Lisää uutta Mokomaa

Ei oikein vakuuta vieläkään. Johtunee kai siitä edelleen, että en liiemmälti pidä Annalan "puhtaasta" laulusta, ja jotenkin kaipaan sitä aggressiivisempaa tulkintaa.
No, kuunnellaan huomenissa oluen voimalla uusi pläjäys kokonaisuudessaan läpi, ja tehdään sitten johtopäätökset.

Suomen Turku operoitiin maailmankartalle

Koko viime viikon saimme lukea lehdistä jälleen suuresta lääketieteellisestä ihmeestä. Kirkuvista otsikoista päätellen voisi kuvitella, että "huippujalkapalloilija" David Beckham oli vähintään kuoleman kielissä, ja hänet leikannut Orava pelasti koko jalkapalloilevan maailman. Kaikki tämä pelkän akillesjänteen katkeamisesta.

Siis ketä oikeasti kiinnosti, mitä Beckhamin vaimolla oli päällään, saati sitten minkä merkkisissä kledjuissa mimmi Davidin "kuolinvuoteelle" saapui. Kansakuntaamme tuskin myöskään kiinnosti, mitä tämä pariskunta pizzansa päälle laittoi. Oliko basilika tuoretta vai ei? Ja jos ihan tarkkaan mietitään, oliko tämä vain pizzerian mainostemppu, koska kukaan ei voinut todistaa, kenelle nämä lämät siinä sairaalassa menivät.

Ymmärrän kyllä. Turku on Suomen ns. suurkaupungeista aliarvostetuin. Vai onko? Itseasiassa, mitä siellä edes on sen linnan lisäksi. Sinappikin myytiin pilkkahintaan sveduille. Onhan siellä tietenkin se silta, mikä vajoaa Aurajokeen. Siinäpä oivaa arvoa Turulle. Kaupunki jossa eräs jalkapalloilijaksi itseään kutsuva silmäätekevä ja muilla avuilla kuuluisuuteen noussut henkilö operoitiin, ja kaupunki jossa sillat vajoaa kuten Venetsia, mutta nopeampaan tahtiin.

Kansainvälinen media huomioi myös luonnollisesti tämän "suuren ja ihmeellisen" tapahtuman ja leikkauksen. Eräs Englantilainen aviisi väitti Turun olevan etelä-ruotsissa, ja Amerikkalainen lehdistö taas Tanskassa. Hienoa ja tutkivaa journalismia, mutta tämä osoittaa kuinka vähäpätöisestä asiasta on kyse. Beckham ja Turku.

No. Turkuun voitanee nyt julistaa rauha, enkä puhu nyt jokavuotisesti joulurauhan julistamisesta. Siinäpä se paljastuikin toinen asia, minkä Turusta tiedän.

Mutta paskat siitä! Paskat huonosti menneistä olympiaisista. Suomi sai urheilullista mainetta lääketieteellisellä tasolla, ja parempaa mitä takaisissa Lahden MM-hiihdoissa, missä se lääketiede ei oikein onnistunut odotetulla tavalla. Ja sitä paitsi. Yksityisellä tasolla operoiva sairaala Meriläisellä on tuleva loistava tulevaisuus. Siitä olen varma.

Nuorena se on vitsa väännettävä

Kohtuu hyvin vetää ikäisekseen. Voi olla, että näin ihan pystymettästä ei heti edes pysys perässä.

Hammer Open Air Festival 11. -12.6

Jos perkele pääsisi kesäksi duuniin, ja vapaat järjestyisi, ei ole epäilystä minne festareille suunnistaisi. Taitaisi kenties Jalometalli jäädä ehkä välistä, jos tänne pääsisi. (Otsikossa linkki festarin sivuille)
Suurimmalle osalle, nämä bändit (lista alla) eivät sano mitään, mutta siinä se homman idea onkin: Underground.

AURA NOIR (Nor)
PAGAN ALTAR (UK)
GRAND BELIAL'S KEY (USA)
THE DEVIL'S BLOOD (Hol)
URFAUST (Hol)
WOLF (Swe)
AD HOMINEM (Fra)
VOMITOR (Aus)
CELESTIA (Fra)
HERETIC (Hol)
TRIBULATION (Swe)
ENOCHIAN CRESCENT (Fin)
VITSAUS (Fin)
GOATMOON (Fin)
PROFETUS (Fin)
SOLITAIRE (Fin)
FLAME (Fin)
SPEEDTRAP (Fin)
NEUTRON HAMMER (Fin)
CROSSWRECKER (Fin)
EVIL ANGEL (Fin)
AXEGRESSOR (Fin)
STENCH OF DECAY (Fin)
FROSTBITTEN KINGDOM (Fin)

Mokoma

Uutta Mokomaa visuaalisessa muodossa. Ärhäkkä meno, mutta jotenkin tuo Annalan ääni on alkanut nyppimään. Syytä en tähän antipatiaan tiedä. Kerron sen sitten, kun löydän tähän vastauksen.

Arttu-Setä ja Suomen MM-Ralli Osa1

Näin se hiihtoloma toimii...

Kello on: 4.57 aamulla, luonnollisesti. Näinhän meilläpäin maailmaa aika ilmoitetaan, ilman pm. tai am. merkintöjä, kuten suuressa ja mahtavassa ameriiiikassa. Tuo nyt ei ollut oleellinen tieto, vaan se, että olen taudin, tai useamman taudin kourissa.

Kun viime viikolla vanhin tyttö sairasti joka keväisen oksennustaudin, joka kesti päivän, sai hän seuraavana päivänä riesakseen aina niin mukavan lasten vitsauksen. eli korvatulehduksen. Tästä on selvitty, tai lapsi on siitä selvinnyt lääkityksen avulla. Kuten oli odotettua, oli se tuleva myös vanhempiin. Ainakin se oksennustauti.
Minä toimin tässä pelinavaajana, ja oksensin la-su välisenä yönä, mutta vain kerran. Myös alapää lauloi duurissa. Alkoholilla ei ollut tietääkseni osuutta asiaan, koska en sitä ollut tietääkseni nauttinut tuona ajankohtana, enkä ennen. Sunnuntai menikin sitten varsin rattoisasti kuumehuuruissa maan ja valuutan ollessa vieraita. Taisin sunnuntaina olla hereillä, tai sen ja unen sekaisessa tilassa n. 30min. Loput olin taju mättäällä...ilmeisesti.
Eilinen alkoi samoilla metkuilla. Kevyellä kuumeella. Mutta kuten taudin kuvaan kuuluu, oli akan vuoro heittää kurkkupaskaa koko päivä.

Suoraan sanottuna aika raskas oli eilinen päivä. Veto oli täysin kateissa. Lievä kuume ja kaksi lasta nykimässä lahkeesta. Ihmetyttää vain tämä taudin kuva. Akalle tuli oksennustauti ja minulle fuusioitunut flunssakuume/paskatauti.

Ai, että miksi olen hereillä nyt ennen sian pierua. No siksi, että olen näköjään saanut viime yönä järjettömän ärsyttävän yskän, joka pitää mukavasti hereillä. Mutta mielummin yskin keuhkoni pihalle, entä paskannan suolistoni pönttöön. Että näin...

No, onneksi tässä on vielä hiihtolomaa jäljellä, ja eiköhän tässä ole jo kaikki sairastaneet...tai hetkinen...pienin on vielä terve. Toistaiseksi. Tai, olisi kai tuo sen jo saanut, jos on saandakseen. Toivotaan ainakin näin.

Top 100 levyt Nro 80: Archgoat - The Light-Devouring Darkness

Viime vuonna, eli 2009 Archgoatille tuli 20-vuotta täyteen, eli kivekset ovat jo laskeutuneet, vaikka tämä viime vuonna julkaistu kokopitkä onkin vasta toinen. Puhuttaessa Archgoatista, puhutaan paljolti suomalaisen Black Metallin historiasta, ja myös suomalaisesti undergroundista. Siitäkin huolimatta, että monessa alan julkaisussa tätä pidettiin yhtenä vuoden 2009 parhaana julkaisuna.

Levy viljelee varsin perinteistä primitiivisempää Archgoattia, vaikka edelliseen ja varsin maineekkkaseen Whore Of Bethlehemiin onkin muutosta tapahtunut varsin paljon. Tempoa on osittain laskettu jopa ihan Doomin tasolle, mikä tekee tästä levystä paikoitellen painostavan, jota ei helpota laulajan kalmainen murahtelu, joka peittoaa useimmat Florida -soundin muristelijat. Kaikelle kunnioituksella tietenkin.
Noin muutoinkin tässä on vahvasti vanhaa Death Metal löyhkää.



Biisit ovat hyvinkin erilaisia, silti kokonaisuutta rikkomatta. Pahaenteisen laulun sekaan lyödään sotarumpua miehekkäästi, ja raflaavat riffit tekevät lopun työn. Parhainan virsinä voisi mainita levyn nimikkobiisin ja Goat And The Moonin, joka on kuuleman mukaan Arkkivuohen keikat tätänykyä lopettanut.



Sanotaan, että tämä ei pärjäisi aiemmalle levylle, mutta minusta monipuolisuus tällä tuottoksella ajaa tuon varsin brutaalin debyytin ohi. Ja tätä voi huoletta suositella niin Black -kuin Death Metalliin vannoville.

Ehdottomasti yksi viime vuoden parhaita julkaisuja.

Kiitos ja näkemiin!

Olympia kisat on saatu nyt päätökseen ja tulokset olivat sitä, mitä tuossa taannoin tänne raapustelin. Media paisutteli, ja olympiakomitea selitteli, että menestys tavoitteet tehtiin viime kevään näytöjen mukaan. Halloo! Olisko ollut ajankohtaisempaa tehdä ne alkutalven mukaan?!

Molemmat kiekkojoukkueet saivat siis mitallit, mikä on aina plussaa. Naisille se oli täysin ansaittu, mutta miesten puolella en olisi niinkään varma. Ok! Jääkiekon kääpiömaat, eli V-Venäjä ja Saksa voitettiin. Tsekki meni nurin ehkä hieman tuurilla, ja Ruotsilta tuli kuokkaan puhtaasti 3-pottu. USA peli olikin sitten jälleen suurta suomalaista mustaa kiekkohistoriaa. 1.erä, ja taululla lukemat 6-0 jenkeille. Oikeasti ei kenellekkään voi käydä näin. Ainakaan näin kokeneelle joukkueelle, mitä Suomi näissä kisoissa edusti. Toinen pappajoukkue, eli Slovakia kaatuikin sitten, mutta tuossakin pelissä 2.erä tuli naamariin 0-3.

Kysymykseen, ansaitsiko Suomi pelillisesti mitallinsa? Vastaus on ei, mutta voitettu pronssi on ehkä jopa Suomelle parempi, mitä se ainainen hävitty hopea. Olihan suomen joukkue täynnä puolikuntoisia pelaajia. mm.Selänne, T.Ruutu, S.Koivu, S.Salo ja Filppulakin taisi kuntoutua juuri ennen kisoja.

Mitä seuraavaksi. MM-kisat, jotka näin olympia vuonna ovat mielestäni täysin turhat. Entäpä muuta. Nyt Selänne, S.Koivu, V.Peltonen ja muut "ikonit". Sanokaa jyrkkä EI maajoukkue peleille, vaikka niihin, kuten näihinkin mittelöihin vanhoilla saavutuksilla pääsitte. Perustelut alla.

T.Selänne: nolla maalia
S.Koivu: nolla maalia
J.Lehtinen: nolla maalia ja nolla syöttöä....oliko se edes kentällä?
V.Peltonen: nolla maalia.

Eli eiköhän nyt olisi antaa nuorempien aika ottaa ja hypätä niihin ns. suuriin saappaisiin, mitkä viimevuotisten ja näiden olympialaisten perusteella ovat käyneet pieniksi. Toki teidän avuillanne paljon voitettiin, mutta vanhasta ei saa enää nuorta, siihen näet tulee luonnonlait vastaan.

Siis kiitos Saku, Teemu & Go! Nyt on aika nuoremman Koivun, T.Ruudun, J.Jokisen ja kumppaneiden. Tulevaisuudessa ehkä sitten Granlund, Vatanen, ja siihempä ne taitavatkin jäädä.

Kiitos ja hyvästi!

Videot viikonlopuksi

Tuttu ja turvallinen osio ennen viikonloppua. Osa nukkuu osa juo koko viikonlopun. Jotkut tekevät molempia. Kun ehtisi edes jompaakumpaa. Ehkä tuota jälkimmäistä tänään, mutta vain lääkkeeksi henkiselle puolelle.

At The Gates: Bändi joka kenties kehitti koko Melodeath -perseilyn, jonka jalan jäljissä tulivat In Flamesit yms. Nyttemmin koko genre alkaa olla paskaa pullollaan, ettei housunpuntti tahdo riittää. Mutta hyvä ralli jokatapauksessa tämä, joka julkaistiin joskus 90-luvun alkupuoliskolla.



