Yö Nro:2

No eipä tullut sitten nukuttua eilen niitä päiväpainajaisia. Puhelimet ja ovikellot soi suurinpiirtein heti kun saavutin unen ja valveilla olon välitilan. Lisäksi tämö etova kuumuus edesauttoi myös, ettei vahingossakaan pystyisi nukkumaan.

Työpäivä (yö) oli oikeastaan toisinto edellisestä, kun toinen ruokittaista vuorostaan seisoi. Tunnelmakin oli jopa harras, joku ilmesisesti johtui väsymyksestä. Lämmintä piisasi. Pää märkänä, kun tupakkapaikalle istui.

Ensi yönä on se vuoroista persein. Eli järjestyksessään se kolmas. Tieto siitä, että vielä yksi yö nakuttaa takaraivossa, mutta onnekseni pääsen kahdeksi viimeiseksi yöksi massaosastolle. Siellä on onneksi viileää, mutta yksinäistä. Kumman sitä sitten laskee eduksi...