Kun aikaisempina vuosina olen pähkäillyt pää punaisena ja panikoinut, että natsaakohan kesätyöt kohdalle, ei tänä vuonna näköjään ehtinyt edes käyttää asiaa mielen vieressäkään. Nyt nimittäin yllättäen hiomolta soitettiin kesäksi töihin. Hyvissä ajoin olivat liikkeellä, ja syyksi ilmoittivat, että hyvät miehet varataan ensimmäisinä. Heräsikin kysymys: milloin herrat ovat alkaneet lipittämään duunarin persettä?!.
Rehellisesti sanottuna aikomukseni kesätöiden suhteen oli toinen. Itseasiassa petasin jopa työharjoitteluni niin, että voisin jatkaa sujuvasti harjoittelupaikassa palkoillisena, eli Paperikoneella. Tarkemmin superkalanterilla. Olin jopa niin varma asiasta, että en edes hakenut Metsä-Botnialla, tosin toiseen saman saaren konserniin, eli Kemiartin kartonkitehtaalle kyllä hakemuksen näpytin.
Ei minulle ole mitään antipatioita Botniaa kohtaan, mutta opintojeni kannalta, olisi hyvä tietää alasta muutakin, kun kuluttaa polttoöljyä puunsyöttökoneella, mihin ilmeisemmin olisin "joutunut". Noin muutoinkin haluan työssäni olevan monialaisesti enemmän haastetta. Toki tulevaisuudessa pitänee kaikkeen suostua, ja rahaahan saa aina, kun portista sisään astelee.
Vaikka kesätöiden onnistumisen epäonnistuminen harmittaa(vituttaa) ison eläimen verran, pitää olla tyytyväinen, että töitä on. Hiomon ilmapiirihän on jo tuttu parilta vuodelta, mutta mielelläni olisi tehnyt hyvää ainakin CV:lle työskennellä välillä muuallakin. Lompakolle se tekee hyvää jokatapauksessa.
Työharjoittelua on vielä jäljellä...reilusti. Vielä vapulle asti, mutta sen jälkeen sitten kuljetaan Veitsiluodossa verokortilla. Motivaatio harjoitelun suhteen tasan nolla. Onneksi opinnäytetyö alkaa olla hyvällä mallilla ja näin myös koko koulu yleensäkin.