Amorphis: Uuden levyn yksi parhaista biiseistä, vaikka hieman rauhaisa lällyttely onkin, mutta sitä tuttua Amo -melankolisuutta löytyy tunnistettavaksi. Bändihän on tätänykyä jo muoti-ilmiö...perseestä, mutta se kai ei ole bändin vika, onhan Amorphis tätä tyyliä viljellyt jo kolmen levyn verran.


From The Heaven Of My Heart

Amorphis | MySpace Music Videos

Mistä näitä mitalleja oikein tulee?

Kylläpä penkkiurheilijaa hemmotellaan parhaillaan. Tai voidaan kai puhua nyt sänkyurheilijasta, tulevathan lähetykset pääsääntöisesti silloin, kun ollaan tajukankaalla. Toki on kai se punkkajumppakin jonkinlaista sänkyurheilua, mutta minä en moista rietastelua harrasta. Pois se minusta.

Talviset Olympiaadit ovat siis menossa Kanadan Vancouverissa. Päällisin puolin kiekkoa on tullut seurattua, mutta en ainoata Suomen peliä vielä. Ei vain jaksa seurata sitä dieselmäistä mönkimistä jossa Suomi tekee maalit vain ylivoimalla. Herra nimeltä Jarkko Ruutu tekee ainoat maalit tasakentällisin, eli tämä varmaan jo kertoon jostain?! Mutta anyway! Suomen pelaajavalinnoista on ollut täälläkin aina keväisin puhetta, joten ei mennä niihin, vaan mennään koko Suomen kisamenestykseen, jota ei ole.

Koulun kahvipöytä keskusteluissa (smalltalkkia?) ennen kisojen alkua annoin oman veikkaukseni menestyksen suhteen. Eli 6kpl. Nämä olivat seuraavat: Naisten hiihto 2kpl, Yhdistetty 1kpl, Lumilautailu 1kpl Naisten jääkiekko 1kpl ja Mäkihyppy 1kpl...näin muistaakseni veikkasin.
Olympiakomitean tavoite on, tai voidaan kai sanoa jo oli, on siis 12 mitalia. Unen näkivät jo alunperinkin, eikä tähän tarvitse olla suurikaan pessimisti, mutta kyllä tuollainen ylimalkainen optimistikin pistää jo vituttamaan. Nyt näyttää jo vahvasti siltä, että tuo minunkin, ehkä hieman alakanttiin veikattu "mitalisade" ei toteudu. Kasassa on tasantarkkaan yksi hopeinen. Hyvältä näyttää, sillä mitalitaulukossa Suomen edellä on niinkin maineikkaita talviurheilumaita kuten Australia ja Etelä-Korea. Nyt on kyllä väärät "lääkkeet" mukana, tai sitten niitä ei ole käytetty ollenkaan. Epäilen ensin mainittua!

Videot viikonlopuksi

Videot viikonlopuksi, ja sitten kaljaa päähän...suun kautta mahaan jne!

Ensimmäisenä Stam1na, kavereiden kesken Sm3tana. Eipä tämä edelleenkään pure meikäläiseen, mutta hattua täytyy nostaa siitä, että bändillä on tunnistettava soundi, mikä tosin tällä uusimmalla on hieman valjumpi.



Sitten Göteborg -skeneä. Uutta tämäkin. Tämä nyt on perus-sontaa, mutta laitoinpa kuitenkin ihmeteltäväksi.

Kemi rallia perinteisen malliin.

Elijärvessä on joku kirous, pakko olla. On nimittäin kuitenkin niin, että koskaan ei Elijärven EK mene oikein kuppiin. Aina saatana jotain. Elis siis sinne se jäi tämän vuotinen kisa jälleen kerran.

Jos aletaan tarkastelemaan ihan tosissaan tätä touhua Kemi rallin osalta, ei saldo näytä kovin hyvältä.

2005: Maaliin, (Kytkin alkoi reistailemaan Elijärvessä)
2006: Keskeytys (Kytkin Elijärvessä)
2007: Keskeytys (Termostaatti, erikoiskokeella 2)
2008: Keskeytys (Ulosajo+kolari Elijärvessä)
2009: Maaliin (Turbossa jotain hämärää viimeisellä EK.lla)
2010: Keskeytys (Kytkin Elijärvessä)

Tilasto siis puhukoon puolestaan.

Ralli rintamalla onkin nyt hiljaisempaa erinäisten perseilyiden takia, joista joskus ehkä tarinaa tännekkin, mutta ehkä Suopunki ralliin sitten...tai sitten jonnekkin joskus.

Vuoden kohokohtia

Kemi ralli lähestyy. Eli Tasan tarkkaan lauantaina huristellaan jo perinteeksi muodostunut ralli. Tai ei se nyt vielä perinne ole, mutta jo kuudes peräkkäin allekirjoittaneelle. Reittikin on "huhujen" mukaan osaltaan palaamassa vanhaan kunnon Elijärveen, tosin kuulemma vähän uudemmassa muodossa, mutta tämäkin selvinnee lauantai aikana, ja jopa kahteen kertaan. Siis jos "huhut" pitävät paikkansa.

Vielä on kuitenkin tekemistä. Rikkoutunut vaihdelaatikko on korvattu uudella, jarruja rakennetaan, ja se pieni nysväys on tekemättä, mutta se kai tehdään tänään. Minä en taida noihin "teknisiin" töihin osallistua suuremmin, koska silloin ei varmasti pelaa mikään. Ja tämä on tieto.

Suuri keräys tuotti huikean summan. Tasan O€. En kyllä osannyt odottaakkaan teiltä mitään, saatanan kurjuudella mässäilijät!!!

Mutta tulkaa toki kannustamaan, jos ja kun auto viivalle saadaan. Kilpailunumero on meidän tiimillä 42. Eli siinä kello 12.40-12.43 ollaan ravintola Ämmilän edessä pätkille lähdössä. Loput voi lukea keskeyttäneiden listalta. Heh!

Sponsored by: ?

Ralli on rouheeta hommaa, sano Timo Mäkinen aikoinaan. Onhan se, aina niin kauan, kun eurot tähän kalliiseen harrastukseen riittää, ja taivashan on tunnetusti kattona.
Meillähän tämä on lähinnä elämys -toimintaa, mutta tähän elämystoimintaankin pitäisi aina oman pörssin lisäksi saada sponsoreita kuluja kattamaan.

Tunturi rallissa, jossa allekirjoittanut ei ollut pelkäämässä, hajonneen vaihdelaatikon lisäksi, on jarrupuolella nyt pientä probleemaa, ja Kemi ralli ja heti seuraavana viikonloppuna kaasuteltava Revonlahti ralli on jo ovella. Näin siis kisat tulee silmille, ja uhkaavat jäädä ajamatta. Itse olen muutamat "verkot" sponsorivesiin laittanut, mutta heikolta näyttää toistaiseksi. Lamaa yms. paskaa valitetaan, ja mitäköhän me tehdään jollain prosentti alennuksilla. Prosentit eivät ole rahaa.



Eli nyt on laitettava kansalaiskeräys pystöön, että ainakin jarrut saataisiin iskuun. Tosin nehän tunnetusti ovat vauhdin surma, mutta kun ilmankan ei pärjää. Siis nyt rahankeruu pystöön, että saadaan meidän tiimi viivalle Kemiin, kotiralliin. Tai viimeistään Revonlahteen.

Säälittävää toimintaa, mutta tätä se on, kun lajin luonne pyllistää kunnolla. Siis hyvät ystävät: jokainen euro on kotiinpäin, ja lahjoituksilla ei ole rajaa, joten kaikki blogin lukijat ja muutkin joukolla mukaan. Lahjoitukset voi laittaa tilille : Nordea ********* (Valittettavasti nimeä ei lahjoituksella auton kylkeen saa...tai no, riippuu summasta) Siis viimeisenä hätähuutona. Osallistukaa. Tämä menee nyt hyvään tarkoitukseen, ei kurkusta alas.

Hillowiiva

Että tällainen versiointi. Alkaa ilmeisesti Helloweenilta ideantyngät ehtyä, kun pitää jo versioida omia tuotoksia.

Didaktiivinen tauko

Kuten huomaatte, blogissani on edelleen hiljaista. Tämä johtuu paristakin seikasta. Ei ole oikein ollut inspiraatiota höpötyksiin, koska olen pakertanut kouluun, suurinpiirtein samanlaista sontaa, mitä tännekkin. Nämä sepostukset ovat lähinnä olleet oppimiseen ja sen opitun ymmärtämiseen tarkoitettuja yhteenvetoja, joita jostain syystä on joutunut raapustelemaan. Ja toiseksi, nämä ns. yhteenvedot ovat kuluttaneet aikaani, ja ennenkaikkea hermojani. Eli oikeastaan blogin hiljaisuus johtuu vain yhdestä seikasta.

Tulevaisuus näyttää yhtä hiljaiselta. Koeviikkoa pukkaa päälle, ja mikäli vieraskirjaa on uskominen, saattaa olla, että koko blogi kulkee nyt loppunsa edellä. Mutta mietitään sitä sitten joskus.

Lisätään tähän nyt kuitenkin, että ensi kesän Jalometalliin ollaan kiinnitetty Carcass:in lisäksi Suffocation ja Gorgoroth.

PS. Onko jollain innostusta huomenissa lähteä seuraamaan Räikkösen ja Sordon otteita Tunturi ralliin? Kuskikin olisi, ja aikomus olisi päivän toiselle EK:lle suunnistaa, koska ensimmäinen vaatii reilusti kävelyä. Arvatenkin ei ole halukkaita, mutta kunhan kysyin.

Neuroottisia traumoja.

Vanhemmalla tyttäristäni on neuroosi. Tai oikeastaan niitä on lukemattomia. Aamurutiinit menee samalla kaavalla, syönnit, nukkumaan menot noudattavat myös samoja rituaaleja ja kaavoja. Eli toisinsanoin kaikki tehdään aina samalla tavalla aamusta iltaan, ja päivästä päivään. En tiedä kuinka yleistä tämä on, kun en noita pieniä ihmisiä ole isoiksi aiemmin kasvattanut. Luulisi tämän olevan raskasta, mutta kun ei itse voi muistaa oman lapsuuden aikoja, on hankalaa tietää tuntemuksia oman lapsen päässä.

Otetaan esimerkiksi aamutoimet: Aamun pikku kakkonen, kupillinen hedelmämuroja, ilman maitoa kuivana kupista napsien. Päiväkoti vaatetuksen pukee allekirjoittanut. Muut eivät saa osallistua. Hiukset kampaa synnyttäjä, jota lähes aina myös Äidiksi kutsutaan. Haalari vedetään niskaan itse. Ja kun minä yleensä vien nuo munapusseistani itäneet ihmistä muistuttavat oliot tarhaan, pitää tämän samaisen synnyttäjän tulla mukaan, vaikka suunta on eri. Odotappas, jos näistä rituaaleista poiketaan, on huutomyrsky valmis. Sitä yleensä kestää hetken, ennen kuin sopeutuminen tilanteeseen ja siihen, että tähän poikkeamaan ei voida vaikuttaa, ymmärretään. Hakeeko lapsi sitten tällä jonkinlaista turvallisuuden tunnetta, kuten sen epäilen olevan? Tätäkään ei voi tietää. Pitäisi kai kirjautua jollekkin lukemattomista vauvapalstoista jakamaan kokemuksia. Ehken kuitenkaan.

Lapselleni on jäänyt myös traumoja. Viimeisimpänä tämä Helsingissä sattunut junan vaunujen irtoaminen jonka seurauksena vaunut valuivat hotellin ala-aulasta sisään. Eräänä iltana leikimme junaa, ja tiedustellessani milloin juna mahtaa lähteä, oli vastauksena seuraava: " Ei voida lähteä, koska juna on peruuttanut seinään, ja juna pitää korjata" Tämän samaisen tapahtuman johdosta sen legendaarisen Brio:n puujunatkin ovat aika ajoin törmäilleet pitkin meidän huushollin seiniä. Traagisesti on siis tämä kuitenkin harmiton kolahdus koskettanut pienen lapsen sielunelämää. Ei siis enää pysty uutisiakaan seuraamaan, ettei lapsi ottaisi niistäkin vaikutteita, ja minun tietääkseni kyseinen lapsi ei ole edes koskaan uutisia katsonut, mutta kuuloelimet tuntuvat toimivan, mitä olen tämän päällä olevan uhmaiän seurauksena epäillyt.

Eli pitää siis kääntää uutisten tullen kanavaa, ettei meillä kohta leikitä Haitin maanjäristystä. Se ei ehkä ole enää leikin asia.

