Perinteiden joulu jolkuttaa kohti, ja kaikki perinteiseen jouluun kuuluva pyllyily alkaa lähentyä uhkaavasti. Operoiminen minuutti aikataululla siis alkaa, ja sitä myötä ainakin minulla alkaa vitutuskäyrä nousemaan tasaisen varmasti.
Perinteiseen jouluun kuuluu joulukorttien lähettely. Mukavaa askartelua lasten kanssa. Mutta miten minusta tuntuu, että tästäkin pienestä huvista ollaan saatu pakkopullaa, joka kylvää paniikkia viimeistään siinä vaiheessa, kun huomataan että sen naapurin Irman osoite onkin vaihtunut, ja kortit pitäisi olla postissa näillä näppäimillä. Uskomatonta. Miksi tätä ei voitaisi aloittaa vaikka edes yhtä päivää aikaisemmin, niin olisipa taas yksi palanen siitä tavattomasta häsläyksestä takana.
Perinteiseen jouluun kuuluu myös ne rasittavat joululaulut. Ei siinä mitään, mutta miten minusta tuntuu, että ne markettien joululaulujen ns. instrumenttaali versiot ärsyttävyydellään saavat ihmiset ostohysterian pauloihin. Nimittäin joskus ne paukuttaa korvakäytäviin sellaisella volyymillä, että ihminen tietää tasan tarkkaan, että se joulu kaikessa kauheudessaan on totta, ja nyt on ostettava jotain...äkkiä! ...ja paljon.
Joululauluissa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta kieltämättä niissäkin olisi jo uusiutumisen aika, mutta eihän sitä voi, koska joulu on niin perinteinen. Ja Katri Helena laulaa tänäkin vuonna taas ikuisesta Joulumaasta. On ehkä niiden jeesustelupersejoululaulujen jälkeen rasittavin hoilotus.
Perinteinen jouluaatto kun saapuu, niin tämä perinteisyys konkretisoituu ja kaiken pitää mennä perinteisesti, kuten se on mennyt viimeiset 30 vuotta. On tietenkin totta, että jouluna tehdään ne asiat aina noin suurinpiirtein samalla tavoin, mutta auta perkele, jos jokin menee niin, kuin ei ole ennen mennyt. Joulu on pilalla. Rosolli haisee enemmän aikuisen alapäälle mitä viime jouluna, ja kinkkukin on vetistä. Haudallekkaan ei pääse, koska ne 12137 muutakin ovat raahaamassa kynttilöitä maatuville samaan aikaan. Loppujen lopuksi ne eivät edes syty, tai pahimmassa tapauksessa ne ovat jääneet ostamatta. Joulu on viimeistään tässä vaiheessa pilalla.
Perinteisesti jouluaattona pitää myös kiertää kaikki mummot, papat, anopit ja anoppipuolet. Miksi? Jos ei näitä rituaaleja voida suorittaa pyhinä niin saa jäädä minun puolestani sitten käymättä. Toki kauempaa matkustaville tämä taitaa olla pakollinen velvollisuus, eli se on ymmärretävää.
Ja sinne joulukirkkoonkin pitäisi sen yököttävän riisupuuron jälkeen ehtiä, mihin unohtui kaikessa hötäkässä laittaa manteli. Ja vasta tämän jälkeen Katri Helenan Joulumaa soi kaihoisasti kirkon lehtereiltä.
Ja missä se perkeleen perinteinen joulumielikin on? Siihen pitää soittaa taas joulumaata, josko se sitä kautta löytyisi.
Omasta mielestäni jouluun toki kuuluu vääjäämättä kaikkea perinteistä ja kummallisia perinteitä, ja eihän joulu tunnu joululta ilman niitä. Tämähän on fakta. Mutta jotkut ihmiset eivät hyväksi sitä tosiasiaa, että tämä kieltämättä kaamosta katkaiseva aika ei mene sen aina käsikirjoituksen mukaan, ja tarvitseeko mennäkkään. Eihän niitä enää erottaisi toisistaan, jos näin tapahtuisi.
Omalta kohdaltani voin kertoa, että meidän joulu vietetään kotona ilman mitään ylimääräistä sukulointi rumbaa ja sambaa. Joulupukki tulee jos on tullakseen, ja kun lapset painu unille, tämä tonttu saattaa ottaa glögiä ja soittelee omia kulkusia ja ennen kaikkea rauhoittuu, vaikka tänä jouluna ei ole mistä rauhoittua. Se EI ole perinteistä.
Perinteistä joulun odotusta!
PS. Tänään vielä perinteisille joulu ostoksille. Iltasella suu napsaakin sitten sopivasti, näin joululoman alkamisen kunniaksi.
