Näin joulua odotellessa, sen kaiken tuperruksen ja ylimääräisen hösläämisen keskellä on myös kiva vaihtaa niinsanotusti vapaalle, ja viettää pikkujoulua. Nehän tunnetusti ovat niitä juhlia, jolloin on hyvä tehdä itsestään koko konsernin edessä täysi idiootti. Näinhän se menee, tai sitten vastaavasti pyritään sukupuoliseen kanssakäymiseen firman typyjen kanssa. Huonolla menestyksellä luonnollisesti.
Henkilökohtaisesti jätin viime viikonlopun kinkerit väliin. Jostain syystä ei vain ollut virtaa, eikä mitään suurta tunteen paloakaan kyseisiin juhliin. Eiköhän noita vielä oile tulevaisuudessa edessä.
Huomenna, eli lauantaina olisi vuorossa luokan, eli meidän prosessinhoitajien ja laboratorio puolen pikkujoulut. Tässä jo pistää mietityttämään, että mitäköhän niistäkin tulee. Varsinkin kun labran puolella koeputkien kanssa näpertävät tyttöset ovat suurin osa hissukka porukkaa, niin luulenpa, että maanantaina se on vieläkin hiljaisempaa. Voi myös olla, että allekirjoittanut tuttuun tapaansa riisuu kostyymin niskastaan, ja painaa päänsä sunnuntai aamuna häpeästä tyynyyn, ja miettii sitä, että koko koulun edessä tuli lorttia heilutettua. Saapa nähdä, mutta koetetaan olla rauhassa, toivotaan, että sisäinen halu paljastaa itsensä koko kansan nähden pysyisi nyt kerrankin poissa.
Hiphei Ja tipvittutap!
perjantaina, joulukuuta 04, 2009
torstaina, joulukuuta 03, 2009
P.I.S.S
Tämä on juuri niin hyvä, mitä Kiss yleensä on. Kukin tahollaan määrittää sen, mitä se sitten onkaan. Hyvin "rimmaa" noin duppaukset.
keskiviikkona, joulukuuta 02, 2009
Jouluäpinöitä 2009 osa 1: Joulu kesäkuussa
On taas se aika vuodesta, että lapsia pelotellaan ikkunan takana kyyläilevillä tontuilla, ja kaikki se muu ylenpalttinen häslääminen voi alkaa. Eli on siis aika aloittaa myös jo näin joulukuun toisena päivänä jo perinteiseksi muodostunut jouluäpinä osio, koska onhan joulu perinteinen ja perinteitä kaavamaisesti noudattava juhla, joka juontaa kai alunperin Nasaretin miehen, tuon puusepän pojan syntymiseen. Siis nostetaan se olkipukki nyt pöydälle hyvissä ajoin, koska se on tämän päivän trendi.
Tuntuu, että joulu tulee joka vuosi aikaisemmin. Kalenteria kun katsoo, tulee joulu kyllä päivämäärälleen ajallaan, mutta kun vastaavasti katsotaan kaupan hyllyjä ja kaupan mainostamista, on kaupan alalla todennäköisesti eri almanakka.
Joulukoristeita kynttilöineen ja palloineen roikkuu hyllyissä jo lokakuussa, puhumattakaan mainostamisesta, jolla se turhanpäiväisyyden tarve saadaan luotua. Tämän ymmärtää, koska tänä päivänä joulu on kaupanalan tärkein aika.
Lelulehtisiä ja lukuisia muita mainoksia putkahtelee postiluukusta lähes joka päivä roskakorillinen, ja ainakin näiden lelulehtien sanoma tällä saralla menee oikeaan osoitteeseen, ja sen turhan rojun tarve saadaan luotua ihmiseen jo lapsena. Meilläkin nämä lelu mainokset ovat asiansa hoitaneet, ja niitä laavataan lähes päivittäin. Ei siinä sinänsä ole mitään pahaa. Lapset ovat lapsia ja ennenkaikkea joulu on lasten juhla mitä suuremmassa määrin ja asian näin ymmärtää. Mutta kuitenkin hommasta on mielestäni lähtenyt koko juju, koska nykyään joulupukkia ja sitä aattoillan kliimaksia aletaan odottaa jo loka-marraskuun vaihteessa. Ja koska pieni lapsi ei tunnetusti ole se pitkäjänteisin olio maan päällä, käy odottavan aika tätä nykyä päivä päivältä pidemmäksi, ja uhkailut ikkunan takana piileskelevästä muistiinpanoja tekevästä pukin apurista alkaa käydä turhauttaviksi ja asian ydin menettää merkityksensä, koska tätä menoa se menee ympäri vuotiseksi. Eli hammaspeikko ja laiturin alla asusteleva lapsia nappaava näkki, ovat vielä ainakin kovempi uhkakuva lapsen mielikuvituksessa, mutta tontut lähestyvät tällä saralla uhkaavasti.
Palatakseni äpinän pääpointiin, on joulu kaupan hyllyillä kohta ympäri vuotista, ja joulusta on tuleva vieläkin materialistisempi ja kaupallisempi, mitä se kieltämättä on jo nyt. Voi myös olla, että joulua juhlitaan tulevaisuudessa vähintään kaksi kertaa vuodessa, tai parhaassa tapuksessa jotain vastaavaa kerran kuussa.
Sitä odotellessa, olkaa kiltisti. Tontut ja tonttuja on liikkeellä.
Tuntuu, että joulu tulee joka vuosi aikaisemmin. Kalenteria kun katsoo, tulee joulu kyllä päivämäärälleen ajallaan, mutta kun vastaavasti katsotaan kaupan hyllyjä ja kaupan mainostamista, on kaupan alalla todennäköisesti eri almanakka.
Joulukoristeita kynttilöineen ja palloineen roikkuu hyllyissä jo lokakuussa, puhumattakaan mainostamisesta, jolla se turhanpäiväisyyden tarve saadaan luotua. Tämän ymmärtää, koska tänä päivänä joulu on kaupanalan tärkein aika.
Lelulehtisiä ja lukuisia muita mainoksia putkahtelee postiluukusta lähes joka päivä roskakorillinen, ja ainakin näiden lelulehtien sanoma tällä saralla menee oikeaan osoitteeseen, ja sen turhan rojun tarve saadaan luotua ihmiseen jo lapsena. Meilläkin nämä lelu mainokset ovat asiansa hoitaneet, ja niitä laavataan lähes päivittäin. Ei siinä sinänsä ole mitään pahaa. Lapset ovat lapsia ja ennenkaikkea joulu on lasten juhla mitä suuremmassa määrin ja asian näin ymmärtää. Mutta kuitenkin hommasta on mielestäni lähtenyt koko juju, koska nykyään joulupukkia ja sitä aattoillan kliimaksia aletaan odottaa jo loka-marraskuun vaihteessa. Ja koska pieni lapsi ei tunnetusti ole se pitkäjänteisin olio maan päällä, käy odottavan aika tätä nykyä päivä päivältä pidemmäksi, ja uhkailut ikkunan takana piileskelevästä muistiinpanoja tekevästä pukin apurista alkaa käydä turhauttaviksi ja asian ydin menettää merkityksensä, koska tätä menoa se menee ympäri vuotiseksi. Eli hammaspeikko ja laiturin alla asusteleva lapsia nappaava näkki, ovat vielä ainakin kovempi uhkakuva lapsen mielikuvituksessa, mutta tontut lähestyvät tällä saralla uhkaavasti.
Palatakseni äpinän pääpointiin, on joulu kaupan hyllyillä kohta ympäri vuotista, ja joulusta on tuleva vieläkin materialistisempi ja kaupallisempi, mitä se kieltämättä on jo nyt. Voi myös olla, että joulua juhlitaan tulevaisuudessa vähintään kaksi kertaa vuodessa, tai parhaassa tapuksessa jotain vastaavaa kerran kuussa.
Sitä odotellessa, olkaa kiltisti. Tontut ja tonttuja on liikkeellä.
tiistaina, joulukuuta 01, 2009
Radio Millenium
Huumorimusiikilla on se huono,tai ehkäpä hyvä puoli, että ne jaksaa naurattaa vain kerran. Jos edes sitä. Tässäpä pientä parodiaa musiikkivideoiden muodossa. Pätkät on Radio Millenium ohjelmasta, mikä käsittääkseni pyörii myös....yllättäen radiossa. Nerokasta. Osansa saavat Irina, Tähkän apina, Nightwish, Fintelligens.
perjantaina, marraskuuta 27, 2009
Teacher`s pet
2.Jaksoa on nyt kulutettu ja kostutettu koulun ankeita penkkejä. Titrattu, tehty laadun valvontaa, laskettu, laskettu bulkkia, laskettu tiheyttä, laskettu repäisyvoimaa ja vähän vielä laskettu titrimetriaa. Niin ja on myös laskettu painetta ja vääntöä. Eli siis pääpiirteittäin ollaan laskettu matematiikkaa, ja jostain syystä korkeakoulu pohjaista kirjaa hyväksi käyttäen. Tässä alkaa olla melkoinen matemaatikko tätä nykyä, paitsi että, maanantaina ei enää muista ainutta kaavaa, tai ainakaan miten ne numerot siihen kaavaan sijoitetaan.
Laadun valvonta on sikäli ollut ihan mielenkiintoista, vaikkakin se eri paperilaatujen repiminen ei ole ollut niinkään mielenkiintoista sitten, kun 3-vuotta on täytti. Silloin se varmaankin oli jopa mukavaa, oli siitä vanhemmat sitten mitä mieltä tahansa.
Paperia ollaan myös poltettu, tarkasteltu eri laatujen tiheyttä, painoa yms. turhanpäiväistä paskaa. No, se nyt kuuluu tähän alaan, ja nytpä sekin on taputeltu. Ja tiedoksi. Stora Enson A4 paperi ei ole ihan sitä, mitä asiakkaalle luvataan, mutta ei kerrota sitä kellekkään. Eihän?
Olen myös jostain syystä joutunut kaiken maailman edustustehtäviin, tyyliin työpaikkojen kehityskeskustelut. Tiedättehän, kahvia pullaa ja joku asiasta tietämätön vailla "kenttä" kokemusta oleva lässyttämässä paskaa.
Olen kuulemma opettajien valitsema luottamusmies. Varsinainen runkkareiden pääluottamus mies sanoisin. Tämä kai kertoo siitä, että opettajat haluavat minusta silloin tällöin eroon mussuttamasta, tai sitten olen hoitanut asiat lyhyen opiskelu aikanani hyvin. En tiedä, mutta jotain on miehessä muuttunut ajoista, jolloin tämä tarkkailuluokan pelle puhkoi opettajien auton renkaita, ja muksi niitä tarvittaessa pitkin kehoa.
Eli nyt kun toinen koe viikko on takana, on jälleen hyvä, ja pakko nollata tilanne alkoholilla. Jos sitä tänään vain hitusen maistelisi ja huomenna harrastaisi sitä Kemin urheiluautoilijoiden pikkujouluissa oikein kunnolla. Katsotaan nyt sitten vielä.
Laadun valvonta on sikäli ollut ihan mielenkiintoista, vaikkakin se eri paperilaatujen repiminen ei ole ollut niinkään mielenkiintoista sitten, kun 3-vuotta on täytti. Silloin se varmaankin oli jopa mukavaa, oli siitä vanhemmat sitten mitä mieltä tahansa.
Paperia ollaan myös poltettu, tarkasteltu eri laatujen tiheyttä, painoa yms. turhanpäiväistä paskaa. No, se nyt kuuluu tähän alaan, ja nytpä sekin on taputeltu. Ja tiedoksi. Stora Enson A4 paperi ei ole ihan sitä, mitä asiakkaalle luvataan, mutta ei kerrota sitä kellekkään. Eihän?
Olen myös jostain syystä joutunut kaiken maailman edustustehtäviin, tyyliin työpaikkojen kehityskeskustelut. Tiedättehän, kahvia pullaa ja joku asiasta tietämätön vailla "kenttä" kokemusta oleva lässyttämässä paskaa.
Olen kuulemma opettajien valitsema luottamusmies. Varsinainen runkkareiden pääluottamus mies sanoisin. Tämä kai kertoo siitä, että opettajat haluavat minusta silloin tällöin eroon mussuttamasta, tai sitten olen hoitanut asiat lyhyen opiskelu aikanani hyvin. En tiedä, mutta jotain on miehessä muuttunut ajoista, jolloin tämä tarkkailuluokan pelle puhkoi opettajien auton renkaita, ja muksi niitä tarvittaessa pitkin kehoa.
Eli nyt kun toinen koe viikko on takana, on jälleen hyvä, ja pakko nollata tilanne alkoholilla. Jos sitä tänään vain hitusen maistelisi ja huomenna harrastaisi sitä Kemin urheiluautoilijoiden pikkujouluissa oikein kunnolla. Katsotaan nyt sitten vielä.
tiistaina, marraskuuta 24, 2009
perjantaina, marraskuuta 20, 2009
Top 100 levyt Nro 81: Anthrax - Among The Living
Siinä missä Slayer, Metallica, Testament yms. julkaisivat genren kulmakivet, ei tämä Anthraxin kolmas tuotos paljoa noista hävinnyt. 1987, jolloin tämä julkaistiin, oli Speed/Trash -metalli buumi ehkä kovimmillaan ja Iron Maidenin, Mercyful Faten ja Judas Priestin apinoiminen oli jätetty taka-alalle, joka vahvasti kuului myös mm.Slayerin ja Anthraxinkin debyyteissä. Näinä vuosina alkoi siis tapahtua.
Kommpikitaristi Scott Ianin luotsaama bändi erosi kuitenkin näistä ns. suurista hieman ehkä köykäisemmällä otteella, eikä vähiten Intiaani laulaja Joey Belladonnan, joidenkin mielestä jopa ärsyttävällä keikumisella. Siinä missä virkaveljet: Hetfield ja Araya rähisivät, Belladonna luotti falsettiinsa. Kaiken kaikkiaan Anthraxin tuon aikaiseen soundipolitiikkaan ei oikein muu olisi sopinutkaan. Ehkä.
Hommassa vilahteli myös muista genren edustajista poiketen, pilke silmäkulmassa. Myös riffien rankkuudessa bändi hävisi ainakin Metallicalle ja Slayerille, mutta kaikkien tuntemia, ja omalaatuisilla soundeilla varustettuja Anthrax -riffejä imitoidaan vieläkin. Oikeastaan bändi erottui hyvällä tavalla joukosta, ja nopeahan bändi varsinkin tällä levyllä oli.
Levy sisältää ikumuistoisia viisuja, joka vie aina pienelle tripille nuoruuteen. Among the Living, Caught In a Mosh, I am the Law, jonka riffi on varmasti kaikille metallipäille tuttu. Pientä yhteiskuntakritiikkiä sisältävä Indians on kuitenkin ehkä näistä se tunnetuin, ja minulle SE biisi, jonka taisin bändiltä ensimmäisen kerran kuulla. Efilnikufesin (N.F.L.) ja Skeleton In a Closet, joka pitää sisällään varsin tarttuvan kertosäkeen, ovat myös hienoja ralleja.
Anthraxin suosio kuitenkin romahti tätä seuranneen, toki mainion State Of Euphorian jälkeen. Tietty aikuistuminen näkyi, ja kaikki se nuoruuden palo hurtteine huumoreineen ja levyissä olleine karikatyyreineen oli jo poissa Persistance of Time:lla, eikä bändi päässyt lukuisten vokalisti vaihdoksineen enää koskaan vastavaan lentoon. Viimeksi muuten hoilaajaa vaihdettiin viime kesänä. Vain muutamaa päivää ennen Oulun Qstockin keikkaa.
Varsinkin huoraaminen Rap-artisti Public Enemyn kanssa sai Anthraxin fanien niskavillat pystöön, mutta toki sitä teki myös Slayer ja eteenkin Kerry King. Siinäpä teille vatipäät mietittävää, missä videossa King käy kitaroineen pyörähtämässä? Vastaukset vieraskirjaan.
Mielipide juttujahan nämä ovat, mutta kyllä tämä kuuluu ehdottomasti sinne Puppetsin, Legacyn ja Reign in Bloodin rinnalle. Toki sinne menee muitakin, mutta niistä, ja ainakin Testamentin Legacystä myöhemmin.
Levy on muuten omistettu edesmenneelle Metallica basisti Cliff Burtonille.
Efilnikufesin (Nisefukinlife)!!
Kommpikitaristi Scott Ianin luotsaama bändi erosi kuitenkin näistä ns. suurista hieman ehkä köykäisemmällä otteella, eikä vähiten Intiaani laulaja Joey Belladonnan, joidenkin mielestä jopa ärsyttävällä keikumisella. Siinä missä virkaveljet: Hetfield ja Araya rähisivät, Belladonna luotti falsettiinsa. Kaiken kaikkiaan Anthraxin tuon aikaiseen soundipolitiikkaan ei oikein muu olisi sopinutkaan. Ehkä.
Hommassa vilahteli myös muista genren edustajista poiketen, pilke silmäkulmassa. Myös riffien rankkuudessa bändi hävisi ainakin Metallicalle ja Slayerille, mutta kaikkien tuntemia, ja omalaatuisilla soundeilla varustettuja Anthrax -riffejä imitoidaan vieläkin. Oikeastaan bändi erottui hyvällä tavalla joukosta, ja nopeahan bändi varsinkin tällä levyllä oli.
Levy sisältää ikumuistoisia viisuja, joka vie aina pienelle tripille nuoruuteen. Among the Living, Caught In a Mosh, I am the Law, jonka riffi on varmasti kaikille metallipäille tuttu. Pientä yhteiskuntakritiikkiä sisältävä Indians on kuitenkin ehkä näistä se tunnetuin, ja minulle SE biisi, jonka taisin bändiltä ensimmäisen kerran kuulla. Efilnikufesin (N.F.L.) ja Skeleton In a Closet, joka pitää sisällään varsin tarttuvan kertosäkeen, ovat myös hienoja ralleja.
Anthraxin suosio kuitenkin romahti tätä seuranneen, toki mainion State Of Euphorian jälkeen. Tietty aikuistuminen näkyi, ja kaikki se nuoruuden palo hurtteine huumoreineen ja levyissä olleine karikatyyreineen oli jo poissa Persistance of Time:lla, eikä bändi päässyt lukuisten vokalisti vaihdoksineen enää koskaan vastavaan lentoon. Viimeksi muuten hoilaajaa vaihdettiin viime kesänä. Vain muutamaa päivää ennen Oulun Qstockin keikkaa.
Varsinkin huoraaminen Rap-artisti Public Enemyn kanssa sai Anthraxin fanien niskavillat pystöön, mutta toki sitä teki myös Slayer ja eteenkin Kerry King. Siinäpä teille vatipäät mietittävää, missä videossa King käy kitaroineen pyörähtämässä? Vastaukset vieraskirjaan.
Mielipide juttujahan nämä ovat, mutta kyllä tämä kuuluu ehdottomasti sinne Puppetsin, Legacyn ja Reign in Bloodin rinnalle. Toki sinne menee muitakin, mutta niistä, ja ainakin Testamentin Legacystä myöhemmin.
Levy on muuten omistettu edesmenneelle Metallica basisti Cliff Burtonille.
Efilnikufesin (Nisefukinlife)!!
torstaina, marraskuuta 19, 2009
Heil Varg, Heil Burzum
Uusi Burzum levy siis tulee sittenkin. Suurella mielenkiinnolla jäämme odottamaan mitä tämä tuotos pitää sisällään. Ambient häröilyä, vai sitä itseään.
keskiviikkona, marraskuuta 18, 2009
Mediapeliä
En voi olla palaamatta vielä tähän H1N1 hysteriaan, mikä tuntuu leviävän nyt täysin käsiin. Kuten aikaisemmin tarinoin kuinka valitettavaa on, että siihen joku kuolee, niin todellisuudessa joka vuosi kuolee ihmisiä normaaliin influenssaan, ellei jopa suurempikin määrä. Ja aivan kuten tässä sikainfluenssassa, nämä kuolintapaukset ovat jo olleet ns. toisen taudin kourissa, ja näin olisivat kuolleet jokatapuksessa jopa sääsken pistoon. Ehkä vähän yliampuva vertauskuva, mutta juuri sellainen, joka tätä ihmisen typeyyttä kuvastaa tämä taudin kohdalla.
Tämän hysterian pääsyyllinen on media. Tuo kaikkivoipa totuuden torvi, joka saa totuuden kuullostamaan epätodelliselta, sillä järjettömällä paisuttelulla, joka ennenkaikkea ruokkii tätä hysteriaa. Lehtien kirkuvat otsikot mässäilevät näillä harvoilla kuolitapauksilla, ja nyt kun niitä ei enää viime päivinä ole kohdalla sattunut, niin nyt ihmisten päähän iskostetaan uhkakuvia roketteen loppumisesta ja varsinkin sen "hirrrrrveistä" jälkioireista.
Tämä paisuttelu juuri saa ihmiset sairaanloisen sekaviksi päivänselvästä asiasta. Eli oireet kun ovat pääpiirteittäin erit, mitä normaali influensassa. Ja kun tauti on jo polveutunut, on mahdollista, että tauti saattaa olla normaali kuume yms. siihen perinteiseen flunssaan sopivat taudinkuvat. Kaikkihan riippuu täysin ihmisestä, ja sen vastustuskyvystä.
Yritäppä nyt sitten järkeillä kaikille, että mikä on sitten mikäkin, mutta älkää nyt perkele huudelko, että sillä on nyt se kauhea tauti nimeltä sikainfluenssa, kun sillä vuotaa nenä, ja lämpöakin tuntui vähän yli normaalin olevan. Eli hakeutukaa sinne hoitoon, jos sitä kuumetta tosiaan on, ja hengeä ahdistaa. Raju oksentelu kai kuuluu kanssa kuvaan, jos se ei sitten ole itseaiheutettua lääkkeeksi nautitusta kuumasta rommista. Ja mitä siihen rokotteeseen tulee, nin sitä päivystystä ei kannata tukkia sem takia, jos se pistoskohta kipeytyy. Niin se yleensä tekee, eikä suinkaan halvaannuta. Korostan siis edelleen. NYT SE SAATANAN JÄRKI PÄÄHÄN!!!
