Tiptaptiptap...ja vittu jne.

Pikkujoulu aika huohottaa kiivaana taas niskaan. Kaikenlaisia hilupilttuita ja joulun kustannuksella keksittyjä terästetyn glögin tuoksuisia karkeloita tuppaa olemaan näinä aikoina jatkuvasti jossain tai jollain. Vaikka näitä "hyvällä tekosyyllä pää sekaisin"- kissanristiäisiä olisi tarjolla useita, ajattelin tänä vuonna hieman rajoittaa riemua ja osallistua vain muutamaan. Jos ei sitten sattumoisin ole ilmaista ruokaa ja päihdyttäviä juomia tarjolla. Näillä pienillä menojen leikkauksilla ainakin edistetään taloudellisesti tulevaa kulutusjuhlaa, jonka kliimaksi on tunnetusti 24.12.

Perkele, että onkin jännää. Pitkästä aikaa olen kuin lapsi tuona äsken mainittuna ajankohtana. Tänään nimittäin olisi ne ensimmäiset, eli Kemin Urheiluautoilijoiden pikkujoulut. Mikäpä se siinä, kun lunta ja pakkastakin on. Suhteellisen tylsä ja jäykähkö meiningi näissä kinkereissä on onneksi kallistunut, varsinkin iltaa myöden örvellykseksi, joskin hyvähenkiseksi sellaiseksi. Tietenkään muutamaa pakollista vatipää juhlijaa unohtamatta.Ja mitkäs perkeeleen pikkujoulut ne sellaiset ovat, joissa se yhdistyksen tai yrityksen hiljaisin mies ei tekisi itsestään supernollaa, joko tyttömäisesti kyynelehtien tai roikkuessaan alati vastakkaisen sukupuolen miehustassa kiinni. Nehän ovat kuin finni aikuiselokuvan naistähtösen hanurissa. Ketään se ei haittaa, mutta hieman se ehkä latistaa asiaan kuuluvaa tunnelmaa.

Jokatapauksessa muistaakseni ainakin viime vuonna oli jopa ihan mukaavaakin...vissiin?! Parina aikaisempana ilmeisesti vähemmän...kait?!. Ei nyt kuitenkaan aseteta suuria odotuksia, koska tällöinhän juhlat valuvat aina vituille.
Eli siis sora/lumi lentää ja ilmassa on bensan katkua, kun pöhöttyneet rallimiehen turjakkeet käyvät läpi edellisen vuoden jonkinlaiset tähtihetket, joita ei yleensä edes ole. Spekulointia ja muuta perseilyä siis jälleen tiedossa.

Kuullostaa ehkä tylsältä, mitä se osittain kyllä onkin. Mutta onhan se kuitenkin jotain arjen yläpuolelle asettuvaa toimintaa ja näin tärkeää hengen ravintoa. Ei tämä minun elämä niin hääviä ole, joten aina tähän pientä juhlahumua pitää mahtua. Ja ilman hauskaakin voi olla viinaa.

Urbaani legenda muuten kertoo, että kyseisen seuran puheenjohtaja ja allekirjoittanut olisivat hoilanneet Tiernapoikia boolimaljan ympärillä jo useampana vuonna. Saapa nähdä mitä se ilta tuo taas tullessaan, kun mämä veikeät ja turpeat tontut taas temmeltävät lempiharrastuksien parissa. Eli viinanjuonnin ja moottoriurheilun.