Koko viime viikon saimme lukea lehdistä jälleen suuresta lääketieteellisestä ihmeestä. Kirkuvista otsikoista päätellen voisi kuvitella, että "huippujalkapalloilija" David Beckham oli vähintään kuoleman kielissä, ja hänet leikannut Orava pelasti koko jalkapalloilevan maailman. Kaikki tämä pelkän akillesjänteen katkeamisesta.
Siis ketä oikeasti kiinnosti, mitä Beckhamin vaimolla oli päällään, saati sitten minkä merkkisissä kledjuissa mimmi Davidin "kuolinvuoteelle" saapui. Kansakuntaamme tuskin myöskään kiinnosti, mitä tämä pariskunta pizzansa päälle laittoi. Oliko basilika tuoretta vai ei? Ja jos ihan tarkkaan mietitään, oliko tämä vain pizzerian mainostemppu, koska kukaan ei voinut todistaa, kenelle nämä lämät siinä sairaalassa menivät.
Ymmärrän kyllä. Turku on Suomen ns. suurkaupungeista aliarvostetuin. Vai onko? Itseasiassa, mitä siellä edes on sen linnan lisäksi. Sinappikin myytiin pilkkahintaan sveduille. Onhan siellä tietenkin se silta, mikä vajoaa Aurajokeen. Siinäpä oivaa arvoa Turulle. Kaupunki jossa eräs jalkapalloilijaksi itseään kutsuva silmäätekevä ja muilla avuilla kuuluisuuteen noussut henkilö operoitiin, ja kaupunki jossa sillat vajoaa kuten Venetsia, mutta nopeampaan tahtiin.
Kansainvälinen media huomioi myös luonnollisesti tämän "suuren ja ihmeellisen" tapahtuman ja leikkauksen. Eräs Englantilainen aviisi väitti Turun olevan etelä-ruotsissa, ja Amerikkalainen lehdistö taas Tanskassa. Hienoa ja tutkivaa journalismia, mutta tämä osoittaa kuinka vähäpätöisestä asiasta on kyse. Beckham ja Turku.
No. Turkuun voitanee nyt julistaa rauha, enkä puhu nyt jokavuotisesti joulurauhan julistamisesta. Siinäpä se paljastuikin toinen asia, minkä Turusta tiedän.
Mutta paskat siitä! Paskat huonosti menneistä olympiaisista. Suomi sai urheilullista mainetta lääketieteellisellä tasolla, ja parempaa mitä takaisissa Lahden MM-hiihdoissa, missä se lääketiede ei oikein onnistunut odotetulla tavalla. Ja sitä paitsi. Yksityisellä tasolla operoiva sairaala Meriläisellä on tuleva loistava tulevaisuus. Siitä olen varma.