Ihana päivä!

Se on tehty taas. Nimittäin se syksyinen ja keväinen rituaali. Tosin ei se keväällä tuota niin paljoa harmaata ohimolle, mitä näin ensimmäisillä lumupyryillä, kuten tänään. Puhun nimittäin lempi puuhastani, eli renkaan vaihdosta. Siitä on kieltämättä tällä palstalla jauhettu loputtomiin, eli se siiitä. Sen verran pitää kuitenkin sanoa, että tuo pienoinen vinkka lumisateen kanssa saa aikaan kiitettävän määrän liikettä nivusiin, yms, kehon osiin. Aikaa meni tähän rengasperseilyyn ainoastaan 23min. Mielestäni kohtuu suoritus ainoastaan rengasavainta ja haitaritunkkia hyväksi käyttäen, millä luonnollisesti saa autosta vain yhden kulman ilmaan kerralla.

Oikeastaan tieto siitä, että iltapäivällä on tämä vittu taas edessä, löi mielen vitutuksen autuaaseen tilaan heti aamulla. Kun vielä koulun tupakkapaikalla tajusi askin olevan tyhjä, oli päivän vitustuskäyrä vertikaalisesti hyvin jyrkkä. Mutta vielä se, että en saanut autoani pois koulun parkkipaikalta poislähtiessäni, kun joku saatanan aasi oli ajanut isipapan paskakasan autoni perään. Luonnollisesti, jos molemmilla sivuilla ja edessä on autoja, niin pois pääsy on mahdollista vain ilma teitse, ja tätä ominaisuutta ei 90-luvun alun ranskattarissa ole. Aikansa ne kehotuksestani keskusradioon auton rekisteri numeroa huuteli, kunnes syyllinen löytyi. Paikalle pelmahti pyylevä poika, ja raaputteli lumen alta esiin ensin rekisteri numeron ja pisti tupakaksi. Hienoa. Ensinnäkin ei ilmeisesti ollut, todennäköisesti isipapan auton rekisteri numero jäänyt mieleen, mutta kuka SAATANAN URPO ajaa autonsa noin? Ei saatana edes naiset! Ei edes tyhmät sellaiset. Ja toiseksi. Pistää nyt siinä ihmetellessä tupakaksi. Ja kun luonnollisesti siellä isin uudessa silmäterässä ei saa sisällä polttaa, niin se piti imeä siinä minun pakkivaloja ihmetellessä. Perkele, että meinasi sulaa kotelo siihen paikkaan, mutta tilanne jäi kuitenkin vain keskisormen, tuon kansainvälisestikkin tieliikenteessä käytettyn käsimerkin railakkaaseen heilautukseen. Kosto on suloinen saatanan apina!