Räpsyjä ja riimejä reissun päältä

Joku viikko takaperin tuli pyörähdettyä reissun päällä perheen kera, kuinkas muutenkaan. Lomaksi tuota ei voi kutsua, koska täältä matkustaminen joka vitun paikkaan kestää aina melkeinpä sen vuorokauden. Näin siis vuorotyöläisen pitkävapaa ei ihan riitä sellaiseen lomaksi kutsuttuun. Pikemminkin hirveällä kiireellä pää punaisena joka paikkaan. Suoraan puhuttuna siinä väsyy itse ja lapset. Piste. No, näistäpä sitä oppii lasten kanssa matkustamisesta yhtä ja toista. Tyylilleni uskollisena kantapään kautta, mutta avartaa se matkailu kai näinkin.

TYTÖT RUOKATUNNILLA JUNASSA


Aluksi tuli pistäydyttyä Tampereella, tuolla mustanmakkaran syntysijoilla ja siellä tottakai Särkänniemessä pakollisine härpättimineen, Näsinneuloineen ja delfinaarioineen.
Kiva kaupunki, jossa se esimerkiksi pääkaupunkiimme verrattava hälinä ja kiire ei näy. Särkänniemeen painelimme samantien hotelliin kirjauduttua. Tässä tullaan ensimmäiseen virheeseen. Olisi kai lasten ja miksei omalta kantilta katsottunakin pitänyt rauhoittua edes yksi ilta, mutta minkäs teet.
Hotelli oli muuten varsin viihtyisä ja ihan Tammerkosken ja keskustan kupeessa. 4 tähden muka, vaikka ulkokuori hieman allekirjoittanutta hämäsi. Mukavan oloinen terassikin näytti olevan, mutta sitä ei valitettavsti tullut koeponnistettua. Suosittelen!

HOTELLI TAMMER


PAKOLLINEN TURISIKUVA NÄSINNEULASTA


JOKU VITKUTIN TAI HEILUTIN


Matkaa jatkettiin Suomen Turkuun ja pakolliselle ja joka kesäiselle risteilylle. Mikäpä siinä, kun lapset ja ennenkaikkea isi viihtyy maisemia ihaillessa. Saattoi siinä kaunista saaristoa ihaillessa mennä tuoppi jos toinenkin.
Varustamon lievän kämmäilyn vuoksi matkustimme vaatimattomasti sviitissä. Poreallas, oma sauna, kaksi huonetta, baarikaappi ja huonepalvelu käytössä oli aika luksusta, ja minun merimatkailuni sai uusia piirteitä. Kalliita sellaisia. Miten vastedes voi edes niissä 2neliön putkissä matkustaa. Todellisuudessahan niissä aika vähän kelloa kulutetaan, mutta kuinka näppärää oli laittaa muksut toiseen huoneeseen nukkumaan ja itse ottaa löylyt. Noh, löylyjen jälkeen maisteltiin skumppaa ja minä painelin baarikaapin tyhjentämisen jälkeen baariin, missä tulikin sitten erään englantilaisen herrasmiehen nimeltä Mark napattua pintti jos toinenkin. Kummaa porukkaa nämä britit, kun pitää joka oluen lomassa napsia shotti. Minä kun en varsinaisesti ole väkevien ystävä, otti ystäväni kuningas alkoholi minusta niskalenkin ja muisti hieman rakoilee siltä illalta, mutta hauskaa tämän britin kanssa oli ja toisiamme näemmä hyvin ymmärsimme. Lupasin muuten adoptoida hänet suomeen palattuani. Kukapa ei haluaisi tälläistä turpeaa, hiemn Harry Enfieldiä muistuttavaa kaljahuuruissa "WANKER" sanaa aikaajoin viljelevää heppua omia illanistujaisia pelastamaan.

TURUN SINAPPI


VAATIMATON HYTTI




MINNEA (Taustalla Maarianhamina, joka kuulemma kuuluu suomelle)


VIKING ISABELLA


Laitan ehkä muutaman räpsyn Facebookkin myös tässä lähitulevaisuudessa, jos vain jaksan. Nyt pitänee kai painella yöksi Veitsiluotoon.

Vuorotyön kiroja

Vuorotyössä on puolensa. Ne hyvät, kuin myös ne huonot. Huonoja puolia on enemmän, onhan kyse yleensäkin työstä ja työ ei ole koskaan mukavaa. Sanotaan, että vain hullu tykkää työstä. Ihminenhän on jo sen verran jalostunut huippuyksilö lajissaan että ei tykkää pidemmän päälle mistään, mistä maksetaan rahallista korvausta. Kummalista, mutta totta.
Vuorotyössä ollaan käytännössä kokoajan töissä. Viikonloput, juhlapyhät jne.jne. Vapaatakin tulee muutama päivä vähemmän, mitä normaali ihmisen ns.päivä töissä. Kesäloma on lyhyempi, talvilomaa ei ole, "pekkaspäivät", eli vapaapäivät eivät tilinauhassa näy eikä liukumaa työajoissa ole. En minä valita, mutta kun joillekkin se vuorotyön autuus saa aikaa vihertävää kateutta, niin avataan hieman tämän ihanuuden saloja.

Aamuvuorot perinteisesti avaa seeman. Olen itseasiassa alkanut pitämään eniten aamuvuoroista, vaikka se ensimmäiseen aamuun herääminen tuntuu nyrkin iskulta vasten taulua vapaiden jäädessä päälle. Aamuvuoron jälkeen aikaa jää muuhunkin (ei mihinkään), päinvastoin kuin iltavuoron. Aamuvuorot ovat parhaimmillaan näin kesäisin, ja ennenkaikken viikonloppuisin. Viikonloppuina ne turhat valkokypärät yms. penkinkostuttajat loistavat poissaolollaan, ja työpaikalla saa keskittyä omiin aherruksiin ilman mitään ylimääräistä perseilyä. Talvisin tosin nämä aamut ovat kalmaisempia kylmine huuruisine autoineen, mutta kuten sanoin, kesällä menee varsin mukavasti. Ja eihän niitä ole kuin neljä peräkkäin, ja sitten puhalletaan ja kuivatellaan haalareita yksi päivä.

Aina niin ihanat iltavuorot raastavat ihmistä. Vaikkakin aamulla olisi aikaa, menee kello eteenpäin vätystellessä ja töihin lähtöä odotellessa. Mitään ei saa aikaiseksi, kun ajatus muutaman tunnin päästä kutsuvaa työvuoroa kolkuttaa takaraivoa. Tämän lisäksi tuntuu, että varsinkin näin viikonloppu iltaisen aika tehtaalla ei mene ihan sovitulla kaavalla. Aika matelee, ja tämä aamun saamattomuus esiintyy paikoitellen myös töissä. Eli aamu odotellaan, että päästään illaksi töihin. Perseestä koko vuoro.

Yövuorojen jälkeen on pitkä vapaa, tai ainakin pitkähkö. Yövuorot olivat vielä aikoinaan mukavia, kun pieniä ruokittavia suita ei kotona asustellut. Nyt asia on hieman kääntynyt päinvastoin. Työvuoron loputtua, ja suihkun yms. jälkeen kello on lähempänä seitsämää ennen kuin silmät saa ummistettua. Silloin yleensä nämä ruokittavat herää. Mekastus, mekkala yleinen häiriköinti, itku ja muut lapsista lähtevät erikoiset äänet valtaavat unta yrittävän duunarin korvakäytävät. Siinäpä sitten yrität nukkua, vaikka torumisesta huolimatta se hiljaisuus kestää maksimissaan sen viisi minuuttia. Näinollen unet jää vähiin, vaikka mukulat usein ulos painelevatkin.
Mielestäni kahden euron lisä tuntiin yössä on liian vähäinen. Käsittääkseni tämä on jopa muilla aloilla korkeampi.

Pitkä vapaa meneekin sitten toipuessa kaikesta tästä unirumbasta, ja sama ralli alkaakin kuusi päivää toivuttuaan alusta. Huvittavaa sinänsä, että monet, ketkä eritoten teollisuuden vuorotyöläisiä kadehtii, mainitsevat aina palkkojen jälkeen nämä pitkät vapaat. Ovatkohan nämä kadehtijat panneet merkille, että ennen tätä pitkää vapaata tehdään 12 päivää töitä?!

Ja mitä palkkoihin tulee, on paperimiesten palkat lehdissä paisuteltuja uutisankkoja. Lähes jokainen päivätyöläisistä hakkaavat mennen tullen ja palatessa meidät tuntiliksoissa monilla euroilla. Putkimiehet, rakennusmiehet ja sähkömihet muunmuassa. Kun tähän lisätään inhimmilliset työajat, niin ihmitellä täytyy kateellisia ja niitä paperimiehiä kansantalouden romahduttajiksi kutsuvia.

Ja kysymykseen, miksi se paperimiehen tilipussi on joskus hieman paksumpi kuin sen päivätyöläisen. Juuri siksi, että esimerkiksi tänään moni painuu terassille, mökille, minne nyt meneekään viikon pölyjä tuulettamaan, menen minä töihin illaksi 13.30-21.30. Tämä sama toistuu jouluaattona, pääsiäisenä, vappuna, juhannuksena. Vuorokalenterin mukaan. Epäilen, että se kateellinen on hissukseen pienessä pierussa juhannuksena grillatessaan, kun vuorotyöläiset, sairaanhoitajia myöden lähtevät töihinsä.

Olen puhunut, mutta en tarpeeksi!

WTF?!

Ei hel... en edes viitsi sanoa tuon (epä)pyhänpaikan nimeä, mutta katsokaas nyt näitä! Onneksi diggasin Iron Maidenia.
...ja mitä olisimmekaan ilman Mikko Alataloa ja hittimittaria, vai mikä sen legendaarisen ohjelman nimi nyt olikaan. Nuket ja pyhät nuket...pääasia, että on nuke





Ja näitähän olisi satoja, mutta nyt selvisitte säihkähdyksellä.

Juha Kankkunen

Nämä oli vielä niitä viimeisiä aikoja, jolloin mies vei autoa. Vai mitäpä olette mieltä tästä lyhyesrtä klipistä vuodelta 1998?!

Jaakko heittää kylmän kiven

Vanhan sanonnan ja kansanperinteen mukaan 25.heinäkuuta eivät enää uimavedet uimareita helli. Jaakko paiskaa kylmän kiven jorpakkoon ja kesä alkaa olla taputeltu ennen kuin se ehti taas alkamaankaan. Tämä kansanperinne tosin on niinsanotusti kaupunkilaistunut, nimittäin vuosittain joku "chosen one" Jaakko viskaa pyyhkeillä viilennetyn kiven kolera-altaaseen Helsingissä. Yllättävää. Miten tämä liittyy uimiseen? Itse en siinä altaassa kroppaani uittaisi edes rahasta.
Mutta tosiasissa aika koleaa on ollut jo aamuisin, kun tehtaan portille päin on yövuoron jälkeen kaikkensa antaneena taapertanut. Celsius on painunut jo alle kymmenen plus -asteen.

Joulahtipa mieleeni, että oma "talviturkki" on vielä niskassa, eli ei ole tullut tälle suvelle pulahdettua järvessä eikä meressä. Johtunee siitä, ettei ole tullut käytyä kenenkään mökilläkään, vaikka pitkät vapaat ovat menneet lähinnä kiviä näpytellessä.
Samaa voi sanoa terasilla käynneistä. Plakkarissa on nollat tämänkin toiminnan osalta. Eikä muutosta ole näköpiirissä kummankaan kesärituaalin suhteen, "kovista" yrityksistä huolimatta. Pitäkää tunkkinne!!!

Jokatapauksessa minä alan nyt pakata ja suuntaan akanlänkyröitten kanssa huomenaamuna kohti Tamperetta ja Särkänniemeä. Perin mielikuvituksetonta, mutta onpahan lapsille puuhaa. Näinollen blogi hiljenee muutamaksi päiväksi.

Povipommit

80-luvulla muilla, kuin laulajan avuilla pinnalle nousseet povipommit Samantha Fox ja Sabrina ovat täällä taas. Valitettavasti. Ja valitettavasti noiden pinnalle nousun välineiden välissä taitaa olla tänä päivänä olla napa.

Videot viikonlopuksi

Ensimmäiseksi tällaistä "mukahauskaa" Mokomalta. Kieltämättä tämä lopun kaatuiluineen voittaa ne suomalaiset teollisuushalli videoviritelmät.

"Nythän on arvon neitokaiset niin että tämä kyseinen kenttä on meitille varattu tästä kellonlyömästä etiäppäin että, jos niinku pikkukoipinenne sipsuttelisitte sitten poies päin, kiitos."



Witchery. Tuo jonkunlainen all-star viritelmä, mikä myös käsittääkseni keikkailee. Nyt keulilla näyttäisi, tai hieman erillaiselta näyttävä ex-Marduk korisija Legion. JA vilahtaapa videossa myös hänen perkellellisyytensä Kerry King. Tarkemmin kun kuuntelee, aika lailla on Slayer mausteista kamaa.



Kreator on aina Kreator. Tuttua, turvallista, mutta ajoittain kaavamaista ja mautonta. Uniikki soundi ja loistelias orkesteri. Support!!

