Kun sitä on aina ihmisiä jotka ei ole vuorotyötö tehnyt, ajattelin käydä kierron, eli seeman läpi näin päiväkirja muodossa. Ja onpa sitä luettavaa heikkoina hetkinä itsellekkin. Ainakin silloin, kun se työttömyys taas lehtien tippuessa saapuu.
AAMU nro: 1
Eilen illan ahdisti. Tieto ensimmäisen aamun riemusta pystyy pilaamaan lähes aina viimeisen vapaan. Univelat sain korjattua oikeastaan vasta keskiviikon ja torstain välisenä yönä. Vanhuus ei tule yksin. Pakki oli myös sekaisin, mutta se johtunee eilisestä Orkidean kukassa nautitusta pitsasta. Herättää kummastusta, jos ruokasali on täynnä porukkaa ja ruoka tulee kolmessa minuutissa pöytään ja pitsa on keskeltä lähes jäässä! Jep jep!
Yö tuli nukuttua töitä tehdässä, eli tein töitä unessa. Alitajuntani näemmä prakaa.
Itse työpäivä sujui varsin leppoisasti. Paperikone 5. seisoi jonkin paineilmakeskuksen kärähdettyä, joten vain yksi kone oli ruokittavana. Päivä meni lähinnä siivoillessa ja paskaa länkyttäessä. Loppumetreillä mestari soitti ylitöihin, joka sovelletaisiin käytäntöön 5.6. Passaa, sanoin kuin partiopoika. Onhan kyseessä sunnuntai päivä, eli 200% pukkaa rääpyä tilille. Aamu ja ilta tulisi lusia putkeen, mutta mieltä lämmittää se, että se tekee eurooppalaisessa valuutassa n. kahden kuukauden opintuen, ja suoraan lapaan. Huomenna päivä uusi.