Sananen palautumisesta

Viikonloppu Oulun seudulla on nyt siirretty historian kirjoihin, johon oman lukunsa teki karmea kankkunen. Miehinen viihdeviikonloppu oli siis näiltä osin onnistunut, mutta se krapulan taso. Asteikolla 1-5, oli tämä ehkä 4, mutta sitä kestikin sitten useampi päivä, mikä nostaa sen tasoa entisestään.
Yleensähän krapula kestää tällä iällä sen 2 päivää, mutta nyt alettiin lähennellä jo peräti kolmea. Oikeastaan parin päivän tissutelun ja vähäisen unen jälkeinen olotila kestää aina minulla sen pari päivää, mutta nyt selviydyin opinahjoon vasta tänään keskiviikkona. Tällaista jälkitautia ei olekkaan vielä ollut, mutta nytpä on sekin koettu ja hirveäksi havaittu. Ja voin kertoa, että ei ollut herkkua. Toki täytyy myöntää, että ruuansulatuselimistö on vieläkin hieman järkytyksestä sekaisin, puhumattakaan yöllisistä kylmä/kuuma ilmiöstä.

Jostain kumman syystä parin päivän rännin jälkeen tulee nykyisin myös morkkis, os. Morbidelli. Kumma, vaikka tässä tapauksessa ei edes poistuttu yhdestä huoneistosta, jos ei pakollisia tupakkataukoja lasketa. En siis ymmärrä näitä pelkotiloja, mitä esimerkiksi joku kaupassa käynti voi ihmisrievussa alkoholin täyteisen viikonlopun jäljiltä aiheuttaa. Olisiko jotain paniikkihäiriötä, tai peräti oikeaa juoppohulluutta, sitä kun ei voi tietää.

Nythän siellä joku neropatti sitten ajattelee, että olisit hyvä mies ottanut loiventavaa. Suoraan sanottuna, olo oli sen mukainen, että se loivennus olisi kestänyt päiviä. Tuo krapula olisi tarvinnut erillaiset myrkyt, jos sellaisia edes on. Ja epäilen, että ei ole. Toki mitään suonensisäistä en ole koskaan kokeillut, mutta jos se tuossa olotilassa ja noissa olosuhteissa olisi ollut mahdollista, en olisi hetkeäkään epäröinyt, jos se olisi siihen auttanut.

Kumma kyllä alkaa viikonloppu lähestyä, ja kaljahammasta taas kolottamaan. Mikähän tässä on, kun ei taaskaan opittu yhtikäs mitään? Jos kuitenkin hämyilisi vaan kotona...no jos kuitenkin pari...ihan vaan lääkkeeksi...

Finntroll - Solsagan

Tulevalta peikko albumilta pieni siivu. Näin yhden biisin perusteella on tietenkin vaikea mennä sanomaan kokonaisuudestan mitään, mutta vaikuttaa äkkiseltään aika suoraviivaiselta tavaralta. Toki tässä se "hilipatihippan" meno kuitenkin on tallella.



FINNTROLL - Solsagan (NEW VIDEO)

FINNTROLL [NEW VIDEO ONLINE] | MySpace Music Videos

Video viikonlopuksi

Tällä kertaa vain yksi, mutta sitäkin ahdistavampi. En tiedä, mikä tässä biisissä kiehtoo, mutta aika ajoin tämä pitää pakonomaisesti kuunnella. Näiden sulosävelten myötä tämä häipyy kohta Oulun laulumaille viettämään miesten viikonloppua saunan ja oluen merkeissä.

Siis Celtic Frost: A Dying God Coming Into Human Flesh ..enjoy!

Kevyttä ja kermaisaa

Näin uuden vuoden "kunniaksi" monet meistä tekevät uuden vuoden lupauksia, jotka suurella todennäköisyydella ennemmin tai myöhemmin kaatuvat omaan mahdottomuuteensa. Tai sitten ei. Sehän riippuu aivan omasta kotelosta, halusta ja selkärangasta, tai sen selkärangan kestävyydestä pitkässä juoksussa. Osa pitää tipatonta tammikuuta, osa laihduttaa tai lopettaa tupakoinnin. Henkilökohtaisesti haistatan näille kaikille pitkät perseet, koska minua riivataan jo taloudellisilla puutoksilla, niin ei ole halua moisiin kidutuksiin lähtemistä. Ja vaikka kukkaron nyörit periksi antaisivatkin, voin kertoa, että en silloinkaan edes harkitsisi. Miksi luopua jostain, mikä tuottaa edes jonkinlaista mielihyvää. Mitä se sitten onkaan.

Tosiasiahan kuitenkin on, että jokaisesta näistä edellä mainituista, eli laihdutuksesta, kaljan ylenpalttisesta lipittämisestä, ja tupakoinnin lopettamisesta olisi kai joskus jopa hyötyä. Toisaalta taas minulle on ihan sama elämkö 65 vai 75-vuotiaaksi. Kerranhan täällä vain kidutaan, ja tämän pienen jakson kai haluaisi elää mahdollisimman mukavasti. Siis syöden, juoden ja tuprutellen. Toki tämä jälkimmäinen ei ole minulle mikään välttämätön pahe. Joskus nimittäin menee viikkokin, että nortti ei suupielestä roihua. Hyvä kai niin, mutta perkellisen kroonisen yskän se saa aikaan.

Tähän ruokapuoleen täytyy kuitenkin puuttua. Kaupoissahan näkee, ja varsinkin television kaupallisilla kanavilla aina näitä toinen toistaan kevyempiä tuotteita. Minulle se kevyt näissä elintarvikkeissa tarkoittaa pääsääntöisesti mautonta. Lähes aina, tai suositelkaa ihmeessä jokin, mikä kevyt olisi parempaa kuin se aito ja oikea tuote.
Mutta mikä ja mitä se kevyt sitten on. Luin erään lehtiartikkelin, ja olin hämmästynyt. Toki aina pieni epäily näitä ns.kevyitä tuotteita kohtaan on ollutkin, mutta tässäpä eräs esimerkki, ei tosin pahin niistä.

HK:n Sininen lenkki. Alkuperäisessä lerssissä on kaloreita 18g. Light -versiossa 10. Eli siis lähes puolet, mutta entäpä tämä. Lihapitoisuus alkuperäisessä 45% ja kevyessä vain 5%. Se mitä kaikkea se loppu onkaan, en edes halua tietää. Ja tämän lisäksi kevyessä on näitä laihduttajalle tärkeitä hiilihydraatteja enemmän. Kumpi se sitten laihduttajalle on tärkeämpää. Rasva vai hiilarit? Sitä en tiedä. Molempi pahempi kai. Valaiskaa toki tässäkin asiassa.

No, tämä oli vain yksi esimerkki. Mutta artikkelin kaikki kevyt tuotteet olivat aika räikeästi harhaan johtavia. Kaikissa tuotteissa kalorimäärät olivat kevyen ja normaalin välillä lähes samat, ja rasva, sokeri yms. oli korvattu lisäaineilla. Kyllä minä ainakin popsin sitä itseään lihaa mielummin, kuin jotain korvaavaa perunakuitua pienen liha-annokseen sekoitettuna. Ja jos minä ostan esimerkiksi HK-sinistä, en suinkaan haluaa siihen mitään jauhettua broileria. Liha lihana ja siipikarja erikseen. Erotellaanhan ne eläimet jo biologian tunneillakin.

Ihmisille siis johdetaan väärä mielikuva kevyestä ja "kevyestä". Se mitä siinä pakkauksessa lukee, ei välttämättä pidä paikkaansa, vaan yleensä, ja vielä kalliimmalla hinnalla saa jopa epäterveellisempää murkinaa, mitä luulee saavansa.

Eli katsokaa perslävet mitä sinne leipäläpeenne tungette. Minä menen nyt valmistamaan perheelle kinkkukiusausta. Ja kyllä, laitan sinne ihan oikeaa kermaa.

PS. Kokeilkaapa joskus tuon kinkun tilalla poronkäristystä. Siihen vuokaan vain pottusuikaleet, poroa, suolaa, kermaa, mustapippuria ja muita mausteita oman maun mukaan, niin kylläpä vie kielen kohti peräsuolen mutkaa. Jotain tuorejuustoa voi myös laittaa piristeeksi. Suosittelen.

Kukkahattu corner osa 11

Herätelläänpä tätä osiota eloon, koska tuntuu muuten olevan täällä aika hiljaista. Aika ei vain ole ollut suotuisa, että olisi tänne joutanut raapustelemaan.

Eli viime yönä nämä kaverit mittailivat voimiansa pariin otteeseen.

ROUND 1


ROUND 2

Vuodet vierii

Vuosi on taas eletty pidempään, ja joka vuosi elämä näin myös lyhenee. Vittu mikä filosofi olenkaan. Tänään tulisi myös henklökohtaiseen mittariin vuosi lisää, ja tuntuu, että tämä päivä tulee aina vain nopeammin ja nopeammin. Niin kliseiseltä kun se kuullostaakin, ikääntymisen myötä vuodet vierii vain yksinkertaisesti nopeammin. Ennenkaikkea tuntuu, että ne vierivät ohitseni. Tuntuu, että jotain pitäisi saada aikaiseksi, mutta kun tarkemmin miettii, että mitäköhän se "jotain" mahtaisi olla, on mieleni syövereissä musta aukko, tyhjä tila, jossa ei ole vastausta tähänkään mieltäni raastavaan kysymykseen. Kai se jokin on, ei mitään. Orastava filosofointi siis jatkuu näköjään, ja samalla fontilla.

Uusi vuosi siis tuli ja meni. Varsin leppoisasti. Lasten alun iloksi ja lopun suruksi ammuttiin raketteja yms. Nyt kun ajatellaan, olisi tulitikkujen heittely parvekkeelta ajanut saman asian ja sädetikut olisivat hoitaneet sen loppu kliimaksin. Sen verran mukuloita se pauke näytti pelottavan.
Loppu vuosi ja vuoden vaihde menikin Monnan ja Jarnon kanssa höpistessä, että itse vuodenvaihde meni ns. ohi suun, mutta se rommi ei mennyt. Siis ohi suun. Eli kiitokset vielä sinne Mäntylään.

Niin, ja kai sitä pitäisi tänään jälleen tutustua alkoholin maailmaan. Jostain syystä, varsinkin nyt, kun lapsetkin menevät hoitoon, ei tuota hyvää oloa tuottavaa nestemmäistä ainetta ei tee mieli. Ei sitten niin yhtään, mutta kai tämä tilaisuus pitää käyttää hyväkseen, mutta tälläkin kertaa jäänee kaupungin houkutukset väliin, jollei sitten tule joku Veikko Hursti (eikös se ole kuollut?), ja lyö satasen seteliä kouraan. Tai kaksi, koska pitäisi ilmeisesti myös akanlänkyrä ottaa mukaan. Se olisi kuulemma sitä laatuaikaa. Minun käsityseni laatuajasta on kyllä jotain ihan muuta.

Mutta jos täällä päin liikutte, käykää toki torppaan. Olutta on, mutta vain omaksi iloksi. :)

Joulu paketissa

Nyt se on taas lusittu. Jouluruuan tuoman oksettavan ällötystilan ja joulustressin aiheuttama paniikki on ohi. Itse kärsin vain tuosta ensimmäisestä. Oikeastaan se ällötys tuli jo ennen kuin palastakaan näistä joulupöydän antimista löysi suuhuni. En tiedä mistä tämä johtui. Osittain ehkä siksi, että tämä oli ensimmäinen kerta, että aterioimme koko perheen voimalla kotona, ja ehkä siksikin, että tällä revohkalla syöminen aiheutti sen, että ruokailu täytyi yrittää suorittaa "muka" juhlallisesti, mutta erittäin vaikeaa se on kahden tenavan kanssa. Eli täytyi tehdä ns. ruotsinlaiva lautanen, ja sulloa siihen lautaselle kalat, lihat yms. sekaisin. Siis ei ihan minkään oikeaoppisen etiketin mukaan, mutta aivan sama.

Tein päätöksen: ensi jouluna näitä kinkkuja, karjalan paisteja ja laatikoita ynnä muut täyttävät vedetään vain ja ainoastaan aattona, jos silloinkaan. Sen verran tämä ällötys soimaa ajatuksiani ja sitä myötä vatsaani vieläkin. Onneksi siihen on jälleen kokonainen vuosi aikaa.

Seuraavaksi olisikin vuorossa uusi vuosi kaikkinen kujeineen. Tuumailin, että pitäisi kai hankkia räjähteitä, tai vähintäänkin ilotulitus tarpeistoa. Tosin ihan pienellä budjetilla, lasten iloiksi. Siinäpä sitä on ohjelmaa, kun ei kuitenkaan suuremmin kiehdo ajatus juottoloihin jonottamisesta. Ja varsinkin, kun vielä syntymäpäivät hiipivät jo siinä heti uuden vuoden kulman takana, voi olla, että uusi vuosi menee todellakin ihan kotosalla. Sitä paitsi, joulupäivänä suoritettu juopottelu osoitti, että ei tuonne suurempaa tunteen paloa ole, mutta mukavaa oli mukavassa seurassa.

Katellaan...

Hyvää Joulua!

Paniikki alkaa olla taputeltu, eli...

