2.Jaksoa on nyt kulutettu ja kostutettu koulun ankeita penkkejä. Titrattu, tehty laadun valvontaa, laskettu, laskettu bulkkia, laskettu tiheyttä, laskettu repäisyvoimaa ja vähän vielä laskettu titrimetriaa. Niin ja on myös laskettu painetta ja vääntöä. Eli siis pääpiirteittäin ollaan laskettu matematiikkaa, ja jostain syystä korkeakoulu pohjaista kirjaa hyväksi käyttäen. Tässä alkaa olla melkoinen matemaatikko tätä nykyä, paitsi että, maanantaina ei enää muista ainutta kaavaa, tai ainakaan miten ne numerot siihen kaavaan sijoitetaan.
Laadun valvonta on sikäli ollut ihan mielenkiintoista, vaikkakin se eri paperilaatujen repiminen ei ole ollut niinkään mielenkiintoista sitten, kun 3-vuotta on täytti. Silloin se varmaankin oli jopa mukavaa, oli siitä vanhemmat sitten mitä mieltä tahansa.
Paperia ollaan myös poltettu, tarkasteltu eri laatujen tiheyttä, painoa yms. turhanpäiväistä paskaa. No, se nyt kuuluu tähän alaan, ja nytpä sekin on taputeltu. Ja tiedoksi. Stora Enson A4 paperi ei ole ihan sitä, mitä asiakkaalle luvataan, mutta ei kerrota sitä kellekkään. Eihän?
Olen myös jostain syystä joutunut kaiken maailman edustustehtäviin, tyyliin työpaikkojen kehityskeskustelut. Tiedättehän, kahvia pullaa ja joku asiasta tietämätön vailla "kenttä" kokemusta oleva lässyttämässä paskaa.
Olen kuulemma opettajien valitsema luottamusmies. Varsinainen runkkareiden pääluottamus mies sanoisin. Tämä kai kertoo siitä, että opettajat haluavat minusta silloin tällöin eroon mussuttamasta, tai sitten olen hoitanut asiat lyhyen opiskelu aikanani hyvin. En tiedä, mutta jotain on miehessä muuttunut ajoista, jolloin tämä tarkkailuluokan pelle puhkoi opettajien auton renkaita, ja muksi niitä tarvittaessa pitkin kehoa.
Eli nyt kun toinen koe viikko on takana, on jälleen hyvä, ja pakko nollata tilanne alkoholilla. Jos sitä tänään vain hitusen maistelisi ja huomenna harrastaisi sitä Kemin urheiluautoilijoiden pikkujouluissa oikein kunnolla. Katsotaan nyt sitten vielä.
perjantaina, marraskuuta 27, 2009
tiistaina, marraskuuta 24, 2009
perjantaina, marraskuuta 20, 2009
Top 100 levyt Nro 81: Anthrax - Among The Living
Siinä missä Slayer, Metallica, Testament yms. julkaisivat genren kulmakivet, ei tämä Anthraxin kolmas tuotos paljoa noista hävinnyt. 1987, jolloin tämä julkaistiin, oli Speed/Trash -metalli buumi ehkä kovimmillaan ja Iron Maidenin, Mercyful Faten ja Judas Priestin apinoiminen oli jätetty taka-alalle, joka vahvasti kuului myös mm.Slayerin ja Anthraxinkin debyyteissä. Näinä vuosina alkoi siis tapahtua.
Kommpikitaristi Scott Ianin luotsaama bändi erosi kuitenkin näistä ns. suurista hieman ehkä köykäisemmällä otteella, eikä vähiten Intiaani laulaja Joey Belladonnan, joidenkin mielestä jopa ärsyttävällä keikumisella. Siinä missä virkaveljet: Hetfield ja Araya rähisivät, Belladonna luotti falsettiinsa. Kaiken kaikkiaan Anthraxin tuon aikaiseen soundipolitiikkaan ei oikein muu olisi sopinutkaan. Ehkä.
