Kaikki muu, paitsi hevi musiikki on paskaa ja se vasta paskaa onkin osa 3: Fuckin' Slayer

Sohaistaan heti tähän kärkeen ampiaspesää toteamalla, että Slayer on nykyään järkyttävän paska bändi. Slayer ratsastaa mielestäni liikaa vanholla klassikoilla, mitä tekee tosin muutama muukin akti näinä päivinä. Määritelmänä Slayer on yhtäkuin Trash metal, jos nyt lähdetään taas tähän genre- perseilyyn.

Ensikosketus itsellä oli tähän kultti statusta nauttivaan bändiin oli Reign in Blood levy. Samaisena vuonna ilmestyi myös eräs Master of Puppets albumi. Ensi kertaa kuultuna levy aiheutti sellaisen "mitä vittua äsken tapahtui?"-reaktion. Levyhän polkee nimittäin tänäkin päivänä monet levyt aggressiviisuudellaan jänkään. Tapaus on kyllä syöpynyt mielen syövereihin varsin elävästi, niinkuin sen hankkiminenkin. Mursin nimittäin polkupyörällä sotkiessani käteni tuona samana päivämääränä, mutta eipä siitä sen enempää. Kömpelö mikä kömpelö.

Slayerin levyistä sen verran, että Reign in Blood, South of Heaven ja Season in the Abyss hitti hakuisuudestaan huolimatta ovat mielestäni minulle"sitä" Slayeriä mikä antaa kärkkäriä munille. Ja ehkä vielä Divine Interventiokin jossain määrin. Mutta sitten alkoi se pakkopullan leipominen. Toki näillä uusillakin levyillä on vielä niitä hyviä hetkiä, soitto tiukkaa ja meininki muutenkin rienaavaa, mutta aika ajaa kuitenkin lujaa ohi. Jokin särmä puuttuu. Suuria ojanpohijia ei kuitenkaan ole ollenkaan, mikä tekeekin Slayeristä varsin tehokkaan ryhmän.

Täytyy kuitenkin ottaa aina hattu pois ja kumartaa syvästi yhtyeen hienoille luomuksille ja etenkin sille, että yhtye on jatkanut omaa, ehkä jopa jossain määrin kapeaakin polkua jo kunnioitettavat 20 vuotta. Tyylistä ei olla paljoa tingitty.. Sekin pitää muistaa, minkälaisen pioneerityön Slayer on tehnyt maailman metalli musiikille. Kuinkahan moni kellaribändi olisi jäänyt syntymättä ilman Raining bloodin tai South of Heavenin kiljupäissään vedettyjä alku riffejä? Veikkaan, että aika moni.

Slayerin osaksi on myös jäänyt, ns. pakkofanittaminen. Eli sen en pakko olla hyvä, kun se on Slayer. Darkthrone kuuluu samaan kategoriaan. Bändiä hehkutetaan kuola suupielessä kaljaporukoissa, tietämättä tai jopa kuulematta sitä sen enempää. Ja onhan ne hyviä, koska naapurin Perse-Olavin iso broidi niin sanoi. Get a life! Minä sanon rehellisyyden nimissä, että en katso kuuluvani Slayerin suurinpiin faneihin. Mutta vittuako se kellekkään kuuluu.

Jokatapauksessa huhu kertoo, että tuleva levy jää viimeiseksi. Slayerin kohdalla se on kuin suihinotto. Sitä odottaa herkeämättä, kunnes huomaa sen olevan samanlaista tuubaa kuin ennenkin. Kertokoon tuo sen, onko se hyvä vai huono asia.

Ja nämähän on niitä mielipide asioita.

Ei se mitään. Mielelläni minä, jos alakerran ukko suo, kuuntelen ne VITUN kovat biisit ensi sunnuntaina Helsingissä. Pelkkä ajatus Raining bloodin alun rummun pamautuksista saa karvat pystöön.

Tämän videon myötä...Kiitos ja Anteeks!