Aakkosia opiskelemassa

Alun järkytyksen, ja pienten negatiivisten tunnemyrskyjen jälkeen näyttäisi siltä, että mahdollisesti opiskelu ei olekkaan niin haitarista, mitä alunperin sen kuvittelin olevan.
Tämä alun järkytys johtui ehkä siitä, että ensimmäisenä aamuna kohtasin n.400 mopoa, skootteria ja jos minkänäköistä kahdella pyörällä liikkuvaa härveliä. Toiseksi näky oli kuin Tuska festareilta, mitä asukokonaisuuksiin oli katsominen. No, enpä ainakaan erottunut joukosta. Kolmanneksi, kun juhlasaliin kokoonnuimme, katsoin sitä porukkaa epätoivoisesti päätäni pudistellen. "Tuossako todellakin on tämän maan tulevaisuus ja toivo?" Painavat ovat suomineidon hartiat, jos näin on. Lasken kuitenkin myös itseni tuohon suuri lukuiseen ryhmään, vaikka yli-ikäinen olenkin. Toisaalta eipä tuo mopojen määrä ei yllättänyt, mutta taas toisaalta yllätti. Oman ammattikoulu aikaan, en muista nähneeni yhtään mopoa. Mopohan tunnetusti myytiin pois, kun siihen sallittavaan ikään pääsi. Oltiin "kovia" jätkiä silloin.

Subjektiivisesti ajateltuna, on motivaatio kohdillaan, vaikka nuo edellä mainitut ensin aivojani pehmensivätkin. Tähänkin löytyy kolme syytä. Ensinnäkin, pystyn ns. oikolukemaan muutamia aineita, kiitos Sähkotekniikan perusteet suorittaneena. Työkokemuksesta saan myös opintoviikkoja pois, ja kuin myös viime kesäisen hiomolla työskentelyn myötä, saan yhden pakollisen valinnaisen pois kuleksimasta. Näin ollen siis saatan valmistua nopeammin. Toiseksi ryhmä on pieni, ja siinä on muutama täysi-ikäinen, ja jopa pari puolituttua, eli eiköhän sekin jo motivoi. Ja kolmanneksi, meistä ei siis tule pelkän paperi prosessiin suuntautuvia prosessinhoitajia, vaan saamme myös koulutusta teräs- ja kaivos prossesseihin. Tämähän siis lisää mahdollisuuksia työllistyä, vaikka epäilen sitä kyllä ikäni puolesta suuresti. Minä en ainakaan palkkaisi itseäni...ehkä. Luetaan nyt sekin vielä positiivikseksi seikaksi, että meidän "paperipoikien" ryhmässä ovat myös "labralikat". En pistä pahaksi ollenkaan.

Huomenna sitten lintsataan opistomaisesti. Retkue kohti Oulua, ja Jalometalli festareita on täyttä totta. Tätä onkin odotettu, mutta ei ehkä niin paljoa, kuin viime vuotista. Jalometallin aito tunnelma onkin se, mikä tuonne vuodesta toiseen vetää. Jyrkkä ei siis Tuskalle.

Eli tällaista vouhotusta tällä kertaa.