Jos ei ole liikettä, ei ole elämää

Jääkiekon jokavuotiset MM-kisat on Suomen osalta taputeltu. Eilen tuli pataan Tsekiltä rankkareissa, ja suoraan puhuttuna, Tsekin tasavallan olisi pitänyt lyödä se naula arkkuun jo viimeistään toisessa erässä, mutta Tsekin tehottomuus, tuo Suomen kirous vuodesta toiseen piti lukemat tasan. Parempi voitti, ja sen ansaitsi.

Hyvää näissä kisoissa oli, että ne vanhat kiekkoikonit jätettiin uskaliaasti rannalle. Ja näistä ns.kovista nimistäkin ainakin Miettinen alitti riman ja reilusti. Tasan 0 -maalia. J.Jokinen nyt onneksi paransi loppua kohden, mutta se loppu tulikin sitten, kun ne tosi pelit alkoivat.

Mikä sitten tökkii? Vastaus on vuodesta toiseen sama. Keppi tärisee lapasissa, eikä ole sitä näissä kisoissa paljolti hehkutettua pelirohkeutta. Sankarin viittaa ei kukaan jaksa kantaa, vaikka halua onkin. Ja kun sitä viittaa yrittää väkisin sinne harteilla laittaa, saa sinne viitan sijasta apinan, joka näkyy tehottomuutena. Eli ei osuta edes tyhjiin.

Kaikesta huolimatta ja hyvää hakemalla postiivista oli, että uskallettiin ottaa niitä uusia naamoja, joita olympialaisten jälkipyykissä peräänkuulutin. Myönnettäköön, että välillä mm.Vatasta vietiin, kuin litran mittaa, mutta sanotaan, että Siperia opettaa. Korpikosski, Aaltonen ja Kontiola, eteenkin maalivahdit (kuten aina) vaikuttivat pirteiltä. Hahl, Santala ja Hytönen ovat mielestäni liian samankaltaisia duunareita, joita suomesta löytyy, mutta ei mielestäni niitä kaikkia tarvitse kisoihin ottaa. Kyseiset herrat eivat paljoa pisteillä mässäile. Ainakin yhden noista olisin jättänyt suosiolla (Santala, tuo Jalosen lempilapsi) rannalle ruikuttamaan.

Koko suomen peliä vaivasi tehottomuuden lisäksi väliin huono liike. Välillä taas peli pyöri, eteenkin Venäjä pelin ensimäisellä kympillä, mutta kun ei saada mustaa verkkoon, niin ei sitten saada. Tämä liikkeen puute korostui varsinkin eilen Tsekki pelissä. Tuntui, kuin olisi menty parkit päällä koko peli. Vai oliko se sittenkin vain Tsekin hyvyyttä, jossa käytettiin Suomen aseita Suomea vastaan?!

Ensi vuonna taas...valitettavasti. KISAT JOKA TOINEN VUOSI, sanon minä.

R.I.P Ronnie James Dio

Hevikääpiö on poissa! Mies joka tiettävästi keksi kennel -liiton merkin, eli etusormi pikkurilli yhdistelmän joka myös pirunmerkiksi lanseerattiin. Tervemenoa helvettiin Ronnie!

Miten maailma makaa?

Mexikon lahdella on öljykatasrofi, elintarvikeala lakkoilee ja siitä viimeisestä jauhelihapaketista tapellaan, kuin köyhät konsanaan keskiajalla ruuasta. Islannin konsonanttihirviö -nimellä varustettu tulivuori pössäyttelee maailmanlopun enteitä, ettei lentokoneet pysy taivaalla, tai ainakaan ne eivät sinne pääse. Kreikassa ei ole tajuttu painaa "hätä-seis" nappulaa ajoissa ja nyt koko eurooppa on taloudellisesti polvillaan. Myöskin armas kotimaamme osallistuu Kreikan pelastus talvoisiin miljadilla. Mistäköhän tämäkin raha on revitty? Todennäköisesti sekin on lainaa, joka on otettu kalliimmalla korolla, millä Kreikka sen ottaa suomelta. Ja näitä rahoja tuskin Suomi koskaan saa takaisin maalta, jonka metsurit saavat ulkotyön lisän. Miten Nerokasta! Suomi myöskin kirjoittaa kokoajan uudestaan jääkiekko historiaa. Tälle kertaa häviämällä Tanskalle. Näin maailma makaa vuonna 2010.

Mutta jokatapauksessa kotimaassamme on kaikki suhteellisesti katsottuna hyvin, lukuunottamatta väliin huonosti toimivaa rahallista sosiaalipalvelua, ja varsin höveliä maahanmuuttopolitiikkaa. Sosiaalitoimistohan palvelee kaikkia muita, paitsi rehellisiä, ja oikeasti taloudellista tukea tarvitsevia ihmisiä. Sosiaalitoimisto voitaisiin mielestäni siirtää suoraan viinakaupan viereen, tai sen pullon voisi saada suoraan toimiston luukulta. Loput rahat meneekin sitten niille, keillä kaikki on reilassa. On vain löydetty se porsaanreikä mistä se raha lypsetään, ja niitä on. Niitä vain en kuuliaisena kansalaisen käytä törkeästi hyväkseni, mutta sekin päivä voi vielä koittaa.

Maahanmuutto asioihin en sen kummemmin viitsi edes puuttua. Vaikkakin SDP on esimerkiksi aloittanut populismin jo ensi vaaleja varten, en silti menisi ihan noin absurdeihin kommentteihin, mitä Heinäluoma ja Urpilainen ovat mediassa tehneet. Toki se on jälleen kerran sitä toimittajien rivien välistä lukemista, missä on epäonnistuttu.
Mutta sananen niissä on asian tynkääkin. Kyllä mielestäni tänne tulevilla pitäisi olla samat lait, eli tämä Urpilaisen "maassa maan tavalla" pitänee paikkansa. Muutoin meillä kohta rangaistuskeinona käytetään kivityksiä, ja noitia poltetaan toreilla. Ei sentäs, mutta työn perässä tulevat toisaalta ymmärrän, koska Helsingin velliperseille ei siivoushommat kelpaa, eikä bussin pyörittäminen kiinnosta. Toisaalta en taas ymmärrä niitä nuoriamiehiä jotka varmasti selviäisivät entisessä kotimaassaan, ja se maa varmasti heitä myös tarvitsee. Ja mielestäni rikollista taustaa omaavat voisivat mennä vaikka Ahvenanmaalle. Perkelettäkö niitä pitäsi täällä hyysätä. Eiköhän niitä ole ihan omasta takaa. Eli oikeaa turvapaikkaa tarvitsevat ovat kyllä tervetulleita.

Niin tai näin. Suomi on kuitenkin vielä hyvinvointivaltio ja muutenkin maantieteellisesti helpohko paikka olla, jos ei hankeen paleltumista oteta huomioon. Tämäkin yleensä on vain väkijuomien aiheuttamaa. Pohjanmaalle ei myöskään kannata haukkua painia homojen lajiksi, eikä lappalaiselta kysyä, miltä se poron pimpero tuntuu.
Täällä ei tornadot pyöri, ei tulivuoret sulata jäätiköitä, eikä tuhkä peitä puolta suomea. Ei lymyö malaria juomavedessä, eikä mamba matele marjastajaa väijymässä syksyisessä metsässä. Eikä myöskään Osaman miehet istu metroissa ja lentokoneissa pommi vyötäisillä...ainakaan vielä. Sisällissodatkin taitavat olla taakse jäänyttä elämää, vaikka lievää taistolais -verta vieläkin ilmenee, jos ei muualla, niin ainakin meidäm kemiläisten monikansallisissa metsäyhtiöissä.

Olipa harvinaisen positiivinen postaus tällä kertaa. Huomenna aamuvuoroon, niin eiköhän sitä nillittämisen aihetta taas löydy. Jos ei allekirjoittaneelta, niin muilta kylläkin potenssiin 6.

Kuva arvoitus

Nimeä vasemmanpuoleinen tyyppi. Pienenä vinkkinä kerrottakoon, että oikeanpuoleinen on hänen "paras kaveri", ellei peräti "lempi ystävä"!

Top 100 levyt Nro 79: Iron Maiden - Number Of The Beast

Elettiin joulun alusaikaa 1986. Pieni varhaisteini kemiläisessä tehdastyöläisten lähiössä oli 11-vuotias koululainen. Kaverilta, tai oikeastaan kaverin isältä oli lainassa jotain, joka mullistaisi tämän pienen pojan elämän. Joululahjaksi saatu tupladekki mankka viimeistään ratkaisi asian. Enää ei tarvinnut harjoittaa kaiutin kaiutinta vasten hiiren hiljaisuutta vaativaa äänitystoimintaan, joka usein keskeytyi oven avaukseen, puhelimen pirinään (kyllä, tuolloin puhelimet pirisivät) tai Äidin syömään kutsuun.

Tämä vaikuttava äänitys oli Iron Maidenin Number Of The Beast vuodelta 1982. Jos levy muutti tämän pienen pojan elämää, niin eniten se kenties vaikutti metallin nykyiseenkin tilaan, siinä missä Metallican Puppets ja Slayerin Reign in Blood. Maiden vaikutteen kuulee lähes jokaisessa metalliorkesterissa jollain tapaa, myös näistä edellä mainituista. Puhutaan siis todellisesta klassikosta ja ennenkaikkea klassikko bändistä. Näinollen tästäkin on varmasti kaikki ylistyksen sanat sanottu ja varsinkin biisit loppuun soitettu.

Levy oli ensimmäinen missä Bruce Dickinson otti vokalistin vakanssin, ja josta oikeastaan alkoi koko Iron Maidenin marssi kohti maailman kenties suurinta metallibändiä. Tätä kesti aina vuoteen 1988, jolloin Seventh Son Of The Seventh Son ilmestyi, ja NWOBHM -genre Judas Priesteineen ja Saxoneineen joutui antamaan periksi Metallicalle, ja muille Trash -buumin bändeille. Seventh Sonin ja Beastin väliin mahtui Piece Of Mind, Powerslave, Live After Death live äänitys ja Somewhere In Time. Klassikoita kaikki, ja varmasti kaikki tällä listallakin.



Kappaleet: Number Of The Beast, Run To The Hills, Hallowed By Thy Name ovat vieläkin osa Iron Maidenin keikkasettiä, mutta miksipä ei olisi. Legenda -statusta kantavia biisejä on huono ottaa setistä poiskaan.
Tosin esim. Gangland ja The Prisoner olivat jostain syystä tuossa hamassa nuoruudessa suosikkeja. Johtuen kai, että rumpujen paukuttelu kiinnosti tuolloin suuresti. Ja kyseiset kappaleet alkavat rumpuintrolla.

Levyn nimen yhdeksi inspiraatioksi on nimetty eräs kolari, jonka albumin tuottaja Martin Birch ajoi. Birch nimttäin törmäsi nunnien pakettiautoon, ja auton korjaaminen maksoi yllättästi 666 puntaa. Vaikka tuohan nyt oli pelkkää sattumaa, syytettiin Maidenin ympäri maailmaa saatananpalvonnasta, kuinkas muutenkaan.

Nyt tämä samainen poika on kautta rantain jälleen koulussa. Tehdaslähiö on hiljalleen slummeutunut, asuinpaikka muuttunut, mutta monien musiikillisten mutkien kautta Iron Maidenia tulee vieläkin ajoittain kuunneltua, lähinnä nostalgian nostatus mielessä.
Viimeksi tämä levy soi vappuna, ja muutaman oluen antamalla voimalla se kuullosti pitkästä aikaa hyvältä, joskaa ei kovin tuoreelta. Alkaahan tämän äänityksestä olla jo 30-vuotta aikaa, ja 2012 ilmestymisestä tuo samainen ikä. Syntymäpäiviä odotellessa.

Kuulumisia

Lukukausi loppui, ennen kuin se kerkesi näemmä edes alkaa. Siltä se ainakin tuntui. Vuosi siis vilahti, mutta ei tällä kertaa ihan turhuuteen, poikihan se ainakin kesätöitä, jos ei muuta.

Mitä siis jäi käteen. Ei mitään yleissivistävää, eikä suuresti ammatillistakaan. Ainakaan mitään täysin uutta. Henkistä hyvinvointia nyt ainakin, ja yllättävää itsensä ylittämistä muutamissa aineissa. Esim Kemia, ja siihen liityvä matematiikka kaikkine perseilyineen. Kokonaisuutena koulumenestykseni yllätti myös, eli ylitin itseni. Sitä kai ole ehkä niin tyhmä, mitä luulisi ulkonäonnöllisesti katsottuna.
Fysiikan peruskurssi, kemiaa, laboratorio läträystä, teräksen valmistus, koneistusta ja tietenkin alaan liityvät aineet menivät siis erittäin hyvällä menestyksellä läpi. Mutta toki kesän työt lyhentää ensi lukukautta, ja todennäköisesti pidentää sitä luonnollisesti peräti seuraavaan vuoteen. Eli tämä elokuu vielä hikoillaan hiokkeen valmistuksen merkeissä. Mutta toivotaan nyt kuitenkin, ettei se vaikuta valmistumiseen. Rästejä on siis ainakin tiedossa heinähäkillinen.