Hommassa vilahteli myös muista genren edustajista poiketen, pilke silmäkulmassa. Myös riffien rankkuudessa bändi hävisi ainakin Metallicalle ja Slayerille, mutta kaikkien tuntemia, ja omalaatuisilla soundeilla varustettuja Anthrax -riffejä imitoidaan vieläkin. Oikeastaan bändi erottui hyvällä tavalla joukosta, ja nopeahan bändi varsinkin tällä levyllä oli.
Levy sisältää ikumuistoisia viisuja, joka vie aina pienelle tripille nuoruuteen. Among the Living, Caught In a Mosh, I am the Law, jonka riffi on varmasti kaikille metallipäille tuttu. Pientä yhteiskuntakritiikkiä sisältävä Indians on kuitenkin ehkä näistä se tunnetuin, ja minulle SE biisi, jonka taisin bändiltä ensimmäisen kerran kuulla. Efilnikufesin (N.F.L.) ja Skeleton In a Closet, joka pitää sisällään varsin tarttuvan kertosäkeen, ovat myös hienoja ralleja.
Anthraxin suosio kuitenkin romahti tätä seuranneen, toki mainion State Of Euphorian jälkeen. Tietty aikuistuminen näkyi, ja kaikki se nuoruuden palo hurtteine huumoreineen ja levyissä olleine karikatyyreineen oli jo poissa Persistance of Time:lla, eikä bändi päässyt lukuisten vokalisti vaihdoksineen enää koskaan vastavaan lentoon. Viimeksi muuten hoilaajaa vaihdettiin viime kesänä. Vain muutamaa päivää ennen Oulun Qstockin keikkaa.
Varsinkin huoraaminen Rap-artisti Public Enemyn kanssa sai Anthraxin fanien niskavillat pystöön, mutta toki sitä teki myös Slayer ja eteenkin Kerry King. Siinäpä teille vatipäät mietittävää, missä videossa King käy kitaroineen pyörähtämässä? Vastaukset vieraskirjaan.
Mielipide juttujahan nämä ovat, mutta kyllä tämä kuuluu ehdottomasti sinne Puppetsin, Legacyn ja Reign in Bloodin rinnalle. Toki sinne menee muitakin, mutta niistä, ja ainakin Testamentin Legacystä myöhemmin.
Levy on muuten omistettu edesmenneelle Metallica basisti Cliff Burtonille.
Efilnikufesin (Nisefukinlife)!!
Kommpikitaristi Scott Ianin luotsaama bändi erosi kuitenkin näistä ns. suurista hieman ehkä köykäisemmällä otteella, eikä vähiten Intiaani laulaja Joey Belladonnan, joidenkin mielestä jopa ärsyttävällä keikumisella. Siinä missä virkaveljet: Hetfield ja Araya rähisivät, Belladonna luotti falsettiinsa. Kaiken kaikkiaan Anthraxin tuon aikaiseen soundipolitiikkaan ei oikein muu olisi sopinutkaan. Ehkä.
Hommassa vilahteli myös muista genren edustajista poiketen, pilke silmäkulmassa. Myös riffien rankkuudessa bändi hävisi ainakin Metallicalle ja Slayerille, mutta kaikkien tuntemia, ja omalaatuisilla soundeilla varustettuja Anthrax -riffejä imitoidaan vieläkin. Oikeastaan bändi erottui hyvällä tavalla joukosta, ja nopeahan bändi varsinkin tällä levyllä oli.
Levy sisältää ikumuistoisia viisuja, joka vie aina pienelle tripille nuoruuteen. Among the Living, Caught In a Mosh, I am the Law, jonka riffi on varmasti kaikille metallipäille tuttu. Pientä yhteiskuntakritiikkiä sisältävä Indians on kuitenkin ehkä näistä se tunnetuin, ja minulle SE biisi, jonka taisin bändiltä ensimmäisen kerran kuulla. Efilnikufesin (N.F.L.) ja Skeleton In a Closet, joka pitää sisällään varsin tarttuvan kertosäkeen, ovat myös hienoja ralleja.
