Saattaa kuullostaa ehkä äkkiseltään pahalta yhdistelmältä, mutta voin kertoa, että toimii kuin tauti. Levyn on jopa yksinkertaisen nerokas. Ja vaikka nuo kuvaukset saattavat johtaa harhaan ja jonnekkin Göteborg -paskaan, on ne kuitenkin ne fiilikset, jotka ensimmäisenä mieleen hiipii.
Ensimmäinen ja levyn nimeä kantava biisi jättää vielä hieman kylmäksi, mutta varsinaisen pelin avaava toinen biisi, Forever Dead näyttää kaapin paikan. Raskas Trash -tyylinen riffittely saatellaan loppuun, ehkä jopa Amorphista muistuttavalla melodisella maalailulla. Tämän lisäksi, kolmas biisi, A Funeral For A Masses, Forever Deadiin verrattavissa ja levyn parhaat puolet niputtava Multiple Counts Of Murder ovat kaikki "hitti" kamaa. Levyn helmi on kuitenkin leppoisasti groovaava Sadistic, jonka kertosäe ja riffi soi ajoittain päässä aina vitutuspisteeseen saakka. Se on aika harvinaista tämän tyylilajin musiikille.
Vaikka levyn kenties suurin uutinen aikanaan oli se, että juuri Chris Barnes "laulaa", tuottaa ja sanoittaa(5 biisiä) levyn, on tämä ennenkaikkea soitannollisesti ja materiaaliltaan perkeleen hyvä tuotos, oli sitten mikin varressa kuka tahansa. Mutta hyvää taustatulta Barnes tähän kyllä antaa.
Jos tästä nyt lähtisi hakemalla hakemaan jotain haukuttavaa, menisi se jo pilkun panemiseksi. Saatanan kova levy. Siinäpä se kaikessa lyhykäisyydessään.
Tänä päivänä tuo yhteistyö Barnesin kanssa on jo päättynyt ja onpa orkesteri julkaissut tänä vuonna uutta materiaaliakin uuden (vanhan) solistin voimalla. Mölisihän Juri Sallinen jo tätä edeltäneellä splitillä Sotajumalan kanssa. Uusi Levy kantaa nimeä Sewers, eikä tuotakaan tekelettä pääse kyllä moittimaan, mutta ei yllä lähellekkään tätä Swarm -albumia. Näin on marjat!
Nippelöintiä:
-Bändi ja Chris Barnes eivät koskaan tavanneet naamatusten. Mielenkiintoista sikäli.
-Levyn miksasi Hate Eternal heppu Erik Rutan yhdessä Barnesin kanssa.
