Top 100 levyt. Nro:100 Megadeth - Countdown To Extinction

Vaikka itse Mustaine on kuuleman mukaan oikutteleva kusipää, joka ei ilmeisesti koskaan päässyt yli siitä, että sai monoa muinoin eräästä Metallica orkesterista, ei se laske tämän levytyksen saanutta mainetta ja kunniaa jota se sai osakseen. Ja kun herra on vielä avoimesti myöntänyt, ettei omista hirveitä muistikuvia tämän levyn luomisprosessista, on kaikki klassikon ainekset hyppysissä. Taisipa mies uhota huume pöllyissä tehneensä vuosisadan levyn. No, ehkei nyt kuitenkaan, mutta kyllähän tämä pyyhkii lattiota varsinkin Metallican myöhemmällä tuotannolla.



Kokonaisuutena tämä on harvinainen levy, jos mittapuuna on se, että onko levyssä huonoa kappaletta. Tässä ei varsinaista heikkoa lenkkiä nimittäin ole, jos ei Sweating Bulletsin ärsyttävää alkua lasketa. Ainoa heikko lenkki Megadethissä on aina ollut Mustainen laulu, joka sekään nyt ei varsinaisesti ärsytä. Jakaa toki mielipiteet.
Hyviä puolia sensijaan onkin enempi. Tuoreen kuuloiset soundit, tarttuvat biisit ja ne nykyajan "triggaamiset" loistavat poissaolollaan. Kaikin puolin hyvää soitantaa josta Mr.Mustaine jaksaa edelleen joissain haastatteluissaan muistuttaa. Harmi sinänsä, että Megadeth (Mustaine) makaa nyt siinä jamassa missä makaa. Eli aikamoista tuherrusta on suollettu tämän tuotoksen jälkeen, vaikka mainio levy oli tämän jälkeläinenkin, eli Youthanansia. Ja asiaa tuskin auttaa Daven loukkaantuminen ja se, että 10 vuoden heroiini sekoilut on takana. Vähemmästäkin pää pehmenee. Eli Dear Dave. Ei muuta kuin hepoa ränniin ja ala tekemään jälleen taidetta.

Kun jonkun levytyksen jälkeen on Kemijoessa virrannut vettä 16 vuotta, ja levy kuullostaa edelleen suhteellisen hyvältä, on silloin aiheellista päästä minun kunnialistalle. Eli kyllä tämä maistuu aina silloin tällöin pikku nousussa? Vai mitä sanoo tähän Nnärvi?

LEVYN HELMET:

-Skin O' My Teeth: Reipas rykäisy heti kärkeen.

-Symphony of Destruction: Myönnettäköön, että hieman jo loppuun soitettu. Biisin soolo (Friedman) muuten valittiin 1992 vuoden sooloksi. Ihan näin nippelitietona mainittakoon.

-Countdown to Extinction: Nimibiisi ja mielestäni paras Megadeth kappale ehkä ikinä. Omistaa tarttuvan basso "nippailu" kertosäkeen takana.