toki tähän Death Metal patenttiin oli myös aikoinaan Bathoryn Quorthonilla (R.I.P) sanansa sanottavana, ja taidettiinpa siitä pientä vääntöä käydä myös Kerrangin ja Metal Hammerin sivuilla. Näin muistelisin. Kallistuisin kuitenkin tähän Possessediin, jonka vaikutteet on selvästi kuultavissa vielä tämänkin päivän döödsi -julkaisuissa.

Itselleni Possessed tuli tutuksi ensimmäisenä C-kasetti ajoilta. Luonnollisesti. Silloin tällainen Metallicaa, Death Angelia, Anthraxia yms. tyttöjen bändejä kuunnellut takatukka, ei oikein pysynyt mukana moisessa surisevasta mäiskeessä, mitä isot pojat kaljaa lipitelessä kuuntelivat. Liian rosoista sekamelskaa taisi olla kliinisempään soundiin tottuneelle märkäkorva räkänokalle. Mutta näin vuosien jälkeen tämä on paljastunut nerokkaaksi albumiksi kaikessa suoraviivaisuudessaan, vaikka sitä teknistä suorittamistakin löytyy.

Alunperin, ennen kuin tätä nykyä pyörätuolissa istuva Jeff Becerra astui basson ja mikin varteen, olivat bändissä jo vaikuttaneet: Mike Torrao ja Mike Sus. Perustamis vuonna laulajana toiminut Barry Fisk teki itsemurhan ja näin Becerra tuli kehiin. Legenda syntyi.
1984, vuosi bändin syntymän jälkeen ilmestyi tämä Seven Churches nimeä kantava, silloisella mittapuulla omanlaista uraa aukaiseva brutaali tuotos.

Levy alkaa loistavalla The Exorcist biisillä, jota mm. Cannibal Corpse mielestäni varsin onnistuneesti koveroi legendaarisella Hammer Smashed Face EP:llä. Samaisen kappaleen intro on muuten saman nimisestä elokuvasta (Manaaja), eli Mike Oldfieldin hieno sävellys Tubular Bells.
Kappaleet: Burning Hell, Evil Warriors, nimikkokappale Seven Churches ja jo mainittu Death Metal pitävät huolen, että tämä nyt 25 vuotias levy tulee kaivettua varmasti vielä kiikkustuolissakin soittimeen, mikä se soitin sitten tuohon aikaan onkaan. Tämä on perkeleellisen rankka levy vieläkin. Toki ainahan on tietenkin pieni vaara valaistua, ja polttaa kaikki rienaava musiikki.

Nykyään bändi pitelee pitkälti hiljaiseloa ja keikkailee harvakseltaan. Yksi syy on varmasti se, että Jeff on ainoa jäsen, joka on enää remmissä. Eli varsinaista Possessedia ei ole enää olemassa. Näillä harvoilla keikoilla Jeffin taustallahan jauhaa Sadistik Intent, joka myös tähditti viime vuoden Jalometallin keikkaa perkeleen hyvin. Lukuunottamatta sitä lopun härdellöintiä, josta taisin jo viime kesän Jalojen jälkeen avautuakkin.

Kesän keikka teki myös selväksi faktan, että myös nuorempi kuulijakunta on "Possun" löytäneet. Nykyajan nuoriso on tietoisempi vanhoista staroista noin muutenkin ja osaa kunnioittaa vanhaa kaartia jopa ehkä enemmän kuin me jo vanhat parrat. Hyvä näin.

JEFF BECERRA JALOMETALLISSA 2008


Hienoa oli bändi (Jeff) kaikkinensa vielä nähdä voimissaan sanaa julistamassa. Huhut nimittäin kertoo, että vahingossa luodin ampumavälikohtauksessa selkäänsä saanut laulajan tila olisi merkittävästi huonontunut heti Oulun vedon jälkeen. Tie kulki Helsingin ja Pariisin sairaaloiden kautta kotiin, jossa tutut ja perheenjäsenet toivottavasti pitävät tästä legendaarisesta, mutta jalat (pyörät) maassa pitävästä miehestä huolta.

Pientä pippelitietoa

-Yhtyeen silloinen kitarisri Lanny LaLonde vaikuttaa pientä nostetta joskus saaneessa Primus orkesterissa.
-Bändi teki tämän debyytin jälkeen vain yhden kokonaisen levyn ja yhden EP:en, ja sen jälkeen hajosi.
-Bändi yritti comebackkiä 1990-luvun alussa Miket Torraon johdolla, mutta huonolla menestyksellä. Jeff oli tällöin toipumassa.

SUPPORT POSSESSED!!!

