Kuulumisia

Se on helmikuukin pyörähtänyt almanakasta. Kevättä kohden siis mennään kovaa vauhtia, tosin talveahan vielä riittää maaliskuulle. Valkoista paskaakin on taas tullut viime aikoina kiitettävästi. Nollasta kahteenkymmeneen pakkasasteseen on menty. Kummaksi mennyt nämä talvet. Eipä ollut markka-aikana tällaista.

Tänään oli viimeinen koulupäivä, ainakin näin epävirallisen virallisesti. Epävirallisesti tarkoittaa siis, että koulunpenkkiä ei tarvitse enää kostuttaa persehiellä.
Loppuaika olisikin sitten työharjoittelua. Aina 1.6 asti, jos ei sitä ennen napsahda plakkariin kesätöitä. Perseestä kulkea taas töissä orjana ilman rahallista korvausta, mutta eiköhän se kunnialla mene, ja kiitos seisoo lopussa. Eli prosessinhoitajan paperit odottavat keväällä, ja hyvillä arvosanoilla kaiketi. Se kai on tärkeää, jos meinaa joskus saada muka töitäkin noista monikansallisista metsä yhtiöistä. Tosin eipä niillä papereillä ole niitä ennenkään saatu, ja tuskin vastaisuudessakaan.

Kuten tässä blogissa monesti on kirottu ajan kulumisen nopeutta, en voi ohittaa sitä seikkaa tälläkään kertaa. Pari vuotta meni taas kuin siivillä. Tämä päivä oli sinänsä sillä tapaa jopa haikea. Tuntuu typerältä ajatukselta, että ensi syksynä ei toivon mukaan tarvitse opinahjoon sännätä.

Opinnäytetyö kuluttaa tällä hetkellä lyyristä intoani, eli voi olla, että tänne ei vastenkaan tule päivityksiä, tai sitten tulee. Koko blogi tuntuu muutenkin varsin turhalta kapistukselta nykyään paristakin syystä. Tätä ei enää kukaan lue, mikä on sivuseikka, mutta yhtenä seikkana on se, että sosiaalinen media on ehkä ajanut tämän ohi. Tässä tapauksessa se on saastan kehto nimeltä Facebook.

Katellaan nyt vielä. Palautetta voi siltä tuonne vieraskirjaan antaa.