Se täytyy myöntää, että tämän rokotteen kanssa on monissa kunnissa mennyt homma ns. perseelleen, mistä lehdistö nyt viime päivinä on alati kirjoitellut, mutta mielestäni se tällä alueella hoidettiin, ainakin lapsille, yksinkertaisen fiksusti. Tähän tarvittiin vain vakituisesti järjestetty kirjainjono, jota kutsutaan myös nimellä aakkoset. Tämän järjestelmän mukaan kun laitetaan sukunimet listalle eri kellonajoille, niin homma tapahtuu. Tätä ei ilmeisesti jokapaikassa olla otettu huomioon. Eli siis sitä, että numerot ja kirjaimet ovat erillaisia. Ainakin armaassa kotimaassamme Suomessa. Venäjällähän näin ei välttämättä ole.
Ihmisiä siis viedään, kuin sikaa narussa, ja narun nokassa seisoo ylpeänä media. Toki tässä asiassa on se puoli, että jostain se toimittajienkin on se leipä kotiin revittävä. Vaikka sitten tällaisella typerällä uutisoinnilla.
PS. Molemmille mukuloille on annettu rokote, ja molemmat vielä kävelevät, ja varsin eläväisiä ovat noin muutoinkin. On se vain kummalista.
Tämän hysterian pääsyyllinen on media. Tuo kaikkivoipa totuuden torvi, joka saa totuuden kuullostamaan epätodelliselta, sillä järjettömällä paisuttelulla, joka ennenkaikkea ruokkii tätä hysteriaa. Lehtien kirkuvat otsikot mässäilevät näillä harvoilla kuolitapauksilla, ja nyt kun niitä ei enää viime päivinä ole kohdalla sattunut, niin nyt ihmisten päähän iskostetaan uhkakuvia roketteen loppumisesta ja varsinkin sen "hirrrrrveistä" jälkioireista.
Tämä paisuttelu juuri saa ihmiset sairaanloisen sekaviksi päivänselvästä asiasta. Eli oireet kun ovat pääpiirteittäin erit, mitä normaali influensassa. Ja kun tauti on jo polveutunut, on mahdollista, että tauti saattaa olla normaali kuume yms. siihen perinteiseen flunssaan sopivat taudinkuvat. Kaikkihan riippuu täysin ihmisestä, ja sen vastustuskyvystä.
Yritäppä nyt sitten järkeillä kaikille, että mikä on sitten mikäkin, mutta älkää nyt perkele huudelko, että sillä on nyt se kauhea tauti nimeltä sikainfluenssa, kun sillä vuotaa nenä, ja lämpöakin tuntui vähän yli normaalin olevan. Eli hakeutukaa sinne hoitoon, jos sitä kuumetta tosiaan on, ja hengeä ahdistaa. Raju oksentelu kai kuuluu kanssa kuvaan, jos se ei sitten ole itseaiheutettua lääkkeeksi nautitusta kuumasta rommista. Ja mitä siihen rokotteeseen tulee, nin sitä päivystystä ei kannata tukkia sem takia, jos se pistoskohta kipeytyy. Niin se yleensä tekee, eikä suinkaan halvaannuta. Korostan siis edelleen. NYT SE SAATANAN JÄRKI PÄÄHÄN!!!
Se täytyy myöntää, että tämän rokotteen kanssa on monissa kunnissa mennyt homma ns. perseelleen, mistä lehdistö nyt viime päivinä on alati kirjoitellut, mutta mielestäni se tällä alueella hoidettiin, ainakin lapsille, yksinkertaisen fiksusti. Tähän tarvittiin vain vakituisesti järjestetty kirjainjono, jota kutsutaan myös nimellä aakkoset. Tämän järjestelmän mukaan kun laitetaan sukunimet listalle eri kellonajoille, niin homma tapahtuu. Tätä ei ilmeisesti jokapaikassa olla otettu huomioon. Eli siis sitä, että numerot ja kirjaimet ovat erillaisia. Ainakin armaassa kotimaassamme Suomessa. Venäjällähän näin ei välttämättä ole.
Ihmisiä siis viedään, kuin sikaa narussa, ja narun nokassa seisoo ylpeänä media. Toki tässä asiassa on se puoli, että jostain se toimittajienkin on se leipä kotiin revittävä. Vaikka sitten tällaisella typerällä uutisoinnilla.
PS. Molemmille mukuloille on annettu rokote, ja molemmat vielä kävelevät, ja varsin eläväisiä ovat noin muutoinkin. On se vain kummalista.
perjantaina, marraskuuta 13, 2009
Videot viikonlopuksi
Jo lähes traditoksi paisunut videot viikonlopuksi jälleen kerran. Paskaa maan ja helvetin välistä, ja useinhan se menee tuohon jälkimmäisenä mainittuun.
Ensimmäisenä Dark Funeral from länsinaapuri. Dark Funeral ei oikein ole koskaan purrut, eikä potkinut minua munille. Tasapaksua nopeaa sahausta. Tosin näissä uusimmissa on jo muutakin, kuin sitä monotonista sahausta. Tietyissä olosuhteissa jopa pidän niistä suvanteisista Dark Funeral biiseistä, kuten tämä. Tämä on muuten tulevalta levyltä, ettäs tiedätte. Kivoja melodia -kulkuja.
Sitten punkkia! Wolfbrigade...vai onko tämä edes punkkia, mutta jos olisi, ja jos soittaisin punkkia niin se voisi olla tällaista, sillä seurauksella vain jos tämä sitä olisi. Mukavan angstista.
Ensiferum ollaankin jo täällä käyty läpi, mutta uutta videota kun on, niin pannaan niitä sitten saatana esille. Ei tämä edelleenkään vedä vertoja niille ensimmäisen kokopitkän ralleille, vaikka mukavan iloista kaljoittelu musaa onkin.
Ensimmäisenä Dark Funeral from länsinaapuri. Dark Funeral ei oikein ole koskaan purrut, eikä potkinut minua munille. Tasapaksua nopeaa sahausta. Tosin näissä uusimmissa on jo muutakin, kuin sitä monotonista sahausta. Tietyissä olosuhteissa jopa pidän niistä suvanteisista Dark Funeral biiseistä, kuten tämä. Tämä on muuten tulevalta levyltä, ettäs tiedätte. Kivoja melodia -kulkuja.
Sitten punkkia! Wolfbrigade...vai onko tämä edes punkkia, mutta jos olisi, ja jos soittaisin punkkia niin se voisi olla tällaista, sillä seurauksella vain jos tämä sitä olisi. Mukavan angstista.
Ensiferum ollaankin jo täällä käyty läpi, mutta uutta videota kun on, niin pannaan niitä sitten saatana esille. Ei tämä edelleenkään vedä vertoja niille ensimmäisen kokopitkän ralleille, vaikka mukavan iloista kaljoittelu musaa onkin.
keskiviikkona, marraskuuta 11, 2009
Top 100 levyt Nro 82: Metallica - Kill 'Em All
Tämä levy on varmasti ruodittu jo jokapaikassa tuhanteen kertaan puhki, joten en tälle palstatilaa paljoa anna. 1983 julkaistu Metallica debyytti on kaikessa karuudessaan varmasti yksi niistä albumeista, jotka Venomin Welcome to Hell:in ja Slayerin Reign in Bloodin on eniten vaikuttanut tämän päivän, jo varsin populaariseen metalli musiikkiin.
Levy on täynnä klassikoita. Jo ensimmäinen Hit The Lights esittelee tuolloin jotain ihan uutta. Trash/Speed metallia. Four Horseman, Motorbreath ja tylsähkö Jump in a Fire jatkavat samaa rataa, eli tähän päivään verrattuna varsin paskaista metallia, mutta hyvää sellaista. Cliff Burtonin bassosooloilu karmivalla säröllä jatkaa tästä, mikä yhdistyy Whiplashiin. Levyn nopeimpaa biisiin, joka kuuluu keikkasettiin vielä 26 vuotta myöhemminkin. Eikä pidä unohtaa Seek&Destroyta, eikä No Remorsea. Klassikoita nämäkin kaikessa yksinkertaisuudessaan, mitä tämän päivän metalli musiikissa jää yllättävän usein kaipaamaan.
Levy on myös Metallicaa aidoimmillaan. Jopa klassikoiden klassikossa, eli Master of Puppetsissa alkaa se tietty kaupallisuuden ja tuotetun maku olla, vaikka niin loistava levy onkin. Tässä sitä ei ole. Päinnvastoin. Kyllä tämän rinnalla kalpenee edelleen moni tämän päivän Trash -akti, joka väenvängällä yrittää kuullostaa TrueTrashiltä.
Kyllä tätä kelpaa edelleen kuunnella. Kaikin puolin loistava, jos lasketaan, että tämä oli todellakin debyytti. Ride The Lightning olikin jo toista maata, mutta ei minun Metallica topissa pääse tämän yli. Puppets tottakai on se selvä nro: Uno!
Levy on täynnä klassikoita. Jo ensimmäinen Hit The Lights esittelee tuolloin jotain ihan uutta. Trash/Speed metallia. Four Horseman, Motorbreath ja tylsähkö Jump in a Fire jatkavat samaa rataa, eli tähän päivään verrattuna varsin paskaista metallia, mutta hyvää sellaista. Cliff Burtonin bassosooloilu karmivalla säröllä jatkaa tästä, mikä yhdistyy Whiplashiin. Levyn nopeimpaa biisiin, joka kuuluu keikkasettiin vielä 26 vuotta myöhemminkin. Eikä pidä unohtaa Seek&Destroyta, eikä No Remorsea. Klassikoita nämäkin kaikessa yksinkertaisuudessaan, mitä tämän päivän metalli musiikissa jää yllättävän usein kaipaamaan.
Levy on myös Metallicaa aidoimmillaan. Jopa klassikoiden klassikossa, eli Master of Puppetsissa alkaa se tietty kaupallisuuden ja tuotetun maku olla, vaikka niin loistava levy onkin. Tässä sitä ei ole. Päinnvastoin. Kyllä tämän rinnalla kalpenee edelleen moni tämän päivän Trash -akti, joka väenvängällä yrittää kuullostaa TrueTrashiltä.
Kyllä tätä kelpaa edelleen kuunnella. Kaikin puolin loistava, jos lasketaan, että tämä oli todellakin debyytti. Ride The Lightning olikin jo toista maata, mutta ei minun Metallica topissa pääse tämän yli. Puppets tottakai on se selvä nro: Uno!
perjantaina, marraskuuta 06, 2009
Diagnoosi: Luulotauti!
Nyt kun tämä riivaus ja pahin kulkutauti sitten mustan surman, eli sikainfluenssa kaataa solkenaan porukkaa hautaan, on tämä saatanan soppa valmis.
Länsi-pohjan keskusairaala on suurinpiirtein hätätilassa ja terveyskeskukseen ei luonnollisestikkaan pääse sisään saman vuorokauden aikana. Mikä nyt sitten neuvoksi, kun lapsella on silmätulehdus? Jonottamaan, vai mille vittu tässä nyt pitäisi alkaa. Jopa ykstyinen lääkäri oli tukossa. Ovat rikkaimmat luulotautiset vallanneet sen.
Yleensähän nämä silmätulehdukset pystyy hoitamaan sairaanhoitajat, tai katsomaan mutta kun ovat kuulemma kaikki kiinni näissä influenssa, ja Sikainfluenssa. Vai pitäisikö sanoa wannabe sikainfluenssa? On nimittäin kaikki, joilla vähän nenä vuotaa, jonottomassa piikkiä yms. Perkele mikä hysteria! On toki valitettavaa, että se yksi pieni elämä loppui tämän taudin, tai oikeastaan sen jälkitaudin takia, mutta nyt hei oikeasti järkeä sinne tukan alle. Jos se varaventtiili lievästi vuotaa ja vähän yskittää, ei varmaankaan tarvitse välittömästi singahtaa lääkärin pakeille.
Minun täytyy siis nyt painella illaksi ja todennäköisesti yöksi kahden nappulan kanssa noihin tautipesiin ihan vain sen takia, että kukaan sairaanhoitajista ei viitsi vaivautua 1min. todetakseen sen olevan silmätulehdus, ja näin pyytämään lääkäriä kirjoittamaan reseptiä. Nice! Hyvin pyörii rattaat. Mitenkän tämän maan terveydenhuolto makaa, jos tänne kantautuisi joku ihan OIKEA paha kulkutauti?
Länsi-pohjan keskusairaala on suurinpiirtein hätätilassa ja terveyskeskukseen ei luonnollisestikkaan pääse sisään saman vuorokauden aikana. Mikä nyt sitten neuvoksi, kun lapsella on silmätulehdus? Jonottamaan, vai mille vittu tässä nyt pitäisi alkaa. Jopa ykstyinen lääkäri oli tukossa. Ovat rikkaimmat luulotautiset vallanneet sen.
Yleensähän nämä silmätulehdukset pystyy hoitamaan sairaanhoitajat, tai katsomaan mutta kun ovat kuulemma kaikki kiinni näissä influenssa, ja Sikainfluenssa. Vai pitäisikö sanoa wannabe sikainfluenssa? On nimittäin kaikki, joilla vähän nenä vuotaa, jonottomassa piikkiä yms. Perkele mikä hysteria! On toki valitettavaa, että se yksi pieni elämä loppui tämän taudin, tai oikeastaan sen jälkitaudin takia, mutta nyt hei oikeasti järkeä sinne tukan alle. Jos se varaventtiili lievästi vuotaa ja vähän yskittää, ei varmaankaan tarvitse välittömästi singahtaa lääkärin pakeille.
Minun täytyy siis nyt painella illaksi ja todennäköisesti yöksi kahden nappulan kanssa noihin tautipesiin ihan vain sen takia, että kukaan sairaanhoitajista ei viitsi vaivautua 1min. todetakseen sen olevan silmätulehdus, ja näin pyytämään lääkäriä kirjoittamaan reseptiä. Nice! Hyvin pyörii rattaat. Mitenkän tämän maan terveydenhuolto makaa, jos tänne kantautuisi joku ihan OIKEA paha kulkutauti?
keskiviikkona, marraskuuta 04, 2009
Joku Loiri
Uuno Turhapurolle ei mene hyvin. Ensin meni paras kaveri, eli Härski Hartikainen. Sitten appiukko, ja heti perään vaimo. Pari päivää sitten viikatemies nappasi myös anopin. Kovin kaukana ei ole sekään kaunis päivä, että menee Johtaja U.Turhapuro itsekkin.
Todellisuudessa Turhapuron roolia näyttelevällä moniosaaja Vesa-Matti Loirilla menee varmasti kovempaa kuin ehkä koskaan. Ainakin, jos se mitataan rahallisesti.
Puhutaan nimittäin, että Loiri kuittaisi rahallisesti n. 150-200 000€ meneillään olevasta kiertueesta, ja äkkiä laskettuna arviona kaikkien soittajien ja verojen jälkeen lapaan jäisi taitelijalle itselleen ainakin 100 000. Muikea summa, siitä hyvästä, että tulkitsee jo kerran tehtyjä suomirock "klassikoita".
Minun mielestäni näissä tulkinnoissa on menty jo liian pitkälle. JO kolme levyllistä samaa ähinää ja vaimeaa ärinää. Olisi varmaan vähempikin riittänyt, vai huomattiinko ensimmäisen levyn jälkeen, että vittu tämähän menee jopa kaupaksi. Siinähän ei mitään pahaa ole sinänsä, että levyt myy, päinvastoin, mutta kun ne jotkut kieltämättä ihan loistavatkin versiot olisivat mahtuneet yhdelle albumille, koska valtaosa näistä kappaleista muistuttaa ikävästi toinen toistaan.
Niin tai näin. Veikkaampa, että tämä jäänee jopa viimeiseksi kiertueeksi jonka Loiri koskaan tekee. Miestä kun katsoo, on aika vaikea nähdä häntä enää kaatuilemassa elokuvissa. Jotain vakavampaa roolia kai voi olla odotettavissa, joka sekin kyllä mieheltä onnistuu vallan mainiosti.
Kai tällä Ivalo–Inari–Kasari -kiertueella kerätään eläkekassa nyt täyteen, koska niillä ikuisilla Eino Leino tulkinnoilla se tuskin olisi onnistunut, koska ei se tähänkään päivään mennessä onnistunut. Mutta jos ei tajua lopettaa ajoissa, on vaarana tulla ihmisille ähky. Sen verran mediassa Loiri on nyt viime kuukausina ollut.
Hieno taiteilija jokatapauksessa, mutta muistaisi nyt, että siinä viimeisessä palttoossa kun ei ole taskuja, niin kannatteneeko ajaa keskinkertaisille tulkinnoilla itseään ihan loppuun. Nyt kannattaisi panna huilu pussiin, ja painua Inariin ihmettelemään maailman menoa. Niin minä tekisin.
Todellisuudessa Turhapuron roolia näyttelevällä moniosaaja Vesa-Matti Loirilla menee varmasti kovempaa kuin ehkä koskaan. Ainakin, jos se mitataan rahallisesti.
Puhutaan nimittäin, että Loiri kuittaisi rahallisesti n. 150-200 000€ meneillään olevasta kiertueesta, ja äkkiä laskettuna arviona kaikkien soittajien ja verojen jälkeen lapaan jäisi taitelijalle itselleen ainakin 100 000. Muikea summa, siitä hyvästä, että tulkitsee jo kerran tehtyjä suomirock "klassikoita".
Minun mielestäni näissä tulkinnoissa on menty jo liian pitkälle. JO kolme levyllistä samaa ähinää ja vaimeaa ärinää. Olisi varmaan vähempikin riittänyt, vai huomattiinko ensimmäisen levyn jälkeen, että vittu tämähän menee jopa kaupaksi. Siinähän ei mitään pahaa ole sinänsä, että levyt myy, päinvastoin, mutta kun ne jotkut kieltämättä ihan loistavatkin versiot olisivat mahtuneet yhdelle albumille, koska valtaosa näistä kappaleista muistuttaa ikävästi toinen toistaan.
Niin tai näin. Veikkaampa, että tämä jäänee jopa viimeiseksi kiertueeksi jonka Loiri koskaan tekee. Miestä kun katsoo, on aika vaikea nähdä häntä enää kaatuilemassa elokuvissa. Jotain vakavampaa roolia kai voi olla odotettavissa, joka sekin kyllä mieheltä onnistuu vallan mainiosti.
Kai tällä Ivalo–Inari–Kasari -kiertueella kerätään eläkekassa nyt täyteen, koska niillä ikuisilla Eino Leino tulkinnoilla se tuskin olisi onnistunut, koska ei se tähänkään päivään mennessä onnistunut. Mutta jos ei tajua lopettaa ajoissa, on vaarana tulla ihmisille ähky. Sen verran mediassa Loiri on nyt viime kuukausina ollut.
Hieno taiteilija jokatapauksessa, mutta muistaisi nyt, että siinä viimeisessä palttoossa kun ei ole taskuja, niin kannatteneeko ajaa keskinkertaisille tulkinnoilla itseään ihan loppuun. Nyt kannattaisi panna huilu pussiin, ja painua Inariin ihmettelemään maailman menoa. Niin minä tekisin.
perjantaina, lokakuuta 30, 2009
Videot viikonlopuksi
Viikonlopun kunniaksi taas paskoja visuaalisia pläjäyksiä, vielä paskemmilta bändeiltä.
Ensimmäiseksi Widescreen Mode. Eipä ole tuttu, eikä varmasti tulekkaan, mutta jostain syystä tämä kappale osui, vaikka en tällaisesta hutusta paljoa perusta. Voi kai tämä tietenkin upota uudempien In Flames/Soilwork -osaston porukalle, tai niille Childen of Bodom iän juuri ja juuri ylittäneille Five Finger Death Punch "faneille". Siinä vasta tuhnu bändi!
Ylituottettua Döödsiä Ruotsista, mistäs muualtakaan. Tuossa Angelassa on nyt vain mulkkua enempi, mitä monella miehelle. Tämä takia paikka siis auringossa, eli viikonlopun klipeissä.
Tämä surkimus on taas Saksasta. Peruspuurtamista liiankin kanssa, mutta tässä biisissä on vain jotain hypnoottista.
Ensimmäiseksi Widescreen Mode. Eipä ole tuttu, eikä varmasti tulekkaan, mutta jostain syystä tämä kappale osui, vaikka en tällaisesta hutusta paljoa perusta. Voi kai tämä tietenkin upota uudempien In Flames/Soilwork -osaston porukalle, tai niille Childen of Bodom iän juuri ja juuri ylittäneille Five Finger Death Punch "faneille". Siinä vasta tuhnu bändi!
Ylituottettua Döödsiä Ruotsista, mistäs muualtakaan. Tuossa Angelassa on nyt vain mulkkua enempi, mitä monella miehelle. Tämä takia paikka siis auringossa, eli viikonlopun klipeissä.
Tämä surkimus on taas Saksasta. Peruspuurtamista liiankin kanssa, mutta tässä biisissä on vain jotain hypnoottista.
torstaina, lokakuuta 29, 2009
keskiviikkona, lokakuuta 28, 2009
Jumppa-ukko vie ja muut vikisee.
Rallin maailmanmestaruus meni siis jo kuudennen kerran peräkkäin Ranskanmaalle. Sebastian Loeb näytti jälleen suomalaisille ja muillekkin perävaloja, ja viimeistään Walesisissa homman juoni tuli harvinaisen selväksi, ettei herran kyydissä ei pysy kukaan, jos tämä entinen voimistelija niin haluaa. Ne kaksi lauantain erikoiskoetta olivat sen verran suvereenia näytöstä, että turha siinä oli Suomen Mikko Hirvosen hakea syytä autosta. Toki kyllähän Hirvonen sen loppupeleissä myönsi, että ratin ja penkin välissä ne suurimmat viat taisivat olla.
