Tänä päivänä kaikki sosiaalinen kanssakäyminen käydään hyvin pitkälti internetin välityksellä. Kovinta addiktiota monille aiheuttaa varmastikkin Facebook. MySpace, IRC-galleriat ja messengerit ovat auttamattomasti "lastseasonia". Näiden ohjelmien kauttahan on varsin helppo jauhaa paskaa ja vittuilla ei niin tärkeiden asioden tiimoilta. Helppoa ja vaivatonta.
Kieltämättä esim. Facebookilla on puolensa, mutta on myös se toinen puoli. Se mikä minua nyppii tässä verkostoitumis ohjelmassa on täysin ventovieraitten kaveraamiset ja yms. paskanjauhannat. Ihmettelen suuresti sellaisia asteikolla nolla olevia ihmisiä jotka suuressa uskossa luulevat olevansa jonkun ystäviä, joita ne eivät edes todellisuudessa ole.
Pieni esimerkki. Törmäsin kaupassa erääseen vanhaan koulukaveriin, joka oli liittänyt minut kaverikseen, ja jonka pyynnön minä hyväsydänmyyttäni olin hyväksynyt. Jostain syystä tämä facebook "ystävä" ei edes tervehtinyt parista selvästä yrityksestä huolimatta. Siis mitä vittua? Ja onha näitä muitakin ns. ystäviä. Siis miksi vitussa minun pitäisi olla kenenkään idiootin kaveri, jota olen ehkä joskus saattanut tempaista kännissä nekkuun tai yrittänyt kenties samaisessa tilassa erehdyksissäni iskeä pimperon toivossa. Säälittävää toimintaa. Niin minulta, kuin vastapuolelta.
Pieni esimerkki osa II. Nämä idioottimaiset "kuinka hyvin tunnet ystäväsi?" -kyselyt. Miten vitussa joku tuntematon, jonka kanssa olen muistaakseni kerran vaihtanut kaksi sanaa, ja nekin taisivat yhtään liioittelematta olla päivää ja näkemiin, tehdä sellaisia? Perkele ja kakskertaa! Menisi veikkaustoimistoon lottoamaan. Yhtä suuri on todennäköisyys voittaa, kuin tietää mitään vieraasta ihmisestä.
Mutta jotain positiivista kuitenkin. Ihan mukava on ollut vaihtaa kuulumisia sellaisten ihmisten kanssa joita ei ole vuosikausiin nähnyt, saati sitten mitään kuullut. Tässäpä ne hyvät puolet taisi ollakkin.
Taidampa tehdä pienen puhdistuksen tuonne omaan profiiliin kännipäissäni. Ehkä jopa jo tänään.
Mutta annetaanpa ylikomisario Rauno Repomiehen kiteyttä tämä asia. Pätkä on Pasila Tv-sarjasta. Aika huttua, mutta nämä Repomiehen sekoilut on parhautta.
perjantaina, maaliskuuta 13, 2009
torstaina, maaliskuuta 12, 2009
Führerbunkerissa tapahtuu
Nina Mikkosen vertaukset päivähoidosta ovat käyneet toteen. Ei ihme, että valtakunnan johtaja on nyreissään.
Jos joku ei ole asiasta kartalla, niin valaistaan hieman. Nina(juuri se Timo T.A Mikkosen vaimo) esitteli ylväästi, että päiväkoti järjestelmä on Suomessa verrattavissa natsisaksan aikaisiin toimintoihin. Enpä esitelmöi enempää. Video puhukoon puolestaan. Pätkähän on Perikato elokuvasta. Kieltämättä hyvä pätkä. Sekä itse pääteos ja tämä parodioitu pieni otos.
Että näin!
Jos joku ei ole asiasta kartalla, niin valaistaan hieman. Nina(juuri se Timo T.A Mikkosen vaimo) esitteli ylväästi, että päiväkoti järjestelmä on Suomessa verrattavissa natsisaksan aikaisiin toimintoihin. Enpä esitelmöi enempää. Video puhukoon puolestaan. Pätkähän on Perikato elokuvasta. Kieltämättä hyvä pätkä. Sekä itse pääteos ja tämä parodioitu pieni otos.
Että näin!
keskiviikkona, maaliskuuta 11, 2009
Olemisen sietämätön keveys
Vitutus on tänä päivänä muodikasta. Kaikkia vituttaa. Talous vituttaa, Vanhasen aivopierut, elikkäs eläkepäätös vituttaa. Taantuma vituttaa, tanssii tähtien kanssa vituttaa. Vitutus vituttaa. Vitutus on ehkä sanana menettänyt täysin painoarvonsa, ja siitä on tullut meidän jokapäiväiseen sanavarastoon kuuluva hokema. Ei näin. Mielestäni vitutukselle pitää aina löytyä konkreettinen syy. Jokin hetkellinen kotelon nurin niskoin saava tilanne tai vastaava pitempi aikainen ärsyttävä mielipaha, jolle ei ole mitään tehtävissä. Lievemmällä vitutukselle pitäisi keksiä oma sanansa. Niin saatana!
Minuakin vituttaa, olen siis muodikas. On vituttanut jo aika pitkään. Ehkä liiankin pitkään, alkaa nimittäin pääkoppa olemaan jo aika turta kaikille vastoinkäymisille, että vitutus on jo arkipäivää ja kuuluu pakollisiin ruumiintoimintoihin siinä missä kuseminen. Vaikka vitutus onkin ihmismielen henkinen toiminto, se alkaa pitkällä aikavälillä muodostua myös fyysiseksi.
Kun kerran päästiin aiheeseen, niin nyt ei oikeastaan vituta mikään, koska ei edes ole mitään mikä vituttaisi. Töitä ei ole edelleenkään näköpiirissä ja talouteni romahtaa ensi kuussa täydellisesti. Tähän on valmistauduttu ja tuudittauduttu jo pitkään, että mitään ei ole tehtävissä. Eli n.700€ on vähempi kulutettavaa ruokaan ja muuhun talouden ylläpitoon lähiaikoina. On kai tultu tilanteeseen, että on nieltävä ylpeytensä purematta, ja on aika kävellä lakki kourassa lievässä kumarassa sosiaalitoimiston luukulle. Sieltähän tuskin mitään irtoaa. Pitäisi kai alkaa aktiivijuopoksi, että sieltä jotain, edes pieniä almuja saisi. Ja katso! Johan tässä vallan rupesi vähän jo vituttamaankin.
Keskivaikea masennukseni on pikku hiljaa voitettu kanta. Joskin niitä mustia hetkiä on vielä ajoittain, mutta kun tieto siitä kaikesta paskasta mitä lähi tulevaisuus tuo tullessaan, ei sitä enää jaksa surkutella. Olen siis ikäänkuin käsitellyt ja kärsinyt vitutukseni valmiiksi. Mitään kun ei voi muuttaa, eikä tekemättömiä saa tehdyksi. Kieltämättä tämä lievä erakoituminenkin on antanut minulle paljon. On kerrankin ollut aikaa ajatella mukamas syvällisiä, mitä ei ehkä aiemmin ole tullut paljoa harrastettua. Korkeintaan kuningas alkoholin voimalla aamun pikkutunneilla. Jotain on siis opittu, ja tietyt mielipiteet joista ei välttämättä ole ollut täysin sinut, eikä kartalla, ovat vahvistuneet.
Onhan tässä sentään vielä hyvin pieni oljenkorsi, että voisi jopa työllistyä, verkkoja on siis vedessä. Mutta kun kaikilla on paskat jo valmiiksi housussa tämän taloudellisen taantuman johdosta, ei kukaan tee mitään hätiköityä eikä palkkaa henkilökuntaa, vaikka siihen olisi tarvettakin. Kieltämättä teollisuus on aikamoisessa aallonpohjassa, eli niiden suhteen voi työllistymisen pienetkin toiveet heittää laskiämpäriin.
Tässä minä rustaan taas tänne jo tuhanteen kertaa samoja asiota. Taidan alkaa nyt kirjoittamaan noita yhteishaku papereita, vaikkakaan mielikuva ammattikoulun tupakkakopilta 16-vuotiaitten räkänokkien kanssa keskustelu mopojen kaasuttimista ei kauheasti kiehdo, on kuitenkin nyt se otollisin aika opiskella, koska en usko, että tämä maailmantalous kohenee. Ei ainakaan pariin vuoteen.
PS: Varg Vikernes on sitten päässyt ehdonalaiseen. Täytynee juhlistaa tämän sekopään paluuta kuuntelemalla Burzumia joku paha päivä alkoholin voimakkaalla vaikutuksella.
BLACK SPELL OF DESTRUCTION!!!
Minuakin vituttaa, olen siis muodikas. On vituttanut jo aika pitkään. Ehkä liiankin pitkään, alkaa nimittäin pääkoppa olemaan jo aika turta kaikille vastoinkäymisille, että vitutus on jo arkipäivää ja kuuluu pakollisiin ruumiintoimintoihin siinä missä kuseminen. Vaikka vitutus onkin ihmismielen henkinen toiminto, se alkaa pitkällä aikavälillä muodostua myös fyysiseksi.
Kun kerran päästiin aiheeseen, niin nyt ei oikeastaan vituta mikään, koska ei edes ole mitään mikä vituttaisi. Töitä ei ole edelleenkään näköpiirissä ja talouteni romahtaa ensi kuussa täydellisesti. Tähän on valmistauduttu ja tuudittauduttu jo pitkään, että mitään ei ole tehtävissä. Eli n.700€ on vähempi kulutettavaa ruokaan ja muuhun talouden ylläpitoon lähiaikoina. On kai tultu tilanteeseen, että on nieltävä ylpeytensä purematta, ja on aika kävellä lakki kourassa lievässä kumarassa sosiaalitoimiston luukulle. Sieltähän tuskin mitään irtoaa. Pitäisi kai alkaa aktiivijuopoksi, että sieltä jotain, edes pieniä almuja saisi. Ja katso! Johan tässä vallan rupesi vähän jo vituttamaankin.
Keskivaikea masennukseni on pikku hiljaa voitettu kanta. Joskin niitä mustia hetkiä on vielä ajoittain, mutta kun tieto siitä kaikesta paskasta mitä lähi tulevaisuus tuo tullessaan, ei sitä enää jaksa surkutella. Olen siis ikäänkuin käsitellyt ja kärsinyt vitutukseni valmiiksi. Mitään kun ei voi muuttaa, eikä tekemättömiä saa tehdyksi. Kieltämättä tämä lievä erakoituminenkin on antanut minulle paljon. On kerrankin ollut aikaa ajatella mukamas syvällisiä, mitä ei ehkä aiemmin ole tullut paljoa harrastettua. Korkeintaan kuningas alkoholin voimalla aamun pikkutunneilla. Jotain on siis opittu, ja tietyt mielipiteet joista ei välttämättä ole ollut täysin sinut, eikä kartalla, ovat vahvistuneet.
Onhan tässä sentään vielä hyvin pieni oljenkorsi, että voisi jopa työllistyä, verkkoja on siis vedessä. Mutta kun kaikilla on paskat jo valmiiksi housussa tämän taloudellisen taantuman johdosta, ei kukaan tee mitään hätiköityä eikä palkkaa henkilökuntaa, vaikka siihen olisi tarvettakin. Kieltämättä teollisuus on aikamoisessa aallonpohjassa, eli niiden suhteen voi työllistymisen pienetkin toiveet heittää laskiämpäriin.
Tässä minä rustaan taas tänne jo tuhanteen kertaa samoja asiota. Taidan alkaa nyt kirjoittamaan noita yhteishaku papereita, vaikkakaan mielikuva ammattikoulun tupakkakopilta 16-vuotiaitten räkänokkien kanssa keskustelu mopojen kaasuttimista ei kauheasti kiehdo, on kuitenkin nyt se otollisin aika opiskella, koska en usko, että tämä maailmantalous kohenee. Ei ainakaan pariin vuoteen.
PS: Varg Vikernes on sitten päässyt ehdonalaiseen. Täytynee juhlistaa tämän sekopään paluuta kuuntelemalla Burzumia joku paha päivä alkoholin voimakkaalla vaikutuksella.
BLACK SPELL OF DESTRUCTION!!!
maanantaina, maaliskuuta 09, 2009
Top 100 levyt Nro 94: Horna - Envaatnags Eflos Solf Esgantaavne
Horna orkesteri tarjoaa varsin rujoa kotimaan lyriikoilla varustettua primitiivistä ja alkukantaista Black Metallia joka ei petä tämän tyylilajin uskoutuneita.
Pitkänlinjan bändi on mönkinyt ja viihdyttänyt underground, ja miksei muitakin piirejä jo varsin pitkään. Since 1995. Kuitenkin tämä 2005 ilmestynyt tekele oli tuohon mennessä vasta neljäs täyspitkä. Muita virallisia ja vähemmän virallisia hengentuotteita olikin sitten syntynyt enemmälti. Kaikkiaan 23, johon laskettuna splitit ja demot. Eli varsin tuottelias orkesteri kaikenkaikkiaan. Tähän päivään mennessä on tuotanto kasvanut kolmella täyspitkällä ja 12 muulla äänitteellä, eikä loppua ole näköpiirissä.
Itse bändi on varsin sekalainen seurakunta. Pääperkele Shatraug vaikuttaa melkeinpä joka toisessa suomalaisessa Black -aktissa ja Mynni Luukkaisen (Nyk.Kitara) saavutuksia Sotajumalan ja lukuisten muiden bändi virityksien edesottamuksia on ihan turha tässä alkaa edes tarinoimaan. Kiireisiä miehiä jokatapauksessa.
Uusi "laulaja" Corvus, joka vaikuttaa ainakin Searissa, tekee muuten tällä levyllä debyyttinsä täyspitkien saralla ja korvaa Nazgulin, joka nykyisin on Satanic Warmasterin keulahahmo ja ainoa vakituinen jäsen.
Se miten tämä levy poikkeaa muista Hornan levytyksistä on päällisin puolin tarttuvissa kitaramelodioissa, vaikkakin se sitä underground tyyliin uskollista perinteistä sahausta onkin. Varsinkin kappaleet Vihan tie, Vala Pedolle ja harmonisen rauhallinen Kuoleva Lupaus ovat ehdotonta eliittiä kotimaisen rienan saralla. Pyöräähän tässä ei ole lähdetty uudestaan keksimään, eli ei tämä genreen vihkiytymättömille mitään uutta eikä ihmeellistä tarjoa.
Ehdotonta plussaa siis Corvuksen vokaaleista, perkeellisen kylmästä äänimaailmasta ja tarttuvista biiseistä.
Levyn nimihirviö koostuu muuten Englannin kielen sanoista Evangels of Satan. Se, että miten, sen saa kukainen tahollaan tavata ja miettiä.
Pitkänlinjan bändi on mönkinyt ja viihdyttänyt underground, ja miksei muitakin piirejä jo varsin pitkään. Since 1995. Kuitenkin tämä 2005 ilmestynyt tekele oli tuohon mennessä vasta neljäs täyspitkä. Muita virallisia ja vähemmän virallisia hengentuotteita olikin sitten syntynyt enemmälti. Kaikkiaan 23, johon laskettuna splitit ja demot. Eli varsin tuottelias orkesteri kaikenkaikkiaan. Tähän päivään mennessä on tuotanto kasvanut kolmella täyspitkällä ja 12 muulla äänitteellä, eikä loppua ole näköpiirissä.
Itse bändi on varsin sekalainen seurakunta. Pääperkele Shatraug vaikuttaa melkeinpä joka toisessa suomalaisessa Black -aktissa ja Mynni Luukkaisen (Nyk.Kitara) saavutuksia Sotajumalan ja lukuisten muiden bändi virityksien edesottamuksia on ihan turha tässä alkaa edes tarinoimaan. Kiireisiä miehiä jokatapauksessa.
Uusi "laulaja" Corvus, joka vaikuttaa ainakin Searissa, tekee muuten tällä levyllä debyyttinsä täyspitkien saralla ja korvaa Nazgulin, joka nykyisin on Satanic Warmasterin keulahahmo ja ainoa vakituinen jäsen.
Se miten tämä levy poikkeaa muista Hornan levytyksistä on päällisin puolin tarttuvissa kitaramelodioissa, vaikkakin se sitä underground tyyliin uskollista perinteistä sahausta onkin. Varsinkin kappaleet Vihan tie, Vala Pedolle ja harmonisen rauhallinen Kuoleva Lupaus ovat ehdotonta eliittiä kotimaisen rienan saralla. Pyöräähän tässä ei ole lähdetty uudestaan keksimään, eli ei tämä genreen vihkiytymättömille mitään uutta eikä ihmeellistä tarjoa.
Ehdotonta plussaa siis Corvuksen vokaaleista, perkeellisen kylmästä äänimaailmasta ja tarttuvista biiseistä.
Levyn nimihirviö koostuu muuten Englannin kielen sanoista Evangels of Satan. Se, että miten, sen saa kukainen tahollaan tavata ja miettiä.
torstaina, maaliskuuta 05, 2009
80-luvulla kaikki oli toisin
Voihan perse! Kaikkea saatana sitä on ollutkin. Tällaiset tatin hakkaus kisat takaisin. Välittömästi, ja mielellään televisioon asti, sen verran jalosta ja ennenkaikkea miehisestä lajista on kyse.
(klikkaamalla saa suuremmaksi...jos kiinnostaa, ja kyllähän teitä elostelijoita kiinnostaa).
Aika sankareita vai mitä? Tuollaisen saavutuksen jälkeen on varmasti kavereiden kesken päällikkö olo. Kyllähän se on näin, että se naisen haarojen välissä oleva härpätin on ihan turha kampe. Ei muuta kuin sekkari kouraan pojat, ja miksei tytötkin. Nimimerkki: Laastit lentämään
(klikkaamalla saa suuremmaksi...jos kiinnostaa, ja kyllähän teitä elostelijoita kiinnostaa).
Aika sankareita vai mitä? Tuollaisen saavutuksen jälkeen on varmasti kavereiden kesken päällikkö olo. Kyllähän se on näin, että se naisen haarojen välissä oleva härpätin on ihan turha kampe. Ei muuta kuin sekkari kouraan pojat, ja miksei tytötkin. Nimimerkki: Laastit lentämään
tiistaina, maaliskuuta 03, 2009
Kuulumisia
Huoh! Onko mitään vittumaisempaa, kuin oksennustauti? Omista muistoista löytyy parikin, mutta tällä kertaa oli vanhin lapsi kyseessä. Aika voimaton on olo, kun mukulalla ei pysy edes uistin sisällä ja kuumeisena vain tärisee. No, nyt näyttää jo valoisammalta. Ainakin sapuska pysyy jo sisällä pienestä lämmösta huolimatta.
