Kaataako oppi ojaan?

Niin siinä nyt kuitenkin kävi, että opiskelemaan tässä vanhoilla päivillä joutui. Viimeistään siinä vaiheessa siihen tosiasiaan heräsi, kun opintotuki hakemusta rustailin. Eli huolestuttavasti näyttää nyt siltä, että nivusten raapiminen siirtyy sohvan sijasta pulpetin suojiin.
Perkele! Mitä lähemmmäksi tuo päivä tulee, sitä epävarmemmaksi käy olotila, ainakin sen suhteen, että onko paperiteollisuudella yleensäkkään Suomessa loppupeleissä tulevaisuutta. Ei varmaankaan. Muitakin harmeja on tiedossa. Rahatilanne yllättävästi jälleem huonontuu merkittävästi, koska molemmat opiskelee. Akan ketalekkin palaa siis opinahjoonsa. Näin sitä suomalaisia kannustetaan opiskelemaan. Itseasiassahan tähän opiskeluun työvoimatoimistokin melkeimpä pakottaa ukaaseineen. En kyllä nyt yhtään ihmettele, miksi se halukkuus opiskeluun on aikuispuolella vähäistä. Eihän tuolla opintuella nimittäin elä koirakaan.

Eniten ehkä hirvittää lasten hoitoon vieminen. Raukat eivät ole mummoloissakaan olleet. Vanhempi ehkä 3 yötä ja nuorempi ei vielä ollenkaan. Saapa nähdä, mutta eiköhän nuo perkeleet pärjää. Toivotaan ainakin.

Huomenna olisi sitten tiedossa ralli sprinttiä Ruotsinmaalla tai racing special, kuten svedupellet sen lajimuodon nimeävät, ja sen päälle vielä nuoremman 1v. syntymäpäivät. Mökkeilyäkin olisi tiedossa heti maanantaina, eli kyllä tässä kiirettä pitää, varsinkin kun eunukin kanssa ollaan jälleen halkaistu milliä kodinhoitohuoneen kaapistojen kanssa. Puuuh! Se on kuulkaa hommaa se!

Mutta vetäkääpä te vaikka vittu päähän silläaikaa!