Epäilystä siitä, että oliko Loebin mestaruus ansaittu, ei liene poikkisanaa, mutta hyvä on kuitenkin spekuloida.
En tiedä, oliko Fordin tallipäällikkö Malcolm Wilsonilta kovinkaan fiksu veto antaa Jari-Matti Latvalan voittaa Sardiniassa, koska tarkkaan laskettuna tämä maksoi Hirvosen mestaruuden. Toisaalta Latvalan itseluottamuksen, ja ehkä jopa koko uran kannalta tämä oli tärkeää. Tuossa asiassa katseltiin siis mielestäni sekä huomista ja eilistä, olihan Latvala ryssinyt Puolassa melko lahjakkaasti ajettuaan viimeisellä erikoiskokeella, joka kaiken kukkuraksi oli ns.yleisö ek, ulos. Sinivalkoisin silmin siis tallimääräyksen kautta, olisi mestaruus tullut Suomeen, sen ainoaan ja oikeaan paikkaan maailmassa.
Näin siis mestaruuden olisi pokannut Hirvonen. Mutta Loebin eduksi laskettaneen, että vaikka Citröen talli teki myös virheen Australiassa ajattaessaan Loebiä, ja muitakin citikan miehiä luokittelemattomilla osilla, sai Hirvonen jo viiden pisteen kaulan. Espanjassa sitten Loebin tallikaverin Daniel Sordon menoa hillittiin sen verran, että Loeb sai körötellä ohi ja voittoon. Eli tallimääräyksen ruma pää nousi esille, mikä varsinkin moottoriurheilussa on kuitenkin oikea syöpä. Kaikesta huolimatta, Loeb voitti eniten kisoja, vaikka pari kertaa päräytti uloskin. Oikea mies siis voitti, oli niitä tallimääräyksiä puoleen jos toiseen.
Jokotai, oli Hirvonen ainoa virheettömän kauden tehnyt kuljettaja. Ei ainutta omaa virhettä, mutta se ei nyt vain enää yksinkertaisesti riitä. Jostain täytyy puristaa, eikä se ole enää paljosta kiinni. Onko ne sekunnit sitten kiinni autosta, miehestä vai riskin otosta, sitä tuskin tietää kukaan. Mutta ensi vuonna, kun viimeistä vuotta ajetaan ns. WRC kalustolla, olisi Hirvosen aika syöttää soraa Loebille, mutta kun ensi kaudella on peräti 4 kesää Loebin lempi pinnalla, eli asfaltilla, mestaruuden saavuttaminen on huomattavasti tiukemmassa mitä se oli tänä vuonna. Ainutta voittoa ei saa Ranskan miehelle soralla antaa, ja siellä on painettava törkeällä riskillä.
Ja muistettakoon edelleen ja kertaalleen jos toiseenkin se, että ilman Loebin pari ulosajoa ja nuottivirhettä + tallin sähläyksiä olisi mestaruus shampanjaa ruiskuteltu jo todennäköisesti Australiassa. Yksi on siis ylitse muiden, ja Hirvosesta on näemmä tuleva ikuinen kakkonen, ja kakkosia ei muista enää vuosikymmenten jälkeen kukaan, vaikka satunnaisia voittoja kisoista vyölle tuleekin.
Eli nyt Mikko kovaa harjoitusta pikipinnalla, ja pää pystöön. Aikasi tulee vielä, mutta en usko sen tapahtuvan vielä ensi vuonna.
Epäilystä siitä, että oliko Loebin mestaruus ansaittu, ei liene poikkisanaa, mutta hyvä on kuitenkin spekuloida.
En tiedä, oliko Fordin tallipäällikkö Malcolm Wilsonilta kovinkaan fiksu veto antaa Jari-Matti Latvalan voittaa Sardiniassa, koska tarkkaan laskettuna tämä maksoi Hirvosen mestaruuden. Toisaalta Latvalan itseluottamuksen, ja ehkä jopa koko uran kannalta tämä oli tärkeää. Tuossa asiassa katseltiin siis mielestäni sekä huomista ja eilistä, olihan Latvala ryssinyt Puolassa melko lahjakkaasti ajettuaan viimeisellä erikoiskokeella, joka kaiken kukkuraksi oli ns.yleisö ek, ulos. Sinivalkoisin silmin siis tallimääräyksen kautta, olisi mestaruus tullut Suomeen, sen ainoaan ja oikeaan paikkaan maailmassa.
Näin siis mestaruuden olisi pokannut Hirvonen. Mutta Loebin eduksi laskettaneen, että vaikka Citröen talli teki myös virheen Australiassa ajattaessaan Loebiä, ja muitakin citikan miehiä luokittelemattomilla osilla, sai Hirvonen jo viiden pisteen kaulan. Espanjassa sitten Loebin tallikaverin Daniel Sordon menoa hillittiin sen verran, että Loeb sai körötellä ohi ja voittoon. Eli tallimääräyksen ruma pää nousi esille, mikä varsinkin moottoriurheilussa on kuitenkin oikea syöpä. Kaikesta huolimatta, Loeb voitti eniten kisoja, vaikka pari kertaa päräytti uloskin. Oikea mies siis voitti, oli niitä tallimääräyksiä puoleen jos toiseen.
Jokotai, oli Hirvonen ainoa virheettömän kauden tehnyt kuljettaja. Ei ainutta omaa virhettä, mutta se ei nyt vain enää yksinkertaisesti riitä. Jostain täytyy puristaa, eikä se ole enää paljosta kiinni. Onko ne sekunnit sitten kiinni autosta, miehestä vai riskin otosta, sitä tuskin tietää kukaan. Mutta ensi vuonna, kun viimeistä vuotta ajetaan ns. WRC kalustolla, olisi Hirvosen aika syöttää soraa Loebille, mutta kun ensi kaudella on peräti 4 kesää Loebin lempi pinnalla, eli asfaltilla, mestaruuden saavuttaminen on huomattavasti tiukemmassa mitä se oli tänä vuonna. Ainutta voittoa ei saa Ranskan miehelle soralla antaa, ja siellä on painettava törkeällä riskillä.
Ja muistettakoon edelleen ja kertaalleen jos toiseenkin se, että ilman Loebin pari ulosajoa ja nuottivirhettä + tallin sähläyksiä olisi mestaruus shampanjaa ruiskuteltu jo todennäköisesti Australiassa. Yksi on siis ylitse muiden, ja Hirvosesta on näemmä tuleva ikuinen kakkonen, ja kakkosia ei muista enää vuosikymmenten jälkeen kukaan, vaikka satunnaisia voittoja kisoista vyölle tuleekin.
Eli nyt Mikko kovaa harjoitusta pikipinnalla, ja pää pystöön. Aikasi tulee vielä, mutta en usko sen tapahtuvan vielä ensi vuonna.
maanantaina, lokakuuta 26, 2009
Kepulit
Rakasta pääministeriämme Matti Vanhasta on kai nyt ruodittu täälläkin ihan tarpeeksi, mutta sen verran täytyy vielä kaivella viime viikkoisia uutisia. Mutta lyhyesti. Eli jostain olin lukevinani, että 41% suomalaisista on tyytymättömiä pilluntuskaiseen pääministeriimme.
Siis mitä vittua? Vain 41%!!! Lyhyen laskukaavan mukaan siis 59% on tyytyväisiä? Vai onko tämä suurempi prosenttiosuus alle kouluikäisiä lapsia ja maahanmuuttajia, ketkä eivät osaa lukea lehtiä, tai lukea ylipäätäänsäkään?
Toki nämä politiikan ulkopuoliset asiat eivät saisi vaikuttaa äänestäjiin, mutta ei ne kyllä voi olla vaikuttamattakaan. Eiköhän nämä herran sekoilut "siviilissä" kerro jo jotain miehen pätevyydestä. Sitä paitsi en muista kyllä miehen saavuttaneen mitään mainittavan arvoista kansamme eduksikaan. Joten miettikään ketä tai mitä puoluetta ensi vaaleissa äänestätte.
Jääköön tämä siis viimeiseksi Vanhasta koskevaksi äpinäksi ja laitetaan homma arkkuun, pariin metriin ja multaa päälle. Arkku tehdään luonnollisesti tuppeensahatusta koivusta.
Siis mitä vittua? Vain 41%!!! Lyhyen laskukaavan mukaan siis 59% on tyytyväisiä? Vai onko tämä suurempi prosenttiosuus alle kouluikäisiä lapsia ja maahanmuuttajia, ketkä eivät osaa lukea lehtiä, tai lukea ylipäätäänsäkään?
Toki nämä politiikan ulkopuoliset asiat eivät saisi vaikuttaa äänestäjiin, mutta ei ne kyllä voi olla vaikuttamattakaan. Eiköhän nämä herran sekoilut "siviilissä" kerro jo jotain miehen pätevyydestä. Sitä paitsi en muista kyllä miehen saavuttaneen mitään mainittavan arvoista kansamme eduksikaan. Joten miettikään ketä tai mitä puoluetta ensi vaaleissa äänestätte.
Jääköön tämä siis viimeiseksi Vanhasta koskevaksi äpinäksi ja laitetaan homma arkkuun, pariin metriin ja multaa päälle. Arkku tehdään luonnollisesti tuppeensahatusta koivusta.
keskiviikkona, lokakuuta 21, 2009
Vitutusta, hikeä ja sitä itseään!
Näin kun ilma lämpötila alkaa painumaan miinus merkkiseen suuntaan, on luonnollista, että orvaskeden päälle pitää alkaa kerätä paksumpia vaatekertoja. Ei tämä itselle mitään hankaluuksia tuota, mutta nuo "rakkauden" hedelmät, eli lapset, tuottavatkin mieleen sitä ihanaa v- sanalla alkavaa olotilaa.
Varsinkin aamuisin se vaatteiden ylle saattaminen itsenäisesti on jostain syystä ylitsepääsemättömän vaikeaa, vaikka se aika pitkälle on jo hallinassa. Tietenkään tuon nuorimman ei luonnollisesti tätä tarvitse vielä hallita, vaikka se jo kovasti kiinnostaa. Vielä.
Vieraskoreutta tai ei, niin tämä kääntyy päälaelleen päiväkodissa, jossa pukemisen reippautta jopa kehutaan. Mikä perkele siinä on, että tämä ei onnistu kotona. Ei kotoa lähdettäessä, eikä myöskään kotiin palatessa, jolloin on siis kysymys niinkin helposta toimesta, kuin riisuminen. Jostain syystä "avuttomuus" iskee myös lapsia päiväkodista haettaessa. Joku lapsipsykologi vastatkoon siis viisaampana huutooni!
Tästä pääsemmekin sellaisella aasinsillalla päivähoitoa koskeviin vitutuksiin, että se aasi todennäköisesti hukkuisi sitä siltaa ylittäessään.
On se perkele kummaa hommaa, että ns. alan ammattilaiset eivät osaa niin yksinkertaista pienen lapsen hoitoon liittyvää rituaalia, kuin vaipanvaihto. No onhan se varsin epämiellyttävää touhua, että ainakin minulla tulee vasta syöty ruoka nieltyä kahteen kertaan. Ei kuitenkaan luulisi tämän mukavuuden tuottavan ammattilaisille kovinkaan suurta tuskaa. Laiskuutta, tai sitten tämä on jotain jyrkkä EI, avopuoliskon harrastamalle viherpiiperrys kestovaippa hörhöilylle.
Jokatapauksessa lähes poikkeuksetta hakiessani mukuloita päivähoidosta, on nuorimmaisella lähetys vaipassa. Sanotaanko, että n. kuudessa tapauksessa kymmenestä. Tämä tapahtuu siis lähes aina, oli kello sitten 14 tai 15.
Minun "kirjanpitoni" mukaan tämä lähetys tulee suolesta lähes poikkeuksetta heti päiväunilta herättäessä, eli noin kahden aikaan.
Väitteet siitä, että se on sen ilmeisesti vasta vääntänyt ei pidä paikkaansa, mitä nämä lapsenhoidon ammattilaiset väittävät naama peruslukemilla. Suoraan sanottuna se lapsen perse muistuttaessaan paviaanin vastaavaa kertoo aika paljon siitä ajasta kauanko tämä ihmisen pakollinen tarve on siellä aikaansa viettänyt ja muhinut. Ei siinä mitään, mutta tässä vaiheessa tulee taas ongelmaksi tämä pukeminen. Sen lisäksi, että vitutuksen ja hien määrän voi määrittää rahassa, sappea kiehuttaa henkilökunnan välinpitämättömyys. Eli se hoito loppuu tasantarkkaa pilkulleen siihen sekunttiin, kun jompi kumpi vanhemmista päiväkodin oven aukaisee. Vaihda siinä sitten vaippaa ja yritä saada toinen pukemaan itsekseen vaatteensa päälle. Tämän jälkeen kaikkia vituttaa ja hiki virtaa.
On tämä talvi vain leppoisaa aikaa joka osa-alueella. Sen ja syysloman alkamisen kunniaksi taidan riipaista muutaman oluen tänään.
Varsinkin aamuisin se vaatteiden ylle saattaminen itsenäisesti on jostain syystä ylitsepääsemättömän vaikeaa, vaikka se aika pitkälle on jo hallinassa. Tietenkään tuon nuorimman ei luonnollisesti tätä tarvitse vielä hallita, vaikka se jo kovasti kiinnostaa. Vielä.
Vieraskoreutta tai ei, niin tämä kääntyy päälaelleen päiväkodissa, jossa pukemisen reippautta jopa kehutaan. Mikä perkele siinä on, että tämä ei onnistu kotona. Ei kotoa lähdettäessä, eikä myöskään kotiin palatessa, jolloin on siis kysymys niinkin helposta toimesta, kuin riisuminen. Jostain syystä "avuttomuus" iskee myös lapsia päiväkodista haettaessa. Joku lapsipsykologi vastatkoon siis viisaampana huutooni!
Tästä pääsemmekin sellaisella aasinsillalla päivähoitoa koskeviin vitutuksiin, että se aasi todennäköisesti hukkuisi sitä siltaa ylittäessään.
On se perkele kummaa hommaa, että ns. alan ammattilaiset eivät osaa niin yksinkertaista pienen lapsen hoitoon liittyvää rituaalia, kuin vaipanvaihto. No onhan se varsin epämiellyttävää touhua, että ainakin minulla tulee vasta syöty ruoka nieltyä kahteen kertaan. Ei kuitenkaan luulisi tämän mukavuuden tuottavan ammattilaisille kovinkaan suurta tuskaa. Laiskuutta, tai sitten tämä on jotain jyrkkä EI, avopuoliskon harrastamalle viherpiiperrys kestovaippa hörhöilylle.
Jokatapauksessa lähes poikkeuksetta hakiessani mukuloita päivähoidosta, on nuorimmaisella lähetys vaipassa. Sanotaanko, että n. kuudessa tapauksessa kymmenestä. Tämä tapahtuu siis lähes aina, oli kello sitten 14 tai 15.
Minun "kirjanpitoni" mukaan tämä lähetys tulee suolesta lähes poikkeuksetta heti päiväunilta herättäessä, eli noin kahden aikaan.
Väitteet siitä, että se on sen ilmeisesti vasta vääntänyt ei pidä paikkaansa, mitä nämä lapsenhoidon ammattilaiset väittävät naama peruslukemilla. Suoraan sanottuna se lapsen perse muistuttaessaan paviaanin vastaavaa kertoo aika paljon siitä ajasta kauanko tämä ihmisen pakollinen tarve on siellä aikaansa viettänyt ja muhinut. Ei siinä mitään, mutta tässä vaiheessa tulee taas ongelmaksi tämä pukeminen. Sen lisäksi, että vitutuksen ja hien määrän voi määrittää rahassa, sappea kiehuttaa henkilökunnan välinpitämättömyys. Eli se hoito loppuu tasantarkkaa pilkulleen siihen sekunttiin, kun jompi kumpi vanhemmista päiväkodin oven aukaisee. Vaihda siinä sitten vaippaa ja yritä saada toinen pukemaan itsekseen vaatteensa päälle. Tämän jälkeen kaikkia vituttaa ja hiki virtaa.
On tämä talvi vain leppoisaa aikaa joka osa-alueella. Sen ja syysloman alkamisen kunniaksi taidan riipaista muutaman oluen tänään.
perjantaina, lokakuuta 16, 2009
keskiviikkona, lokakuuta 14, 2009
Top 100 levyt Nro 83: Gehenna - Malice (Our Third Spell)
Gehenna oli yksi nuoruuden kovista jutuista, vaikka ei sitä nyt enää mikään poikanen ollut tämänkään tuotoksen ilmestymisen aikana, eli elettiin vuotta 1996. Siis onpa tästäkin julkaisusta pompsahtanut jo yli kymmenen vuotta.
Tämä järjestyksessään kolmas pitkäsoitto ilmestyi siis vuonna 1996, ja näin jäi 90-luvun puolivälin jälkeisten klassikoiden mm.Satyriconin: Nemesis Divinan ja Dimmu Borgirin Enthronen jalkoihin, vaikka minun mielestäni yltää tasoltaan vähintään samoihin, vaikka ei kummampaa mainetta ja tuskin sitä mammonaakaan tällä saavuttanut. Sääli, sillä tämä on yllättävän kova lätty. Toisaalta Gehenna oli tuolloin pienehkössä underground asemassa, ja on kai sitä vieläkin, vaikka tyyli on muuttunut hieman nekrompaan death sävytteisen metallin suuntaan. Tällä nyt puntarissa olevassa levyssä on siis tuon ajan tyylille uskollisena varsin puhtoiset soundit, sitä syntetisaattoria unohtamatta. Vakaasti uskon, että jos ei esim. Dimmu olisi tehnyt loisteliasta, ja mielestäni Stormblåstin ohella parastaan eli Enthrone Darkness Triumphantiaan, olisi tämä saavuttanut ehkä sille oikeuttavamman aseman.
Tuon ajan tyyliinhän kuului tietynlaisten folk- melodioiden käyttö, mitä ainakin Satyricon paljolti viljeli, teki Gehenna sitä jo oikeastaan ensimmäisellä demollaan 1993. Mutta jolle tuo sana folk särähtää korvaan, niin ei kannata sitä säikähtää. En tarkoita niilla mitään yliampuvaa ylipirteää humppaa, vaan sitä melankolisempaa, mutta siltikin tarttuvaa puolta. Ei kuitenkaan mitään liian konstikasta kuuloelimille. Ja tätäkään, sanoisin jopa herkkua ei ole tarjolla, kuin muutamassa biisissä.
Bändin eduksi ehdottomasti pitää todeta tietynlainen omaleimaisuus, vaikka tämä ihan perinteiseltä kuivakalta norselta kuullostaakin. Tämän levyn jälkeenhän siis ote vaihtui hieman suoraviivaisemmaksi, ja kuten jo mainitsinkin, hieman säröisemmäksi ja brutaalimmaksi.
Jos ei puhuta kokonaisuudesta, niin mainitsemisen arvoisia biisejä ovat ainakin nerokas Made To Suffer, Bleeding The Blue Flame ja Manifestation. Muita ihan yksittäisiä pläjyksiä on hankala hakea, koska tämä on yksinkertaisen hyvä paketti kaikessa komeudessaan. Hiemän pyyhkeitä täytynee antaa ainoastaan turhan pitkästä kestosta (58min), mikä aina särkee kokonaiskuvaa keskittymisen herpaantuessa.
Bändin jäsenistösä mainittakoon ainakin Sanrabb ja Dirge Rep. Laulaja Dolgarin juupas eipäs leikkiä bändissä jätettäköön nyt kuitenkin mainitsematta. Kaksi ensin mainittua ovat siis vaikuttaneet mm. Gorgorothissa, Mayhemissa, Blood Red Thronessa, Satyriconissa, Orcustuksessa, Enslavedissa, Aura Noirissa, vain muutamia mainitakseni. Suhteellisen hyv CV. Eli kysymyksessä ei ole ihan eilisen teeren poikia, vaan Norjan maalla arvostettuja muusikon planttuja.
Kuten sanotaan, tukehtui norjalainen Black metal viimeistään näihin aikoihin, vaikkakin siellä kellareissa kyteekin edelleen, mutta ne tulitikku leikit ovat jääneet vähemmälle, uskoisin. Eli siis sellaista roihua tuskin enää nähdään, mitä se 90-luvun alussa aina sen puoliväliin oli.
Tämä järjestyksessään kolmas pitkäsoitto ilmestyi siis vuonna 1996, ja näin jäi 90-luvun puolivälin jälkeisten klassikoiden mm.Satyriconin: Nemesis Divinan ja Dimmu Borgirin Enthronen jalkoihin, vaikka minun mielestäni yltää tasoltaan vähintään samoihin, vaikka ei kummampaa mainetta ja tuskin sitä mammonaakaan tällä saavuttanut. Sääli, sillä tämä on yllättävän kova lätty. Toisaalta Gehenna oli tuolloin pienehkössä underground asemassa, ja on kai sitä vieläkin, vaikka tyyli on muuttunut hieman nekrompaan death sävytteisen metallin suuntaan. Tällä nyt puntarissa olevassa levyssä on siis tuon ajan tyylille uskollisena varsin puhtoiset soundit, sitä syntetisaattoria unohtamatta. Vakaasti uskon, että jos ei esim. Dimmu olisi tehnyt loisteliasta, ja mielestäni Stormblåstin ohella parastaan eli Enthrone Darkness Triumphantiaan, olisi tämä saavuttanut ehkä sille oikeuttavamman aseman.
Tuon ajan tyyliinhän kuului tietynlaisten folk- melodioiden käyttö, mitä ainakin Satyricon paljolti viljeli, teki Gehenna sitä jo oikeastaan ensimmäisellä demollaan 1993. Mutta jolle tuo sana folk särähtää korvaan, niin ei kannata sitä säikähtää. En tarkoita niilla mitään yliampuvaa ylipirteää humppaa, vaan sitä melankolisempaa, mutta siltikin tarttuvaa puolta. Ei kuitenkaan mitään liian konstikasta kuuloelimille. Ja tätäkään, sanoisin jopa herkkua ei ole tarjolla, kuin muutamassa biisissä.