Tuohellinen mämmiä

Tuhansia suklaamunia, tipuja, rairuohoa, narsisseja ja virvotkin on varvottu. Onneksi. Pyhät on siis takana, ja uudelleen syntymisen ja ylösnousemuksen juhlat juhlittu pääsiäisen merkeissä. Kaupallinen ilonjuhlahan tästäkin on yllättävästi saatu, niinkuin kaikista muistakin ns. hengellisistä juhlista. Poissa ovat jeesuksen kärsimykset ja muu paatos. Hyvä kuitenkin niin. Eipä tuo vanhoillisten pääsiäisen vietto onneksemme näy muussa kuin televisiossa.

Pääsiäiseen liittyy kaikkea syötävää, kuten mämmi. Tuo juopon ulosteelta näyttävä orgaaninen aine. Yllättävää muuten, että jeesuksen fanit ovat tämän kansallisruokammekin omineet jollain kepulikonsteille itselleen. Eli sitä kutsutaan juutalaisen hapattoman leivän vastineeski. Voi perkele! Kekseliästä. Niin, ja jopa suklaamunat symboloivat uutta elämää tjms jeesustelua. Anna mun taas kaikki kestää.

Yhtä asiaa ihmettelen. Mistä perkeleestä se pääsiäiskukko munii? Käsittääkseni kana on se, joka tuosta porukasta munii.

Ei minulla ollut taaskaan mitään asiaa.

Televisio on kriisissä

Henkilökohtaisesti minulla näkyy 56 kanavaa. On sanomattakin selvää, että suurin osahan näistä on ns. täytekanavia kanavapaketteihin. Määrä ei siis korvaa laatua, vaan juuri päinvastoin. Vaikka tuo olohuoneen keskipiste huutaa tuossa aamusta iltaan, ei sitä oikeastaan tule edes katsottua. Penikoiden kanssa on sen verran aina toimintaa, ettei sitä edes ehdi. Hyvä niin, sillä paskaa paskan perään ei kirvoita enää valtamaan sohvaa.

Väkipakolla aamu alkaa kuitenkin pikkukakkosen merkeissä, joka siis tulee tätä nykyä aamuisinkin. Toisaalta, ainakin meidän pesueessa se on aamuisin hyväkin asia. Onpa toinen vähempi lahkeessa roikkumasta. Mutta ne aamujen juontajat. Älkää nyt saatana! Puolet näyttävät juuri niiltä, ketkä todennäköisesti istuvat iltaa Tamperelaisissa taide/kulttuuri ravintoloissa paskaa jauhaen ja viiniä lipitellen. Osa on luultavasti valunut sieltä suoraa töihinkin, ainakin siitä mongeruksesta, jota myös puheeksi kutsutaan, päätellen. Ohjelmien taso on myös samoilla viivoilla juontajien kanssa. Siis missä ovat vanhat kunnon piirretyt? Maantiekiitäjät ja Tom & Jerryt yms, jotka murjoivat toisiaan, ammuskelivat viattomasti toisiaan ja kävivät ainaista ajojahtia ilman toivottua lopputulosta. Nykyään on vain pokemonit, digimonit, Harrit ja Dinot. Niin, ja tietysti Titi-Nalle, joka on onneksi poissa muodista ainakin meillä. Hyvä niin, sillä luulen, että Titi-Nallen Riitta on merkittävästi pilannut elämääni ja elämänlaatuani joutavilla rallatuksilla, jotka toistuvat joka perkeleen ohjelmassa.

Näitä pokemoneja ja digimoneja en ole ymmärtänyt koskaan. Ei mähdu meikäläisen kalloon, että joistain typeristä palloista tulee örvelöitä, jotka eivät edes ole pelottavia ja mitkä tottelevat mitä typerimpiä nimiä. Mm. nimet. Pikachu, Munclax ja Togepi, tuovat minulle lähinnä mieleen jotain sairasta Japanilaista pornoa tai yskänlääke merkkejä.

Oikeastaan minulle ainoa rauhallinen hetki television parissa on iltapäivät, jolloin tytöt ovat päiväunilla. Harvoin tietenkään nukkuvat yhtäaikaa, mutta jos tämä luonnonoikku joskus tapahtuu, ei silloinkaan luonnollisesti tule mitään järkeenkäypää tuosta rakkineesta. Päinvastoin. Remontointia, synnytystä, jeesustelua, sisustamista ja vielä hintahtava hyppysellinen remontointia. Thank you lord kajahtelee kaiuttista, kun amerikkaiset tekopyhyyden perikuvat saavat pelastuksen, vaikka sen pelastuksen teki tv-yhtiön palkkaama rakennus/remontointi firma, ja vielä todennäköisesti rakennusalalle sopivasti kuutamokeikkana. Sama toistuu näissä synnytys ohjelmissa, mitä MTV3:sen Ava ja nelosen Liv suoltaa. Kiitos menee jeesuksella, vaikka tosiasiassa lääkäri ja kätilö tekivät vain työnsä. Huhhuh! Thank you America, sinä televisio ohjelmien luvattu maa.