Kieltämättä taudilla on hyvätkin puolensa, jos näin hieman ilkeästi voidaan sanoa. Onpa tässä ollut pari päivää mukavan rauhallista. Heh! Toivotaan, että tässä nyt muut säilyy terveen ruumiin ja sielun voimissa.
Viikonloppu vierähti kotosalla. Perjantaina olin jälleen kerran tumpeloinut puhelimeni kanssa ja jätin sen iltasella äänettömälle sillä verukkeella, että eipä juopot yöllä soittele mitättömillä asioillaan. No se puhelin oli sitten äänettömällä sunnuntain iltaan asti. Hyvä minä, ja eikä muuten ollut ensimmäinen kerta, kun unohtuu mokoma laite siihen tilaan. Näin tapahtuu ainakin pari kertaa viikossa. Vitutti siinä määrin, ettei sitä puhelu/tekstiviesti sumaa jaksanut alkaa edes purkamaan. Ilmeisesti jotain riekkujaisia olisi ollut tiedossa, mutta eipä olisi kyllä ollut ylimääräisiä oravan nahkojakaan alkoholin kanssa flirttailuun. Harmi sinänsä. Ei noita ystäviä tänä päivänä ainakaan liikaa näe.
etiäppäin!
Kieltämättä taudilla on hyvätkin puolensa, jos näin hieman ilkeästi voidaan sanoa. Onpa tässä ollut pari päivää mukavan rauhallista. Heh! Toivotaan, että tässä nyt muut säilyy terveen ruumiin ja sielun voimissa.
Viikonloppu vierähti kotosalla. Perjantaina olin jälleen kerran tumpeloinut puhelimeni kanssa ja jätin sen iltasella äänettömälle sillä verukkeella, että eipä juopot yöllä soittele mitättömillä asioillaan. No se puhelin oli sitten äänettömällä sunnuntain iltaan asti. Hyvä minä, ja eikä muuten ollut ensimmäinen kerta, kun unohtuu mokoma laite siihen tilaan. Näin tapahtuu ainakin pari kertaa viikossa. Vitutti siinä määrin, ettei sitä puhelu/tekstiviesti sumaa jaksanut alkaa edes purkamaan. Ilmeisesti jotain riekkujaisia olisi ollut tiedossa, mutta eipä olisi kyllä ollut ylimääräisiä oravan nahkojakaan alkoholin kanssa flirttailuun. Harmi sinänsä. Ei noita ystäviä tänä päivänä ainakaan liikaa näe.
etiäppäin!
perjantaina, helmikuuta 27, 2009
Seuraava Matti Nykänen
Vain mäkimies voi tietää sen, lauleli Nykäsen Masa aikoinaan mahtavan nasaalilla äänellään. Kohta sen saman saa tietää mitä todennäköisemmin myös 2000-luvun Nykänen ja hänen tuleva manttelinperijänsä Harri Olli. Fiksu herrasmies kaikinpuolin.
En miestä kylläkään tunne, enkä kyllä myönnä haluavani tunteakkaan. Sanotaanko näin, että on yritetty pysyä yleensä pois kusipäitten seasta, jos itseään ei tähän ryhmään lasketa.
Annetaanpa miehen saavutuksien puhua puolestaan. Tässä tehdään ehkä poikkeus kaikkivaltias Nykäseen. Eli Nykänen menestyi myös urheilun saralla, ennen kuin homma lähti lapasesta. Mutta kusipääksi Nykästä ei kai voi vieläkään haukkua. Pikemminkin hoitamattoman Aspergerin syndroomasta kärsivän alkoholistin ja vässykän risteytykseksi. Ja ehkä kunnolla median tiukkaan otteeseen otettu suomalainen, jonka suuhun varmaan pantiin paljonkin sanoja, mutta oli siellä todennäköiseti paljon niitä totuuksiakin. Mistä näistä sitten tietää.
Siis tässä pienellä googletuksella Harri Ollin "saavutukset":
24.2.2007 Suurmäen MM-hopeaa Sapporossa. (Kukaan tuskin tiesi tällöin, kuka on Harri Olli)
7.3.2007 Hyppääjä Harri Olli arvostelee maajoukkueen valmentajaa matkanjohtajaksi. (Kusi alkaa näemmä jo nyt nousta päähän)
Alkutalvi 2007: Harri Olli pääsee kauden maailmancupissa viidessä kisassa vain kahdesti toiselle kierrokselle (Hyvä hyvä!!)
Helmikuu 2008: Ollin toiseksi paras maailmancup sijoitus Willingenistä. Sijoitus 4. (Paljon melua tyhjästäkö?)
23.2.2008 Olli hyppää lentomäen MM-kisoissa kuudenneksi. Edellisenä yönä Olli oli painellut tukevassa pierussa pitkin kisakylää ja viettänyt yönsä parin alppikissan kanssa. (Yhteydet Nykäseen alkavat muodostua. Propsit kuitenkin "kaadosta", jos toisesta)
25.2.2008 Harri Olli palaa kisoista selvästi humalassa ja suomii lajijohtajan suorassa lähetyksessä. (Lentokoneessa on kiva tissutella, mutta joukkueen johto tämän varmaan tiesikin, mutta olisiko Harri Ollia kannattanut laittaa suoraan yksin median hampaisiin siinä kunnossa?)
27.2.2008 Olli saa monoa maajoukkueesta. (Jalas?)
18.7.2008 Armasta mäkimiestämme epäillään rattijuopumuksesta ja ylinopeudesta, jotka paljustuvat vielä kaikenkukkuraksi todeksi. (Hienoa! Olisit ajanut sen kiesisi skutsiin ja kuollut!)
8.8.2008 Saa jälleen hyppimonosta takapuoleensa maajoukkue tasolla, kun on lätrännyt kuningas alkoholin kanssa ja myöhästyy yhteiskuljetukselta Keski-Euroopan kesäkisa kiertueelta. (Jälleen yhtäläisyyksiä Nykäseen. Siitä se lähtee)
27.11.2008 Harri Olli palaa jälleen maajoukkueeseen. (Toinen kerta toden sanoo, vai oliko se kolmas?)
Joulukuu 2008: Harri Olli on käräjillä tapeltuaan Rovaniemeläisessä kapakassa. Mies oli lähtenyt selvittelemään välejä ihan ulos asti ja saanut vielä näyttävästi turpaansa. (Hevosen leikki ei selvästi ole sinun lajisi, eikä ilmisesti myöskään makihyppy)
11.1.2009 2. Kulmin lentomäessä. (Mäkihyppy on sittenkin lajisi)
15.2.2009 Harri Ollin ensimmäinen maailmancup voitto. (Nyt jo?!)
21.2.2009 Johtaa näiden meneillä olevien Liberecin MM-kisojen normaalimäen kisaa, mutta putoaa toisella kierrosella sijalle 13. (Päänupin ja hyppypaikan sääolosuhteet eivät lienee olleet suotuisat)
24.2.2009 Olli ei ole vieläkään puhunut medialle eikä joukkueen johdolla sanaakaan ja jättää joukkueen tiedotus tilaisuuden väliin. ( "...yksi on joukosta poissa, Sven Tuuvaa ei vieläkään näy...")
Eilen 26.päivä, Harri Olli suvaitsi saapua jopa suurmäen karsintaan ja aukaisi jopa sanallisen arkkunsa. Tässä muutama ote sieltä.
Toimittaja: Miksi olet pakoillut mediaa koko kisojen ajan?
Olli: Mietippä sitä.
Toimittaja: Johtuuko se ylimielisyydestä vai mediakammosta?
Olli: Vittuako se sinulle kuuluu.
Hienoa kokoperheen sanojen helinää Harri Olli (Haba Oba). Pitäisi kuitenkin muistaa siellä kusta vellovasssa päässä, että urheilija edustaa toki itseään, mutta myös Suomea ja Suomen joukkuetta. Pikku lapsen tapainen kiukuttelu ja varsinkaan viime kesäiset joukkutovereiden haukkuminen mediassa, ei ainakaan nostata mitenkään ylenpalttisesti yhteishengeä. Sinne hiekkalaatikolle kun pitäisi mahtua muitakin.
Ja pitää myös muistaa ne tulon lähteet koko joukkueelle. Eli sponsorit saattavat olla kiven alla seuraavina vuosina, jos tuollaista pelkurimaista kusipäisyyttä vielä esiintyy.
Tervemenoa Harri Olli! Mukavaa Nykäsmäistä loppuelämää ja ylipitkiä hyppyjä mäkimontun pohjalle. Sinne ne monet lahjakkuudet ovat sen lahjansa jättäneet ja raajansa katkaisseet, jollei sitten viina vie ensin.
PS: Epäilen vahvasti, että monoa tulee jälleen kisojen jälkeen.
En miestä kylläkään tunne, enkä kyllä myönnä haluavani tunteakkaan. Sanotaanko näin, että on yritetty pysyä yleensä pois kusipäitten seasta, jos itseään ei tähän ryhmään lasketa.
Annetaanpa miehen saavutuksien puhua puolestaan. Tässä tehdään ehkä poikkeus kaikkivaltias Nykäseen. Eli Nykänen menestyi myös urheilun saralla, ennen kuin homma lähti lapasesta. Mutta kusipääksi Nykästä ei kai voi vieläkään haukkua. Pikemminkin hoitamattoman Aspergerin syndroomasta kärsivän alkoholistin ja vässykän risteytykseksi. Ja ehkä kunnolla median tiukkaan otteeseen otettu suomalainen, jonka suuhun varmaan pantiin paljonkin sanoja, mutta oli siellä todennäköiseti paljon niitä totuuksiakin. Mistä näistä sitten tietää.
Siis tässä pienellä googletuksella Harri Ollin "saavutukset":
24.2.2007 Suurmäen MM-hopeaa Sapporossa. (Kukaan tuskin tiesi tällöin, kuka on Harri Olli)
7.3.2007 Hyppääjä Harri Olli arvostelee maajoukkueen valmentajaa matkanjohtajaksi. (Kusi alkaa näemmä jo nyt nousta päähän)
Alkutalvi 2007: Harri Olli pääsee kauden maailmancupissa viidessä kisassa vain kahdesti toiselle kierrokselle (Hyvä hyvä!!)
Helmikuu 2008: Ollin toiseksi paras maailmancup sijoitus Willingenistä. Sijoitus 4. (Paljon melua tyhjästäkö?)
23.2.2008 Olli hyppää lentomäen MM-kisoissa kuudenneksi. Edellisenä yönä Olli oli painellut tukevassa pierussa pitkin kisakylää ja viettänyt yönsä parin alppikissan kanssa. (Yhteydet Nykäseen alkavat muodostua. Propsit kuitenkin "kaadosta", jos toisesta)
25.2.2008 Harri Olli palaa kisoista selvästi humalassa ja suomii lajijohtajan suorassa lähetyksessä. (Lentokoneessa on kiva tissutella, mutta joukkueen johto tämän varmaan tiesikin, mutta olisiko Harri Ollia kannattanut laittaa suoraan yksin median hampaisiin siinä kunnossa?)
27.2.2008 Olli saa monoa maajoukkueesta. (Jalas?)
18.7.2008 Armasta mäkimiestämme epäillään rattijuopumuksesta ja ylinopeudesta, jotka paljustuvat vielä kaikenkukkuraksi todeksi. (Hienoa! Olisit ajanut sen kiesisi skutsiin ja kuollut!)
8.8.2008 Saa jälleen hyppimonosta takapuoleensa maajoukkue tasolla, kun on lätrännyt kuningas alkoholin kanssa ja myöhästyy yhteiskuljetukselta Keski-Euroopan kesäkisa kiertueelta. (Jälleen yhtäläisyyksiä Nykäseen. Siitä se lähtee)
27.11.2008 Harri Olli palaa jälleen maajoukkueeseen. (Toinen kerta toden sanoo, vai oliko se kolmas?)
Joulukuu 2008: Harri Olli on käräjillä tapeltuaan Rovaniemeläisessä kapakassa. Mies oli lähtenyt selvittelemään välejä ihan ulos asti ja saanut vielä näyttävästi turpaansa. (Hevosen leikki ei selvästi ole sinun lajisi, eikä ilmisesti myöskään makihyppy)
11.1.2009 2. Kulmin lentomäessä. (Mäkihyppy on sittenkin lajisi)
15.2.2009 Harri Ollin ensimmäinen maailmancup voitto. (Nyt jo?!)
21.2.2009 Johtaa näiden meneillä olevien Liberecin MM-kisojen normaalimäen kisaa, mutta putoaa toisella kierrosella sijalle 13. (Päänupin ja hyppypaikan sääolosuhteet eivät lienee olleet suotuisat)
24.2.2009 Olli ei ole vieläkään puhunut medialle eikä joukkueen johdolla sanaakaan ja jättää joukkueen tiedotus tilaisuuden väliin. ( "...yksi on joukosta poissa, Sven Tuuvaa ei vieläkään näy...")
Eilen 26.päivä, Harri Olli suvaitsi saapua jopa suurmäen karsintaan ja aukaisi jopa sanallisen arkkunsa. Tässä muutama ote sieltä.
Toimittaja: Miksi olet pakoillut mediaa koko kisojen ajan?
Olli: Mietippä sitä.
Toimittaja: Johtuuko se ylimielisyydestä vai mediakammosta?
Olli: Vittuako se sinulle kuuluu.
Hienoa kokoperheen sanojen helinää Harri Olli (Haba Oba). Pitäisi kuitenkin muistaa siellä kusta vellovasssa päässä, että urheilija edustaa toki itseään, mutta myös Suomea ja Suomen joukkuetta. Pikku lapsen tapainen kiukuttelu ja varsinkaan viime kesäiset joukkutovereiden haukkuminen mediassa, ei ainakaan nostata mitenkään ylenpalttisesti yhteishengeä. Sinne hiekkalaatikolle kun pitäisi mahtua muitakin.
Ja pitää myös muistaa ne tulon lähteet koko joukkueelle. Eli sponsorit saattavat olla kiven alla seuraavina vuosina, jos tuollaista pelkurimaista kusipäisyyttä vielä esiintyy.
Tervemenoa Harri Olli! Mukavaa Nykäsmäistä loppuelämää ja ylipitkiä hyppyjä mäkimontun pohjalle. Sinne ne monet lahjakkuudet ovat sen lahjansa jättäneet ja raajansa katkaisseet, jollei sitten viina vie ensin.
PS: Epäilen vahvasti, että monoa tulee jälleen kisojen jälkeen.
torstaina, helmikuuta 26, 2009
Super Mario Bros.
Että voi taas olla Japanin pojilla tekemisen puutetta. Noh, biisihän on, jollei nyt hyvä, mutta legendaarinen 8-bittisten pelimaailmasta. tiditittiditi!!
keskiviikkona, helmikuuta 25, 2009
Top 100 levyt Nro 95: Whitesnake - Whitesnake
Tämän varsin turhan listani ehkä se ensimmäinen yllätys. Sillä nyt ei varsinaisesti puhuta heavy metallista, vaan ennemminkin hard rockista tai jostain muusta vastaavasta skeidasta.
Whitesnake erottui kultaisella 80-luvulla genren muista orkestereilta kuitenkin ainakin sillä, että he eivät keskittyneet näyttämään paremmalta kuin yleisön joukossa tissejään vilautteleva hameväki, lukuunottamatta tupeerattuja hiuskuontaloita. Tosin olihan solisti David Coverdalen naama jo tuolloin, kuin potkurin alle jäänyt, eli ei siihen edes tuolloin olisi meikki auttanut. Mutta huolet hiiteen David! Luulenpa, että botox on nykyään se ikuisen elämän lähde, jolla Coverdalen naama saadaan edes jotenkuten pysymään sen sille tarkoitetulle paikalle.
Jos nyt keskitytään David Coverdalen meriitteihin laulajana, on pakko mainita levytykset legendaarisen Deep Purplen kanssa 70-luvun puolivälissä, mikä kertoo jo miehen taidoista melko paljon. Ja onhan tuolla lähes kuusikymmpisenä ukolla vieläkin perkeleen karismaattinen ja loistava ääni, jos nyt puhutaan tämän tyylilajin laulajista yleensäkään. Mielestäni ainoastaan Ronnie James Dio pääses vastaavaan kastiin, Bruce Dickinsonista nyt puhumattakaan. Ja onpa mies levyttänyt myös Zeppelin kepittäjä Jimmy Pagenkin kanssa. Eli ei nyt ihan turha kääpä kuitenkaan...vissiin?
Mutta se syy, miksi tämä tuotos on listallani on pelkästään se, että tämä kyseinen levy oli ainoa eräässä Jyväskyläläisessä marketissa vuonna 1987 mikä vähänkään muistutti heviä. Näin ainakin luulin (Black Sabbathin Sabotage oli muuten toinen). Joten tätä läpi kelatessa meni viikko sukulaisissa ja korvalappustereoista useammat patterit. Pöljänä poikana kun olin Maidenit, Metallicat ja Kreatorit jättänyt eteiseen lähtiessäni.
Jos nyt mennään itse levyyn, niin todettakoon, että tällä levyllä on tasan tarkkaan yksi ainoa hyvä kappale, eikä yhtään sen päälle. Still of the Night on edelleen hymyn huulille tuova veisu, joka itseasiassa sisältää varsin "hevin" soundin. Loput biisit ovatkin sitten sitä itseään Whitesnakea, joissa päätarkoitus on miehisten tarpeiden tyydyttäminen tai ainakin kova pyrkimys siihen. Nämä asiat tuskin kellekkään Whitesnakea kuunnelleena on jäänyt epäselväksi, puhumattakaan niistä slovareista Is this Love yms. Nämä slovarit varmuudella kutittelee kaikkien ällötys hermoa vieläkin ja ovat tuttuju nojailu -biisejä paikallisen discon popcornin liukastamilta lattioilta. Puistatus ja yöks!
Laitetaan nyt vittuilessaan tämä paras biisi videon muodossa. Heh! Jyväskylään en mene enää koskaan!!!