Joukossa se tyhmyyys tiivistyy

Kylläpä saatiin jälleen osoitus ihmisen tyhmyydestä ja varsinkin siitä, kuinka se tiivistyy tiivistymistään joukossa.
Tänään, kaiken sen markettirumban keskellä parkkipaikalla autoja oli kolme perätysten ja luonnollisesti monta myös rivissä. Miten perkele ei leikkaa ihmisellä, joka on ravintoketjun huipulla ja on saatana käynyt kuussa jo 60-luvulla voi olla noin tyhmä. Tai tässä tapauksessa, miten noita tyhmiä on noin paljon yhtä aikaa? Se on erittäin mukavaa lasten ja pursuavine kauppakasseineen hiki lakin alla huomata olevansa motissa.

Onneksi minä en tähän tilanteeseen joutunut, vaan akka jo muutama kymmen muu. En edes tiedä kuinka kovaa olisin lyönyt sitä neroa, joka sitä omaa rotteloa olisi tullut siirtämään sen infossa ramppaamisen ja odottelun jälkeen.

Kaiken huipuksi autoja oli jalkakäytävillä ja luonnollisesti invapaikalle ajaneet kokivat sillä sekunnilla ihmeparantumisen ja kävely luonnistua yllättävänkin hyvin. Toki on muitakin invalideettejä, kun liikuntakyvyttömyys, mutta tajuatte kai pointin.

Siis oikeasti. Mikä vittu tässä joulussa on, että tämä tekee ihmisesti täysin harkintakyvyttömän idiootin? Ei vain pysty käsittämään. Menkää itseenne!

Siitäkin huolimatta, huomenna tulee se pukinketale sitten. Vielä pitää olla kiltisti ja pukkia odotellessa voi ottaa vaikka ....hmmmmmmm.....glögia, terästettynä tottakai.

Että näin...

Jouluäpinöitä 2009 osa 2: Perinteiden perinteinen joulu

Perinteiden joulu jolkuttaa kohti, ja kaikki perinteiseen jouluun kuuluva pyllyily alkaa lähentyä uhkaavasti. Operoiminen minuutti aikataululla siis alkaa, ja sitä myötä ainakin minulla alkaa vitutuskäyrä nousemaan tasaisen varmasti.

Perinteiseen jouluun kuuluu joulukorttien lähettely. Mukavaa askartelua lasten kanssa. Mutta miten minusta tuntuu, että tästäkin pienestä huvista ollaan saatu pakkopullaa, joka kylvää paniikkia viimeistään siinä vaiheessa, kun huomataan että sen naapurin Irman osoite onkin vaihtunut, ja kortit pitäisi olla postissa näillä näppäimillä. Uskomatonta. Miksi tätä ei voitaisi aloittaa vaikka edes yhtä päivää aikaisemmin, niin olisipa taas yksi palanen siitä tavattomasta häsläyksestä takana.

Perinteiseen jouluun kuuluu myös ne rasittavat joululaulut. Ei siinä mitään, mutta miten minusta tuntuu, että ne markettien joululaulujen ns. instrumenttaali versiot ärsyttävyydellään saavat ihmiset ostohysterian pauloihin. Nimittäin joskus ne paukuttaa korvakäytäviin sellaisella volyymillä, että ihminen tietää tasan tarkkaan, että se joulu kaikessa kauheudessaan on totta, ja nyt on ostettava jotain...äkkiä! ...ja paljon.
Joululauluissa ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta kieltämättä niissäkin olisi jo uusiutumisen aika, mutta eihän sitä voi, koska joulu on niin perinteinen. Ja Katri Helena laulaa tänäkin vuonna taas ikuisesta Joulumaasta. On ehkä niiden jeesustelupersejoululaulujen jälkeen rasittavin hoilotus.

Perinteinen jouluaatto kun saapuu, niin tämä perinteisyys konkretisoituu ja kaiken pitää mennä perinteisesti, kuten se on mennyt viimeiset 30 vuotta. On tietenkin totta, että jouluna tehdään ne asiat aina noin suurinpiirtein samalla tavoin, mutta auta perkele, jos jokin menee niin, kuin ei ole ennen mennyt. Joulu on pilalla. Rosolli haisee enemmän aikuisen alapäälle mitä viime jouluna, ja kinkkukin on vetistä. Haudallekkaan ei pääse, koska ne 12137 muutakin ovat raahaamassa kynttilöitä maatuville samaan aikaan. Loppujen lopuksi ne eivät edes syty, tai pahimmassa tapauksessa ne ovat jääneet ostamatta. Joulu on viimeistään tässä vaiheessa pilalla.

Perinteisesti jouluaattona pitää myös kiertää kaikki mummot, papat, anopit ja anoppipuolet. Miksi? Jos ei näitä rituaaleja voida suorittaa pyhinä niin saa jäädä minun puolestani sitten käymättä. Toki kauempaa matkustaville tämä taitaa olla pakollinen velvollisuus, eli se on ymmärretävää.
Ja sinne joulukirkkoonkin pitäisi sen yököttävän riisupuuron jälkeen ehtiä, mihin unohtui kaikessa hötäkässä laittaa manteli. Ja vasta tämän jälkeen Katri Helenan Joulumaa soi kaihoisasti kirkon lehtereiltä.

Ja missä se perkeleen perinteinen joulumielikin on? Siihen pitää soittaa taas joulumaata, josko se sitä kautta löytyisi.

Omasta mielestäni jouluun toki kuuluu vääjäämättä kaikkea perinteistä ja kummallisia perinteitä, ja eihän joulu tunnu joululta ilman niitä. Tämähän on fakta. Mutta jotkut ihmiset eivät hyväksi sitä tosiasiaa, että tämä kieltämättä kaamosta katkaiseva aika ei mene sen aina käsikirjoituksen mukaan, ja tarvitseeko mennäkkään. Eihän niitä enää erottaisi toisistaan, jos näin tapahtuisi.

Omalta kohdaltani voin kertoa, että meidän joulu vietetään kotona ilman mitään ylimääräistä sukulointi rumbaa ja sambaa. Joulupukki tulee jos on tullakseen, ja kun lapset painu unille, tämä tonttu saattaa ottaa glögiä ja soittelee omia kulkusia ja ennen kaikkea rauhoittuu, vaikka tänä jouluna ei ole mistä rauhoittua. Se EI ole perinteistä.

Perinteistä joulun odotusta!

PS. Tänään vielä perinteisille joulu ostoksille. Iltasella suu napsaakin sitten sopivasti, näin joululoman alkamisen kunniaksi.

Joulu Goatin konttiin 2009

Pieniä ja huonoja vinkkejä joulupukin konttiin. Itse en edes vaivaudu turhuuksien markkinoille tänä vuonna. Ainakaan isommin. Jotain kukkarolle sopivaa pitänee kuitenkin hankkia. Vai pitäisikö sanoa, että kukkaroon sopivaa kooltaan. No, tässä jälleen jotain kulutusjuhlan vinkkejä äänilevyjen+muun sälän muodossa.

AMORPHIS: Eclipse

Jos suunnittelee hankkivansa uusimman, eli Skyforgerin kannattaa hankkia kylkeen tämä eclipse myös, joka mielestäni on parasta Joutsenen vokalisoimaa Amorphista. Oikein hyvä tämä uusinkin, ei niin mätön ystäville.

SURVIVOR ZERO: CMXCIX

Menin vanhaan halpaan, ja tulkitsin bändin täällä yhden biisin perusteella. Kokonaisuus olikin huomattavasti parempi, mitä se kyseinen videobiisi. Käy Sotajumala - In Flames diggareille. Pitänee kirjoittaa tästä itsekkin joulupukille, vaikkapa ensi vuonna.

AJATTARA: Joululevy

Mitäpä olisi Joulu ilman Ajattaran riipiviä versioita joululauluista. Kyytiä saavat M.A Nummisen: Joulupukki puree ja lyö, Juicen: Sika, ja Hei Tonttu ukot. Nämä höystettynä muutamalla koverilla (mm. Nylon Beat) ja muutamalla omalla ennenjulkaisemattomalla biisillä. "...hetken kestän elämää, sekin synkkää ja ikävää..."

DARKSPACE : I, II, III

Darkspacen koko tuotanto on siis kyseessä, jos painetta löytyy lompakosta. Hämyilevää Black Metal, Ambient avaruushäröilyä. Ei kuitenkaan mitään Jean Michel Jarre kamaa, vaan synkkää ja karua äänimaisemaa. Sopii vuodenaikaan, kuin punakuonolle nenä. Suosittellaan ehdottomasti pimeässä, lapuilla kuunneltavaksi.

SLAYER: World Painted blood + Slayer kirja

Fanille oiva paketti. Joel McIver kirjoittama, ei virallinen historiikki Christ Illusioniin asti ja uusin musiikillinen hengentuotos. Suoraan sanottuna kumpikaan näistä ei ole mikään mestariteos, mutta kirja täydentää kuitenkin tuon levyn tuomaa pientä pettymystä.

CONTRADICTION: The Essence of Anger

Perinteistä Trashiä saksanmaalta, yhdestä trashin syntymaista. Uppoaa varmasti vanhankin rässin ystäville.

Siinäpä taas äkäisesti jotain. Tokihan voitte ostaa sen hittituotteen, mikä tänä jouluna näyttäisi olevan tuo fakiiri matto, eli jokin hierova piikkimatto. Ei perkele, mitäköhän vielä?!

Musta Joulu, musta koulu, musta elämä.

Sanoo ilmatieteenlaitos mitä tahansa, ja oli lunta jouluna tai ei, niin minun joulusta on tuleva musta. Näillä näkymin myös koko ensi vuosi menee samalla värillä, jos tätä omaa sielunelämää, ja itse konkreettistakin puolta värikartastosta katsoo.

On kai kaikille itsestäänselvää, että opiskelijan elämä on köyhää, mutta nyt näyttää, että sitä köyhää opiskeluelämää ei vuodenvaihteen jälkeen enää ole, koska niin köyhää se on, että näillä näkymin ja näillä tuloilla se on yksinkertaisesti mahdotonta.
Siis miettikää mihin tuo ruhtinaallinen 221€uroa kuukaudessa riittää?!? Kerronpa teille. EI mihinkään.
Varsinkin näin joulun alla, vaikka selvänä asiana pidin sitä, että mihinkään kaupalliseen ralliin ei lähdettäisikään, niin nyt asian laita on oikeasti se, että lahjoja ei tässä taloudessa osteta, muutakuin pakolliset kummeille yms. Käpylehmät ja käsintehdyt villasukat saavat ajaa muut joulun ähkynsä. laskuihin menee jälleen kaikki, ja lopuillu voisi ostaa vaikka tikkuaskin.

Kuten sanottua, tuo joulu nyt on mitä on. Mutta eniten tässä pistää mielen jälleen ahtaaksi nämä opinnot. Varsinkin nyt, kun on huomannut pärjäävänsä, yllättävänkin haastavissa aineissa ja motivaatiokin on ollut vähintään kiitettävää.
Mutta kuinkas muutenkaan. Ei saatana minulta onnistu mikään, vaan kaikki kaatuu aina siihen samaan, eli rahaan. Tuohon niin välttämättömään ja ahneutta aiheuttavaa kilisivään ja suhisevaan maailmanpahaan. Kortisto, täältä tullaan taas. Viisaampana niinkin, mutta lyötynä.

Eli kylläpä taas näyttää häikäisevältä nuo tulevaisuuden näkymät, tai siis nämä ihan oven takana olevat asiat. Taas olisi helpompaa heittää köysi kattotuolin yli ja antaa aamutuulen kauniisti keinuttaa, mutta kun asun kerrostalossa, ja kaiken lisäksi vuokralla, niin lykkääntyy tuokin teko. Perkele!!!

Vitun hauskaa joulun odotusta ja nauttikaa elämästä, keillä sitä on!

Darker Grounds

Kemiläistä metallia. Julkaisevat kohtapuolin muuten levyn. On sitä paskempaakin kuultu, mutta myös huomattavasti parempaa. Mun mielestä laulaja on PASKA!

Piikujoulut, mikä ihana tekosyy

Näin joulua odotellessa, sen kaiken tuperruksen ja ylimääräisen hösläämisen keskellä on myös kiva vaihtaa niinsanotusti vapaalle, ja viettää pikkujoulua. Nehän tunnetusti ovat niitä juhlia, jolloin on hyvä tehdä itsestään koko konsernin edessä täysi idiootti. Näinhän se menee, tai sitten vastaavasti pyritään sukupuoliseen kanssakäymiseen firman typyjen kanssa. Huonolla menestyksellä luonnollisesti.

Henkilökohtaisesti jätin viime viikonlopun kinkerit väliin. Jostain syystä ei vain ollut virtaa, eikä mitään suurta tunteen paloakaan kyseisiin juhliin. Eiköhän noita vielä oile tulevaisuudessa edessä.