Anthraxin suosio kuitenkin romahti tätä seuranneen, toki mainion State Of Euphorian jälkeen. Tietty aikuistuminen näkyi, ja kaikki se nuoruuden palo hurtteine huumoreineen ja levyissä olleine karikatyyreineen oli jo poissa Persistance of Time:lla, eikä bändi päässyt lukuisten vokalisti vaihdoksineen enää koskaan vastavaan lentoon. Viimeksi muuten hoilaajaa vaihdettiin viime kesänä. Vain muutamaa päivää ennen Oulun Qstockin keikkaa.
Varsinkin huoraaminen Rap-artisti Public Enemyn kanssa sai Anthraxin fanien niskavillat pystöön, mutta toki sitä teki myös Slayer ja eteenkin Kerry King. Siinäpä teille vatipäät mietittävää, missä videossa King käy kitaroineen pyörähtämässä? Vastaukset vieraskirjaan.
Mielipide juttujahan nämä ovat, mutta kyllä tämä kuuluu ehdottomasti sinne Puppetsin, Legacyn ja Reign in Bloodin rinnalle. Toki sinne menee muitakin, mutta niistä, ja ainakin Testamentin Legacystä myöhemmin.
Levy on muuten omistettu edesmenneelle Metallica basisti Cliff Burtonille.
Efilnikufesin (Nisefukinlife)!!
torstaina, marraskuuta 19, 2009
Heil Varg, Heil Burzum
Uusi Burzum levy siis tulee sittenkin. Suurella mielenkiinnolla jäämme odottamaan mitä tämä tuotos pitää sisällään. Ambient häröilyä, vai sitä itseään.
keskiviikkona, marraskuuta 18, 2009
Mediapeliä
En voi olla palaamatta vielä tähän H1N1 hysteriaan, mikä tuntuu leviävän nyt täysin käsiin. Kuten aikaisemmin tarinoin kuinka valitettavaa on, että siihen joku kuolee, niin todellisuudessa joka vuosi kuolee ihmisiä normaaliin influenssaan, ellei jopa suurempikin määrä. Ja aivan kuten tässä sikainfluenssassa, nämä kuolintapaukset ovat jo olleet ns. toisen taudin kourissa, ja näin olisivat kuolleet jokatapuksessa jopa sääsken pistoon. Ehkä vähän yliampuva vertauskuva, mutta juuri sellainen, joka tätä ihmisen typeyyttä kuvastaa tämä taudin kohdalla.
Tämän hysterian pääsyyllinen on media. Tuo kaikkivoipa totuuden torvi, joka saa totuuden kuullostamaan epätodelliselta, sillä järjettömällä paisuttelulla, joka ennenkaikkea ruokkii tätä hysteriaa. Lehtien kirkuvat otsikot mässäilevät näillä harvoilla kuolitapauksilla, ja nyt kun niitä ei enää viime päivinä ole kohdalla sattunut, niin nyt ihmisten päähän iskostetaan uhkakuvia roketteen loppumisesta ja varsinkin sen "hirrrrrveistä" jälkioireista.
Tämä paisuttelu juuri saa ihmiset sairaanloisen sekaviksi päivänselvästä asiasta. Eli oireet kun ovat pääpiirteittäin erit, mitä normaali influensassa. Ja kun tauti on jo polveutunut, on mahdollista, että tauti saattaa olla normaali kuume yms. siihen perinteiseen flunssaan sopivat taudinkuvat. Kaikkihan riippuu täysin ihmisestä, ja sen vastustuskyvystä.
Yritäppä nyt sitten järkeillä kaikille, että mikä on sitten mikäkin, mutta älkää nyt perkele huudelko, että sillä on nyt se kauhea tauti nimeltä sikainfluenssa, kun sillä vuotaa nenä, ja lämpöakin tuntui vähän yli normaalin olevan. Eli hakeutukaa sinne hoitoon, jos sitä kuumetta tosiaan on, ja hengeä ahdistaa. Raju oksentelu kai kuuluu kanssa kuvaan, jos se ei sitten ole itseaiheutettua lääkkeeksi nautitusta kuumasta rommista. Ja mitä siihen rokotteeseen tulee, nin sitä päivystystä ei kannata tukkia sem takia, jos se pistoskohta kipeytyy. Niin se yleensä tekee, eikä suinkaan halvaannuta. Korostan siis edelleen. NYT SE SAATANAN JÄRKI PÄÄHÄN!!!