Whitesnake erottui kultaisella 80-luvulla genren muista orkestereilta kuitenkin ainakin sillä, että he eivät keskittyneet näyttämään paremmalta kuin yleisön joukossa tissejään vilautteleva hameväki, lukuunottamatta tupeerattuja hiuskuontaloita. Tosin olihan solisti David Coverdalen naama jo tuolloin, kuin potkurin alle jäänyt, eli ei siihen edes tuolloin olisi meikki auttanut. Mutta huolet hiiteen David! Luulenpa, että botox on nykyään se ikuisen elämän lähde, jolla Coverdalen naama saadaan edes jotenkuten pysymään sen sille tarkoitetulle paikalle.
Jos nyt keskitytään David Coverdalen meriitteihin laulajana, on pakko mainita levytykset legendaarisen Deep Purplen kanssa 70-luvun puolivälissä, mikä kertoo jo miehen taidoista melko paljon. Ja onhan tuolla lähes kuusikymmpisenä ukolla vieläkin perkeleen karismaattinen ja loistava ääni, jos nyt puhutaan tämän tyylilajin laulajista yleensäkään. Mielestäni ainoastaan Ronnie James Dio pääses vastaavaan kastiin, Bruce Dickinsonista nyt puhumattakaan. Ja onpa mies levyttänyt myös Zeppelin kepittäjä Jimmy Pagenkin kanssa. Eli ei nyt ihan turha kääpä kuitenkaan...vissiin?
Mutta se syy, miksi tämä tuotos on listallani on pelkästään se, että tämä kyseinen levy oli ainoa eräässä Jyväskyläläisessä marketissa vuonna 1987 mikä vähänkään muistutti heviä. Näin ainakin luulin (Black Sabbathin Sabotage oli muuten toinen). Joten tätä läpi kelatessa meni viikko sukulaisissa ja korvalappustereoista useammat patterit. Pöljänä poikana kun olin Maidenit, Metallicat ja Kreatorit jättänyt eteiseen lähtiessäni.
Jos nyt mennään itse levyyn, niin todettakoon, että tällä levyllä on tasan tarkkaan yksi ainoa hyvä kappale, eikä yhtään sen päälle. Still of the Night on edelleen hymyn huulille tuova veisu, joka itseasiassa sisältää varsin "hevin" soundin. Loput biisit ovatkin sitten sitä itseään Whitesnakea, joissa päätarkoitus on miehisten tarpeiden tyydyttäminen tai ainakin kova pyrkimys siihen. Nämä asiat tuskin kellekkään Whitesnakea kuunnelleena on jäänyt epäselväksi, puhumattakaan niistä slovareista Is this Love yms. Nämä slovarit varmuudella kutittelee kaikkien ällötys hermoa vieläkin ja ovat tuttuju nojailu -biisejä paikallisen discon popcornin liukastamilta lattioilta. Puistatus ja yöks!
Laitetaan nyt vittuilessaan tämä paras biisi videon muodossa. Heh! Jyväskylään en mene enää koskaan!!!
perjantaina, helmikuuta 20, 2009
Miika Tenkula on poissa
Kotimaisen metallilegenda Sentencedin kitaristi Miika Tenkula menehtyi äkillisesti kotonaan. Tenkula löydettiin kuolleena kotoaan Muhokselta torstai-iltana. Tenkula oli 35-vuotias. Miika Tenkula oli maailmalla mainetta keränneen Sentencedin perustajajäseniä ja sävelsi suurimman osan bändin kappaleista ja myös toimi yhtyeen laulajana ensimmäisillä demoilla ("Rotting Ways To Misery" ja "When Death Joins Us...") ja ensimmäisellä albumilla "Shadows Of The Past".
Näinpä taas alakerran orkesteri saa oivan säveltäjä/soittoniekan lisää. Huhujen mukaan viina näytteli Sentencedin lopetettua suurta osaa Tenkulan elämässä, ja eihän tuo koko Sentencedin retkuekkaan ihan raittiimasta päästä ollut. Oli kuuleman mukaan muodottomaksi paisunut ja tuttu näky paikallisissa kaljakuppiloissa.
Kappale End of the road jäi siis hänen viimeiseksi teokseksi. Aika ironista.
"Is life over, this life's over?
Or has it only just begun?
It grows colder, starts to moulder...
Coming apart yet still not done
Forever one"
End of the road -Miika Tenkula-
Lepää rauhassa!
Tiedän mitä teen ensi kesänä...ja muistan mitä viime kesänä.
Työhakemusten täyttö on kyllä rentouttavaa puuhaa, varsinkin näinä taloudellisesti jopa mahtavina aikoina. On jopa vara valita mitä ensi kesänä tekesi leipänsä eteen, varsinkin teollisuuden saralla. Voihan vittu! Nyt näyttää siltä, että ei tarvitse kesällä muuta kuin lekotella ja nauttia Suomen sateisesta suvesta perse totaalisen auki. Sen verran ruhtinaallinen kelan korvaus tulee olemaan ansiosidonnaiseen verrattuna. Terävimmille tiedoksi, että tuo viimeinen oli sarkasmia.
Aika näyttää, pitääkö ihan vakavissaan alkaa miettiä paikkakunnan vaihtoa. Tiedä sitten onko se tässä maailman tilanteessa ruoho sen vihreämpää kaverinkaan piipussa, mutta jotain ratkaisuja on nyt tehtävä. Perkele! Tuo on kuitenkin vaihtoehtoisesti viimeinen, ennen köyden virittämistä, juuret ovat kuitenkin niin vahvasti täällä peräpohjolassa, tosin onko mitään menetettävääkään. Nyt sen aika olisi, kun mulkkuni jätöksetkin ovat vielä alle kouluiän.
Yksi vaihtoehto olisi tietenkin opiskelu. Eli 3 vuotta hukkaan. Ja sitä olisi melkein eläke iässä valmistuessaan, eli työnsaanti 37 vuotiaana ei varmasti ole sen helpompaa kuin nytkään. On tämä saatana vaikeaa.
Täytynee jatkaa nyt noita työnhakuja joka paikkaan, mikä mieleen pelmahtaa. Sitten voisikin alkaa seurata jaloa ja ennenkaikkea puhdasta lajia, eli hiihtoa. Ainoastaan pyöräily on puhtaampaa ja rehellisempää. Tuossakin oli pieni sarkasmin siemen.
...niin ja huomenna juhlahumua, mutta siitä joskus toiste, mikäli jaksan.
Aika näyttää, pitääkö ihan vakavissaan alkaa miettiä paikkakunnan vaihtoa. Tiedä sitten onko se tässä maailman tilanteessa ruoho sen vihreämpää kaverinkaan piipussa, mutta jotain ratkaisuja on nyt tehtävä. Perkele! Tuo on kuitenkin vaihtoehtoisesti viimeinen, ennen köyden virittämistä, juuret ovat kuitenkin niin vahvasti täällä peräpohjolassa, tosin onko mitään menetettävääkään. Nyt sen aika olisi, kun mulkkuni jätöksetkin ovat vielä alle kouluiän.
Yksi vaihtoehto olisi tietenkin opiskelu. Eli 3 vuotta hukkaan. Ja sitä olisi melkein eläke iässä valmistuessaan, eli työnsaanti 37 vuotiaana ei varmasti ole sen helpompaa kuin nytkään. On tämä saatana vaikeaa.
Täytynee jatkaa nyt noita työnhakuja joka paikkaan, mikä mieleen pelmahtaa. Sitten voisikin alkaa seurata jaloa ja ennenkaikkea puhdasta lajia, eli hiihtoa. Ainoastaan pyöräily on puhtaampaa ja rehellisempää. Tuossakin oli pieni sarkasmin siemen.
...niin ja huomenna juhlahumua, mutta siitä joskus toiste, mikäli jaksan.
maanantaina, helmikuuta 16, 2009
Ralliraita
Musiikkia videon muodossa Markku Pölösen elokuvasta, Ralliraita. Jokunen teeveestä tuttukin kuvissa vilahtaa. Hynysen lisäksi.
Itse elokuvasta on hankala vielä mennä sanomaan, mutta tohdin epäillä, että "oikean" ralliautoilun kanssa tällä on tuskin mitään tekemistä, vaikka se siitä kertookin. Pölösen töistä olen ainakin tähän mennessä pitänyt, mutta jää nähtäväksi millainen äpöstys tämä onkaan.
Itse elokuvasta on hankala vielä mennä sanomaan, mutta tohdin epäillä, että "oikean" ralliautoilun kanssa tällä on tuskin mitään tekemistä, vaikka se siitä kertookin. Pölösen töistä olen ainakin tähän mennessä pitänyt, mutta jää nähtäväksi millainen äpöstys tämä onkaan.
lauantaina, helmikuuta 14, 2009
Top 100 levyt Nro: 96 Marduk - Nightwing
Ruotsalainen Marduk ei ole koskaan varsinaisesti säväyttänyt tai sytyttänyt allekirjoittanutta liiemmälti. Ehkä se johtuu tasapaksuudesta tai osittaisen tylsyyden takia. En tiedä. Muuta syytä en ole keksinyt, ja tuskin minun tarvitsekkaan, koska nämähän ovat vain henkilökohtaisia mieltymyksiä, joista toki saa herättää keskustelua. Näin jälkeenpäin ajateltuna lähes täysin uusittu kokoonpano taisi kuitenkin tehdä terää. Varsinkin Funeral Mistinkin korahtelijana tunnettu Mortuus, joka korvasi ehkä ainoan äänestä tunnistettavan Black Metal -solisti Legionin, on uusinut bändin ilmettä, vaikka en lämpene kyllä näihin uusimpiinkaan hengentuotteisiin muutamaa biisiä lukuunottamatta. Mielestäni Marduk on vain aina jäänyt naapurimaa Norjan jalkoihin, kun paikkoja Black Metallin herruudesta on jaettu. Ja tämä hyvin pitkälti jo edellä mainituista syistä ja varsinkin alkuaikojen suhteellisen ripeästä julkaisu tahdista, joka yleensä puuduttaa kuluttajan.
Tämä 1998 julkaistu Nightwing tekee kuitenkin poikkeuksen. Aina kuudenteen kappaleeseen asti, josta se tappavan tylsä Marduk nostaa taas ruman päänsä esiin. Vaikka hitaammassakin Mardukissa on hetkensä, loppuu tämä levy viidenteen kappaleeseen kuin seinään. Siinäpä ne huonot puolet olikin.
Levyn aloittava ensimmäinen musiikillinen osuus on Bloodtide, joka sotaisan ulosantinsa puolesta on kohtuullinen kappale, joka olisi tosin saanut olla noin puolet lyhyempi. Mutta sitten rämähtää. Toinen biisi Of Hell's Fire naputtaa sellaisella voimalla, että oksat pois. Kertosäkeen tuplabasari vyörytys ei jätä vieläkään kylmäksi. Tätä seuraava sähäkkä Slay the Nazarene jatkaa samoilla linjoilla, ja näistä kahdesta Blast -palasta voikin jo aistia tulevan Panzer Division Marduk -levyn linjaa. Mutta sen aika tulee myöhemmin tälläkin palstalla.
Albumin ehdoton helmi on nimikko kappale Nightwing. Vähälle huomiolle jäänyt biisi on monipuolisuudellaan osoitus, että Marduk olisi ehkä halutessaan voinut haastaa naapurimaan nokinäpit. Kappale ei nimittäin ole se tyypillisin Marduk veivaus, jossa vauhtia on myydä asti, vaikka siihen poljentoon tämäkin pohjautuu. Biisin loistavat ja ennenkaikkea onnistuneet tempovaihdokset ja melodiset kitarat antavat tarttumapinnan jo ensi kuulemalta. Mielestäni ehdottotonta Marduk eliittiä koskaan.
Levyn soundeista vastaa Peter Tägtren ja Abyss -studio, missä äänitettiin varmasti joka toinen tuotos 90-luvun lopussa. Ehkä tämän jopa yliarvostettun äänityspajan luoma soundi, joka tässä tapauksessa ei ole liian kliininen, tekee tästä(kin) levystä ajattoman. Kappaleiden paremmalla toteutuksella se olisi jopa ansioitunut paremminkin.
Tämä 1998 julkaistu Nightwing tekee kuitenkin poikkeuksen. Aina kuudenteen kappaleeseen asti, josta se tappavan tylsä Marduk nostaa taas ruman päänsä esiin. Vaikka hitaammassakin Mardukissa on hetkensä, loppuu tämä levy viidenteen kappaleeseen kuin seinään. Siinäpä ne huonot puolet olikin.
Levyn aloittava ensimmäinen musiikillinen osuus on Bloodtide, joka sotaisan ulosantinsa puolesta on kohtuullinen kappale, joka olisi tosin saanut olla noin puolet lyhyempi. Mutta sitten rämähtää. Toinen biisi Of Hell's Fire naputtaa sellaisella voimalla, että oksat pois. Kertosäkeen tuplabasari vyörytys ei jätä vieläkään kylmäksi. Tätä seuraava sähäkkä Slay the Nazarene jatkaa samoilla linjoilla, ja näistä kahdesta Blast -palasta voikin jo aistia tulevan Panzer Division Marduk -levyn linjaa. Mutta sen aika tulee myöhemmin tälläkin palstalla.
Albumin ehdoton helmi on nimikko kappale Nightwing. Vähälle huomiolle jäänyt biisi on monipuolisuudellaan osoitus, että Marduk olisi ehkä halutessaan voinut haastaa naapurimaan nokinäpit. Kappale ei nimittäin ole se tyypillisin Marduk veivaus, jossa vauhtia on myydä asti, vaikka siihen poljentoon tämäkin pohjautuu. Biisin loistavat ja ennenkaikkea onnistuneet tempovaihdokset ja melodiset kitarat antavat tarttumapinnan jo ensi kuulemalta. Mielestäni ehdottotonta Marduk eliittiä koskaan.
Levyn soundeista vastaa Peter Tägtren ja Abyss -studio, missä äänitettiin varmasti joka toinen tuotos 90-luvun lopussa. Ehkä tämän jopa yliarvostettun äänityspajan luoma soundi, joka tässä tapauksessa ei ole liian kliininen, tekee tästä(kin) levystä ajattoman. Kappaleiden paremmalla toteutuksella se olisi jopa ansioitunut paremminkin.
torstaina, helmikuuta 12, 2009
Festari tarjontaa kesälle 2009
Näyttää aika vahvasti siltä, ettei tarvitse osallistua ilmeisesti mihinkään metalli -painotteisille festareille ensi suvena. Päällimmäinen syy on raha, toinen se painavampi eli esiintyjäkaarti. Taantuma iskee näemmä jo musa bisnekseenkin.
No, ehkä Oulun jalometalliin tulee mentyä ihan jo leppoisan tunnelman ja sijainnin takia takia.
Tuskan varmistuneet mm. Amorphis, Volbeat(mitäköhän vittua tämä tekee metalli festareille...ai niin rahaa!), My Dying Bride, Neurosis, Bullet For My Valentine, Gama Bomb, Eluveitie, Pestilence, Legion Of The Damned, Rotten Sound, Ensiferum.
Ei hääviltä näytä. Noista tietenkin Pestilencen vanhan koulun Death/trash kiinnostaisi ja pienemmät orkesterit muutoinkin. My Dying Bride olisi ehkä toinen, mutta taitaa toimia kotona pimeässä paremmin, kuin auringoisessa Kaisaniemessä.
Entäpä Sauna Open Air. Näyttäisi alustavasti siltä, että kikkelihevillä jatketaan tänäkin vuonna. Paikkalla ainakin: Nightwish, Stratovarius, Hammerfall, Amorphis, Finntroll ja 70-luvulla perustettu Thor. Puuuh!!!
Jalometallissa keskitytään näemmä myös 80-lukuun ja lujaa. Varmistuneita mm. Voivod, Agent Steel, Electric Wizard, Nifelheim, Asphyx, Hail Of Bullets, Atheist, Deathchain. Ja jos vähänkään vanhat merkit paikkansa pitää, jotain pientä hyvää varmasti tulee vielä kaikille.
Ehdottomasti siis tulevan kesän paras kattaus, muttei mitään tajuntaa räjäyttävää ole saatu Ouluunkaan, ainakaan vielä. Noista ainakin Nifelheim ja Voivod pitää tsekata, ja tietenkin Deathchain vaikkei uusin hengetuote iskenytkään. Sitä paitsi sitä notkuu kaljapäissään kuitenkin suustaan kiinni, eikä näe noitakaan. Ja tämähän on varma tieto!
No, ehkä Oulun jalometalliin tulee mentyä ihan jo leppoisan tunnelman ja sijainnin takia takia.
Tuskan varmistuneet mm. Amorphis, Volbeat(mitäköhän vittua tämä tekee metalli festareille...ai niin rahaa!), My Dying Bride, Neurosis, Bullet For My Valentine, Gama Bomb, Eluveitie, Pestilence, Legion Of The Damned, Rotten Sound, Ensiferum.
Ei hääviltä näytä. Noista tietenkin Pestilencen vanhan koulun Death/trash kiinnostaisi ja pienemmät orkesterit muutoinkin. My Dying Bride olisi ehkä toinen, mutta taitaa toimia kotona pimeässä paremmin, kuin auringoisessa Kaisaniemessä.
Entäpä Sauna Open Air. Näyttäisi alustavasti siltä, että kikkelihevillä jatketaan tänäkin vuonna. Paikkalla ainakin: Nightwish, Stratovarius, Hammerfall, Amorphis, Finntroll ja 70-luvulla perustettu Thor. Puuuh!!!
Jalometallissa keskitytään näemmä myös 80-lukuun ja lujaa. Varmistuneita mm. Voivod, Agent Steel, Electric Wizard, Nifelheim, Asphyx, Hail Of Bullets, Atheist, Deathchain. Ja jos vähänkään vanhat merkit paikkansa pitää, jotain pientä hyvää varmasti tulee vielä kaikille.
Ehdottomasti siis tulevan kesän paras kattaus, muttei mitään tajuntaa räjäyttävää ole saatu Ouluunkaan, ainakaan vielä. Noista ainakin Nifelheim ja Voivod pitää tsekata, ja tietenkin Deathchain vaikkei uusin hengetuote iskenytkään. Sitä paitsi sitä notkuu kaljapäissään kuitenkin suustaan kiinni, eikä näe noitakaan. Ja tämähän on varma tieto!
tiistaina, helmikuuta 10, 2009
Kemi rallin 2009 jälkipyykki
Vuotuisat Kemi rallit on taas päristelty ja sen jälkeiset iltamat vietetty. Tosin fyysisesti ja ehkä henkisestikkin pitkän päivän jälkeen ei mihinkään juottolaan näköjään innostuttu lähtemään, mutta taisi siltikkin kello olla aamun puolella, ennen kuin Tapaninkadulla ovi narahti. Se kilpailutilanteen luoma adrenaliini ryöppy saa ihmeitä aikaan.