Tänään tuli käytyä virallistamassa työsuhde. Lakoonisen perehdytyksen jälkeen annettiin nimikirjoitusnäyte, ja sitä vasten sai kulkuluvat. Ja kaikesta päätellen, vihdoin ja viimein myös hiomolle ollaan saatu ns. työsuhdelisä palkkaukseen. Ollaan siis poistuttu 60-luvulta ja vanhan Veitsiluodon aikaisista pykälistä ja vedetty kello oikeaan aikaan.

Ja kun tuota almanakkaa katsoo, niin näyttäisi se tämän päivämäärän kohdalla vappua. Eli kai se illalla pitää "simapullo" aukaista.

Pasi Rautiainen - The Legend

Moni ei ehkä tätä tiedä, mutta jalkapallo, tuo vihreänveran shakki on huomaamattani noussut suosikkilajikseni ohi jääkiekon. Lukuunottamatta NHL -kiekkoa, mikä onkin periaatteessa eri peli, mitä täällä vanhalla mantereella. Suomalainen jalkapallo (potkupallo) ei kylläkään kiinnosta kiven vertaa.

En nyt ala puhumaan tässä lajin hienouksista, mutta tässä muutamien vuosien aikana suomalaiseenkin mediaan on onnistuttu löytämään varsin värikkäitä persoonia. Kaikki muistavat, ja tai ainakin ovat kuulleet valmentaja/kommentaattori Pasi Rautiaisesta, tuosta pörrötukkaisesta moottoriturvasta, jonka tajunnanvirta ohittaa välillä painokelvollisuuden. Tässä pari sitaattia miehen "kommenteista". Varsin suorapuheinen mies, ja onpa hän suorissa lähetyksissä luvannut yhtä ja toista, ja kävelyksi ja pyöräilyksihan se on mennyt (studiosta kotiin Porvooseen). Jalkapalloon vihkiytymättämänkin kannattaa tutustua. Tietenkään nämä eivät näin luettuina ole kovinkaan hauskoja, mutta anyway..

" Katsellesani peliä meinasi mulla mennä bratwurstit väärään kurkkuun. Se oli karmeaa katseltavaa. Se peli oli kuin gasellit vastaan norsut. Jos joku nauraa Miguli Kottilan käänöksille, niin ne ovat vielä elastisia moottorivenekäännöksiä Janckeriin verrattuna. Mies kääntyi kuin autolautta!"

"Tuo Eto'o on kyllä vahva vääntämään. Tuollaista siitä tulee kun on pikkupojasta asti kipaissut noutamaan kaivolta äidille vettä 9km päästä."

"Jos miehen nimi on Trabelsi niin ei kai siitä muuta ole ku harmia"

Ei,ei, ei.. Kyllä nämä jätkät on harjoitelleet ja tehneet kotiläksynsä. Ei siihen tarvita mitään mustaa
voodoo-pappia seisomassa munanpäällään.."

"Mestareiden liigassa tuli nähtyä Rüstun otteita useastikin 2000-luvun alkupuolella, mutta ennen kisoja olin varma että tämä herra on jo nykyisin myymässä mattoja Istanbulin basaareissa".

"Se lääkäri (Hans-Willem Müller-Wohlfarth) tuntee mun kropan salaisuudet paremmin kuin mun vaimo Päivi. Ja herranjestas, me ollaan oltu yhdessä kohta 30 vuotta."-

Simolle tuli pientä takapakkia ja Andreasenista pitää kysyä Casagrandelta (TPS:n toimitusjohtaja), voin antaa numeron. Viimeinen tarina oli se, että MYPA-pelin jälkeen hän lähti Tanskaan. Sitten mulle sanottiin, että se lähtee gimmafrendinsä kanssa etelään. Se varmaan pamputtaa muijaansa jossain Mallorcalla. Mutta eihän se ole tehnyt kuin viisi maalia meille.

"Sori, että mä tulen tähän väliin. Juhliiko ne Euroopan mestaruutta vielä? Mä luulin, että se turnaus oli saatana loppu. Vai jatkuuko se vielä?"

"Sitten mitä mä en tajunnu saatana. Mä luulin, ettei Suomi saanut pinnan pinnaa mutta ne vissiin voitti koko EM:n kun saivat palkintoja. Mulla oli kutina, ettei tullut voittoja. Niinhän se oli sähköteknikkojen hiihtoskaboissakin kuusivuotiaana kun oli kolme osallistujaa ja jäin aina kolmanneksi niin kyllä mäkin siitä aina jonkun lusikan sain".

"Heinikankaan "Jallusta" on yöllä tullut tyttölapsen isä. Wayne Brown sai kaksi päivää sitten tyttöystävänsä Lontoosta tänne. Eilen hän ei ollut terävimmillään luonnollisista syistä, mutta tänään oli jo pikkuisen terävämpi".

Mietitään kuka veti silloin joukkuetta? Nenä-Thompson. Itse muistat seiskyt luvulta, Thompson kuulu itse siihen luunmurskaaja/lanausosastoon. Eihän hän mee Littii opettaan ulkoteräsyöttöö, hän ei edes tiedä mikä on ulkoterä."

"Paineita ja paineita! Paineita on siinä vaiheessa kun hyppää vaimon kanssa sänkyyn ja Pikku-Pasin pitäis alkaa suorittaan."

Eve: " Pasi, mitä mieltä olet Pablo Aimarin peliesityksestä"?

Pasi: "No onhan toi Aimar aikamoinen tarhapöllö. Ei tolla varmaan baarin pääsis. "

"...kyl sä Matti tiedät sen tunteen kun mustaa miestä tulee edestä ja takaa"

"Miehellä on vasen jalka vain seisomista varten"

Yms yms. Jokatapauksessa supliikkimies, ja juuri tällaisia persoonia pitäisi olla Suomen urheilussa enemmän. Harmi, että niitä parhaimpia Rautiaisen lohkaisuja en enää muista, enkä niitä tähän hätään netin syövereistä löyrtänyt.
Mutta vielä paremmaksi laittaa selostaja Tuomas Virkkunen, mutta siitä vaikka ensi viikolla.

Kesäksi saareen

Facebookissa on olemassa ryhmiä joihin voi liittyä, mukamas kannatuksen vuoksi. Osa turhempia ja osa sitäkin turhempia. Yksi ryhmä inhoaa kaikkia, joilla koskaan ole asiat hyvin. Hyvä ryhmä, sillä itsehän henkilökohtaisesti kuulun tuoin ryhmän vastapuolelle, toistaiseksi. Vai muistaako joku, milloin tähän risukasaan olisi käynyt edes häivähdys tuosta taivaalla loistavasta tulipallosta? Tuskin muistaa.

Mutta vapun jälkeen voinen loikata vastapuolelle, ja tästä ei Merisalolla ole olemassa nauhoja, kuten eräässä Tiuran tapauksessa, sillä näyttää vakavasti siltä, että kesällä ei tarvitse sittenkään kylkeä tuon tulipallon loisteessa grillata, nimittäin saari kutsuu. Tarkemmin sijainti on Veitsiluoto, ja Hiomo. Eli ns.mekaanisen massan valmistus.

Niinkuin tyypillistä, niin haetaan hakemalla ne varjopuolet tästäkin paisteesta. Paikka on sama, missä jo toissa kesänä ahkeroin. Ja mikäli paikan kymppiä on uskominen, on "hyvällä" tuurilla vuorokin sama, eli sen hassun näköisen tonttu-ukon kanssa työskentely siis jatkuu. (Tästä menninkäisestä voi lukea kesän 2008 plörinöistä).
Myös huonoa tuuria oli siinä, että minun työhalukkuudesta oltiin kiinnostuneita myös paperikone 1:ellä, mutta nopeat elävät, enkä tätä tiennyt haastatteluun lupautuessani. Opintoja silmällä pitäen, olisi ollut hyvä nähdä saaren toimintaa tuoltakin kantilta.

Mutta samapa tuo. Pääasia on, että ON töitä, vaikka vain 4kk.

Opintojen rintamaltakin kuuluu pelkästään positiivista. Perusosaamisen näyttötutkinto hujahti läpi, ja vielä kiitettävällä arvosanalla. Mainittavaa on, että näin ei ole opettajan mukaan monesti tapahtunut.

Nyt sitten vain odotellaan, mikä paikka tai mikä kodinkone hajoaa. Näin yleensä käy, kun töihin pääsee. Auto pitänee huoltaa ainakin ensi töiksi. Jos tuota koslaa voi enää edes autoksi kutsua.

PS. Mika "The Darkest side of" Jurmu. Se Nihilistin levy löytyy Spotifysta, mutta voin toki lähettääkkin biisejä. Kerrot vain mitä.

PS2. Nyt olutta kylmään ja kurkusta alas.

Ei sittenkään niin omaperäistä

Fist:in ja Panteran levyn kansissa on jotain samaa. Fist julkaisi tämän levyn 1982 ja Pantera kymmenen vuotta myöhemmin. Sattumaako?

Videot viikonlopuksi

Alkuun heti pimppiheviä, muistaakseni Tanskasta. Pretty Maids, joka jäi ameriikan hiuslakan tuoksuisten kollegoiden jalkoihin, mutta enemmän tämä taitaa erästä Helloweenia muistuttaa. Mutta hitti suoraan 80-luvulta. Karu meininki.



Uutta Finntrollia. Mukavaa kaljoittelu musiikkia edelleen, mutta kieltämättä tästä on jo hohto pois. Osasyynä nyt ainakin se, että näitä samantyylisia rallatuksia viljeleviä bändejä on syntynyt kuin sieniä sateella. Saksasta yllättäen. Mutta...



Naiset viimeisenä!! Tämä vain sen takia, että tässä on akka ratissa, eli äänijänteita kurittaa nainen skeban kera. Support! Näitähän ei paljoa tämän suunnan musiikissa ole. Mutta ihmetelkää. Darkened Nocturn Slaughtercult

Kuulumisia

Lopun alku lähenee. Eli viimeinen jakso ensimmäiseltä lukukaudelta alkaa maanantaina. Vuosi on mennyt nopeaa, niinkuin tällä iällä kuuluukin. Nopeaan ja turhuuteen.
Koulun motivaation kanssa on ollut niin ja näin. Toisinaan nappaa ja toisinaan ei. Tämän viikon koe rupeaman jälkeen motivaatio mittari on aika lähellä nollaa, vaikka taisi kiitettävät arvosanat opettaja raapustaa molempien kokeiden yänurkkaan. Mikä sitten vetää mielen matalaksi? Sen kun tietäisi.

Ehkä yksi osasyy tähän on kesän tulo. Sen kai pitäisi olla hyvä ja "valoisa" seikka, mutta epätietoisuus kesän kuviosta painanee mieltä. Ainakin kesätöiden osalta. Ilmeisesti niitä ei nytkään ole minulle tarjolla, eli sosiaalitoimiston luukku käynee suvena tutuksi, koska luonnollisestikkaan opintotuen ruhtinaallinen korvaus ei kesällä juokse.

Pitäisi kai olla toisen puolesta iloinen näissä kesätyöasioissa, varsinkin kun se sattuu oman ryhmän jäsenelle, mutta jostain syystä en vain osaa. Tämä onnenpotku kun sattui sellaisen kohdalle, joka vaivaituu paikalle ehkä kerran viikossa, ja jolla on puolet kursseista suorittamatta. Syljettää tällainen. Ilmeisesti arkittamo on kohde, minne tämä apina sijoitetaan. Kun vielä tämä samainen apina kysäisi minulta, että "Mikä on arkittamo?" olin pisteessä, jossa veren kiehuminen alkaa. Mielestäni paperiteollisuuden eri prosessit pitäisi olla jo koulutuksen tässä vaiheessa selvillä, mutta minkäs teet. Tyhmyys loistaa kirkkaana.

En ole huomannut koskaan aikaisemmin katkeruuden rumia elkeitä itsessäni, mutta kai tämä nyt on sitä. Mutta tämä on myös vitun väärin, jopa muita, hyviä oppilaita kohtaan. Saatana! Tasan ei käy kun onnea jaellaan, mutta tuntuu, että minä en ole edes paikalla, kun sitä harvoin on jaossa.

Aloitan nyt zumban imurin kanssa, ja huuhdon illantullen oluelle katkeruuden ja järjen päästäni.

SO LONG!!!

Enochian Crescent: Lyijysiipi

Uutta Enochian Crescentia nettisinkun muodossa kera kuvakollaasin. Pienen sulattelun jälkeen, ei tämä nyt hirveän pahalta kuullosta, vaikka kertosäkeen kohdalla tuleekin eräs Kotiteollisuus mieleen. Eli kannattaa ainakin kuunnella väkipakolla sinne puoliväliin saakka.

Tosin onhan näitä suomi -"viserryksiä" Crescentillä aikaisemminkin kuultu. mm. Muisto Sorkasta ja legendaarinen Väkisinkastettu. Mielipiteitä?