Se täytyy myöntää, että tämän rokotteen kanssa on monissa kunnissa mennyt homma ns. perseelleen, mistä lehdistö nyt viime päivinä on alati kirjoitellut, mutta mielestäni se tällä alueella hoidettiin, ainakin lapsille, yksinkertaisen fiksusti. Tähän tarvittiin vain vakituisesti järjestetty kirjainjono, jota kutsutaan myös nimellä aakkoset. Tämän järjestelmän mukaan kun laitetaan sukunimet listalle eri kellonajoille, niin homma tapahtuu. Tätä ei ilmeisesti jokapaikassa olla otettu huomioon. Eli siis sitä, että numerot ja kirjaimet ovat erillaisia. Ainakin armaassa kotimaassamme Suomessa. Venäjällähän näin ei välttämättä ole.
Ihmisiä siis viedään, kuin sikaa narussa, ja narun nokassa seisoo ylpeänä media. Toki tässä asiassa on se puoli, että jostain se toimittajienkin on se leipä kotiin revittävä. Vaikka sitten tällaisella typerällä uutisoinnilla.
PS. Molemmille mukuloille on annettu rokote, ja molemmat vielä kävelevät, ja varsin eläväisiä ovat noin muutoinkin. On se vain kummalista.
Tämän hysterian pääsyyllinen on media. Tuo kaikkivoipa totuuden torvi, joka saa totuuden kuullostamaan epätodelliselta, sillä järjettömällä paisuttelulla, joka ennenkaikkea ruokkii tätä hysteriaa. Lehtien kirkuvat otsikot mässäilevät näillä harvoilla kuolitapauksilla, ja nyt kun niitä ei enää viime päivinä ole kohdalla sattunut, niin nyt ihmisten päähän iskostetaan uhkakuvia roketteen loppumisesta ja varsinkin sen "hirrrrrveistä" jälkioireista.
Tämä paisuttelu juuri saa ihmiset sairaanloisen sekaviksi päivänselvästä asiasta. Eli oireet kun ovat pääpiirteittäin erit, mitä normaali influensassa. Ja kun tauti on jo polveutunut, on mahdollista, että tauti saattaa olla normaali kuume yms. siihen perinteiseen flunssaan sopivat taudinkuvat. Kaikkihan riippuu täysin ihmisestä, ja sen vastustuskyvystä.
Yritäppä nyt sitten järkeillä kaikille, että mikä on sitten mikäkin, mutta älkää nyt perkele huudelko, että sillä on nyt se kauhea tauti nimeltä sikainfluenssa, kun sillä vuotaa nenä, ja lämpöakin tuntui vähän yli normaalin olevan. Eli hakeutukaa sinne hoitoon, jos sitä kuumetta tosiaan on, ja hengeä ahdistaa. Raju oksentelu kai kuuluu kanssa kuvaan, jos se ei sitten ole itseaiheutettua lääkkeeksi nautitusta kuumasta rommista. Ja mitä siihen rokotteeseen tulee, nin sitä päivystystä ei kannata tukkia sem takia, jos se pistoskohta kipeytyy. Niin se yleensä tekee, eikä suinkaan halvaannuta. Korostan siis edelleen. NYT SE SAATANAN JÄRKI PÄÄHÄN!!!
