Tero Vaaran tarina ontuu

Töissä tulee kuunneltua paljolti radiota, ja minun työpaikalla kanava on valitettavan usein radio suomi. Suuren ikäluokan kanava. Epäilen, että Veitsiluodossa on sensuroitu kaikki muut taajuudet työmoraalin laskemisen takia.
Jokatapauksessa tuossa viimeisen yön aikana valitettavasti jälleen kerran eetteristä pukkasi Mambaa, ehkä suomi-rockin kauheinta kuraa. En oikeastaan tajua, mihin tämän bändin suosio edes perustuu, mutta niin vain tämän saman taajuuden soittolistoilla Tero Vaaran luotsaaman Mamban "ikivihreät" renkutukset soi.
Kappaleet: Mitä yhdestä särkyneestä sydämmestä ja tämä käsittelyssä oleva Lauantai ilta, on päänsärkyä aiheuttavaa tavaraa jo niiden toiston takia ja ihmetellä täytyy, miksi vitussä näitä soitetaan aina vaan ja uudestaan vuodesta toiseen joka kanavalla. Siis pitääkö joku edelleen näistä biiseistä, mitkä kohta jokainen sukupolvi osaa saatana sanasta sanaan ulkoa?!

Lauantai-ilta kappale jättää minuun kysymysmerkin mentävän reiän. Mistä ovesta Tero Vaara lauantai aamuyöstä karkaa, kun tarinan mukaan eteisestä alkaa ääniä kuulua? Eteenkin kun tarina muuten etenee varsin yksityiskohtaisesti. Ja kuka sieltä aamuyöstä tulee? Jos se on tämän naisen mies, niin mistäs perkeleestä se ketale tulee aamuyöstä? Kenties samoista puuhista, vai yövuorosta? Vituttaa moinen! Lukekaapa sanat ja miettikää. Vai jättääkä taiteilija kuulijalla tulkinnan varaa vai onko kyseessä vain taiteilijan lahjattomuus?

lauantai-iltana ravintolaan
oli tarkoitus lähteä juhlimaan
ottaa muutama olut vaan
ja tulla kotiin nukkumaan
ensin meit oli vaan Peku ja mä
sitten siihen tuli pari tyttöä
Peku tunsi ne, mutta minä en
niinpä tilasin yhden oluen

toiseen tytöistä tutustuin,
mutta siihen vaaleaan ihastuin
ja loppuillasta sanoin: "hei,
meille vai teille, kultasein?"
hän vastasi minulle silmilläin:
"juodaan nää ja lähdetään"
annoin ovimiehelle vitosen
koska olin niin iloinen

hän asui aika kaukana
aivan kaupungin laidalla,
mutta maksoin taksin tietenkin
koska herrasmiehet tekee niin
sitten mieleni rohkaisin
ja häntä hellästi suutelin
hän vei minut sisään lempemme pesään
ja sai minut onnesta sekaisin

aamuyöllä heräsin
lattialta vaatteeni keräsin
ja juuri kun joku tuli eteiseen
niin näin yöpöydällä sormuksen

sain sekunnin aikaa miettiä
jotakin sopivaa selitystä,
mutta katsoin parhaaksi kuitenkin
juosta niin kauas kuin jaksaisin
ja kilometrin ainakin
juoksin halki kaupungin
sitten pysähdyin ja pukeuduin
ja jatkoin kävellen kotiin