Last.Fm ja nollat tauluun

Tänään sen voisi tehdä. Onhan aprillipäivä eli huhtikuun 1. Siis nollataan jälleen laskurit tuosta mainiosta ohjelmasta. En usko, että jatkossakaan lista tulee radikaalisti muuttumaan, mutta jännittävä nähdä.

Eli tästä http://www.last.fm/user/HammerFM taas seuraamaan, miten se kehittyy. Ja tuosta oikeasta laidasta näkyy myös osaksi kärkipää.

Tässäpä reilun vuoden aikainen lista kuunnelluista artisteista. n.30 kuunnelluinta Yhteensä biisejä tuli kuunneltua yli 17200 1421 eri artistilta.

1 Satanic Warmaster 154
2 Horna 145
3 Bathory 136
4 Darkthrone 126
5 Nokturnal Mortum 108
5 Inquisition 108
7 Sargeist 102
8 Archgoat 96
9 Nifelheim 91
10 Drowning the Light 90
11 Moonblood 87
11 Arckanum 87
11 Goatmoon 87
11 Taake 87
15 Beastcraft 86
15 Burzum 86
17 Slayer 85
17 Arghoslent 85
17 Death 85
20 Absurd 84
21 Celestia 82
21 Totenburg 82
23 Behexen 81
24 Nunslaughter 80
25 1349 79
26 Mütiilation 72
27 Diaboli 71
27 Urn 71
29 Funeral Mist 70
30 Judas Iscariot 68

..että näin! Jatkossa voisi piiitkästä aikaa päivitellä viikottaisetkin listat, mutta katsotaan ajan puitteissa mitä tuleman pitää.

Paskan luontia

Appiukko perheineen on painunut jokavuotiseen tapaan taas lappiin pääsiäiseksi. Laskettelemaan + mitä lie muuta. Ei ainakaan sitä Lapin lumoa, koska se taitaa olla kaukana näinä päivinä. Appiukkohan tunnetusti antaa aina lomallaan nakin viuhua, ja jonkunhan on siivottava tuo valkoinen paska hänen pihalta. Sormi osuu luonnollisesti minuun.
Lumikola on siis tullut tutuksi jo peräti kolmena peräkkäisinä päivänä. Kiitos varsinkin kiinteistöjen katuja auki pitävien urakoitsijoiden. Appiukon mörskän edessä kun on ajotien lisäksi pyörätie, on homma kaksinkertainen.

Lumenkolaus on itseasiassa yksi syy, miksi en ole liiemmin syttynyt omakoti -asumiselle. Näillä nuoskalumi keleillä se painaa vaakakupissa yllättävän paljon. Onneksi eunukin kola oli kuitenkin mallia muovi/alumiini, eikä sellainen ylä-asteen puukäsityötunnilla väsätty puinen umpijööti.

Toisaalta eilen oli varsin leppoisaa pukella lunta, vaikka valkoisella paskalla alkoi ollakkin jo painoa, mutta suurin innostukseni kyseistä lajia kohtaa sammui viimeistään siinä vaiheessa, kun parin talon päässä naapuri vetaisi lumilingon käyntiin. Ykkösellä tietenkin, ja kuin palmun alta. Seisoin hiki pipon alla, ja ihmettelin ukkelin toimintaa, ja siinä sadatellessa oli naapuri hommansa hoitanut, ja palasi varmaan sisälle myhäillen ja vaimolle retostellen oivaa talven hankintaansa.

Vituttihan se. Jättäisi appiukko yhden lapin reissun väliin ja ostaisi saatana lingon!

Lisää uutta Mokomaa

Ei oikein vakuuta vieläkään. Johtunee kai siitä edelleen, että en liiemmälti pidä Annalan "puhtaasta" laulusta, ja jotenkin kaipaan sitä aggressiivisempaa tulkintaa.
No, kuunnellaan huomenissa oluen voimalla uusi pläjäys kokonaisuudessaan läpi, ja tehdään sitten johtopäätökset.

Suomen Turku operoitiin maailmankartalle

Koko viime viikon saimme lukea lehdistä jälleen suuresta lääketieteellisestä ihmeestä. Kirkuvista otsikoista päätellen voisi kuvitella, että "huippujalkapalloilija" David Beckham oli vähintään kuoleman kielissä, ja hänet leikannut Orava pelasti koko jalkapalloilevan maailman. Kaikki tämä pelkän akillesjänteen katkeamisesta.

Siis ketä oikeasti kiinnosti, mitä Beckhamin vaimolla oli päällään, saati sitten minkä merkkisissä kledjuissa mimmi Davidin "kuolinvuoteelle" saapui. Kansakuntaamme tuskin myöskään kiinnosti, mitä tämä pariskunta pizzansa päälle laittoi. Oliko basilika tuoretta vai ei? Ja jos ihan tarkkaan mietitään, oliko tämä vain pizzerian mainostemppu, koska kukaan ei voinut todistaa, kenelle nämä lämät siinä sairaalassa menivät.

Ymmärrän kyllä. Turku on Suomen ns. suurkaupungeista aliarvostetuin. Vai onko? Itseasiassa, mitä siellä edes on sen linnan lisäksi. Sinappikin myytiin pilkkahintaan sveduille. Onhan siellä tietenkin se silta, mikä vajoaa Aurajokeen. Siinäpä oivaa arvoa Turulle. Kaupunki jossa eräs jalkapalloilijaksi itseään kutsuva silmäätekevä ja muilla avuilla kuuluisuuteen noussut henkilö operoitiin, ja kaupunki jossa sillat vajoaa kuten Venetsia, mutta nopeampaan tahtiin.

Kansainvälinen media huomioi myös luonnollisesti tämän "suuren ja ihmeellisen" tapahtuman ja leikkauksen. Eräs Englantilainen aviisi väitti Turun olevan etelä-ruotsissa, ja Amerikkalainen lehdistö taas Tanskassa. Hienoa ja tutkivaa journalismia, mutta tämä osoittaa kuinka vähäpätöisestä asiasta on kyse. Beckham ja Turku.

No. Turkuun voitanee nyt julistaa rauha, enkä puhu nyt jokavuotisesti joulurauhan julistamisesta. Siinäpä se paljastuikin toinen asia, minkä Turusta tiedän.

Mutta paskat siitä! Paskat huonosti menneistä olympiaisista. Suomi sai urheilullista mainetta lääketieteellisellä tasolla, ja parempaa mitä takaisissa Lahden MM-hiihdoissa, missä se lääketiede ei oikein onnistunut odotetulla tavalla. Ja sitä paitsi. Yksityisellä tasolla operoiva sairaala Meriläisellä on tuleva loistava tulevaisuus. Siitä olen varma.

Nuorena se on vitsa väännettävä

Kohtuu hyvin vetää ikäisekseen. Voi olla, että näin ihan pystymettästä ei heti edes pysys perässä.

Hammer Open Air Festival 11. -12.6

Jos perkele pääsisi kesäksi duuniin, ja vapaat järjestyisi, ei ole epäilystä minne festareille suunnistaisi. Taitaisi kenties Jalometalli jäädä ehkä välistä, jos tänne pääsisi. (Otsikossa linkki festarin sivuille)
Suurimmalle osalle, nämä bändit (lista alla) eivät sano mitään, mutta siinä se homman idea onkin: Underground.

AURA NOIR (Nor)
PAGAN ALTAR (UK)
GRAND BELIAL'S KEY (USA)
THE DEVIL'S BLOOD (Hol)
URFAUST (Hol)
WOLF (Swe)
AD HOMINEM (Fra)
VOMITOR (Aus)
CELESTIA (Fra)
HERETIC (Hol)
TRIBULATION (Swe)
ENOCHIAN CRESCENT (Fin)
VITSAUS (Fin)
GOATMOON (Fin)
PROFETUS (Fin)
SOLITAIRE (Fin)
FLAME (Fin)
SPEEDTRAP (Fin)
NEUTRON HAMMER (Fin)
CROSSWRECKER (Fin)
EVIL ANGEL (Fin)
AXEGRESSOR (Fin)
STENCH OF DECAY (Fin)
FROSTBITTEN KINGDOM (Fin)

Mokoma

Uutta Mokomaa visuaalisessa muodossa. Ärhäkkä meno, mutta jotenkin tuo Annalan ääni on alkanut nyppimään. Syytä en tähän antipatiaan tiedä. Kerron sen sitten, kun löydän tähän vastauksen.

Arttu-Setä ja Suomen MM-Ralli Osa1

Näin se hiihtoloma toimii...

Kello on: 4.57 aamulla, luonnollisesti. Näinhän meilläpäin maailmaa aika ilmoitetaan, ilman pm. tai am. merkintöjä, kuten suuressa ja mahtavassa ameriiiikassa. Tuo nyt ei ollut oleellinen tieto, vaan se, että olen taudin, tai useamman taudin kourissa.

Kun viime viikolla vanhin tyttö sairasti joka keväisen oksennustaudin, joka kesti päivän, sai hän seuraavana päivänä riesakseen aina niin mukavan lasten vitsauksen. eli korvatulehduksen. Tästä on selvitty, tai lapsi on siitä selvinnyt lääkityksen avulla. Kuten oli odotettua, oli se tuleva myös vanhempiin. Ainakin se oksennustauti.
Minä toimin tässä pelinavaajana, ja oksensin la-su välisenä yönä, mutta vain kerran. Myös alapää lauloi duurissa. Alkoholilla ei ollut tietääkseni osuutta asiaan, koska en sitä ollut tietääkseni nauttinut tuona ajankohtana, enkä ennen. Sunnuntai menikin sitten varsin rattoisasti kuumehuuruissa maan ja valuutan ollessa vieraita. Taisin sunnuntaina olla hereillä, tai sen ja unen sekaisessa tilassa n. 30min. Loput olin taju mättäällä...ilmeisesti.
Eilinen alkoi samoilla metkuilla. Kevyellä kuumeella. Mutta kuten taudin kuvaan kuuluu, oli akan vuoro heittää kurkkupaskaa koko päivä.

Suoraan sanottuna aika raskas oli eilinen päivä. Veto oli täysin kateissa. Lievä kuume ja kaksi lasta nykimässä lahkeesta. Ihmetyttää vain tämä taudin kuva. Akalle tuli oksennustauti ja minulle fuusioitunut flunssakuume/paskatauti.

Ai, että miksi olen hereillä nyt ennen sian pierua. No siksi, että olen näköjään saanut viime yönä järjettömän ärsyttävän yskän, joka pitää mukavasti hereillä. Mutta mielummin yskin keuhkoni pihalle, entä paskannan suolistoni pönttöön. Että näin...

No, onneksi tässä on vielä hiihtolomaa jäljellä, ja eiköhän tässä ole jo kaikki sairastaneet...tai hetkinen...pienin on vielä terve. Toistaiseksi. Tai, olisi kai tuo sen jo saanut, jos on saandakseen. Toivotaan ainakin näin.

Top 100 levyt Nro 80: Archgoat - The Light-Devouring Darkness

Viime vuonna, eli 2009 Archgoatille tuli 20-vuotta täyteen, eli kivekset ovat jo laskeutuneet, vaikka tämä viime vuonna julkaistu kokopitkä onkin vasta toinen. Puhuttaessa Archgoatista, puhutaan paljolti suomalaisen Black Metallin historiasta, ja myös suomalaisesti undergroundista. Siitäkin huolimatta, että monessa alan julkaisussa tätä pidettiin yhtenä vuoden 2009 parhaana julkaisuna.

Levy viljelee varsin perinteistä primitiivisempää Archgoattia, vaikka edelliseen ja varsin maineekkkaseen Whore Of Bethlehemiin onkin muutosta tapahtunut varsin paljon. Tempoa on osittain laskettu jopa ihan Doomin tasolle, mikä tekee tästä levystä paikoitellen painostavan, jota ei helpota laulajan kalmainen murahtelu, joka peittoaa useimmat Florida -soundin muristelijat. Kaikelle kunnioituksella tietenkin.
Noin muutoinkin tässä on vahvasti vanhaa Death Metal löyhkää.



Biisit ovat hyvinkin erilaisia, silti kokonaisuutta rikkomatta. Pahaenteisen laulun sekaan lyödään sotarumpua miehekkäästi, ja raflaavat riffit tekevät lopun työn. Parhainan virsinä voisi mainita levyn nimikkobiisin ja Goat And The Moonin, joka on kuuleman mukaan Arkkivuohen keikat tätänykyä lopettanut.



Sanotaan, että tämä ei pärjäisi aiemmalle levylle, mutta minusta monipuolisuus tällä tuottoksella ajaa tuon varsin brutaalin debyytin ohi. Ja tätä voi huoletta suositella niin Black -kuin Death Metalliin vannoville.

Ehdottomasti yksi viime vuoden parhaita julkaisuja.

Kiitos ja näkemiin!

Olympia kisat on saatu nyt päätökseen ja tulokset olivat sitä, mitä tuossa taannoin tänne raapustelin. Media paisutteli, ja olympiakomitea selitteli, että menestys tavoitteet tehtiin viime kevään näytöjen mukaan. Halloo! Olisko ollut ajankohtaisempaa tehdä ne alkutalven mukaan?!