Entäpä tämän päivän dekkarit yms. Missä kaikki väkivalta, takaa-ajot ja ammuskelut? Ennen tarjoiltiin luuvitosta ja kyseltiin sitten alibin perään. Nykyään nörtit vahtaa ja selvittelee pahisten rötöksiä nenä kiinni monitorissa tai silmä mikroskoopissa. Ja näitä CSI New York, Miami, Ranua, tyylisiä sarjoja on näinä television syvän kriisin aikana lukemattomia joka kanavalla. Ei näin! Vanha Kettu ja Hercule Poirot takaisin ruutuun. Siinä vasta elegantteja herramiehiä, vaikkeivat väkivaltaa käyttäneetkään. Olihan tietenkin vielä nukkavierut Columbo ja Schimanski. Jälkimmäinenhän edusti sitä old school tyylistä kyttää, joka murjoi konnista tiedot ulos ja paskat housuun. Perkele! Hieno mies oli.

Sairaalasarjoista en edes jaksa avautua, koska näitä joutuu väkipakolla seuraamaan perhesovun säilyttämiseksi. Hienoa ristiin naimista saippuasarjojen tyyliin jokatapuksessa.

Onneksi tänä päivänä on urheilukanavia joka lähtöön. Eurosport, Espn America ja Canal+sport. Näitä tuleekin sitten töllättyä yömyöhään ja aamulla alkaakin sitten sama rumba pikkukakkosen muodossa. Ystävyyteni televisioon on rakoilemassa.

Tero saatana!

Osataan sitä Suomea saatana muuallakin.

Vittujen kevät!

Auton lämmityslaitteen asento alkaa kääntyä jo siniselle alueelle, eli merkit viittaa siihen, että kevät ja kesä olisvat tulossa. En myönnä pitäväni kummastakaan vuodenajasta, mutta samapa tuo minulle. Sananlasku: Ei se baariin paista, pätee minuun vallan hyvin, koska en ole mikään ulkoiluihminen. Toki lenkkeilisin jos jalka antaisi tähän pienenkään mahdollisuuden. Jo viime kesästä asti vihoitellut kantapää ei anna vieläkään toipumisen merkkejä. Pitäisi kai mennä oikeasti lääkäriin, mutta kun sitä laiskistuu ja sen myötä pulskistuu. Kaikki kilot, mitkä viime suvena valui hien muodossa Stora Enson tehtaalle, ovat löytäneet tiensä Veitsiluodosta takaisin ruhooni.

Toinen varma kevään merkki on yleensä pultsareiden astuminen koloistaan katukuvaan. Yläosaton, kaikkien tätäkin blogia lukevien tuntema "Nikita" on taas vieläkin varmenpi kesän merkki. Missäköhän muuten ne alkon kulmilla ordäävät ja lauleskevat ketaleet oikein talvehtivat? Nukkuvatko kenties karhujen tapaan talviunta? Vai lentävätkö lintujen lailla etelän lämpöön? Täytyy ehkä ottaa ensi talvena selvää paremman puutteessa, ja ryhtyä ornitologiksi.

On muuten ollut havaittavissa, että kevät kaivaa minusta esille pieniä optimismin rippeitä, jotka ovat jääneet syystä tai toisesta aivojen sopukoihin killumaan. Luulen nimittäin vahvasti, että kauhuskenaarioni opiskelijaksi ryhtymiseen on toteutumassa. Paikallinen sanoma lehti kun väitti, että lähes kaikki hakeneet ovat päässeet Lappiaan opiskelemaan. Paino kuitenkin sanalle LÄHES. Siis käännänpä tämän optimistijollan jo heti näin aamupäivästä karille, ettei se ota minusta otetta. Onhan sentään perjantai.

