Levy viljelee varsin perinteistä primitiivisempää Archgoattia, vaikka edelliseen ja varsin maineekkkaseen Whore Of Bethlehemiin onkin muutosta tapahtunut varsin paljon. Tempoa on osittain laskettu jopa ihan Doomin tasolle, mikä tekee tästä levystä paikoitellen painostavan, jota ei helpota laulajan kalmainen murahtelu, joka peittoaa useimmat Florida -soundin muristelijat. Kaikelle kunnioituksella tietenkin.
Noin muutoinkin tässä on vahvasti vanhaa Death Metal löyhkää.
Biisit ovat hyvinkin erilaisia, silti kokonaisuutta rikkomatta. Pahaenteisen laulun sekaan lyödään sotarumpua miehekkäästi, ja raflaavat riffit tekevät lopun työn. Parhainan virsinä voisi mainita levyn nimikkobiisin ja Goat And The Moonin, joka on kuuleman mukaan Arkkivuohen keikat tätänykyä lopettanut.
Sanotaan, että tämä ei pärjäisi aiemmalle levylle, mutta minusta monipuolisuus tällä tuottoksella ajaa tuon varsin brutaalin debyytin ohi. Ja tätä voi huoletta suositella niin Black -kuin Death Metalliin vannoville.
Ehdottomasti yksi viime vuoden parhaita julkaisuja.