Molemmat kiekkojoukkueet saivat siis mitallit, mikä on aina plussaa. Naisille se oli täysin ansaittu, mutta miesten puolella en olisi niinkään varma. Ok! Jääkiekon kääpiömaat, eli V-Venäjä ja Saksa voitettiin. Tsekki meni nurin ehkä hieman tuurilla, ja Ruotsilta tuli kuokkaan puhtaasti 3-pottu. USA peli olikin sitten jälleen suurta suomalaista mustaa kiekkohistoriaa. 1.erä, ja taululla lukemat 6-0 jenkeille. Oikeasti ei kenellekkään voi käydä näin. Ainakaan näin kokeneelle joukkueelle, mitä Suomi näissä kisoissa edusti. Toinen pappajoukkue, eli Slovakia kaatuikin sitten, mutta tuossakin pelissä 2.erä tuli naamariin 0-3.

Kysymykseen, ansaitsiko Suomi pelillisesti mitallinsa? Vastaus on ei, mutta voitettu pronssi on ehkä jopa Suomelle parempi, mitä se ainainen hävitty hopea. Olihan suomen joukkue täynnä puolikuntoisia pelaajia. mm.Selänne, T.Ruutu, S.Koivu, S.Salo ja Filppulakin taisi kuntoutua juuri ennen kisoja.

Mitä seuraavaksi. MM-kisat, jotka näin olympia vuonna ovat mielestäni täysin turhat. Entäpä muuta. Nyt Selänne, S.Koivu, V.Peltonen ja muut "ikonit". Sanokaa jyrkkä EI maajoukkue peleille, vaikka niihin, kuten näihinkin mittelöihin vanhoilla saavutuksilla pääsitte. Perustelut alla.

T.Selänne: nolla maalia
S.Koivu: nolla maalia
J.Lehtinen: nolla maalia ja nolla syöttöä....oliko se edes kentällä?
V.Peltonen: nolla maalia.

Eli eiköhän nyt olisi antaa nuorempien aika ottaa ja hypätä niihin ns. suuriin saappaisiin, mitkä viimevuotisten ja näiden olympialaisten perusteella ovat käyneet pieniksi. Toki teidän avuillanne paljon voitettiin, mutta vanhasta ei saa enää nuorta, siihen näet tulee luonnonlait vastaan.

Siis kiitos Saku, Teemu & Go! Nyt on aika nuoremman Koivun, T.Ruudun, J.Jokisen ja kumppaneiden. Tulevaisuudessa ehkä sitten Granlund, Vatanen, ja siihempä ne taitavatkin jäädä.

Kiitos ja hyvästi!

Videot viikonlopuksi

Tuttu ja turvallinen osio ennen viikonloppua. Osa nukkuu osa juo koko viikonlopun. Jotkut tekevät molempia. Kun ehtisi edes jompaakumpaa. Ehkä tuota jälkimmäistä tänään, mutta vain lääkkeeksi henkiselle puolelle.

At The Gates: Bändi joka kenties kehitti koko Melodeath -perseilyn, jonka jalan jäljissä tulivat In Flamesit yms. Nyttemmin koko genre alkaa olla paskaa pullollaan, ettei housunpuntti tahdo riittää. Mutta hyvä ralli jokatapauksessa tämä, joka julkaistiin joskus 90-luvun alkupuoliskolla.



Amorphis: Uuden levyn yksi parhaista biiseistä, vaikka hieman rauhaisa lällyttely onkin, mutta sitä tuttua Amo -melankolisuutta löytyy tunnistettavaksi. Bändihän on tätänykyä jo muoti-ilmiö...perseestä, mutta se kai ei ole bändin vika, onhan Amorphis tätä tyyliä viljellyt jo kolmen levyn verran.


From The Heaven Of My Heart

Amorphis | MySpace Music Videos

Mistä näitä mitalleja oikein tulee?

Kylläpä penkkiurheilijaa hemmotellaan parhaillaan. Tai voidaan kai puhua nyt sänkyurheilijasta, tulevathan lähetykset pääsääntöisesti silloin, kun ollaan tajukankaalla. Toki on kai se punkkajumppakin jonkinlaista sänkyurheilua, mutta minä en moista rietastelua harrasta. Pois se minusta.

Talviset Olympiaadit ovat siis menossa Kanadan Vancouverissa. Päällisin puolin kiekkoa on tullut seurattua, mutta en ainoata Suomen peliä vielä. Ei vain jaksa seurata sitä dieselmäistä mönkimistä jossa Suomi tekee maalit vain ylivoimalla. Herra nimeltä Jarkko Ruutu tekee ainoat maalit tasakentällisin, eli tämä varmaan jo kertoon jostain?! Mutta anyway! Suomen pelaajavalinnoista on ollut täälläkin aina keväisin puhetta, joten ei mennä niihin, vaan mennään koko Suomen kisamenestykseen, jota ei ole.

Koulun kahvipöytä keskusteluissa (smalltalkkia?) ennen kisojen alkua annoin oman veikkaukseni menestyksen suhteen. Eli 6kpl. Nämä olivat seuraavat: Naisten hiihto 2kpl, Yhdistetty 1kpl, Lumilautailu 1kpl Naisten jääkiekko 1kpl ja Mäkihyppy 1kpl...näin muistaakseni veikkasin.
Olympiakomitean tavoite on, tai voidaan kai sanoa jo oli, on siis 12 mitalia. Unen näkivät jo alunperinkin, eikä tähän tarvitse olla suurikaan pessimisti, mutta kyllä tuollainen ylimalkainen optimistikin pistää jo vituttamaan. Nyt näyttää jo vahvasti siltä, että tuo minunkin, ehkä hieman alakanttiin veikattu "mitalisade" ei toteudu. Kasassa on tasantarkkaan yksi hopeinen. Hyvältä näyttää, sillä mitalitaulukossa Suomen edellä on niinkin maineikkaita talviurheilumaita kuten Australia ja Etelä-Korea. Nyt on kyllä väärät "lääkkeet" mukana, tai sitten niitä ei ole käytetty ollenkaan. Epäilen ensin mainittua!

Videot viikonlopuksi

Videot viikonlopuksi, ja sitten kaljaa päähän...suun kautta mahaan jne!

Ensimmäisenä Stam1na, kavereiden kesken Sm3tana. Eipä tämä edelleenkään pure meikäläiseen, mutta hattua täytyy nostaa siitä, että bändillä on tunnistettava soundi, mikä tosin tällä uusimmalla on hieman valjumpi.



Sitten Göteborg -skeneä. Uutta tämäkin. Tämä nyt on perus-sontaa, mutta laitoinpa kuitenkin ihmeteltäväksi.

Kemi rallia perinteisen malliin.

Elijärvessä on joku kirous, pakko olla. On nimittäin kuitenkin niin, että koskaan ei Elijärven EK mene oikein kuppiin. Aina saatana jotain. Elis siis sinne se jäi tämän vuotinen kisa jälleen kerran.

Jos aletaan tarkastelemaan ihan tosissaan tätä touhua Kemi rallin osalta, ei saldo näytä kovin hyvältä.

2005: Maaliin, (Kytkin alkoi reistailemaan Elijärvessä)
2006: Keskeytys (Kytkin Elijärvessä)
2007: Keskeytys (Termostaatti, erikoiskokeella 2)
2008: Keskeytys (Ulosajo+kolari Elijärvessä)
2009: Maaliin (Turbossa jotain hämärää viimeisellä EK.lla)
2010: Keskeytys (Kytkin Elijärvessä)

Tilasto siis puhukoon puolestaan.

Ralli rintamalla onkin nyt hiljaisempaa erinäisten perseilyiden takia, joista joskus ehkä tarinaa tännekkin, mutta ehkä Suopunki ralliin sitten...tai sitten jonnekkin joskus.

Vuoden kohokohtia

Kemi ralli lähestyy. Eli Tasan tarkkaan lauantaina huristellaan jo perinteeksi muodostunut ralli. Tai ei se nyt vielä perinne ole, mutta jo kuudes peräkkäin allekirjoittaneelle. Reittikin on "huhujen" mukaan osaltaan palaamassa vanhaan kunnon Elijärveen, tosin kuulemma vähän uudemmassa muodossa, mutta tämäkin selvinnee lauantai aikana, ja jopa kahteen kertaan. Siis jos "huhut" pitävät paikkansa.

Vielä on kuitenkin tekemistä. Rikkoutunut vaihdelaatikko on korvattu uudella, jarruja rakennetaan, ja se pieni nysväys on tekemättä, mutta se kai tehdään tänään. Minä en taida noihin "teknisiin" töihin osallistua suuremmin, koska silloin ei varmasti pelaa mikään. Ja tämä on tieto.

Suuri keräys tuotti huikean summan. Tasan O€. En kyllä osannyt odottaakkaan teiltä mitään, saatanan kurjuudella mässäilijät!!!

Mutta tulkaa toki kannustamaan, jos ja kun auto viivalle saadaan. Kilpailunumero on meidän tiimillä 42. Eli siinä kello 12.40-12.43 ollaan ravintola Ämmilän edessä pätkille lähdössä. Loput voi lukea keskeyttäneiden listalta. Heh!

Sponsored by: ?

Ralli on rouheeta hommaa, sano Timo Mäkinen aikoinaan. Onhan se, aina niin kauan, kun eurot tähän kalliiseen harrastukseen riittää, ja taivashan on tunnetusti kattona.
Meillähän tämä on lähinnä elämys -toimintaa, mutta tähän elämystoimintaankin pitäisi aina oman pörssin lisäksi saada sponsoreita kuluja kattamaan.

Tunturi rallissa, jossa allekirjoittanut ei ollut pelkäämässä, hajonneen vaihdelaatikon lisäksi, on jarrupuolella nyt pientä probleemaa, ja Kemi ralli ja heti seuraavana viikonloppuna kaasuteltava Revonlahti ralli on jo ovella. Näin siis kisat tulee silmille, ja uhkaavat jäädä ajamatta. Itse olen muutamat "verkot" sponsorivesiin laittanut, mutta heikolta näyttää toistaiseksi. Lamaa yms. paskaa valitetaan, ja mitäköhän me tehdään jollain prosentti alennuksilla. Prosentit eivät ole rahaa.



Eli nyt on laitettava kansalaiskeräys pystöön, että ainakin jarrut saataisiin iskuun. Tosin nehän tunnetusti ovat vauhdin surma, mutta kun ilmankan ei pärjää. Siis nyt rahankeruu pystöön, että saadaan meidän tiimi viivalle Kemiin, kotiralliin. Tai viimeistään Revonlahteen.

Säälittävää toimintaa, mutta tätä se on, kun lajin luonne pyllistää kunnolla. Siis hyvät ystävät: jokainen euro on kotiinpäin, ja lahjoituksilla ei ole rajaa, joten kaikki blogin lukijat ja muutkin joukolla mukaan. Lahjoitukset voi laittaa tilille : Nordea ********* (Valittettavasti nimeä ei lahjoituksella auton kylkeen saa...tai no, riippuu summasta) Siis viimeisenä hätähuutona. Osallistukaa. Tämä menee nyt hyvään tarkoitukseen, ei kurkusta alas.

Hillowiiva

Että tällainen versiointi. Alkaa ilmeisesti Helloweenilta ideantyngät ehtyä, kun pitää jo versioida omia tuotoksia.

Didaktiivinen tauko

Kuten huomaatte, blogissani on edelleen hiljaista. Tämä johtuu paristakin seikasta. Ei ole oikein ollut inspiraatiota höpötyksiin, koska olen pakertanut kouluun, suurinpiirtein samanlaista sontaa, mitä tännekkin. Nämä sepostukset ovat lähinnä olleet oppimiseen ja sen opitun ymmärtämiseen tarkoitettuja yhteenvetoja, joita jostain syystä on joutunut raapustelemaan. Ja toiseksi, nämä ns. yhteenvedot ovat kuluttaneet aikaani, ja ennenkaikkea hermojani. Eli oikeastaan blogin hiljaisuus johtuu vain yhdestä seikasta.

Tulevaisuus näyttää yhtä hiljaiselta. Koeviikkoa pukkaa päälle, ja mikäli vieraskirjaa on uskominen, saattaa olla, että koko blogi kulkee nyt loppunsa edellä. Mutta mietitään sitä sitten joskus.

Lisätään tähän nyt kuitenkin, että ensi kesän Jalometalliin ollaan kiinnitetty Carcass:in lisäksi Suffocation ja Gorgoroth.

PS. Onko jollain innostusta huomenissa lähteä seuraamaan Räikkösen ja Sordon otteita Tunturi ralliin? Kuskikin olisi, ja aikomus olisi päivän toiselle EK:lle suunnistaa, koska ensimmäinen vaatii reilusti kävelyä. Arvatenkin ei ole halukkaita, mutta kunhan kysyin.

Neuroottisia traumoja.