Ajatuksena paluu "amis" -aikoihin ei edelleenkään kiehdo millään tavalla. Päinvastoin. 16-vuotiaitten ensimmäiset tissin koskettelut kertomukset pienillä mausteilla ei enää kiinnosta, ja pelkäänkin syrjäytyväni heti miten muista oppilas tovereistani. Vetävät vielä nekkuunkin kaupan päälle jossain urheilutunnin tiimellyksessä. Ei kai olisi kovinkaan kypsää takoa Bud Spencer tyyliin 20 vuotta nuorempia vekaroita päähän, jos tällainen konflikti pääsisi syntymään. Vai olisiko? Onkohan muuten "amisviikset" vielä kuuminta hottia? Sellaiset pitää ehdottomasti kasvattaa rehevästi ylähuulen päälle, sen olen jo päättänyt. Siis jos nyt en ole se LÄHES kouluun päässyt.

Huoh! Toivottavasti kesä edes toisi tullessaan muutakin kuin sateet. Tai sitten minun pitää oikeasti ottaa selvää näistä katujen miesten talvenvietto rituaaleista.

Viettäkää oikein vittumainen viikonloppu!

Top 100 levyt Nro: 91 Beherit - Drawing Down The Moon

Jos minulta kysytään, kuka loi Black Metallin, on vastaus seuraava: Venom, Bathory, Mayhem ja 1989 perustettu Beherit Suomesta. Ja juuri tuossa kronologisessa järjestyksessä. Suomineidon alapäässä oli tuolloin muutenkin aika vakava tulehdus, suolsihan se noihin aikoihin mm. Barathrumin, Archgoatin ja Impaled Nazarenen kaltaisia, kansainvälisestikkin tunnettuja valonkantajaa kumartavia akteja.



Drawing Down The Moon, joka lasketaan ensimmäiseksi viralliseksi Beherit -täyspitkäksi, on jo sellaisenaan legenda ja Bathoryn jälkeen varmaan eniten koveroitu bändi alan genressä. Ensimmäinen ns. täyspitkä Oath Of The Black Blood oli koottu käsittääkseni ensimmäisestä demosta ja Dawn of Satan's Millenium -EP:stä ja oli levy yhtiön käpäytys, ja näin bändi itse ei laske tätä omissa levytyksissään kokonaiseksi albumiksi. Tämän Drawing Down The Moonin jälkeenhän bändi muuttuikin jo sitten lähinnä laulaja/kitaristi Nuclear Holocausto (vittu, näitä nimiä) sooloprojektiksi ja suolsi jotain ambient syntikka häröilyä. Näitä en ole edes vaivautunut kuuntelemaan, eikä ole edes haluja.

Mutta sepä siitä. Levyhän sinällänsä vaatii aika paljon kuuntelijalta, mutta avautuessaan kaikessa pelonsekaisuudessaan, tätä ei turhaan haukuta ja pidetä yhtenä suurimmista vaikuttajista, siinä missä Norjan nokinäppienkin kulttilevyt. Miksikään monipuoliseksi musisoinniksihan tätä ei voida lukea, mutta tiivis paketti pitää otteessaan kuulijansa tiukasti, eikä vähiten Nuclear Holocauston kähinöiden ja kuiskailuiden takia. Pelottavaa. Ja olipa tässä jo tuolloin sitä syntikkaa mukana, mikä oikeastaa tuli Black Metalliin mukaan jonkinlaisena muotivillityksenä vasta myöhemmin. Kappaleet: Salomon's Gate Nocturnal Evil ja Gate Of Nanna pitävät huolen siitä, että tämä levytys nousee arvoon arvaamattomaan, mutta valitettavasti tämä infernaalinen ja kylmä tuotos pitää sisällään myös kärryllisen verran paskaa.

Vaikka tänään on aprillipäivä, on ilo ja suru kertoa, että Beheritiltä on tuleva uusi studio lämiskä pääsiäisen iloa ja uskovaisten surua keventämään. Promoahan tästä ei edes lähetetä mm. levy yhtiöille, eli pienellä mielenkiinnolla odotetaan, mitä Engram nimeä totteleva levy pitää sisällään. Levyn ennakkokuuntelu oli muuten viime torstaina, eli eiköhän kohta jotain pientä uteliaimmille ole kerrottavissa. Hivenen skeptisesti toistaiseksi suhtaudun koko tulevaan "spektaakkeliin", mutta aika näyttää.

Alla Engramin biisilista:

Axiom Heroine
Destroyer of Thousand Worlds
All in Satan
Pagan Moon
Pimeyden Henki
Suck My Blood
Demon Advance

Ja jälleen pientä nippelitietoa.

-Nuclear Holocaust alias Marko Laiho tunnetaan myös nimellä DJ Gamma.
-Thy Serpent nokkamies ja levy yhtiö Spikefarmin (Spinen alajärjestö) vastaava Sami Tenetz on tätä nykyä Beheritin täysipäiväinen jäsen. Eli onkohan tässä odoteltavissa jopa keikkoja?!