Bändin eduksi ehdottomasti pitää todeta tietynlainen omaleimaisuus, vaikka tämä ihan perinteiseltä kuivakalta norselta kuullostaakin. Tämän levyn jälkeenhän siis ote vaihtui hieman suoraviivaisemmaksi, ja kuten jo mainitsinkin, hieman säröisemmäksi ja brutaalimmaksi.
Jos ei puhuta kokonaisuudesta, niin mainitsemisen arvoisia biisejä ovat ainakin nerokas Made To Suffer, Bleeding The Blue Flame ja Manifestation. Muita ihan yksittäisiä pläjyksiä on hankala hakea, koska tämä on yksinkertaisen hyvä paketti kaikessa komeudessaan. Hiemän pyyhkeitä täytynee antaa ainoastaan turhan pitkästä kestosta (58min), mikä aina särkee kokonaiskuvaa keskittymisen herpaantuessa.
Bändin jäsenistösä mainittakoon ainakin Sanrabb ja Dirge Rep. Laulaja Dolgarin juupas eipäs leikkiä bändissä jätettäköön nyt kuitenkin mainitsematta. Kaksi ensin mainittua ovat siis vaikuttaneet mm. Gorgorothissa, Mayhemissa, Blood Red Thronessa, Satyriconissa, Orcustuksessa, Enslavedissa, Aura Noirissa, vain muutamia mainitakseni. Suhteellisen hyv CV. Eli kysymyksessä ei ole ihan eilisen teeren poikia, vaan Norjan maalla arvostettuja muusikon planttuja.
Kuten sanotaan, tukehtui norjalainen Black metal viimeistään näihin aikoihin, vaikkakin siellä kellareissa kyteekin edelleen, mutta ne tulitikku leikit ovat jääneet vähemmälle, uskoisin. Eli siis sellaista roihua tuskin enää nähdään, mitä se 90-luvun alussa aina sen puoliväliin oli.
perjantaina, lokakuuta 09, 2009
Ryhmä X
Ensimmäinen viikko toisesta opiskelujaksosta on nyt historiaa. Jos nyt tarkkaillaan tulevaisuutta, ei se mennytkään ihan niin, mitä lukujärjestys kertoi. On nimittäin aika teoria painotteinen jakso tiedossa. Eivät näköjään opettajat itsekkään tiedä, mitä meille luupäille aikovat opettaa, ja kaiken tuon lisäksi, olemme valtaosan viikosta ilman valvontaa, eli opettajaa. Eihän siinä, kyllähän isot miehet pärjäävät, mutta kun nämä isot miehet, tässä tapauksessa meidän pienryhmä, on täynnä tyhmiä, kuten allekirjoittanut, ei se asia tahdo mennä perille pelkillä aakkosilla ja numeroilla. Kyllä siihen kaipaisi myös sitä itse opetusta. Mikähän perkele siinä on, että luullaan kun se täysikäisyys on saavutettu, on kaikki itsestään selvää, niinkuin se kirjassa tai monisteessa lukee?
Voi tietenkin olla, että opettajat ovat lukujärjestyksiä tehdessään unohtaneet koko meidän ryhmä X:än, joka on siis vahvuudeltaan kokonaista 4. Ei kai muuten tällaine voi olla mahdollista, että oppilaat ovat suurinpiirtein koko viikon ilman opettajaa. Tai sitten se on sitä nykyaikaa, tai etäopiskelua koulussa.
Tämä menevä viikko ollaan siis tapeltu fysiikan ja fysiikan kaavojen kanssa. Muunneltu celsiuksia kelvineiksi ja asteita radiaaneiksi. Herää jälleen se suuri opiskelijan kysymys: Miksi? Missä minun tarvitsee noin tehdä, kun en ole niihin edes koskaan törmännyt. Tuohon kelviniin ehkä joskus. Kai kuitenkin kaikella on tarkoituksensa, tai sitten ne eivät ole yksinkertaisesti muuta keksineet, koska tuo fysiikka kestää kokonaista kaksi opintoviikkoa, ja tuossa ajassa se pitäisi sisäistää. Sanotaanko näin, että kyllä sen sisäistää, mutta ponnistelua vaatii, että sen numerolitanian saa näpyteltyä laskimeen oikeassa järjestyksessä kaiken maailman piin, ja neliöjuurien kanssa. Tähän kun lisätään vielä jako- ja kertomerkit, alkaa laskin pukata jo erroria näytölle.
Muita havaintoja: Työssä käydessä ja niiden jälkeen, kuten olen aikaisemminkin se täälläkin todennut, jää vielä virtaa muihinkin askereihin, mutta jostain syystä tuo aivoilla työskentely ei tuo samanlaista virtapiikkiä. Mistä lie johtuu, mutta joka päivän jälkeen laiskottaa niin perkeleesti, että hyvä jos jaksaa suihkussa käydä. Hoida siinä sitten uhmaikäisiä lapsia. Kaikella kai kuitenkin on aikansa, eli eiköhän se vielä tästä.
Näyttää tämä blogi menevän aika opiskelu- painotteiseksi, mutta eipä tuota elämään muutakaan, köyhyyden lisäksi mahdu.
Nyt siis oluet kylmään ja nollataan mennyt viikko niin hyvin, että maanantaina ei muista menneistä opinnoista taas mitään. Yksin kai sitä jälleen oluen makua ihmetellään ja siinä sivussa päihdytään. Eipä tosin olisi taksi/kapakka ralliin varaakaan. Joten sosiaalista kanssakäymistä keskenään. Great!
Voi tietenkin olla, että opettajat ovat lukujärjestyksiä tehdessään unohtaneet koko meidän ryhmä X:än, joka on siis vahvuudeltaan kokonaista 4. Ei kai muuten tällaine voi olla mahdollista, että oppilaat ovat suurinpiirtein koko viikon ilman opettajaa. Tai sitten se on sitä nykyaikaa, tai etäopiskelua koulussa.
Tämä menevä viikko ollaan siis tapeltu fysiikan ja fysiikan kaavojen kanssa. Muunneltu celsiuksia kelvineiksi ja asteita radiaaneiksi. Herää jälleen se suuri opiskelijan kysymys: Miksi? Missä minun tarvitsee noin tehdä, kun en ole niihin edes koskaan törmännyt. Tuohon kelviniin ehkä joskus. Kai kuitenkin kaikella on tarkoituksensa, tai sitten ne eivät ole yksinkertaisesti muuta keksineet, koska tuo fysiikka kestää kokonaista kaksi opintoviikkoa, ja tuossa ajassa se pitäisi sisäistää. Sanotaanko näin, että kyllä sen sisäistää, mutta ponnistelua vaatii, että sen numerolitanian saa näpyteltyä laskimeen oikeassa järjestyksessä kaiken maailman piin, ja neliöjuurien kanssa. Tähän kun lisätään vielä jako- ja kertomerkit, alkaa laskin pukata jo erroria näytölle.
Muita havaintoja: Työssä käydessä ja niiden jälkeen, kuten olen aikaisemminkin se täälläkin todennut, jää vielä virtaa muihinkin askereihin, mutta jostain syystä tuo aivoilla työskentely ei tuo samanlaista virtapiikkiä. Mistä lie johtuu, mutta joka päivän jälkeen laiskottaa niin perkeleesti, että hyvä jos jaksaa suihkussa käydä. Hoida siinä sitten uhmaikäisiä lapsia. Kaikella kai kuitenkin on aikansa, eli eiköhän se vielä tästä.
Näyttää tämä blogi menevän aika opiskelu- painotteiseksi, mutta eipä tuota elämään muutakaan, köyhyyden lisäksi mahdu.
Nyt siis oluet kylmään ja nollataan mennyt viikko niin hyvin, että maanantaina ei muista menneistä opinnoista taas mitään. Yksin kai sitä jälleen oluen makua ihmetellään ja siinä sivussa päihdytään. Eipä tosin olisi taksi/kapakka ralliin varaakaan. Joten sosiaalista kanssakäymistä keskenään. Great!
keskiviikkona, lokakuuta 07, 2009
Ihana päivä!
Se on tehty taas. Nimittäin se syksyinen ja keväinen rituaali. Tosin ei se keväällä tuota niin paljoa harmaata ohimolle, mitä näin ensimmäisillä lumupyryillä, kuten tänään. Puhun nimittäin lempi puuhastani, eli renkaan vaihdosta. Siitä on kieltämättä tällä palstalla jauhettu loputtomiin, eli se siiitä. Sen verran pitää kuitenkin sanoa, että tuo pienoinen vinkka lumisateen kanssa saa aikaan kiitettävän määrän liikettä nivusiin, yms, kehon osiin. Aikaa meni tähän rengasperseilyyn ainoastaan 23min. Mielestäni kohtuu suoritus ainoastaan rengasavainta ja haitaritunkkia hyväksi käyttäen, millä luonnollisesti saa autosta vain yhden kulman ilmaan kerralla.
Oikeastaan tieto siitä, että iltapäivällä on tämä vittu taas edessä, löi mielen vitutuksen autuaaseen tilaan heti aamulla. Kun vielä koulun tupakkapaikalla tajusi askin olevan tyhjä, oli päivän vitustuskäyrä vertikaalisesti hyvin jyrkkä. Mutta vielä se, että en saanut autoani pois koulun parkkipaikalta poislähtiessäni, kun joku saatanan aasi oli ajanut isipapan paskakasan autoni perään. Luonnollisesti, jos molemmilla sivuilla ja edessä on autoja, niin pois pääsy on mahdollista vain ilma teitse, ja tätä ominaisuutta ei 90-luvun alun ranskattarissa ole. Aikansa ne kehotuksestani keskusradioon auton rekisteri numeroa huuteli, kunnes syyllinen löytyi. Paikalle pelmahti pyylevä poika, ja raaputteli lumen alta esiin ensin rekisteri numeron ja pisti tupakaksi. Hienoa. Ensinnäkin ei ilmeisesti ollut, todennäköisesti isipapan auton rekisteri numero jäänyt mieleen, mutta kuka SAATANAN URPO ajaa autonsa noin? Ei saatana edes naiset! Ei edes tyhmät sellaiset. Ja toiseksi. Pistää nyt siinä ihmetellessä tupakaksi. Ja kun luonnollisesti siellä isin uudessa silmäterässä ei saa sisällä polttaa, niin se piti imeä siinä minun pakkivaloja ihmetellessä. Perkele, että meinasi sulaa kotelo siihen paikkaan, mutta tilanne jäi kuitenkin vain keskisormen, tuon kansainvälisestikkin tieliikenteessä käytettyn käsimerkin railakkaaseen heilautukseen. Kosto on suloinen saatanan apina!
Oikeastaan tieto siitä, että iltapäivällä on tämä vittu taas edessä, löi mielen vitutuksen autuaaseen tilaan heti aamulla. Kun vielä koulun tupakkapaikalla tajusi askin olevan tyhjä, oli päivän vitustuskäyrä vertikaalisesti hyvin jyrkkä. Mutta vielä se, että en saanut autoani pois koulun parkkipaikalta poislähtiessäni, kun joku saatanan aasi oli ajanut isipapan paskakasan autoni perään. Luonnollisesti, jos molemmilla sivuilla ja edessä on autoja, niin pois pääsy on mahdollista vain ilma teitse, ja tätä ominaisuutta ei 90-luvun alun ranskattarissa ole. Aikansa ne kehotuksestani keskusradioon auton rekisteri numeroa huuteli, kunnes syyllinen löytyi. Paikalle pelmahti pyylevä poika, ja raaputteli lumen alta esiin ensin rekisteri numeron ja pisti tupakaksi. Hienoa. Ensinnäkin ei ilmeisesti ollut, todennäköisesti isipapan auton rekisteri numero jäänyt mieleen, mutta kuka SAATANAN URPO ajaa autonsa noin? Ei saatana edes naiset! Ei edes tyhmät sellaiset. Ja toiseksi. Pistää nyt siinä ihmetellessä tupakaksi. Ja kun luonnollisesti siellä isin uudessa silmäterässä ei saa sisällä polttaa, niin se piti imeä siinä minun pakkivaloja ihmetellessä. Perkele, että meinasi sulaa kotelo siihen paikkaan, mutta tilanne jäi kuitenkin vain keskisormen, tuon kansainvälisestikkin tieliikenteessä käytettyn käsimerkin railakkaaseen heilautukseen. Kosto on suloinen saatanan apina!
perjantaina, lokakuuta 02, 2009
Simetek ralli In Car
Tuli sitten kötösteltyä tuollainen ja todettua, että Windows Movie Maker on ehkä köpöin editointi ohjelma, mitä olen koskaan käyttänyt.
Jakso jaksollistajärjestelmää
Ohi on! Nimittäin ensimmäinen opintojakso. Kemian kaavoja on pyöritetty päässä niin, että taitaa Mendelejev pyöriä samaa vauhtia haudassaan. Seuraavassa jaksossa onkin enemmän työ -painoitteista opiskelua, mikä kelpaa kyllä minulle. Kiitos!
Kun on, kuten minä, matemaattisesti avuton, ei se opiskelu tälle alalle ole ihan leikkiä, kuten se joillekkin voi olla, mutta kemian kokeesta tuli kuitenkin repaistua H2. Eli asteikolla toiseksi paras pistemäärä. Loput kokeet napsahtelivatkin sitten K3:seen, eli kun arvosteluasteikko on tätä nykyä 1-3, niin ns. kiitettäviä tuli kaikenkaikkiaan 4, ja tuo mainitsemani kakkonen. Siis ei sitä täysin tyhmä ole, vaikka siltä ulkokuori voi näyttää. Ensi jaksolla sen huomaa, jäikö se oppi kuitenkaan tukan alle, kun tuota matematiikka yms. pitäisi hyödyntää titrauksessa sun muussa läträyksessä. Jotain hydrauliikkaa ja sellunkeittoa olisi myös tiedossa.
Viikonloppu meneekin nyt kahdestaan nuorimmaisen kanssa. Laatuaikaa siis tiedossa. Puuh!!! Laulelen siis Reijo Kallion viikonloppuisää koko viikonlopun, mutta kyllä sitä voi muutaman oluen nauttia, mutta vain muutaman. Täytyy olla lailla partiopojan valmis yöherätyksiin, joita aina jokunen yössä tulee. Joten saa tulla harjoittelemaan Äitinä oloa, jos haluaa. Mielummin tietenkin neiti ihminen, koska mieheltä se tuskin onnistuu. Siis neitinä ja äitinä olo. Tai mistäs vitusta minä tiedän. ...Tai no menköön perkele, hätätapauksessa mieskin käy!
Kun tuossa tuli tuo viikonloppuisä kappale esille, niin olkaatte hyvät. Voi vittu, että hirveä biisi. "...en ole katkera, mutta kuitenkin..."
Kun on, kuten minä, matemaattisesti avuton, ei se opiskelu tälle alalle ole ihan leikkiä, kuten se joillekkin voi olla, mutta kemian kokeesta tuli kuitenkin repaistua H2. Eli asteikolla toiseksi paras pistemäärä. Loput kokeet napsahtelivatkin sitten K3:seen, eli kun arvosteluasteikko on tätä nykyä 1-3, niin ns. kiitettäviä tuli kaikenkaikkiaan 4, ja tuo mainitsemani kakkonen. Siis ei sitä täysin tyhmä ole, vaikka siltä ulkokuori voi näyttää. Ensi jaksolla sen huomaa, jäikö se oppi kuitenkaan tukan alle, kun tuota matematiikka yms. pitäisi hyödyntää titrauksessa sun muussa läträyksessä. Jotain hydrauliikkaa ja sellunkeittoa olisi myös tiedossa.
Viikonloppu meneekin nyt kahdestaan nuorimmaisen kanssa. Laatuaikaa siis tiedossa. Puuh!!! Laulelen siis Reijo Kallion viikonloppuisää koko viikonlopun, mutta kyllä sitä voi muutaman oluen nauttia, mutta vain muutaman. Täytyy olla lailla partiopojan valmis yöherätyksiin, joita aina jokunen yössä tulee. Joten saa tulla harjoittelemaan Äitinä oloa, jos haluaa. Mielummin tietenkin neiti ihminen, koska mieheltä se tuskin onnistuu. Siis neitinä ja äitinä olo. Tai mistäs vitusta minä tiedän. ...Tai no menköön perkele, hätätapauksessa mieskin käy!
Kun tuossa tuli tuo viikonloppuisä kappale esille, niin olkaatte hyvät. Voi vittu, että hirveä biisi. "...en ole katkera, mutta kuitenkin..."
keskiviikkona, syyskuuta 30, 2009
Hienot miehet Berlusconi & Vanhanen
Vaikka armas pääministerimme on, lähinnä naisseikkailuistaan, tyhjäntoimituksestaan ja tuoreimpana vaalirahoituksistaan ryvettynyt politikko, on hän aika pieni tekijä Italian vastaavassa virassa toimivaan Berlusconiin verrattuna.
Yhtäläisyyksiähän toki lievästi löytyy. Esim. Korruptio, joka ehkä Vanhasesta puhuttaessa on aika voimakas ilmaisu, mutta naisten kanssa erinäinen pelehtiminen on myös Berlusconille varsin tuttua puuhaa. Tässäkin tosin vielä Italian orhi, enkä puhu nyt Ferrarista vie kyllä Vanhasta, kuin litran mittaa. Mutta ryvettymistä on kuitenkin Suomen mittakaavassa Vanhasella huomattavasti.
Tuohon Vanhaseen kirjahyllyineen en jaksa paneutua, koska siitä saa lukutaitoiset lukea joka mediasssa varmaankin kyllästymiseen asti.
Mutta tämä Silvio Berlusconi on kieltämättä tapaus jo sinänsä. Oikeistolaisuuden nimeen vannova herrasmies on tullut lähinnä tunnetuksi suomalaisille ainakin haukkumalla suomalaista keittiötä. Ehkä syystä, tai sitten ei, mutta tämä viimeisin kommentti Thdysvaltojen presidentin ihon väristä sai kyllä aikaan, ainakin minulla hyvät naurut. Mies kommentoi Obamaa ja hänen vaimoaan hyvin ruskettuneiksi. Ja ilmaisi vielä asian olevan kohteliaisuus. Vaikkakin Berlusconi on omilla toimillaan vaikuttanut paljolti Italian kiristyneeseen maahanmuuttopolitiikkaan, kyllä tuo kommentti oli aika brutaali. Mahtoiko Silvio tietää, että kyseessä ei ole tuo palloamme lämmittävä keltainen systeemi taivaalla, vai esittikö hän ihan vakavasti vain tyhmää. Äkkiseltään tuota voisi luokitella jopa rasistiseksi kommentiksi, mitä sen luulenkin olevan.
Onpa miestä syytetty jopa fasistiksi. Kummakos tuo, onhan mies on päästellyt sammakoitaan suustaan aikaisemminkin. "Tavoitteeni on lyödä kommunismi", "Mussolini ei ollut paha mies", "Eivät fasistiset tervehdykset ole pahoja" pistää kyllä miettimään, mitkähän Berlusconin poliittiset pyrkimykset ovatkaan. Hyvä pointti on myös se, että Berlusconin varallisuus kasvaa, liioitellusti samassa suhteessa Italian valtionvelkaan.
Veti tämä, 5-6 kertaa korruptiosta oikeudessa asti puinut populisti välistä tai ei, ei hänellä voi ihan puhtaat jauhot pussissaan olla, vaikka kova liikemies ja mediaimperiumin diktaattori onkin. Eikä sovi unohtaa, että mies omistaa myös siivun maineikkaasta jalkapallo seurasta nimeltä AC Milan. Mutta senkinhän tietää kaikki, mistä Italialaista jalkapalloa on viime aikoina syytetty.
Ja mitä Berlusconin naisseikkailuihin tulee, tämän kirjoittamiseen menisi viikko. Mutta yhtenä esimerkinä täytyy nostaa esille tapaus, jossa Berlusconi taannoin nimitti tasa-arvoasianministeriksi entisen show-tytön poskihoitoa vastaan. Siinäpä sitä on tasa-arvoa kerrakseen.
Eli vaikka Vanhaselle pitäisi antaa lapikasta hanuriin mitä pikimmin, on tämä vielä "amatöörien puuhastelua", maineikasta hiihtovalmentaja Kari-Pekka Kyröä lainatakseni. Hieno mies hänkin.
Yhtäläisyyksiähän toki lievästi löytyy. Esim. Korruptio, joka ehkä Vanhasesta puhuttaessa on aika voimakas ilmaisu, mutta naisten kanssa erinäinen pelehtiminen on myös Berlusconille varsin tuttua puuhaa. Tässäkin tosin vielä Italian orhi, enkä puhu nyt Ferrarista vie kyllä Vanhasta, kuin litran mittaa. Mutta ryvettymistä on kuitenkin Suomen mittakaavassa Vanhasella huomattavasti.
Tuohon Vanhaseen kirjahyllyineen en jaksa paneutua, koska siitä saa lukutaitoiset lukea joka mediasssa varmaankin kyllästymiseen asti.
Mutta tämä Silvio Berlusconi on kieltämättä tapaus jo sinänsä. Oikeistolaisuuden nimeen vannova herrasmies on tullut lähinnä tunnetuksi suomalaisille ainakin haukkumalla suomalaista keittiötä. Ehkä syystä, tai sitten ei, mutta tämä viimeisin kommentti Thdysvaltojen presidentin ihon väristä sai kyllä aikaan, ainakin minulla hyvät naurut. Mies kommentoi Obamaa ja hänen vaimoaan hyvin ruskettuneiksi. Ja ilmaisi vielä asian olevan kohteliaisuus. Vaikkakin Berlusconi on omilla toimillaan vaikuttanut paljolti Italian kiristyneeseen maahanmuuttopolitiikkaan, kyllä tuo kommentti oli aika brutaali. Mahtoiko Silvio tietää, että kyseessä ei ole tuo palloamme lämmittävä keltainen systeemi taivaalla, vai esittikö hän ihan vakavasti vain tyhmää. Äkkiseltään tuota voisi luokitella jopa rasistiseksi kommentiksi, mitä sen luulenkin olevan.
