Olin vähän kahden vaiheilla tämän levyn suhteen, että kuuluuko tämä yleensä metalli musiikin kategoriaan, vai tämän päivän Suomi-rokkiin. Ei varmaankaan tähän ensin mainittuun, jos tätä heiltä itseltään kysytään, mutta eipä kysytä. Siispä Kotiteollisuuden Kuolleen kukan nimi on levy nro:84.
Oli tämä nyt raskasta junttirokkia tai mitä hyvänsä,tällä levyllä yhtye muuttui suoraviimaisemmaksi, melodisemmaksi, ja sanoituksellisesti selkeämmäksi niin, että se tyhminkin pohjalainen tajuaa mikä on homman nimi. Ja hommahan alkaa mainiolla Valtakunta biisillä, jonka yksinkertainen pääriffi on silkkaa rautaa. Vuonna Yksi ja Kaksi, Rakastaa/Ei Rakasta ja Kielletyn Puun Hedelmä seuraavat samaa yksinkertaisen viitoittamaa tietä, osoittaen, että myös kitara on lyömäsoitin.
Tuosta voidaankin nopeasti päätellä, että mitään varsinaisia virtuoosejahan nämä muusikot tässä orkesterissa eivät ole, ja myöntävät sen itsekkin. Puhumattakaan Hynysen laulutaidoista.
Levyn alkupuolen kappaleet toimivat siis paremmin ja ovat edelleenkin keikkaseteissä mukana. Levyn lopussa on muutaman hieman "hartaampi" veisu, mutta viimeinen kappale, eli Satu peikoista on ehkä yksi parhaista Kotiteollisuus biiseistä koskaan.
Yhtyeen lyyrikko, biisintekijä ja pääperkele, Jouni Hynysestä voidaan olla mieltä mitä hyvänsä, sanoittajana hän on kuitenkin mielestäni Suomen ehdotonta eliittiä, jonka ovat myös monet arvostetut musiikintekijät nostaneet esiin haastatteluissaan.
Se toinen puoli Hynysestä onkin se sovinisti junttijuoppo, mutta tämähän on se julkisuuskuva, minkä Hynynen on tietoisesti valinnut, ja sen myöntänyt. Ja onpahan myöntänyt senkin, että se on jo hieman ampunut yli, jopa niin yli, ettei edes hilse pölähdä.
Lopputuloksena voin sanoa, että tämä on kuitenkin bändin yksi vahvimmista äänityksistä, vaikka tämän jälkeen yhtye työsti loistavat levyt kuten, Helvetistä Itään ja 7. Tämän jälkeenkin on vielä levyjä tullut, mutta ei ehkä enää niin tasapainoisia mitä nämä jo mainitut. Tuntuu oikeastaan siltä, että bändi on jäänyt polkemaan paikoillaan, kuten suomirokin muutkin dinosaurukset Popedasta Eppu Normaaliin. Kai se sitten kuuluu mennäkkin niin.
Oli miten oli, mutta oikein mukavaa räimettä vaikka olutiltoja säestämään.