Huomenna, eli lauantaina olisi vuorossa luokan, eli meidän prosessinhoitajien ja laboratorio puolen pikkujoulut. Tässä jo pistää mietityttämään, että mitäköhän niistäkin tulee. Varsinkin kun labran puolella koeputkien kanssa näpertävät tyttöset ovat suurin osa hissukka porukkaa, niin luulenpa, että maanantaina se on vieläkin hiljaisempaa. Voi myös olla, että allekirjoittanut tuttuun tapaansa riisuu kostyymin niskastaan, ja painaa päänsä sunnuntai aamuna häpeästä tyynyyn, ja miettii sitä, että koko koulun edessä tuli lorttia heilutettua. Saapa nähdä, mutta koetetaan olla rauhassa, toivotaan, että sisäinen halu paljastaa itsensä koko kansan nähden pysyisi nyt kerrankin poissa.

Hiphei Ja tipvittutap!

P.I.S.S

Tämä on juuri niin hyvä, mitä Kiss yleensä on. Kukin tahollaan määrittää sen, mitä se sitten onkaan. Hyvin "rimmaa" noin duppaukset.

Jouluäpinöitä 2009 osa 1: Joulu kesäkuussa

On taas se aika vuodesta, että lapsia pelotellaan ikkunan takana kyyläilevillä tontuilla, ja kaikki se muu ylenpalttinen häslääminen voi alkaa. Eli on siis aika aloittaa myös jo näin joulukuun toisena päivänä jo perinteiseksi muodostunut jouluäpinä osio, koska onhan joulu perinteinen ja perinteitä kaavamaisesti noudattava juhla, joka juontaa kai alunperin Nasaretin miehen, tuon puusepän pojan syntymiseen. Siis nostetaan se olkipukki nyt pöydälle hyvissä ajoin, koska se on tämän päivän trendi.

Tuntuu, että joulu tulee joka vuosi aikaisemmin. Kalenteria kun katsoo, tulee joulu kyllä päivämäärälleen ajallaan, mutta kun vastaavasti katsotaan kaupan hyllyjä ja kaupan mainostamista, on kaupan alalla todennäköisesti eri almanakka.
Joulukoristeita kynttilöineen ja palloineen roikkuu hyllyissä jo lokakuussa, puhumattakaan mainostamisesta, jolla se turhanpäiväisyyden tarve saadaan luotua. Tämän ymmärtää, koska tänä päivänä joulu on kaupanalan tärkein aika.
Lelulehtisiä ja lukuisia muita mainoksia putkahtelee postiluukusta lähes joka päivä roskakorillinen, ja ainakin näiden lelulehtien sanoma tällä saralla menee oikeaan osoitteeseen, ja sen turhan rojun tarve saadaan luotua ihmiseen jo lapsena. Meilläkin nämä lelu mainokset ovat asiansa hoitaneet, ja niitä laavataan lähes päivittäin. Ei siinä sinänsä ole mitään pahaa. Lapset ovat lapsia ja ennenkaikkea joulu on lasten juhla mitä suuremmassa määrin ja asian näin ymmärtää. Mutta kuitenkin hommasta on mielestäni lähtenyt koko juju, koska nykyään joulupukkia ja sitä aattoillan kliimaksia aletaan odottaa jo loka-marraskuun vaihteessa. Ja koska pieni lapsi ei tunnetusti ole se pitkäjänteisin olio maan päällä, käy odottavan aika tätä nykyä päivä päivältä pidemmäksi, ja uhkailut ikkunan takana piileskelevästä muistiinpanoja tekevästä pukin apurista alkaa käydä turhauttaviksi ja asian ydin menettää merkityksensä, koska tätä menoa se menee ympäri vuotiseksi. Eli hammaspeikko ja laiturin alla asusteleva lapsia nappaava näkki, ovat vielä ainakin kovempi uhkakuva lapsen mielikuvituksessa, mutta tontut lähestyvät tällä saralla uhkaavasti.

Palatakseni äpinän pääpointiin, on joulu kaupan hyllyillä kohta ympäri vuotista, ja joulusta on tuleva vieläkin materialistisempi ja kaupallisempi, mitä se kieltämättä on jo nyt. Voi myös olla, että joulua juhlitaan tulevaisuudessa vähintään kaksi kertaa vuodessa, tai parhaassa tapuksessa jotain vastaavaa kerran kuussa.

Sitä odotellessa, olkaa kiltisti. Tontut ja tonttuja on liikkeellä.

Radio Millenium

Huumorimusiikilla on se huono,tai ehkäpä hyvä puoli, että ne jaksaa naurattaa vain kerran. Jos edes sitä. Tässäpä pientä parodiaa musiikkivideoiden muodossa. Pätkät on Radio Millenium ohjelmasta, mikä käsittääkseni pyörii myös....yllättäen radiossa. Nerokasta. Osansa saavat Irina, Tähkän apina, Nightwish, Fintelligens.

Teacher`s pet

2.Jaksoa on nyt kulutettu ja kostutettu koulun ankeita penkkejä. Titrattu, tehty laadun valvontaa, laskettu, laskettu bulkkia, laskettu tiheyttä, laskettu repäisyvoimaa ja vähän vielä laskettu titrimetriaa. Niin ja on myös laskettu painetta ja vääntöä. Eli siis pääpiirteittäin ollaan laskettu matematiikkaa, ja jostain syystä korkeakoulu pohjaista kirjaa hyväksi käyttäen. Tässä alkaa olla melkoinen matemaatikko tätä nykyä, paitsi että, maanantaina ei enää muista ainutta kaavaa, tai ainakaan miten ne numerot siihen kaavaan sijoitetaan.

Laadun valvonta on sikäli ollut ihan mielenkiintoista, vaikkakin se eri paperilaatujen repiminen ei ole ollut niinkään mielenkiintoista sitten, kun 3-vuotta on täytti. Silloin se varmaankin oli jopa mukavaa, oli siitä vanhemmat sitten mitä mieltä tahansa.
Paperia ollaan myös poltettu, tarkasteltu eri laatujen tiheyttä, painoa yms. turhanpäiväistä paskaa. No, se nyt kuuluu tähän alaan, ja nytpä sekin on taputeltu. Ja tiedoksi. Stora Enson A4 paperi ei ole ihan sitä, mitä asiakkaalle luvataan, mutta ei kerrota sitä kellekkään. Eihän?

Olen myös jostain syystä joutunut kaiken maailman edustustehtäviin, tyyliin työpaikkojen kehityskeskustelut. Tiedättehän, kahvia pullaa ja joku asiasta tietämätön vailla "kenttä" kokemusta oleva lässyttämässä paskaa.
Olen kuulemma opettajien valitsema luottamusmies. Varsinainen runkkareiden pääluottamus mies sanoisin. Tämä kai kertoo siitä, että opettajat haluavat minusta silloin tällöin eroon mussuttamasta, tai sitten olen hoitanut asiat lyhyen opiskelu aikanani hyvin. En tiedä, mutta jotain on miehessä muuttunut ajoista, jolloin tämä tarkkailuluokan pelle puhkoi opettajien auton renkaita, ja muksi niitä tarvittaessa pitkin kehoa.

Eli nyt kun toinen koe viikko on takana, on jälleen hyvä, ja pakko nollata tilanne alkoholilla. Jos sitä tänään vain hitusen maistelisi ja huomenna harrastaisi sitä Kemin urheiluautoilijoiden pikkujouluissa oikein kunnolla. Katsotaan nyt sitten vielä.

Yes we can!!!

Voi tätä myötähäpeän määrää!

Top 100 levyt Nro 81: Anthrax - Among The Living

Siinä missä Slayer, Metallica, Testament yms. julkaisivat genren kulmakivet, ei tämä Anthraxin kolmas tuotos paljoa noista hävinnyt. 1987, jolloin tämä julkaistiin, oli Speed/Trash -metalli buumi ehkä kovimmillaan ja Iron Maidenin, Mercyful Faten ja Judas Priestin apinoiminen oli jätetty taka-alalle, joka vahvasti kuului myös mm.Slayerin ja Anthraxinkin debyyteissä. Näinä vuosina alkoi siis tapahtua.

Kommpikitaristi Scott Ianin luotsaama bändi erosi kuitenkin näistä ns. suurista hieman ehkä köykäisemmällä otteella, eikä vähiten Intiaani laulaja Joey Belladonnan, joidenkin mielestä jopa ärsyttävällä keikumisella. Siinä missä virkaveljet: Hetfield ja Araya rähisivät, Belladonna luotti falsettiinsa. Kaiken kaikkiaan Anthraxin tuon aikaiseen soundipolitiikkaan ei oikein muu olisi sopinutkaan. Ehkä.
Hommassa vilahteli myös muista genren edustajista poiketen, pilke silmäkulmassa. Myös riffien rankkuudessa bändi hävisi ainakin Metallicalle ja Slayerille, mutta kaikkien tuntemia, ja omalaatuisilla soundeilla varustettuja Anthrax -riffejä imitoidaan vieläkin. Oikeastaan bändi erottui hyvällä tavalla joukosta, ja nopeahan bändi varsinkin tällä levyllä oli.



Levy sisältää ikumuistoisia viisuja, joka vie aina pienelle tripille nuoruuteen. Among the Living, Caught In a Mosh, I am the Law, jonka riffi on varmasti kaikille metallipäille tuttu. Pientä yhteiskuntakritiikkiä sisältävä Indians on kuitenkin ehkä näistä se tunnetuin, ja minulle SE biisi, jonka taisin bändiltä ensimmäisen kerran kuulla. Efilnikufesin (N.F.L.) ja Skeleton In a Closet, joka pitää sisällään varsin tarttuvan kertosäkeen, ovat myös hienoja ralleja.

Anthraxin suosio kuitenkin romahti tätä seuranneen, toki mainion State Of Euphorian jälkeen. Tietty aikuistuminen näkyi, ja kaikki se nuoruuden palo hurtteine huumoreineen ja levyissä olleine karikatyyreineen oli jo poissa Persistance of Time:lla, eikä bändi päässyt lukuisten vokalisti vaihdoksineen enää koskaan vastavaan lentoon. Viimeksi muuten hoilaajaa vaihdettiin viime kesänä. Vain muutamaa päivää ennen Oulun Qstockin keikkaa.
Varsinkin huoraaminen Rap-artisti Public Enemyn kanssa sai Anthraxin fanien niskavillat pystöön, mutta toki sitä teki myös Slayer ja eteenkin Kerry King. Siinäpä teille vatipäät mietittävää, missä videossa King käy kitaroineen pyörähtämässä? Vastaukset vieraskirjaan.

Mielipide juttujahan nämä ovat, mutta kyllä tämä kuuluu ehdottomasti sinne Puppetsin, Legacyn ja Reign in Bloodin rinnalle. Toki sinne menee muitakin, mutta niistä, ja ainakin Testamentin Legacystä myöhemmin.

Levy on muuten omistettu edesmenneelle Metallica basisti Cliff Burtonille.

Efilnikufesin (Nisefukinlife)!!

Heil Varg, Heil Burzum

Uusi Burzum levy siis tulee sittenkin. Suurella mielenkiinnolla jäämme odottamaan mitä tämä tuotos pitää sisällään. Ambient häröilyä, vai sitä itseään.

Mediapeliä

En voi olla palaamatta vielä tähän H1N1 hysteriaan, mikä tuntuu leviävän nyt täysin käsiin. Kuten aikaisemmin tarinoin kuinka valitettavaa on, että siihen joku kuolee, niin todellisuudessa joka vuosi kuolee ihmisiä normaaliin influenssaan, ellei jopa suurempikin määrä. Ja aivan kuten tässä sikainfluenssassa, nämä kuolintapaukset ovat jo olleet ns. toisen taudin kourissa, ja näin olisivat kuolleet jokatapuksessa jopa sääsken pistoon. Ehkä vähän yliampuva vertauskuva, mutta juuri sellainen, joka tätä ihmisen typeyyttä kuvastaa tämä taudin kohdalla.

Tämän hysterian pääsyyllinen on media. Tuo kaikkivoipa totuuden torvi, joka saa totuuden kuullostamaan epätodelliselta, sillä järjettömällä paisuttelulla, joka ennenkaikkea ruokkii tätä hysteriaa. Lehtien kirkuvat otsikot mässäilevät näillä harvoilla kuolitapauksilla, ja nyt kun niitä ei enää viime päivinä ole kohdalla sattunut, niin nyt ihmisten päähän iskostetaan uhkakuvia roketteen loppumisesta ja varsinkin sen "hirrrrrveistä" jälkioireista.