Top 100 levyt Nro 78: Testament - The Legacy

Legendaa ja metallin kulmakiviä jälleen tälle osastolle. Tästäkin levytyksestä on varmasti kirjoitettu jo kaikki mahdolliset korulauseet ja ylistyksen sanat, eli käydään tämä suppeasti läpi.

Henkilökohtaisesti tämä 1987 julkaistu lätty kolisi teinipojan päähän samantien. Loistavia biisejä ja kitaristi Alex Skolnickin hienoja, tänä päivänä jopa power metallista muistuttavia melodiota ja laulaja Chuck Billyn vahvaa tulkintaa sisältämä levy oli jotain erillaista, mitä tuona trashin kulta-aikana ja sen yleistyessä oli kuultu. Olin myyty siis ensi kuulemalta, mikä tänä päivänä on harvinaista. Sitä ei tapahdu edes joka vuosi.



Tämä Testamentin debyytin kappalemateriaali on sen verran vahvaa, että live setissä ne kuullaan miltei jokainen vielä tänäkin päivänä. Levyllä ei nimittäin ole ainutta heikkoa lenkkiä, suoraan puhuttuna ainoastaan loistavia biisejä, joten en ala niitä erittelemään. Pieni näyte kuitenkin.



The Legacyn merkityksestä tämän päivän metalliin ei ehkä ole kuultavissa, mutta kyseiseen genreen sen vaikutus sanotaan olevan suurempi kuin Slayerin Reign in Bloodin. Totta. Slayer vaikutti enemmän johonkin muuhun, mutta siitä myöhemmin.

Näinä päivinä Testament on aallonpohjan ja huipun nähneenä vakiinnuttanut paikkansa metallikansan mustissa sydämmissä. Vaikka muutama "huti" levyrintamalla on tehty, uuden Trash -buumin ollessa valloillaan tämä ja yhtyeen toinen albumi: New Order ovat löytäneet paikkansa uudemmankin sukupolven levykokoelmissa. Ja suoraan sanottuna, pitäähän ainakin tämä löytyä meiltä jokaiselta.

Kuulumisia

Kuulumisia ei ole. Töissä olen ollut ja sitten lähinnä töissä. Jonkun verran vapaalla, ja sitten taas töissä.
Ei ole edes karvaasti vitutellut viime aikoina, mitä nyt välillä töissä. Aina kun saikkaa, niin pukkaa verenpaine nousemaan vitutuksen tasolle...töissä.

Futiksen MM-kisat on nyt sitten historiaa. Mitä jäi lapaseen? Eipä juurikaan mitään.
Aika kuivat oli kisat, tai siten aikaisemmista kisoista on aika kullannut muistot, vai mitenkä se typerähkö sananparsi menee.
Kisat jäi lähinnä mieleen surkeasta tuomarilinjasta, tylsähköistä alkulohkon peleistä, Italian ja Ranskan rämpimisestä ja vuvuzelasta. Tämän viimeksi mainitun torven äänen onnistui Yle kuitenkin jo aikaisessa vaiheessa hyvin suodattamaan äänitarkkaamossa. Hyvä niin.
Entäpä muuta. Cristiano Ronaldo, Wayne Rooney, Fabio Cannavaro, Fernando Torres ja osittain myös Brasilian Kaka ja Argentiinan Lionel Messi. Surkeita esityksiä jokaiselta. Koko tuon revohkan yhteenlaskettu maalimäärä tasan nolla, jos ei Ronaldon pientä onnenkantamoista ei laskettaisi. Mutta kaikki valitettavasti lasketaan. Cannavarolta ei nyt kukaan maaleja odottaisi, mutta surkea oli esitys. Tervemenoa sinne Qatariin eläkekassaa kerryttämään, niinkuin noilla tämän päivän futareille ei sitä riihikuivaa jo olisi.

Huomenna olisi viimeinen aamu (keskiviikko) tästä seemasta. Ajattelin laittaa mölöt kylmään. Jos jollain on mielihaluja lähteä huomenna iltaolusille, niin allekirjoittaneelle voipi ilmoitella...tai antaapa olla, ettehän te kuitenkaan millään ehdi, lomalla on niin kiire aina. Jopa ihan kotosalla.
Ja kyllä, tuo viimeinen oli jälleen sitä legendaarsta sarkasmia.

Vuvuzela

Äkkiseltään näyttää, että Burzumin Filosofemin kannessa puhallellaan vuvuzelaan, tuota jalkapallon MM-kisoissa kuultavaa ärsyttävää torvea. :D:D:D

LET`S GO DEUTCHLAND!!!

Venähtänyt reissu

Näinkös se menee?

Tero Vaaran tarina ontuu

Töissä tulee kuunneltua paljolti radiota, ja minun työpaikalla kanava on valitettavan usein radio suomi. Suuren ikäluokan kanava. Epäilen, että Veitsiluodossa on sensuroitu kaikki muut taajuudet työmoraalin laskemisen takia.
Jokatapauksessa tuossa viimeisen yön aikana valitettavasti jälleen kerran eetteristä pukkasi Mambaa, ehkä suomi-rockin kauheinta kuraa. En oikeastaan tajua, mihin tämän bändin suosio edes perustuu, mutta niin vain tämän saman taajuuden soittolistoilla Tero Vaaran luotsaaman Mamban "ikivihreät" renkutukset soi.
Kappaleet: Mitä yhdestä särkyneestä sydämmestä ja tämä käsittelyssä oleva Lauantai ilta, on päänsärkyä aiheuttavaa tavaraa jo niiden toiston takia ja ihmetellä täytyy, miksi vitussä näitä soitetaan aina vaan ja uudestaan vuodesta toiseen joka kanavalla. Siis pitääkö joku edelleen näistä biiseistä, mitkä kohta jokainen sukupolvi osaa saatana sanasta sanaan ulkoa?!

Lauantai-ilta kappale jättää minuun kysymysmerkin mentävän reiän. Mistä ovesta Tero Vaara lauantai aamuyöstä karkaa, kun tarinan mukaan eteisestä alkaa ääniä kuulua? Eteenkin kun tarina muuten etenee varsin yksityiskohtaisesti. Ja kuka sieltä aamuyöstä tulee? Jos se on tämän naisen mies, niin mistäs perkeleestä se ketale tulee aamuyöstä? Kenties samoista puuhista, vai yövuorosta? Vituttaa moinen! Lukekaapa sanat ja miettikää. Vai jättääkä taiteilija kuulijalla tulkinnan varaa vai onko kyseessä vain taiteilijan lahjattomuus?

lauantai-iltana ravintolaan
oli tarkoitus lähteä juhlimaan
ottaa muutama olut vaan
ja tulla kotiin nukkumaan
ensin meit oli vaan Peku ja mä
sitten siihen tuli pari tyttöä
Peku tunsi ne, mutta minä en
niinpä tilasin yhden oluen

toiseen tytöistä tutustuin,
mutta siihen vaaleaan ihastuin
ja loppuillasta sanoin: "hei,
meille vai teille, kultasein?"
hän vastasi minulle silmilläin:
"juodaan nää ja lähdetään"
annoin ovimiehelle vitosen
koska olin niin iloinen

hän asui aika kaukana
aivan kaupungin laidalla,
mutta maksoin taksin tietenkin
koska herrasmiehet tekee niin
sitten mieleni rohkaisin
ja häntä hellästi suutelin
hän vei minut sisään lempemme pesään
ja sai minut onnesta sekaisin

aamuyöllä heräsin
lattialta vaatteeni keräsin
ja juuri kun joku tuli eteiseen
niin näin yöpöydällä sormuksen

sain sekunnin aikaa miettiä
jotakin sopivaa selitystä,
mutta katsoin parhaaksi kuitenkin
juosta niin kauas kuin jaksaisin
ja kilometrin ainakin
juoksin halki kaupungin
sitten pysähdyin ja pukeuduin
ja jatkoin kävellen kotiin

Thank god it`s monday

Maanantai on perkeleestä! Sen huomaa aina...ööö...maanantaisin. Mikähän tuota viikon ensimmäista päivää, varsinkin monelle ensimmäistä työpäivää oikein riepoo? Onko se keksitty syy vain yleistä vitutusta, epäonnistumista ja huonoa karmaa varten? En usko. Jokin siinä on, nimittäin aina kun tuona perkeleen päivänä johonkin ryhtyy, ei yleensä saa kuin tuhoa ja yleistä hämmennystä aikaan. Tai vaihtoehtoisesti ei saa mitään aikaan.

Kun puhutaan heti uutuudeltaan epäkuntoon menneistä laitteista tai koneista, puhutaan ns.maananatai päivän versiosta. Tämän myytin uskoo. Työpaikoilla motivaatio ei liene se korkein maanantaisin. Mutta eikös sama tilanne ole perjantaisin? Perjantaisin ollaan jo mieli ja puoli ruumista viikonlopussa, jolloin tarkkaivaisuus työhön ei ole korkeimmalla tasolla. Toisinsanoin, vain tiistai - torstai akseli on tehokkaimmat. Vai onko?
Henkilökohtaisesti koulussa tuntui, että oli vain kaksi päivää. Maanantai kesti torstaihin ja sitten tulikin jo perjantai.

Vuorotöissä ei maanantai päivillä ole merkitystä. On vain työpäiviä ja vapaapäiviä, ja seeman aloitus, eli se ensimmäinen aamu saattaa sattua vaikka sunnuntaille. Mutta jostain perkeleen syystä maanantai päivinä sattuu ja tapahtuu enemmän, mitä muina päivinä. Viimeksi eilen, ja viime maanantaina oli myös erinäistä ylimääräisiä ohjelmanumeroita muun uurastuksen ohessa.
On toki totta, että maanantaisin varsinkin tehdasmiljöössä vipeltaa tuona perkeleen päivänä jos minkäväristä kypärää ja johtajaa uusini "hyvine" ideoineen, mutta sekään ei selitä, miksi ainakin minun kohdalla maanantai on tuomittu, jo ennen kuin orjahaalarit saa niskaansa.

Tilannetta tuskin helpottaa, että siirtäisi maanantai tiistaille ja toisinpäin. Sitten olisi se tiistaikin pilalla. Vai olisiko järkevää yleinen tilipäivä, eli perjantai siirtää maanantaille?

Tänäänhän on jo tiistai, eli hyvää alkavaa päivää. Eilen tätä ei olisi pystynytkään kirjoittamaan...tiedättehän...maanantai.

Ja lopuksi vielä legendaarista Airdashia ja Thank god it`s monday. Pahoittelen kuvanlaatua. Tämä on joku rippaus tuosta 80-luvun konsertista maanantai -päivän vehkeillä.

Haikuja ja kaikuja keskikesän juhlasta

Iän karttuessa alkaa juhlista mennä hohto ja lankaa ei tahdo enää löytyä, josta sen fiiliksen saisi kiskaistua päälle. Ennenhän näitä vappuja ja juhannuksia odotti kuin kuuta nousevaa. En enää. Ikä tappaa.

Näitä juhannuksia on tullut vietettyä jos ja vaikka missä. Hauskaa kaiketi on ollut aina.
Nuoruudessa niitä ensimmäisiä väkijuomiin lähempää tutustumista tehtiin uimarannoila ja joissain nuorisotilojen välittömässä läheisyydessä.
Iän karttuessa niitä vietettiin myös Räiskössä, eli saaressa Kemin edustalla, tai oikeastaan Kemijoen edustalla. On suoranainen ihme, ettei kukaan hukkunut, nimittäin väliin se veneellä ajelu oli sitä luokkaa. Meinattiimpa sinne kerran unohtua pienellä porukalla koko kesäksi, ellei eräs Sössö olisi ollut viereisestä saaresta puunhaku reissulla.

Iso-Syötteen juhannukset olivat myös omalla tavallaan varsin mukavia, vaikka yleensä kovin kosteita. Niin sisäisestä kuin ulkoisesti. Harmi, että nekin autourheilu henkiset kekkerit ovat nyt ainakin hetkeksi historiaa, ellei uutta järjestävää seuraa löydy.

Kerran elämässäni olen tämän keskikesän juhlan viettänyt festareilla. Tämäkin hetken mielijohteesta, ja noin 15min. päätöksestä oltiinkin jo käkätin kohti Vaasaa. Kyseessä oli Rantarock -festivaali. Bändien takia sinne ei tullut lähdettyä, ja läpimärkänä telttailessa taisi tulla päätettyä, ettei meikäläistä enää festareilla nähdä, ainakaan telttamajoituksessa. Se reissu meni myös hirveässä tumussa, ettei vuorokauden ajat olleet enää hallinnassa. Bändejäkään ei tullut katseltua, eikä kieltämättä se discopaska oikein ole ollut se minun juttu koskaan, eikä tule olemaan. Hyvä reissu jokatapauksessa. Satoikohan sielläkin vettä?!?

Yksi juhannus on tullut vietettyä sorvinkin ääressä. Näin olin juhannuksen päänmenoksi suunnitellut nytkin, mutta toisinhan siinä kävi. Eipä mitään, nyt sitten ihmetellään mille aletaan, vai aletaanko millekkään. Olutta on nyt kuitenkin kylmässä, eli kai sitä pitää perinteitä siinä mielessä kunnioittaa.