Onpa miestä syytetty jopa fasistiksi. Kummakos tuo, onhan mies on päästellyt sammakoitaan suustaan aikaisemminkin. "Tavoitteeni on lyödä kommunismi", "Mussolini ei ollut paha mies", "Eivät fasistiset tervehdykset ole pahoja" pistää kyllä miettimään, mitkähän Berlusconin poliittiset pyrkimykset ovatkaan. Hyvä pointti on myös se, että Berlusconin varallisuus kasvaa, liioitellusti samassa suhteessa Italian valtionvelkaan.
Veti tämä, 5-6 kertaa korruptiosta oikeudessa asti puinut populisti välistä tai ei, ei hänellä voi ihan puhtaat jauhot pussissaan olla, vaikka kova liikemies ja mediaimperiumin diktaattori onkin. Eikä sovi unohtaa, että mies omistaa myös siivun maineikkaasta jalkapallo seurasta nimeltä AC Milan. Mutta senkinhän tietää kaikki, mistä Italialaista jalkapalloa on viime aikoina syytetty.
Ja mitä Berlusconin naisseikkailuihin tulee, tämän kirjoittamiseen menisi viikko. Mutta yhtenä esimerkinä täytyy nostaa esille tapaus, jossa Berlusconi taannoin nimitti tasa-arvoasianministeriksi entisen show-tytön poskihoitoa vastaan. Siinäpä sitä on tasa-arvoa kerrakseen.
Eli vaikka Vanhaselle pitäisi antaa lapikasta hanuriin mitä pikimmin, on tämä vielä "amatöörien puuhastelua", maineikasta hiihtovalmentaja Kari-Pekka Kyröä lainatakseni. Hieno mies hänkin.
tiistaina, syyskuuta 29, 2009
keskiviikkona, syyskuuta 23, 2009
Härkäviikot
Koeviikko lähestyy uhkaavasti, ja tuntuu, että tukan alle ei ole vielä(kään) jäänyt juurikaan mitään. Ainakaan mitään, mistä olisi vastaavaa hyötyä tulevaan piinaviikkoon. Tuntuu pikemminkin siltä, että mitä enemmän noita kaavoja, ionisidoksia, kovalenttisia sidoksia, anioneita, kationeita, endotermisia ja eksotermisia termejä pänttään päähäni, sitä enemmän ne menevät siellä sekaisin. Konehuoneessa menevät siis öljyt ja vedet sekaisin ja edessä on täystuho.
Ainahan näitä opiskellessa miettii, mihin näitäkin tietoja tarvitsee. Tämä seikkahan tuli mieleen jo 90-luvun alkupuoliskolla, milloin viimeksi päätoimisesti opiskeli, mutta yhtään valehtelematta tämä sama seikka juolahtelee mieleen nytkin. Mikään ei siis ole muuttunut vuosien saatossa. Kai se on sitä, että nykyajan ammattikouluista, tai opistojahan nämä nykyään ovat, pystyy suuntaamaan jopa suoraan yliopistoihin, eli siis kai pohjat täytynee olla kunnossa.
Kuten sanottua, koeviikko alkaa ensi viikolla, ja valmistautuminen on kohdallani alkanut. Kemian perusosaamista on yritetty nyt takoa päähän todenteolla. Maanantaina tyhmyyteni jälleen siis konkretisoituu. Mutta jos tämä on perusosaamista kemiasta, en edes halua tietää, mitä se erikoisosaaminen pitääkään sisällään, kun tämä jätkä on jo nyt lailla tarhan tädin pihalla. Noh, en minä itseäni minään fiksuna ole koskaan pitänytkään, mutta kahdesta "ei niin tärkeästä" kokeesta on tullut pamautettua luokan pohjat. Ja näillä pohjilla en nyt tarkoita huonointa tulosta.
Se oppiiko vanha koira uusia temppuja, ja onko sitä samaista koiraa, tässä tapauksessa minua karvoihin katsomista, selvinnee puolessa välissä ensi viikkoa.
Ainahan näitä opiskellessa miettii, mihin näitäkin tietoja tarvitsee. Tämä seikkahan tuli mieleen jo 90-luvun alkupuoliskolla, milloin viimeksi päätoimisesti opiskeli, mutta yhtään valehtelematta tämä sama seikka juolahtelee mieleen nytkin. Mikään ei siis ole muuttunut vuosien saatossa. Kai se on sitä, että nykyajan ammattikouluista, tai opistojahan nämä nykyään ovat, pystyy suuntaamaan jopa suoraan yliopistoihin, eli siis kai pohjat täytynee olla kunnossa.
Kuten sanottua, koeviikko alkaa ensi viikolla, ja valmistautuminen on kohdallani alkanut. Kemian perusosaamista on yritetty nyt takoa päähän todenteolla. Maanantaina tyhmyyteni jälleen siis konkretisoituu. Mutta jos tämä on perusosaamista kemiasta, en edes halua tietää, mitä se erikoisosaaminen pitääkään sisällään, kun tämä jätkä on jo nyt lailla tarhan tädin pihalla. Noh, en minä itseäni minään fiksuna ole koskaan pitänytkään, mutta kahdesta "ei niin tärkeästä" kokeesta on tullut pamautettua luokan pohjat. Ja näillä pohjilla en nyt tarkoita huonointa tulosta.
Se oppiiko vanha koira uusia temppuja, ja onko sitä samaista koiraa, tässä tapauksessa minua karvoihin katsomista, selvinnee puolessa välissä ensi viikkoa.
perjantaina, syyskuuta 18, 2009
Lepakko puhelinkaupassa
Rakas palvelijani ja matkapuhelimeni Nokia N95 siirtyi ajasta ikuisuuteen. Viime päivät kieltämättä olivat raskaita. Kaiuttimen ääni kuullosti kuin olisi tullut suoraan läpi Boss:in HM3:sta. Siis aika vahvalla ja matalalla säröllä. Hyvä oli niin kauan, kun sitä kesti. Ja olihan tuo nyt muutoinkin jo maailmaa nähnyt ja eräänkin puhelun kuullut. Kännisetkin sellaiset.
Oli siis asteltava nöyrrin mielin puhelin kauppaan, ja uutta myllyä ostamaan. Kytkyllä tottakai, ei näillä opiskelijan huimilla tuloilla ihan sentään kuuhun nousta.
Kieltämättä näitä nykyajan härpättäjä näpytellessä tuli ikävä sitä saapasfirman 2110(venttikymppi) mallia. Mitään navigaattoreita tai internet sovelluksia ei tuolloin puhelimessa ollut, mutta pahimmassa hätätilassa sillä sai naulan seinään.
Jokatapauksessa hankkiessani edellistä se navigaattori houkutteli, ja onhan tuosta ollut joskus jopa apua(valehtelen) ja noita internet palveluitakin aina aika ajoin tulee käytettyä hyväksi (nenäni venyy, kuten Pinokkiolla), joten ei voinut ainakaan huonompaa vaihtaa.
Eipä aikaakaan kun lipevä myyjä jo vastaavaa kapulaa lykki kouraani. Hieno oli ja yhtäläisyyttä löytyi sen legendaarisen 2110-mallin kanssa, nimittäin koko.
Tästäkin huolimatta kaupat syntyi. Nyt on kosketusnäytöt, 32gigaa muistia, internetit, facebookit, navigaattorit, youtubet ja perkele sähköpostitkin luetaan, ettei tarvitse niitä vahingossakaan itse lueskella. Tämähän onkin kaltaiselleni bisnes miehelle tärkeä ominaisuus!!! Tämän toiminnon voi luonnollisestikkin kytkeä pois päältä...but anyway! Voi vittu! Kauas on tultu Mobiran ajoista, jolloin matkapuhelin nipin napin mahtui autoon.
Nyt sitten kai pitäisi olla tyytyväinen uuteen leluun? Niinkö? Ja paskanvitut. Vituttaa päästä varpaisiin. En oikeasti edes tarvitse tuollaista mediamyllyä. Sille en tietenkään voi mitään, että olen lapsellisen retkussa kaikkeen teknologian viimeisimpiin laitteisiin, mutta se, että tarvitsen nyt kiikarit, että pystyn tekstiviestin kirjoittamaan osoittaa jälleen ihmisen, tässä tapauksessa minun tyhmyyden.
Mikä on sitten tarinan opetus? Ei mikään, mutta onpa nyt sellainen puhelin, jota ei pysty tämä lepakko kunnolla käyttämään.
Oli siis asteltava nöyrrin mielin puhelin kauppaan, ja uutta myllyä ostamaan. Kytkyllä tottakai, ei näillä opiskelijan huimilla tuloilla ihan sentään kuuhun nousta.
Kieltämättä näitä nykyajan härpättäjä näpytellessä tuli ikävä sitä saapasfirman 2110(venttikymppi) mallia. Mitään navigaattoreita tai internet sovelluksia ei tuolloin puhelimessa ollut, mutta pahimmassa hätätilassa sillä sai naulan seinään.
Jokatapauksessa hankkiessani edellistä se navigaattori houkutteli, ja onhan tuosta ollut joskus jopa apua(valehtelen) ja noita internet palveluitakin aina aika ajoin tulee käytettyä hyväksi (nenäni venyy, kuten Pinokkiolla), joten ei voinut ainakaan huonompaa vaihtaa.
Eipä aikaakaan kun lipevä myyjä jo vastaavaa kapulaa lykki kouraani. Hieno oli ja yhtäläisyyttä löytyi sen legendaarisen 2110-mallin kanssa, nimittäin koko.
Tästäkin huolimatta kaupat syntyi. Nyt on kosketusnäytöt, 32gigaa muistia, internetit, facebookit, navigaattorit, youtubet ja perkele sähköpostitkin luetaan, ettei tarvitse niitä vahingossakaan itse lueskella. Tämähän onkin kaltaiselleni bisnes miehelle tärkeä ominaisuus!!! Tämän toiminnon voi luonnollisestikkin kytkeä pois päältä...but anyway! Voi vittu! Kauas on tultu Mobiran ajoista, jolloin matkapuhelin nipin napin mahtui autoon.
Nyt sitten kai pitäisi olla tyytyväinen uuteen leluun? Niinkö? Ja paskanvitut. Vituttaa päästä varpaisiin. En oikeasti edes tarvitse tuollaista mediamyllyä. Sille en tietenkään voi mitään, että olen lapsellisen retkussa kaikkeen teknologian viimeisimpiin laitteisiin, mutta se, että tarvitsen nyt kiikarit, että pystyn tekstiviestin kirjoittamaan osoittaa jälleen ihmisen, tässä tapauksessa minun tyhmyyden.
Mikä on sitten tarinan opetus? Ei mikään, mutta onpa nyt sellainen puhelin, jota ei pysty tämä lepakko kunnolla käyttämään.
keskiviikkona, syyskuuta 16, 2009
Kanta-astujia ja muutama lättypillu
Nyt kun naapurustoa vielä viime keväänä jutuillaan terrorisoinut psykopaatti on poissa, on näillä kulmilla aika hiljaista. Mutta siltikin aika erikoista ja kirjaimmellisesti värikästä kansaa täällä asustaa. Seksuaalisia vähemmistöjä unohtamatta.
Jotenkin minusta tuntuu, että näin kun kerrostalossa asuu, majailee minun yläkerrassa aina norsu. Kummallista, että tuollainen henkilö joka pystyy piiloutumaan lipputankon taakse, ei osaa kävellä kuin kannoilla. Eri asia on, jos hänelle sattuu olemaan norsu lemmikkinä, mutta epäilen, että tämä olisi pistänyt jo jossain vaiheessa silmään. Toinen asia vielä mikä ärsyttää on se, että tämä kyseinen varsin epäkohtelias nuorimies ei ilmeisesti osaa tähdätä kusihätäänsä ollenkaan, vaan laskettaa slaikkarillaan suoraan siihen keskelle Idoa , missä yleisimmin se vesi sijaitsee. Lorina on lievä adjektiivi ilmaisu tästä toiminnasta, mikä herättää useimmiten öisin. Pitäisi kai käydä kehottamassa, kuten omia lapsia iltapissalle ennen painajaisille menoa. Tai sitten sillä on oikeasti elättinään se norsu.
Entäpä alakerran lesbopariskunta. Ehdottomasti tunnistettavissa, että kaapista on tultu, nimittäin samanlaisissa tuulipuvuissa lenkkeilevää pariskuntaa puudeleineen ei ainakaan täysin heteropariksi voi katsoa edes niillä kuuluisilla samoilla silmillä.
Nyt siellä sitten joillain herää villi ajatusleikki kauniista viettelijätär nymfoista, mutta voin puhkaista sen ajatuskuplanne samantien. Nimittäin molemmat näistä näyttävät lähinnä miehiltä. Rumilta sellaisilta. Yleensähän toinen on enemmän tai vähemmän näissä "hommissa" miehinen ja toinen se naisellisempi, mutta poikkeus vahvistaa jälleen säännön.
Sinänsä mukavia ja harmittomia ihmisiä, mutta ehkä tuo Rexonan sport -suihkugeelin käyttö ja varsinkin partavedellä läträäminen on hieman jo liikaa. Varsinkin, kun partavesi on Yves Saint Laurentin Kouros, tuo 80-90 luvun vaihteen löyhkä, mitä valitettavasti jotkut käyttävät edelleen. On ajattomia partavesiä, mutta tämä ei kuulu niihin, varsinkaan noin käytävässä haisteltuna kera Rexonan.
Lisäksi kun "hoodeilla" asustelee ainakin Saksalaisia, Venäläisiä, Kurdeja ja Vietnamilaisia, alkaa pihan hiekkalaatikolla olla mukavan kansainvälinen tunnelma, kielimuurista nyt puhumattakaan.
Tuonne samalla hiekkalaatikolle pitäisi kyllä laskea vastapäisen talon ikinuoruuttaan elävä nelissäkymmenissä oleva uusnatsi, joka maihareineen, suomileijona koruineen ja saman logon omaavan paidan kanssa on kieltämättä aika huvittava näky. Ja heti vastaus kysymykseen: Kyllä, hän omistaa myös KIITOS -hupparin ja saksanpaimen koiran, mutta sehän ei ole koiran vika.
Täytyy kuitenkin koputtaa puuta siinä mielessä, että pahempia häiriötekiöitä ei ole ilmennyt näin vuoden asumisen aikana.
Se pahin opiskelija sakki, jotka alkavat viikonlopun vieton hyvissä ajoin keskiviikkona, jolloin mitä kummallisimman näköisiä lökäpöksyjä alkaa valumaan asuntoon ovista ja ikkunoista, ovat onnekseni jossain ihan muualla. Tämäkin vielä ehkä menisi. Se pahin oikeastaan olisi se yläkerran armoton rakastaja, joka viikonloppuisin vinguttaisi vanhaa sänkyä ja jotain lorttoa aamusta iltaan. Sitä ei nimittäin kuuntele vittuuntumatta kukaan.
Jotenkin minusta tuntuu, että näin kun kerrostalossa asuu, majailee minun yläkerrassa aina norsu. Kummallista, että tuollainen henkilö joka pystyy piiloutumaan lipputankon taakse, ei osaa kävellä kuin kannoilla. Eri asia on, jos hänelle sattuu olemaan norsu lemmikkinä, mutta epäilen, että tämä olisi pistänyt jo jossain vaiheessa silmään. Toinen asia vielä mikä ärsyttää on se, että tämä kyseinen varsin epäkohtelias nuorimies ei ilmeisesti osaa tähdätä kusihätäänsä ollenkaan, vaan laskettaa slaikkarillaan suoraan siihen keskelle Idoa , missä yleisimmin se vesi sijaitsee. Lorina on lievä adjektiivi ilmaisu tästä toiminnasta, mikä herättää useimmiten öisin. Pitäisi kai käydä kehottamassa, kuten omia lapsia iltapissalle ennen painajaisille menoa. Tai sitten sillä on oikeasti elättinään se norsu.
Entäpä alakerran lesbopariskunta. Ehdottomasti tunnistettavissa, että kaapista on tultu, nimittäin samanlaisissa tuulipuvuissa lenkkeilevää pariskuntaa puudeleineen ei ainakaan täysin heteropariksi voi katsoa edes niillä kuuluisilla samoilla silmillä.
Nyt siellä sitten joillain herää villi ajatusleikki kauniista viettelijätär nymfoista, mutta voin puhkaista sen ajatuskuplanne samantien. Nimittäin molemmat näistä näyttävät lähinnä miehiltä. Rumilta sellaisilta. Yleensähän toinen on enemmän tai vähemmän näissä "hommissa" miehinen ja toinen se naisellisempi, mutta poikkeus vahvistaa jälleen säännön.
Sinänsä mukavia ja harmittomia ihmisiä, mutta ehkä tuo Rexonan sport -suihkugeelin käyttö ja varsinkin partavedellä läträäminen on hieman jo liikaa. Varsinkin, kun partavesi on Yves Saint Laurentin Kouros, tuo 80-90 luvun vaihteen löyhkä, mitä valitettavasti jotkut käyttävät edelleen. On ajattomia partavesiä, mutta tämä ei kuulu niihin, varsinkaan noin käytävässä haisteltuna kera Rexonan.
Lisäksi kun "hoodeilla" asustelee ainakin Saksalaisia, Venäläisiä, Kurdeja ja Vietnamilaisia, alkaa pihan hiekkalaatikolla olla mukavan kansainvälinen tunnelma, kielimuurista nyt puhumattakaan.
Tuonne samalla hiekkalaatikolle pitäisi kyllä laskea vastapäisen talon ikinuoruuttaan elävä nelissäkymmenissä oleva uusnatsi, joka maihareineen, suomileijona koruineen ja saman logon omaavan paidan kanssa on kieltämättä aika huvittava näky. Ja heti vastaus kysymykseen: Kyllä, hän omistaa myös KIITOS -hupparin ja saksanpaimen koiran, mutta sehän ei ole koiran vika.
Täytyy kuitenkin koputtaa puuta siinä mielessä, että pahempia häiriötekiöitä ei ole ilmennyt näin vuoden asumisen aikana.
Se pahin opiskelija sakki, jotka alkavat viikonlopun vieton hyvissä ajoin keskiviikkona, jolloin mitä kummallisimman näköisiä lökäpöksyjä alkaa valumaan asuntoon ovista ja ikkunoista, ovat onnekseni jossain ihan muualla. Tämäkin vielä ehkä menisi. Se pahin oikeastaan olisi se yläkerran armoton rakastaja, joka viikonloppuisin vinguttaisi vanhaa sänkyä ja jotain lorttoa aamusta iltaan. Sitä ei nimittäin kuuntele vittuuntumatta kukaan.
sunnuntaina, syyskuuta 13, 2009
Top 100 levyt Nro 84: Kotiteollisuus - Kuolleen kukan nimi
Olin vähän kahden vaiheilla tämän levyn suhteen, että kuuluuko tämä yleensä metalli musiikin kategoriaan, vai tämän päivän Suomi-rokkiin. Ei varmaankaan tähän ensin mainittuun, jos tätä heiltä itseltään kysytään, mutta eipä kysytä. Siispä Kotiteollisuuden Kuolleen kukan nimi on levy nro:84.
Oli tämä nyt raskasta junttirokkia tai mitä hyvänsä,tällä levyllä yhtye muuttui suoraviimaisemmaksi, melodisemmaksi, ja sanoituksellisesti selkeämmäksi niin, että se tyhminkin pohjalainen tajuaa mikä on homman nimi. Ja hommahan alkaa mainiolla Valtakunta biisillä, jonka yksinkertainen pääriffi on silkkaa rautaa. Vuonna Yksi ja Kaksi, Rakastaa/Ei Rakasta ja Kielletyn Puun Hedelmä seuraavat samaa yksinkertaisen viitoittamaa tietä, osoittaen, että myös kitara on lyömäsoitin.
Tuosta voidaankin nopeasti päätellä, että mitään varsinaisia virtuoosejahan nämä muusikot tässä orkesterissa eivät ole, ja myöntävät sen itsekkin. Puhumattakaan Hynysen laulutaidoista.
Levyn alkupuolen kappaleet toimivat siis paremmin ja ovat edelleenkin keikkaseteissä mukana. Levyn lopussa on muutaman hieman "hartaampi" veisu, mutta viimeinen kappale, eli Satu peikoista on ehkä yksi parhaista Kotiteollisuus biiseistä koskaan.
Yhtyeen lyyrikko, biisintekijä ja pääperkele, Jouni Hynysestä voidaan olla mieltä mitä hyvänsä, sanoittajana hän on kuitenkin mielestäni Suomen ehdotonta eliittiä, jonka ovat myös monet arvostetut musiikintekijät nostaneet esiin haastatteluissaan.
Se toinen puoli Hynysestä onkin se sovinisti junttijuoppo, mutta tämähän on se julkisuuskuva, minkä Hynynen on tietoisesti valinnut, ja sen myöntänyt. Ja onpahan myöntänyt senkin, että se on jo hieman ampunut yli, jopa niin yli, ettei edes hilse pölähdä.
Lopputuloksena voin sanoa, että tämä on kuitenkin bändin yksi vahvimmista äänityksistä, vaikka tämän jälkeen yhtye työsti loistavat levyt kuten, Helvetistä Itään ja 7. Tämän jälkeenkin on vielä levyjä tullut, mutta ei ehkä enää niin tasapainoisia mitä nämä jo mainitut. Tuntuu oikeastaan siltä, että bändi on jäänyt polkemaan paikoillaan, kuten suomirokin muutkin dinosaurukset Popedasta Eppu Normaaliin. Kai se sitten kuuluu mennäkkin niin.
Oli miten oli, mutta oikein mukavaa räimettä vaikka olutiltoja säestämään.
perjantaina, syyskuuta 11, 2009
Sonata Arctica - Flag In The Ground
No niin! Kemin lahjat maailman power metallille ovat saaneet purkitettua uuden levynsä. Eipä paljoakaan meikäläistä hetkauta, mutta sen verran pitää taas ukista kuitenkin tästä biisistä.
