Joulu se on yhtä persettä osa: 1

Avasin tuossa hetki sitten tyttäreni kanssa joulukalenterista luukun nro.11. Se tulee siis sittenkin. Eli se jokavuotinen "ihanuus" on taas edessä. Pää puuduksissa miettii, että mitäs perkelettä sitä ostaa joululahjaksi. On tämä taas vaikeaa, ja asiaa ei helpota sekään, kun asiasta yrittää vaivihkaa kysyä on vastaus yleensä tämä: "...en tiedä, en kai minä mitään tarvitse...". Tähän kun vielä ynnätään tyhjyyttä ammottava pankkitili, on lievä paniikkitila tosiasia.

Yksi vaihtoehtohan on tietenkin se, että yksinkertaisesti jättää kylmästi ostamatta. Ja perusteluthan löytyy juuri noista äsken mainituista. Vai onko se totuuden siemen kuitenkin se, että kun ilmoittaa, ettei tarvitse mitään, niin haluaa todellisuudessa kaiken, eikä vain rahatilanteesta tietoisena viitsi sitä ääneen sanoa? Ja uskallappa mennä sanomaan, että ei ollut varaa ostaa mitään, niin kuuluu yrmeä kommentti: "...Joo! Kaljaan kyllä riittää rahat..." Yms. Kyllä tämä on taas pirullisen ahdistavaa aikaa.

Sellaisen monitoimimopinhan voisi tietenkin ostaa. Eletäänhän nyt sitä tasa-arvojen aikaa. Perkele, jos miehelle saa ostaa akkuporakoneen, niin miksei sitten naiselle uutta moppia. Kysympä vaan?