Hyvää juhannusta! Älkää hukkuko, minäkään en ole vielä koskaan juhannuksenä hukkunut!

Ylisoittaja vailla vertaa

Tommy Lee:n ylisoittaminen pattereiden takana on pelkkää heilumista tähän äijään verrattuna. Eli tsekatkaapa rumpalia.

Potkupalloilua

Tovi on kulunut siitä, kun viimeksi kävin kotimaista pääsarjatason jalkapalloa, jos sitä siksi voi tässä maassa kutsua, ihan paikan päällä kentän laidalla ihmettelemässä. Taisi olla niitä Kemin palloseuran, eli edustusjoukkue tasolla edesmenneen Keps:in kulta-aikoja 80-luvulla.

Kun nykyinen Urho-Tv tarjoaa nyt ilmaispalveluna tätä kotimaista "herkkua", tiedän syyn, miksi en ole vaivaitunut edes paikallisten divari porukoiden pelejä Kemin Sauvosaaren hornankattilan aurinkokatsomoon seuraamaan. VAi vieläkö se sillä nimellä kulkee?
Itkun ja naurun sekaisin tuntein olen muutaman pelin nyt television välityksellä katsellut. Mitä vittua? Euroopan huippusarjojen päätyttyä, ja laadukkaaseen futikseen silmä tottuneena, on kotimaan tasoero jotain sanoinkuvaamattoman järkyttävää.
Kentät muistuttavat osalla paikkakunnista kesannolle jääneitä pottupeltoja. Keskialueen jälkeen vähintään neljäs syöttö menee naapurille. Tämäkin jo huippusuoritus.
Tiedä sitten, mistä se Copa Mundial puristaa, mutta miten voi olla, että sitä pelivälinettä ei edes saada kuoletettua. Tämähän opetettiin muistaakseni jo ensimmäisten harjoitusten aikana f-juniori tasolla?!
Ja johtuuko kenties kentän kunnosta, että näitä kumisaapaskierteitä näkee vielä(kin) aikuistenkin tasolla?!

Huolestuttaa. Tuntuu, että junioreille suunnattu palloliiton "kaikki pelaa" käytäntöä ja periaatetta käytetään myös kotimaisessa veikkausliigassa, perustuen aikas suureen pelaajien tasoeroon. Ja näiden tasokkaidenkin vai pitäisi kai sanoa tasokkaampien pelimiesten hyvät suoritukset hukkuvat pääsääntöisesti huonojen suorittamiseen. Se on kuin sementtitolpalle syöttäisi...herranjumala mitä hommaa!
Ja valitettavasti suurin osa näistä tasokkaamista pelaajista on vierastyövoimaa, eli ulkomaalaisia. Toki muutama kotimainenkin "huippu" pääsarjastamme löytyy, nimiä mainitsematta.

Kyllä suomalainen futis on kehittynyt, sitä en väitä. Mutta lapsen kengissä se on edelleen, verrattuna esimerkiksi Sveamammam vastavaan liigaan. Ihan pelillisesti ja yleisöstä fanikulttuuriin. Suomessahan pelejä käy seuraamassa kourallinen ihmisiä (se kolmas jätti maksamatta).
Fanikulttuuri Ruotsin maalla on tosi hienoa, puhumattakaan euroopan huippusarjoista. Laulua ja mölyä lähtee. Suomessakin tämä fanittaminen nostaa pikkuhiljaa päätään. Mitään fanaattista se ei vielä ole, mutta ne pakolliset seepralle heiniä syöttävät ovat vähitellen lehtereiltä poistumassa, ja joitain faniporukoita pelipaidoissaan ja huiveissaan alkaa olla jo varsin yleinen näky monella paikkakunnalla. Näistäkin valitettavan usein kolme laulaa, yksi ei muista sanoja ja yksi on sammunut. Eteenpäin se on kuitenkin tämäkin. Tämä kai kuitenkin johtuu suomalaisesta juroudesta.

Eipä hätää. Tänäänhän ne alkaa, nimittäin kuukauden kestävät joka neljäs vuosi järjestettävät jalkapallon MM-kisat. Maailman seuratuin urheilutapahtuma.
Nyt siis tämäkin penkkiurheilija napottaa sohvan nurkassa silmä kovana pelejä tuijottamassa. Tosin tulevat yövuorot hieman haittaavat tätä harrastusmuotoa, mutta ehtiihän noita seuraamaan. Samalla pitää yrittää bongata tuttuja katsomosta. Liuta kemiläisiähän Johannesburgiin huomenissa suunnistaa kisahulinaa ja otteluita seuraamaan.

Niin...mitäs perkele sitä juhannuksena? Kellä ja missä päin Suomea grilli lämpenee? Otan perheen mukaan ja väännän isot luuni sinne. piste.

Herrojen metkuja!

Taas on lyöty lyötyä. Hakattu mies maanrakoon. Juuri kun ajatus siitä, että juhannuksen saisi viettää työn puitteissa, se unelma siitä puhkesi työnantaja puolen ratkaisuun.
Oppisivat jo perkeleet päättämään. Ensin ilmoitetaan käymisestä, ja sitten ilmoitetaan ilmoitusajan viime metreillä, ettei tilanne sitä salli. Osa tehtaasta käy, mutta ei meidän osasto.

Täytynee siis ottaa nuo ylimääräiset lomapäivät rennosti. Noita kun ei vuorotyössä liiemmälti ole. Ainoa asia, mikä tässä pistää veren kiehahtamaan kotelossa on se, että asiaan olin tuudittautunut ja samalla olisin hieman saanut kohennettua edelleen kuralla olevaa talouttani. Olisi tuosta voinut jäädä jopa jotain sukanvarteenkin talvea varten, mutta kun ei niin ei. Tilanne kai stabilisoituu vasta syksyllä, kun se on jo raa`asti liian myöhäistä. Teen siis plus/miinus tuloksen, kuten tämän päivän paperiteollisuus suomessa.

Ymmärrän yskän. Sellun hinta on tällä hetkellä kova. Kuitupuun hinta on nousussa, mutta se ei mahdu pieneen päähäni, että kun tilauksia on noinkin paljon, että herrat työpaikalla eivät muista olleen sitten kulta-aikojen, miksi noita ei siiten ajeta pois. Euron kurssi, dollari...? Kai nämä sen tekevät, eli jonkun muun maan konserniin kuuluva tehdas kai nämä paukuttaa sitten ulos, koska koko suomen Ensoille on tehty sama päätös tämän tuotteen osalta.

Onneksi sellun hinta kuljee pääsääntöisesti käsikädessä paperin kanssa, että luulisi tämän piristyvän, mutta niin luulin nytkin. Kai se sitten on kannattamatonta, ainakin juhannuksena. Pistelee vain nämä herrojen metkut!

Työ tekijäänsä opettaa

Työhön opastus alkaa olla ohi, tai se siis on ohi. Koskaan ei kai voi tulla valmiiksi. Oppi on nyt käyty kahteen paikkaan, eli vanhaan tuttuun latojan tehtävään ja uutena massaosaston hoitajaksi, missä ollaankin paljolti yksin ja vastuu on toisenlainen. Köytännössa kuitenkin ammattinimike on prosessinhoitaja.

Latojan opastuksesta vastasi vanha tuttu. Juuri se samainen menninkäinen, jonka kanssa väännettiin jo toissa kesänä, mutta massankäsittelystä vastasi eri mies. Ainoa lajissaan kieltämättä hänkin, mutta ehkä jotain pientä tarinaa hänestä kesän myöhemmässä vaiheessa.

Tuo kyseinen massaosaston hoitajan paikka on työpaikkana helppo, ja palkka siellä sen mukainen. Minut kun on koulutettu nyt kahteen paikkaan, näkyy se myös tilinauhassa.
Tämäkös sitten herättää pientä närää vakituisissa massankäsittelijöissä. Aiheesta tai ei, 70 senttiä tunnille enemmän tekee vuositasolla tukun riihikuivaa, eli ymmärtänen yskän, mutta kelpaa minulle.
Työn kuvaan kuuluu mm. valtion rautateiden omistamien massavaunujen purkua, massalinja täyttöä trukilla ja prosessin ohjaus ja seuranta. Työtahti on varsin verkkainen, ja hommat saa hoitaa omaan tahtiin, kunhan ne hoitaa ja paperikoneet 1 ja 5 saavat raaka-ainetta. On muuten ainoa paikka Suomessa, missä yhden miehen vastuulla on 120-150 tonnia massaa per vuoro. Eli ei siellä auta mennä äkkiseltään tupeksimaan.

Jos jostain kumman syystä sinne kesäksi "joutuu", täytynee keksiä joku harrastus, koska aika hiljaista väliin on. Linjan täyttö n. kerran tunnissa johon kuluu rapia 10min. Ja sen verran syrjässä paikka on, että vaikka orastava erokoituinen onkin menossa, tarvitsee sitä kuitenkin töissä sitä sosiaalistakin kanssakäymistä. Ainoat kaverit siellä on nimittäin jänikset ja pulut.

Oli tai ei, niin tai näin. Tämän kierron aamut on nyt herätty ja sunnuntaina palaa sen kesävakanssin hommiin, eli menninkäisen kanssa lätkimään puitu hiomakiville.
Sen kunniaksi voisi tänään oluen tai kaksi tempaista kuiviin kitusiin.

PS. Jalometalli huhuissa kiertää nyt vahvasti Autopsyn ja D.R.I:in nimet. Tuo D.R.I kuuluisi ehkä mielummin Puntalan punk -festareille, oli se niiden parin levyn cross-over "rässikausi" sen verta huttua, että oksat pois. Mutta pikapuolinhan nuo loput esiintyjät julkaistaan ja päätökset sinne lähtemisestä täytynee tehdä vasta sitten.

Elämä on!

En ymmrärrä aina näitä kaikkia yhteiskunnan kiemuroita. Opintotuki kun maksetaan toukokuun alussa, seuraava tuki, eli kodinhoidontuen maksusuoritus on vasta kesäkuun lopussa. Näin siis se 221€ ja risat pitäisi riittää about 2kk. Helppoa. Ja kun asumistuki luonnollisesti lakkautetaan minun työllistymiseni takia, on mahdotonta maksaa vuokra.Ja kun kaiken paskan kukkuraksi minun aherrukseni Ensolla alkoi sopivasti palkkajakson viimeisenä päivänä, eli sain kokonaista yhden päivän korvauksen menetetystä vapaa-ajasta tilipäivänä.

Käännyin siis sosiaalitoimen puoleen. Tuon meidän kaikkien köyhien ylläpitäjään ja huolitsijaan. NOT!!! Vaikka olin epärehellinen, enkä kertonut työllistymisestäni, saimme valtavan summan rahaa. Kaikki ja kokonaista 24 €uroa ja 77 senttiä vielä päälle. Mihinkähän tämänkin rahan saisi kulutettua? Nyt on siis edelleen vuokra rästissä, ja kohta toinen. Onneksi juhannus vietetään työmaalla, joten sillekkin rahalle on jo käyttökohde valittu. Mielelläni olisin tuonkin rahan säästänyt syksyyn, koska opinnot jatkuvat, ainakin näillä näkymin silloin.

Paskassa kahlataan. Joskus syvemmällä, ja joskus matalammalla. Pääasia on, että kahlataan. Ei se näet tämä työntekokaan ole aina niin hyvästä, varsinkaan näin alkuunsa, ja toki tämä tästä vielä tasoittuu. Näin ainakin uskon, vaikkei nämä uskon asioita olekkaan.

Huomenna pitäisi pitää juhlat. Vanhempi tyttäreni saa mittariin 4vuotta. Itseasiassa tuo ikä tuli täyteen jo maanantaina, mutta luonnollisesti maanantai ei ole ehkä se parhain juhlapäivä. Tietenkin muistimme häntä kuitenkin jo tuolloin pienin lahjuksin.
Vaikka olen toitottanut, että vanhemuuten vuodet vierivät nopeammin, tuntuu tuo 4 vuotta kuitenkin ikuisuudelta.
Suoraan sanottuna tuosta lähtien on elämä mennyt kokoajan loivaa alamäkeä, joskin pientä nousua pohjalta on aina silloin tällöin ollut havaittavissa. Mutta se ei ole lapsen vika se. Ärsyttävän kliseistä ja menetyksensä menettänyt sanonta: Elämä on!, pitänee kutinsa.

Nyt siis saatana siivoamaan! Eihän sitä tiedä vaikka vieraat kurkistaisivat vaikka pesukoneen taakse! Tuo oli sitten sarkasmia, ettei jää kenellekkään epäselväksi. Vihaan kaikkia juhlia! Vihhaan vihhaaaan!!!

PS. Onko sitä jengiä lähössä Jalometalliin? Ajattelin, että vois tuossa kesäkuun aikana alkaa tilailemaan pilettejä ja hotelleja?!

Jos ei ole liikettä, ei ole elämää

Jääkiekon jokavuotiset MM-kisat on Suomen osalta taputeltu. Eilen tuli pataan Tsekiltä rankkareissa, ja suoraan puhuttuna, Tsekin tasavallan olisi pitänyt lyödä se naula arkkuun jo viimeistään toisessa erässä, mutta Tsekin tehottomuus, tuo Suomen kirous vuodesta toiseen piti lukemat tasan. Parempi voitti, ja sen ansaitsi.