Jonkun haastattelun mukaan tämä biisi on kypsynyt 13 vuotta. Sen voin uskoa, mutta on tainnut kypsyä hieman yli. Minun korvaani kuullostaa, että tuo kertosäe olisi jostain ihan toisesta biisistä, nimittäin sen verran se mielestäni tulee puskista. Kertosäkeessä ei niinkään mitään vikaa ole, mutta... Eli jos tuo kappale on ollut siellä kuuluisassa pöytälaatikossa sen 13 vuotta, en välttämättä halua edes tietää, missä tuo kertosäe on ollut kaikki nämä vuodet.
Jonkun haastattelun mukaan tämä biisi on kypsynyt 13 vuotta. Sen voin uskoa, mutta on tainnut kypsyä hieman yli. Minun korvaani kuullostaa, että tuo kertosäe olisi jostain ihan toisesta biisistä, nimittäin sen verran se mielestäni tulee puskista. Kertosäkeessä ei niinkään mitään vikaa ole, mutta... Eli jos tuo kappale on ollut siellä kuuluisassa pöytälaatikossa sen 13 vuotta, en välttämättä halua edes tietää, missä tuo kertosäe on ollut kaikki nämä vuodet.
keskiviikkona, syyskuuta 09, 2009
Pieni syväluotaus Jalometalliin 2009
Kylläpäs tämä kesti taas, ennen kuin tänne mitään sain taas kirjailtua Jalometallin tapahtumista. Oikeastaan mitään kerrottavaa ei ole. Ainakaan mitään uutta, mikä ei selviäisi jo aikaisempien vuosien kohelluksista. Eli kun se pullo sihahti, se oli samaa tuubaa siihen asti, kun sen pullon pisti kiinni. Ainoa oikeastaan mikä oli uutta, oli nuo jatkoklubit, missä henkilökohtaisesti vierailin perjantaina.
Perjantai:
Ensimmäinen bändi mitä tuli katsottua, oli Alghazanth. Siitäkin vain pari biisiä lopusta, mutta hyvältä kuullosti noin livenäkin. Oikeastaan harvinaisen hyvältä, kun puhutaan festari -soundista. Sian päät yms. tykötarpeet olivat ilahduttamassa visuaalista puolta, ja tulihan se Moving Mountains sieltä sitten lopussa, eli hittibiisit kotiin. Hyvä aloitus.
ALGHAZANTH
Seuraava, ja oikeastaan ainoa, joka tuli kuunneltua ja JOPA katseltuakin alusta loppuun, oli Deathchain. Hyvä setti, ja yleisöäkin oli jo paikalla yllättävän paljon, mielestäni jokseenkin huonosta ajankohdasta huolimatta. Deathrash Legions, Napalm Satan yms. toimivat livenä kyllä vitun kovaa. Ja viimeisenä kuultu Bathory -laina: Sacrifice kolahti, ja niin näkyi viinan lisäksi kolahtavan myös Barathrum hörhö, Janna "Demonoz" Sovaan, jopa niin hyvin, että armaat erotuomari paidoissa pullistelevat järjestysmiehetkin kävivät herraa hieman rauhoittelemassa. Hyvä keikka, ja ehdottomasti yksi parhaista Jalometalleissa koskaan.
DEATHCHAIN
Perjantain ehkä kummalisin akti oli Solstafir. Tämän aika kokeellista musiikkia esittävän orkesterin vastaanotto oli ainakin minulle yllätys. Odotin joukkopakoa kaljakojuille, paskalle tai kuka nyt minnekkin, mutta tämä osoittaa ainakin sen, että Jalometalli on, ja varsinkin tänä vuonna aika pitkälti suunniteltu marginaali yleisölle. Tästä esimerkkinä mm. perjantain päälavalla päättänyt Voivod, ja tietenkin lauantaina laahustanut Electric Wizard.
Perjantailta odottelin vielä Stormwarrioria ja Hail of Bullets:ia, joka oli livenä pettymys. Yleensä tuon lajin musiikki pitäisi potkia kivekset kurkkuun elävänä, mutta tekemättä jäi, joten osa seurueesta karkasikin ravintola Sarkkaan. Alkoholin ammattilaisten paikkaan.
HAIL OF BULLETS
Oli siis vaihdettava ryyppyvaihde tupaan, ja sieltä suunnattiin Katin ja Mikan kera Lupille tsekkaamaan Baptism ja Enochian Crescent. Baptism oli kaapuineen juuri niin hyvä, mitä sen odotinkin. Ei mitään turhaa, vain murhaavaa soitantaa.
Ennen Enochian keikkaa paikalle raahatut naudan sydämet, höyhenet, perunajauhot kartoittivatkin jo hyvin pitkälti tulevaa spektaakkelia.
Solistin itsensä viiltely aloitettiin jo hyvissä ajoin, olisiko ollut jo kolmannen biisin kohdalla ja kaikkea muuta mukavaa. Lopussa lavalla hillui vielä mies munasillaan, kuinkas muutenkaan. Mielestäni ehkä jopa reissun paras keikka, ilman tätä teatraalista puoltakin, ja tulihan se Väkisinkastettukkin sieltä. Muisto Sorkastakin toimi yllättävän hyvin livenä, vaikka puhtaita lauluosuuksia sisältääkin. Loppu yö menikin aamutunneilla parantaessamme maailmaa Jarviksen kanssa. Ei parantunut, ainakaan merkittävästi, jos aamuun oli katsominen.
HOMMA ALKAA OLLA ISOLLAAN PERJANTAINA
JOKU DAVID LEE ROTHIA MUISTUTTAVA HENKILÖ
Lauantai:
Lauantai aamu alkoi oikeastaan yhtä huuruisena, kuin perjantai oli päättynyt, jos ei sitä sade/rae -kuuroa lasketa. Tarkoituksena olisi mennä ennen Nifelheimiä pelipaikoille. Tässä jopa onnistuttiin. Merkitään siis tämän minä vielä teen -listaan.
JUPE THE DARKEST SIDE OF JURMU
Nifelheim vetikin odotetusti päälavan edustan täyteen, ja monellehan tämä oli koko festarin pääakti. Hyvä veto kaiken kaikkiaan, huolimatta aika hiljaisesta volyymista. 10 metrin etäisyydeltä lauteilta ei mielestäni pitäisi pystyä keskustelemaan huutamatta toisen korvaan. Kaljuuntuvien veljesten kukkoilu oli aika huvittavaa, mutta niin turea, että alta pois.
NIFELHEIM
Lauantai menikin oikeastaan jo Nifelheimin jälkeen nesteiden kaatamiseen huulten väliseen aukkoon, ja Death Angelin odotteluun. Siinä välissä Atheist oli hirveää kuraa, ja kieltämättä Asphyx tuntui kärsivän samasta dilemmasta Hail Of Bulletsin kanssa. Tämän ymmärtää. Onhan Asphyx:issä ja Bulletsissa samoja pelimanneja.
IPE JA DIKTAATTORI KATSE
MASA & I
Death Angel oli rautaa vanhoine ja uusine biiseineen aina siihen asti, kunnes humalatilan edelle alkoi tulla hypotermian oireet. Siispä katsoin omaksi parhaaksi kipetellä hotelliin. Kahtapuolin tietä luonnollisesti. Aamulla herättiinkin sitten vaatteet päällä ja kengät jalassa. Kaaduttiin siis kunniakkaasti saappaat jalassa.
Ensi vuonna se olisikin sitten Carcass pääesiintyjä lauantaina. Eli ensi vuonna jälleen saman toistoa.
Perjantai:
Ensimmäinen bändi mitä tuli katsottua, oli Alghazanth. Siitäkin vain pari biisiä lopusta, mutta hyvältä kuullosti noin livenäkin. Oikeastaan harvinaisen hyvältä, kun puhutaan festari -soundista. Sian päät yms. tykötarpeet olivat ilahduttamassa visuaalista puolta, ja tulihan se Moving Mountains sieltä sitten lopussa, eli hittibiisit kotiin. Hyvä aloitus.
ALGHAZANTH
Seuraava, ja oikeastaan ainoa, joka tuli kuunneltua ja JOPA katseltuakin alusta loppuun, oli Deathchain. Hyvä setti, ja yleisöäkin oli jo paikalla yllättävän paljon, mielestäni jokseenkin huonosta ajankohdasta huolimatta. Deathrash Legions, Napalm Satan yms. toimivat livenä kyllä vitun kovaa. Ja viimeisenä kuultu Bathory -laina: Sacrifice kolahti, ja niin näkyi viinan lisäksi kolahtavan myös Barathrum hörhö, Janna "Demonoz" Sovaan, jopa niin hyvin, että armaat erotuomari paidoissa pullistelevat järjestysmiehetkin kävivät herraa hieman rauhoittelemassa. Hyvä keikka, ja ehdottomasti yksi parhaista Jalometalleissa koskaan.
DEATHCHAIN
Perjantain ehkä kummalisin akti oli Solstafir. Tämän aika kokeellista musiikkia esittävän orkesterin vastaanotto oli ainakin minulle yllätys. Odotin joukkopakoa kaljakojuille, paskalle tai kuka nyt minnekkin, mutta tämä osoittaa ainakin sen, että Jalometalli on, ja varsinkin tänä vuonna aika pitkälti suunniteltu marginaali yleisölle. Tästä esimerkkinä mm. perjantain päälavalla päättänyt Voivod, ja tietenkin lauantaina laahustanut Electric Wizard.
Perjantailta odottelin vielä Stormwarrioria ja Hail of Bullets:ia, joka oli livenä pettymys. Yleensä tuon lajin musiikki pitäisi potkia kivekset kurkkuun elävänä, mutta tekemättä jäi, joten osa seurueesta karkasikin ravintola Sarkkaan. Alkoholin ammattilaisten paikkaan.
HAIL OF BULLETS
Oli siis vaihdettava ryyppyvaihde tupaan, ja sieltä suunnattiin Katin ja Mikan kera Lupille tsekkaamaan Baptism ja Enochian Crescent. Baptism oli kaapuineen juuri niin hyvä, mitä sen odotinkin. Ei mitään turhaa, vain murhaavaa soitantaa.
Ennen Enochian keikkaa paikalle raahatut naudan sydämet, höyhenet, perunajauhot kartoittivatkin jo hyvin pitkälti tulevaa spektaakkelia.
Solistin itsensä viiltely aloitettiin jo hyvissä ajoin, olisiko ollut jo kolmannen biisin kohdalla ja kaikkea muuta mukavaa. Lopussa lavalla hillui vielä mies munasillaan, kuinkas muutenkaan. Mielestäni ehkä jopa reissun paras keikka, ilman tätä teatraalista puoltakin, ja tulihan se Väkisinkastettukkin sieltä. Muisto Sorkastakin toimi yllättävän hyvin livenä, vaikka puhtaita lauluosuuksia sisältääkin. Loppu yö menikin aamutunneilla parantaessamme maailmaa Jarviksen kanssa. Ei parantunut, ainakaan merkittävästi, jos aamuun oli katsominen.
HOMMA ALKAA OLLA ISOLLAAN PERJANTAINA
JOKU DAVID LEE ROTHIA MUISTUTTAVA HENKILÖ
Lauantai:
Lauantai aamu alkoi oikeastaan yhtä huuruisena, kuin perjantai oli päättynyt, jos ei sitä sade/rae -kuuroa lasketa. Tarkoituksena olisi mennä ennen Nifelheimiä pelipaikoille. Tässä jopa onnistuttiin. Merkitään siis tämän minä vielä teen -listaan.
JUPE THE DARKEST SIDE OF JURMU
Nifelheim vetikin odotetusti päälavan edustan täyteen, ja monellehan tämä oli koko festarin pääakti. Hyvä veto kaiken kaikkiaan, huolimatta aika hiljaisesta volyymista. 10 metrin etäisyydeltä lauteilta ei mielestäni pitäisi pystyä keskustelemaan huutamatta toisen korvaan. Kaljuuntuvien veljesten kukkoilu oli aika huvittavaa, mutta niin turea, että alta pois.
NIFELHEIM
Lauantai menikin oikeastaan jo Nifelheimin jälkeen nesteiden kaatamiseen huulten väliseen aukkoon, ja Death Angelin odotteluun. Siinä välissä Atheist oli hirveää kuraa, ja kieltämättä Asphyx tuntui kärsivän samasta dilemmasta Hail Of Bulletsin kanssa. Tämän ymmärtää. Onhan Asphyx:issä ja Bulletsissa samoja pelimanneja.
IPE JA DIKTAATTORI KATSE
MASA & I
Death Angel oli rautaa vanhoine ja uusine biiseineen aina siihen asti, kunnes humalatilan edelle alkoi tulla hypotermian oireet. Siispä katsoin omaksi parhaaksi kipetellä hotelliin. Kahtapuolin tietä luonnollisesti. Aamulla herättiinkin sitten vaatteet päällä ja kengät jalassa. Kaaduttiin siis kunniakkaasti saappaat jalassa.
Ensi vuonna se olisikin sitten Carcass pääesiintyjä lauantaina. Eli ensi vuonna jälleen saman toistoa.
perjantaina, syyskuuta 04, 2009
Videot viikonlopuksi
Taas ollaan yhtä viikkoa viisaampia, tai sitten ei. Mutta siitä piittaamatta videoita, ja suhteellisen tuoreita sellaisia. Tämä uusi Ensiferum ja Viikate ovat vasta viimeisen kahden vuorokauden aika julkaistu. Ollaan siis suorastaan ajan hermolla.
Ensiferumin uusin ei oikeastaan uponnut. Mielestäni se alkuperäinen poljento, mitä oli ensimmäisellä ja edellisellä, on nyt korvattu mahtipontisilla spektaakkeleina, jota tätä nykyä kaikki tuon suunnan yhtyeet suoltaa. Ja se mitä ne suoltaa, on samaa mikä tulee tuolta pakaroiden välissä sijaitsevasta reiästä.
Viikate ei nyt varsinaisesti ole koskaan kuulunut suurimpiin suosikeihin, mutta laitetaan se nyt, vaikkapa hyvänä palveluna tänne. Ja pieni visainen kysymys perään: Eli mistä kotimaisesta komedia sarjasta tässä on ote? Nopeimmalle kultaa,mirhamia ja tunti turpaan kahdella nakilla.
Uusin Insomnium upposikin sitten eri tavalla. Se iloinen melo -death iloittelu on väistynyt takavasemmalla ka tilalle on tullut synkähköä, jopa maalailevaa murinaa. Pari kertaa on levy nyt veivattu läpi, ja kokoajan paranee. Levy suorastaa pakottaa uusinta toistoa. Sopii varsinkin sadesäälle erinomaisesti. En kuitenkaan suosittele miksikään viihdeillan taustaksi, vaan kuunneltavaksi...ja nimen oman syksyn sateisille hetkille ja pieni pimeyskään ei ainakaan pilaa tunnelmaa. Hyvä biisi, joka jää ainakin täällä päässä jopa korvien väliin soimaan.
Nyt kaljat kylmään, ja odotetaan. Se, että mitä, on vielä arvoitus. Eilen oli eilen, ja tänään on tänään. Huominen onkin sitten jo tulevaisuutta.
Ensiferumin uusin ei oikeastaan uponnut. Mielestäni se alkuperäinen poljento, mitä oli ensimmäisellä ja edellisellä, on nyt korvattu mahtipontisilla spektaakkeleina, jota tätä nykyä kaikki tuon suunnan yhtyeet suoltaa. Ja se mitä ne suoltaa, on samaa mikä tulee tuolta pakaroiden välissä sijaitsevasta reiästä.
Viikate ei nyt varsinaisesti ole koskaan kuulunut suurimpiin suosikeihin, mutta laitetaan se nyt, vaikkapa hyvänä palveluna tänne. Ja pieni visainen kysymys perään: Eli mistä kotimaisesta komedia sarjasta tässä on ote? Nopeimmalle kultaa,mirhamia ja tunti turpaan kahdella nakilla.
Uusin Insomnium upposikin sitten eri tavalla. Se iloinen melo -death iloittelu on väistynyt takavasemmalla ka tilalle on tullut synkähköä, jopa maalailevaa murinaa. Pari kertaa on levy nyt veivattu läpi, ja kokoajan paranee. Levy suorastaa pakottaa uusinta toistoa. Sopii varsinkin sadesäälle erinomaisesti. En kuitenkaan suosittele miksikään viihdeillan taustaksi, vaan kuunneltavaksi...ja nimen oman syksyn sateisille hetkille ja pieni pimeyskään ei ainakaan pilaa tunnelmaa. Hyvä biisi, joka jää ainakin täällä päässä jopa korvien väliin soimaan.
Nyt kaljat kylmään, ja odotetaan. Se, että mitä, on vielä arvoitus. Eilen oli eilen, ja tänään on tänään. Huominen onkin sitten jo tulevaisuutta.
keskiviikkona, syyskuuta 02, 2009
Kuulumisia
Herätys, mukulat hoitoon, kouluun, mukulat hoidosta, mukulat nukkumaan ja sitten samalla reseptillä uuteen päivään, paitsi tietenkin viikonloput tekevät poikkeuksen. Saattaa noin äkkiseltään kuullostaa tylsältä elämältä, mutta eipä voi valittaa. Se epätietoisuus mitä työttömänä ilmeni on poissa. Ja sellainen tietty päivärutiini on ollut ihan tervetullutta. Eipä ole ajankäyttö ongelmia, ja olokin on paljon viriilimpi.
Näin 16 vuoden opiskelemattomuuden jälkeen ongelmia eniten tuottaa se tärkein, eli oppiminen. Sanonta: Vanha koira ei opi uusia temppuja, pitää paikkansa, ainakin tietyissä aineissa. Henkilökohtaisesti viimeistä väriä, eli harmaata pukkaa päähän ainakin kemia. Ainakin ne kemian laskut ja kaavat. Tuntuu, että oliko sitä kemiaa edes yläasteella. Päästötodistuksessa se ainakin seisoo mustana valkealla, mutta oma muisti tekee näköjään tepposiaan. Kemian, eli ns. laboratorio työt ovat niinkin ihan kivaa näperrystä, pipetointineen ja mittaamisimeen yms. myrkkyjen kanssa läträämisineen. Etten jopa sanoisi mielenkiintoista, mutta nörtin maineenhan sitä otsaansa saa jos moista alkaa tunneilla huutelemaan.
Siis kaikenkaikkiaan yllättävän hyvin on sopeutuminen tapahtunut sinne finninaamaisten kölvien, mopopoikien ja lökäpöksyjen maailmaan. Tosin pientä hilpeyttä aina aiheuttaa siskon lapsen ja serkun lapsen näkeminen samalla tupakkakopilla. Näistä jälkimmäinen vielä samalla luokalla. No, täysikäinen miehen kutalehan se jo on, mutta muistuttaa kuitenkin joka päivä siitä, että olis ilmeisesti pitänyt aikoinaan viitata useammin.
Tätä kantapään kautta opittua teoriaa pääsee onneksi ammentamaan luokan, tai oikeastaan laboratorio puolen parille tyypille. Hammer-setä kehottaa näet näille pahassa puperteetissä kieriskeleville pysymään koulussa. Be cool, stay in school, on kampanjani slogan. Kyllähan minäkin kouluni kävin, mutta en kunnolla. Tätä on siis hyvä kertoa muillekkin, ketä se koulunpenkin kuluttaminen ei meinaa kiinnostaa.
Entäpä muuta? Kuten sanottua, tuolla ensimmäisessä lauseessa se pääpiirteittäin kiteytyy tämän hetkisen elämän juoksu.
Ensi lauantaina olisi Kemin urheiluautoilijoiden "venetsialaiset", eli jonkinlaiset kauden päättäjäiset. Sora siis lentää, ettei kengänvarret riitä. Huolettaa, että miten sitä malttaa pysyä perjantain selvänäolon kaidalla polulla? Tuskin mitenkään, mutta jos ihan miedosti kotona hyvässä seurassa, eli keskenään+tietokone. Tämä tosin vasta tyttöjen nukkumaan menon jälkeen, eli silloihan se venyy pikkutunneilla, mutta mitäpä vittua sitten. Siis lauantain sinne, perjantain tänne ja tuonne. Tällainen on toimintamalli, jos ei sitä ennen joudu koulun pihalla mopon yliajamaksi.
Näin 16 vuoden opiskelemattomuuden jälkeen ongelmia eniten tuottaa se tärkein, eli oppiminen. Sanonta: Vanha koira ei opi uusia temppuja, pitää paikkansa, ainakin tietyissä aineissa. Henkilökohtaisesti viimeistä väriä, eli harmaata pukkaa päähän ainakin kemia. Ainakin ne kemian laskut ja kaavat. Tuntuu, että oliko sitä kemiaa edes yläasteella. Päästötodistuksessa se ainakin seisoo mustana valkealla, mutta oma muisti tekee näköjään tepposiaan. Kemian, eli ns. laboratorio työt ovat niinkin ihan kivaa näperrystä, pipetointineen ja mittaamisimeen yms. myrkkyjen kanssa läträämisineen. Etten jopa sanoisi mielenkiintoista, mutta nörtin maineenhan sitä otsaansa saa jos moista alkaa tunneilla huutelemaan.
Siis kaikenkaikkiaan yllättävän hyvin on sopeutuminen tapahtunut sinne finninaamaisten kölvien, mopopoikien ja lökäpöksyjen maailmaan. Tosin pientä hilpeyttä aina aiheuttaa siskon lapsen ja serkun lapsen näkeminen samalla tupakkakopilla. Näistä jälkimmäinen vielä samalla luokalla. No, täysikäinen miehen kutalehan se jo on, mutta muistuttaa kuitenkin joka päivä siitä, että olis ilmeisesti pitänyt aikoinaan viitata useammin.
