Puhelinlangat laulaa

Mittani alkaa olla täysi näistä puhelinmyyjistä. Tällä hetkellä kello on n. 11.20 ja olen saanut jo 3 puhelua lehtifirmoilta ja yhdeltä vammaisjärjestöltä, joka sekin, yllätysyllätys, kaupitteli jotain lehteä. Kuppi kellahtaa nurin, kun tämä alkaa olla taas jokapäiväistä. Tästä puuttuu enää, että joku hihhuli tulee tuputtamaan oveni taakse jotain uskontoa ja ripittämään, kuinka elän huonoa elämää ilman tätä mahtavaa jeesustelu juttua josta hänen nuppi on mennyt jo sekaisin. Se voisi olla hänen viimeinen ovensa, mihin lässytyksineen erehtyy. Perkele! Lopetetaanhan sitä eläimiäkin.

Ensimmäisessä yhteydenotossa minulle, heidän mukaansa oikein erinomaiselle asiakkaalle tarjottiin Apu- lehteä. Sehän se on varsin mainio lehti...VITTU JOS ON SATAVUOTIAS!!! Myyjän harmiksi en tilannut.

Toisessa puhelussa, joka tuli A-lehdestä, tarjottiin suurinpiirtein kuuta ja muita taivaankappaleita kylkiäisiksi, jos jotain erehdyn tilaamaan heidän paskalafkansa paskoista paskalehdistä. Tässä puhelussa ei "myyntitykki" päässyt käsikirjoitustaan edes loppuun, kun jo tempaisin vitutuksissani luurin korvaan. Joo-o..tiedetään. Työtänsähän hän vain tekee. Mutta näin tarkemmin ajateltuna, voisi vittu vaikka kohteliaasti kysyä, ennen kuin sen saatanan saarnansa aloittaa, että olisiko minulla mahdollisesti hetki aikaa moiseen paskanjaaritteluun. Saatana! On aikaa, mutta ei sinulle vitun epäkohtelias, heleä ja lipevä puhelinääni.

Miten minusta alkaa tuntua siltä, että lehtimyyjät, ketkä soittelevat jopa viikko toisensa jälkeen, käyvät kanssani väsytystaistelua henkisen tasapainoni järkyttämiseksi. Ovat ilmeisesti onnistuneet, koska alan sitä jo epäillä.

Kolmas puhelu tuli jostain vammaisjärjestöstä. Hyvällä asialla niinkin, mutta neljästä lehdestä, missä todennäköisesti kerrotaan kehitysvammaisten kesäleiristä jossain Ypäjällä, ei mielestäni ole ihan 30€uron arvoista painettua sanaa. Kiitos, mutta ei kiitos. Näihin, sotaveteraanien ja lapsille suunnattuihin keräyksiin tulee joskus osallistuttuakin, mutta en minä tarvitse mitään konkreettista käteeni siitä, jos hyvää hyvyyttäni autan jotain järjestöä. Anteliaisuudesta tulee hyvä mieli, mutta ei tällä tavoin jos sitä avunpyyntöäkin pitää jo lehden muodossa anoa.

Ainahan toki voi olla vastaamatta vieraisiin numeroihin, mutta näin työttömänä pitää yrittää ajatella positiivisesti ja toivoa näiden salaperäisten numeroiden tuovan vaikka työtä tullessaan.

Kiitos!