Hyvää näissä kisoissa oli, että ne vanhat kiekkoikonit jätettiin uskaliaasti rannalle. Ja näistä ns.kovista nimistäkin ainakin Miettinen alitti riman ja reilusti. Tasan 0 -maalia. J.Jokinen nyt onneksi paransi loppua kohden, mutta se loppu tulikin sitten, kun ne tosi pelit alkoivat.

Mikä sitten tökkii? Vastaus on vuodesta toiseen sama. Keppi tärisee lapasissa, eikä ole sitä näissä kisoissa paljolti hehkutettua pelirohkeutta. Sankarin viittaa ei kukaan jaksa kantaa, vaikka halua onkin. Ja kun sitä viittaa yrittää väkisin sinne harteilla laittaa, saa sinne viitan sijasta apinan, joka näkyy tehottomuutena. Eli ei osuta edes tyhjiin.

Kaikesta huolimatta ja hyvää hakemalla postiivista oli, että uskallettiin ottaa niitä uusia naamoja, joita olympialaisten jälkipyykissä peräänkuulutin. Myönnettäköön, että välillä mm.Vatasta vietiin, kuin litran mittaa, mutta sanotaan, että Siperia opettaa. Korpikosski, Aaltonen ja Kontiola, eteenkin maalivahdit (kuten aina) vaikuttivat pirteiltä. Hahl, Santala ja Hytönen ovat mielestäni liian samankaltaisia duunareita, joita suomesta löytyy, mutta ei mielestäni niitä kaikkia tarvitse kisoihin ottaa. Kyseiset herrat eivat paljoa pisteillä mässäile. Ainakin yhden noista olisin jättänyt suosiolla (Santala, tuo Jalosen lempilapsi) rannalle ruikuttamaan.

Koko suomen peliä vaivasi tehottomuuden lisäksi väliin huono liike. Välillä taas peli pyöri, eteenkin Venäjä pelin ensimäisellä kympillä, mutta kun ei saada mustaa verkkoon, niin ei sitten saada. Tämä liikkeen puute korostui varsinkin eilen Tsekki pelissä. Tuntui, kuin olisi menty parkit päällä koko peli. Vai oliko se sittenkin vain Tsekin hyvyyttä, jossa käytettiin Suomen aseita Suomea vastaan?!

Ensi vuonna taas...valitettavasti. KISAT JOKA TOINEN VUOSI, sanon minä.

R.I.P Ronnie James Dio

Hevikääpiö on poissa! Mies joka tiettävästi keksi kennel -liiton merkin, eli etusormi pikkurilli yhdistelmän joka myös pirunmerkiksi lanseerattiin. Tervemenoa helvettiin Ronnie!

Miten maailma makaa?

Mexikon lahdella on öljykatasrofi, elintarvikeala lakkoilee ja siitä viimeisestä jauhelihapaketista tapellaan, kuin köyhät konsanaan keskiajalla ruuasta. Islannin konsonanttihirviö -nimellä varustettu tulivuori pössäyttelee maailmanlopun enteitä, ettei lentokoneet pysy taivaalla, tai ainakaan ne eivät sinne pääse. Kreikassa ei ole tajuttu painaa "hätä-seis" nappulaa ajoissa ja nyt koko eurooppa on taloudellisesti polvillaan. Myöskin armas kotimaamme osallistuu Kreikan pelastus talvoisiin miljadilla. Mistäköhän tämäkin raha on revitty? Todennäköisesti sekin on lainaa, joka on otettu kalliimmalla korolla, millä Kreikka sen ottaa suomelta. Ja näitä rahoja tuskin Suomi koskaan saa takaisin maalta, jonka metsurit saavat ulkotyön lisän. Miten Nerokasta! Suomi myöskin kirjoittaa kokoajan uudestaan jääkiekko historiaa. Tälle kertaa häviämällä Tanskalle. Näin maailma makaa vuonna 2010.

Mutta jokatapauksessa kotimaassamme on kaikki suhteellisesti katsottuna hyvin, lukuunottamatta väliin huonosti toimivaa rahallista sosiaalipalvelua, ja varsin höveliä maahanmuuttopolitiikkaa. Sosiaalitoimistohan palvelee kaikkia muita, paitsi rehellisiä, ja oikeasti taloudellista tukea tarvitsevia ihmisiä. Sosiaalitoimisto voitaisiin mielestäni siirtää suoraan viinakaupan viereen, tai sen pullon voisi saada suoraan toimiston luukulta. Loput rahat meneekin sitten niille, keillä kaikki on reilassa. On vain löydetty se porsaanreikä mistä se raha lypsetään, ja niitä on. Niitä vain en kuuliaisena kansalaisen käytä törkeästi hyväkseni, mutta sekin päivä voi vielä koittaa.

Maahanmuutto asioihin en sen kummemmin viitsi edes puuttua. Vaikkakin SDP on esimerkiksi aloittanut populismin jo ensi vaaleja varten, en silti menisi ihan noin absurdeihin kommentteihin, mitä Heinäluoma ja Urpilainen ovat mediassa tehneet. Toki se on jälleen kerran sitä toimittajien rivien välistä lukemista, missä on epäonnistuttu.
Mutta sananen niissä on asian tynkääkin. Kyllä mielestäni tänne tulevilla pitäisi olla samat lait, eli tämä Urpilaisen "maassa maan tavalla" pitänee paikkansa. Muutoin meillä kohta rangaistuskeinona käytetään kivityksiä, ja noitia poltetaan toreilla. Ei sentäs, mutta työn perässä tulevat toisaalta ymmärrän, koska Helsingin velliperseille ei siivoushommat kelpaa, eikä bussin pyörittäminen kiinnosta. Toisaalta en taas ymmärrä niitä nuoriamiehiä jotka varmasti selviäisivät entisessä kotimaassaan, ja se maa varmasti heitä myös tarvitsee. Ja mielestäni rikollista taustaa omaavat voisivat mennä vaikka Ahvenanmaalle. Perkelettäkö niitä pitäsi täällä hyysätä. Eiköhän niitä ole ihan omasta takaa. Eli oikeaa turvapaikkaa tarvitsevat ovat kyllä tervetulleita.

Niin tai näin. Suomi on kuitenkin vielä hyvinvointivaltio ja muutenkin maantieteellisesti helpohko paikka olla, jos ei hankeen paleltumista oteta huomioon. Tämäkin yleensä on vain väkijuomien aiheuttamaa. Pohjanmaalle ei myöskään kannata haukkua painia homojen lajiksi, eikä lappalaiselta kysyä, miltä se poron pimpero tuntuu.
Täällä ei tornadot pyöri, ei tulivuoret sulata jäätiköitä, eikä tuhkä peitä puolta suomea. Ei lymyö malaria juomavedessä, eikä mamba matele marjastajaa väijymässä syksyisessä metsässä. Eikä myöskään Osaman miehet istu metroissa ja lentokoneissa pommi vyötäisillä...ainakaan vielä. Sisällissodatkin taitavat olla taakse jäänyttä elämää, vaikka lievää taistolais -verta vieläkin ilmenee, jos ei muualla, niin ainakin meidäm kemiläisten monikansallisissa metsäyhtiöissä.

Olipa harvinaisen positiivinen postaus tällä kertaa. Huomenna aamuvuoroon, niin eiköhän sitä nillittämisen aihetta taas löydy. Jos ei allekirjoittaneelta, niin muilta kylläkin potenssiin 6.

Kuva arvoitus

Nimeä vasemmanpuoleinen tyyppi. Pienenä vinkkinä kerrottakoon, että oikeanpuoleinen on hänen "paras kaveri", ellei peräti "lempi ystävä"!

Top 100 levyt Nro 79: Iron Maiden - Number Of The Beast

Elettiin joulun alusaikaa 1986. Pieni varhaisteini kemiläisessä tehdastyöläisten lähiössä oli 11-vuotias koululainen. Kaverilta, tai oikeastaan kaverin isältä oli lainassa jotain, joka mullistaisi tämän pienen pojan elämän. Joululahjaksi saatu tupladekki mankka viimeistään ratkaisi asian. Enää ei tarvinnut harjoittaa kaiutin kaiutinta vasten hiiren hiljaisuutta vaativaa äänitystoimintaan, joka usein keskeytyi oven avaukseen, puhelimen pirinään (kyllä, tuolloin puhelimet pirisivät) tai Äidin syömään kutsuun.

Tämä vaikuttava äänitys oli Iron Maidenin Number Of The Beast vuodelta 1982. Jos levy muutti tämän pienen pojan elämää, niin eniten se kenties vaikutti metallin nykyiseenkin tilaan, siinä missä Metallican Puppets ja Slayerin Reign in Blood. Maiden vaikutteen kuulee lähes jokaisessa metalliorkesterissa jollain tapaa, myös näistä edellä mainituista. Puhutaan siis todellisesta klassikosta ja ennenkaikkea klassikko bändistä. Näinollen tästäkin on varmasti kaikki ylistyksen sanat sanottu ja varsinkin biisit loppuun soitettu.

Levy oli ensimmäinen missä Bruce Dickinson otti vokalistin vakanssin, ja josta oikeastaan alkoi koko Iron Maidenin marssi kohti maailman kenties suurinta metallibändiä. Tätä kesti aina vuoteen 1988, jolloin Seventh Son Of The Seventh Son ilmestyi, ja NWOBHM -genre Judas Priesteineen ja Saxoneineen joutui antamaan periksi Metallicalle, ja muille Trash -buumin bändeille. Seventh Sonin ja Beastin väliin mahtui Piece Of Mind, Powerslave, Live After Death live äänitys ja Somewhere In Time. Klassikoita kaikki, ja varmasti kaikki tällä listallakin.



Kappaleet: Number Of The Beast, Run To The Hills, Hallowed By Thy Name ovat vieläkin osa Iron Maidenin keikkasettiä, mutta miksipä ei olisi. Legenda -statusta kantavia biisejä on huono ottaa setistä poiskaan.
Tosin esim. Gangland ja The Prisoner olivat jostain syystä tuossa hamassa nuoruudessa suosikkeja. Johtuen kai, että rumpujen paukuttelu kiinnosti tuolloin suuresti. Ja kyseiset kappaleet alkavat rumpuintrolla.

Levyn nimen yhdeksi inspiraatioksi on nimetty eräs kolari, jonka albumin tuottaja Martin Birch ajoi. Birch nimttäin törmäsi nunnien pakettiautoon, ja auton korjaaminen maksoi yllättästi 666 puntaa. Vaikka tuohan nyt oli pelkkää sattumaa, syytettiin Maidenin ympäri maailmaa saatananpalvonnasta, kuinkas muutenkaan.

Nyt tämä samainen poika on kautta rantain jälleen koulussa. Tehdaslähiö on hiljalleen slummeutunut, asuinpaikka muuttunut, mutta monien musiikillisten mutkien kautta Iron Maidenia tulee vieläkin ajoittain kuunneltua, lähinnä nostalgian nostatus mielessä.
Viimeksi tämä levy soi vappuna, ja muutaman oluen antamalla voimalla se kuullosti pitkästä aikaa hyvältä, joskaa ei kovin tuoreelta. Alkaahan tämän äänityksestä olla jo 30-vuotta aikaa, ja 2012 ilmestymisestä tuo samainen ikä. Syntymäpäiviä odotellessa.

Kuulumisia

Lukukausi loppui, ennen kuin se kerkesi näemmä edes alkaa. Siltä se ainakin tuntui. Vuosi siis vilahti, mutta ei tällä kertaa ihan turhuuteen, poikihan se ainakin kesätöitä, jos ei muuta.

Mitä siis jäi käteen. Ei mitään yleissivistävää, eikä suuresti ammatillistakaan. Ainakaan mitään täysin uutta. Henkistä hyvinvointia nyt ainakin, ja yllättävää itsensä ylittämistä muutamissa aineissa. Esim Kemia, ja siihen liityvä matematiikka kaikkine perseilyineen. Kokonaisuutena koulumenestykseni yllätti myös, eli ylitin itseni. Sitä kai ole ehkä niin tyhmä, mitä luulisi ulkonäonnöllisesti katsottuna.
Fysiikan peruskurssi, kemiaa, laboratorio läträystä, teräksen valmistus, koneistusta ja tietenkin alaan liityvät aineet menivät siis erittäin hyvällä menestyksellä läpi. Mutta toki kesän työt lyhentää ensi lukukautta, ja todennäköisesti pidentää sitä luonnollisesti peräti seuraavaan vuoteen. Eli tämä elokuu vielä hikoillaan hiokkeen valmistuksen merkeissä. Mutta toivotaan nyt kuitenkin, ettei se vaikuta valmistumiseen. Rästejä on siis ainakin tiedossa heinähäkillinen.

Tänään tuli käytyä virallistamassa työsuhde. Lakoonisen perehdytyksen jälkeen annettiin nimikirjoitusnäyte, ja sitä vasten sai kulkuluvat. Ja kaikesta päätellen, vihdoin ja viimein myös hiomolle ollaan saatu ns. työsuhdelisä palkkaukseen. Ollaan siis poistuttu 60-luvulta ja vanhan Veitsiluodon aikaisista pykälistä ja vedetty kello oikeaan aikaan.