Ensimmäisellä erikoiskokeella näytti, että pieleen menee joka kohdassa. Yllättävänkin liukas keli teki ajosta vähintääkin varpaisillaan varovasti menoa. Tosin kelihän taisi olla kaikille sama. Kypäräpuhelimien hajottua, edessä menneen lievän suistumisen, jonka johdosta jouduttiin lähes pysähtymään, ja meidän pienen pyörähdyksen seurauksena tuntui peli selvältä. Täältä ei hengissä selvitä. +23s. parhaaseen, eli aika paljon jäi heti jossiteltavaa, mutta sehän kuuluu lajin luonteeseen.
Toisellä erikoiskokeella alkoi jo löytyä. Pari haastavaa paikkaa jonkun paikallisen soramontun pohjalla, ja poikettiinpa siellä hangessakin. Onneksi omin avuin sieltä ylös. Perkeleen liukkaalta tuntui edelleen minunkin ison ahterin alla. Aika silti yllätti. Vain +3s. pohjista.
Kolmas erikoiskoe meni minun mielestäni huonoiten, vaikkei ajallisesti jäätykkään, kuin +7sek. pohjista. Yksi paikka tuli täydellisesti silmille, mutta onneksi saatiin auto heitettyä poikittain viime tingassa ja aikaa kului jälleen. Todellinen happipaikka. Takaa tuleva olikin humauttanut pari auton mittaa maisemaan samassa paikassa, mitä oltiin sopivasti jo avattu.
Huollon jälkeen erikoiskokeet 4 ja 5. Kisan pisimmät. Ensimmäinen 19km ja toinen 27km. Molemmat aika turhia pätkiä, joissa molemmissa oli keskinopeutta hidastamaan tehtyjä hidasteita. Jälkimmäisessä ne olivat osittain poistettu ja osittain tiellä, mikä aiheutti ylimääräisiä tykytyksiä. Hengenvaarallista hommaa sanoisin. Oli nimittäin kaikki täystuhon ainekset kohdillaan ja eroa tuli juuri tällä viimeisellä, missä olisi pitänyt puristaa. Ja jottei homma olisi mennyt liian helpoksi, peruuteltiin vielä tätä edeltävällä nelos -pätkällä ensimmäisessä 90:sessä kurvissa, ja kolautettiin ulosajaneen perään vitosella. Tämä jälkimmäinenkin tilanne taisi tehdä tepposia takaraivoon molemmille, mutta tässäkin onni ja kuljettajan refleksit pelastivat ehkä jopa ihmishengen. On se perkele, kun ei osata pysyä sieltä ulkokurveista pois. Muutenkin viimeisellä oli romua, kuin Raatteentiellä vanhoina hyvinä aikoina. Eli ohjelmaa riitti jokaisella pätkällä, mutta rouva Fortuna oli lauantaina varsin suotuisa ja auto ja miehistö ovat suurinpiirtein läjässä.
Jokatapauksessa 5.sija ensimäisessä neliveto kisassa oli kuljettajalta loistava suoritus, vaikka pieniä virheitä tulikin. Mutta niitä tulee toki kaikille, ja niistä otetaan opiksi. Henkilökohtaisesti olin hieman kohmeessa ja vähäinen kokemus pimeässä lisävaloilla ajosta vaikutti sekin tienlukuun. Mutta katkesipa keskeytysten putki ja pieni "munakuppikin" sieltä tuli muistoksi. Ensimäinen A-junioreissa.
Ensimmäisellä erikoiskokeella näytti, että pieleen menee joka kohdassa. Yllättävänkin liukas keli teki ajosta vähintääkin varpaisillaan varovasti menoa. Tosin kelihän taisi olla kaikille sama. Kypäräpuhelimien hajottua, edessä menneen lievän suistumisen, jonka johdosta jouduttiin lähes pysähtymään, ja meidän pienen pyörähdyksen seurauksena tuntui peli selvältä. Täältä ei hengissä selvitä. +23s. parhaaseen, eli aika paljon jäi heti jossiteltavaa, mutta sehän kuuluu lajin luonteeseen.
Toisellä erikoiskokeella alkoi jo löytyä. Pari haastavaa paikkaa jonkun paikallisen soramontun pohjalla, ja poikettiinpa siellä hangessakin. Onneksi omin avuin sieltä ylös. Perkeleen liukkaalta tuntui edelleen minunkin ison ahterin alla. Aika silti yllätti. Vain +3s. pohjista.
Kolmas erikoiskoe meni minun mielestäni huonoiten, vaikkei ajallisesti jäätykkään, kuin +7sek. pohjista. Yksi paikka tuli täydellisesti silmille, mutta onneksi saatiin auto heitettyä poikittain viime tingassa ja aikaa kului jälleen. Todellinen happipaikka. Takaa tuleva olikin humauttanut pari auton mittaa maisemaan samassa paikassa, mitä oltiin sopivasti jo avattu.
Huollon jälkeen erikoiskokeet 4 ja 5. Kisan pisimmät. Ensimmäinen 19km ja toinen 27km. Molemmat aika turhia pätkiä, joissa molemmissa oli keskinopeutta hidastamaan tehtyjä hidasteita. Jälkimmäisessä ne olivat osittain poistettu ja osittain tiellä, mikä aiheutti ylimääräisiä tykytyksiä. Hengenvaarallista hommaa sanoisin. Oli nimittäin kaikki täystuhon ainekset kohdillaan ja eroa tuli juuri tällä viimeisellä, missä olisi pitänyt puristaa. Ja jottei homma olisi mennyt liian helpoksi, peruuteltiin vielä tätä edeltävällä nelos -pätkällä ensimmäisessä 90:sessä kurvissa, ja kolautettiin ulosajaneen perään vitosella. Tämä jälkimmäinenkin tilanne taisi tehdä tepposia takaraivoon molemmille, mutta tässäkin onni ja kuljettajan refleksit pelastivat ehkä jopa ihmishengen. On se perkele, kun ei osata pysyä sieltä ulkokurveista pois. Muutenkin viimeisellä oli romua, kuin Raatteentiellä vanhoina hyvinä aikoina. Eli ohjelmaa riitti jokaisella pätkällä, mutta rouva Fortuna oli lauantaina varsin suotuisa ja auto ja miehistö ovat suurinpiirtein läjässä.
Jokatapauksessa 5.sija ensimäisessä neliveto kisassa oli kuljettajalta loistava suoritus, vaikka pieniä virheitä tulikin. Mutta niitä tulee toki kaikille, ja niistä otetaan opiksi. Henkilökohtaisesti olin hieman kohmeessa ja vähäinen kokemus pimeässä lisävaloilla ajosta vaikutti sekin tienlukuun. Mutta katkesipa keskeytysten putki ja pieni "munakuppikin" sieltä tuli muistoksi. Ensimäinen A-junioreissa.
keskiviikkona, helmikuuta 04, 2009
Top 100 levyt Nro: 97 Deicide - Deicide
Deicide ei sinällänsä kuulu niihin suurinpiin suosikkeihini, niinkuin ei koko Floridan Death Metal -skene, ehkä johtuen siitä, ettei kyseinen musiikki tyyli kuulu vieläkään jokapäiväisiin soittolistoihin. Muutamat pakollisethan sieltä löytyy, mutta jostain syystä suurin osa levytyksistä jättivät kylmäksi. Osaksi ehkä pienen taantuman metallimusiikin suhteen noina aikoina. Tämä ja Morbid Angelin Altar of Madness ovat tästä huolimatta ainoat levyt, mitkä minulle aikanaan kolahtivat/aukesivat. Tämä kyseinen 1990 julkaistu ehkä parhaiten sen suoraviivaisuutensa takia. Yksinkertaista musiikkia, yksinkertaiselle ihmiselle.
Yhtyeen solisti Glen Benton kaipaa tuskin esittelyjä, mutta kaveri on juuri se, joka aikoi tirvaista itseltään nirrin 33-vuotiaana, juhlistaakseen jeesuksen kuolemaa. Ja tämä samainen Mr.Bentonhan tuli myös kuuluisaksi otsassa olevasta polttomerkistä. Jos nyt joku ei sitä tiedä, mitä tämä merkki esittää, ei taida tietää paljon muutakaan merkittävää musiikin saralta, tai yleensä mistään, joten jätetään se tässä asian yhteydesssä mainitsematta. Asiathan tietenkin muuttuu ja tuo itsemurha jäi vain mutinaksi tuuleen ja ehkä myyntipuheeksi tuleville nauhoituksille. Shokeeraaminen oli tuohon aikaan verrainollinen levymyyntiin.
Sivuseikkana täytyy tehdä pieni havainto. Jokainen levy, minkä tässä Top 100 listassa olen tähän mennessä julkaissut, pitää näköjään sisällään jonkinnäköisen hullun tai lievästi järkyttyneen urpon. Mistä se sitten kertoo? Kertokoon ken voi.
Levy muistuttaa rakenteellisesti ehkä Slayerin legendaarista Reign in Bloodia, mikä tulee mieleen ainakin lähes samansuuntaisten soolojen suhteen, mutta mielestäni on myös toinen yhtäläisyys. Se on kappaleiden tempo ja aggressiivinen ulosanti. Jo ensimmäinen biisi, jossa helvetin portit avataan, lyö hampaat turhia kyselemättä kurkkuun. Levyn toinen kappale, Sacrificial Suicide, näyttää viimeistään mistä on kyse. Todellista jumalanpilkkaa alusta loppuun. Kyseisen ylistyksen vanhalle kehnollehan kitaristi veljekset ovat väsänneet jo rippikouluiässä, minkä kyllä sen kaikessa lapsellisuudessaan huomaa, laskematta silti mitenkään sen arvoa. Päinvastoin. Seuraava rienaus, eli Dead by Dawn on varsin mukavaa riffittelyä ja mielestäni muodostuu levyn helmeksi. Tasaisen hyvä, talossa ja puutarhassa tappava levy, ja lopussa kun helvetinportit suljetaan on olo lyöty. Itseasiassa nämä alkuun ja loppuun sijoitetut porttien narinat ovat nerokkaita oivalluksia introjen ja outrojen suhteen, mitkä yleensä ovat järkyttävää huttua, pitäen sisällään turhaa surinaa tai muuta joutavaa koti Casiolla viritettyä ujellusta. Lyhyestä se on saatana virsi kaunis.
Nyky Deicide ei enää minulle paljoa anna, vaikka muutamia kovia kalman katkuisia biisejä sieltä vielä esiin pulpahteleekin. Ainakin Homage for Satan ja Scars of Crucifix tulevat näin äkkiseltään mieleen.
Milloinkahan ne muuten saavat tämän retkueen rahdattua tänne Suomeen. On nimittäin perunut joka ainut kerta, kun tätä kulttuuri tekoa ollaan yritetty. Jalometalli 2009? ...Taitaa kuitenkin olla Tuska festarin heiniä.
Yhtyeen solisti Glen Benton kaipaa tuskin esittelyjä, mutta kaveri on juuri se, joka aikoi tirvaista itseltään nirrin 33-vuotiaana, juhlistaakseen jeesuksen kuolemaa. Ja tämä samainen Mr.Bentonhan tuli myös kuuluisaksi otsassa olevasta polttomerkistä. Jos nyt joku ei sitä tiedä, mitä tämä merkki esittää, ei taida tietää paljon muutakaan merkittävää musiikin saralta, tai yleensä mistään, joten jätetään se tässä asian yhteydesssä mainitsematta. Asiathan tietenkin muuttuu ja tuo itsemurha jäi vain mutinaksi tuuleen ja ehkä myyntipuheeksi tuleville nauhoituksille. Shokeeraaminen oli tuohon aikaan verrainollinen levymyyntiin.
Sivuseikkana täytyy tehdä pieni havainto. Jokainen levy, minkä tässä Top 100 listassa olen tähän mennessä julkaissut, pitää näköjään sisällään jonkinnäköisen hullun tai lievästi järkyttyneen urpon. Mistä se sitten kertoo? Kertokoon ken voi.
Levy muistuttaa rakenteellisesti ehkä Slayerin legendaarista Reign in Bloodia, mikä tulee mieleen ainakin lähes samansuuntaisten soolojen suhteen, mutta mielestäni on myös toinen yhtäläisyys. Se on kappaleiden tempo ja aggressiivinen ulosanti. Jo ensimmäinen biisi, jossa helvetin portit avataan, lyö hampaat turhia kyselemättä kurkkuun. Levyn toinen kappale, Sacrificial Suicide, näyttää viimeistään mistä on kyse. Todellista jumalanpilkkaa alusta loppuun. Kyseisen ylistyksen vanhalle kehnollehan kitaristi veljekset ovat väsänneet jo rippikouluiässä, minkä kyllä sen kaikessa lapsellisuudessaan huomaa, laskematta silti mitenkään sen arvoa. Päinvastoin. Seuraava rienaus, eli Dead by Dawn on varsin mukavaa riffittelyä ja mielestäni muodostuu levyn helmeksi. Tasaisen hyvä, talossa ja puutarhassa tappava levy, ja lopussa kun helvetinportit suljetaan on olo lyöty. Itseasiassa nämä alkuun ja loppuun sijoitetut porttien narinat ovat nerokkaita oivalluksia introjen ja outrojen suhteen, mitkä yleensä ovat järkyttävää huttua, pitäen sisällään turhaa surinaa tai muuta joutavaa koti Casiolla viritettyä ujellusta. Lyhyestä se on saatana virsi kaunis.
Nyky Deicide ei enää minulle paljoa anna, vaikka muutamia kovia kalman katkuisia biisejä sieltä vielä esiin pulpahteleekin. Ainakin Homage for Satan ja Scars of Crucifix tulevat näin äkkiseltään mieleen.
Milloinkahan ne muuten saavat tämän retkueen rahdattua tänne Suomeen. On nimittäin perunut joka ainut kerta, kun tätä kulttuuri tekoa ollaan yritetty. Jalometalli 2009? ...Taitaa kuitenkin olla Tuska festarin heiniä.
tiistaina, helmikuuta 03, 2009
Kuulumisia
Huhhuh! Perjantaisesta viihdeillasta selvittiin kuin selvittiinkin, vaikka koville otti. Eipä taas vähään aikaan moista krapulaa ole ollutkaan. Kieltämättä oli jurri sitä lajia, että turha sitä on ihmetellä. Huimausta, ruokahaluttomuutta ja kaikkea sitä mitä hyvään jälkitautiin kuuluu. Ainoa taudin oireista, eli veren pakeneminen alapäähän kutkuttelemaan sukupuolista viettiä oli poissa. Eli krapulan laatu oli vähintäänkin kriittinen. Huoh!
Mokoman keikka oli odotetun vähän kansoitettu, kuten mainitsin. Jotkut eivät vain sitä uskoneet;). Ihan OK keikka. Ei pettänyt, muttei loistanutkaan. Kiitos ravintolan "hienojen" discovalojen ja valehtelematta lavakin kävi hieman pieneksi, ja miesten soitanta näytti miekkailulta ahtaassa saunassa.
Koti rallikin kolkuttelee jo ovella ja valmistelut alkavat olla valmiit. Pientä "nyperrystä" ja hanat auki lauantaina. Klo 12.01 lähtee ensimmäinen auto reitille ravintola Hullun Pohjolan edestä. Meidän numero on 68, eli karvan verran yli yhden painellaan me taiteilemaan puiden sekaan. Hivenen tässä jo jännittää ja sykkeet on nousujohteessa. Pientä pelonsekaista hirvitystä on myös aistittavissa. Neliveto on vähän eri luokkaa ja niin kutsuttu "isojen poikien" lelu, verrattaessa minulle tutumpiin kahdella pyörällä raapiviin.
Eli ralliin valmistautuessa menee tämä loppuviikko hyvin pitkälti. Voi siis olla, ettei minusta kuulu tätä kautta mitään, mutta löysät voisi ottaa pois ennen tuota lauantain koitosta.
Että näin!
Mokoman keikka oli odotetun vähän kansoitettu, kuten mainitsin. Jotkut eivät vain sitä uskoneet;). Ihan OK keikka. Ei pettänyt, muttei loistanutkaan. Kiitos ravintolan "hienojen" discovalojen ja valehtelematta lavakin kävi hieman pieneksi, ja miesten soitanta näytti miekkailulta ahtaassa saunassa.
Koti rallikin kolkuttelee jo ovella ja valmistelut alkavat olla valmiit. Pientä "nyperrystä" ja hanat auki lauantaina. Klo 12.01 lähtee ensimmäinen auto reitille ravintola Hullun Pohjolan edestä. Meidän numero on 68, eli karvan verran yli yhden painellaan me taiteilemaan puiden sekaan. Hivenen tässä jo jännittää ja sykkeet on nousujohteessa. Pientä pelonsekaista hirvitystä on myös aistittavissa. Neliveto on vähän eri luokkaa ja niin kutsuttu "isojen poikien" lelu, verrattaessa minulle tutumpiin kahdella pyörällä raapiviin.
Eli ralliin valmistautuessa menee tämä loppuviikko hyvin pitkälti. Voi siis olla, ettei minusta kuulu tätä kautta mitään, mutta löysät voisi ottaa pois ennen tuota lauantain koitosta.
Että näin!
perjantaina, tammikuuta 30, 2009
Bonusta ja plussaa laman ruokkijoille.
Olen viime päivinä joutunut ramppaamaan kaupoissa. Omien ja muiden tarpeita tyydyttämässä. Perkeleellistä touhua. Siinä sivujuonena harrastin myös aikani ratoksi pientä "ostoskori" -vertailua, ja olin hieman yllättynyt pienen testini tuloksesta.
Tunnetusti Kemissä on ne kaikki kolme suurta, eli Euro, Citymarket ja Prisma. Ylivoimaisesti edullisin näistä oli Prisma. Ainakin elintarvikkeiden osalta. Jotkut DVD levyt olivat kyllä kalliimpia. Elintarvikkeissa 2-3 €uron tuotteilla saattoi olla jopa 50 sentin eroja, joka pitkässä puussa on mielestäni aika paljon. Toki poikkeuksiakin löytyi. Vaikka Prisman asiakas olenkin, niin olen pitänyt Prismaa jopa kalliina, mutta olin näköjään jälleen väärässä. Luulo ei ole taaskaan tiedon väärtti. Toki onhan tämä lehdissäkin jo todettu, mutta uskoo niihin ken tahtoo.