Vanhemmalla tyttäristäni on neuroosi. Tai oikeastaan niitä on lukemattomia. Aamurutiinit menee samalla kaavalla, syönnit, nukkumaan menot noudattavat myös samoja rituaaleja ja kaavoja. Eli toisinsanoin kaikki tehdään aina samalla tavalla aamusta iltaan, ja päivästä päivään. En tiedä kuinka yleistä tämä on, kun en noita pieniä ihmisiä ole isoiksi aiemmin kasvattanut. Luulisi tämän olevan raskasta, mutta kun ei itse voi muistaa oman lapsuuden aikoja, on hankalaa tietää tuntemuksia oman lapsen päässä.

Otetaan esimerkiksi aamutoimet: Aamun pikku kakkonen, kupillinen hedelmämuroja, ilman maitoa kuivana kupista napsien. Päiväkoti vaatetuksen pukee allekirjoittanut. Muut eivät saa osallistua. Hiukset kampaa synnyttäjä, jota lähes aina myös Äidiksi kutsutaan. Haalari vedetään niskaan itse. Ja kun minä yleensä vien nuo munapusseistani itäneet ihmistä muistuttavat oliot tarhaan, pitää tämän samaisen synnyttäjän tulla mukaan, vaikka suunta on eri. Odotappas, jos näistä rituaaleista poiketaan, on huutomyrsky valmis. Sitä yleensä kestää hetken, ennen kuin sopeutuminen tilanteeseen ja siihen, että tähän poikkeamaan ei voida vaikuttaa, ymmärretään. Hakeeko lapsi sitten tällä jonkinlaista turvallisuuden tunnetta, kuten sen epäilen olevan? Tätäkään ei voi tietää. Pitäisi kai kirjautua jollekkin lukemattomista vauvapalstoista jakamaan kokemuksia. Ehken kuitenkaan.

Lapselleni on jäänyt myös traumoja. Viimeisimpänä tämä Helsingissä sattunut junan vaunujen irtoaminen jonka seurauksena vaunut valuivat hotellin ala-aulasta sisään. Eräänä iltana leikimme junaa, ja tiedustellessani milloin juna mahtaa lähteä, oli vastauksena seuraava: " Ei voida lähteä, koska juna on peruuttanut seinään, ja juna pitää korjata" Tämän samaisen tapahtuman johdosta sen legendaarisen Brio:n puujunatkin ovat aika ajoin törmäilleet pitkin meidän huushollin seiniä. Traagisesti on siis tämä kuitenkin harmiton kolahdus koskettanut pienen lapsen sielunelämää. Ei siis enää pysty uutisiakaan seuraamaan, ettei lapsi ottaisi niistäkin vaikutteita, ja minun tietääkseni kyseinen lapsi ei ole edes koskaan uutisia katsonut, mutta kuuloelimet tuntuvat toimivan, mitä olen tämän päällä olevan uhmaiän seurauksena epäillyt.

Eli pitää siis kääntää uutisten tullen kanavaa, ettei meillä kohta leikitä Haitin maanjäristystä. Se ei ehkä ole enää leikin asia.

Sananen palautumisesta

Viikonloppu Oulun seudulla on nyt siirretty historian kirjoihin, johon oman lukunsa teki karmea kankkunen. Miehinen viihdeviikonloppu oli siis näiltä osin onnistunut, mutta se krapulan taso. Asteikolla 1-5, oli tämä ehkä 4, mutta sitä kestikin sitten useampi päivä, mikä nostaa sen tasoa entisestään.
Yleensähän krapula kestää tällä iällä sen 2 päivää, mutta nyt alettiin lähennellä jo peräti kolmea. Oikeastaan parin päivän tissutelun ja vähäisen unen jälkeinen olotila kestää aina minulla sen pari päivää, mutta nyt selviydyin opinahjoon vasta tänään keskiviikkona. Tällaista jälkitautia ei olekkaan vielä ollut, mutta nytpä on sekin koettu ja hirveäksi havaittu. Ja voin kertoa, että ei ollut herkkua. Toki täytyy myöntää, että ruuansulatuselimistö on vieläkin hieman järkytyksestä sekaisin, puhumattakaan yöllisistä kylmä/kuuma ilmiöstä.

Jostain kumman syystä parin päivän rännin jälkeen tulee nykyisin myös morkkis, os. Morbidelli. Kumma, vaikka tässä tapauksessa ei edes poistuttu yhdestä huoneistosta, jos ei pakollisia tupakkataukoja lasketa. En siis ymmärrä näitä pelkotiloja, mitä esimerkiksi joku kaupassa käynti voi ihmisrievussa alkoholin täyteisen viikonlopun jäljiltä aiheuttaa. Olisiko jotain paniikkihäiriötä, tai peräti oikeaa juoppohulluutta, sitä kun ei voi tietää.

Nythän siellä joku neropatti sitten ajattelee, että olisit hyvä mies ottanut loiventavaa. Suoraan sanottuna, olo oli sen mukainen, että se loivennus olisi kestänyt päiviä. Tuo krapula olisi tarvinnut erillaiset myrkyt, jos sellaisia edes on. Ja epäilen, että ei ole. Toki mitään suonensisäistä en ole koskaan kokeillut, mutta jos se tuossa olotilassa ja noissa olosuhteissa olisi ollut mahdollista, en olisi hetkeäkään epäröinyt, jos se olisi siihen auttanut.

Kumma kyllä alkaa viikonloppu lähestyä, ja kaljahammasta taas kolottamaan. Mikähän tässä on, kun ei taaskaan opittu yhtikäs mitään? Jos kuitenkin hämyilisi vaan kotona...no jos kuitenkin pari...ihan vaan lääkkeeksi...

Finntroll - Solsagan

Tulevalta peikko albumilta pieni siivu. Näin yhden biisin perusteella on tietenkin vaikea mennä sanomaan kokonaisuudestan mitään, mutta vaikuttaa äkkiseltään aika suoraviivaiselta tavaralta. Toki tässä se "hilipatihippan" meno kuitenkin on tallella.



FINNTROLL - Solsagan (NEW VIDEO)

FINNTROLL [NEW VIDEO ONLINE] | MySpace Music Videos

Video viikonlopuksi

Tällä kertaa vain yksi, mutta sitäkin ahdistavampi. En tiedä, mikä tässä biisissä kiehtoo, mutta aika ajoin tämä pitää pakonomaisesti kuunnella. Näiden sulosävelten myötä tämä häipyy kohta Oulun laulumaille viettämään miesten viikonloppua saunan ja oluen merkeissä.

Siis Celtic Frost: A Dying God Coming Into Human Flesh ..enjoy!

Kevyttä ja kermaisaa

Näin uuden vuoden "kunniaksi" monet meistä tekevät uuden vuoden lupauksia, jotka suurella todennäköisyydella ennemmin tai myöhemmin kaatuvat omaan mahdottomuuteensa. Tai sitten ei. Sehän riippuu aivan omasta kotelosta, halusta ja selkärangasta, tai sen selkärangan kestävyydestä pitkässä juoksussa. Osa pitää tipatonta tammikuuta, osa laihduttaa tai lopettaa tupakoinnin. Henkilökohtaisesti haistatan näille kaikille pitkät perseet, koska minua riivataan jo taloudellisilla puutoksilla, niin ei ole halua moisiin kidutuksiin lähtemistä. Ja vaikka kukkaron nyörit periksi antaisivatkin, voin kertoa, että en silloinkaan edes harkitsisi. Miksi luopua jostain, mikä tuottaa edes jonkinlaista mielihyvää. Mitä se sitten onkaan.

Tosiasiahan kuitenkin on, että jokaisesta näistä edellä mainituista, eli laihdutuksesta, kaljan ylenpalttisesta lipittämisestä, ja tupakoinnin lopettamisesta olisi kai joskus jopa hyötyä. Toisaalta taas minulle on ihan sama elämkö 65 vai 75-vuotiaaksi. Kerranhan täällä vain kidutaan, ja tämän pienen jakson kai haluaisi elää mahdollisimman mukavasti. Siis syöden, juoden ja tuprutellen. Toki tämä jälkimmäinen ei ole minulle mikään välttämätön pahe. Joskus nimittäin menee viikkokin, että nortti ei suupielestä roihua. Hyvä kai niin, mutta perkellisen kroonisen yskän se saa aikaan.

Tähän ruokapuoleen täytyy kuitenkin puuttua. Kaupoissahan näkee, ja varsinkin television kaupallisilla kanavilla aina näitä toinen toistaan kevyempiä tuotteita. Minulle se kevyt näissä elintarvikkeissa tarkoittaa pääsääntöisesti mautonta. Lähes aina, tai suositelkaa ihmeessä jokin, mikä kevyt olisi parempaa kuin se aito ja oikea tuote.
Mutta mikä ja mitä se kevyt sitten on. Luin erään lehtiartikkelin, ja olin hämmästynyt. Toki aina pieni epäily näitä ns.kevyitä tuotteita kohtaan on ollutkin, mutta tässäpä eräs esimerkki, ei tosin pahin niistä.

HK:n Sininen lenkki. Alkuperäisessä lerssissä on kaloreita 18g. Light -versiossa 10. Eli siis lähes puolet, mutta entäpä tämä. Lihapitoisuus alkuperäisessä 45% ja kevyessä vain 5%. Se mitä kaikkea se loppu onkaan, en edes halua tietää. Ja tämän lisäksi kevyessä on näitä laihduttajalle tärkeitä hiilihydraatteja enemmän. Kumpi se sitten laihduttajalle on tärkeämpää. Rasva vai hiilarit? Sitä en tiedä. Molempi pahempi kai. Valaiskaa toki tässäkin asiassa.

No, tämä oli vain yksi esimerkki. Mutta artikkelin kaikki kevyt tuotteet olivat aika räikeästi harhaan johtavia. Kaikissa tuotteissa kalorimäärät olivat kevyen ja normaalin välillä lähes samat, ja rasva, sokeri yms. oli korvattu lisäaineilla. Kyllä minä ainakin popsin sitä itseään lihaa mielummin, kuin jotain korvaavaa perunakuitua pienen liha-annokseen sekoitettuna. Ja jos minä ostan esimerkiksi HK-sinistä, en suinkaan haluaa siihen mitään jauhettua broileria. Liha lihana ja siipikarja erikseen. Erotellaanhan ne eläimet jo biologian tunneillakin.

Ihmisille siis johdetaan väärä mielikuva kevyestä ja "kevyestä". Se mitä siinä pakkauksessa lukee, ei välttämättä pidä paikkaansa, vaan yleensä, ja vielä kalliimmalla hinnalla saa jopa epäterveellisempää murkinaa, mitä luulee saavansa.

Eli katsokaa perslävet mitä sinne leipäläpeenne tungette. Minä menen nyt valmistamaan perheelle kinkkukiusausta. Ja kyllä, laitan sinne ihan oikeaa kermaa.

PS. Kokeilkaapa joskus tuon kinkun tilalla poronkäristystä. Siihen vuokaan vain pottusuikaleet, poroa, suolaa, kermaa, mustapippuria ja muita mausteita oman maun mukaan, niin kylläpä vie kielen kohti peräsuolen mutkaa. Jotain tuorejuustoa voi myös laittaa piristeeksi. Suosittelen.

Kukkahattu corner osa 11

Herätelläänpä tätä osiota eloon, koska tuntuu muuten olevan täällä aika hiljaista. Aika ei vain ole ollut suotuisa, että olisi tänne joutanut raapustelemaan.

Eli viime yönä nämä kaverit mittailivat voimiansa pariin otteeseen.

ROUND 1


ROUND 2

Vuodet vierii

Vuosi on taas eletty pidempään, ja joka vuosi elämä näin myös lyhenee. Vittu mikä filosofi olenkaan. Tänään tulisi myös henklökohtaiseen mittariin vuosi lisää, ja tuntuu, että tämä päivä tulee aina vain nopeammin ja nopeammin. Niin kliseiseltä kun se kuullostaakin, ikääntymisen myötä vuodet vierii vain yksinkertaisesti nopeammin. Ennenkaikkea tuntuu, että ne vierivät ohitseni. Tuntuu, että jotain pitäisi saada aikaiseksi, mutta kun tarkemmin miettii, että mitäköhän se "jotain" mahtaisi olla, on mieleni syövereissä musta aukko, tyhjä tila, jossa ei ole vastausta tähänkään mieltäni raastavaan kysymykseen. Kai se jokin on, ei mitään. Orastava filosofointi siis jatkuu näköjään, ja samalla fontilla.

Uusi vuosi siis tuli ja meni. Varsin leppoisasti. Lasten alun iloksi ja lopun suruksi ammuttiin raketteja yms. Nyt kun ajatellaan, olisi tulitikkujen heittely parvekkeelta ajanut saman asian ja sädetikut olisivat hoitaneet sen loppu kliimaksin. Sen verran mukuloita se pauke näytti pelottavan.
Loppu vuosi ja vuoden vaihde menikin Monnan ja Jarnon kanssa höpistessä, että itse vuodenvaihde meni ns. ohi suun, mutta se rommi ei mennyt. Siis ohi suun. Eli kiitokset vielä sinne Mäntylään.