Ja kun tuota almanakkaa katsoo, niin näyttäisi se tämän päivämäärän kohdalla vappua. Eli kai se illalla pitää "simapullo" aukaista.

Pasi Rautiainen - The Legend

Moni ei ehkä tätä tiedä, mutta jalkapallo, tuo vihreänveran shakki on huomaamattani noussut suosikkilajikseni ohi jääkiekon. Lukuunottamatta NHL -kiekkoa, mikä onkin periaatteessa eri peli, mitä täällä vanhalla mantereella. Suomalainen jalkapallo (potkupallo) ei kylläkään kiinnosta kiven vertaa.

En nyt ala puhumaan tässä lajin hienouksista, mutta tässä muutamien vuosien aikana suomalaiseenkin mediaan on onnistuttu löytämään varsin värikkäitä persoonia. Kaikki muistavat, ja tai ainakin ovat kuulleet valmentaja/kommentaattori Pasi Rautiaisesta, tuosta pörrötukkaisesta moottoriturvasta, jonka tajunnanvirta ohittaa välillä painokelvollisuuden. Tässä pari sitaattia miehen "kommenteista". Varsin suorapuheinen mies, ja onpa hän suorissa lähetyksissä luvannut yhtä ja toista, ja kävelyksi ja pyöräilyksihan se on mennyt (studiosta kotiin Porvooseen). Jalkapalloon vihkiytymättämänkin kannattaa tutustua. Tietenkään nämä eivät näin luettuina ole kovinkaan hauskoja, mutta anyway..

" Katsellesani peliä meinasi mulla mennä bratwurstit väärään kurkkuun. Se oli karmeaa katseltavaa. Se peli oli kuin gasellit vastaan norsut. Jos joku nauraa Miguli Kottilan käänöksille, niin ne ovat vielä elastisia moottorivenekäännöksiä Janckeriin verrattuna. Mies kääntyi kuin autolautta!"

"Tuo Eto'o on kyllä vahva vääntämään. Tuollaista siitä tulee kun on pikkupojasta asti kipaissut noutamaan kaivolta äidille vettä 9km päästä."

"Jos miehen nimi on Trabelsi niin ei kai siitä muuta ole ku harmia"

Ei,ei, ei.. Kyllä nämä jätkät on harjoitelleet ja tehneet kotiläksynsä. Ei siihen tarvita mitään mustaa
voodoo-pappia seisomassa munanpäällään.."

"Mestareiden liigassa tuli nähtyä Rüstun otteita useastikin 2000-luvun alkupuolella, mutta ennen kisoja olin varma että tämä herra on jo nykyisin myymässä mattoja Istanbulin basaareissa".

"Se lääkäri (Hans-Willem Müller-Wohlfarth) tuntee mun kropan salaisuudet paremmin kuin mun vaimo Päivi. Ja herranjestas, me ollaan oltu yhdessä kohta 30 vuotta."-

Simolle tuli pientä takapakkia ja Andreasenista pitää kysyä Casagrandelta (TPS:n toimitusjohtaja), voin antaa numeron. Viimeinen tarina oli se, että MYPA-pelin jälkeen hän lähti Tanskaan. Sitten mulle sanottiin, että se lähtee gimmafrendinsä kanssa etelään. Se varmaan pamputtaa muijaansa jossain Mallorcalla. Mutta eihän se ole tehnyt kuin viisi maalia meille.

"Sori, että mä tulen tähän väliin. Juhliiko ne Euroopan mestaruutta vielä? Mä luulin, että se turnaus oli saatana loppu. Vai jatkuuko se vielä?"

"Sitten mitä mä en tajunnu saatana. Mä luulin, ettei Suomi saanut pinnan pinnaa mutta ne vissiin voitti koko EM:n kun saivat palkintoja. Mulla oli kutina, ettei tullut voittoja. Niinhän se oli sähköteknikkojen hiihtoskaboissakin kuusivuotiaana kun oli kolme osallistujaa ja jäin aina kolmanneksi niin kyllä mäkin siitä aina jonkun lusikan sain".

"Heinikankaan "Jallusta" on yöllä tullut tyttölapsen isä. Wayne Brown sai kaksi päivää sitten tyttöystävänsä Lontoosta tänne. Eilen hän ei ollut terävimmillään luonnollisista syistä, mutta tänään oli jo pikkuisen terävämpi".

Mietitään kuka veti silloin joukkuetta? Nenä-Thompson. Itse muistat seiskyt luvulta, Thompson kuulu itse siihen luunmurskaaja/lanausosastoon. Eihän hän mee Littii opettaan ulkoteräsyöttöö, hän ei edes tiedä mikä on ulkoterä."

"Paineita ja paineita! Paineita on siinä vaiheessa kun hyppää vaimon kanssa sänkyyn ja Pikku-Pasin pitäis alkaa suorittaan."

Eve: " Pasi, mitä mieltä olet Pablo Aimarin peliesityksestä"?

Pasi: "No onhan toi Aimar aikamoinen tarhapöllö. Ei tolla varmaan baarin pääsis. "

"...kyl sä Matti tiedät sen tunteen kun mustaa miestä tulee edestä ja takaa"

"Miehellä on vasen jalka vain seisomista varten"

Yms yms. Jokatapauksessa supliikkimies, ja juuri tällaisia persoonia pitäisi olla Suomen urheilussa enemmän. Harmi, että niitä parhaimpia Rautiaisen lohkaisuja en enää muista, enkä niitä tähän hätään netin syövereistä löyrtänyt.
Mutta vielä paremmaksi laittaa selostaja Tuomas Virkkunen, mutta siitä vaikka ensi viikolla.

Kesäksi saareen

Facebookissa on olemassa ryhmiä joihin voi liittyä, mukamas kannatuksen vuoksi. Osa turhempia ja osa sitäkin turhempia. Yksi ryhmä inhoaa kaikkia, joilla koskaan ole asiat hyvin. Hyvä ryhmä, sillä itsehän henkilökohtaisesti kuulun tuoin ryhmän vastapuolelle, toistaiseksi. Vai muistaako joku, milloin tähän risukasaan olisi käynyt edes häivähdys tuosta taivaalla loistavasta tulipallosta? Tuskin muistaa.

Mutta vapun jälkeen voinen loikata vastapuolelle, ja tästä ei Merisalolla ole olemassa nauhoja, kuten eräässä Tiuran tapauksessa, sillä näyttää vakavasti siltä, että kesällä ei tarvitse sittenkään kylkeä tuon tulipallon loisteessa grillata, nimittäin saari kutsuu. Tarkemmin sijainti on Veitsiluoto, ja Hiomo. Eli ns.mekaanisen massan valmistus.

Niinkuin tyypillistä, niin haetaan hakemalla ne varjopuolet tästäkin paisteesta. Paikka on sama, missä jo toissa kesänä ahkeroin. Ja mikäli paikan kymppiä on uskominen, on "hyvällä" tuurilla vuorokin sama, eli sen hassun näköisen tonttu-ukon kanssa työskentely siis jatkuu. (Tästä menninkäisestä voi lukea kesän 2008 plörinöistä).
Myös huonoa tuuria oli siinä, että minun työhalukkuudesta oltiin kiinnostuneita myös paperikone 1:ellä, mutta nopeat elävät, enkä tätä tiennyt haastatteluun lupautuessani. Opintoja silmällä pitäen, olisi ollut hyvä nähdä saaren toimintaa tuoltakin kantilta.

Mutta samapa tuo. Pääasia on, että ON töitä, vaikka vain 4kk.

Opintojen rintamaltakin kuuluu pelkästään positiivista. Perusosaamisen näyttötutkinto hujahti läpi, ja vielä kiitettävällä arvosanalla. Mainittavaa on, että näin ei ole opettajan mukaan monesti tapahtunut.

Nyt sitten vain odotellaan, mikä paikka tai mikä kodinkone hajoaa. Näin yleensä käy, kun töihin pääsee. Auto pitänee huoltaa ainakin ensi töiksi. Jos tuota koslaa voi enää edes autoksi kutsua.

PS. Mika "The Darkest side of" Jurmu. Se Nihilistin levy löytyy Spotifysta, mutta voin toki lähettääkkin biisejä. Kerrot vain mitä.

PS2. Nyt olutta kylmään ja kurkusta alas.

Ei sittenkään niin omaperäistä

Fist:in ja Panteran levyn kansissa on jotain samaa. Fist julkaisi tämän levyn 1982 ja Pantera kymmenen vuotta myöhemmin. Sattumaako?

Videot viikonlopuksi

Alkuun heti pimppiheviä, muistaakseni Tanskasta. Pretty Maids, joka jäi ameriikan hiuslakan tuoksuisten kollegoiden jalkoihin, mutta enemmän tämä taitaa erästä Helloweenia muistuttaa. Mutta hitti suoraan 80-luvulta. Karu meininki.



Uutta Finntrollia. Mukavaa kaljoittelu musiikkia edelleen, mutta kieltämättä tästä on jo hohto pois. Osasyynä nyt ainakin se, että näitä samantyylisia rallatuksia viljeleviä bändejä on syntynyt kuin sieniä sateella. Saksasta yllättäen. Mutta...



Naiset viimeisenä!! Tämä vain sen takia, että tässä on akka ratissa, eli äänijänteita kurittaa nainen skeban kera. Support! Näitähän ei paljoa tämän suunnan musiikissa ole. Mutta ihmetelkää. Darkened Nocturn Slaughtercult

Kuulumisia

Lopun alku lähenee. Eli viimeinen jakso ensimmäiseltä lukukaudelta alkaa maanantaina. Vuosi on mennyt nopeaa, niinkuin tällä iällä kuuluukin. Nopeaan ja turhuuteen.
Koulun motivaation kanssa on ollut niin ja näin. Toisinaan nappaa ja toisinaan ei. Tämän viikon koe rupeaman jälkeen motivaatio mittari on aika lähellä nollaa, vaikka taisi kiitettävät arvosanat opettaja raapustaa molempien kokeiden yänurkkaan. Mikä sitten vetää mielen matalaksi? Sen kun tietäisi.

Ehkä yksi osasyy tähän on kesän tulo. Sen kai pitäisi olla hyvä ja "valoisa" seikka, mutta epätietoisuus kesän kuviosta painanee mieltä. Ainakin kesätöiden osalta. Ilmeisesti niitä ei nytkään ole minulle tarjolla, eli sosiaalitoimiston luukku käynee suvena tutuksi, koska luonnollisestikkaan opintotuen ruhtinaallinen korvaus ei kesällä juokse.

Pitäisi kai olla toisen puolesta iloinen näissä kesätyöasioissa, varsinkin kun se sattuu oman ryhmän jäsenelle, mutta jostain syystä en vain osaa. Tämä onnenpotku kun sattui sellaisen kohdalle, joka vaivaituu paikalle ehkä kerran viikossa, ja jolla on puolet kursseista suorittamatta. Syljettää tällainen. Ilmeisesti arkittamo on kohde, minne tämä apina sijoitetaan. Kun vielä tämä samainen apina kysäisi minulta, että "Mikä on arkittamo?" olin pisteessä, jossa veren kiehuminen alkaa. Mielestäni paperiteollisuuden eri prosessit pitäisi olla jo koulutuksen tässä vaiheessa selvillä, mutta minkäs teet. Tyhmyys loistaa kirkkaana.

En ole huomannut koskaan aikaisemmin katkeruuden rumia elkeitä itsessäni, mutta kai tämä nyt on sitä. Mutta tämä on myös vitun väärin, jopa muita, hyviä oppilaita kohtaan. Saatana! Tasan ei käy kun onnea jaellaan, mutta tuntuu, että minä en ole edes paikalla, kun sitä harvoin on jaossa.

Aloitan nyt zumban imurin kanssa, ja huuhdon illantullen oluelle katkeruuden ja järjen päästäni.

SO LONG!!!

Enochian Crescent: Lyijysiipi

Uutta Enochian Crescentia nettisinkun muodossa kera kuvakollaasin. Pienen sulattelun jälkeen, ei tämä nyt hirveän pahalta kuullosta, vaikka kertosäkeen kohdalla tuleekin eräs Kotiteollisuus mieleen. Eli kannattaa ainakin kuunnella väkipakolla sinne puoliväliin saakka.

Tosin onhan näitä suomi -"viserryksiä" Crescentillä aikaisemminkin kuultu. mm. Muisto Sorkasta ja legendaarinen Väkisinkastettu. Mielipiteitä?

Last.Fm ja nollat tauluun

Tänään sen voisi tehdä. Onhan aprillipäivä eli huhtikuun 1. Siis nollataan jälleen laskurit tuosta mainiosta ohjelmasta. En usko, että jatkossakaan lista tulee radikaalisti muuttumaan, mutta jännittävä nähdä.

Eli tästä http://www.last.fm/user/HammerFM taas seuraamaan, miten se kehittyy. Ja tuosta oikeasta laidasta näkyy myös osaksi kärkipää.