Se täytyy myöntää, että tämän rokotteen kanssa on monissa kunnissa mennyt homma ns. perseelleen, mistä lehdistö nyt viime päivinä on alati kirjoitellut, mutta mielestäni se tällä alueella hoidettiin, ainakin lapsille, yksinkertaisen fiksusti. Tähän tarvittiin vain vakituisesti järjestetty kirjainjono, jota kutsutaan myös nimellä aakkoset. Tämän järjestelmän mukaan kun laitetaan sukunimet listalle eri kellonajoille, niin homma tapahtuu. Tätä ei ilmeisesti jokapaikassa olla otettu huomioon. Eli siis sitä, että numerot ja kirjaimet ovat erillaisia. Ainakin armaassa kotimaassamme Suomessa. Venäjällähän näin ei välttämättä ole.
Ihmisiä siis viedään, kuin sikaa narussa, ja narun nokassa seisoo ylpeänä media. Toki tässä asiassa on se puoli, että jostain se toimittajienkin on se leipä kotiin revittävä. Vaikka sitten tällaisella typerällä uutisoinnilla.
PS. Molemmille mukuloille on annettu rokote, ja molemmat vielä kävelevät, ja varsin eläväisiä ovat noin muutoinkin. On se vain kummalista.
perjantaina, marraskuuta 13, 2009
Videot viikonlopuksi
Jo lähes traditoksi paisunut videot viikonlopuksi jälleen kerran. Paskaa maan ja helvetin välistä, ja useinhan se menee tuohon jälkimmäisenä mainittuun.
Ensimmäisenä Dark Funeral from länsinaapuri. Dark Funeral ei oikein ole koskaan purrut, eikä potkinut minua munille. Tasapaksua nopeaa sahausta. Tosin näissä uusimmissa on jo muutakin, kuin sitä monotonista sahausta. Tietyissä olosuhteissa jopa pidän niistä suvanteisista Dark Funeral biiseistä, kuten tämä. Tämä on muuten tulevalta levyltä, ettäs tiedätte. Kivoja melodia -kulkuja.
Sitten punkkia! Wolfbrigade...vai onko tämä edes punkkia, mutta jos olisi, ja jos soittaisin punkkia niin se voisi olla tällaista, sillä seurauksella vain jos tämä sitä olisi. Mukavan angstista.
Ensiferum ollaankin jo täällä käyty läpi, mutta uutta videota kun on, niin pannaan niitä sitten saatana esille. Ei tämä edelleenkään vedä vertoja niille ensimmäisen kokopitkän ralleille, vaikka mukavan iloista kaljoittelu musaa onkin.
Ensimmäisenä Dark Funeral from länsinaapuri. Dark Funeral ei oikein ole koskaan purrut, eikä potkinut minua munille. Tasapaksua nopeaa sahausta. Tosin näissä uusimmissa on jo muutakin, kuin sitä monotonista sahausta. Tietyissä olosuhteissa jopa pidän niistä suvanteisista Dark Funeral biiseistä, kuten tämä. Tämä on muuten tulevalta levyltä, ettäs tiedätte. Kivoja melodia -kulkuja.
Sitten punkkia! Wolfbrigade...vai onko tämä edes punkkia, mutta jos olisi, ja jos soittaisin punkkia niin se voisi olla tällaista, sillä seurauksella vain jos tämä sitä olisi. Mukavan angstista.
Ensiferum ollaankin jo täällä käyty läpi, mutta uutta videota kun on, niin pannaan niitä sitten saatana esille. Ei tämä edelleenkään vedä vertoja niille ensimmäisen kokopitkän ralleille, vaikka mukavan iloista kaljoittelu musaa onkin.
keskiviikkona, marraskuuta 11, 2009
Top 100 levyt Nro 82: Metallica - Kill 'Em All
Tämä levy on varmasti ruodittu jo jokapaikassa tuhanteen kertaan puhki, joten en tälle palstatilaa paljoa anna. 1983 julkaistu Metallica debyytti on kaikessa karuudessaan varmasti yksi niistä albumeista, jotka Venomin Welcome to Hell:in ja Slayerin Reign in Bloodin on eniten vaikuttanut tämän päivän, jo varsin populaariseen metalli musiikkiin.