Tämä paisuttelu juuri saa ihmiset sairaanloisen sekaviksi päivänselvästä asiasta. Eli oireet kun ovat pääpiirteittäin erit, mitä normaali influensassa. Ja kun tauti on jo polveutunut, on mahdollista, että tauti saattaa olla normaali kuume yms. siihen perinteiseen flunssaan sopivat taudinkuvat. Kaikkihan riippuu täysin ihmisestä, ja sen vastustuskyvystä.
Yritäppä nyt sitten järkeillä kaikille, että mikä on sitten mikäkin, mutta älkää nyt perkele huudelko, että sillä on nyt se kauhea tauti nimeltä sikainfluenssa, kun sillä vuotaa nenä, ja lämpöakin tuntui vähän yli normaalin olevan. Eli hakeutukaa sinne hoitoon, jos sitä kuumetta tosiaan on, ja hengeä ahdistaa. Raju oksentelu kai kuuluu kanssa kuvaan, jos se ei sitten ole itseaiheutettua lääkkeeksi nautitusta kuumasta rommista. Ja mitä siihen rokotteeseen tulee, nin sitä päivystystä ei kannata tukkia sem takia, jos se pistoskohta kipeytyy. Niin se yleensä tekee, eikä suinkaan halvaannuta. Korostan siis edelleen. NYT SE SAATANAN JÄRKI PÄÄHÄN!!!

Se täytyy myöntää, että tämän rokotteen kanssa on monissa kunnissa mennyt homma ns. perseelleen, mistä lehdistö nyt viime päivinä on alati kirjoitellut, mutta mielestäni se tällä alueella hoidettiin, ainakin lapsille, yksinkertaisen fiksusti. Tähän tarvittiin vain vakituisesti järjestetty kirjainjono, jota kutsutaan myös nimellä aakkoset. Tämän järjestelmän mukaan kun laitetaan sukunimet listalle eri kellonajoille, niin homma tapahtuu. Tätä ei ilmeisesti jokapaikassa olla otettu huomioon. Eli siis sitä, että numerot ja kirjaimet ovat erillaisia. Ainakin armaassa kotimaassamme Suomessa. Venäjällähän näin ei välttämättä ole.

Ihmisiä siis viedään, kuin sikaa narussa, ja narun nokassa seisoo ylpeänä media. Toki tässä asiassa on se puoli, että jostain se toimittajienkin on se leipä kotiin revittävä. Vaikka sitten tällaisella typerällä uutisoinnilla.

PS. Molemmille mukuloille on annettu rokote, ja molemmat vielä kävelevät, ja varsin eläväisiä ovat noin muutoinkin. On se vain kummalista.

Videot viikonlopuksi

Jo lähes traditoksi paisunut videot viikonlopuksi jälleen kerran. Paskaa maan ja helvetin välistä, ja useinhan se menee tuohon jälkimmäisenä mainittuun.

Ensimmäisenä Dark Funeral from länsinaapuri. Dark Funeral ei oikein ole koskaan purrut, eikä potkinut minua munille. Tasapaksua nopeaa sahausta. Tosin näissä uusimmissa on jo muutakin, kuin sitä monotonista sahausta. Tietyissä olosuhteissa jopa pidän niistä suvanteisista Dark Funeral biiseistä, kuten tämä. Tämä on muuten tulevalta levyltä, ettäs tiedätte. Kivoja melodia -kulkuja.



Sitten punkkia! Wolfbrigade...vai onko tämä edes punkkia, mutta jos olisi, ja jos soittaisin punkkia niin se voisi olla tällaista, sillä seurauksella vain jos tämä sitä olisi. Mukavan angstista.



Ensiferum ollaankin jo täällä käyty läpi, mutta uutta videota kun on, niin pannaan niitä sitten saatana esille. Ei tämä edelleenkään vedä vertoja niille ensimmäisen kokopitkän ralleille, vaikka mukavan iloista kaljoittelu musaa onkin.

Top 100 levyt Nro 82: Metallica - Kill 'Em All

Tämä levy on varmasti ruodittu jo jokapaikassa tuhanteen kertaan puhki, joten en tälle palstatilaa paljoa anna. 1983 julkaistu Metallica debyytti on kaikessa karuudessaan varmasti yksi niistä albumeista, jotka Venomin Welcome to Hell:in ja Slayerin Reign in Bloodin on eniten vaikuttanut tämän päivän, jo varsin populaariseen metalli musiikkiin.



Levy on täynnä klassikoita. Jo ensimmäinen Hit The Lights esittelee tuolloin jotain ihan uutta. Trash/Speed metallia. Four Horseman, Motorbreath ja tylsähkö Jump in a Fire jatkavat samaa rataa, eli tähän päivään verrattuna varsin paskaista metallia, mutta hyvää sellaista. Cliff Burtonin bassosooloilu karmivalla säröllä jatkaa tästä, mikä yhdistyy Whiplashiin. Levyn nopeimpaa biisiin, joka kuuluu keikkasettiin vielä 26 vuotta myöhemminkin. Eikä pidä unohtaa Seek&Destroyta, eikä No Remorsea. Klassikoita nämäkin kaikessa yksinkertaisuudessaan, mitä tämän päivän metalli musiikissa jää yllättävän usein kaipaamaan.

Levy on myös Metallicaa aidoimmillaan. Jopa klassikoiden klassikossa, eli Master of Puppetsissa alkaa se tietty kaupallisuuden ja tuotetun maku olla, vaikka niin loistava levy onkin. Tässä sitä ei ole. Päinnvastoin. Kyllä tämän rinnalla kalpenee edelleen moni tämän päivän Trash -akti, joka väenvängällä yrittää kuullostaa TrueTrashiltä.

Kyllä tätä kelpaa edelleen kuunnella. Kaikin puolin loistava, jos lasketaan, että tämä oli todellakin debyytti. Ride The Lightning olikin jo toista maata, mutta ei minun Metallica topissa pääse tämän yli. Puppets tottakai on se selvä nro: Uno!

Diagnoosi: Luulotauti!

Nyt kun tämä riivaus ja pahin kulkutauti sitten mustan surman, eli sikainfluenssa kaataa solkenaan porukkaa hautaan, on tämä saatanan soppa valmis.
Länsi-pohjan keskusairaala on suurinpiirtein hätätilassa ja terveyskeskukseen ei luonnollisestikkaan pääse sisään saman vuorokauden aikana. Mikä nyt sitten neuvoksi, kun lapsella on silmätulehdus? Jonottamaan, vai mille vittu tässä nyt pitäisi alkaa. Jopa ykstyinen lääkäri oli tukossa. Ovat rikkaimmat luulotautiset vallanneet sen.

Yleensähän nämä silmätulehdukset pystyy hoitamaan sairaanhoitajat, tai katsomaan mutta kun ovat kuulemma kaikki kiinni näissä influenssa, ja Sikainfluenssa. Vai pitäisikö sanoa wannabe sikainfluenssa? On nimittäin kaikki, joilla vähän nenä vuotaa, jonottomassa piikkiä yms. Perkele mikä hysteria! On toki valitettavaa, että se yksi pieni elämä loppui tämän taudin, tai oikeastaan sen jälkitaudin takia, mutta nyt hei oikeasti järkeä sinne tukan alle. Jos se varaventtiili lievästi vuotaa ja vähän yskittää, ei varmaankaan tarvitse välittömästi singahtaa lääkärin pakeille.

Minun täytyy siis nyt painella illaksi ja todennäköisesti yöksi kahden nappulan kanssa noihin tautipesiin ihan vain sen takia, että kukaan sairaanhoitajista ei viitsi vaivautua 1min. todetakseen sen olevan silmätulehdus, ja näin pyytämään lääkäriä kirjoittamaan reseptiä. Nice! Hyvin pyörii rattaat. Mitenkän tämän maan terveydenhuolto makaa, jos tänne kantautuisi joku ihan OIKEA paha kulkutauti?

Joku Loiri

Uuno Turhapurolle ei mene hyvin. Ensin meni paras kaveri, eli Härski Hartikainen. Sitten appiukko, ja heti perään vaimo. Pari päivää sitten viikatemies nappasi myös anopin. Kovin kaukana ei ole sekään kaunis päivä, että menee Johtaja U.Turhapuro itsekkin.

Todellisuudessa Turhapuron roolia näyttelevällä moniosaaja Vesa-Matti Loirilla menee varmasti kovempaa kuin ehkä koskaan. Ainakin, jos se mitataan rahallisesti.
Puhutaan nimittäin, että Loiri kuittaisi rahallisesti n. 150-200 000€ meneillään olevasta kiertueesta, ja äkkiä laskettuna arviona kaikkien soittajien ja verojen jälkeen lapaan jäisi taitelijalle itselleen ainakin 100 000. Muikea summa, siitä hyvästä, että tulkitsee jo kerran tehtyjä suomirock "klassikoita".

Minun mielestäni näissä tulkinnoissa on menty jo liian pitkälle. JO kolme levyllistä samaa ähinää ja vaimeaa ärinää. Olisi varmaan vähempikin riittänyt, vai huomattiinko ensimmäisen levyn jälkeen, että vittu tämähän menee jopa kaupaksi. Siinähän ei mitään pahaa ole sinänsä, että levyt myy, päinvastoin, mutta kun ne jotkut kieltämättä ihan loistavatkin versiot olisivat mahtuneet yhdelle albumille, koska valtaosa näistä kappaleista muistuttaa ikävästi toinen toistaan.

Niin tai näin. Veikkaampa, että tämä jäänee jopa viimeiseksi kiertueeksi jonka Loiri koskaan tekee. Miestä kun katsoo, on aika vaikea nähdä häntä enää kaatuilemassa elokuvissa. Jotain vakavampaa roolia kai voi olla odotettavissa, joka sekin kyllä mieheltä onnistuu vallan mainiosti.
Kai tällä Ivalo–Inari–Kasari -kiertueella kerätään eläkekassa nyt täyteen, koska niillä ikuisilla Eino Leino tulkinnoilla se tuskin olisi onnistunut, koska ei se tähänkään päivään mennessä onnistunut. Mutta jos ei tajua lopettaa ajoissa, on vaarana tulla ihmisille ähky. Sen verran mediassa Loiri on nyt viime kuukausina ollut.

Hieno taiteilija jokatapauksessa, mutta muistaisi nyt, että siinä viimeisessä palttoossa kun ei ole taskuja, niin kannatteneeko ajaa keskinkertaisille tulkinnoilla itseään ihan loppuun. Nyt kannattaisi panna huilu pussiin, ja painua Inariin ihmettelemään maailman menoa. Niin minä tekisin.

Videot viikonlopuksi

Viikonlopun kunniaksi taas paskoja visuaalisia pläjäyksiä, vielä paskemmilta bändeiltä.

Ensimmäiseksi Widescreen Mode. Eipä ole tuttu, eikä varmasti tulekkaan, mutta jostain syystä tämä kappale osui, vaikka en tällaisesta hutusta paljoa perusta. Voi kai tämä tietenkin upota uudempien In Flames/Soilwork -osaston porukalle, tai niille Childen of Bodom iän juuri ja juuri ylittäneille Five Finger Death Punch "faneille". Siinä vasta tuhnu bändi!



Ylituottettua Döödsiä Ruotsista, mistäs muualtakaan. Tuossa Angelassa on nyt vain mulkkua enempi, mitä monella miehelle. Tämä takia paikka siis auringossa, eli viikonlopun klipeissä.



Tämä surkimus on taas Saksasta. Peruspuurtamista liiankin kanssa, mutta tässä biisissä on vain jotain hypnoottista.

Kiesi

Tästä Perikato elokuvasta on näemmä jälleen väännetty pieni parodia.

Jumppa-ukko vie ja muut vikisee.

Rallin maailmanmestaruus meni siis jo kuudennen kerran peräkkäin Ranskanmaalle. Sebastian Loeb näytti jälleen suomalaisille ja muillekkin perävaloja, ja viimeistään Walesisissa homman juoni tuli harvinaisen selväksi, ettei herran kyydissä ei pysy kukaan, jos tämä entinen voimistelija niin haluaa. Ne kaksi lauantain erikoiskoetta olivat sen verran suvereenia näytöstä, että turha siinä oli Suomen Mikko Hirvosen hakea syytä autosta. Toki kyllähän Hirvonen sen loppupeleissä myönsi, että ratin ja penkin välissä ne suurimmat viat taisivat olla.

Epäilystä siitä, että oliko Loebin mestaruus ansaittu, ei liene poikkisanaa, mutta hyvä on kuitenkin spekuloida.
En tiedä, oliko Fordin tallipäällikkö Malcolm Wilsonilta kovinkaan fiksu veto antaa Jari-Matti Latvalan voittaa Sardiniassa, koska tarkkaan laskettuna tämä maksoi Hirvosen mestaruuden. Toisaalta Latvalan itseluottamuksen, ja ehkä jopa koko uran kannalta tämä oli tärkeää. Tuossa asiassa katseltiin siis mielestäni sekä huomista ja eilistä, olihan Latvala ryssinyt Puolassa melko lahjakkaasti ajettuaan viimeisellä erikoiskokeella, joka kaiken kukkuraksi oli ns.yleisö ek, ulos. Sinivalkoisin silmin siis tallimääräyksen kautta, olisi mestaruus tullut Suomeen, sen ainoaan ja oikeaan paikkaan maailmassa.