Tässäpä reilun vuoden aikainen lista kuunnelluista artisteista. n.30 kuunnelluinta Yhteensä biisejä tuli kuunneltua yli 17200 1421 eri artistilta.

1 Satanic Warmaster 154
2 Horna 145
3 Bathory 136
4 Darkthrone 126
5 Nokturnal Mortum 108
5 Inquisition 108
7 Sargeist 102
8 Archgoat 96
9 Nifelheim 91
10 Drowning the Light 90
11 Moonblood 87
11 Arckanum 87
11 Goatmoon 87
11 Taake 87
15 Beastcraft 86
15 Burzum 86
17 Slayer 85
17 Arghoslent 85
17 Death 85
20 Absurd 84
21 Celestia 82
21 Totenburg 82
23 Behexen 81
24 Nunslaughter 80
25 1349 79
26 Mütiilation 72
27 Diaboli 71
27 Urn 71
29 Funeral Mist 70
30 Judas Iscariot 68

..että näin! Jatkossa voisi piiitkästä aikaa päivitellä viikottaisetkin listat, mutta katsotaan ajan puitteissa mitä tuleman pitää.

Paskan luontia

Appiukko perheineen on painunut jokavuotiseen tapaan taas lappiin pääsiäiseksi. Laskettelemaan + mitä lie muuta. Ei ainakaan sitä Lapin lumoa, koska se taitaa olla kaukana näinä päivinä. Appiukkohan tunnetusti antaa aina lomallaan nakin viuhua, ja jonkunhan on siivottava tuo valkoinen paska hänen pihalta. Sormi osuu luonnollisesti minuun.
Lumikola on siis tullut tutuksi jo peräti kolmena peräkkäisinä päivänä. Kiitos varsinkin kiinteistöjen katuja auki pitävien urakoitsijoiden. Appiukon mörskän edessä kun on ajotien lisäksi pyörätie, on homma kaksinkertainen.

Lumenkolaus on itseasiassa yksi syy, miksi en ole liiemmin syttynyt omakoti -asumiselle. Näillä nuoskalumi keleillä se painaa vaakakupissa yllättävän paljon. Onneksi eunukin kola oli kuitenkin mallia muovi/alumiini, eikä sellainen ylä-asteen puukäsityötunnilla väsätty puinen umpijööti.

Toisaalta eilen oli varsin leppoisaa pukella lunta, vaikka valkoisella paskalla alkoi ollakkin jo painoa, mutta suurin innostukseni kyseistä lajia kohtaa sammui viimeistään siinä vaiheessa, kun parin talon päässä naapuri vetaisi lumilingon käyntiin. Ykkösellä tietenkin, ja kuin palmun alta. Seisoin hiki pipon alla, ja ihmettelin ukkelin toimintaa, ja siinä sadatellessa oli naapuri hommansa hoitanut, ja palasi varmaan sisälle myhäillen ja vaimolle retostellen oivaa talven hankintaansa.

Vituttihan se. Jättäisi appiukko yhden lapin reissun väliin ja ostaisi saatana lingon!

Lisää uutta Mokomaa

Ei oikein vakuuta vieläkään. Johtunee kai siitä edelleen, että en liiemmälti pidä Annalan "puhtaasta" laulusta, ja jotenkin kaipaan sitä aggressiivisempaa tulkintaa.
No, kuunnellaan huomenissa oluen voimalla uusi pläjäys kokonaisuudessaan läpi, ja tehdään sitten johtopäätökset.

Suomen Turku operoitiin maailmankartalle

Koko viime viikon saimme lukea lehdistä jälleen suuresta lääketieteellisestä ihmeestä. Kirkuvista otsikoista päätellen voisi kuvitella, että "huippujalkapalloilija" David Beckham oli vähintään kuoleman kielissä, ja hänet leikannut Orava pelasti koko jalkapalloilevan maailman. Kaikki tämä pelkän akillesjänteen katkeamisesta.

Siis ketä oikeasti kiinnosti, mitä Beckhamin vaimolla oli päällään, saati sitten minkä merkkisissä kledjuissa mimmi Davidin "kuolinvuoteelle" saapui. Kansakuntaamme tuskin myöskään kiinnosti, mitä tämä pariskunta pizzansa päälle laittoi. Oliko basilika tuoretta vai ei? Ja jos ihan tarkkaan mietitään, oliko tämä vain pizzerian mainostemppu, koska kukaan ei voinut todistaa, kenelle nämä lämät siinä sairaalassa menivät.

Ymmärrän kyllä. Turku on Suomen ns. suurkaupungeista aliarvostetuin. Vai onko? Itseasiassa, mitä siellä edes on sen linnan lisäksi. Sinappikin myytiin pilkkahintaan sveduille. Onhan siellä tietenkin se silta, mikä vajoaa Aurajokeen. Siinäpä oivaa arvoa Turulle. Kaupunki jossa eräs jalkapalloilijaksi itseään kutsuva silmäätekevä ja muilla avuilla kuuluisuuteen noussut henkilö operoitiin, ja kaupunki jossa sillat vajoaa kuten Venetsia, mutta nopeampaan tahtiin.

Kansainvälinen media huomioi myös luonnollisesti tämän "suuren ja ihmeellisen" tapahtuman ja leikkauksen. Eräs Englantilainen aviisi väitti Turun olevan etelä-ruotsissa, ja Amerikkalainen lehdistö taas Tanskassa. Hienoa ja tutkivaa journalismia, mutta tämä osoittaa kuinka vähäpätöisestä asiasta on kyse. Beckham ja Turku.

No. Turkuun voitanee nyt julistaa rauha, enkä puhu nyt jokavuotisesti joulurauhan julistamisesta. Siinäpä se paljastuikin toinen asia, minkä Turusta tiedän.

Mutta paskat siitä! Paskat huonosti menneistä olympiaisista. Suomi sai urheilullista mainetta lääketieteellisellä tasolla, ja parempaa mitä takaisissa Lahden MM-hiihdoissa, missä se lääketiede ei oikein onnistunut odotetulla tavalla. Ja sitä paitsi. Yksityisellä tasolla operoiva sairaala Meriläisellä on tuleva loistava tulevaisuus. Siitä olen varma.

Nuorena se on vitsa väännettävä

Kohtuu hyvin vetää ikäisekseen. Voi olla, että näin ihan pystymettästä ei heti edes pysys perässä.

Hammer Open Air Festival 11. -12.6

Jos perkele pääsisi kesäksi duuniin, ja vapaat järjestyisi, ei ole epäilystä minne festareille suunnistaisi. Taitaisi kenties Jalometalli jäädä ehkä välistä, jos tänne pääsisi. (Otsikossa linkki festarin sivuille)
Suurimmalle osalle, nämä bändit (lista alla) eivät sano mitään, mutta siinä se homman idea onkin: Underground.

AURA NOIR (Nor)
PAGAN ALTAR (UK)
GRAND BELIAL'S KEY (USA)
THE DEVIL'S BLOOD (Hol)
URFAUST (Hol)
WOLF (Swe)
AD HOMINEM (Fra)
VOMITOR (Aus)
CELESTIA (Fra)
HERETIC (Hol)
TRIBULATION (Swe)
ENOCHIAN CRESCENT (Fin)
VITSAUS (Fin)
GOATMOON (Fin)
PROFETUS (Fin)
SOLITAIRE (Fin)
FLAME (Fin)
SPEEDTRAP (Fin)
NEUTRON HAMMER (Fin)
CROSSWRECKER (Fin)
EVIL ANGEL (Fin)
AXEGRESSOR (Fin)
STENCH OF DECAY (Fin)
FROSTBITTEN KINGDOM (Fin)

Mokoma

Uutta Mokomaa visuaalisessa muodossa. Ärhäkkä meno, mutta jotenkin tuo Annalan ääni on alkanut nyppimään. Syytä en tähän antipatiaan tiedä. Kerron sen sitten, kun löydän tähän vastauksen.

Arttu-Setä ja Suomen MM-Ralli Osa1

Näin se hiihtoloma toimii...

Kello on: 4.57 aamulla, luonnollisesti. Näinhän meilläpäin maailmaa aika ilmoitetaan, ilman pm. tai am. merkintöjä, kuten suuressa ja mahtavassa ameriiiikassa. Tuo nyt ei ollut oleellinen tieto, vaan se, että olen taudin, tai useamman taudin kourissa.

Kun viime viikolla vanhin tyttö sairasti joka keväisen oksennustaudin, joka kesti päivän, sai hän seuraavana päivänä riesakseen aina niin mukavan lasten vitsauksen. eli korvatulehduksen. Tästä on selvitty, tai lapsi on siitä selvinnyt lääkityksen avulla. Kuten oli odotettua, oli se tuleva myös vanhempiin. Ainakin se oksennustauti.
Minä toimin tässä pelinavaajana, ja oksensin la-su välisenä yönä, mutta vain kerran. Myös alapää lauloi duurissa. Alkoholilla ei ollut tietääkseni osuutta asiaan, koska en sitä ollut tietääkseni nauttinut tuona ajankohtana, enkä ennen. Sunnuntai menikin sitten varsin rattoisasti kuumehuuruissa maan ja valuutan ollessa vieraita. Taisin sunnuntaina olla hereillä, tai sen ja unen sekaisessa tilassa n. 30min. Loput olin taju mättäällä...ilmeisesti.
Eilinen alkoi samoilla metkuilla. Kevyellä kuumeella. Mutta kuten taudin kuvaan kuuluu, oli akan vuoro heittää kurkkupaskaa koko päivä.

Suoraan sanottuna aika raskas oli eilinen päivä. Veto oli täysin kateissa. Lievä kuume ja kaksi lasta nykimässä lahkeesta. Ihmetyttää vain tämä taudin kuva. Akalle tuli oksennustauti ja minulle fuusioitunut flunssakuume/paskatauti.

Ai, että miksi olen hereillä nyt ennen sian pierua. No siksi, että olen näköjään saanut viime yönä järjettömän ärsyttävän yskän, joka pitää mukavasti hereillä. Mutta mielummin yskin keuhkoni pihalle, entä paskannan suolistoni pönttöön. Että näin...

No, onneksi tässä on vielä hiihtolomaa jäljellä, ja eiköhän tässä ole jo kaikki sairastaneet...tai hetkinen...pienin on vielä terve. Toistaiseksi. Tai, olisi kai tuo sen jo saanut, jos on saandakseen. Toivotaan ainakin näin.

Top 100 levyt Nro 80: Archgoat - The Light-Devouring Darkness

Viime vuonna, eli 2009 Archgoatille tuli 20-vuotta täyteen, eli kivekset ovat jo laskeutuneet, vaikka tämä viime vuonna julkaistu kokopitkä onkin vasta toinen. Puhuttaessa Archgoatista, puhutaan paljolti suomalaisen Black Metallin historiasta, ja myös suomalaisesti undergroundista. Siitäkin huolimatta, että monessa alan julkaisussa tätä pidettiin yhtenä vuoden 2009 parhaana julkaisuna.

Levy viljelee varsin perinteistä primitiivisempää Archgoattia, vaikka edelliseen ja varsin maineekkkaseen Whore Of Bethlehemiin onkin muutosta tapahtunut varsin paljon. Tempoa on osittain laskettu jopa ihan Doomin tasolle, mikä tekee tästä levystä paikoitellen painostavan, jota ei helpota laulajan kalmainen murahtelu, joka peittoaa useimmat Florida -soundin muristelijat. Kaikelle kunnioituksella tietenkin.
Noin muutoinkin tässä on vahvasti vanhaa Death Metal löyhkää.



Biisit ovat hyvinkin erilaisia, silti kokonaisuutta rikkomatta. Pahaenteisen laulun sekaan lyödään sotarumpua miehekkäästi, ja raflaavat riffit tekevät lopun työn. Parhainan virsinä voisi mainita levyn nimikkobiisin ja Goat And The Moonin, joka on kuuleman mukaan Arkkivuohen keikat tätänykyä lopettanut.



Sanotaan, että tämä ei pärjäisi aiemmalle levylle, mutta minusta monipuolisuus tällä tuottoksella ajaa tuon varsin brutaalin debyytin ohi. Ja tätä voi huoletta suositella niin Black -kuin Death Metalliin vannoville.

Ehdottomasti yksi viime vuoden parhaita julkaisuja.

Kiitos ja näkemiin!

Olympia kisat on saatu nyt päätökseen ja tulokset olivat sitä, mitä tuossa taannoin tänne raapustelin. Media paisutteli, ja olympiakomitea selitteli, että menestys tavoitteet tehtiin viime kevään näytöjen mukaan. Halloo! Olisko ollut ajankohtaisempaa tehdä ne alkutalven mukaan?!

Molemmat kiekkojoukkueet saivat siis mitallit, mikä on aina plussaa. Naisille se oli täysin ansaittu, mutta miesten puolella en olisi niinkään varma. Ok! Jääkiekon kääpiömaat, eli V-Venäjä ja Saksa voitettiin. Tsekki meni nurin ehkä hieman tuurilla, ja Ruotsilta tuli kuokkaan puhtaasti 3-pottu. USA peli olikin sitten jälleen suurta suomalaista mustaa kiekkohistoriaa. 1.erä, ja taululla lukemat 6-0 jenkeille. Oikeasti ei kenellekkään voi käydä näin. Ainakaan näin kokeneelle joukkueelle, mitä Suomi näissä kisoissa edusti. Toinen pappajoukkue, eli Slovakia kaatuikin sitten, mutta tuossakin pelissä 2.erä tuli naamariin 0-3.

