Neuroottisia traumoja.

Vanhemmalla tyttäristäni on neuroosi. Tai oikeastaan niitä on lukemattomia. Aamurutiinit menee samalla kaavalla, syönnit, nukkumaan menot noudattavat myös samoja rituaaleja ja kaavoja. Eli toisinsanoin kaikki tehdään aina samalla tavalla aamusta iltaan, ja päivästä päivään. En tiedä kuinka yleistä tämä on, kun en noita pieniä ihmisiä ole isoiksi aiemmin kasvattanut. Luulisi tämän olevan raskasta, mutta kun ei itse voi muistaa oman lapsuuden aikoja, on hankalaa tietää tuntemuksia oman lapsen päässä.

Otetaan esimerkiksi aamutoimet: Aamun pikku kakkonen, kupillinen hedelmämuroja, ilman maitoa kuivana kupista napsien. Päiväkoti vaatetuksen pukee allekirjoittanut. Muut eivät saa osallistua. Hiukset kampaa synnyttäjä, jota lähes aina myös Äidiksi kutsutaan. Haalari vedetään niskaan itse. Ja kun minä yleensä vien nuo munapusseistani itäneet ihmistä muistuttavat oliot tarhaan, pitää tämän samaisen synnyttäjän tulla mukaan, vaikka suunta on eri. Odotappas, jos näistä rituaaleista poiketaan, on huutomyrsky valmis. Sitä yleensä kestää hetken, ennen kuin sopeutuminen tilanteeseen ja siihen, että tähän poikkeamaan ei voida vaikuttaa, ymmärretään. Hakeeko lapsi sitten tällä jonkinlaista turvallisuuden tunnetta, kuten sen epäilen olevan? Tätäkään ei voi tietää. Pitäisi kai kirjautua jollekkin lukemattomista vauvapalstoista jakamaan kokemuksia. Ehken kuitenkaan.

Lapselleni on jäänyt myös traumoja. Viimeisimpänä tämä Helsingissä sattunut junan vaunujen irtoaminen jonka seurauksena vaunut valuivat hotellin ala-aulasta sisään. Eräänä iltana leikimme junaa, ja tiedustellessani milloin juna mahtaa lähteä, oli vastauksena seuraava: " Ei voida lähteä, koska juna on peruuttanut seinään, ja juna pitää korjata" Tämän samaisen tapahtuman johdosta sen legendaarisen Brio:n puujunatkin ovat aika ajoin törmäilleet pitkin meidän huushollin seiniä. Traagisesti on siis tämä kuitenkin harmiton kolahdus koskettanut pienen lapsen sielunelämää. Ei siis enää pysty uutisiakaan seuraamaan, ettei lapsi ottaisi niistäkin vaikutteita, ja minun tietääkseni kyseinen lapsi ei ole edes koskaan uutisia katsonut, mutta kuuloelimet tuntuvat toimivan, mitä olen tämän päällä olevan uhmaiän seurauksena epäillyt.

Eli pitää siis kääntää uutisten tullen kanavaa, ettei meillä kohta leikitä Haitin maanjäristystä. Se ei ehkä ole enää leikin asia.