Näin siis mestaruuden olisi pokannut Hirvonen. Mutta Loebin eduksi laskettaneen, että vaikka Citröen talli teki myös virheen Australiassa ajattaessaan Loebiä, ja muitakin citikan miehiä luokittelemattomilla osilla, sai Hirvonen jo viiden pisteen kaulan. Espanjassa sitten Loebin tallikaverin Daniel Sordon menoa hillittiin sen verran, että Loeb sai körötellä ohi ja voittoon. Eli tallimääräyksen ruma pää nousi esille, mikä varsinkin moottoriurheilussa on kuitenkin oikea syöpä. Kaikesta huolimatta, Loeb voitti eniten kisoja, vaikka pari kertaa päräytti uloskin. Oikea mies siis voitti, oli niitä tallimääräyksiä puoleen jos toiseen.

Jokotai, oli Hirvonen ainoa virheettömän kauden tehnyt kuljettaja. Ei ainutta omaa virhettä, mutta se ei nyt vain enää yksinkertaisesti riitä. Jostain täytyy puristaa, eikä se ole enää paljosta kiinni. Onko ne sekunnit sitten kiinni autosta, miehestä vai riskin otosta, sitä tuskin tietää kukaan. Mutta ensi vuonna, kun viimeistä vuotta ajetaan ns. WRC kalustolla, olisi Hirvosen aika syöttää soraa Loebille, mutta kun ensi kaudella on peräti 4 kesää Loebin lempi pinnalla, eli asfaltilla, mestaruuden saavuttaminen on huomattavasti tiukemmassa mitä se oli tänä vuonna. Ainutta voittoa ei saa Ranskan miehelle soralla antaa, ja siellä on painettava törkeällä riskillä.

Ja muistettakoon edelleen ja kertaalleen jos toiseenkin se, että ilman Loebin pari ulosajoa ja nuottivirhettä + tallin sähläyksiä olisi mestaruus shampanjaa ruiskuteltu jo todennäköisesti Australiassa. Yksi on siis ylitse muiden, ja Hirvosesta on näemmä tuleva ikuinen kakkonen, ja kakkosia ei muista enää vuosikymmenten jälkeen kukaan, vaikka satunnaisia voittoja kisoista vyölle tuleekin.

Eli nyt Mikko kovaa harjoitusta pikipinnalla, ja pää pystöön. Aikasi tulee vielä, mutta en usko sen tapahtuvan vielä ensi vuonna.

Kepulit

Rakasta pääministeriämme Matti Vanhasta on kai nyt ruodittu täälläkin ihan tarpeeksi, mutta sen verran täytyy vielä kaivella viime viikkoisia uutisia. Mutta lyhyesti. Eli jostain olin lukevinani, että 41% suomalaisista on tyytymättömiä pilluntuskaiseen pääministeriimme.
Siis mitä vittua? Vain 41%!!! Lyhyen laskukaavan mukaan siis 59% on tyytyväisiä? Vai onko tämä suurempi prosenttiosuus alle kouluikäisiä lapsia ja maahanmuuttajia, ketkä eivät osaa lukea lehtiä, tai lukea ylipäätäänsäkään?

Toki nämä politiikan ulkopuoliset asiat eivät saisi vaikuttaa äänestäjiin, mutta ei ne kyllä voi olla vaikuttamattakaan. Eiköhän nämä herran sekoilut "siviilissä" kerro jo jotain miehen pätevyydestä. Sitä paitsi en muista kyllä miehen saavuttaneen mitään mainittavan arvoista kansamme eduksikaan. Joten miettikään ketä tai mitä puoluetta ensi vaaleissa äänestätte.

Jääköön tämä siis viimeiseksi Vanhasta koskevaksi äpinäksi ja laitetaan homma arkkuun, pariin metriin ja multaa päälle. Arkku tehdään luonnollisesti tuppeensahatusta koivusta.

Vitutusta, hikeä ja sitä itseään!

Näin kun ilma lämpötila alkaa painumaan miinus merkkiseen suuntaan, on luonnollista, että orvaskeden päälle pitää alkaa kerätä paksumpia vaatekertoja. Ei tämä itselle mitään hankaluuksia tuota, mutta nuo "rakkauden" hedelmät, eli lapset, tuottavatkin mieleen sitä ihanaa v- sanalla alkavaa olotilaa.
Varsinkin aamuisin se vaatteiden ylle saattaminen itsenäisesti on jostain syystä ylitsepääsemättömän vaikeaa, vaikka se aika pitkälle on jo hallinassa. Tietenkään tuon nuorimman ei luonnollisesti tätä tarvitse vielä hallita, vaikka se jo kovasti kiinnostaa. Vielä.

Vieraskoreutta tai ei, niin tämä kääntyy päälaelleen päiväkodissa, jossa pukemisen reippautta jopa kehutaan. Mikä perkele siinä on, että tämä ei onnistu kotona. Ei kotoa lähdettäessä, eikä myöskään kotiin palatessa, jolloin on siis kysymys niinkin helposta toimesta, kuin riisuminen. Jostain syystä "avuttomuus" iskee myös lapsia päiväkodista haettaessa. Joku lapsipsykologi vastatkoon siis viisaampana huutooni!

Tästä pääsemmekin sellaisella aasinsillalla päivähoitoa koskeviin vitutuksiin, että se aasi todennäköisesti hukkuisi sitä siltaa ylittäessään.
On se perkele kummaa hommaa, että ns. alan ammattilaiset eivät osaa niin yksinkertaista pienen lapsen hoitoon liittyvää rituaalia, kuin vaipanvaihto. No onhan se varsin epämiellyttävää touhua, että ainakin minulla tulee vasta syöty ruoka nieltyä kahteen kertaan. Ei kuitenkaan luulisi tämän mukavuuden tuottavan ammattilaisille kovinkaan suurta tuskaa. Laiskuutta, tai sitten tämä on jotain jyrkkä EI, avopuoliskon harrastamalle viherpiiperrys kestovaippa hörhöilylle.
Jokatapauksessa lähes poikkeuksetta hakiessani mukuloita päivähoidosta, on nuorimmaisella lähetys vaipassa. Sanotaanko, että n. kuudessa tapauksessa kymmenestä. Tämä tapahtuu siis lähes aina, oli kello sitten 14 tai 15.
Minun "kirjanpitoni" mukaan tämä lähetys tulee suolesta lähes poikkeuksetta heti päiväunilta herättäessä, eli noin kahden aikaan.
Väitteet siitä, että se on sen ilmeisesti vasta vääntänyt ei pidä paikkaansa, mitä nämä lapsenhoidon ammattilaiset väittävät naama peruslukemilla. Suoraan sanottuna se lapsen perse muistuttaessaan paviaanin vastaavaa kertoo aika paljon siitä ajasta kauanko tämä ihmisen pakollinen tarve on siellä aikaansa viettänyt ja muhinut. Ei siinä mitään, mutta tässä vaiheessa tulee taas ongelmaksi tämä pukeminen. Sen lisäksi, että vitutuksen ja hien määrän voi määrittää rahassa, sappea kiehuttaa henkilökunnan välinpitämättömyys. Eli se hoito loppuu tasantarkkaa pilkulleen siihen sekunttiin, kun jompi kumpi vanhemmista päiväkodin oven aukaisee. Vaihda siinä sitten vaippaa ja yritä saada toinen pukemaan itsekseen vaatteensa päälle. Tämän jälkeen kaikkia vituttaa ja hiki virtaa.

On tämä talvi vain leppoisaa aikaa joka osa-alueella. Sen ja syysloman alkamisen kunniaksi taidan riipaista muutaman oluen tänään.

Video viikonlopuksi!

Loistelias, nerokas...ja niin vitun hyvä! DEATH!

Top 100 levyt Nro 83: Gehenna - Malice (Our Third Spell)

Gehenna oli yksi nuoruuden kovista jutuista, vaikka ei sitä nyt enää mikään poikanen ollut tämänkään tuotoksen ilmestymisen aikana, eli elettiin vuotta 1996. Siis onpa tästäkin julkaisusta pompsahtanut jo yli kymmenen vuotta.



Tämä järjestyksessään kolmas pitkäsoitto ilmestyi siis vuonna 1996, ja näin jäi 90-luvun puolivälin jälkeisten klassikoiden mm.Satyriconin: Nemesis Divinan ja Dimmu Borgirin Enthronen jalkoihin, vaikka minun mielestäni yltää tasoltaan vähintään samoihin, vaikka ei kummampaa mainetta ja tuskin sitä mammonaakaan tällä saavuttanut. Sääli, sillä tämä on yllättävän kova lätty. Toisaalta Gehenna oli tuolloin pienehkössä underground asemassa, ja on kai sitä vieläkin, vaikka tyyli on muuttunut hieman nekrompaan death sävytteisen metallin suuntaan. Tällä nyt puntarissa olevassa levyssä on siis tuon ajan tyylille uskollisena varsin puhtoiset soundit, sitä syntetisaattoria unohtamatta. Vakaasti uskon, että jos ei esim. Dimmu olisi tehnyt loisteliasta, ja mielestäni Stormblåstin ohella parastaan eli Enthrone Darkness Triumphantiaan, olisi tämä saavuttanut ehkä sille oikeuttavamman aseman.

Tuon ajan tyyliinhän kuului tietynlaisten folk- melodioiden käyttö, mitä ainakin Satyricon paljolti viljeli, teki Gehenna sitä jo oikeastaan ensimmäisellä demollaan 1993. Mutta jolle tuo sana folk särähtää korvaan, niin ei kannata sitä säikähtää. En tarkoita niilla mitään yliampuvaa ylipirteää humppaa, vaan sitä melankolisempaa, mutta siltikin tarttuvaa puolta. Ei kuitenkaan mitään liian konstikasta kuuloelimille. Ja tätäkään, sanoisin jopa herkkua ei ole tarjolla, kuin muutamassa biisissä.
Bändin eduksi ehdottomasti pitää todeta tietynlainen omaleimaisuus, vaikka tämä ihan perinteiseltä kuivakalta norselta kuullostaakin. Tämän levyn jälkeenhän siis ote vaihtui hieman suoraviivaisemmaksi, ja kuten jo mainitsinkin, hieman säröisemmäksi ja brutaalimmaksi.

Jos ei puhuta kokonaisuudesta, niin mainitsemisen arvoisia biisejä ovat ainakin nerokas Made To Suffer, Bleeding The Blue Flame ja Manifestation. Muita ihan yksittäisiä pläjyksiä on hankala hakea, koska tämä on yksinkertaisen hyvä paketti kaikessa komeudessaan. Hiemän pyyhkeitä täytynee antaa ainoastaan turhan pitkästä kestosta (58min), mikä aina särkee kokonaiskuvaa keskittymisen herpaantuessa.

Bändin jäsenistösä mainittakoon ainakin Sanrabb ja Dirge Rep. Laulaja Dolgarin juupas eipäs leikkiä bändissä jätettäköön nyt kuitenkin mainitsematta. Kaksi ensin mainittua ovat siis vaikuttaneet mm. Gorgorothissa, Mayhemissa, Blood Red Thronessa, Satyriconissa, Orcustuksessa, Enslavedissa, Aura Noirissa, vain muutamia mainitakseni. Suhteellisen hyv CV. Eli kysymyksessä ei ole ihan eilisen teeren poikia, vaan Norjan maalla arvostettuja muusikon planttuja.

Kuten sanotaan, tukehtui norjalainen Black metal viimeistään näihin aikoihin, vaikkakin siellä kellareissa kyteekin edelleen, mutta ne tulitikku leikit ovat jääneet vähemmälle, uskoisin. Eli siis sellaista roihua tuskin enää nähdään, mitä se 90-luvun alussa aina sen puoliväliin oli.

Ryhmä X

Ensimmäinen viikko toisesta opiskelujaksosta on nyt historiaa. Jos nyt tarkkaillaan tulevaisuutta, ei se mennytkään ihan niin, mitä lukujärjestys kertoi. On nimittäin aika teoria painotteinen jakso tiedossa. Eivät näköjään opettajat itsekkään tiedä, mitä meille luupäille aikovat opettaa, ja kaiken tuon lisäksi, olemme valtaosan viikosta ilman valvontaa, eli opettajaa. Eihän siinä, kyllähän isot miehet pärjäävät, mutta kun nämä isot miehet, tässä tapauksessa meidän pienryhmä, on täynnä tyhmiä, kuten allekirjoittanut, ei se asia tahdo mennä perille pelkillä aakkosilla ja numeroilla. Kyllä siihen kaipaisi myös sitä itse opetusta. Mikähän perkele siinä on, että luullaan kun se täysikäisyys on saavutettu, on kaikki itsestään selvää, niinkuin se kirjassa tai monisteessa lukee?
Voi tietenkin olla, että opettajat ovat lukujärjestyksiä tehdessään unohtaneet koko meidän ryhmä X:än, joka on siis vahvuudeltaan kokonaista 4. Ei kai muuten tällaine voi olla mahdollista, että oppilaat ovat suurinpiirtein koko viikon ilman opettajaa. Tai sitten se on sitä nykyaikaa, tai etäopiskelua koulussa.