Tätä kantapään kautta opittua teoriaa pääsee onneksi ammentamaan luokan, tai oikeastaan laboratorio puolen parille tyypille. Hammer-setä kehottaa näet näille pahassa puperteetissä kieriskeleville pysymään koulussa. Be cool, stay in school, on kampanjani slogan. Kyllähan minäkin kouluni kävin, mutta en kunnolla. Tätä on siis hyvä kertoa muillekkin, ketä se koulunpenkin kuluttaminen ei meinaa kiinnostaa.
Entäpä muuta? Kuten sanottua, tuolla ensimmäisessä lauseessa se pääpiirteittäin kiteytyy tämän hetkisen elämän juoksu.
Ensi lauantaina olisi Kemin urheiluautoilijoiden "venetsialaiset", eli jonkinlaiset kauden päättäjäiset. Sora siis lentää, ettei kengänvarret riitä. Huolettaa, että miten sitä malttaa pysyä perjantain selvänäolon kaidalla polulla? Tuskin mitenkään, mutta jos ihan miedosti kotona hyvässä seurassa, eli keskenään+tietokone. Tämä tosin vasta tyttöjen nukkumaan menon jälkeen, eli silloihan se venyy pikkutunneilla, mutta mitäpä vittua sitten. Siis lauantain sinne, perjantain tänne ja tuonne. Tällainen on toimintamalli, jos ei sitä ennen joudu koulun pihalla mopon yliajamaksi.
sunnuntaina, elokuuta 30, 2009
perjantaina, elokuuta 28, 2009
Survivors Zero
Tuossa kun Jalometallissa näin erään hahmon, jonka muunmuassa viime kesän Tuska festareille tunnistin jo kaukaa, ja huolestuttavasti takaapäin, mietin, että mitäpä tämä hassun näkoinen hahmo nykyään puuhastelee. No, paljastui Uncle-Googlen kautta, että soittaa otsikon nimisessä bändissä. Siis Survivors Zero:ssa. Kysehän on siis mörrimöykystä nimeltä Tapio Wilska.
Tästä biisistä, ja tämän genren muistakin tuoreista yrittäjistä täytyy todeta, että: hyvät herrat, meni jo!
Tätä tämmöistä kun on maailma pullollaan, ja tätä ns. Göteborg -skenen suuntaisia bändejä, naapurimaa Ruotsin ylituotannon lisäksi, on myös täällä armaassa kotomaassammekin ihan antaa asti.
Tästä biisistä, ja tämän genren muistakin tuoreista yrittäjistä täytyy todeta, että: hyvät herrat, meni jo!
Tätä tämmöistä kun on maailma pullollaan, ja tätä ns. Göteborg -skenen suuntaisia bändejä, naapurimaa Ruotsin ylituotannon lisäksi, on myös täällä armaassa kotomaassammekin ihan antaa asti.
tiistaina, elokuuta 25, 2009
Yleismurheilua osa: III
Minä poika se päästelen suustani ihan mitä sattuu. Tai siis tässä tapauksessa näpyttelin tuossa muutama päivä taaksepäin ihan täyttä paskaa suomalaisista keihäsmiehistä. Hienoa alisuorittamista kertakaikkiaan. Siis keihäsmiehiltäkin kauden huonoimmat heitot, jos niitä niiksi voidaan nimittää, tulivat siis kauden tärkeimmässä paikassa. Pitkämäellä pientä plussaa, että viskeli keppiä kuumeisena, ja korvatulehduksen riivaamana, mutta ei se nyt tulosta plus -merkkiseksi käännä.
Aika ajoin tätä vain näin suomalaisena ihmettelee. Siis sitä, että mistä tämä suomalaisten "haparointi" arvokisoissa vuodesta toiseen johtuu. Tunnetusti melankolinen ja heikosta itsetunnosta tunnettu kansa ei vain osaa voittamisen kulttuuria, siitä kai se johtuu.
Ja sitä paitsi. Olisiko vielä 80-luvulla kukaan uskonut, että musta mies ja Japanilainen seisoo podiumilla keihäs finaalissa? Vastaus: Ei. Mutta toisaalta, olisiko kukaan Mietaan ja Äiteen aikana uskonut, että hiihtokisoissakin nähdään Kenialaisia? Vastaus tähänkin on: Ei! Suoraan sanottuna sitä hieraisee vieläkin silmiään, kun hangella viilettää neekeri, ja vielä perinteisellä tyylillä.
Aika ajoin tätä vain näin suomalaisena ihmettelee. Siis sitä, että mistä tämä suomalaisten "haparointi" arvokisoissa vuodesta toiseen johtuu. Tunnetusti melankolinen ja heikosta itsetunnosta tunnettu kansa ei vain osaa voittamisen kulttuuria, siitä kai se johtuu.
Ja sitä paitsi. Olisiko vielä 80-luvulla kukaan uskonut, että musta mies ja Japanilainen seisoo podiumilla keihäs finaalissa? Vastaus: Ei. Mutta toisaalta, olisiko kukaan Mietaan ja Äiteen aikana uskonut, että hiihtokisoissakin nähdään Kenialaisia? Vastaus tähänkin on: Ei! Suoraan sanottuna sitä hieraisee vieläkin silmiään, kun hangella viilettää neekeri, ja vielä perinteisellä tyylillä.
sunnuntaina, elokuuta 23, 2009
Yleismurheilua osa:II
Niin, sitä Evilää vielä. Meinasihan se kuuluisa "pommi" räjähtää. Harmi, ettei tässä haastattelussa sitä varmaakin legendaksi jäävää kommenttia kuulla. Eli "oli sentin päässä, ettei toimittija Niki Juusela saanut nokkaan". Heh! Pitäisi tuo Evilä turpansa kiinni, niin ei tarvitsisi kuunnella toimittajien piilovittuilua.
..."Mä olin neljästoista"!!! Voi vittu!!!
..."Mä olin neljästoista"!!! Voi vittu!!!
perjantaina, elokuuta 21, 2009
Yleismurheilua
Ich bin ain Berliner -J.F Kennedy 1917-1963
Ei voi taas muuta sanoa, että on se hienoa seurata, kun suomipoika urheilee Berliinin yleisurheilun MM-kisoissa. Voi perkele! Kaukana on ne ajat, jolloin suomea vielä juostiin maailman kartalle, Nurmen, Ritolan yms. toimesta. Ihmettelyä minussa aiheuttaa tosin se, että miksi ja minkä takia tuonne noita kisaturisteja, joita myös jotkut huippu-urheilijoiksi kutsuvat. Kenenkä perkeleen etua se ajaa, että käy esim. paiskaamassa moukaria pari kertaa, ja karsiutuu. Toki se lisää sitä kuuluisaa "kisakokemusta", mutta jos joku, lajista nyt riippumatta on maailmantilastossa nipin napin 500 parhaan joukossa, ja on jo sitä kisakokemusta, vaikuttaako sellaista tuonne edes lähettää itseään nolaamaan miljoonien sierainparien eteen. Mielestäni EI kenenkään! Pysyisi vaan siellä piirikunnallisissa, joissa kaikki palkitaan lusikalla. Kiitoksia, kun osallistuit. Näkemiin.
Suomalaisten ongelma urheilussa on ollut, ja tulee näemmä aina olemaan alisuorittaminen. Siinä missä muiden maiden urheilijat täräyttelevät omia ja maittensa ennätyksiä, Suomipoika tekee kauden huonoimman suorituksen. Suomipojan kotelo ei kestä, niin se ei yksinkertaisesti kestä. Ja tämä lähes toistuu kisoista toiseen, ja monesti tämä toistuu samojen urheilijoiden kohdalla. Onhan näitä. Coloradon susi Risto Ulmala, Mikaela Ingberg, Päivi Tikkanen, joka aikoinaan veti herttaässän hihasta 5000m juoksun jälkeen, sanomalla, että tuli hikikin. Voi perkele! Selitysten aatelia, ihan koko maailmaa silmällä pitäen. Hiihtäjät eivät ole mitään Päivin rinnalla.
Nykyisistä tulee mieleen mm. kaikki korkeus- ja seiväshyppääjät. Onhan näitä, kun jaksaisi niitä muistin sopukoista tonkia, mutta nyt ei riitä aika sellaiseen aivotoimintaan.
Tuorein tapaus on egon pönkittäjä Tommi Evilä. Ei niin tyypillinen suomalainen urheilija. Suu vaahdossa vouhotetaan, kuinka kohta jysähtää. Tuota jysähdystä onkin sitten odotettu tovi. Liekö sitten ruuti kuivaa, vai mistä tämä pienehkö viive johtuu. No, hyvä on! Voittihan Evilä 2005 Helsingin kisoissa pronssia. Tuolloinkin taivaalta tuli varmaan kaikkea, mitä sieltä nyt voi vaan voi tulla, eli tuurissaan oli, kuka siellä yleensäkään tuloksen sai.
Eilen penkiurheiljat odottivat sitä jo huonoksi vitsiksi muodostunutta pamausta, mutta suutariksi jäi, kuten jäi viime vuonna Pekingissä. Suu kävi kyllä entiseen malliin yleisestä habituksesta puhumattakaan, mutta kun ei niin ei!
Mutta jospa keihäsmiehet pelastaisisivat suomalaisten maineen. Näinhän on käynyt ennenkin. Suomalainen kepinviskaaja, kun yleensä on hieman juntti tai ainakin juntihko, niin se ei näin paineita tunne. Tosin poikkeuksiakin löytyy, niitä nyt kuitenkaan tässä luettelematta. Joten odotellaan sitten sunnuntaita, josko silloin "pamahtaisi". Onhan se tietenkin niinkin, että urheilja urheilee itselleen, eikä meille, mutta ainahan se sydäntä lämmittää, kun kansallislaulu rupeaa soimaan, vai mitä?
Eli EI piiritason urheilijoita kisoihin, ja ennenkaikkea, VÄHEMPI PUHETTA, ENEMMÄN TEKOJA. Niin teki Seppo Rätykin aikoinaan, vai mitäpä sanotte näistä seuraavista Sepon legendaarisista vastauksista.
Näihin kuviin ja tunnelmiin!
Ei voi taas muuta sanoa, että on se hienoa seurata, kun suomipoika urheilee Berliinin yleisurheilun MM-kisoissa. Voi perkele! Kaukana on ne ajat, jolloin suomea vielä juostiin maailman kartalle, Nurmen, Ritolan yms. toimesta. Ihmettelyä minussa aiheuttaa tosin se, että miksi ja minkä takia tuonne noita kisaturisteja, joita myös jotkut huippu-urheilijoiksi kutsuvat. Kenenkä perkeleen etua se ajaa, että käy esim. paiskaamassa moukaria pari kertaa, ja karsiutuu. Toki se lisää sitä kuuluisaa "kisakokemusta", mutta jos joku, lajista nyt riippumatta on maailmantilastossa nipin napin 500 parhaan joukossa, ja on jo sitä kisakokemusta, vaikuttaako sellaista tuonne edes lähettää itseään nolaamaan miljoonien sierainparien eteen. Mielestäni EI kenenkään! Pysyisi vaan siellä piirikunnallisissa, joissa kaikki palkitaan lusikalla. Kiitoksia, kun osallistuit. Näkemiin.
Suomalaisten ongelma urheilussa on ollut, ja tulee näemmä aina olemaan alisuorittaminen. Siinä missä muiden maiden urheilijat täräyttelevät omia ja maittensa ennätyksiä, Suomipoika tekee kauden huonoimman suorituksen. Suomipojan kotelo ei kestä, niin se ei yksinkertaisesti kestä. Ja tämä lähes toistuu kisoista toiseen, ja monesti tämä toistuu samojen urheilijoiden kohdalla. Onhan näitä. Coloradon susi Risto Ulmala, Mikaela Ingberg, Päivi Tikkanen, joka aikoinaan veti herttaässän hihasta 5000m juoksun jälkeen, sanomalla, että tuli hikikin. Voi perkele! Selitysten aatelia, ihan koko maailmaa silmällä pitäen. Hiihtäjät eivät ole mitään Päivin rinnalla.
Nykyisistä tulee mieleen mm. kaikki korkeus- ja seiväshyppääjät. Onhan näitä, kun jaksaisi niitä muistin sopukoista tonkia, mutta nyt ei riitä aika sellaiseen aivotoimintaan.
Tuorein tapaus on egon pönkittäjä Tommi Evilä. Ei niin tyypillinen suomalainen urheilija. Suu vaahdossa vouhotetaan, kuinka kohta jysähtää. Tuota jysähdystä onkin sitten odotettu tovi. Liekö sitten ruuti kuivaa, vai mistä tämä pienehkö viive johtuu. No, hyvä on! Voittihan Evilä 2005 Helsingin kisoissa pronssia. Tuolloinkin taivaalta tuli varmaan kaikkea, mitä sieltä nyt voi vaan voi tulla, eli tuurissaan oli, kuka siellä yleensäkään tuloksen sai.
Eilen penkiurheiljat odottivat sitä jo huonoksi vitsiksi muodostunutta pamausta, mutta suutariksi jäi, kuten jäi viime vuonna Pekingissä. Suu kävi kyllä entiseen malliin yleisestä habituksesta puhumattakaan, mutta kun ei niin ei!
Mutta jospa keihäsmiehet pelastaisisivat suomalaisten maineen. Näinhän on käynyt ennenkin. Suomalainen kepinviskaaja, kun yleensä on hieman juntti tai ainakin juntihko, niin se ei näin paineita tunne. Tosin poikkeuksiakin löytyy, niitä nyt kuitenkaan tässä luettelematta. Joten odotellaan sitten sunnuntaita, josko silloin "pamahtaisi". Onhan se tietenkin niinkin, että urheilja urheilee itselleen, eikä meille, mutta ainahan se sydäntä lämmittää, kun kansallislaulu rupeaa soimaan, vai mitä?
Eli EI piiritason urheilijoita kisoihin, ja ennenkaikkea, VÄHEMPI PUHETTA, ENEMMÄN TEKOJA. Niin teki Seppo Rätykin aikoinaan, vai mitäpä sanotte näistä seuraavista Sepon legendaarisista vastauksista.
Näihin kuviin ja tunnelmiin!
tiistaina, elokuuta 18, 2009
Nine lives
Jos sanotaan, että kissalla on yhdeksän elämää, taitaa tuo samainen kielikuva päteä minuunkin. Oli nimittäin taas kerran kuolettavan oloinen krapula Jalometallin jälkeisen viihdeviikonlopun jäljiltä, että tuntui oikeasti, että kuolema niittää satoaan hetkenä minä hyvänsä. Oikeastaan keho huutaa ja maksa vinkuu vieläkin, mutta mukavaahan tuo taas oli ja kinttupolku Tuonelasta hiljalleen löytyä.
Laitan tarkempaa raporttia kuvien kera, kunhan vain jaksan käydä sen itseni kanssa läpi ja saan materiaalia kuvien muodossa kokoon. Nyt katson olevani siihen edelleen aivan liian väsynyt, kuten kaikkeen sosiaaliseen kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Kiitos!
Niin ja ensi vuonna sitten Carcass, eli kai se on uhrattava taas yksi elämä lisää.
Laitan tarkempaa raporttia kuvien kera, kunhan vain jaksan käydä sen itseni kanssa läpi ja saan materiaalia kuvien muodossa kokoon. Nyt katson olevani siihen edelleen aivan liian väsynyt, kuten kaikkeen sosiaaliseen kanssakäymiseen ihmisten kanssa. Kiitos!
Niin ja ensi vuonna sitten Carcass, eli kai se on uhrattava taas yksi elämä lisää.
torstaina, elokuuta 13, 2009
Aakkosia opiskelemassa
Alun järkytyksen, ja pienten negatiivisten tunnemyrskyjen jälkeen näyttäisi siltä, että mahdollisesti opiskelu ei olekkaan niin haitarista, mitä alunperin sen kuvittelin olevan.
Tämä alun järkytys johtui ehkä siitä, että ensimmäisenä aamuna kohtasin n.400 mopoa, skootteria ja jos minkänäköistä kahdella pyörällä liikkuvaa härveliä. Toiseksi näky oli kuin Tuska festareilta, mitä asukokonaisuuksiin oli katsominen. No, enpä ainakaan erottunut joukosta. Kolmanneksi, kun juhlasaliin kokoonnuimme, katsoin sitä porukkaa epätoivoisesti päätäni pudistellen. "Tuossako todellakin on tämän maan tulevaisuus ja toivo?" Painavat ovat suomineidon hartiat, jos näin on. Lasken kuitenkin myös itseni tuohon suuri lukuiseen ryhmään, vaikka yli-ikäinen olenkin. Toisaalta eipä tuo mopojen määrä ei yllättänyt, mutta taas toisaalta yllätti. Oman ammattikoulu aikaan, en muista nähneeni yhtään mopoa. Mopohan tunnetusti myytiin pois, kun siihen sallittavaan ikään pääsi. Oltiin "kovia" jätkiä silloin.
Subjektiivisesti ajateltuna, on motivaatio kohdillaan, vaikka nuo edellä mainitut ensin aivojani pehmensivätkin. Tähänkin löytyy kolme syytä. Ensinnäkin, pystyn ns. oikolukemaan muutamia aineita, kiitos Sähkotekniikan perusteet suorittaneena. Työkokemuksesta saan myös opintoviikkoja pois, ja kuin myös viime kesäisen hiomolla työskentelyn myötä, saan yhden pakollisen valinnaisen pois kuleksimasta. Näin ollen siis saatan valmistua nopeammin. Toiseksi ryhmä on pieni, ja siinä on muutama täysi-ikäinen, ja jopa pari puolituttua, eli eiköhän sekin jo motivoi. Ja kolmanneksi, meistä ei siis tule pelkän paperi prosessiin suuntautuvia prosessinhoitajia, vaan saamme myös koulutusta teräs- ja kaivos prossesseihin. Tämähän siis lisää mahdollisuuksia työllistyä, vaikka epäilen sitä kyllä ikäni puolesta suuresti. Minä en ainakaan palkkaisi itseäni...ehkä. Luetaan nyt sekin vielä positiivikseksi seikaksi, että meidän "paperipoikien" ryhmässä ovat myös "labralikat". En pistä pahaksi ollenkaan.
Huomenna sitten lintsataan opistomaisesti. Retkue kohti Oulua, ja Jalometalli festareita on täyttä totta. Tätä onkin odotettu, mutta ei ehkä niin paljoa, kuin viime vuotista. Jalometallin aito tunnelma onkin se, mikä tuonne vuodesta toiseen vetää. Jyrkkä ei siis Tuskalle.
Eli tällaista vouhotusta tällä kertaa.
Tämä alun järkytys johtui ehkä siitä, että ensimmäisenä aamuna kohtasin n.400 mopoa, skootteria ja jos minkänäköistä kahdella pyörällä liikkuvaa härveliä. Toiseksi näky oli kuin Tuska festareilta, mitä asukokonaisuuksiin oli katsominen. No, enpä ainakaan erottunut joukosta. Kolmanneksi, kun juhlasaliin kokoonnuimme, katsoin sitä porukkaa epätoivoisesti päätäni pudistellen. "Tuossako todellakin on tämän maan tulevaisuus ja toivo?" Painavat ovat suomineidon hartiat, jos näin on. Lasken kuitenkin myös itseni tuohon suuri lukuiseen ryhmään, vaikka yli-ikäinen olenkin. Toisaalta eipä tuo mopojen määrä ei yllättänyt, mutta taas toisaalta yllätti. Oman ammattikoulu aikaan, en muista nähneeni yhtään mopoa. Mopohan tunnetusti myytiin pois, kun siihen sallittavaan ikään pääsi. Oltiin "kovia" jätkiä silloin.
Subjektiivisesti ajateltuna, on motivaatio kohdillaan, vaikka nuo edellä mainitut ensin aivojani pehmensivätkin. Tähänkin löytyy kolme syytä. Ensinnäkin, pystyn ns. oikolukemaan muutamia aineita, kiitos Sähkotekniikan perusteet suorittaneena. Työkokemuksesta saan myös opintoviikkoja pois, ja kuin myös viime kesäisen hiomolla työskentelyn myötä, saan yhden pakollisen valinnaisen pois kuleksimasta. Näin ollen siis saatan valmistua nopeammin. Toiseksi ryhmä on pieni, ja siinä on muutama täysi-ikäinen, ja jopa pari puolituttua, eli eiköhän sekin jo motivoi. Ja kolmanneksi, meistä ei siis tule pelkän paperi prosessiin suuntautuvia prosessinhoitajia, vaan saamme myös koulutusta teräs- ja kaivos prossesseihin. Tämähän siis lisää mahdollisuuksia työllistyä, vaikka epäilen sitä kyllä ikäni puolesta suuresti. Minä en ainakaan palkkaisi itseäni...ehkä. Luetaan nyt sekin vielä positiivikseksi seikaksi, että meidän "paperipoikien" ryhmässä ovat myös "labralikat". En pistä pahaksi ollenkaan.
Huomenna sitten lintsataan opistomaisesti. Retkue kohti Oulua, ja Jalometalli festareita on täyttä totta. Tätä onkin odotettu, mutta ei ehkä niin paljoa, kuin viime vuotista. Jalometallin aito tunnelma onkin se, mikä tuonne vuodesta toiseen vetää. Jyrkkä ei siis Tuskalle.
Eli tällaista vouhotusta tällä kertaa.
tiistaina, elokuuta 11, 2009
Koulutielle
Koulutielle astelee tässä viikon sisällä lähes 56000 ekaluokkalaista. Minut ynnättynä tuohon, se tekee 56001. Siis joskus kouluja käyneenä voidaan näin äkkiseltään todeta, että eipä mennyt matematiikan opit hukkaan. Eli olkaa nyt varovaisia siellä liikenteessä. Varsinkin nyt, kun minäkin olen nyt siellä pyörimässä, se riski tulla yliajetuksi on vielä suurempi.
Omalta kohdalta paluu koulutielle alkaa huomenna. Voin sanoa, että eipä se kovin ruusuiselta tunnu. Suoraan sanottuna vituttaa, kuinkas muutenkaan. On onneksi vielä pieni oljenkorsi, että pääsisin jatkamaan sähköpuolen opintoja, mutta eiköhän tuokin asia valkene maanantaihin mennessä. Toivottavasti.
