Tämä vaikuttava äänitys oli Iron Maidenin Number Of The Beast vuodelta 1982. Jos levy muutti tämän pienen pojan elämää, niin eniten se kenties vaikutti metallin nykyiseenkin tilaan, siinä missä Metallican Puppets ja Slayerin Reign in Blood. Maiden vaikutteen kuulee lähes jokaisessa metalliorkesterissa jollain tapaa, myös näistä edellä mainituista. Puhutaan siis todellisesta klassikosta ja ennenkaikkea klassikko bändistä. Näinollen tästäkin on varmasti kaikki ylistyksen sanat sanottu ja varsinkin biisit loppuun soitettu.
Levy oli ensimmäinen missä Bruce Dickinson otti vokalistin vakanssin, ja josta oikeastaan alkoi koko Iron Maidenin marssi kohti maailman kenties suurinta metallibändiä. Tätä kesti aina vuoteen 1988, jolloin Seventh Son Of The Seventh Son ilmestyi, ja NWOBHM -genre Judas Priesteineen ja Saxoneineen joutui antamaan periksi Metallicalle, ja muille Trash -buumin bändeille. Seventh Sonin ja Beastin väliin mahtui Piece Of Mind, Powerslave, Live After Death live äänitys ja Somewhere In Time. Klassikoita kaikki, ja varmasti kaikki tällä listallakin.
Kappaleet: Number Of The Beast, Run To The Hills, Hallowed By Thy Name ovat vieläkin osa Iron Maidenin keikkasettiä, mutta miksipä ei olisi. Legenda -statusta kantavia biisejä on huono ottaa setistä poiskaan.
Tosin esim. Gangland ja The Prisoner olivat jostain syystä tuossa hamassa nuoruudessa suosikkeja. Johtuen kai, että rumpujen paukuttelu kiinnosti tuolloin suuresti. Ja kyseiset kappaleet alkavat rumpuintrolla.
Levyn nimen yhdeksi inspiraatioksi on nimetty eräs kolari, jonka albumin tuottaja Martin Birch ajoi. Birch nimttäin törmäsi nunnien pakettiautoon, ja auton korjaaminen maksoi yllättästi 666 puntaa. Vaikka tuohan nyt oli pelkkää sattumaa, syytettiin Maidenin ympäri maailmaa saatananpalvonnasta, kuinkas muutenkaan.
Nyt tämä samainen poika on kautta rantain jälleen koulussa. Tehdaslähiö on hiljalleen slummeutunut, asuinpaikka muuttunut, mutta monien musiikillisten mutkien kautta Iron Maidenia tulee vieläkin ajoittain kuunneltua, lähinnä nostalgian nostatus mielessä.
Viimeksi tämä levy soi vappuna, ja muutaman oluen antamalla voimalla se kuullosti pitkästä aikaa hyvältä, joskaa ei kovin tuoreelta. Alkaahan tämän äänityksestä olla jo 30-vuotta aikaa, ja 2012 ilmestymisestä tuo samainen ikä. Syntymäpäiviä odotellessa.
