Ensimmäisellä erikoiskokeella näytti, että pieleen menee joka kohdassa. Yllättävänkin liukas keli teki ajosta vähintääkin varpaisillaan varovasti menoa. Tosin kelihän taisi olla kaikille sama. Kypäräpuhelimien hajottua, edessä menneen lievän suistumisen, jonka johdosta jouduttiin lähes pysähtymään, ja meidän pienen pyörähdyksen seurauksena tuntui peli selvältä. Täältä ei hengissä selvitä. +23s. parhaaseen, eli aika paljon jäi heti jossiteltavaa, mutta sehän kuuluu lajin luonteeseen.
Toisellä erikoiskokeella alkoi jo löytyä. Pari haastavaa paikkaa jonkun paikallisen soramontun pohjalla, ja poikettiinpa siellä hangessakin. Onneksi omin avuin sieltä ylös. Perkeleen liukkaalta tuntui edelleen minunkin ison ahterin alla. Aika silti yllätti. Vain +3s. pohjista.
Kolmas erikoiskoe meni minun mielestäni huonoiten, vaikkei ajallisesti jäätykkään, kuin +7sek. pohjista. Yksi paikka tuli täydellisesti silmille, mutta onneksi saatiin auto heitettyä poikittain viime tingassa ja aikaa kului jälleen. Todellinen happipaikka. Takaa tuleva olikin humauttanut pari auton mittaa maisemaan samassa paikassa, mitä oltiin sopivasti jo avattu.
Huollon jälkeen erikoiskokeet 4 ja 5. Kisan pisimmät. Ensimmäinen 19km ja toinen 27km. Molemmat aika turhia pätkiä, joissa molemmissa oli keskinopeutta hidastamaan tehtyjä hidasteita. Jälkimmäisessä ne olivat osittain poistettu ja osittain tiellä, mikä aiheutti ylimääräisiä tykytyksiä. Hengenvaarallista hommaa sanoisin. Oli nimittäin kaikki täystuhon ainekset kohdillaan ja eroa tuli juuri tällä viimeisellä, missä olisi pitänyt puristaa. Ja jottei homma olisi mennyt liian helpoksi, peruuteltiin vielä tätä edeltävällä nelos -pätkällä ensimmäisessä 90:sessä kurvissa, ja kolautettiin ulosajaneen perään vitosella. Tämä jälkimmäinenkin tilanne taisi tehdä tepposia takaraivoon molemmille, mutta tässäkin onni ja kuljettajan refleksit pelastivat ehkä jopa ihmishengen. On se perkele, kun ei osata pysyä sieltä ulkokurveista pois. Muutenkin viimeisellä oli romua, kuin Raatteentiellä vanhoina hyvinä aikoina. Eli ohjelmaa riitti jokaisella pätkällä, mutta rouva Fortuna oli lauantaina varsin suotuisa ja auto ja miehistö ovat suurinpiirtein läjässä.
Jokatapauksessa 5.sija ensimäisessä neliveto kisassa oli kuljettajalta loistava suoritus, vaikka pieniä virheitä tulikin. Mutta niitä tulee toki kaikille, ja niistä otetaan opiksi. Henkilökohtaisesti olin hieman kohmeessa ja vähäinen kokemus pimeässä lisävaloilla ajosta vaikutti sekin tienlukuun. Mutta katkesipa keskeytysten putki ja pieni "munakuppikin" sieltä tuli muistoksi. Ensimäinen A-junioreissa.
