Kanta-astujia ja muutama lättypillu

Nyt kun naapurustoa vielä viime keväänä jutuillaan terrorisoinut psykopaatti on poissa, on näillä kulmilla aika hiljaista. Mutta siltikin aika erikoista ja kirjaimmellisesti värikästä kansaa täällä asustaa. Seksuaalisia vähemmistöjä unohtamatta.

Jotenkin minusta tuntuu, että näin kun kerrostalossa asuu, majailee minun yläkerrassa aina norsu. Kummallista, että tuollainen henkilö joka pystyy piiloutumaan lipputankon taakse, ei osaa kävellä kuin kannoilla. Eri asia on, jos hänelle sattuu olemaan norsu lemmikkinä, mutta epäilen, että tämä olisi pistänyt jo jossain vaiheessa silmään. Toinen asia vielä mikä ärsyttää on se, että tämä kyseinen varsin epäkohtelias nuorimies ei ilmeisesti osaa tähdätä kusihätäänsä ollenkaan, vaan laskettaa slaikkarillaan suoraan siihen keskelle Idoa , missä yleisimmin se vesi sijaitsee. Lorina on lievä adjektiivi ilmaisu tästä toiminnasta, mikä herättää useimmiten öisin. Pitäisi kai käydä kehottamassa, kuten omia lapsia iltapissalle ennen painajaisille menoa. Tai sitten sillä on oikeasti elättinään se norsu.

Entäpä alakerran lesbopariskunta. Ehdottomasti tunnistettavissa, että kaapista on tultu, nimittäin samanlaisissa tuulipuvuissa lenkkeilevää pariskuntaa puudeleineen ei ainakaan täysin heteropariksi voi katsoa edes niillä kuuluisilla samoilla silmillä.
Nyt siellä sitten joillain herää villi ajatusleikki kauniista viettelijätär nymfoista, mutta voin puhkaista sen ajatuskuplanne samantien. Nimittäin molemmat näistä näyttävät lähinnä miehiltä. Rumilta sellaisilta. Yleensähän toinen on enemmän tai vähemmän näissä "hommissa" miehinen ja toinen se naisellisempi, mutta poikkeus vahvistaa jälleen säännön.
Sinänsä mukavia ja harmittomia ihmisiä, mutta ehkä tuo Rexonan sport -suihkugeelin käyttö ja varsinkin partavedellä läträäminen on hieman jo liikaa. Varsinkin, kun partavesi on Yves Saint Laurentin Kouros, tuo 80-90 luvun vaihteen löyhkä, mitä valitettavasti jotkut käyttävät edelleen. On ajattomia partavesiä, mutta tämä ei kuulu niihin, varsinkaan noin käytävässä haisteltuna kera Rexonan.

Lisäksi kun "hoodeilla" asustelee ainakin Saksalaisia, Venäläisiä, Kurdeja ja Vietnamilaisia, alkaa pihan hiekkalaatikolla olla mukavan kansainvälinen tunnelma, kielimuurista nyt puhumattakaan.
Tuonne samalla hiekkalaatikolle pitäisi kyllä laskea vastapäisen talon ikinuoruuttaan elävä nelissäkymmenissä oleva uusnatsi, joka maihareineen, suomileijona koruineen ja saman logon omaavan paidan kanssa on kieltämättä aika huvittava näky. Ja heti vastaus kysymykseen: Kyllä, hän omistaa myös KIITOS -hupparin ja saksanpaimen koiran, mutta sehän ei ole koiran vika.

Täytyy kuitenkin koputtaa puuta siinä mielessä, että pahempia häiriötekiöitä ei ole ilmennyt näin vuoden asumisen aikana.
Se pahin opiskelija sakki, jotka alkavat viikonlopun vieton hyvissä ajoin keskiviikkona, jolloin mitä kummallisimman näköisiä lökäpöksyjä alkaa valumaan asuntoon ovista ja ikkunoista, ovat onnekseni jossain ihan muualla. Tämäkin vielä ehkä menisi. Se pahin oikeastaan olisi se yläkerran armoton rakastaja, joka viikonloppuisin vinguttaisi vanhaa sänkyä ja jotain lorttoa aamusta iltaan. Sitä ei nimittäin kuuntele vittuuntumatta kukaan.