I Got the Fever

Autokuume on perkeleellinen tauti, johon ei ole vielä tähän päivään mennessä parantavia rohtoja löytynyt. Yksi rohto minulle kuitenkin toimii. Eli kun ottaa lompakon kauniiseen karvaiseen käteen ja hieroo sillä otsaa, niin tuo vanha ontuva rämä tuossa parkkipaikalla alkaa näyttää varsin hyvältä vaihtoehdolta.

Fakta on kuitenkin se, että jonkinnäköinen kiesi tulisi vanhan tilalle hankkia ennen kuin tämä nykyinen leviää käsiin. Nimittäin kun huonompi puolisko kulkee linja-autojen aikataulujen puitteissa duunissa Torniossa ja minä Veitsiluodossa, tulee nykyiseen mittariin roppakaupalla kilometrejä. Sanomattakin on selvää, että tuollainen 20.vuosijuhlaa viettävä autoksi kutsuttu ei välttämättä sitä enää kestä ja laskelmieni mukaan huoltoihin uppoasi sievoinen summa, eli reilusti auton arvon ylittävä €urosumma. Positiivisena seikkana täytyy sanoa, että ruostetta tästä ranskan autoteollisuuden "helmestä" ei löydy. Kiitos sinkityn rungon, jota ei ilmeisesti säästösyistä enää näinä aikoina autoissa nähdä.

Toinen merkittävä seikka mahdollisen uuden käytetyn auton ostoon on tila ja varsinkin sen alati kasvava puute. Tytöt kun kasvaa kokoajan, alkaa jalkatila turvaistuimien kanssa olla kortilla. Peräkonttiinkin olisi hyvä saada mahtumaan jotain, vaikka lastenrattaita ei enää varsinaisesti tarvitse. Ja miksei sitä tilaa tarvitsisi vaikka automatkan tekoon, jota ei nykyisellä villeimmissä unelmissakaan uskalla edes harkita. Ajatus tienposkessa perkeleen selän takana on koettu, eikä sitä toista kertaa välttämättä halua tehdä. Toisaalta ei kauheasti houkuta perheen kanssa autolomailu noin muutenkaan huutavine lapsineen, mutta miksei kohtuu matkan päähän sitä voisi jopa harkita.

Jouten ollessani olen internetin syövereistä kotteroita etsiskellyt ja erillaisia rahoitus tapoja tutkinut siinä määrin, että olen vakuuttunut ainakin siitä, että vaihtoehtoja on lukemattomia ja paketti leviää sen myötä, mitä enempi näihin asioihin käytetyn/uuden auton ostoon tutustuu. Hyvät neuvot olisi tarpeen.
Viimeistä väriä hiuksiin pukkaa ainakin autoon käytettävä hinta. Onko järkeä ostaa loppuun poljettua esim. Volvoa hintaluokassa 5000-10000€, jonka pellin alle saa upottaa muutamassa vuodessa saman verran rahaa? Mercedes kiinnostaa aina, mutta inflaatio on iskenyt niidenkin luotettavuuteen ja samainen tapahtuu silloin myös lompakolle.
Järkevin taitaisi olla joku Japanilainen. Mazda 6 olisi kai varsin etevä peli ja ulkonäkökin miellyttää silmää. Japseissahan on aina ollut tuo varustepuoli kunnossa, mutta koskaan ne eivät ole mitään häävejä ajaa.
Toisaalta jos autoon upottaa tuollaiset 20000€, eli suhteellisen uuteen, on auto taas niin sähköistetty ja tietokoneen takana, että suurinpiirtein pieni oikosulku lampussa jättää koko paskan tien poskeen, ja siinäpä sitä taas autoineen ollaan - tienposkessa.

Puuuh! On tämä vain vaikeaa, varsinkin kun ei ole rahaa. Taidan ostaa ihan oikean hevosen.