Se ei kuitenkaan yllättänyt, että nämä ns. Bonus ja Plussa -korttien edut kääntyivät Taloussanomien mukaan myös Prismalle. Tuon julkaisun lähteet luulisi olevan luotettavat. Tämäkin on tietenkin paikkakunta kohtaista. Esimerkiksi Arinan hotellit ja ravintolat (Rosso) loistavat Kemissä poissaolollaan. Mutta onpa se tullut todistetua itsekkin. Jo 350-400 €uron ostoksista kuukaudessa on henkilökohtaisesti napsahdellut 15-18 eurooppalaista suoraan lapaan+muut asiakasedut. Tässä siis pelkät Elintarvikkeet ja Menovesi autoon + plus tietenkin menovesi itsensä sielun ruokintaan lähikaupasta.
Tutkimus osoitti myös, että Keskon plussapiste systeemi oli selvästi huonoin, mikä vanhana Keskon työntekijänä oli tiedossa. Bonus kortti oli kakkonen ja Stockmannin etukortti kolmas. Toki tässähän piilee myös juju. Arinan S-korttiin pitää ensin tienata 100€ bonusta, jonka jälkeen se alkaa tuottamaan. Vaihtoehtoisesti voi maksaa tuon samaisen summan korttia hankittaessa. Mutta voin kertoa, että se maksaa nopeasti itsensä takaisin.
Toki sillä aina jankutetulla keskittämisellä on aina osuutensa asiaan. Esimerkikisi meillä tulee lasten vaatteet hankittua juuri samaisilla kauppareissuilla tämän samaisen kaupan katon alla sijaitsevista liikkeistä. Bensaa saa pihalta ja kiven heiton päässä oleva lähikauppakin kuuluu (Sale) samaisen yhtymän piiriin. On tietenkin joskus yhdentekevää tulitikku askin takia kaivaa se juuri oikea kortti. Eli kohtuus tässäkin. Mutta tietenkin, jos ostaa joka kaupasta jotain, ei saa mistään mitään. Tähänhän ovat ryhmittymät pyrkineet ja tällä myös kuluttaja saa ne vähäiset suolarahat. Kyllä minulle ainakin kelpaa se pienikin summa joka kuukausi.
En sitten tiedä näistä jeesus kauppojen edullisuudesta (Halpa Hallit yms.), mutta ne kuuluu boikottini piiriin, kuten myös kaikki Snellmannin lihatuotteet ja jossain määrin myös Hesburger. Tai itseasiassa en ole minkään hampurilaisketjun ystävä, vaikka en mikään vitun viherpiipertäjä olekkaan.
Nyt kun päästiin tähän liiketoiminnan oikukkaaseen maailmaan, juolahtikin eräs paljon hehkutettu iskulause mieleeni. Älä ruoki lamaa! Mitäs tämä nyt tarkoitaakaan. Samaiset puunhalaajat käskevät nyt kuluttamaan, jotka vielä viime vuonna olivat huolissaan maailman huonosta fyysisesti voinnista, jota juuri heidän mukaansa mm. kulutus edistää. Tässä sen huomaa. Kun ollaan liukastumassa ns. omaan oksenukseen, ei enää maapallon tilanne olekkaan niin huono. Näin kärjistettynä. Mutta selittäkää toki tämä(kin) asia tyhmälle!
Minä taidan muuten olla muuten yksi maailmantalouden parhaita pelastajia ja myös sen tuhoaja. Ei näet tuo raha kauan näppejä polta, kun se jo löytää jonkun kapitalistin taskuun. Kädestä suuhun on paras tapa olla ruokkimatta sitä tulevaa lamaa. Vai miksi taantumaksi tätä nyt kutsuttiinkaan. Mutta sen tiedän, ettei tämä tuleva lama kuluttamalla ja kotimaisia tuotteita ostamalla taitu. Eli haista sinä Katainen pitkä perse!!!
...Niin! Ja sähköhintakin nousi vaivaiset 5,5% ELÄKÖÖÖN!!!
Kylläpä oli taas paskantärkeää löpinää. Iltasella pitänee lähteä ruokkimaan lamaantunutta sielua, ja viettämään "tyttöjen" iltaa "tyttöjen" musiikin lomassa. Eli Mokomaa Hullussa Pohjolassa. Hämmentävää.
Tunnetusti Kemissä on ne kaikki kolme suurta, eli Euro, Citymarket ja Prisma. Ylivoimaisesti edullisin näistä oli Prisma. Ainakin elintarvikkeiden osalta. Jotkut DVD levyt olivat kyllä kalliimpia. Elintarvikkeissa 2-3 €uron tuotteilla saattoi olla jopa 50 sentin eroja, joka pitkässä puussa on mielestäni aika paljon. Toki poikkeuksiakin löytyi. Vaikka Prisman asiakas olenkin, niin olen pitänyt Prismaa jopa kalliina, mutta olin näköjään jälleen väärässä. Luulo ei ole taaskaan tiedon väärtti. Toki onhan tämä lehdissäkin jo todettu, mutta uskoo niihin ken tahtoo.
Se ei kuitenkaan yllättänyt, että nämä ns. Bonus ja Plussa -korttien edut kääntyivät Taloussanomien mukaan myös Prismalle. Tuon julkaisun lähteet luulisi olevan luotettavat. Tämäkin on tietenkin paikkakunta kohtaista. Esimerkiksi Arinan hotellit ja ravintolat (Rosso) loistavat Kemissä poissaolollaan. Mutta onpa se tullut todistetua itsekkin. Jo 350-400 €uron ostoksista kuukaudessa on henkilökohtaisesti napsahdellut 15-18 eurooppalaista suoraan lapaan+muut asiakasedut. Tässä siis pelkät Elintarvikkeet ja Menovesi autoon + plus tietenkin menovesi itsensä sielun ruokintaan lähikaupasta.
Tutkimus osoitti myös, että Keskon plussapiste systeemi oli selvästi huonoin, mikä vanhana Keskon työntekijänä oli tiedossa. Bonus kortti oli kakkonen ja Stockmannin etukortti kolmas. Toki tässähän piilee myös juju. Arinan S-korttiin pitää ensin tienata 100€ bonusta, jonka jälkeen se alkaa tuottamaan. Vaihtoehtoisesti voi maksaa tuon samaisen summan korttia hankittaessa. Mutta voin kertoa, että se maksaa nopeasti itsensä takaisin.
Toki sillä aina jankutetulla keskittämisellä on aina osuutensa asiaan. Esimerkikisi meillä tulee lasten vaatteet hankittua juuri samaisilla kauppareissuilla tämän samaisen kaupan katon alla sijaitsevista liikkeistä. Bensaa saa pihalta ja kiven heiton päässä oleva lähikauppakin kuuluu (Sale) samaisen yhtymän piiriin. On tietenkin joskus yhdentekevää tulitikku askin takia kaivaa se juuri oikea kortti. Eli kohtuus tässäkin. Mutta tietenkin, jos ostaa joka kaupasta jotain, ei saa mistään mitään. Tähänhän ovat ryhmittymät pyrkineet ja tällä myös kuluttaja saa ne vähäiset suolarahat. Kyllä minulle ainakin kelpaa se pienikin summa joka kuukausi.
En sitten tiedä näistä jeesus kauppojen edullisuudesta (Halpa Hallit yms.), mutta ne kuuluu boikottini piiriin, kuten myös kaikki Snellmannin lihatuotteet ja jossain määrin myös Hesburger. Tai itseasiassa en ole minkään hampurilaisketjun ystävä, vaikka en mikään vitun viherpiipertäjä olekkaan.
Nyt kun päästiin tähän liiketoiminnan oikukkaaseen maailmaan, juolahtikin eräs paljon hehkutettu iskulause mieleeni. Älä ruoki lamaa! Mitäs tämä nyt tarkoitaakaan. Samaiset puunhalaajat käskevät nyt kuluttamaan, jotka vielä viime vuonna olivat huolissaan maailman huonosta fyysisesti voinnista, jota juuri heidän mukaansa mm. kulutus edistää. Tässä sen huomaa. Kun ollaan liukastumassa ns. omaan oksenukseen, ei enää maapallon tilanne olekkaan niin huono. Näin kärjistettynä. Mutta selittäkää toki tämä(kin) asia tyhmälle!
Minä taidan muuten olla muuten yksi maailmantalouden parhaita pelastajia ja myös sen tuhoaja. Ei näet tuo raha kauan näppejä polta, kun se jo löytää jonkun kapitalistin taskuun. Kädestä suuhun on paras tapa olla ruokkimatta sitä tulevaa lamaa. Vai miksi taantumaksi tätä nyt kutsuttiinkaan. Mutta sen tiedän, ettei tämä tuleva lama kuluttamalla ja kotimaisia tuotteita ostamalla taitu. Eli haista sinä Katainen pitkä perse!!!
...Niin! Ja sähköhintakin nousi vaivaiset 5,5% ELÄKÖÖÖN!!!
Kylläpä oli taas paskantärkeää löpinää. Iltasella pitänee lähteä ruokkimaan lamaantunutta sielua, ja viettämään "tyttöjen" iltaa "tyttöjen" musiikin lomassa. Eli Mokomaa Hullussa Pohjolassa. Hämmentävää.
tiistaina, tammikuuta 27, 2009
Black Curse Over Hellsinki 17 -18.4-2008
Tällainen ihanuus olisi tulossa, ja minä ryven rahapulassa! Voihan itse vihtahousu!!!
Pe (17.4.2009)
SATANIC WARMASTER
BAPTISM
EXORDIUM
VITSAUS
SACRILEGIOUS IMPALEMENT
La (18.4.2009)
ROOT (Cze)
IMPALED NAZARENE
ENOCHIAN CRESCENT
FLAME
EPÄKRISTUS
Tuossahan olisi suurinpiirtein kaikki kotimaisen Ug -skenen joukkueet mitä haluaisin nähdä. Varsinkin, kun kyseiset joukkueet eivät paljoa ulkoile. Tuosta kattauksesta ei puutu, kuin Sargeist.
Voi minua köyhää epäkristilliseen musiikin valtaan joutunutta parkaa taas. Tosin lippuhan minulla olisi, ja jopa hieman kyseenalainen yöpyminen, mutta junassakaan ei ole enää hauska matkustaa, kiitos juutalaismaisten lippujen hintojen. Lentokoneellahan tuonne syyhkäisisi varsin helposti ja halvemmalla, mutta sekään ei ole ilmaista. Pitänee perkele vain kiduttaa itseään ja lukea rikkaitten kirjoituksia netistä, kuinka hienoa tuolla olisikaan olla. Ampukaa nyt joku minua!!! ...jollain!!!
Eihän sitä voi kuuta tavoitellakkaan, vaikka se lähellä onkin.
Pe (17.4.2009)
SATANIC WARMASTER
BAPTISM
EXORDIUM
VITSAUS
SACRILEGIOUS IMPALEMENT
La (18.4.2009)
ROOT (Cze)
IMPALED NAZARENE
ENOCHIAN CRESCENT
FLAME
EPÄKRISTUS
Tuossahan olisi suurinpiirtein kaikki kotimaisen Ug -skenen joukkueet mitä haluaisin nähdä. Varsinkin, kun kyseiset joukkueet eivät paljoa ulkoile. Tuosta kattauksesta ei puutu, kuin Sargeist.
Voi minua köyhää epäkristilliseen musiikin valtaan joutunutta parkaa taas. Tosin lippuhan minulla olisi, ja jopa hieman kyseenalainen yöpyminen, mutta junassakaan ei ole enää hauska matkustaa, kiitos juutalaismaisten lippujen hintojen. Lentokoneellahan tuonne syyhkäisisi varsin helposti ja halvemmalla, mutta sekään ei ole ilmaista. Pitänee perkele vain kiduttaa itseään ja lukea rikkaitten kirjoituksia netistä, kuinka hienoa tuolla olisikaan olla. Ampukaa nyt joku minua!!! ...jollain!!!
Eihän sitä voi kuuta tavoitellakkaan, vaikka se lähellä onkin.
perjantaina, tammikuuta 23, 2009
Taantumista
Viime syksyn ja talven aikana tuli täälläkin äpistyä kaikki työttömyyden "loistokkuudesta" maan ja helvetin välistä, joten eipä niistä enää sen enempää, koska tilannehan on jälleen sama, paitsi, että se on vain puolta pahempi.
Tuntuu vaan entistä ahdistavammalta, koska tämä jätkä tippuu kohta ansiosidonnaiselta, eli liiton rahoilta. Sittenpä se ihanuus vasta alkaa. Tunnelin päässä ei näy valoa, ainakaan mitä työvoimatoimiston väkeen on uskominen. Ja eihän sitä tarvitse kuin seurata uutisia. Irtisanomisia, lomautuksia toinen toisensa jälkeen. Kiitos sinulle Amerikka! Välillä kyllä herää pieni epäilys, onko tämä taantuma niin paha mitä väitetään. Mielestäni tässä käytetään sopivasti tätä hetkeä vain hyväksi vähentää väkeä yms.
Ainoa millä saa itseä puskettua vaivoin eteenpäin, on aina järjestää jotain hauskaa tekemistä. Lähiaikoina pitäisi ainakin mennä ihmettelemään Mokomaa ja Kemi ralliin pitäisi myös ottaa osaa. Tosin nämäkin tietävät rahan menoa. Eikö tosiaan maailmassa ole mikään hupi ilmaista?! Perkele!
...No josko huomenna suuntaisi Rovaniemi-Kemijärvi akselille Arctic -rallia katselemaan. Siinäpä sitä olisi taas jotain muuta ajateltavaa. Jotenkin vain nyt ahdistaa sekin. Tämä työttömyys tekee ihmisesta flegmaattisen ja laiskan. Tuntuu, että energia ei yksinkertaisesti riitä mihinkään ylimääräiseen.
Kyllä on taas helppoa tämä elämä!
Tuntuu vaan entistä ahdistavammalta, koska tämä jätkä tippuu kohta ansiosidonnaiselta, eli liiton rahoilta. Sittenpä se ihanuus vasta alkaa. Tunnelin päässä ei näy valoa, ainakaan mitä työvoimatoimiston väkeen on uskominen. Ja eihän sitä tarvitse kuin seurata uutisia. Irtisanomisia, lomautuksia toinen toisensa jälkeen. Kiitos sinulle Amerikka! Välillä kyllä herää pieni epäilys, onko tämä taantuma niin paha mitä väitetään. Mielestäni tässä käytetään sopivasti tätä hetkeä vain hyväksi vähentää väkeä yms.
Ainoa millä saa itseä puskettua vaivoin eteenpäin, on aina järjestää jotain hauskaa tekemistä. Lähiaikoina pitäisi ainakin mennä ihmettelemään Mokomaa ja Kemi ralliin pitäisi myös ottaa osaa. Tosin nämäkin tietävät rahan menoa. Eikö tosiaan maailmassa ole mikään hupi ilmaista?! Perkele!
...No josko huomenna suuntaisi Rovaniemi-Kemijärvi akselille Arctic -rallia katselemaan. Siinäpä sitä olisi taas jotain muuta ajateltavaa. Jotenkin vain nyt ahdistaa sekin. Tämä työttömyys tekee ihmisesta flegmaattisen ja laiskan. Tuntuu, että energia ei yksinkertaisesti riitä mihinkään ylimääräiseen.
Kyllä on taas helppoa tämä elämä!
torstaina, tammikuuta 22, 2009
Top 100 levyt Nro: 98 Dissection - Storm of the Light's Bane
Jonkinlaista kulttistatusta perässään vetävä Dissectionin ura kiteytyy mielestäni tähän albumiin. 1995 ilmestynyt Black/Death -metallia sisällään pitävä tuotos on jälleen niitä "pakollisia" levyhyllyn täytteitä joka on mukava kaivaa pölyn ja hämähäkin seittien seasta levylautaselle jo ihan nostalgisista syistä.
En sano, että tätäkään ei olisi tehty jo aikaisemmin, mutta ei minun mielestäni laadullisesti näin hyvin. Ja väitän myös, että tämä levy on inspiroinut ja tulee inspiroimaan vielä lukemattomia tämän genren bändejä. Eli puhutaan klassikosta jossa on varmasti jokaiselle jotain. Epäilen kuitenkin, että kuka tätä nyt tuoreeltaan kuuntelisi, sanoisi tämän olevan vanhanaikaista. Sitähän se tietenkin nyt jo onkin, koska tätä on ilmestymisensä jälkeen kopioitu luultavasti joka maailman kolkassa, puhumattakaan bändin kotimaasta Ruotsista, jossa näitä apinoijia löytyi joka kaupungista, unohtamatta tietenkään Saksaa. Viimeksi mainitun maan omalaatuiset tai oman juttunsa löytäneet artistit ovat laskettavissa sahurin sormissa. Ja niitähän ei tunnetusti montaa ole.
Bändin nenämies Jon Nödtveidtin+muiden rikolliset teot alanpiireissähän ovat kaikille tutut, joten ei niistä sen enempää. Mutta siitä (hyvästä?) syystä istui Jon tiilessä muutaman vuoden, ja tästä syystä bändiltä ilmestyi seuraava studio levy vasta 2006, minkä hän kirjoitti ja sävelsi käsittääkseni sovittaessaan rikoksiaan. Samana vuonnahan hän sitten päätti oman elämänsä kohtalosta siten, että otti ja pamautti kynttiläkehässä haulikolla itseltään aivot vastakkaiselle seinälle. Oliko se sitten marttyyriä ja legendan hakuista toimintaa, se jää kai arvoitukseksi. Epäilen kuitenkin Nödtveidtillä olleen ihan muita murheita, kuin itse vanhan vihtahousun palvominen, vaikka se relevantti asia herran elämän katsomuksessa taisi ollakkin. Nerokas mies kuitenkin, ajatteli hän maailmanmenosta miten hyvänsä. Ja eikö nerouden ja hulluuden välissä ole vain häilyvä raja?
