Paskan luontia

Appiukko perheineen on painunut jokavuotiseen tapaan taas lappiin pääsiäiseksi. Laskettelemaan + mitä lie muuta. Ei ainakaan sitä Lapin lumoa, koska se taitaa olla kaukana näinä päivinä. Appiukkohan tunnetusti antaa aina lomallaan nakin viuhua, ja jonkunhan on siivottava tuo valkoinen paska hänen pihalta. Sormi osuu luonnollisesti minuun.
Lumikola on siis tullut tutuksi jo peräti kolmena peräkkäisinä päivänä. Kiitos varsinkin kiinteistöjen katuja auki pitävien urakoitsijoiden. Appiukon mörskän edessä kun on ajotien lisäksi pyörätie, on homma kaksinkertainen.

Lumenkolaus on itseasiassa yksi syy, miksi en ole liiemmin syttynyt omakoti -asumiselle. Näillä nuoskalumi keleillä se painaa vaakakupissa yllättävän paljon. Onneksi eunukin kola oli kuitenkin mallia muovi/alumiini, eikä sellainen ylä-asteen puukäsityötunnilla väsätty puinen umpijööti.

Toisaalta eilen oli varsin leppoisaa pukella lunta, vaikka valkoisella paskalla alkoi ollakkin jo painoa, mutta suurin innostukseni kyseistä lajia kohtaa sammui viimeistään siinä vaiheessa, kun parin talon päässä naapuri vetaisi lumilingon käyntiin. Ykkösellä tietenkin, ja kuin palmun alta. Seisoin hiki pipon alla, ja ihmettelin ukkelin toimintaa, ja siinä sadatellessa oli naapuri hommansa hoitanut, ja palasi varmaan sisälle myhäillen ja vaimolle retostellen oivaa talven hankintaansa.

Vituttihan se. Jättäisi appiukko yhden lapin reissun väliin ja ostaisi saatana lingon!