Levy on täynnä klassikoita. Jo ensimmäinen Hit The Lights esittelee tuolloin jotain ihan uutta. Trash/Speed metallia. Four Horseman, Motorbreath ja tylsähkö Jump in a Fire jatkavat samaa rataa, eli tähän päivään verrattuna varsin paskaista metallia, mutta hyvää sellaista. Cliff Burtonin bassosooloilu karmivalla säröllä jatkaa tästä, mikä yhdistyy Whiplashiin. Levyn nopeimpaa biisiin, joka kuuluu keikkasettiin vielä 26 vuotta myöhemminkin. Eikä pidä unohtaa Seek&Destroyta, eikä No Remorsea. Klassikoita nämäkin kaikessa yksinkertaisuudessaan, mitä tämän päivän metalli musiikissa jää yllättävän usein kaipaamaan.
Levy on myös Metallicaa aidoimmillaan. Jopa klassikoiden klassikossa, eli Master of Puppetsissa alkaa se tietty kaupallisuuden ja tuotetun maku olla, vaikka niin loistava levy onkin. Tässä sitä ei ole. Päinnvastoin. Kyllä tämän rinnalla kalpenee edelleen moni tämän päivän Trash -akti, joka väenvängällä yrittää kuullostaa TrueTrashiltä.
Kyllä tätä kelpaa edelleen kuunnella. Kaikin puolin loistava, jos lasketaan, että tämä oli todellakin debyytti. Ride The Lightning olikin jo toista maata, mutta ei minun Metallica topissa pääse tämän yli. Puppets tottakai on se selvä nro: Uno!
Levy on täynnä klassikoita. Jo ensimmäinen Hit The Lights esittelee tuolloin jotain ihan uutta. Trash/Speed metallia. Four Horseman, Motorbreath ja tylsähkö Jump in a Fire jatkavat samaa rataa, eli tähän päivään verrattuna varsin paskaista metallia, mutta hyvää sellaista. Cliff Burtonin bassosooloilu karmivalla säröllä jatkaa tästä, mikä yhdistyy Whiplashiin. Levyn nopeimpaa biisiin, joka kuuluu keikkasettiin vielä 26 vuotta myöhemminkin. Eikä pidä unohtaa Seek&Destroyta, eikä No Remorsea. Klassikoita nämäkin kaikessa yksinkertaisuudessaan, mitä tämän päivän metalli musiikissa jää yllättävän usein kaipaamaan.
Levy on myös Metallicaa aidoimmillaan. Jopa klassikoiden klassikossa, eli Master of Puppetsissa alkaa se tietty kaupallisuuden ja tuotetun maku olla, vaikka niin loistava levy onkin. Tässä sitä ei ole. Päinnvastoin. Kyllä tämän rinnalla kalpenee edelleen moni tämän päivän Trash -akti, joka väenvängällä yrittää kuullostaa TrueTrashiltä.
Kyllä tätä kelpaa edelleen kuunnella. Kaikin puolin loistava, jos lasketaan, että tämä oli todellakin debyytti. Ride The Lightning olikin jo toista maata, mutta ei minun Metallica topissa pääse tämän yli. Puppets tottakai on se selvä nro: Uno!
perjantaina, marraskuuta 06, 2009
Diagnoosi: Luulotauti!
Nyt kun tämä riivaus ja pahin kulkutauti sitten mustan surman, eli sikainfluenssa kaataa solkenaan porukkaa hautaan, on tämä saatanan soppa valmis.
Länsi-pohjan keskusairaala on suurinpiirtein hätätilassa ja terveyskeskukseen ei luonnollisestikkaan pääse sisään saman vuorokauden aikana. Mikä nyt sitten neuvoksi, kun lapsella on silmätulehdus? Jonottamaan, vai mille vittu tässä nyt pitäisi alkaa. Jopa ykstyinen lääkäri oli tukossa. Ovat rikkaimmat luulotautiset vallanneet sen.