Kysymykseen, ansaitsiko Suomi pelillisesti mitallinsa? Vastaus on ei, mutta voitettu pronssi on ehkä jopa Suomelle parempi, mitä se ainainen hävitty hopea. Olihan suomen joukkue täynnä puolikuntoisia pelaajia. mm.Selänne, T.Ruutu, S.Koivu, S.Salo ja Filppulakin taisi kuntoutua juuri ennen kisoja.

Mitä seuraavaksi. MM-kisat, jotka näin olympia vuonna ovat mielestäni täysin turhat. Entäpä muuta. Nyt Selänne, S.Koivu, V.Peltonen ja muut "ikonit". Sanokaa jyrkkä EI maajoukkue peleille, vaikka niihin, kuten näihinkin mittelöihin vanhoilla saavutuksilla pääsitte. Perustelut alla.

T.Selänne: nolla maalia
S.Koivu: nolla maalia
J.Lehtinen: nolla maalia ja nolla syöttöä....oliko se edes kentällä?
V.Peltonen: nolla maalia.

Eli eiköhän nyt olisi antaa nuorempien aika ottaa ja hypätä niihin ns. suuriin saappaisiin, mitkä viimevuotisten ja näiden olympialaisten perusteella ovat käyneet pieniksi. Toki teidän avuillanne paljon voitettiin, mutta vanhasta ei saa enää nuorta, siihen näet tulee luonnonlait vastaan.

Siis kiitos Saku, Teemu & Go! Nyt on aika nuoremman Koivun, T.Ruudun, J.Jokisen ja kumppaneiden. Tulevaisuudessa ehkä sitten Granlund, Vatanen, ja siihempä ne taitavatkin jäädä.

Kiitos ja hyvästi!

Videot viikonlopuksi

Tuttu ja turvallinen osio ennen viikonloppua. Osa nukkuu osa juo koko viikonlopun. Jotkut tekevät molempia. Kun ehtisi edes jompaakumpaa. Ehkä tuota jälkimmäistä tänään, mutta vain lääkkeeksi henkiselle puolelle.

At The Gates: Bändi joka kenties kehitti koko Melodeath -perseilyn, jonka jalan jäljissä tulivat In Flamesit yms. Nyttemmin koko genre alkaa olla paskaa pullollaan, ettei housunpuntti tahdo riittää. Mutta hyvä ralli jokatapauksessa tämä, joka julkaistiin joskus 90-luvun alkupuoliskolla.



Amorphis: Uuden levyn yksi parhaista biiseistä, vaikka hieman rauhaisa lällyttely onkin, mutta sitä tuttua Amo -melankolisuutta löytyy tunnistettavaksi. Bändihän on tätänykyä jo muoti-ilmiö...perseestä, mutta se kai ei ole bändin vika, onhan Amorphis tätä tyyliä viljellyt jo kolmen levyn verran.


From The Heaven Of My Heart

Amorphis | MySpace Music Videos

Mistä näitä mitalleja oikein tulee?

Kylläpä penkkiurheilijaa hemmotellaan parhaillaan. Tai voidaan kai puhua nyt sänkyurheilijasta, tulevathan lähetykset pääsääntöisesti silloin, kun ollaan tajukankaalla. Toki on kai se punkkajumppakin jonkinlaista sänkyurheilua, mutta minä en moista rietastelua harrasta. Pois se minusta.

Talviset Olympiaadit ovat siis menossa Kanadan Vancouverissa. Päällisin puolin kiekkoa on tullut seurattua, mutta en ainoata Suomen peliä vielä. Ei vain jaksa seurata sitä dieselmäistä mönkimistä jossa Suomi tekee maalit vain ylivoimalla. Herra nimeltä Jarkko Ruutu tekee ainoat maalit tasakentällisin, eli tämä varmaan jo kertoon jostain?! Mutta anyway! Suomen pelaajavalinnoista on ollut täälläkin aina keväisin puhetta, joten ei mennä niihin, vaan mennään koko Suomen kisamenestykseen, jota ei ole.

Koulun kahvipöytä keskusteluissa (smalltalkkia?) ennen kisojen alkua annoin oman veikkaukseni menestyksen suhteen. Eli 6kpl. Nämä olivat seuraavat: Naisten hiihto 2kpl, Yhdistetty 1kpl, Lumilautailu 1kpl Naisten jääkiekko 1kpl ja Mäkihyppy 1kpl...näin muistaakseni veikkasin.
Olympiakomitean tavoite on, tai voidaan kai sanoa jo oli, on siis 12 mitalia. Unen näkivät jo alunperinkin, eikä tähän tarvitse olla suurikaan pessimisti, mutta kyllä tuollainen ylimalkainen optimistikin pistää jo vituttamaan. Nyt näyttää jo vahvasti siltä, että tuo minunkin, ehkä hieman alakanttiin veikattu "mitalisade" ei toteudu. Kasassa on tasantarkkaan yksi hopeinen. Hyvältä näyttää, sillä mitalitaulukossa Suomen edellä on niinkin maineikkaita talviurheilumaita kuten Australia ja Etelä-Korea. Nyt on kyllä väärät "lääkkeet" mukana, tai sitten niitä ei ole käytetty ollenkaan. Epäilen ensin mainittua!

Videot viikonlopuksi

Videot viikonlopuksi, ja sitten kaljaa päähän...suun kautta mahaan jne!

Ensimmäisenä Stam1na, kavereiden kesken Sm3tana. Eipä tämä edelleenkään pure meikäläiseen, mutta hattua täytyy nostaa siitä, että bändillä on tunnistettava soundi, mikä tosin tällä uusimmalla on hieman valjumpi.



Sitten Göteborg -skeneä. Uutta tämäkin. Tämä nyt on perus-sontaa, mutta laitoinpa kuitenkin ihmeteltäväksi.

Kemi rallia perinteisen malliin.

Elijärvessä on joku kirous, pakko olla. On nimittäin kuitenkin niin, että koskaan ei Elijärven EK mene oikein kuppiin. Aina saatana jotain. Elis siis sinne se jäi tämän vuotinen kisa jälleen kerran.

Jos aletaan tarkastelemaan ihan tosissaan tätä touhua Kemi rallin osalta, ei saldo näytä kovin hyvältä.

2005: Maaliin, (Kytkin alkoi reistailemaan Elijärvessä)
2006: Keskeytys (Kytkin Elijärvessä)
2007: Keskeytys (Termostaatti, erikoiskokeella 2)
2008: Keskeytys (Ulosajo+kolari Elijärvessä)
2009: Maaliin (Turbossa jotain hämärää viimeisellä EK.lla)
2010: Keskeytys (Kytkin Elijärvessä)

Tilasto siis puhukoon puolestaan.

Ralli rintamalla onkin nyt hiljaisempaa erinäisten perseilyiden takia, joista joskus ehkä tarinaa tännekkin, mutta ehkä Suopunki ralliin sitten...tai sitten jonnekkin joskus.

Vuoden kohokohtia

Kemi ralli lähestyy. Eli Tasan tarkkaan lauantaina huristellaan jo perinteeksi muodostunut ralli. Tai ei se nyt vielä perinne ole, mutta jo kuudes peräkkäin allekirjoittaneelle. Reittikin on "huhujen" mukaan osaltaan palaamassa vanhaan kunnon Elijärveen, tosin kuulemma vähän uudemmassa muodossa, mutta tämäkin selvinnee lauantai aikana, ja jopa kahteen kertaan. Siis jos "huhut" pitävät paikkansa.

Vielä on kuitenkin tekemistä. Rikkoutunut vaihdelaatikko on korvattu uudella, jarruja rakennetaan, ja se pieni nysväys on tekemättä, mutta se kai tehdään tänään. Minä en taida noihin "teknisiin" töihin osallistua suuremmin, koska silloin ei varmasti pelaa mikään. Ja tämä on tieto.

Suuri keräys tuotti huikean summan. Tasan O€. En kyllä osannyt odottaakkaan teiltä mitään, saatanan kurjuudella mässäilijät!!!

Mutta tulkaa toki kannustamaan, jos ja kun auto viivalle saadaan. Kilpailunumero on meidän tiimillä 42. Eli siinä kello 12.40-12.43 ollaan ravintola Ämmilän edessä pätkille lähdössä. Loput voi lukea keskeyttäneiden listalta. Heh!

Sponsored by: ?

Ralli on rouheeta hommaa, sano Timo Mäkinen aikoinaan. Onhan se, aina niin kauan, kun eurot tähän kalliiseen harrastukseen riittää, ja taivashan on tunnetusti kattona.
Meillähän tämä on lähinnä elämys -toimintaa, mutta tähän elämystoimintaankin pitäisi aina oman pörssin lisäksi saada sponsoreita kuluja kattamaan.

Tunturi rallissa, jossa allekirjoittanut ei ollut pelkäämässä, hajonneen vaihdelaatikon lisäksi, on jarrupuolella nyt pientä probleemaa, ja Kemi ralli ja heti seuraavana viikonloppuna kaasuteltava Revonlahti ralli on jo ovella. Näin siis kisat tulee silmille, ja uhkaavat jäädä ajamatta. Itse olen muutamat "verkot" sponsorivesiin laittanut, mutta heikolta näyttää toistaiseksi. Lamaa yms. paskaa valitetaan, ja mitäköhän me tehdään jollain prosentti alennuksilla. Prosentit eivät ole rahaa.



Eli nyt on laitettava kansalaiskeräys pystöön, että ainakin jarrut saataisiin iskuun. Tosin nehän tunnetusti ovat vauhdin surma, mutta kun ilmankan ei pärjää. Siis nyt rahankeruu pystöön, että saadaan meidän tiimi viivalle Kemiin, kotiralliin. Tai viimeistään Revonlahteen.

Säälittävää toimintaa, mutta tätä se on, kun lajin luonne pyllistää kunnolla. Siis hyvät ystävät: jokainen euro on kotiinpäin, ja lahjoituksilla ei ole rajaa, joten kaikki blogin lukijat ja muutkin joukolla mukaan. Lahjoitukset voi laittaa tilille : Nordea ********* (Valittettavasti nimeä ei lahjoituksella auton kylkeen saa...tai no, riippuu summasta) Siis viimeisenä hätähuutona. Osallistukaa. Tämä menee nyt hyvään tarkoitukseen, ei kurkusta alas.

Hillowiiva

Että tällainen versiointi. Alkaa ilmeisesti Helloweenilta ideantyngät ehtyä, kun pitää jo versioida omia tuotoksia.

Didaktiivinen tauko

Kuten huomaatte, blogissani on edelleen hiljaista. Tämä johtuu paristakin seikasta. Ei ole oikein ollut inspiraatiota höpötyksiin, koska olen pakertanut kouluun, suurinpiirtein samanlaista sontaa, mitä tännekkin. Nämä sepostukset ovat lähinnä olleet oppimiseen ja sen opitun ymmärtämiseen tarkoitettuja yhteenvetoja, joita jostain syystä on joutunut raapustelemaan. Ja toiseksi, nämä ns. yhteenvedot ovat kuluttaneet aikaani, ja ennenkaikkea hermojani. Eli oikeastaan blogin hiljaisuus johtuu vain yhdestä seikasta.

Tulevaisuus näyttää yhtä hiljaiselta. Koeviikkoa pukkaa päälle, ja mikäli vieraskirjaa on uskominen, saattaa olla, että koko blogi kulkee nyt loppunsa edellä. Mutta mietitään sitä sitten joskus.

Lisätään tähän nyt kuitenkin, että ensi kesän Jalometalliin ollaan kiinnitetty Carcass:in lisäksi Suffocation ja Gorgoroth.

PS. Onko jollain innostusta huomenissa lähteä seuraamaan Räikkösen ja Sordon otteita Tunturi ralliin? Kuskikin olisi, ja aikomus olisi päivän toiselle EK:lle suunnistaa, koska ensimmäinen vaatii reilusti kävelyä. Arvatenkin ei ole halukkaita, mutta kunhan kysyin.

Neuroottisia traumoja.

Vanhemmalla tyttäristäni on neuroosi. Tai oikeastaan niitä on lukemattomia. Aamurutiinit menee samalla kaavalla, syönnit, nukkumaan menot noudattavat myös samoja rituaaleja ja kaavoja. Eli toisinsanoin kaikki tehdään aina samalla tavalla aamusta iltaan, ja päivästä päivään. En tiedä kuinka yleistä tämä on, kun en noita pieniä ihmisiä ole isoiksi aiemmin kasvattanut. Luulisi tämän olevan raskasta, mutta kun ei itse voi muistaa oman lapsuuden aikoja, on hankalaa tietää tuntemuksia oman lapsen päässä.

