Nykyään mies on lusimassa ja tunnetaan ehkä oman aikansa "spedenä", Aasainuskon (skandinaavinen muinaisusko) puolesta puhujana ja kansallissosiallisten aatteiden ihannoijana. Hänen mukaansahan mm. ruskeasilmäiset ihmiset ovat roskaväkeä, joita silmiin katsoessa olisi sama, kun katsoisi persereikää. Vekkuli kaveri siis kaikinpuolin. Joten eipä kummoinen psykologi tarvitse olla, että huomaa tiilenpäiden lukemisen tehneen tehtävänsä miehen psyykkeeseen. Ovat nimittäin aika hilpeää luettavaa miehen nykyiset haastattelut, joissa vahvasti esiintyy jopa ufot.¨
Olipa sitten herran tapulissa lepakoita miten paljon tahansa, nuohan ovat vain ulkomusiikillisia seikkoja ja nykyaikaa. Ja toisaalta varmasti mediankin paisuttelua, joka tavoilleen uskollisena etsii ne pienetkin sensaation aiheet, koska Varg on varmasti yksi Norjan kuuluisimpia rikollisia. Ellei kuuluisin.
Jokatapauksessa Burzumin 1992 julkaistu samaa nimeä kantava esikoinen on Norjalaisen Black Metallin kulmakiviä ja ehdoton klassikko kaikessa rujoudessaan. Levyn hulluutta lähentelevät vokaalit, ontot rumpusoundit ja sahaavat kitarat nivouttavat yhteen mielipuolisen äänimaailman. Vargin omien sanojen mukaan, tämä ei ole Black Metal levy, vaan huono heavy -levy. Tiedä sitten.
Parhaita kappaleita kaiken tämän kauheuden keskeltä on vaikea nimetä mitään tiettyjä biisejä, mutta heikoimmat sitäkin paremmin. Mainittakoon helminä kipakan Trash -riffin omaava War, johon tämä samainen Euronymous eläessään soitti soolon. Myös My Journey to the Stars saa kunniamaininnnan.
Mikään täydellisyyshän tämä ei siis todellakaan ole. Ehkä välillä jopa koominen. Mutta henkilökohtaisten kokemusten kautta, on tämän levyn paikka tässä listassa.