Levy paras puoli lienee sen ajattomuus ja monipuoliset kappaleet, joissa on korvia hiveleviä kitara melodioita ja pieniä "koukkuja". Kappeleiden pitkä kesto, joka monestikkaan ei kanna hedelmää, ei tässä kuitenkaan luo pitkästymisen tunnetta, kiitos, jo äsken mainitun monipuolisuuden. Ikuinen väittely siitä, kumpaan genreen, Black vai Death -metalliin tämä levytys kallistuu, on lopun saatossa minulle aivan sama. Ainahan tästä toki voi keskustella kaljapullon ääressä.
Kaikessa loistokkuudessaan en vain löydä tästä mitään miinus merkillä varustettua, mikä on sinänsä jo tapaus, kun minusta puhutaan. Ehkä kuitenkin jo kyllästymiseen asti renkutettua Where Dead Angel's Lie:ta, ei enää tule paljoa luukutettua, olihan tämä kipale varmaan jokaisella Nuclear Blastin julkaisemalle kokoelmalla sun muissa aikoinaan.
SUOSITTELEN!
En sano, että tätäkään ei olisi tehty jo aikaisemmin, mutta ei minun mielestäni laadullisesti näin hyvin. Ja väitän myös, että tämä levy on inspiroinut ja tulee inspiroimaan vielä lukemattomia tämän genren bändejä. Eli puhutaan klassikosta jossa on varmasti jokaiselle jotain. Epäilen kuitenkin, että kuka tätä nyt tuoreeltaan kuuntelisi, sanoisi tämän olevan vanhanaikaista. Sitähän se tietenkin nyt jo onkin, koska tätä on ilmestymisensä jälkeen kopioitu luultavasti joka maailman kolkassa, puhumattakaan bändin kotimaasta Ruotsista, jossa näitä apinoijia löytyi joka kaupungista, unohtamatta tietenkään Saksaa. Viimeksi mainitun maan omalaatuiset tai oman juttunsa löytäneet artistit ovat laskettavissa sahurin sormissa. Ja niitähän ei tunnetusti montaa ole.
Bändin nenämies Jon Nödtveidtin+muiden rikolliset teot alanpiireissähän ovat kaikille tutut, joten ei niistä sen enempää. Mutta siitä (hyvästä?) syystä istui Jon tiilessä muutaman vuoden, ja tästä syystä bändiltä ilmestyi seuraava studio levy vasta 2006, minkä hän kirjoitti ja sävelsi käsittääkseni sovittaessaan rikoksiaan. Samana vuonnahan hän sitten päätti oman elämänsä kohtalosta siten, että otti ja pamautti kynttiläkehässä haulikolla itseltään aivot vastakkaiselle seinälle. Oliko se sitten marttyyriä ja legendan hakuista toimintaa, se jää kai arvoitukseksi. Epäilen kuitenkin Nödtveidtillä olleen ihan muita murheita, kuin itse vanhan vihtahousun palvominen, vaikka se relevantti asia herran elämän katsomuksessa taisi ollakkin. Nerokas mies kuitenkin, ajatteli hän maailmanmenosta miten hyvänsä. Ja eikö nerouden ja hulluuden välissä ole vain häilyvä raja?
Levy paras puoli lienee sen ajattomuus ja monipuoliset kappaleet, joissa on korvia hiveleviä kitara melodioita ja pieniä "koukkuja". Kappeleiden pitkä kesto, joka monestikkaan ei kanna hedelmää, ei tässä kuitenkaan luo pitkästymisen tunnetta, kiitos, jo äsken mainitun monipuolisuuden. Ikuinen väittely siitä, kumpaan genreen, Black vai Death -metalliin tämä levytys kallistuu, on lopun saatossa minulle aivan sama. Ainahan tästä toki voi keskustella kaljapullon ääressä.
Kaikessa loistokkuudessaan en vain löydä tästä mitään miinus merkillä varustettua, mikä on sinänsä jo tapaus, kun minusta puhutaan. Ehkä kuitenkin jo kyllästymiseen asti renkutettua Where Dead Angel's Lie:ta, ei enää tule paljoa luukutettua, olihan tämä kipale varmaan jokaisella Nuclear Blastin julkaisemalle kokoelmalla sun muissa aikoinaan.
SUOSITTELEN!
maanantaina, tammikuuta 19, 2009
"...Lapin juntti vetää outoa turpaan, se on liikkeissään arvaamaton..."
Otsikkohan on fakta, mikä pitää paikkansa oli tumma tai vaalea. Varsinkin mitä ylemmäs armasta Lapinmaatamme mennään. Fakta on myös se, että mitä tilaa, sitä myös saa. Tuosta viimeisestä virkkeestä voi jo joku pyörittää päässään, että nyt sieltä tulee sitä typerää rasistista ja suvaitsematonta katkeran Suomipojan tilitystä, mutta erehdytte. Minä vain ihmettelen. Ihmettelen suuresti tätä paisuttelua, minkä osaksi, yllätys yllätys, lehdistö sai taas aikaan. Ehkä syystä, ehkä ei. Eli kyseessähän on nämä paljon porua ja turhaa kohua herättäneet "muukalaisvainot" ja joukkotappelut Kemissä parin viime viikonlopun ajalta.
Tässä tapauksessa on lehdistö toiminut mielestäni vastoin minun yleistä käsitystä. Yleensähän normaalissa käytänössä lehdistö suhtautuu asioihin varsin epäkorrektisti, ja kääntyy yleensä jompaa kumpaa osapuolta vastaan. Niin nytkin, mutta harvinaisenhan juuri tästä ehkä tekee se, että kun nämä turvapaikanhakijat pahoinpitelivät ensin suomalaisia, oli siitä vain muutama hassu kirjoituskoneen painallus paikallisessa sanomalehdessä. Mutta, kun Suomipoika lähti kostoreissulle ja teki saman, oli homma isollaan ja oikein etusivulla useassa eri lehdessä. Yleensähän juuri tämä on päinvastoin. Tietenkin tämä kömpelö "isku" vastaanottokeskukseen auttoi varmasti osaltaan asiaa. Tällä siis viittaan siihen, että yleensähän käy niin, että nämä pakolaisten pienetkin rettelöinnit valtaavat sivut, eikä kuten tässä tapauksessa. Mutta eipä siitä sen enenpää. En tässä ala syyllisiä etsimään, mutta varmaan näihin Suomi vs. Muu Maailma mittelöihin osallistuneiden pitää kaikkien kurkata hieman sinne peiliin ja miksei vähän jopa sen taakse.
Ainahan huhutkin ruokkivat näitä tapauksia. Raiskauksia, pahoinpitelyitä, ryöstöjä ja pienten lasten uhkailuja. Paljon on huhuja liikkeellä maahanmuuttajista. Osassa hitunen totuutta mukana, mutta varmasti osa täysin tuulesta temmattuja. Ja kuten sanottua, tämä on koko maanlaajuinen ongelma, mille ei voida mitään. Tämänhän maahanmuuttovirasto tiedostaa itsekkin, mutta lakisäännösten takia on kädetön. Mikä sitten on syy, että prosentuaalisesti muuhun väestöön nähden, juuri maahanmuuttaja tekee eniten rikoksia?
Nämä ongelmat oli Kemiläisillekkin päättäjillä varmasti tiedossa, kun pakolaisten vastaanottokeskusta näinkin pieneen kaupunkiin oltiin bykäämässä. Vai oliko sittenkään? Ja eikös näitä huonoja esimerkkejä ole. Joensuu tulee ainakin näin tuoreeltaan mieleen. Nämä keskukset ei vain yksinkertaisesti taida sopia pienille paikkakunnille joissa tätä suppeakatseisuutta ilmenee aina eniten. Ja minkä perkeleen takia yleensäkkään Kemiin. Talous retuperällä ja yhä pahemmalta näyttää, ainakin jos työllisyyteen katsotaan.
Jokaisessa Suomalaisessa asuu varmasti hyvällä tapaa pieni nationalisti. Niin minussakin. Ja tätähän ei nyt sitten pidä sekoittaa natsismiin. Yhteistähän näillä ei ole muuta, kuin ensimmäinen kirjain. Eli Suomalaiselle on suurinpiirtein jo koululaitoksesta asti opetettu puolustamaan ja rakastamaan isänmaata. Tässä tuleekin seinä vastaan usealle urpolle. Se suvaitsevaisuus unohdetaan ja ulkomaalainen, oli se veli Venäläinen tai yöntumma Somalian poika, koetaan heti uhaksi. Näinhän se ei välttämättä ole. Mutta tosiseikkahan on, jos ruvetaan rettelöimään, ilmoittautuu Suomipoika varmasti mukaan näihin juhliin. Enkä nyt päällimäisenä tarkoita tätä tapausta, vaan noin yleisesti. Ja tähän soppaan kun sekoitetaan vielä kansallisjuomamme koskenkorva, on tilanne valmis. Joukossa tyhmyys tiivistyy. Mutta kuten sanottua. Minun miekkani pysyy niin kauan tupessa, jos eivät sitten mene ja kajoa minun tuttaviini väkivaltaisesti tai muulla uhkaavalla käytöksellä. Minä en aio kääntää toista poskea, mitä se typerä kirja kehoitti tekemään.
Maassa maan tavalla ja matala profiili. Tämä pitäisi pitää aina mielessä, jopa Suomalaistenkin. Tällä veren nenästä kaivuun ja myrskyn vesilasiin aiheuttaneella konfliktilla on haittavaikutus myös täällä opiskeleville ulkomaalaisille. Pari mätää omenaa pilaa koko sadon (tuo taisi kuullostaa rasistiselta). Eli nekin saavat tästä varmasti osansa, olipa syy sitten kenen tahansa. Valitettavasti.
Tässä tapauksessa on lehdistö toiminut mielestäni vastoin minun yleistä käsitystä. Yleensähän normaalissa käytänössä lehdistö suhtautuu asioihin varsin epäkorrektisti, ja kääntyy yleensä jompaa kumpaa osapuolta vastaan. Niin nytkin, mutta harvinaisenhan juuri tästä ehkä tekee se, että kun nämä turvapaikanhakijat pahoinpitelivät ensin suomalaisia, oli siitä vain muutama hassu kirjoituskoneen painallus paikallisessa sanomalehdessä. Mutta, kun Suomipoika lähti kostoreissulle ja teki saman, oli homma isollaan ja oikein etusivulla useassa eri lehdessä. Yleensähän juuri tämä on päinvastoin. Tietenkin tämä kömpelö "isku" vastaanottokeskukseen auttoi varmasti osaltaan asiaa. Tällä siis viittaan siihen, että yleensähän käy niin, että nämä pakolaisten pienetkin rettelöinnit valtaavat sivut, eikä kuten tässä tapauksessa. Mutta eipä siitä sen enenpää. En tässä ala syyllisiä etsimään, mutta varmaan näihin Suomi vs. Muu Maailma mittelöihin osallistuneiden pitää kaikkien kurkata hieman sinne peiliin ja miksei vähän jopa sen taakse.
Ainahan huhutkin ruokkivat näitä tapauksia. Raiskauksia, pahoinpitelyitä, ryöstöjä ja pienten lasten uhkailuja. Paljon on huhuja liikkeellä maahanmuuttajista. Osassa hitunen totuutta mukana, mutta varmasti osa täysin tuulesta temmattuja. Ja kuten sanottua, tämä on koko maanlaajuinen ongelma, mille ei voida mitään. Tämänhän maahanmuuttovirasto tiedostaa itsekkin, mutta lakisäännösten takia on kädetön. Mikä sitten on syy, että prosentuaalisesti muuhun väestöön nähden, juuri maahanmuuttaja tekee eniten rikoksia?
Nämä ongelmat oli Kemiläisillekkin päättäjillä varmasti tiedossa, kun pakolaisten vastaanottokeskusta näinkin pieneen kaupunkiin oltiin bykäämässä. Vai oliko sittenkään? Ja eikös näitä huonoja esimerkkejä ole. Joensuu tulee ainakin näin tuoreeltaan mieleen. Nämä keskukset ei vain yksinkertaisesti taida sopia pienille paikkakunnille joissa tätä suppeakatseisuutta ilmenee aina eniten. Ja minkä perkeleen takia yleensäkkään Kemiin. Talous retuperällä ja yhä pahemmalta näyttää, ainakin jos työllisyyteen katsotaan.
Jokaisessa Suomalaisessa asuu varmasti hyvällä tapaa pieni nationalisti. Niin minussakin. Ja tätähän ei nyt sitten pidä sekoittaa natsismiin. Yhteistähän näillä ei ole muuta, kuin ensimmäinen kirjain. Eli Suomalaiselle on suurinpiirtein jo koululaitoksesta asti opetettu puolustamaan ja rakastamaan isänmaata. Tässä tuleekin seinä vastaan usealle urpolle. Se suvaitsevaisuus unohdetaan ja ulkomaalainen, oli se veli Venäläinen tai yöntumma Somalian poika, koetaan heti uhaksi. Näinhän se ei välttämättä ole. Mutta tosiseikkahan on, jos ruvetaan rettelöimään, ilmoittautuu Suomipoika varmasti mukaan näihin juhliin. Enkä nyt päällimäisenä tarkoita tätä tapausta, vaan noin yleisesti. Ja tähän soppaan kun sekoitetaan vielä kansallisjuomamme koskenkorva, on tilanne valmis. Joukossa tyhmyys tiivistyy. Mutta kuten sanottua. Minun miekkani pysyy niin kauan tupessa, jos eivät sitten mene ja kajoa minun tuttaviini väkivaltaisesti tai muulla uhkaavalla käytöksellä. Minä en aio kääntää toista poskea, mitä se typerä kirja kehoitti tekemään.
Maassa maan tavalla ja matala profiili. Tämä pitäisi pitää aina mielessä, jopa Suomalaistenkin. Tällä veren nenästä kaivuun ja myrskyn vesilasiin aiheuttaneella konfliktilla on haittavaikutus myös täällä opiskeleville ulkomaalaisille. Pari mätää omenaa pilaa koko sadon (tuo taisi kuullostaa rasistiselta). Eli nekin saavat tästä varmasti osansa, olipa syy sitten kenen tahansa. Valitettavasti.
perjantaina, tammikuuta 16, 2009
Top 100 levyt Nro 99: Burzum - Burzum
Burzum alias Varg Vikernes alias Count Grishnack alias mikä milloinkin. Rakkaalla pyromaanilla on monta nimeä. Tämä nimihän tuli varmasti kaikille tutuksi 90-luvun alun Norjasta lukuisista kirkon poltoista, mutta myös Mayhem kitaristi ja koko Norja -skenen luojan, Euronymouksen murhasta.
Nykyään mies on lusimassa ja tunnetaan ehkä oman aikansa "spedenä", Aasainuskon (skandinaavinen muinaisusko) puolesta puhujana ja kansallissosiallisten aatteiden ihannoijana. Hänen mukaansahan mm. ruskeasilmäiset ihmiset ovat roskaväkeä, joita silmiin katsoessa olisi sama, kun katsoisi persereikää. Vekkuli kaveri siis kaikinpuolin. Joten eipä kummoinen psykologi tarvitse olla, että huomaa tiilenpäiden lukemisen tehneen tehtävänsä miehen psyykkeeseen. Ovat nimittäin aika hilpeää luettavaa miehen nykyiset haastattelut, joissa vahvasti esiintyy jopa ufot.¨
Olipa sitten herran tapulissa lepakoita miten paljon tahansa, nuohan ovat vain ulkomusiikillisia seikkoja ja nykyaikaa. Ja toisaalta varmasti mediankin paisuttelua, joka tavoilleen uskollisena etsii ne pienetkin sensaation aiheet, koska Varg on varmasti yksi Norjan kuuluisimpia rikollisia. Ellei kuuluisin.
Jokatapauksessa Burzumin 1992 julkaistu samaa nimeä kantava esikoinen on Norjalaisen Black Metallin kulmakiviä ja ehdoton klassikko kaikessa rujoudessaan. Levyn hulluutta lähentelevät vokaalit, ontot rumpusoundit ja sahaavat kitarat nivouttavat yhteen mielipuolisen äänimaailman. Vargin omien sanojen mukaan, tämä ei ole Black Metal levy, vaan huono heavy -levy. Tiedä sitten.
Parhaita kappaleita kaiken tämän kauheuden keskeltä on vaikea nimetä mitään tiettyjä biisejä, mutta heikoimmat sitäkin paremmin. Mainittakoon helminä kipakan Trash -riffin omaava War, johon tämä samainen Euronymous eläessään soitti soolon. Myös My Journey to the Stars saa kunniamaininnnan.
Mikään täydellisyyshän tämä ei siis todellakaan ole. Ehkä välillä jopa koominen. Mutta henkilökohtaisten kokemusten kautta, on tämän levyn paikka tässä listassa.
Nykyään mies on lusimassa ja tunnetaan ehkä oman aikansa "spedenä", Aasainuskon (skandinaavinen muinaisusko) puolesta puhujana ja kansallissosiallisten aatteiden ihannoijana. Hänen mukaansahan mm. ruskeasilmäiset ihmiset ovat roskaväkeä, joita silmiin katsoessa olisi sama, kun katsoisi persereikää. Vekkuli kaveri siis kaikinpuolin. Joten eipä kummoinen psykologi tarvitse olla, että huomaa tiilenpäiden lukemisen tehneen tehtävänsä miehen psyykkeeseen. Ovat nimittäin aika hilpeää luettavaa miehen nykyiset haastattelut, joissa vahvasti esiintyy jopa ufot.¨
Olipa sitten herran tapulissa lepakoita miten paljon tahansa, nuohan ovat vain ulkomusiikillisia seikkoja ja nykyaikaa. Ja toisaalta varmasti mediankin paisuttelua, joka tavoilleen uskollisena etsii ne pienetkin sensaation aiheet, koska Varg on varmasti yksi Norjan kuuluisimpia rikollisia. Ellei kuuluisin.
Jokatapauksessa Burzumin 1992 julkaistu samaa nimeä kantava esikoinen on Norjalaisen Black Metallin kulmakiviä ja ehdoton klassikko kaikessa rujoudessaan. Levyn hulluutta lähentelevät vokaalit, ontot rumpusoundit ja sahaavat kitarat nivouttavat yhteen mielipuolisen äänimaailman. Vargin omien sanojen mukaan, tämä ei ole Black Metal levy, vaan huono heavy -levy. Tiedä sitten.
Parhaita kappaleita kaiken tämän kauheuden keskeltä on vaikea nimetä mitään tiettyjä biisejä, mutta heikoimmat sitäkin paremmin. Mainittakoon helminä kipakan Trash -riffin omaava War, johon tämä samainen Euronymous eläessään soitti soolon. Myös My Journey to the Stars saa kunniamaininnnan.