Otetaan esimerkiksi aamutoimet: Aamun pikku kakkonen, kupillinen hedelmämuroja, ilman maitoa kuivana kupista napsien. Päiväkoti vaatetuksen pukee allekirjoittanut. Muut eivät saa osallistua. Hiukset kampaa synnyttäjä, jota lähes aina myös Äidiksi kutsutaan. Haalari vedetään niskaan itse. Ja kun minä yleensä vien nuo munapusseistani itäneet ihmistä muistuttavat oliot tarhaan, pitää tämän samaisen synnyttäjän tulla mukaan, vaikka suunta on eri. Odotappas, jos näistä rituaaleista poiketaan, on huutomyrsky valmis. Sitä yleensä kestää hetken, ennen kuin sopeutuminen tilanteeseen ja siihen, että tähän poikkeamaan ei voida vaikuttaa, ymmärretään. Hakeeko lapsi sitten tällä jonkinlaista turvallisuuden tunnetta, kuten sen epäilen olevan? Tätäkään ei voi tietää. Pitäisi kai kirjautua jollekkin lukemattomista vauvapalstoista jakamaan kokemuksia. Ehken kuitenkaan.

Lapselleni on jäänyt myös traumoja. Viimeisimpänä tämä Helsingissä sattunut junan vaunujen irtoaminen jonka seurauksena vaunut valuivat hotellin ala-aulasta sisään. Eräänä iltana leikimme junaa, ja tiedustellessani milloin juna mahtaa lähteä, oli vastauksena seuraava: " Ei voida lähteä, koska juna on peruuttanut seinään, ja juna pitää korjata" Tämän samaisen tapahtuman johdosta sen legendaarisen Brio:n puujunatkin ovat aika ajoin törmäilleet pitkin meidän huushollin seiniä. Traagisesti on siis tämä kuitenkin harmiton kolahdus koskettanut pienen lapsen sielunelämää. Ei siis enää pysty uutisiakaan seuraamaan, ettei lapsi ottaisi niistäkin vaikutteita, ja minun tietääkseni kyseinen lapsi ei ole edes koskaan uutisia katsonut, mutta kuuloelimet tuntuvat toimivan, mitä olen tämän päällä olevan uhmaiän seurauksena epäillyt.

Eli pitää siis kääntää uutisten tullen kanavaa, ettei meillä kohta leikitä Haitin maanjäristystä. Se ei ehkä ole enää leikin asia.

Sananen palautumisesta

Viikonloppu Oulun seudulla on nyt siirretty historian kirjoihin, johon oman lukunsa teki karmea kankkunen. Miehinen viihdeviikonloppu oli siis näiltä osin onnistunut, mutta se krapulan taso. Asteikolla 1-5, oli tämä ehkä 4, mutta sitä kestikin sitten useampi päivä, mikä nostaa sen tasoa entisestään.
Yleensähän krapula kestää tällä iällä sen 2 päivää, mutta nyt alettiin lähennellä jo peräti kolmea. Oikeastaan parin päivän tissutelun ja vähäisen unen jälkeinen olotila kestää aina minulla sen pari päivää, mutta nyt selviydyin opinahjoon vasta tänään keskiviikkona. Tällaista jälkitautia ei olekkaan vielä ollut, mutta nytpä on sekin koettu ja hirveäksi havaittu. Ja voin kertoa, että ei ollut herkkua. Toki täytyy myöntää, että ruuansulatuselimistö on vieläkin hieman järkytyksestä sekaisin, puhumattakaan yöllisistä kylmä/kuuma ilmiöstä.

Jostain kumman syystä parin päivän rännin jälkeen tulee nykyisin myös morkkis, os. Morbidelli. Kumma, vaikka tässä tapauksessa ei edes poistuttu yhdestä huoneistosta, jos ei pakollisia tupakkataukoja lasketa. En siis ymmärrä näitä pelkotiloja, mitä esimerkiksi joku kaupassa käynti voi ihmisrievussa alkoholin täyteisen viikonlopun jäljiltä aiheuttaa. Olisiko jotain paniikkihäiriötä, tai peräti oikeaa juoppohulluutta, sitä kun ei voi tietää.

Nythän siellä joku neropatti sitten ajattelee, että olisit hyvä mies ottanut loiventavaa. Suoraan sanottuna, olo oli sen mukainen, että se loivennus olisi kestänyt päiviä. Tuo krapula olisi tarvinnut erillaiset myrkyt, jos sellaisia edes on. Ja epäilen, että ei ole. Toki mitään suonensisäistä en ole koskaan kokeillut, mutta jos se tuossa olotilassa ja noissa olosuhteissa olisi ollut mahdollista, en olisi hetkeäkään epäröinyt, jos se olisi siihen auttanut.

Kumma kyllä alkaa viikonloppu lähestyä, ja kaljahammasta taas kolottamaan. Mikähän tässä on, kun ei taaskaan opittu yhtikäs mitään? Jos kuitenkin hämyilisi vaan kotona...no jos kuitenkin pari...ihan vaan lääkkeeksi...

Finntroll - Solsagan

Tulevalta peikko albumilta pieni siivu. Näin yhden biisin perusteella on tietenkin vaikea mennä sanomaan kokonaisuudestan mitään, mutta vaikuttaa äkkiseltään aika suoraviivaiselta tavaralta. Toki tässä se "hilipatihippan" meno kuitenkin on tallella.



FINNTROLL - Solsagan (NEW VIDEO)

FINNTROLL [NEW VIDEO ONLINE] | MySpace Music Videos

Video viikonlopuksi

Tällä kertaa vain yksi, mutta sitäkin ahdistavampi. En tiedä, mikä tässä biisissä kiehtoo, mutta aika ajoin tämä pitää pakonomaisesti kuunnella. Näiden sulosävelten myötä tämä häipyy kohta Oulun laulumaille viettämään miesten viikonloppua saunan ja oluen merkeissä.

Siis Celtic Frost: A Dying God Coming Into Human Flesh ..enjoy!

Kevyttä ja kermaisaa

Näin uuden vuoden "kunniaksi" monet meistä tekevät uuden vuoden lupauksia, jotka suurella todennäköisyydella ennemmin tai myöhemmin kaatuvat omaan mahdottomuuteensa. Tai sitten ei. Sehän riippuu aivan omasta kotelosta, halusta ja selkärangasta, tai sen selkärangan kestävyydestä pitkässä juoksussa. Osa pitää tipatonta tammikuuta, osa laihduttaa tai lopettaa tupakoinnin. Henkilökohtaisesti haistatan näille kaikille pitkät perseet, koska minua riivataan jo taloudellisilla puutoksilla, niin ei ole halua moisiin kidutuksiin lähtemistä. Ja vaikka kukkaron nyörit periksi antaisivatkin, voin kertoa, että en silloinkaan edes harkitsisi. Miksi luopua jostain, mikä tuottaa edes jonkinlaista mielihyvää. Mitä se sitten onkaan.

Tosiasiahan kuitenkin on, että jokaisesta näistä edellä mainituista, eli laihdutuksesta, kaljan ylenpalttisesta lipittämisestä, ja tupakoinnin lopettamisesta olisi kai joskus jopa hyötyä. Toisaalta taas minulle on ihan sama elämkö 65 vai 75-vuotiaaksi. Kerranhan täällä vain kidutaan, ja tämän pienen jakson kai haluaisi elää mahdollisimman mukavasti. Siis syöden, juoden ja tuprutellen. Toki tämä jälkimmäinen ei ole minulle mikään välttämätön pahe. Joskus nimittäin menee viikkokin, että nortti ei suupielestä roihua. Hyvä kai niin, mutta perkellisen kroonisen yskän se saa aikaan.

Tähän ruokapuoleen täytyy kuitenkin puuttua. Kaupoissahan näkee, ja varsinkin television kaupallisilla kanavilla aina näitä toinen toistaan kevyempiä tuotteita. Minulle se kevyt näissä elintarvikkeissa tarkoittaa pääsääntöisesti mautonta. Lähes aina, tai suositelkaa ihmeessä jokin, mikä kevyt olisi parempaa kuin se aito ja oikea tuote.
Mutta mikä ja mitä se kevyt sitten on. Luin erään lehtiartikkelin, ja olin hämmästynyt. Toki aina pieni epäily näitä ns.kevyitä tuotteita kohtaan on ollutkin, mutta tässäpä eräs esimerkki, ei tosin pahin niistä.

HK:n Sininen lenkki. Alkuperäisessä lerssissä on kaloreita 18g. Light -versiossa 10. Eli siis lähes puolet, mutta entäpä tämä. Lihapitoisuus alkuperäisessä 45% ja kevyessä vain 5%. Se mitä kaikkea se loppu onkaan, en edes halua tietää. Ja tämän lisäksi kevyessä on näitä laihduttajalle tärkeitä hiilihydraatteja enemmän. Kumpi se sitten laihduttajalle on tärkeämpää. Rasva vai hiilarit? Sitä en tiedä. Molempi pahempi kai. Valaiskaa toki tässäkin asiassa.

No, tämä oli vain yksi esimerkki. Mutta artikkelin kaikki kevyt tuotteet olivat aika räikeästi harhaan johtavia. Kaikissa tuotteissa kalorimäärät olivat kevyen ja normaalin välillä lähes samat, ja rasva, sokeri yms. oli korvattu lisäaineilla. Kyllä minä ainakin popsin sitä itseään lihaa mielummin, kuin jotain korvaavaa perunakuitua pienen liha-annokseen sekoitettuna. Ja jos minä ostan esimerkiksi HK-sinistä, en suinkaan haluaa siihen mitään jauhettua broileria. Liha lihana ja siipikarja erikseen. Erotellaanhan ne eläimet jo biologian tunneillakin.

Ihmisille siis johdetaan väärä mielikuva kevyestä ja "kevyestä". Se mitä siinä pakkauksessa lukee, ei välttämättä pidä paikkaansa, vaan yleensä, ja vielä kalliimmalla hinnalla saa jopa epäterveellisempää murkinaa, mitä luulee saavansa.

Eli katsokaa perslävet mitä sinne leipäläpeenne tungette. Minä menen nyt valmistamaan perheelle kinkkukiusausta. Ja kyllä, laitan sinne ihan oikeaa kermaa.

PS. Kokeilkaapa joskus tuon kinkun tilalla poronkäristystä. Siihen vuokaan vain pottusuikaleet, poroa, suolaa, kermaa, mustapippuria ja muita mausteita oman maun mukaan, niin kylläpä vie kielen kohti peräsuolen mutkaa. Jotain tuorejuustoa voi myös laittaa piristeeksi. Suosittelen.

Kukkahattu corner osa 11

Herätelläänpä tätä osiota eloon, koska tuntuu muuten olevan täällä aika hiljaista. Aika ei vain ole ollut suotuisa, että olisi tänne joutanut raapustelemaan.

Eli viime yönä nämä kaverit mittailivat voimiansa pariin otteeseen.

ROUND 1


ROUND 2

Vuodet vierii

Vuosi on taas eletty pidempään, ja joka vuosi elämä näin myös lyhenee. Vittu mikä filosofi olenkaan. Tänään tulisi myös henklökohtaiseen mittariin vuosi lisää, ja tuntuu, että tämä päivä tulee aina vain nopeammin ja nopeammin. Niin kliseiseltä kun se kuullostaakin, ikääntymisen myötä vuodet vierii vain yksinkertaisesti nopeammin. Ennenkaikkea tuntuu, että ne vierivät ohitseni. Tuntuu, että jotain pitäisi saada aikaiseksi, mutta kun tarkemmin miettii, että mitäköhän se "jotain" mahtaisi olla, on mieleni syövereissä musta aukko, tyhjä tila, jossa ei ole vastausta tähänkään mieltäni raastavaan kysymykseen. Kai se jokin on, ei mitään. Orastava filosofointi siis jatkuu näköjään, ja samalla fontilla.

Uusi vuosi siis tuli ja meni. Varsin leppoisasti. Lasten alun iloksi ja lopun suruksi ammuttiin raketteja yms. Nyt kun ajatellaan, olisi tulitikkujen heittely parvekkeelta ajanut saman asian ja sädetikut olisivat hoitaneet sen loppu kliimaksin. Sen verran mukuloita se pauke näytti pelottavan.
Loppu vuosi ja vuoden vaihde menikin Monnan ja Jarnon kanssa höpistessä, että itse vuodenvaihde meni ns. ohi suun, mutta se rommi ei mennyt. Siis ohi suun. Eli kiitokset vielä sinne Mäntylään.

Niin, ja kai sitä pitäisi tänään jälleen tutustua alkoholin maailmaan. Jostain syystä, varsinkin nyt, kun lapsetkin menevät hoitoon, ei tuota hyvää oloa tuottavaa nestemmäistä ainetta ei tee mieli. Ei sitten niin yhtään, mutta kai tämä tilaisuus pitää käyttää hyväkseen, mutta tälläkin kertaa jäänee kaupungin houkutukset väliin, jollei sitten tule joku Veikko Hursti (eikös se ole kuollut?), ja lyö satasen seteliä kouraan. Tai kaksi, koska pitäisi ilmeisesti myös akanlänkyrä ottaa mukaan. Se olisi kuulemma sitä laatuaikaa. Minun käsityseni laatuajasta on kyllä jotain ihan muuta.

Mutta jos täällä päin liikutte, käykää toki torppaan. Olutta on, mutta vain omaksi iloksi. :)