Satyricon - The Age of A Nero

Olen hieman skeptisesti suhtautunut Rebel Extravaganzan jälkeisiin Satyriconin hengen tuotteisiin. Osaksi ehkä syystäkin. Vaikka ne pienet Black Metal elementit vielä sieltä täältä pilkistelee, on bändi jäänyt polkemaan tietyllä tapaa paikoilleen. Volcanosta tähän päivään ei olla paljoa musiikillisesti edistytty, ehkä jopa otettu pieniä hataria askelia taaksepäin. Onko se sitten hyvä tai huono asia, saa sen kukin päätellä itse.
Jotenkin tuntuu, että bändi tekee vertauskuvallisesti sanottuna HC-pornoa, mutta leikkaa siitä kuitenkin sen itse oleellisen osan pois, mistä herääkin kysymys. Miksi?

Ei tämä uusin tuotos missään nimessä huono ole, mutta ei tätä nyt voi ylenpaltisesti kehuakkaan. Se tietty punainen lanka on varsinkin levyn loppua kohden todella pahasti kateissa. Suomeksi sanottuna tämä on jo liiankin tuttua konseptia, minkä parhaimmillaan/huonoimmillaan tunnistaa Satyrin ärsyttävistä "vonkutusjämäriffeistä". Soundillisesti ollaan kuitenkin menty ehkä muhkeampaan suuntaan. Siitä plussaa, vaikka ei se tästä tuoreen kuuloista saakkaan.

Tässä uutta videota, eli se pakollinen hitti. Kauas on tultu jokseenkin aika naiivista Mother North videosta, missä se emäntä kuljeskeli metsässä "imusarja" paljaana. Ja tuo Satyr tuo mieleeni nuoren Al Pacinon...vissiin.