Mikään täydellisyyshän tämä ei siis todellakaan ole. Ehkä välillä jopa koominen. Mutta henkilökohtaisten kokemusten kautta, on tämän levyn paikka tässä listassa.
keskiviikkona, tammikuuta 14, 2009
Flat tire
Niin hieno keksintö, kuin auto onkin, on se myös joskus taloudellisesti raskas painolasti. Nyt kun bensan hinta on jopa siedettävissä hinnoissa, alkaa jotkut muut huolet. Näin varattomalle se tietää syviä lovia lompakkoon ja ennenkaikkea se heittää bensaa vitutushermostoni jo valmiiksi iloisesti roihuaviin liekkeihin.
Käsittääkseni aika moni nainen on nuoruudessaan puljannut hevosten kanssa talleilla ja jopa ratsastanut niillä. Ja jos hevonen alkaa ontua, niille tuskin kukaan on kehottanut antamaan enempi raippaa. Voin olla väärässäkin. Tietoni hevosista(kin), ja määritteet sen käsittelystä ovat melko rajallisia.
Avovaimoni ei ole maininnut (muistaakseni) harrastaneensa hevosia, ainakaan ratsastus mielessä, mutta luulisi järjen jo koputtelevan olkapäällä, jos auto, eli tässä tapauksessa, bensahevonen, haluaa jostain syystä kiertää vain ympyrää. Jotain siellä saattaisi olla ehkä vialla.
Toisaalta naisten kiinnostus auton sielunelämään on suhteellisen harvinaista, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ja kieltämättä on tunnustettava se tosiseikka, että kuulun jossain määrin itsekkin näihin "naisiin", koska tuo joskus jopa viheliäinen nelipyöräinen ei saa aikaan minussa mitään suunnatonta intohimoa. Saati sitten sen korjailu. Sormi menee siis suuhun ja peukalo siirtyy kohti kämmentä melko helposti, kun tekniikka tökkii. Heh! Harrastanhan siis autourheilua.
Sen verran minä kuitenkin tiedän, että tällaisessa tapauksessa herää ensimmäisenä ajatus tyhjästä renkaasta ja pienellä viiveellä myös muita ohjauspuolelle liittyviä teknisiä vikoja. Tässä tapauksessa ensimmäinen, voi kai sanoa onneksi, pitikin paikkansa. Eipä ollut näet renkaassa tietoakaan ilmasta, kun se yksinäisenä, osittain halvaantuneena värjötteli parkkipaikkalla. Onneksi appiukko asuu tien toisella puolella, mikä oli kerrankin positiivinen asia. Muistoissa nimittäin oli, että sieltä ulkopuolelta etäisesti autotallia muistuttavasta tallista saattaisi jonkinlainen manuaalisesti toimiva ilmalaite löytyvän. "Pienehkön" esteradan ja etsiskelyn jälkeen se löytyikin. Kun appiukon käsitys autotallille on sama, kuin auton hansikaslokeron, oli tämä iso saavutus. Eli harvoin siellä hansikaslokerossa enää nykyaikana hanskoja pidetään, vaan kaikenlaista muuta sinne kuulumatonta roinaa, kuten roskia.
Jokatapauksessa sain pienen fyysisen toimenpiteen jälkeen tuon vanhuksen hiissattua huoltoasemalla, eikä mitään vuodon ääniä kuulunut, eikä rengas näyttänyt tyhjentyvän. Eli nyt vain odotellaan. Koska luulenpa, että naapurin pihapoliisi ja sosiaalipsykopaatti renkaan kohtalon minulle varmasti lämpimästi informoi, jos tällainen asia käy ilmi. Itse en viitsi lähteä tuonne päivääni pilaamaan.
Seuraillaan!
Käsittääkseni aika moni nainen on nuoruudessaan puljannut hevosten kanssa talleilla ja jopa ratsastanut niillä. Ja jos hevonen alkaa ontua, niille tuskin kukaan on kehottanut antamaan enempi raippaa. Voin olla väärässäkin. Tietoni hevosista(kin), ja määritteet sen käsittelystä ovat melko rajallisia.
Avovaimoni ei ole maininnut (muistaakseni) harrastaneensa hevosia, ainakaan ratsastus mielessä, mutta luulisi järjen jo koputtelevan olkapäällä, jos auto, eli tässä tapauksessa, bensahevonen, haluaa jostain syystä kiertää vain ympyrää. Jotain siellä saattaisi olla ehkä vialla.
Toisaalta naisten kiinnostus auton sielunelämään on suhteellisen harvinaista, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Ja kieltämättä on tunnustettava se tosiseikka, että kuulun jossain määrin itsekkin näihin "naisiin", koska tuo joskus jopa viheliäinen nelipyöräinen ei saa aikaan minussa mitään suunnatonta intohimoa. Saati sitten sen korjailu. Sormi menee siis suuhun ja peukalo siirtyy kohti kämmentä melko helposti, kun tekniikka tökkii. Heh! Harrastanhan siis autourheilua.
Sen verran minä kuitenkin tiedän, että tällaisessa tapauksessa herää ensimmäisenä ajatus tyhjästä renkaasta ja pienellä viiveellä myös muita ohjauspuolelle liittyviä teknisiä vikoja. Tässä tapauksessa ensimmäinen, voi kai sanoa onneksi, pitikin paikkansa. Eipä ollut näet renkaassa tietoakaan ilmasta, kun se yksinäisenä, osittain halvaantuneena värjötteli parkkipaikkalla. Onneksi appiukko asuu tien toisella puolella, mikä oli kerrankin positiivinen asia. Muistoissa nimittäin oli, että sieltä ulkopuolelta etäisesti autotallia muistuttavasta tallista saattaisi jonkinlainen manuaalisesti toimiva ilmalaite löytyvän. "Pienehkön" esteradan ja etsiskelyn jälkeen se löytyikin. Kun appiukon käsitys autotallille on sama, kuin auton hansikaslokeron, oli tämä iso saavutus. Eli harvoin siellä hansikaslokerossa enää nykyaikana hanskoja pidetään, vaan kaikenlaista muuta sinne kuulumatonta roinaa, kuten roskia.
Jokatapauksessa sain pienen fyysisen toimenpiteen jälkeen tuon vanhuksen hiissattua huoltoasemalla, eikä mitään vuodon ääniä kuulunut, eikä rengas näyttänyt tyhjentyvän. Eli nyt vain odotellaan. Koska luulenpa, että naapurin pihapoliisi ja sosiaalipsykopaatti renkaan kohtalon minulle varmasti lämpimästi informoi, jos tällainen asia käy ilmi. Itse en viitsi lähteä tuonne päivääni pilaamaan.
Seuraillaan!
maanantaina, tammikuuta 12, 2009
Armageddon?
Tammikuu lähenee puoltaväliä ja aamulla oli Esteri raottanut perseen, eli ulkona tuli vettä kuin saavista. Eipä muistu kyllä äkkiseltään mieleeni moista tapahtuneen minun eläessäni keskellä synkintä talvea. Se kaikkien viherpiipertäjien ja puunhalaajien kyllästymiseen asti hehkuttama ilmastonmuutos on nyt totisinta totta perkele. Nyt se saatanan maailmanloppu siis tulee.
Jos näitä kaikenmaailman hihhuleita ja muita perseilijöitä on uskominen, saapuu maailmanloppu 21.12 2012. Toisinsanoin Maya -kalenterin, Nostradamuksen (yllättäen) ja joidenkin tulkintojen mukaan, jopa Raamatun sanassa sanotaan maailman lakkaavan olemasta tuona päivämääränä. Raamattuhan kertoo tietenkin tasan tarkkaa sen, mitä haluatkin sen kertovan. Eli tulkinnasta riippuen, se kertoo kaiken tulevasta, menevästä ja kielikuvan/metaforan jokaiseen vitsaukseen. Tämähän on kaikille tuttua. Itseasiassa horoskoopithan perustuvat juuri samaan, tosin säilyttäen viihdearvonsa, jota raamatussa ei ole. Eli niitä kieltämättä ovelia verbaaliakrobaattisia sepityksiä Venuksen ja Anuksen asennosta pystyy pyörittämään päässään joskus jopa ihan uskottaviksi.
Anyway! Hip hip ja hurraa! Tässähän pitää alkaa jo askartelemaan sellaista hassun hauskaa foliohattua, joka päässä voi sitten tuona kyseisänä päivänä odotella sitä meteoriittia/vedenpaisumusta/räjähdystä/kommunistinatsi ufoja. Vai olisiko se jopa itse Belzebub?
Ihmettelenpä kuitenkin, kuinka ihminen voi tietää tuon päivämäärän, varsinkin, kun ihminen itse on luonut koko päivämäärä järjestelmän. Eli eiköhän tässä mennä ihan luonnonlakien ja luonnollisen evoluution mukaan kohti loppua, mikä tuskin on juuri tuolloin.
Tunkekaahan siis hihhulit ne raamatut ja muut kalenterit takaisin sinne, mihin päivä ei paista. Se on näet sitten myöhäistä, kun se ei enää paista.
Jos näitä kaikenmaailman hihhuleita ja muita perseilijöitä on uskominen, saapuu maailmanloppu 21.12 2012. Toisinsanoin Maya -kalenterin, Nostradamuksen (yllättäen) ja joidenkin tulkintojen mukaan, jopa Raamatun sanassa sanotaan maailman lakkaavan olemasta tuona päivämääränä. Raamattuhan kertoo tietenkin tasan tarkkaa sen, mitä haluatkin sen kertovan. Eli tulkinnasta riippuen, se kertoo kaiken tulevasta, menevästä ja kielikuvan/metaforan jokaiseen vitsaukseen. Tämähän on kaikille tuttua. Itseasiassa horoskoopithan perustuvat juuri samaan, tosin säilyttäen viihdearvonsa, jota raamatussa ei ole. Eli niitä kieltämättä ovelia verbaaliakrobaattisia sepityksiä Venuksen ja Anuksen asennosta pystyy pyörittämään päässään joskus jopa ihan uskottaviksi.
Anyway! Hip hip ja hurraa! Tässähän pitää alkaa jo askartelemaan sellaista hassun hauskaa foliohattua, joka päässä voi sitten tuona kyseisänä päivänä odotella sitä meteoriittia/vedenpaisumusta/räjähdystä/kommunistinatsi ufoja. Vai olisiko se jopa itse Belzebub?
Ihmettelenpä kuitenkin, kuinka ihminen voi tietää tuon päivämäärän, varsinkin, kun ihminen itse on luonut koko päivämäärä järjestelmän. Eli eiköhän tässä mennä ihan luonnonlakien ja luonnollisen evoluution mukaan kohti loppua, mikä tuskin on juuri tuolloin.
Tunkekaahan siis hihhulit ne raamatut ja muut kalenterit takaisin sinne, mihin päivä ei paista. Se on näet sitten myöhäistä, kun se ei enää paista.
lauantaina, tammikuuta 10, 2009
Top 100 levyt. Nro:100 Megadeth - Countdown To Extinction
Vaikka itse Mustaine on kuuleman mukaan oikutteleva kusipää, joka ei ilmeisesti koskaan päässyt yli siitä, että sai monoa muinoin eräästä Metallica orkesterista, ei se laske tämän levytyksen saanutta mainetta ja kunniaa jota se sai osakseen. Ja kun herra on vielä avoimesti myöntänyt, ettei omista hirveitä muistikuvia tämän levyn luomisprosessista, on kaikki klassikon ainekset hyppysissä. Taisipa mies uhota huume pöllyissä tehneensä vuosisadan levyn. No, ehkei nyt kuitenkaan, mutta kyllähän tämä pyyhkii lattiota varsinkin Metallican myöhemmällä tuotannolla.
Kokonaisuutena tämä on harvinainen levy, jos mittapuuna on se, että onko levyssä huonoa kappaletta. Tässä ei varsinaista heikkoa lenkkiä nimittäin ole, jos ei Sweating Bulletsin ärsyttävää alkua lasketa. Ainoa heikko lenkki Megadethissä on aina ollut Mustainen laulu, joka sekään nyt ei varsinaisesti ärsytä. Jakaa toki mielipiteet.
Hyviä puolia sensijaan onkin enempi. Tuoreen kuuloiset soundit, tarttuvat biisit ja ne nykyajan "triggaamiset" loistavat poissaolollaan. Kaikin puolin hyvää soitantaa josta Mr.Mustaine jaksaa edelleen joissain haastatteluissaan muistuttaa. Harmi sinänsä, että Megadeth (Mustaine) makaa nyt siinä jamassa missä makaa. Eli aikamoista tuherrusta on suollettu tämän tuotoksen jälkeen, vaikka mainio levy oli tämän jälkeläinenkin, eli Youthanansia. Ja asiaa tuskin auttaa Daven loukkaantuminen ja se, että 10 vuoden heroiini sekoilut on takana. Vähemmästäkin pää pehmenee. Eli Dear Dave. Ei muuta kuin hepoa ränniin ja ala tekemään jälleen taidetta.
Kun jonkun levytyksen jälkeen on Kemijoessa virrannut vettä 16 vuotta, ja levy kuullostaa edelleen suhteellisen hyvältä, on silloin aiheellista päästä minun kunnialistalle. Eli kyllä tämä maistuu aina silloin tällöin pikku nousussa? Vai mitä sanoo tähän Nnärvi?
LEVYN HELMET:
-Skin O' My Teeth: Reipas rykäisy heti kärkeen.
-Symphony of Destruction: Myönnettäköön, että hieman jo loppuun soitettu. Biisin soolo (Friedman) muuten valittiin 1992 vuoden sooloksi. Ihan näin nippelitietona mainittakoon.
-Countdown to Extinction: Nimibiisi ja mielestäni paras Megadeth kappale ehkä ikinä. Omistaa tarttuvan basso "nippailu" kertosäkeen takana.
Kokonaisuutena tämä on harvinainen levy, jos mittapuuna on se, että onko levyssä huonoa kappaletta. Tässä ei varsinaista heikkoa lenkkiä nimittäin ole, jos ei Sweating Bulletsin ärsyttävää alkua lasketa. Ainoa heikko lenkki Megadethissä on aina ollut Mustainen laulu, joka sekään nyt ei varsinaisesti ärsytä. Jakaa toki mielipiteet.
Hyviä puolia sensijaan onkin enempi. Tuoreen kuuloiset soundit, tarttuvat biisit ja ne nykyajan "triggaamiset" loistavat poissaolollaan. Kaikin puolin hyvää soitantaa josta Mr.Mustaine jaksaa edelleen joissain haastatteluissaan muistuttaa. Harmi sinänsä, että Megadeth (Mustaine) makaa nyt siinä jamassa missä makaa. Eli aikamoista tuherrusta on suollettu tämän tuotoksen jälkeen, vaikka mainio levy oli tämän jälkeläinenkin, eli Youthanansia. Ja asiaa tuskin auttaa Daven loukkaantuminen ja se, että 10 vuoden heroiini sekoilut on takana. Vähemmästäkin pää pehmenee. Eli Dear Dave. Ei muuta kuin hepoa ränniin ja ala tekemään jälleen taidetta.
Kun jonkun levytyksen jälkeen on Kemijoessa virrannut vettä 16 vuotta, ja levy kuullostaa edelleen suhteellisen hyvältä, on silloin aiheellista päästä minun kunnialistalle. Eli kyllä tämä maistuu aina silloin tällöin pikku nousussa? Vai mitä sanoo tähän Nnärvi?
LEVYN HELMET:
-Skin O' My Teeth: Reipas rykäisy heti kärkeen.
-Symphony of Destruction: Myönnettäköön, että hieman jo loppuun soitettu. Biisin soolo (Friedman) muuten valittiin 1992 vuoden sooloksi. Ihan näin nippelitietona mainittakoon.
-Countdown to Extinction: Nimibiisi ja mielestäni paras Megadeth kappale ehkä ikinä. Omistaa tarttuvan basso "nippailu" kertosäkeen takana.
perjantaina, tammikuuta 09, 2009
Juntteus asuu meissä
Paljon on asioita mitä en ymmärrä. Paljon on myös asioita mitä ei minun varmaankaan tarvitsekkaan ymmärtää. Oiva esimerkki näistä molemmista kategorioista on Lauri Tähkä. Tuulipukumaan kansan villiksi vetävä Pohjanmaan oma kuminaama.
Ensinnäkin tämän kyseisen elostelijan musiikki on järkyttävää ja täysin vailla sielua olevaa paskaa (Onko paskalla sielu?). Ja entäpä ne tekstit? Siis pitääkö joku oikeasti niitä typeryyttä pursuavia sanoituksia jotenkin koskettavavina? No, ehkä joku ammattikoulun parturi-kampaaja linjan kesken jättänyt pubiruusu saa niistä typeristä kielikuvista jotain kenties revittyä, mutta mitään kovin syvällistä niistä ei löydy edes tavaamalla. Minun käsittääkseni sanoituksilla, varsinkin Suomirockissa on ihan oleellinen merkitys, mitkä usein ajavat jopa sävellyksienkin edelle. Itseasiassa näinhän käy usein.
Mutta jos hänellä on oikeasti ollut niin vitun vaikeaa, niinkuin hän väittää, niin luulisi nyt paperille tarttuvan muutakin paatosta kuin "...Mun täytyy rakastaa nä elämät roskiin, mun sydän pauhaava ku kuohuva koski..." Mitähän vittua se tuollakin yrittää kertoa? Vittu mikä lyyrikko!
Se että, on asunut joskus ennen Rannanjärveä Pohjanmaalla, ei mielestäni anna täyttä oikeutta vetää sanoituksia pohojaalaisittain. Kaiken lisäksi täysin yliampuvasti.
Toiseksi minua ärsyttää suunnattomasti kaverin elosteleva ulkonäkö. Tietoista tai ei, mutta ne Elvikseltä lainatut lava -maneerit kaivelee kiukkuhermoani todella syvältä. Tosin ei tietenkään pidä unohtaa, että kaverilla taitaa olla jonkin tason kasvohalvaus tai lasilmä, joten tämänkin seurauksena kasvot vääntyvät toisinaan aika huvittavan näköisiksi. Ja jotkut vielä menevät ja kehuvat miestä komeaksi. Tiedättekö muuten miksi silmäproteesit ovat lasia? Eihän niistä muuten näe läpi. Hehheh! Juntti vitsi, kieltämättä.