Niin, ja kai sitä pitäisi tänään jälleen tutustua alkoholin maailmaan. Jostain syystä, varsinkin nyt, kun lapsetkin menevät hoitoon, ei tuota hyvää oloa tuottavaa nestemmäistä ainetta ei tee mieli. Ei sitten niin yhtään, mutta kai tämä tilaisuus pitää käyttää hyväkseen, mutta tälläkin kertaa jäänee kaupungin houkutukset väliin, jollei sitten tule joku Veikko Hursti (eikös se ole kuollut?), ja lyö satasen seteliä kouraan. Tai kaksi, koska pitäisi ilmeisesti myös akanlänkyrä ottaa mukaan. Se olisi kuulemma sitä laatuaikaa. Minun käsityseni laatuajasta on kyllä jotain ihan muuta.

Mutta jos täällä päin liikutte, käykää toki torppaan. Olutta on, mutta vain omaksi iloksi. :)

Joulu paketissa

Nyt se on taas lusittu. Jouluruuan tuoman oksettavan ällötystilan ja joulustressin aiheuttama paniikki on ohi. Itse kärsin vain tuosta ensimmäisestä. Oikeastaan se ällötys tuli jo ennen kuin palastakaan näistä joulupöydän antimista löysi suuhuni. En tiedä mistä tämä johtui. Osittain ehkä siksi, että tämä oli ensimmäinen kerta, että aterioimme koko perheen voimalla kotona, ja ehkä siksikin, että tällä revohkalla syöminen aiheutti sen, että ruokailu täytyi yrittää suorittaa "muka" juhlallisesti, mutta erittäin vaikeaa se on kahden tenavan kanssa. Eli täytyi tehdä ns. ruotsinlaiva lautanen, ja sulloa siihen lautaselle kalat, lihat yms. sekaisin. Siis ei ihan minkään oikeaoppisen etiketin mukaan, mutta aivan sama.

Tein päätöksen: ensi jouluna näitä kinkkuja, karjalan paisteja ja laatikoita ynnä muut täyttävät vedetään vain ja ainoastaan aattona, jos silloinkaan. Sen verran tämä ällötys soimaa ajatuksiani ja sitä myötä vatsaani vieläkin. Onneksi siihen on jälleen kokonainen vuosi aikaa.

Seuraavaksi olisikin vuorossa uusi vuosi kaikkinen kujeineen. Tuumailin, että pitäisi kai hankkia räjähteitä, tai vähintäänkin ilotulitus tarpeistoa. Tosin ihan pienellä budjetilla, lasten iloiksi. Siinäpä sitä on ohjelmaa, kun ei kuitenkaan suuremmin kiehdo ajatus juottoloihin jonottamisesta. Ja varsinkin, kun vielä syntymäpäivät hiipivät jo siinä heti uuden vuoden kulman takana, voi olla, että uusi vuosi menee todellakin ihan kotosalla. Sitä paitsi, joulupäivänä suoritettu juopottelu osoitti, että ei tuonne suurempaa tunteen paloa ole, mutta mukavaa oli mukavassa seurassa.

Katellaan...

Hyvää Joulua!

Paniikki alkaa olla taputeltu, eli...

Joukossa se tyhmyyys tiivistyy

Kylläpä saatiin jälleen osoitus ihmisen tyhmyydestä ja varsinkin siitä, kuinka se tiivistyy tiivistymistään joukossa.
Tänään, kaiken sen markettirumban keskellä parkkipaikalla autoja oli kolme perätysten ja luonnollisesti monta myös rivissä. Miten perkele ei leikkaa ihmisellä, joka on ravintoketjun huipulla ja on saatana käynyt kuussa jo 60-luvulla voi olla noin tyhmä. Tai tässä tapauksessa, miten noita tyhmiä on noin paljon yhtä aikaa? Se on erittäin mukavaa lasten ja pursuavine kauppakasseineen hiki lakin alla huomata olevansa motissa.

Onneksi minä en tähän tilanteeseen joutunut, vaan akka jo muutama kymmen muu. En edes tiedä kuinka kovaa olisin lyönyt sitä neroa, joka sitä omaa rotteloa olisi tullut siirtämään sen infossa ramppaamisen ja odottelun jälkeen.

Kaiken huipuksi autoja oli jalkakäytävillä ja luonnollisesti invapaikalle ajaneet kokivat sillä sekunnilla ihmeparantumisen ja kävely luonnistua yllättävänkin hyvin. Toki on muitakin invalideettejä, kun liikuntakyvyttömyys, mutta tajuatte kai pointin.

Siis oikeasti. Mikä vittu tässä joulussa on, että tämä tekee ihmisesti täysin harkintakyvyttömän idiootin? Ei vain pysty käsittämään. Menkää itseenne!

Siitäkin huolimatta, huomenna tulee se pukinketale sitten. Vielä pitää olla kiltisti ja pukkia odotellessa voi ottaa vaikka ....hmmmmmmm.....glögia, terästettynä tottakai.

Että näin...

Jouluäpinöitä 2009 osa 2: Perinteiden perinteinen joulu

Perinteiden joulu jolkuttaa kohti, ja kaikki perinteiseen jouluun kuuluva pyllyily alkaa lähentyä uhkaavasti. Operoiminen minuutti aikataululla siis alkaa, ja sitä myötä ainakin minulla alkaa vitutuskäyrä nousemaan tasaisen varmasti.

Perinteiseen jouluun kuuluu joulukorttien lähettely. Mukavaa askartelua lasten kanssa. Mutta miten minusta tuntuu, että tästäkin pienestä huvista ollaan saatu pakkopullaa, joka kylvää paniikkia viimeistään siinä vaiheessa, kun huomataan että sen naapurin Irman osoite onkin vaihtunut, ja kortit pitäisi olla postissa näillä näppäimillä. Uskomatonta. Miksi tätä ei voitaisi aloittaa vaikka edes yhtä päivää aikaisemmin, niin olisipa taas yksi palanen siitä tavattomasta häsläyksestä takana.

Perinteiseen jouluun kuuluu myös ne rasittavat joululaulut. Ei siinä mitään, mutta miten minusta tuntuu, että ne markettien joululaulujen ns. instrumenttaali versiot ärsyttävyydellään saavat ihmiset ostohysterian pauloihin. Nimittäin joskus ne paukuttaa korvakäytäviin sellaisella volyymillä, että ihminen tietää tasan tarkkaan, että se joulu kaikessa kauheudessaan on totta, ja nyt on ostettava jotain...äkkiä! ...ja paljon.
Joululauluissa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta kieltämättä niissäkin olisi jo uusiutumisen aika, mutta eihän sitä voi, koska joulu on niin perinteinen. Ja Katri Helena laulaa tänäkin vuonna taas ikuisesta Joulumaasta. On ehkä niiden jeesustelupersejoululaulujen jälkeen rasittavin hoilotus.

Perinteinen jouluaatto kun saapuu, niin tämä perinteisyys konkretisoituu ja kaiken pitää mennä perinteisesti, kuten se on mennyt viimeiset 30 vuotta. On tietenkin totta, että jouluna tehdään ne asiat aina noin suurinpiirtein samalla tavoin, mutta auta perkele, jos jokin menee niin, kuin ei ole ennen mennyt. Joulu on pilalla. Rosolli haisee enemmän aikuisen alapäälle mitä viime jouluna, ja kinkkukin on vetistä. Haudallekkaan ei pääse, koska ne 12137 muutakin ovat raahaamassa kynttilöitä maatuville samaan aikaan. Loppujen lopuksi ne eivät edes syty, tai pahimmassa tapauksessa ne ovat jääneet ostamatta. Joulu on viimeistään tässä vaiheessa pilalla.

Perinteisesti jouluaattona pitää myös kiertää kaikki mummot, papat, anopit ja anoppipuolet. Miksi? Jos ei näitä rituaaleja voida suorittaa pyhinä niin saa jäädä minun puolestani sitten käymättä. Toki kauempaa matkustaville tämä taitaa olla pakollinen velvollisuus, eli se on ymmärretävää.
Ja sinne joulukirkkoonkin pitäisi sen yököttävän riisupuuron jälkeen ehtiä, mihin unohtui kaikessa hötäkässä laittaa manteli. Ja vasta tämän jälkeen Katri Helenan Joulumaa soi kaihoisasti kirkon lehtereiltä.

Ja missä se perkeleen perinteinen joulumielikin on? Siihen pitää soittaa taas joulumaata, josko se sitä kautta löytyisi.

Omasta mielestäni jouluun toki kuuluu vääjäämättä kaikkea perinteistä ja kummallisia perinteitä, ja eihän joulu tunnu joululta ilman niitä. Tämähän on fakta. Mutta jotkut ihmiset eivät hyväksi sitä tosiasiaa, että tämä kieltämättä kaamosta katkaiseva aika ei mene sen aina käsikirjoituksen mukaan, ja tarvitseeko mennäkkään. Eihän niitä enää erottaisi toisistaan, jos näin tapahtuisi.

Omalta kohdaltani voin kertoa, että meidän joulu vietetään kotona ilman mitään ylimääräistä sukulointi rumbaa ja sambaa. Joulupukki tulee jos on tullakseen, ja kun lapset painu unille, tämä tonttu saattaa ottaa glögiä ja soittelee omia kulkusia ja ennen kaikkea rauhoittuu, vaikka tänä jouluna ei ole mistä rauhoittua. Se EI ole perinteistä.

Perinteistä joulun odotusta!

PS. Tänään vielä perinteisille joulu ostoksille. Iltasella suu napsaakin sitten sopivasti, näin joululoman alkamisen kunniaksi.

Joulu Goatin konttiin 2009

Pieniä ja huonoja vinkkejä joulupukin konttiin. Itse en edes vaivaudu turhuuksien markkinoille tänä vuonna. Ainakaan isommin. Jotain kukkarolle sopivaa pitänee kuitenkin hankkia. Vai pitäisikö sanoa, että kukkaroon sopivaa kooltaan. No, tässä jälleen jotain kulutusjuhlan vinkkejä äänilevyjen+muun sälän muodossa.

AMORPHIS: Eclipse

Jos suunnittelee hankkivansa uusimman, eli Skyforgerin kannattaa hankkia kylkeen tämä eclipse myös, joka mielestäni on parasta Joutsenen vokalisoimaa Amorphista. Oikein hyvä tämä uusinkin, ei niin mätön ystäville.

SURVIVOR ZERO: CMXCIX

Menin vanhaan halpaan, ja tulkitsin bändin täällä yhden biisin perusteella. Kokonaisuus olikin huomattavasti parempi, mitä se kyseinen videobiisi. Käy Sotajumala - In Flames diggareille. Pitänee kirjoittaa tästä itsekkin joulupukille, vaikkapa ensi vuonna.

AJATTARA: Joululevy

Mitäpä olisi Joulu ilman Ajattaran riipiviä versioita joululauluista. Kyytiä saavat M.A Nummisen: Joulupukki puree ja lyö, Juicen: Sika, ja Hei Tonttu ukot. Nämä höystettynä muutamalla koverilla (mm. Nylon Beat) ja muutamalla omalla ennenjulkaisemattomalla biisillä. "...hetken kestän elämää, sekin synkkää ja ikävää..."

DARKSPACE : I, II, III

Darkspacen koko tuotanto on siis kyseessä, jos painetta löytyy lompakosta. Hämyilevää Black Metal, Ambient avaruushäröilyä. Ei kuitenkaan mitään Jean Michel Jarre kamaa, vaan synkkää ja karua äänimaisemaa. Sopii vuodenaikaan, kuin punakuonolle nenä. Suosittellaan ehdottomasti pimeässä, lapuilla kuunneltavaksi.

SLAYER: World Painted blood + Slayer kirja

Fanille oiva paketti. Joel McIver kirjoittama, ei virallinen historiikki Christ Illusioniin asti ja uusin musiikillinen hengentuotos. Suoraan sanottuna kumpikaan näistä ei ole mikään mestariteos, mutta kirja täydentää kuitenkin tuon levyn tuomaa pientä pettymystä.

CONTRADICTION: The Essence of Anger

Perinteistä Trashiä saksanmaalta, yhdestä trashin syntymaista. Uppoaa varmasti vanhankin rässin ystäville.

Siinäpä taas äkäisesti jotain. Tokihan voitte ostaa sen hittituotteen, mikä tänä jouluna näyttäisi olevan tuo fakiiri matto, eli jokin hierova piikkimatto. Ei perkele, mitäköhän vielä?!

Musta Joulu, musta koulu, musta elämä.

Sanoo ilmatieteenlaitos mitä tahansa, ja oli lunta jouluna tai ei, niin minun joulusta on tuleva musta. Näillä näkymin myös koko ensi vuosi menee samalla värillä, jos tätä omaa sielunelämää, ja itse konkreettistakin puolta värikartastosta katsoo.