Yleensähän nämä silmätulehdukset pystyy hoitamaan sairaanhoitajat, tai katsomaan mutta kun ovat kuulemma kaikki kiinni näissä influenssa, ja Sikainfluenssa. Vai pitäisikö sanoa wannabe sikainfluenssa? On nimittäin kaikki, joilla vähän nenä vuotaa, jonottomassa piikkiä yms. Perkele mikä hysteria! On toki valitettavaa, että se yksi pieni elämä loppui tämän taudin, tai oikeastaan sen jälkitaudin takia, mutta nyt hei oikeasti järkeä sinne tukan alle. Jos se varaventtiili lievästi vuotaa ja vähän yskittää, ei varmaankaan tarvitse välittömästi singahtaa lääkärin pakeille.
Minun täytyy siis nyt painella illaksi ja todennäköisesti yöksi kahden nappulan kanssa noihin tautipesiin ihan vain sen takia, että kukaan sairaanhoitajista ei viitsi vaivautua 1min. todetakseen sen olevan silmätulehdus, ja näin pyytämään lääkäriä kirjoittamaan reseptiä. Nice! Hyvin pyörii rattaat. Mitenkän tämän maan terveydenhuolto makaa, jos tänne kantautuisi joku ihan OIKEA paha kulkutauti?
Länsi-pohjan keskusairaala on suurinpiirtein hätätilassa ja terveyskeskukseen ei luonnollisestikkaan pääse sisään saman vuorokauden aikana. Mikä nyt sitten neuvoksi, kun lapsella on silmätulehdus? Jonottamaan, vai mille vittu tässä nyt pitäisi alkaa. Jopa ykstyinen lääkäri oli tukossa. Ovat rikkaimmat luulotautiset vallanneet sen.
Yleensähän nämä silmätulehdukset pystyy hoitamaan sairaanhoitajat, tai katsomaan mutta kun ovat kuulemma kaikki kiinni näissä influenssa, ja Sikainfluenssa. Vai pitäisikö sanoa wannabe sikainfluenssa? On nimittäin kaikki, joilla vähän nenä vuotaa, jonottomassa piikkiä yms. Perkele mikä hysteria! On toki valitettavaa, että se yksi pieni elämä loppui tämän taudin, tai oikeastaan sen jälkitaudin takia, mutta nyt hei oikeasti järkeä sinne tukan alle. Jos se varaventtiili lievästi vuotaa ja vähän yskittää, ei varmaankaan tarvitse välittömästi singahtaa lääkärin pakeille.
Minun täytyy siis nyt painella illaksi ja todennäköisesti yöksi kahden nappulan kanssa noihin tautipesiin ihan vain sen takia, että kukaan sairaanhoitajista ei viitsi vaivautua 1min. todetakseen sen olevan silmätulehdus, ja näin pyytämään lääkäriä kirjoittamaan reseptiä. Nice! Hyvin pyörii rattaat. Mitenkän tämän maan terveydenhuolto makaa, jos tänne kantautuisi joku ihan OIKEA paha kulkutauti?
keskiviikkona, marraskuuta 04, 2009
Joku Loiri
Uuno Turhapurolle ei mene hyvin. Ensin meni paras kaveri, eli Härski Hartikainen. Sitten appiukko, ja heti perään vaimo. Pari päivää sitten viikatemies nappasi myös anopin. Kovin kaukana ei ole sekään kaunis päivä, että menee Johtaja U.Turhapuro itsekkin.
Todellisuudessa Turhapuron roolia näyttelevällä moniosaaja Vesa-Matti Loirilla menee varmasti kovempaa kuin ehkä koskaan. Ainakin, jos se mitataan rahallisesti.
Puhutaan nimittäin, että Loiri kuittaisi rahallisesti n. 150-200 000€ meneillään olevasta kiertueesta, ja äkkiä laskettuna arviona kaikkien soittajien ja verojen jälkeen lapaan jäisi taitelijalle itselleen ainakin 100 000. Muikea summa, siitä hyvästä, että tulkitsee jo kerran tehtyjä suomirock "klassikoita".
