Härkäviikot

Koeviikko lähestyy uhkaavasti, ja tuntuu, että tukan alle ei ole vielä(kään) jäänyt juurikaan mitään. Ainakaan mitään, mistä olisi vastaavaa hyötyä tulevaan piinaviikkoon. Tuntuu pikemminkin siltä, että mitä enemmän noita kaavoja, ionisidoksia, kovalenttisia sidoksia, anioneita, kationeita, endotermisia ja eksotermisia termejä pänttään päähäni, sitä enemmän ne menevät siellä sekaisin. Konehuoneessa menevät siis öljyt ja vedet sekaisin ja edessä on täystuho.

Ainahan näitä opiskellessa miettii, mihin näitäkin tietoja tarvitsee. Tämä seikkahan tuli mieleen jo 90-luvun alkupuoliskolla, milloin viimeksi päätoimisesti opiskeli, mutta yhtään valehtelematta tämä sama seikka juolahtelee mieleen nytkin. Mikään ei siis ole muuttunut vuosien saatossa. Kai se on sitä, että nykyajan ammattikouluista, tai opistojahan nämä nykyään ovat, pystyy suuntaamaan jopa suoraan yliopistoihin, eli siis kai pohjat täytynee olla kunnossa.

Kuten sanottua, koeviikko alkaa ensi viikolla, ja valmistautuminen on kohdallani alkanut. Kemian perusosaamista on yritetty nyt takoa päähän todenteolla. Maanantaina tyhmyyteni jälleen siis konkretisoituu. Mutta jos tämä on perusosaamista kemiasta, en edes halua tietää, mitä se erikoisosaaminen pitääkään sisällään, kun tämä jätkä on jo nyt lailla tarhan tädin pihalla. Noh, en minä itseäni minään fiksuna ole koskaan pitänytkään, mutta kahdesta "ei niin tärkeästä" kokeesta on tullut pamautettua luokan pohjat. Ja näillä pohjilla en nyt tarkoita huonointa tulosta.

Se oppiiko vanha koira uusia temppuja, ja onko sitä samaista koiraa, tässä tapauksessa minua karvoihin katsomista, selvinnee puolessa välissä ensi viikkoa.