On kai kaikille itsestäänselvää, että opiskelijan elämä on köyhää, mutta nyt näyttää, että sitä köyhää opiskeluelämää ei vuodenvaihteen jälkeen enää ole, koska niin köyhää se on, että näillä näkymin ja näillä tuloilla se on yksinkertaisesti mahdotonta.
Siis miettikää mihin tuo ruhtinaallinen 221€uroa kuukaudessa riittää?!? Kerronpa teille. EI mihinkään.
Varsinkin näin joulun alla, vaikka selvänä asiana pidin sitä, että mihinkään kaupalliseen ralliin ei lähdettäisikään, niin nyt asian laita on oikeasti se, että lahjoja ei tässä taloudessa osteta, muutakuin pakolliset kummeille yms. Käpylehmät ja käsintehdyt villasukat saavat ajaa muut joulun ähkynsä. laskuihin menee jälleen kaikki, ja lopuillu voisi ostaa vaikka tikkuaskin.

Kuten sanottua, tuo joulu nyt on mitä on. Mutta eniten tässä pistää mielen jälleen ahtaaksi nämä opinnot. Varsinkin nyt, kun on huomannut pärjäävänsä, yllättävänkin haastavissa aineissa ja motivaatiokin on ollut vähintään kiitettävää.
Mutta kuinkas muutenkaan. Ei saatana minulta onnistu mikään, vaan kaikki kaatuu aina siihen samaan, eli rahaan. Tuohon niin välttämättömään ja ahneutta aiheuttavaa kilisivään ja suhisevaan maailmanpahaan. Kortisto, täältä tullaan taas. Viisaampana niinkin, mutta lyötynä.

Eli kylläpä taas näyttää häikäisevältä nuo tulevaisuuden näkymät, tai siis nämä ihan oven takana olevat asiat. Taas olisi helpompaa heittää köysi kattotuolin yli ja antaa aamutuulen kauniisti keinuttaa, mutta kun asun kerrostalossa, ja kaiken lisäksi vuokralla, niin lykkääntyy tuokin teko. Perkele!!!

Vitun hauskaa joulun odotusta ja nauttikaa elämästä, keillä sitä on!

Darker Grounds

Kemiläistä metallia. Julkaisevat kohtapuolin muuten levyn. On sitä paskempaakin kuultu, mutta myös huomattavasti parempaa. Mun mielestä laulaja on PASKA!

Piikujoulut, mikä ihana tekosyy

Näin joulua odotellessa, sen kaiken tuperruksen ja ylimääräisen hösläämisen keskellä on myös kiva vaihtaa niinsanotusti vapaalle, ja viettää pikkujoulua. Nehän tunnetusti ovat niitä juhlia, jolloin on hyvä tehdä itsestään koko konsernin edessä täysi idiootti. Näinhän se menee, tai sitten vastaavasti pyritään sukupuoliseen kanssakäymiseen firman typyjen kanssa. Huonolla menestyksellä luonnollisesti.

Henkilökohtaisesti jätin viime viikonlopun kinkerit väliin. Jostain syystä ei vain ollut virtaa, eikä mitään suurta tunteen paloakaan kyseisiin juhliin. Eiköhän noita vielä oile tulevaisuudessa edessä.

Huomenna, eli lauantaina olisi vuorossa luokan, eli meidän prosessinhoitajien ja laboratorio puolen pikkujoulut. Tässä jo pistää mietityttämään, että mitäköhän niistäkin tulee. Varsinkin kun labran puolella koeputkien kanssa näpertävät tyttöset ovat suurin osa hissukka porukkaa, niin luulenpa, että maanantaina se on vieläkin hiljaisempaa. Voi myös olla, että allekirjoittanut tuttuun tapaansa riisuu kostyymin niskastaan, ja painaa päänsä sunnuntai aamuna häpeästä tyynyyn, ja miettii sitä, että koko koulun edessä tuli lorttia heilutettua. Saapa nähdä, mutta koetetaan olla rauhassa, toivotaan, että sisäinen halu paljastaa itsensä koko kansan nähden pysyisi nyt kerrankin poissa.

Hiphei Ja tipvittutap!

P.I.S.S

Tämä on juuri niin hyvä, mitä Kiss yleensä on. Kukin tahollaan määrittää sen, mitä se sitten onkaan. Hyvin "rimmaa" noin duppaukset.

Jouluäpinöitä 2009 osa 1: Joulu kesäkuussa

On taas se aika vuodesta, että lapsia pelotellaan ikkunan takana kyyläilevillä tontuilla, ja kaikki se muu ylenpalttinen häslääminen voi alkaa. Eli on siis aika aloittaa myös jo näin joulukuun toisena päivänä jo perinteiseksi muodostunut jouluäpinä osio, koska onhan joulu perinteinen ja perinteitä kaavamaisesti noudattava juhla, joka juontaa kai alunperin Nasaretin miehen, tuon puusepän pojan syntymiseen. Siis nostetaan se olkipukki nyt pöydälle hyvissä ajoin, koska se on tämän päivän trendi.

Tuntuu, että joulu tulee joka vuosi aikaisemmin. Kalenteria kun katsoo, tulee joulu kyllä päivämäärälleen ajallaan, mutta kun vastaavasti katsotaan kaupan hyllyjä ja kaupan mainostamista, on kaupan alalla todennäköisesti eri almanakka.
Joulukoristeita kynttilöineen ja palloineen roikkuu hyllyissä jo lokakuussa, puhumattakaan mainostamisesta, jolla se turhanpäiväisyyden tarve saadaan luotua. Tämän ymmärtää, koska tänä päivänä joulu on kaupanalan tärkein aika.
Lelulehtisiä ja lukuisia muita mainoksia putkahtelee postiluukusta lähes joka päivä roskakorillinen, ja ainakin näiden lelulehtien sanoma tällä saralla menee oikeaan osoitteeseen, ja sen turhan rojun tarve saadaan luotua ihmiseen jo lapsena. Meilläkin nämä lelu mainokset ovat asiansa hoitaneet, ja niitä laavataan lähes päivittäin. Ei siinä sinänsä ole mitään pahaa. Lapset ovat lapsia ja ennenkaikkea joulu on lasten juhla mitä suuremmassa määrin ja asian näin ymmärtää. Mutta kuitenkin hommasta on mielestäni lähtenyt koko juju, koska nykyään joulupukkia ja sitä aattoillan kliimaksia aletaan odottaa jo loka-marraskuun vaihteessa. Ja koska pieni lapsi ei tunnetusti ole se pitkäjänteisin olio maan päällä, käy odottavan aika tätä nykyä päivä päivältä pidemmäksi, ja uhkailut ikkunan takana piileskelevästä muistiinpanoja tekevästä pukin apurista alkaa käydä turhauttaviksi ja asian ydin menettää merkityksensä, koska tätä menoa se menee ympäri vuotiseksi. Eli hammaspeikko ja laiturin alla asusteleva lapsia nappaava näkki, ovat vielä ainakin kovempi uhkakuva lapsen mielikuvituksessa, mutta tontut lähestyvät tällä saralla uhkaavasti.

Palatakseni äpinän pääpointiin, on joulu kaupan hyllyillä kohta ympäri vuotista, ja joulusta on tuleva vieläkin materialistisempi ja kaupallisempi, mitä se kieltämättä on jo nyt. Voi myös olla, että joulua juhlitaan tulevaisuudessa vähintään kaksi kertaa vuodessa, tai parhaassa tapuksessa jotain vastaavaa kerran kuussa.

Sitä odotellessa, olkaa kiltisti. Tontut ja tonttuja on liikkeellä.

Radio Millenium

Huumorimusiikilla on se huono,tai ehkäpä hyvä puoli, että ne jaksaa naurattaa vain kerran. Jos edes sitä. Tässäpä pientä parodiaa musiikkivideoiden muodossa. Pätkät on Radio Millenium ohjelmasta, mikä käsittääkseni pyörii myös....yllättäen radiossa. Nerokasta. Osansa saavat Irina, Tähkän apina, Nightwish, Fintelligens.

Teacher`s pet

2.Jaksoa on nyt kulutettu ja kostutettu koulun ankeita penkkejä. Titrattu, tehty laadun valvontaa, laskettu, laskettu bulkkia, laskettu tiheyttä, laskettu repäisyvoimaa ja vähän vielä laskettu titrimetriaa. Niin ja on myös laskettu painetta ja vääntöä. Eli siis pääpiirteittäin ollaan laskettu matematiikkaa, ja jostain syystä korkeakoulu pohjaista kirjaa hyväksi käyttäen. Tässä alkaa olla melkoinen matemaatikko tätä nykyä, paitsi että, maanantaina ei enää muista ainutta kaavaa, tai ainakaan miten ne numerot siihen kaavaan sijoitetaan.

Laadun valvonta on sikäli ollut ihan mielenkiintoista, vaikkakin se eri paperilaatujen repiminen ei ole ollut niinkään mielenkiintoista sitten, kun 3-vuotta on täytti. Silloin se varmaankin oli jopa mukavaa, oli siitä vanhemmat sitten mitä mieltä tahansa.
Paperia ollaan myös poltettu, tarkasteltu eri laatujen tiheyttä, painoa yms. turhanpäiväistä paskaa. No, se nyt kuuluu tähän alaan, ja nytpä sekin on taputeltu. Ja tiedoksi. Stora Enson A4 paperi ei ole ihan sitä, mitä asiakkaalle luvataan, mutta ei kerrota sitä kellekkään. Eihän?

Olen myös jostain syystä joutunut kaiken maailman edustustehtäviin, tyyliin työpaikkojen kehityskeskustelut. Tiedättehän, kahvia pullaa ja joku asiasta tietämätön vailla "kenttä" kokemusta oleva lässyttämässä paskaa.
Olen kuulemma opettajien valitsema luottamusmies. Varsinainen runkkareiden pääluottamus mies sanoisin. Tämä kai kertoo siitä, että opettajat haluavat minusta silloin tällöin eroon mussuttamasta, tai sitten olen hoitanut asiat lyhyen opiskelu aikanani hyvin. En tiedä, mutta jotain on miehessä muuttunut ajoista, jolloin tämä tarkkailuluokan pelle puhkoi opettajien auton renkaita, ja muksi niitä tarvittaessa pitkin kehoa.

Eli nyt kun toinen koe viikko on takana, on jälleen hyvä, ja pakko nollata tilanne alkoholilla. Jos sitä tänään vain hitusen maistelisi ja huomenna harrastaisi sitä Kemin urheiluautoilijoiden pikkujouluissa oikein kunnolla. Katsotaan nyt sitten vielä.

Yes we can!!!

Voi tätä myötähäpeän määrää!

Top 100 levyt Nro 81: Anthrax - Among The Living

Siinä missä Slayer, Metallica, Testament yms. julkaisivat genren kulmakivet, ei tämä Anthraxin kolmas tuotos paljoa noista hävinnyt. 1987, jolloin tämä julkaistiin, oli Speed/Trash -metalli buumi ehkä kovimmillaan ja Iron Maidenin, Mercyful Faten ja Judas Priestin apinoiminen oli jätetty taka-alalle, joka vahvasti kuului myös mm.Slayerin ja Anthraxinkin debyyteissä. Näinä vuosina alkoi siis tapahtua.

Kommpikitaristi Scott Ianin luotsaama bändi erosi kuitenkin näistä ns. suurista hieman ehkä köykäisemmällä otteella, eikä vähiten Intiaani laulaja Joey Belladonnan, joidenkin mielestä jopa ärsyttävällä keikumisella. Siinä missä virkaveljet: Hetfield ja Araya rähisivät, Belladonna luotti falsettiinsa. Kaiken kaikkiaan Anthraxin tuon aikaiseen soundipolitiikkaan ei oikein muu olisi sopinutkaan. Ehkä.
Hommassa vilahteli myös muista genren edustajista poiketen, pilke silmäkulmassa. Myös riffien rankkuudessa bändi hävisi ainakin Metallicalle ja Slayerille, mutta kaikkien tuntemia, ja omalaatuisilla soundeilla varustettuja Anthrax -riffejä imitoidaan vieläkin. Oikeastaan bändi erottui hyvällä tavalla joukosta, ja nopeahan bändi varsinkin tällä levyllä oli.



Levy sisältää ikumuistoisia viisuja, joka vie aina pienelle tripille nuoruuteen. Among the Living, Caught In a Mosh, I am the Law, jonka riffi on varmasti kaikille metallipäille tuttu. Pientä yhteiskuntakritiikkiä sisältävä Indians on kuitenkin ehkä näistä se tunnetuin, ja minulle SE biisi, jonka taisin bändiltä ensimmäisen kerran kuulla. Efilnikufesin (N.F.L.) ja Skeleton In a Closet, joka pitää sisällään varsin tarttuvan kertosäkeen, ovat myös hienoja ralleja.

