Syksy tuli kesää odotellessa

Vitutuskäyräni alkaa jälleen muistuttamaan pystysuoraa. Syy tähän käyrän äkilliseen vertikaali asentoon on töiden loppuminen. Eli taas se vitun ralli työvoimatoimistossa voi alkaa. Itseasiassa se alkaa jo tänään ilmoittautumisen muodossa. Vittu, miten raivostuttaa valmiiksi se vitun kysely ja varsinkin se kaikenmaailman perseilykurssien tuputus. Tapan saatana!

Mitä sitten jäi miehekkäiden känsien ja muutamaa kiloa kevyemmän ruhon lisäksi kesästä lapaan? Ei paljon mitään. Tuulen huuhtoma perse korkeintaan, koska rahat meni suurinpiirtein kaikki johonkin muuhun, vaikka ei tullut edes viettettyä aikaa juottoloissa. Tämä erhe pitää korjata lähiaikoina. Luulevat vielä päässeen minusta eroon perkeleet. Luulo ei ole tiedon väärtti urpot!

Entäpä ne työt sitten? Alun käynnistysmis vaikeuksien jälkeen tulimme varsin hyvin Jörönkin kanssa toimeen. Kunhan vain muisti olla kiusaamatta tätä pientä veikeää olentoa. Olimme itseasiassa hänen epäsolidaarisuudestaan huolimatta yllättävänkin tehokas ja hyvä aisapari. Paita ja perse suorastaan, jossa Jörö edusti persettä. Paiskattiinpa siinä eilen jopa kättä viimeisen päivän kunniaksi. Siinä pienessä hetkessä oli mielestäni mukana pieni tunnelataus. Ehkä.

Mitä seuravaksi? Vastaus taitaa olla se, että viime talven ahdistus ja alakulo nostaa pikkuhiljaa rumaa päätään, jos ei sitten työrintamalla puhulla myötätuuli. Ei minun tuurilla, mutta itseluottamukseni sai ladattua kuitenkin kesän aikana akkunsa suhteellisen täyteen, joten eiköhän tätä muutaman kuukauden jaksa. Pakko. Ei ole vaihtoehtoja.

Mitä tänään? Jos sitä ottaisi sittenkin jo tänään pari börstaa ja lähtisi Soikkelin kaveriksi (juttukaveriksi lähinnä) laittamaan ja hyvästelemään vanhaa kilparatsua eli Starlettia lähtökuntoon. Näyttäisi vahvasti siltä, että tiimiin ilmestyy Bemarin lisäksi myös edestä raapiva kilvanajo ajoneuvo. Mielenkiintoista.