Tänään on siis viimeinen päivä suorittaa ostosreissu kohti Tiimaria. Penaali, kynät, hajukumeja unohtamatta on hankittava. Mahtaakohan muuten hajukumeja vielä olla? Muistaakseni ne tutkitusti aiheutti syöpää. Perkele! Tuntuu, että kaikki aiheuttaa nykyään syöpää...ruisleipäkin. Niin, ja nokinen grillimakkarakin on kuulemma nykyään vaarallista. Jokatapauksessa taitaisivat minun näköisellä herrasmiehelle tarjota ihan toisenlaisia kumeja, jos ja kun menen noita viehkeän tuoksuisia lyijyjäljen poistajia kysymään.
Niin ja uusi reppukin on ostettava, tottakai. Onkohan Spiderman vai Hello Kitty päivän sana? Vai pisteleekö toisen vuosikurssin amisviiksi uutta tulokasta pataan jokatapuksessa. Huomenna ollaaa tästäkin asiasta viisaampia. Time will tell!
Omalta kohdalta paluu koulutielle alkaa huomenna. Voin sanoa, että eipä se kovin ruusuiselta tunnu. Suoraan sanottuna vituttaa, kuinkas muutenkaan. On onneksi vielä pieni oljenkorsi, että pääsisin jatkamaan sähköpuolen opintoja, mutta eiköhän tuokin asia valkene maanantaihin mennessä. Toivottavasti.
Tänään on siis viimeinen päivä suorittaa ostosreissu kohti Tiimaria. Penaali, kynät, hajukumeja unohtamatta on hankittava. Mahtaakohan muuten hajukumeja vielä olla? Muistaakseni ne tutkitusti aiheutti syöpää. Perkele! Tuntuu, että kaikki aiheuttaa nykyään syöpää...ruisleipäkin. Niin, ja nokinen grillimakkarakin on kuulemma nykyään vaarallista. Jokatapauksessa taitaisivat minun näköisellä herrasmiehelle tarjota ihan toisenlaisia kumeja, jos ja kun menen noita viehkeän tuoksuisia lyijyjäljen poistajia kysymään.
Niin ja uusi reppukin on ostettava, tottakai. Onkohan Spiderman vai Hello Kitty päivän sana? Vai pisteleekö toisen vuosikurssin amisviiksi uutta tulokasta pataan jokatapuksessa. Huomenna ollaaa tästäkin asiasta viisaampia. Time will tell!
maanantaina, elokuuta 10, 2009
Baden-Badeniiiiiin
En ole oikein koskaan ollut mikään taiteellisen musiikin suurin kannattaja, enkä poikkea linjastani nytkään. Päinvastoin. Tuo, jota jotkut "taiteeksi" kutsuvat on mielestäni, ainakin tässä tapauksessa silkkaa lahjattomuutta. Lahjoja noin ulkonäönnelisesti hänellä kuitenkin on. Myönnettäköön kuitenkin tietämättömyyteni tämän artistin kohdalla, koska en muita pläjäyksiä ole artistilta kuullut. Tuomitsen siis ilman, että kuulen syytettyä, mutta koska en tällaista musiikkia kuuntele, en edes vaivaudu moiseen, koska pelkkä maanantai muutoinkin silittelee vastakarvaan.
Olen kuitenkin 100% varma, että tästä ärsyttävästä renkutuksesta kasvaa jonkinlainen hitti. Niinhäin tällaiselle paskalla aina käy, eli siitä huonosta tulee niin huonoa, että se on hyvää.
Mutta nauttikaa Baden-Badenista....Hienoa lyriikkaa...voi vittu!
Olen kuitenkin 100% varma, että tästä ärsyttävästä renkutuksesta kasvaa jonkinlainen hitti. Niinhäin tällaiselle paskalla aina käy, eli siitä huonosta tulee niin huonoa, että se on hyvää.
Mutta nauttikaa Baden-Badenista....Hienoa lyriikkaa...voi vittu!
torstaina, elokuuta 06, 2009
Jalometallin aikataulusta, ja vähän muustakin
Tulipa se sitten terassikausikin avattua niin, että taisin juoda kokonaista yhden tuopposen ulkosalla. Muuten se meni pubimaisesti sisätiloissa maistellen intensiteevisesti hurmejuomaa. Varsin mukava ja tunteikas ilta kaiken puolin, ja taisi se venyä ihan aamuun asti. Ja "aamulla" sen kyllä tukan alla huomasi. Taisipa kello lähennellä kahta, ennen kuin vaivauduin sängyn pohjalta edes jääkaapille. Huhhuh! Ei pitäisi... ja...jne jne.
Huomenna pitäisikin suunnata Kajaaniin, vai kirjoitetaanko se kuten lausutaan Kajaanilaisittain: Kajjjaaani. Anyway. Homman nimi olisi ralli sprint, ja tuonne pitäisi huoltohommiin lähteä. Eli siis toisten tielle seisomaan peukalo suussa. No parempi suussa, kuin keskellä kämmentä, missä se kieltämättä usein myös sijaitsee. Jokatapauksessa yksikin yö pois kotoa vastaa henkisesti noin viikkoa.
Jalometallin aikataulu olisi sitten tässä:
PERJANTAI:
ARMOUR (Ulkolava) 16.00-16.40
ALGHAZANTH (Sisälava) 16.40-17.20
DEATHCHAIN (Ulkolava) 17.20-18.10
BURNING POINT (Sisälava) 18.10-19.00
SOLSTAFIR (Ulkolava) 19.00-20.00
STORMWARRIOR (Sisälava) 20.00-21.00
HAIL OF BULLETS (Ulkolava) 21.00-22.00
RAGE (Sisälava) 22.00-23.00
VOIVOD (Ulkolava) 23.00-00.30
SPRITUS MORTIS (Sisälava) 00.30-01.30
LAUANTAI:
DAWN OF RELIC (Sisälava) 13.30-14.00
GNOSTIC (Ulkolava) 14.00-14.40
TORTURE KILLER (Sisälava) 14.40-15.20
ROTTEN SOUND (Ulkolava) 15.20-16.00
ARTILLERY (Sisälava) 16.00-17.00
NIFELHEIM (Ulkolava) 17.00-18.00
PARADOX (Sisälava) 18.00-19.00
ASPHYX (Ulkolava) 19.00-20.00
WHIPLASH (Sisälava) 20.00-21.00
ATHEIST (Ulkolava) 21.00-22.00
AGENT STEEL (Sisälava) 22.00-23.00
DEATH ANGEL (Ulkolava) 23.00-00.30
ELECTRIC WIZARD (Sisälava) 00.30-01.30
Eniten tuossa aikataulussa ihmetyttää ainakin näin akkiseltään tuo Nifelheimin soittopaikka ja aika. Päälava kamaa endottomasti, mutta ehkä se likainen Black/Trash toimii paremmin sisätiloissa, kuten varmaan tuo Rotten Soundkin. Nifelheim tulee näyttämään kaikkin releineen vähintään yhtä typerältä, kuin Immortalin pingviinit Suomen suvessa parina viime kertana.
Eli siis perjantaina tähdätään Alghazanthiin...jooko?! Hyvä on, menen yksin.
Huomenna pitäisikin suunnata Kajaaniin, vai kirjoitetaanko se kuten lausutaan Kajaanilaisittain: Kajjjaaani. Anyway. Homman nimi olisi ralli sprint, ja tuonne pitäisi huoltohommiin lähteä. Eli siis toisten tielle seisomaan peukalo suussa. No parempi suussa, kuin keskellä kämmentä, missä se kieltämättä usein myös sijaitsee. Jokatapauksessa yksikin yö pois kotoa vastaa henkisesti noin viikkoa.
Jalometallin aikataulu olisi sitten tässä:
PERJANTAI:
ARMOUR (Ulkolava) 16.00-16.40
ALGHAZANTH (Sisälava) 16.40-17.20
DEATHCHAIN (Ulkolava) 17.20-18.10
BURNING POINT (Sisälava) 18.10-19.00
SOLSTAFIR (Ulkolava) 19.00-20.00
STORMWARRIOR (Sisälava) 20.00-21.00
HAIL OF BULLETS (Ulkolava) 21.00-22.00
RAGE (Sisälava) 22.00-23.00
VOIVOD (Ulkolava) 23.00-00.30
SPRITUS MORTIS (Sisälava) 00.30-01.30
LAUANTAI:
DAWN OF RELIC (Sisälava) 13.30-14.00
GNOSTIC (Ulkolava) 14.00-14.40
TORTURE KILLER (Sisälava) 14.40-15.20
ROTTEN SOUND (Ulkolava) 15.20-16.00
ARTILLERY (Sisälava) 16.00-17.00
NIFELHEIM (Ulkolava) 17.00-18.00
PARADOX (Sisälava) 18.00-19.00
ASPHYX (Ulkolava) 19.00-20.00
WHIPLASH (Sisälava) 20.00-21.00
ATHEIST (Ulkolava) 21.00-22.00
AGENT STEEL (Sisälava) 22.00-23.00
DEATH ANGEL (Ulkolava) 23.00-00.30
ELECTRIC WIZARD (Sisälava) 00.30-01.30
Eniten tuossa aikataulussa ihmetyttää ainakin näin akkiseltään tuo Nifelheimin soittopaikka ja aika. Päälava kamaa endottomasti, mutta ehkä se likainen Black/Trash toimii paremmin sisätiloissa, kuten varmaan tuo Rotten Soundkin. Nifelheim tulee näyttämään kaikkin releineen vähintään yhtä typerältä, kuin Immortalin pingviinit Suomen suvessa parina viime kertana.
Eli siis perjantaina tähdätään Alghazanthiin...jooko?! Hyvä on, menen yksin.
tiistaina, elokuuta 04, 2009
Top 100 levyt Nro 85: Deathchain - Deathtrash Legions
Kuopiosta kajahti vuonna 2005 "kuolonketjun", eli Deathchainin kakkoslevy Deathtrash Legions, ja kovaa kolahtikin ainakin täällä päässä. Hyvällä tapaa underground -piireistä suuremman yleisön tietoisuuteen bändi tuli juuri tällä toisellaan, vaikka ensimmäinenkin oli ihan mukavahko debyytti.
Levyn nimi kertookin jo mikä on kupletin juoni. Eli Death/Trashhiä painetaan vanhoja genren suuria nimiä kunnioittaen, tekemällä siitä oman kuulloista ja tunnistettavaa. Voitanee sanoa, että Deathchain on niitä harvoja, joka tässä kombinaatiossa onnistuu jopa kunnioitettavasti.
Levyn soundi politiikka ei ole turhan hiottua, ja soitossa kuuluu ehkä jopa sellainen kohkaaminen, mutta hyvällä tavalla. Ja sitä paitsi, tälläiseen mättöön se sopii kuin isä äitiin. Kappaleet: Venom Preacher, Lepra Lord, Graveyard Witchery, Deathtrash Legions ja Panzer Holocaust, kertovat mikä on homman nimi. Eli siis rauhasta ja rakkaudesta tässä ei paasata eikä julisteta, ja niin naiveilta, kuin nämä biisien nimet kuullostavatkin, niin todettakoon, että juuri tällaista "tematiikkaa" tämän genren bändit suoltavatkin. Juuri tämä ehkä näissä farkkuliiveissä ja panosvöissä kaikkine niitteineen hilluvine hemmoineen tekee tästä hommasta aitoa, tyyliin Desaster ja Nifelheim, vain muutamia mainitakseni.
Yhtyeen nykytilasta voi olla montaa mieltä, ja varmasti ollaankin. Minun mielestäni homma lähti jo kolmos levyn: Cult of Deathin aikana räpylästä. Hommasta näet katosi se aitous, ja soitanta alkoi mennä tekniseksi suoritukseksi, mikä on aika yleistä sen soittotaidon kehittyessä. Samalla Death Metal alkoi versota levyjen yleisilmeessä, sen puhjettua kukkaan uusimmalla: Death Eternal levyllä. Trashistä on oikeastaan jäljellä enää pieniä riffin tynkiä ja Exodus -tyyliset "mullikuorot" siellä täällä.
Voi tietenkin olla, että jotkut jäsenten vaihdokset ovat myös osana bändin uudempaa ja teknisempää linjaa. Harmi sinänsä, koska bändi tuli ja jopa loi jonkinlaista skeneä tämän Deathtrash levyn tiimoilta, mutta nykyään hukkuu massaan.
VIDEO UUDELTA LEVYLTÄ
Deathrash Legions uppoaa kyllä varmasti vanhan, kuin uudemmankin liiton miehille, ja miksei naisillekkin. Hyvää "rässiä" ja sopivasti mausteita vanhasta Death Metallista. Suosittelen!
PS. Deathchainin keikkakunnon voi tarkistaa nyt elokuussa Jalometallissa.
Levyn nimi kertookin jo mikä on kupletin juoni. Eli Death/Trashhiä painetaan vanhoja genren suuria nimiä kunnioittaen, tekemällä siitä oman kuulloista ja tunnistettavaa. Voitanee sanoa, että Deathchain on niitä harvoja, joka tässä kombinaatiossa onnistuu jopa kunnioitettavasti.
Levyn soundi politiikka ei ole turhan hiottua, ja soitossa kuuluu ehkä jopa sellainen kohkaaminen, mutta hyvällä tavalla. Ja sitä paitsi, tälläiseen mättöön se sopii kuin isä äitiin. Kappaleet: Venom Preacher, Lepra Lord, Graveyard Witchery, Deathtrash Legions ja Panzer Holocaust, kertovat mikä on homman nimi. Eli siis rauhasta ja rakkaudesta tässä ei paasata eikä julisteta, ja niin naiveilta, kuin nämä biisien nimet kuullostavatkin, niin todettakoon, että juuri tällaista "tematiikkaa" tämän genren bändit suoltavatkin. Juuri tämä ehkä näissä farkkuliiveissä ja panosvöissä kaikkine niitteineen hilluvine hemmoineen tekee tästä hommasta aitoa, tyyliin Desaster ja Nifelheim, vain muutamia mainitakseni.
Yhtyeen nykytilasta voi olla montaa mieltä, ja varmasti ollaankin. Minun mielestäni homma lähti jo kolmos levyn: Cult of Deathin aikana räpylästä. Hommasta näet katosi se aitous, ja soitanta alkoi mennä tekniseksi suoritukseksi, mikä on aika yleistä sen soittotaidon kehittyessä. Samalla Death Metal alkoi versota levyjen yleisilmeessä, sen puhjettua kukkaan uusimmalla: Death Eternal levyllä. Trashistä on oikeastaan jäljellä enää pieniä riffin tynkiä ja Exodus -tyyliset "mullikuorot" siellä täällä.
Voi tietenkin olla, että jotkut jäsenten vaihdokset ovat myös osana bändin uudempaa ja teknisempää linjaa. Harmi sinänsä, koska bändi tuli ja jopa loi jonkinlaista skeneä tämän Deathtrash levyn tiimoilta, mutta nykyään hukkuu massaan.
VIDEO UUDELTA LEVYLTÄ
Deathrash Legions uppoaa kyllä varmasti vanhan, kuin uudemmankin liiton miehille, ja miksei naisillekkin. Hyvää "rässiä" ja sopivasti mausteita vanhasta Death Metallista. Suosittelen!
PS. Deathchainin keikkakunnon voi tarkistaa nyt elokuussa Jalometallissa.
maanantaina, elokuuta 03, 2009
Jalometalli laajenee jatkoklubeihin
Eli tarjolla olisi ihquja jatkobileitä yökerho Lupissa, Oulun keskustassa. Perjantaille lauteille nousee Baptism ja lavaspektaakkeleistaan tunnettu Enochian Crescent. Sii melkeinpä parempia bändejä, kuin itse perjantai päivänä itse festari alueella. Lauantaina lavalla National Napalm Syndicate ja Wrathage. Nämät ei ehkä niin paljoa kiinnosta, että alkaisin 10€ mokomasta huvista maksamaan.
Perkele, jos perjantaina kunto kestää, tuonne on melkein mentävä. Itseasiassa tuo perjantain kattaus jaloissa ei edes kauheasti kiinnosta...tai no Alghazanth, Deathchain, Spiritus Mortis ja Hail of Bullets. Nuo nyt ainakin tulee osittain tsekattua. Perjantain pääesiintyjä Voivod ei kyllä kiinnosta, ainakaan se nykyinen avaruuspoppi, vai mitä lieneekään. Eikä se vanhempikaan sekamelska koskaan liiemmälti jaksanut napata, eli tuonne jatkoklubille voisi jopa olla mahdollisuuksia selvitäkkin. Tosin perjantaina Enochian Crescent aloittaa vasta 01.45. Eli se voi kaatua tuohoa, mutta ehkä Baptism kiinnostaa enempi.
Ja kaiken tämän lisäksi minun täytyy heti lintsata koulusta, jotta tuonne festareille pääsee. Hyvältä näyttää heti alkumetreillä.
Ilmoittelen Jalometallin aikataulun perinteisesti tännekkin sitten kun se julkaistaan.
JATKAKAA!!!
Perkele, jos perjantaina kunto kestää, tuonne on melkein mentävä. Itseasiassa tuo perjantain kattaus jaloissa ei edes kauheasti kiinnosta...tai no Alghazanth, Deathchain, Spiritus Mortis ja Hail of Bullets. Nuo nyt ainakin tulee osittain tsekattua. Perjantain pääesiintyjä Voivod ei kyllä kiinnosta, ainakaan se nykyinen avaruuspoppi, vai mitä lieneekään. Eikä se vanhempikaan sekamelska koskaan liiemmälti jaksanut napata, eli tuonne jatkoklubille voisi jopa olla mahdollisuuksia selvitäkkin. Tosin perjantaina Enochian Crescent aloittaa vasta 01.45. Eli se voi kaatua tuohoa, mutta ehkä Baptism kiinnostaa enempi.
Ja kaiken tämän lisäksi minun täytyy heti lintsata koulusta, jotta tuonne festareille pääsee. Hyvältä näyttää heti alkumetreillä.
Ilmoittelen Jalometallin aikataulun perinteisesti tännekkin sitten kun se julkaistaan.
JATKAKAA!!!
sunnuntaina, elokuuta 02, 2009
Teot puhuvat
Oli sitten Kimi Räikkösen julkinen puoli kuin huonoa tahansa, puhumattakaan miehen "hieman" vososta asenteesta, näytti mies, että minkä julkisessa ulosannissa häviää, sen ranteilla paikkaa. Hämmästyttävintä mielestäni tässä oli se, että mies reuhuutteli lähes samoja aikoja mm. Janne Tuohinoa, nuorempaa Alenia ja Ruotsin Flodinia vastaan, on suorituksena jotain uskomantonta. Varsinkin, kun mies ajoi ensimmäistä kertaa soralla, joka ei ole pidon vaihtelun takia se helpoin elementti. Vielä kun tähän lisätään, että sen nuotinkaan tekeminen, saati siitä ajaminen ei ole ihan amatöörin hommaa, nostaa se miehen tekemisiä entisestään. Ja jos Kimin ja kartanlukija Lindströmin sanoihin on uskominen, oli varaa vielä hieman nostaa vauhtia. Ja kartanlukijat ovat aina oikeassa. HEH! ;)
Pienten teknisten murheiden kautta kävi kuitenkin näin, miten niin useasti vähäisellä kokemuksella käy. Eli marjamättäissä ollaan mätipuoli kohti taivasta. Vauhtia yritetään nostaa riskirajalle, kun aikaa on palanut muualle. Vähällä kokemuksella se ei yksinkertaisesti onnistu. Vanha viisaus: "edellisen mutkan virhettä et voi voittaa seuraavassa mutkassa" pätee aina. Mutta rallissa ei vain pärjää koskaan ilman riskin ottoja, mikä sääntö taas ei päde rata puolella, missä Räikkönen leipänsä tienaa. Tässä on Räikkösellä selvästi parannettavaa. Ja kun nämä asiat saadaan kuntoon ja nuotti kokemusta karttuu, voi olla, että siinä on vielä muilla suomen ns. rallitoivoilla ihmettelemistä.
Pienten teknisten murheiden kautta kävi kuitenkin näin, miten niin useasti vähäisellä kokemuksella käy. Eli marjamättäissä ollaan mätipuoli kohti taivasta. Vauhtia yritetään nostaa riskirajalle, kun aikaa on palanut muualle. Vähällä kokemuksella se ei yksinkertaisesti onnistu. Vanha viisaus: "edellisen mutkan virhettä et voi voittaa seuraavassa mutkassa" pätee aina. Mutta rallissa ei vain pärjää koskaan ilman riskin ottoja, mikä sääntö taas ei päde rata puolella, missä Räikkönen leipänsä tienaa. Tässä on Räikkösellä selvästi parannettavaa. Ja kun nämä asiat saadaan kuntoon ja nuotti kokemusta karttuu, voi olla, että siinä on vielä muilla suomen ns. rallitoivoilla ihmettelemistä.
lauantaina, elokuuta 01, 2009
Paras paikka maailmassa
Se, että maailma on joskus paha paikka olla ja elää, herättää tämä ainakin minussa vielä enemmän vihaa tätä olemassaoloa kohtaan. Kuinka pahaksi tämä voi vielä mennä?
Näin kahden tyttölapsen isänä sitä miettii, että jos (ja kun) hieman ääntänsä joskus korottaa, onko se sittenkään sen arvoista. Ja kaiken sen paskan lisäksi, mitä sanotaan, että jokainen lapsi on maailmassa paikkansa ansainnut. Olen vahvasti eri mieltä. Siinäpä taas jeesusteliolle miettimistä. R.I.P Brianna!
Näin kahden tyttölapsen isänä sitä miettii, että jos (ja kun) hieman ääntänsä joskus korottaa, onko se sittenkään sen arvoista. Ja kaiken sen paskan lisäksi, mitä sanotaan, että jokainen lapsi on maailmassa paikkansa ansainnut. Olen vahvasti eri mieltä. Siinäpä taas jeesusteliolle miettimistä. R.I.P Brianna!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