Anthraxin suosio kuitenkin romahti tätä seuranneen, toki mainion State Of Euphorian jälkeen. Tietty aikuistuminen näkyi, ja kaikki se nuoruuden palo hurtteine huumoreineen ja levyissä olleine karikatyyreineen oli jo poissa Persistance of Time:lla, eikä bändi päässyt lukuisten vokalisti vaihdoksineen enää koskaan vastavaan lentoon. Viimeksi muuten hoilaajaa vaihdettiin viime kesänä. Vain muutamaa päivää ennen Oulun Qstockin keikkaa.
Varsinkin huoraaminen Rap-artisti Public Enemyn kanssa sai Anthraxin fanien niskavillat pystöön, mutta toki sitä teki myös Slayer ja eteenkin Kerry King. Siinäpä teille vatipäät mietittävää, missä videossa King käy kitaroineen pyörähtämässä? Vastaukset vieraskirjaan.

Mielipide juttujahan nämä ovat, mutta kyllä tämä kuuluu ehdottomasti sinne Puppetsin, Legacyn ja Reign in Bloodin rinnalle. Toki sinne menee muitakin, mutta niistä, ja ainakin Testamentin Legacystä myöhemmin.

Levy on muuten omistettu edesmenneelle Metallica basisti Cliff Burtonille.

Efilnikufesin (Nisefukinlife)!!

Heil Varg, Heil Burzum

Uusi Burzum levy siis tulee sittenkin. Suurella mielenkiinnolla jäämme odottamaan mitä tämä tuotos pitää sisällään. Ambient häröilyä, vai sitä itseään.

Mediapeliä

En voi olla palaamatta vielä tähän H1N1 hysteriaan, mikä tuntuu leviävän nyt täysin käsiin. Kuten aikaisemmin tarinoin kuinka valitettavaa on, että siihen joku kuolee, niin todellisuudessa joka vuosi kuolee ihmisiä normaaliin influenssaan, ellei jopa suurempikin määrä. Ja aivan kuten tässä sikainfluenssassa, nämä kuolintapaukset ovat jo olleet ns. toisen taudin kourissa, ja näin olisivat kuolleet jokatapuksessa jopa sääsken pistoon. Ehkä vähän yliampuva vertauskuva, mutta juuri sellainen, joka tätä ihmisen typeyyttä kuvastaa tämä taudin kohdalla.

Tämän hysterian pääsyyllinen on media. Tuo kaikkivoipa totuuden torvi, joka saa totuuden kuullostamaan epätodelliselta, sillä järjettömällä paisuttelulla, joka ennenkaikkea ruokkii tätä hysteriaa. Lehtien kirkuvat otsikot mässäilevät näillä harvoilla kuolitapauksilla, ja nyt kun niitä ei enää viime päivinä ole kohdalla sattunut, niin nyt ihmisten päähän iskostetaan uhkakuvia roketteen loppumisesta ja varsinkin sen "hirrrrrveistä" jälkioireista.

Tämä paisuttelu juuri saa ihmiset sairaanloisen sekaviksi päivänselvästä asiasta. Eli oireet kun ovat pääpiirteittäin erit, mitä normaali influensassa. Ja kun tauti on jo polveutunut, on mahdollista, että tauti saattaa olla normaali kuume yms. siihen perinteiseen flunssaan sopivat taudinkuvat. Kaikkihan riippuu täysin ihmisestä, ja sen vastustuskyvystä.
Yritäppä nyt sitten järkeillä kaikille, että mikä on sitten mikäkin, mutta älkää nyt perkele huudelko, että sillä on nyt se kauhea tauti nimeltä sikainfluenssa, kun sillä vuotaa nenä, ja lämpöakin tuntui vähän yli normaalin olevan. Eli hakeutukaa sinne hoitoon, jos sitä kuumetta tosiaan on, ja hengeä ahdistaa. Raju oksentelu kai kuuluu kanssa kuvaan, jos se ei sitten ole itseaiheutettua lääkkeeksi nautitusta kuumasta rommista. Ja mitä siihen rokotteeseen tulee, nin sitä päivystystä ei kannata tukkia sem takia, jos se pistoskohta kipeytyy. Niin se yleensä tekee, eikä suinkaan halvaannuta. Korostan siis edelleen. NYT SE SAATANAN JÄRKI PÄÄHÄN!!!

Se täytyy myöntää, että tämän rokotteen kanssa on monissa kunnissa mennyt homma ns. perseelleen, mistä lehdistö nyt viime päivinä on alati kirjoitellut, mutta mielestäni se tällä alueella hoidettiin, ainakin lapsille, yksinkertaisen fiksusti. Tähän tarvittiin vain vakituisesti järjestetty kirjainjono, jota kutsutaan myös nimellä aakkoset. Tämän järjestelmän mukaan kun laitetaan sukunimet listalle eri kellonajoille, niin homma tapahtuu. Tätä ei ilmeisesti jokapaikassa olla otettu huomioon. Eli siis sitä, että numerot ja kirjaimet ovat erillaisia. Ainakin armaassa kotimaassamme Suomessa. Venäjällähän näin ei välttämättä ole.

Ihmisiä siis viedään, kuin sikaa narussa, ja narun nokassa seisoo ylpeänä media. Toki tässä asiassa on se puoli, että jostain se toimittajienkin on se leipä kotiin revittävä. Vaikka sitten tällaisella typerällä uutisoinnilla.

PS. Molemmille mukuloille on annettu rokote, ja molemmat vielä kävelevät, ja varsin eläväisiä ovat noin muutoinkin. On se vain kummalista.

Videot viikonlopuksi

Jo lähes traditoksi paisunut videot viikonlopuksi jälleen kerran. Paskaa maan ja helvetin välistä, ja useinhan se menee tuohon jälkimmäisenä mainittuun.

Ensimmäisenä Dark Funeral from länsinaapuri. Dark Funeral ei oikein ole koskaan purrut, eikä potkinut minua munille. Tasapaksua nopeaa sahausta. Tosin näissä uusimmissa on jo muutakin, kuin sitä monotonista sahausta. Tietyissä olosuhteissa jopa pidän niistä suvanteisista Dark Funeral biiseistä, kuten tämä. Tämä on muuten tulevalta levyltä, ettäs tiedätte. Kivoja melodia -kulkuja.



Sitten punkkia! Wolfbrigade...vai onko tämä edes punkkia, mutta jos olisi, ja jos soittaisin punkkia niin se voisi olla tällaista, sillä seurauksella vain jos tämä sitä olisi. Mukavan angstista.



Ensiferum ollaankin jo täällä käyty läpi, mutta uutta videota kun on, niin pannaan niitä sitten saatana esille. Ei tämä edelleenkään vedä vertoja niille ensimmäisen kokopitkän ralleille, vaikka mukavan iloista kaljoittelu musaa onkin.

Top 100 levyt Nro 82: Metallica - Kill 'Em All

Tämä levy on varmasti ruodittu jo jokapaikassa tuhanteen kertaan puhki, joten en tälle palstatilaa paljoa anna. 1983 julkaistu Metallica debyytti on kaikessa karuudessaan varmasti yksi niistä albumeista, jotka Venomin Welcome to Hell:in ja Slayerin Reign in Bloodin on eniten vaikuttanut tämän päivän, jo varsin populaariseen metalli musiikkiin.



Levy on täynnä klassikoita. Jo ensimmäinen Hit The Lights esittelee tuolloin jotain ihan uutta. Trash/Speed metallia. Four Horseman, Motorbreath ja tylsähkö Jump in a Fire jatkavat samaa rataa, eli tähän päivään verrattuna varsin paskaista metallia, mutta hyvää sellaista. Cliff Burtonin bassosooloilu karmivalla säröllä jatkaa tästä, mikä yhdistyy Whiplashiin. Levyn nopeimpaa biisiin, joka kuuluu keikkasettiin vielä 26 vuotta myöhemminkin. Eikä pidä unohtaa Seek&Destroyta, eikä No Remorsea. Klassikoita nämäkin kaikessa yksinkertaisuudessaan, mitä tämän päivän metalli musiikissa jää yllättävän usein kaipaamaan.

Levy on myös Metallicaa aidoimmillaan. Jopa klassikoiden klassikossa, eli Master of Puppetsissa alkaa se tietty kaupallisuuden ja tuotetun maku olla, vaikka niin loistava levy onkin. Tässä sitä ei ole. Päinnvastoin. Kyllä tämän rinnalla kalpenee edelleen moni tämän päivän Trash -akti, joka väenvängällä yrittää kuullostaa TrueTrashiltä.

Kyllä tätä kelpaa edelleen kuunnella. Kaikin puolin loistava, jos lasketaan, että tämä oli todellakin debyytti. Ride The Lightning olikin jo toista maata, mutta ei minun Metallica topissa pääse tämän yli. Puppets tottakai on se selvä nro: Uno!

Diagnoosi: Luulotauti!

Nyt kun tämä riivaus ja pahin kulkutauti sitten mustan surman, eli sikainfluenssa kaataa solkenaan porukkaa hautaan, on tämä saatanan soppa valmis.
Länsi-pohjan keskusairaala on suurinpiirtein hätätilassa ja terveyskeskukseen ei luonnollisestikkaan pääse sisään saman vuorokauden aikana. Mikä nyt sitten neuvoksi, kun lapsella on silmätulehdus? Jonottamaan, vai mille vittu tässä nyt pitäisi alkaa. Jopa ykstyinen lääkäri oli tukossa. Ovat rikkaimmat luulotautiset vallanneet sen.

Yleensähän nämä silmätulehdukset pystyy hoitamaan sairaanhoitajat, tai katsomaan mutta kun ovat kuulemma kaikki kiinni näissä influenssa, ja Sikainfluenssa. Vai pitäisikö sanoa wannabe sikainfluenssa? On nimittäin kaikki, joilla vähän nenä vuotaa, jonottomassa piikkiä yms. Perkele mikä hysteria! On toki valitettavaa, että se yksi pieni elämä loppui tämän taudin, tai oikeastaan sen jälkitaudin takia, mutta nyt hei oikeasti järkeä sinne tukan alle. Jos se varaventtiili lievästi vuotaa ja vähän yskittää, ei varmaankaan tarvitse välittömästi singahtaa lääkärin pakeille.

Minun täytyy siis nyt painella illaksi ja todennäköisesti yöksi kahden nappulan kanssa noihin tautipesiin ihan vain sen takia, että kukaan sairaanhoitajista ei viitsi vaivautua 1min. todetakseen sen olevan silmätulehdus, ja näin pyytämään lääkäriä kirjoittamaan reseptiä. Nice! Hyvin pyörii rattaat. Mitenkän tämän maan terveydenhuolto makaa, jos tänne kantautuisi joku ihan OIKEA paha kulkutauti?

Joku Loiri

Uuno Turhapurolle ei mene hyvin. Ensin meni paras kaveri, eli Härski Hartikainen. Sitten appiukko, ja heti perään vaimo. Pari päivää sitten viikatemies nappasi myös anopin. Kovin kaukana ei ole sekään kaunis päivä, että menee Johtaja U.Turhapuro itsekkin.

Todellisuudessa Turhapuron roolia näyttelevällä moniosaaja Vesa-Matti Loirilla menee varmasti kovempaa kuin ehkä koskaan. Ainakin, jos se mitataan rahallisesti.
Puhutaan nimittäin, että Loiri kuittaisi rahallisesti n. 150-200 000€ meneillään olevasta kiertueesta, ja äkkiä laskettuna arviona kaikkien soittajien ja verojen jälkeen lapaan jäisi taitelijalle itselleen ainakin 100 000. Muikea summa, siitä hyvästä, että tulkitsee jo kerran tehtyjä suomirock "klassikoita".

Minun mielestäni näissä tulkinnoissa on menty jo liian pitkälle. JO kolme levyllistä samaa ähinää ja vaimeaa ärinää. Olisi varmaan vähempikin riittänyt, vai huomattiinko ensimmäisen levyn jälkeen, että vittu tämähän menee jopa kaupaksi. Siinähän ei mitään pahaa ole sinänsä, että levyt myy, päinvastoin, mutta kun ne jotkut kieltämättä ihan loistavatkin versiot olisivat mahtuneet yhdelle albumille, koska valtaosa näistä kappaleista muistuttaa ikävästi toinen toistaan.

Niin tai näin. Veikkaampa, että tämä jäänee jopa viimeiseksi kiertueeksi jonka Loiri koskaan tekee. Miestä kun katsoo, on aika vaikea nähdä häntä enää kaatuilemassa elokuvissa. Jotain vakavampaa roolia kai voi olla odotettavissa, joka sekin kyllä mieheltä onnistuu vallan mainiosti.
Kai tällä Ivalo–Inari–Kasari -kiertueella kerätään eläkekassa nyt täyteen, koska niillä ikuisilla Eino Leino tulkinnoilla se tuskin olisi onnistunut, koska ei se tähänkään päivään mennessä onnistunut. Mutta jos ei tajua lopettaa ajoissa, on vaarana tulla ihmisille ähky. Sen verran mediassa Loiri on nyt viime kuukausina ollut.

Hieno taiteilija jokatapauksessa, mutta muistaisi nyt, että siinä viimeisessä palttoossa kun ei ole taskuja, niin kannatteneeko ajaa keskinkertaisille tulkinnoilla itseään ihan loppuun. Nyt kannattaisi panna huilu pussiin, ja painua Inariin ihmettelemään maailman menoa. Niin minä tekisin.