Näin se hiihtoloma toimii...

Kello on: 4.57 aamulla, luonnollisesti. Näinhän meilläpäin maailmaa aika ilmoitetaan, ilman pm. tai am. merkintöjä, kuten suuressa ja mahtavassa ameriiiikassa. Tuo nyt ei ollut oleellinen tieto, vaan se, että olen taudin, tai useamman taudin kourissa.

Kun viime viikolla vanhin tyttö sairasti joka keväisen oksennustaudin, joka kesti päivän, sai hän seuraavana päivänä riesakseen aina niin mukavan lasten vitsauksen. eli korvatulehduksen. Tästä on selvitty, tai lapsi on siitä selvinnyt lääkityksen avulla. Kuten oli odotettua, oli se tuleva myös vanhempiin. Ainakin se oksennustauti.
Minä toimin tässä pelinavaajana, ja oksensin la-su välisenä yönä, mutta vain kerran. Myös alapää lauloi duurissa. Alkoholilla ei ollut tietääkseni osuutta asiaan, koska en sitä ollut tietääkseni nauttinut tuona ajankohtana, enkä ennen. Sunnuntai menikin sitten varsin rattoisasti kuumehuuruissa maan ja valuutan ollessa vieraita. Taisin sunnuntaina olla hereillä, tai sen ja unen sekaisessa tilassa n. 30min. Loput olin taju mättäällä...ilmeisesti.
Eilinen alkoi samoilla metkuilla. Kevyellä kuumeella. Mutta kuten taudin kuvaan kuuluu, oli akan vuoro heittää kurkkupaskaa koko päivä.

Suoraan sanottuna aika raskas oli eilinen päivä. Veto oli täysin kateissa. Lievä kuume ja kaksi lasta nykimässä lahkeesta. Ihmetyttää vain tämä taudin kuva. Akalle tuli oksennustauti ja minulle fuusioitunut flunssakuume/paskatauti.

Ai, että miksi olen hereillä nyt ennen sian pierua. No siksi, että olen näköjään saanut viime yönä järjettömän ärsyttävän yskän, joka pitää mukavasti hereillä. Mutta mielummin yskin keuhkoni pihalle, entä paskannan suolistoni pönttöön. Että näin...

No, onneksi tässä on vielä hiihtolomaa jäljellä, ja eiköhän tässä ole jo kaikki sairastaneet...tai hetkinen...pienin on vielä terve. Toistaiseksi. Tai, olisi kai tuo sen jo saanut, jos on saandakseen. Toivotaan ainakin näin.