Juntteus asuu meissä

Paljon on asioita mitä en ymmärrä. Paljon on myös asioita mitä ei minun varmaankaan tarvitsekkaan ymmärtää. Oiva esimerkki näistä molemmista kategorioista on Lauri Tähkä. Tuulipukumaan kansan villiksi vetävä Pohjanmaan oma kuminaama.

Ensinnäkin tämän kyseisen elostelijan musiikki on järkyttävää ja täysin vailla sielua olevaa paskaa (Onko paskalla sielu?). Ja entäpä ne tekstit? Siis pitääkö joku oikeasti niitä typeryyttä pursuavia sanoituksia jotenkin koskettavavina? No, ehkä joku ammattikoulun parturi-kampaaja linjan kesken jättänyt pubiruusu saa niistä typeristä kielikuvista jotain kenties revittyä, mutta mitään kovin syvällistä niistä ei löydy edes tavaamalla. Minun käsittääkseni sanoituksilla, varsinkin Suomirockissa on ihan oleellinen merkitys, mitkä usein ajavat jopa sävellyksienkin edelle. Itseasiassa näinhän käy usein.
Mutta jos hänellä on oikeasti ollut niin vitun vaikeaa, niinkuin hän väittää, niin luulisi nyt paperille tarttuvan muutakin paatosta kuin "...Mun täytyy rakastaa nä elämät roskiin, mun sydän pauhaava ku kuohuva koski..." Mitähän vittua se tuollakin yrittää kertoa? Vittu mikä lyyrikko!
Se että, on asunut joskus ennen Rannanjärveä Pohjanmaalla, ei mielestäni anna täyttä oikeutta vetää sanoituksia pohojaalaisittain. Kaiken lisäksi täysin yliampuvasti.

Toiseksi minua ärsyttää suunnattomasti kaverin elosteleva ulkonäkö. Tietoista tai ei, mutta ne Elvikseltä lainatut lava -maneerit kaivelee kiukkuhermoani todella syvältä. Tosin ei tietenkään pidä unohtaa, että kaverilla taitaa olla jonkin tason kasvohalvaus tai lasilmä, joten tämänkin seurauksena kasvot vääntyvät toisinaan aika huvittavan näköisiksi. Ja jotkut vielä menevät ja kehuvat miestä komeaksi. Tiedättekö muuten miksi silmäproteesit ovat lasia? Eihän niistä muuten näe läpi. Hehheh! Juntti vitsi, kieltämättä.

Ihmetellä kuitenkin täytyy, että mihin tämän rehvakkaan elostelijan suosio perustuu? Ilmeisesti tavallisen arkiset ja mukamas hienosti murteella vedetyt sanoitukset ja se ärsyttävä musiikillinen, vaikkakin harmiton "rillumareijuntti" meininki on yhdistettettynä sopivan ällöttävää paskaa hurmaamaan Suomen naiset ja miksei myös ne paljon parjatut suomileijona koruilla varustetut stereotyyppiset miehet. Se on myös esimerkki siitä, että Suomalaisen miehen lisäksi, myös Suomalainen nainen osaa halutessaan olla juntti.

Pääpointti on kuitenkin se, että tämä on taas tämän toppahousukansan jo toinen todistus siitä, minkälaisia tämän kansan syvät rivit musiikillisesti oikeasti ovat. Ensimmäinenhän tästä oli muuan Anssi Kela, joka lauloi suurinpiirtein kuulumisia, välillä osoittaen kaipuutaan menetettyyn ankeaan nuoruuteen, jonka ilmeisesti löysikin alkaen elää sitä uudestaan. Ja se jonkun vanhan kaverin isännän Bmw:hän oli mitä kamalin renkutus, mitä tämä maa päällään kantaa.
Toivottavasti tämän Tähkän & Vittulan väki elopellolla orkesterille uralle käy samoin, kuten Kelankin.

Mutta muistetaan kuitenkin, että juntteus on meille suotu etu joka on aina IN!