Minun mielestäni näissä tulkinnoissa on menty jo liian pitkälle. JO kolme levyllistä samaa ähinää ja vaimeaa ärinää. Olisi varmaan vähempikin riittänyt, vai huomattiinko ensimmäisen levyn jälkeen, että vittu tämähän menee jopa kaupaksi. Siinähän ei mitään pahaa ole sinänsä, että levyt myy, päinvastoin, mutta kun ne jotkut kieltämättä ihan loistavatkin versiot olisivat mahtuneet yhdelle albumille, koska valtaosa näistä kappaleista muistuttaa ikävästi toinen toistaan.
Niin tai näin. Veikkaampa, että tämä jäänee jopa viimeiseksi kiertueeksi jonka Loiri koskaan tekee. Miestä kun katsoo, on aika vaikea nähdä häntä enää kaatuilemassa elokuvissa. Jotain vakavampaa roolia kai voi olla odotettavissa, joka sekin kyllä mieheltä onnistuu vallan mainiosti.
Kai tällä Ivalo–Inari–Kasari -kiertueella kerätään eläkekassa nyt täyteen, koska niillä ikuisilla Eino Leino tulkinnoilla se tuskin olisi onnistunut, koska ei se tähänkään päivään mennessä onnistunut. Mutta jos ei tajua lopettaa ajoissa, on vaarana tulla ihmisille ähky. Sen verran mediassa Loiri on nyt viime kuukausina ollut.
Hieno taiteilija jokatapauksessa, mutta muistaisi nyt, että siinä viimeisessä palttoossa kun ei ole taskuja, niin kannatteneeko ajaa keskinkertaisille tulkinnoilla itseään ihan loppuun. Nyt kannattaisi panna huilu pussiin, ja painua Inariin ihmettelemään maailman menoa. Niin minä tekisin.
Todellisuudessa Turhapuron roolia näyttelevällä moniosaaja Vesa-Matti Loirilla menee varmasti kovempaa kuin ehkä koskaan. Ainakin, jos se mitataan rahallisesti.
Puhutaan nimittäin, että Loiri kuittaisi rahallisesti n. 150-200 000€ meneillään olevasta kiertueesta, ja äkkiä laskettuna arviona kaikkien soittajien ja verojen jälkeen lapaan jäisi taitelijalle itselleen ainakin 100 000. Muikea summa, siitä hyvästä, että tulkitsee jo kerran tehtyjä suomirock "klassikoita".
Minun mielestäni näissä tulkinnoissa on menty jo liian pitkälle. JO kolme levyllistä samaa ähinää ja vaimeaa ärinää. Olisi varmaan vähempikin riittänyt, vai huomattiinko ensimmäisen levyn jälkeen, että vittu tämähän menee jopa kaupaksi. Siinähän ei mitään pahaa ole sinänsä, että levyt myy, päinvastoin, mutta kun ne jotkut kieltämättä ihan loistavatkin versiot olisivat mahtuneet yhdelle albumille, koska valtaosa näistä kappaleista muistuttaa ikävästi toinen toistaan.
Niin tai näin. Veikkaampa, että tämä jäänee jopa viimeiseksi kiertueeksi jonka Loiri koskaan tekee. Miestä kun katsoo, on aika vaikea nähdä häntä enää kaatuilemassa elokuvissa. Jotain vakavampaa roolia kai voi olla odotettavissa, joka sekin kyllä mieheltä onnistuu vallan mainiosti.
Kai tällä Ivalo–Inari–Kasari -kiertueella kerätään eläkekassa nyt täyteen, koska niillä ikuisilla Eino Leino tulkinnoilla se tuskin olisi onnistunut, koska ei se tähänkään päivään mennessä onnistunut. Mutta jos ei tajua lopettaa ajoissa, on vaarana tulla ihmisille ähky. Sen verran mediassa Loiri on nyt viime kuukausina ollut.
Hieno taiteilija jokatapauksessa, mutta muistaisi nyt, että siinä viimeisessä palttoossa kun ei ole taskuja, niin kannatteneeko ajaa keskinkertaisille tulkinnoilla itseään ihan loppuun. Nyt kannattaisi panna huilu pussiin, ja painua Inariin ihmettelemään maailman menoa. Niin minä tekisin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
