Levyn nimi kertookin jo mikä on kupletin juoni. Eli Death/Trashhiä painetaan vanhoja genren suuria nimiä kunnioittaen, tekemällä siitä oman kuulloista ja tunnistettavaa. Voitanee sanoa, että Deathchain on niitä harvoja, joka tässä kombinaatiossa onnistuu jopa kunnioitettavasti.
Levyn soundi politiikka ei ole turhan hiottua, ja soitossa kuuluu ehkä jopa sellainen kohkaaminen, mutta hyvällä tavalla. Ja sitä paitsi, tälläiseen mättöön se sopii kuin isä äitiin. Kappaleet: Venom Preacher, Lepra Lord, Graveyard Witchery, Deathtrash Legions ja Panzer Holocaust, kertovat mikä on homman nimi. Eli siis rauhasta ja rakkaudesta tässä ei paasata eikä julisteta, ja niin naiveilta, kuin nämä biisien nimet kuullostavatkin, niin todettakoon, että juuri tällaista "tematiikkaa" tämän genren bändit suoltavatkin. Juuri tämä ehkä näissä farkkuliiveissä ja panosvöissä kaikkine niitteineen hilluvine hemmoineen tekee tästä hommasta aitoa, tyyliin Desaster ja Nifelheim, vain muutamia mainitakseni.
Yhtyeen nykytilasta voi olla montaa mieltä, ja varmasti ollaankin. Minun mielestäni homma lähti jo kolmos levyn: Cult of Deathin aikana räpylästä. Hommasta näet katosi se aitous, ja soitanta alkoi mennä tekniseksi suoritukseksi, mikä on aika yleistä sen soittotaidon kehittyessä. Samalla Death Metal alkoi versota levyjen yleisilmeessä, sen puhjettua kukkaan uusimmalla: Death Eternal levyllä. Trashistä on oikeastaan jäljellä enää pieniä riffin tynkiä ja Exodus -tyyliset "mullikuorot" siellä täällä.
Voi tietenkin olla, että jotkut jäsenten vaihdokset ovat myös osana bändin uudempaa ja teknisempää linjaa. Harmi sinänsä, koska bändi tuli ja jopa loi jonkinlaista skeneä tämän Deathtrash levyn tiimoilta, mutta nykyään hukkuu massaan.
VIDEO UUDELTA LEVYLTÄ
Deathrash Legions uppoaa kyllä varmasti vanhan, kuin uudemmankin liiton miehille, ja miksei naisillekkin. Hyvää "rässiä" ja sopivasti mausteita vanhasta Death Metallista. Suosittelen!
PS. Deathchainin keikkakunnon voi tarkistaa nyt elokuussa Jalometallissa.