Tämä menevä viikko ollaan siis tapeltu fysiikan ja fysiikan kaavojen kanssa. Muunneltu celsiuksia kelvineiksi ja asteita radiaaneiksi. Herää jälleen se suuri opiskelijan kysymys: Miksi? Missä minun tarvitsee noin tehdä, kun en ole niihin edes koskaan törmännyt. Tuohon kelviniin ehkä joskus. Kai kuitenkin kaikella on tarkoituksensa, tai sitten ne eivät ole yksinkertaisesti muuta keksineet, koska tuo fysiikka kestää kokonaista kaksi opintoviikkoa, ja tuossa ajassa se pitäisi sisäistää. Sanotaanko näin, että kyllä sen sisäistää, mutta ponnistelua vaatii, että sen numerolitanian saa näpyteltyä laskimeen oikeassa järjestyksessä kaiken maailman piin, ja neliöjuurien kanssa. Tähän kun lisätään vielä jako- ja kertomerkit, alkaa laskin pukata jo erroria näytölle.

Muita havaintoja: Työssä käydessä ja niiden jälkeen, kuten olen aikaisemminkin se täälläkin todennut, jää vielä virtaa muihinkin askereihin, mutta jostain syystä tuo aivoilla työskentely ei tuo samanlaista virtapiikkiä. Mistä lie johtuu, mutta joka päivän jälkeen laiskottaa niin perkeleesti, että hyvä jos jaksaa suihkussa käydä. Hoida siinä sitten uhmaikäisiä lapsia. Kaikella kai kuitenkin on aikansa, eli eiköhän se vielä tästä.

Näyttää tämä blogi menevän aika opiskelu- painotteiseksi, mutta eipä tuota elämään muutakaan, köyhyyden lisäksi mahdu.
Nyt siis oluet kylmään ja nollataan mennyt viikko niin hyvin, että maanantaina ei muista menneistä opinnoista taas mitään. Yksin kai sitä jälleen oluen makua ihmetellään ja siinä sivussa päihdytään. Eipä tosin olisi taksi/kapakka ralliin varaakaan. Joten sosiaalista kanssakäymistä keskenään. Great!

Ihana päivä!

Se on tehty taas. Nimittäin se syksyinen ja keväinen rituaali. Tosin ei se keväällä tuota niin paljoa harmaata ohimolle, mitä näin ensimmäisillä lumupyryillä, kuten tänään. Puhun nimittäin lempi puuhastani, eli renkaan vaihdosta. Siitä on kieltämättä tällä palstalla jauhettu loputtomiin, eli se siiitä. Sen verran pitää kuitenkin sanoa, että tuo pienoinen vinkka lumisateen kanssa saa aikaan kiitettävän määrän liikettä nivusiin, yms, kehon osiin. Aikaa meni tähän rengasperseilyyn ainoastaan 23min. Mielestäni kohtuu suoritus ainoastaan rengasavainta ja haitaritunkkia hyväksi käyttäen, millä luonnollisesti saa autosta vain yhden kulman ilmaan kerralla.

Oikeastaan tieto siitä, että iltapäivällä on tämä vittu taas edessä, löi mielen vitutuksen autuaaseen tilaan heti aamulla. Kun vielä koulun tupakkapaikalla tajusi askin olevan tyhjä, oli päivän vitustuskäyrä vertikaalisesti hyvin jyrkkä. Mutta vielä se, että en saanut autoani pois koulun parkkipaikalta poislähtiessäni, kun joku saatanan aasi oli ajanut isipapan paskakasan autoni perään. Luonnollisesti, jos molemmilla sivuilla ja edessä on autoja, niin pois pääsy on mahdollista vain ilma teitse, ja tätä ominaisuutta ei 90-luvun alun ranskattarissa ole. Aikansa ne kehotuksestani keskusradioon auton rekisteri numeroa huuteli, kunnes syyllinen löytyi. Paikalle pelmahti pyylevä poika, ja raaputteli lumen alta esiin ensin rekisteri numeron ja pisti tupakaksi. Hienoa. Ensinnäkin ei ilmeisesti ollut, todennäköisesti isipapan auton rekisteri numero jäänyt mieleen, mutta kuka SAATANAN URPO ajaa autonsa noin? Ei saatana edes naiset! Ei edes tyhmät sellaiset. Ja toiseksi. Pistää nyt siinä ihmetellessä tupakaksi. Ja kun luonnollisesti siellä isin uudessa silmäterässä ei saa sisällä polttaa, niin se piti imeä siinä minun pakkivaloja ihmetellessä. Perkele, että meinasi sulaa kotelo siihen paikkaan, mutta tilanne jäi kuitenkin vain keskisormen, tuon kansainvälisestikkin tieliikenteessä käytettyn käsimerkin railakkaaseen heilautukseen. Kosto on suloinen saatanan apina!

Simetek ralli In Car

Tuli sitten kötösteltyä tuollainen ja todettua, että Windows Movie Maker on ehkä köpöin editointi ohjelma, mitä olen koskaan käyttänyt.

Jakso jaksollistajärjestelmää

Ohi on! Nimittäin ensimmäinen opintojakso. Kemian kaavoja on pyöritetty päässä niin, että taitaa Mendelejev pyöriä samaa vauhtia haudassaan. Seuraavassa jaksossa onkin enemmän työ -painoitteista opiskelua, mikä kelpaa kyllä minulle. Kiitos!

Kun on, kuten minä, matemaattisesti avuton, ei se opiskelu tälle alalle ole ihan leikkiä, kuten se joillekkin voi olla, mutta kemian kokeesta tuli kuitenkin repaistua H2. Eli asteikolla toiseksi paras pistemäärä. Loput kokeet napsahtelivatkin sitten K3:seen, eli kun arvosteluasteikko on tätä nykyä 1-3, niin ns. kiitettäviä tuli kaikenkaikkiaan 4, ja tuo mainitsemani kakkonen. Siis ei sitä täysin tyhmä ole, vaikka siltä ulkokuori voi näyttää. Ensi jaksolla sen huomaa, jäikö se oppi kuitenkaan tukan alle, kun tuota matematiikka yms. pitäisi hyödyntää titrauksessa sun muussa läträyksessä. Jotain hydrauliikkaa ja sellunkeittoa olisi myös tiedossa.

Viikonloppu meneekin nyt kahdestaan nuorimmaisen kanssa. Laatuaikaa siis tiedossa. Puuh!!! Laulelen siis Reijo Kallion viikonloppuisää koko viikonlopun, mutta kyllä sitä voi muutaman oluen nauttia, mutta vain muutaman. Täytyy olla lailla partiopojan valmis yöherätyksiin, joita aina jokunen yössä tulee. Joten saa tulla harjoittelemaan Äitinä oloa, jos haluaa. Mielummin tietenkin neiti ihminen, koska mieheltä se tuskin onnistuu. Siis neitinä ja äitinä olo. Tai mistäs vitusta minä tiedän. ...Tai no menköön perkele, hätätapauksessa mieskin käy!

Kun tuossa tuli tuo viikonloppuisä kappale esille, niin olkaatte hyvät. Voi vittu, että hirveä biisi. "...en ole katkera, mutta kuitenkin..."

Hienot miehet Berlusconi & Vanhanen

Vaikka armas pääministerimme on, lähinnä naisseikkailuistaan, tyhjäntoimituksestaan ja tuoreimpana vaalirahoituksistaan ryvettynyt politikko, on hän aika pieni tekijä Italian vastaavassa virassa toimivaan Berlusconiin verrattuna.
Yhtäläisyyksiähän toki lievästi löytyy. Esim. Korruptio, joka ehkä Vanhasesta puhuttaessa on aika voimakas ilmaisu, mutta naisten kanssa erinäinen pelehtiminen on myös Berlusconille varsin tuttua puuhaa. Tässäkin tosin vielä Italian orhi, enkä puhu nyt Ferrarista vie kyllä Vanhasta, kuin litran mittaa. Mutta ryvettymistä on kuitenkin Suomen mittakaavassa Vanhasella huomattavasti.

Tuohon Vanhaseen kirjahyllyineen en jaksa paneutua, koska siitä saa lukutaitoiset lukea joka mediasssa varmaankin kyllästymiseen asti.
Mutta tämä Silvio Berlusconi on kieltämättä tapaus jo sinänsä. Oikeistolaisuuden nimeen vannova herrasmies on tullut lähinnä tunnetuksi suomalaisille ainakin haukkumalla suomalaista keittiötä. Ehkä syystä, tai sitten ei, mutta tämä viimeisin kommentti Thdysvaltojen presidentin ihon väristä sai kyllä aikaan, ainakin minulla hyvät naurut. Mies kommentoi Obamaa ja hänen vaimoaan hyvin ruskettuneiksi. Ja ilmaisi vielä asian olevan kohteliaisuus. Vaikkakin Berlusconi on omilla toimillaan vaikuttanut paljolti Italian kiristyneeseen maahanmuuttopolitiikkaan, kyllä tuo kommentti oli aika brutaali. Mahtoiko Silvio tietää, että kyseessä ei ole tuo palloamme lämmittävä keltainen systeemi taivaalla, vai esittikö hän ihan vakavasti vain tyhmää. Äkkiseltään tuota voisi luokitella jopa rasistiseksi kommentiksi, mitä sen luulenkin olevan.

Onpa miestä syytetty jopa fasistiksi. Kummakos tuo, onhan mies on päästellyt sammakoitaan suustaan aikaisemminkin. "Tavoitteeni on lyödä kommunismi", "Mussolini ei ollut paha mies", "Eivät fasistiset tervehdykset ole pahoja" pistää kyllä miettimään, mitkähän Berlusconin poliittiset pyrkimykset ovatkaan. Hyvä pointti on myös se, että Berlusconin varallisuus kasvaa, liioitellusti samassa suhteessa Italian valtionvelkaan.
Veti tämä, 5-6 kertaa korruptiosta oikeudessa asti puinut populisti välistä tai ei, ei hänellä voi ihan puhtaat jauhot pussissaan olla, vaikka kova liikemies ja mediaimperiumin diktaattori onkin. Eikä sovi unohtaa, että mies omistaa myös siivun maineikkaasta jalkapallo seurasta nimeltä AC Milan. Mutta senkinhän tietää kaikki, mistä Italialaista jalkapalloa on viime aikoina syytetty.

Ja mitä Berlusconin naisseikkailuihin tulee, tämän kirjoittamiseen menisi viikko. Mutta yhtenä esimerkinä täytyy nostaa esille tapaus, jossa Berlusconi taannoin nimitti tasa-arvoasianministeriksi entisen show-tytön poskihoitoa vastaan. Siinäpä sitä on tasa-arvoa kerrakseen.

Eli vaikka Vanhaselle pitäisi antaa lapikasta hanuriin mitä pikimmin, on tämä vielä "amatöörien puuhastelua", maineikasta hiihtovalmentaja Kari-Pekka Kyröä lainatakseni. Hieno mies hänkin.

Vapise Apocalyptica

Härkäviikot

Koeviikko lähestyy uhkaavasti, ja tuntuu, että tukan alle ei ole vielä(kään) jäänyt juurikaan mitään. Ainakaan mitään, mistä olisi vastaavaa hyötyä tulevaan piinaviikkoon. Tuntuu pikemminkin siltä, että mitä enemmän noita kaavoja, ionisidoksia, kovalenttisia sidoksia, anioneita, kationeita, endotermisia ja eksotermisia termejä pänttään päähäni, sitä enemmän ne menevät siellä sekaisin. Konehuoneessa menevät siis öljyt ja vedet sekaisin ja edessä on täystuho.

Ainahan näitä opiskellessa miettii, mihin näitäkin tietoja tarvitsee. Tämä seikkahan tuli mieleen jo 90-luvun alkupuoliskolla, milloin viimeksi päätoimisesti opiskeli, mutta yhtään valehtelematta tämä sama seikka juolahtelee mieleen nytkin. Mikään ei siis ole muuttunut vuosien saatossa. Kai se on sitä, että nykyajan ammattikouluista, tai opistojahan nämä nykyään ovat, pystyy suuntaamaan jopa suoraan yliopistoihin, eli siis kai pohjat täytynee olla kunnossa.

Kuten sanottua, koeviikko alkaa ensi viikolla, ja valmistautuminen on kohdallani alkanut. Kemian perusosaamista on yritetty nyt takoa päähän todenteolla. Maanantaina tyhmyyteni jälleen siis konkretisoituu. Mutta jos tämä on perusosaamista kemiasta, en edes halua tietää, mitä se erikoisosaaminen pitääkään sisällään, kun tämä jätkä on jo nyt lailla tarhan tädin pihalla. Noh, en minä itseäni minään fiksuna ole koskaan pitänytkään, mutta kahdesta "ei niin tärkeästä" kokeesta on tullut pamautettua luokan pohjat. Ja näillä pohjilla en nyt tarkoita huonointa tulosta.

Se oppiiko vanha koira uusia temppuja, ja onko sitä samaista koiraa, tässä tapauksessa minua karvoihin katsomista, selvinnee puolessa välissä ensi viikkoa.