Ihmetellä kuitenkin täytyy, että mihin tämän rehvakkaan elostelijan suosio perustuu? Ilmeisesti tavallisen arkiset ja mukamas hienosti murteella vedetyt sanoitukset ja se ärsyttävä musiikillinen, vaikkakin harmiton "rillumareijuntti" meininki on yhdistettettynä sopivan ällöttävää paskaa hurmaamaan Suomen naiset ja miksei myös ne paljon parjatut suomileijona koruilla varustetut stereotyyppiset miehet. Se on myös esimerkki siitä, että Suomalaisen miehen lisäksi, myös Suomalainen nainen osaa halutessaan olla juntti.
Pääpointti on kuitenkin se, että tämä on taas tämän toppahousukansan jo toinen todistus siitä, minkälaisia tämän kansan syvät rivit musiikillisesti oikeasti ovat. Ensimmäinenhän tästä oli muuan Anssi Kela, joka lauloi suurinpiirtein kuulumisia, välillä osoittaen kaipuutaan menetettyyn ankeaan nuoruuteen, jonka ilmeisesti löysikin alkaen elää sitä uudestaan. Ja se jonkun vanhan kaverin isännän Bmw:hän oli mitä kamalin renkutus, mitä tämä maa päällään kantaa.
Toivottavasti tämän Tähkän & Vittulan väki elopellolla orkesterille uralle käy samoin, kuten Kelankin.
Mutta muistetaan kuitenkin, että juntteus on meille suotu etu joka on aina IN!
Ensinnäkin tämän kyseisen elostelijan musiikki on järkyttävää ja täysin vailla sielua olevaa paskaa (Onko paskalla sielu?). Ja entäpä ne tekstit? Siis pitääkö joku oikeasti niitä typeryyttä pursuavia sanoituksia jotenkin koskettavavina? No, ehkä joku ammattikoulun parturi-kampaaja linjan kesken jättänyt pubiruusu saa niistä typeristä kielikuvista jotain kenties revittyä, mutta mitään kovin syvällistä niistä ei löydy edes tavaamalla. Minun käsittääkseni sanoituksilla, varsinkin Suomirockissa on ihan oleellinen merkitys, mitkä usein ajavat jopa sävellyksienkin edelle. Itseasiassa näinhän käy usein.
Mutta jos hänellä on oikeasti ollut niin vitun vaikeaa, niinkuin hän väittää, niin luulisi nyt paperille tarttuvan muutakin paatosta kuin "...Mun täytyy rakastaa nä elämät roskiin, mun sydän pauhaava ku kuohuva koski..." Mitähän vittua se tuollakin yrittää kertoa? Vittu mikä lyyrikko!
Se että, on asunut joskus ennen Rannanjärveä Pohjanmaalla, ei mielestäni anna täyttä oikeutta vetää sanoituksia pohojaalaisittain. Kaiken lisäksi täysin yliampuvasti.
Toiseksi minua ärsyttää suunnattomasti kaverin elosteleva ulkonäkö. Tietoista tai ei, mutta ne Elvikseltä lainatut lava -maneerit kaivelee kiukkuhermoani todella syvältä. Tosin ei tietenkään pidä unohtaa, että kaverilla taitaa olla jonkin tason kasvohalvaus tai lasilmä, joten tämänkin seurauksena kasvot vääntyvät toisinaan aika huvittavan näköisiksi. Ja jotkut vielä menevät ja kehuvat miestä komeaksi. Tiedättekö muuten miksi silmäproteesit ovat lasia? Eihän niistä muuten näe läpi. Hehheh! Juntti vitsi, kieltämättä.
Ihmetellä kuitenkin täytyy, että mihin tämän rehvakkaan elostelijan suosio perustuu? Ilmeisesti tavallisen arkiset ja mukamas hienosti murteella vedetyt sanoitukset ja se ärsyttävä musiikillinen, vaikkakin harmiton "rillumareijuntti" meininki on yhdistettettynä sopivan ällöttävää paskaa hurmaamaan Suomen naiset ja miksei myös ne paljon parjatut suomileijona koruilla varustetut stereotyyppiset miehet. Se on myös esimerkki siitä, että Suomalaisen miehen lisäksi, myös Suomalainen nainen osaa halutessaan olla juntti.
Pääpointti on kuitenkin se, että tämä on taas tämän toppahousukansan jo toinen todistus siitä, minkälaisia tämän kansan syvät rivit musiikillisesti oikeasti ovat. Ensimmäinenhän tästä oli muuan Anssi Kela, joka lauloi suurinpiirtein kuulumisia, välillä osoittaen kaipuutaan menetettyyn ankeaan nuoruuteen, jonka ilmeisesti löysikin alkaen elää sitä uudestaan. Ja se jonkun vanhan kaverin isännän Bmw:hän oli mitä kamalin renkutus, mitä tämä maa päällään kantaa.
Toivottavasti tämän Tähkän & Vittulan väki elopellolla orkesterille uralle käy samoin, kuten Kelankin.
Mutta muistetaan kuitenkin, että juntteus on meille suotu etu joka on aina IN!
tiistaina, tammikuuta 06, 2009
Mokoma 30.1 2009
Näkyisipä sellainenkin ihme tapahtuvan, että Mokoma retkue esiintyy historiansa ensimmäisen kerran ihanassa kotikaupungissamme Kemissä. Hullu Pohjola näyttäisi olevan paikkana, joten eipä tarvitse toisten odotellakkaan. Tosin eipä täällä Koodia lukuunottamatta muitakaan paikkoja valitettavasti ole. Ja nämäkään eivät todellakaan ole mitään esiintyjä/ yleisö -ystävällisiä. Joten tuonne kai se on ahtauduttava, kun vielä perjantai päivälle sattuu. Ehkä. Tämän hetkinen fiilis on ainakin sorttia negatiivinen, mutta kai se on tämäkin joskus nähtävä.
maanantaina, tammikuuta 05, 2009
Kuulumisia
Nyt on sitten kovalla työllä sisään tuotu jouukuusi paiskattu parvekkeelta tulevaksi hakkeeksi. Mikäli se edes sellaiseen kierrätys toimintaan päätyy. Epäilen. Kuusen purkaminen onkin aina työläänpi, kuin itse koristelu. Se on myös jotenkin haikeaa, niin itselle, mutta ennenkaikkea tuolle vanhemmalle lapselle. Tämä on taas niitä asioita, joita on vaikea lapselle selittää. Olisihan tietenkin Turhapuro vaihtoehto, ja säilyttää sitä juhannukseen asti.
Jotain hyvääkin tässä on. Nimittäin pääsee jälleen joten kuten päiväjärjestykseen elämän kanssa. Näin kun työllistymistäni odottelen, ei näillä pyhillä ole merkitystä. Ainoastaan pyörii päiväpöllönä, kun aina on ns. sunnuntai.´
Näiden pyhien lisäksi asiaa ei ole helpottanut se seikka, että luonnollisesti minun flunssani jälkeen, on tauti kiertänyt muutkin perheenjäsenet läpi. Itseasiassa vanhemmalla tytöllä näyttäisi tulevan mokoma tauti uudestaan kuumeen muodossa. Se tietää jälleen valvottuja öitä, niinkuin niitä ei olisi jo muutenkin oman ahdistavan elämäntilanteen takia.
Ei se auta. Eteenpäin perkele!
Jotain hyvääkin tässä on. Nimittäin pääsee jälleen joten kuten päiväjärjestykseen elämän kanssa. Näin kun työllistymistäni odottelen, ei näillä pyhillä ole merkitystä. Ainoastaan pyörii päiväpöllönä, kun aina on ns. sunnuntai.´
Näiden pyhien lisäksi asiaa ei ole helpottanut se seikka, että luonnollisesti minun flunssani jälkeen, on tauti kiertänyt muutkin perheenjäsenet läpi. Itseasiassa vanhemmalla tytöllä näyttäisi tulevan mokoma tauti uudestaan kuumeen muodossa. Se tietää jälleen valvottuja öitä, niinkuin niitä ei olisi jo muutenkin oman ahdistavan elämäntilanteen takia.
Ei se auta. Eteenpäin perkele!
lauantaina, tammikuuta 03, 2009
100 Tärkeintä.
Avataan uusi osio tänne blogiin. Se on varsin työlään oloinen ja luulempa, että nyt haukataan niin isoa kakkua, ettei suupielet riitä. Eli aion vielä ehkä jopa tämän vuoden aikana listata tänne satunnaisjärjestyksessä minulle 100 tärkeintä, ei siis välttämättä parasta levytystä. Siis jätetään nämä Dingot, Klamydiat, ja muuta Meterorsit omaan kastiinsa.
Tässä kun päivä päivältä vanhenee, on hyvä vielä avata muistojen aitan lahoa ovea, ennen kun on liian myöhäistä. Tämä kaikki siis tässä lähitulevaisuudessa. Tähän varsin kunnianhimoiseen suoritukseen varmasti mahtuu levytyksiä samalta artistilta, mutta tuskin koko tuotantoa sentään. Mutta tämä siis tässä lähitulevaisuudessa sen muun turhanpäiväisen jatinan seassa.
Muutama video tulevasta: Dissection: Where dead angels lie ja Kreator: Violent revolution.
Tässä kun päivä päivältä vanhenee, on hyvä vielä avata muistojen aitan lahoa ovea, ennen kun on liian myöhäistä. Tämä kaikki siis tässä lähitulevaisuudessa. Tähän varsin kunnianhimoiseen suoritukseen varmasti mahtuu levytyksiä samalta artistilta, mutta tuskin koko tuotantoa sentään. Mutta tämä siis tässä lähitulevaisuudessa sen muun turhanpäiväisen jatinan seassa.
Muutama video tulevasta: Dissection: Where dead angels lie ja Kreator: Violent revolution.
torstaina, tammikuuta 01, 2009
Hail to the year 2008!
Tuli vain mieleeni, että kun on taas yksi vuosi elämää vähemmän lusittavana, on epämukavaa ottaa siitä vielä viimeinenkin siivu. Eli Tyr, Färsaarilta ja jo lähes legendaarinen veisu: Hail to the Hammer. Ja taisimmehan olla tuossa ihan, etten sanoisi, isku etäisyydellä. Jokatapauksessa, ei enää ikänä tuskaa, jos ei sitten Purple, Heeppi, Stone/Airdash, Anthrax, Joulupukki, Joku Paikallinen saliBandy, Veitsiluodon Vastus, 1985 Kemin palloseura (sisältäen Ikäläisen ja Lahtisen), tai Zeppelinin Led saarnaa kyseisellä areenalla. Eli, eipä tarvitse tuolla tantereella sivuluisuja korjailla. Joten antaa mennä pitkin penkkoja.
Näillä sanoin. Pahoittelen huonoa kuvan laatua ja ääntä, mutta kiitän kuvaajaa. Thankx vittu! Tämä vain jäi ns. elämään, hienona viisuna.
Näillä sanoin. Pahoittelen huonoa kuvan laatua ja ääntä, mutta kiitän kuvaajaa. Thankx vittu! Tämä vain jäi ns. elämään, hienona viisuna.
keskiviikkona, joulukuuta 31, 2008
Vuoden viimeinen voitelu
Joulun parhaat valot ovat anopin auton perävalot! Tämä kepeähkö sanonta pitää aina niin kutinsa.
On aina jokseenkin ärsyttävää näinä (nyt jo noina) epäsosiaalisina aikoina nähdä aina niitä sukulaisia ja käydä kehumassa heidän sikaa paremmaksi, kuin naapurissa. Vittu! Teeskentelyä taas koko joulu. Aina ne samat teesit ja kysymykset. Varsinkin nämä teksti muodossa kysymysmerkkiä perässään kantavat. " No kävikös se pukki?" Tai "Toikos se pukki Isille lahjoja ollenkaan?" Kävikös...toikos?!?! Ainoastaan vittu vei. Lompakosta kaikki arvotavaran, johon jätti tolkuttoman määrän kuitteja. Up yours, Santa!
Ensinnäkään, sitä vitun pukkia ei ole olemassakaan ja toisekseen, mitä vittua ne jonkun vähäisestä lompakostaan ostamansa lahjat kellekkään kuuluu. Vaikuttaa kilpailulta suosion suhteen. Money talks!
Mutta kävinhän minä ("joulupukki"). Sen jokavuotisen Simpsonien tuotantokauden lisäksi, jouludude toi pakolliset suklaat (YYÖÖÖrrrgghHHH...missä villasukat?) myös oivallisen kirjan. Kirjan nimi on Kaaoksen ruhtinaat. Kirja käsittelee norjalaisen, ja miksei myös koko maailmanlaajuisen Black Metal aallon syntyä ja kuolemaa. Kohdusta hautaan, hieman ehkä jopa mässäilevästi kirjoitettuna. Hankala kuitenkaan kommentoida vielä, kun en ole tuota painettua sanaa kovin pitkälle päässyt. Ei toistaiseksi mitään uutta, mutta pientä mukavaa nippelitietoa kuitenkin genreen vihkiytyneille. Euronymoukseksen merkitys black metallillin lopulliseen syntyyn Norjassa kuitenkin teki "vaikutuksen". Vaikkakin se oli tiedossa...mutta siitä taas joskus myöhemmin, aivan kuten niistä tuhannesta ja yhdesta yöstä, mikä onkin taas jonkin ihan muun heebon tuotoksia.
Niin ja toihan se valkoparta muutakin. Kuolemasta muistuttavan taudin. Enkä puhu nyt AIDS:sta. Käsittääkseni joulupukki ei ollut se häpeilemätön puutteessa oleva elostelija, joka kävi nussimassa sitä apinaa tietämättään, että koko ihmiskunta on vaarassa hänen "pikku" kokeilunsa takia. Puhun siis vain kansantaudista nimeltänsä: flunssa (klunssi), mutta sitäkin äkäisemmästä tätä nimeä kantavasta epidemiasta. En nimittäin muista milloin viimeksi olisi mittari värähdellyt yli 39 asteen paremmalla puolella. Tai voiko sitä muistaakkaan, kun en nytkään pysty hahmottamaan parin päivän takaisia asioita. Kiitos vielä tämänkin päivän mukavan kuumeen ja sen tuoman valveen ja hereillä olon houretilan. Villiä menoa, sanoisin jopa. Ensi vuonna, jos tämän vallitsevan painovoiman huomissa ollaan, syön joulun vaikka vittu karvakoura pitsaa, vedän salmiakkia sokerihumalaan ja hakkaan vielä, ikään kuin kaupan päälle veikeää herkkutattiani jouluyön messuun asti. Eri asia taas onkin, riittääkö kunto. Siis mieskunto. Loppunsa se on kaikella traditiopaskallakin. Välivuosi palauttaa kenties huipulle, tai sitten ei.
...Ja katsos! Vuosikin tässä vaihtui tätä kirjoitellessani. Kylläpäs aika rientää. Pelastuslaitoksen "kehoituksesta" huolimatta rahaa lentää näköjään taivaalle, notta ihan köyhää tässä hirvittää. (Puhuu mies, joka pari vuotta sitten paukutti n. 300€ uuden vuoden höpötyksiin). Kieltämättä, kun katselin tuota värien loisketta yön pimeydessä, heräsi pienehkö huoli. Tuo tuuli muuten ottaa hivenen syleilyä noihin kivoihin pieniin kiinalaisiin keksintöihin ja lennättelee niitä milloin mihinkin suuntaan. Jännitystä tähänkin. Nimittäin, tuohon parkkipaikalle jo pari pientä tulipesää tulikin. Henkilövahingoilta säästyttiin ainakin toistaiseksi. Sääli!
Muita kuulumisia: Niitä ei ole!
PS. Kuunnelkaan Deadin aikaista Mayhemia...vaikka vittuilessaan.
PS2: Niin minäkin teen...vittuilessani.
PS3: Ostakaa minulle PS3...muuten vaan, vaikka vittui........no vittu.?
Eipä siinä! Katellaan!!!!....vittu!
On aina jokseenkin ärsyttävää näinä (nyt jo noina) epäsosiaalisina aikoina nähdä aina niitä sukulaisia ja käydä kehumassa heidän sikaa paremmaksi, kuin naapurissa. Vittu! Teeskentelyä taas koko joulu. Aina ne samat teesit ja kysymykset. Varsinkin nämä teksti muodossa kysymysmerkkiä perässään kantavat. " No kävikös se pukki?" Tai "Toikos se pukki Isille lahjoja ollenkaan?" Kävikös...toikos?!?! Ainoastaan vittu vei. Lompakosta kaikki arvotavaran, johon jätti tolkuttoman määrän kuitteja. Up yours, Santa!
Ensinnäkään, sitä vitun pukkia ei ole olemassakaan ja toisekseen, mitä vittua ne jonkun vähäisestä lompakostaan ostamansa lahjat kellekkään kuuluu. Vaikuttaa kilpailulta suosion suhteen. Money talks!
Mutta kävinhän minä ("joulupukki"). Sen jokavuotisen Simpsonien tuotantokauden lisäksi, jouludude toi pakolliset suklaat (YYÖÖÖrrrgghHHH...missä villasukat?) myös oivallisen kirjan. Kirjan nimi on Kaaoksen ruhtinaat. Kirja käsittelee norjalaisen, ja miksei myös koko maailmanlaajuisen Black Metal aallon syntyä ja kuolemaa. Kohdusta hautaan, hieman ehkä jopa mässäilevästi kirjoitettuna. Hankala kuitenkaan kommentoida vielä, kun en ole tuota painettua sanaa kovin pitkälle päässyt. Ei toistaiseksi mitään uutta, mutta pientä mukavaa nippelitietoa kuitenkin genreen vihkiytyneille. Euronymoukseksen merkitys black metallillin lopulliseen syntyyn Norjassa kuitenkin teki "vaikutuksen". Vaikkakin se oli tiedossa...mutta siitä taas joskus myöhemmin, aivan kuten niistä tuhannesta ja yhdesta yöstä, mikä onkin taas jonkin ihan muun heebon tuotoksia.
Niin ja toihan se valkoparta muutakin. Kuolemasta muistuttavan taudin. Enkä puhu nyt AIDS:sta. Käsittääkseni joulupukki ei ollut se häpeilemätön puutteessa oleva elostelija, joka kävi nussimassa sitä apinaa tietämättään, että koko ihmiskunta on vaarassa hänen "pikku" kokeilunsa takia. Puhun siis vain kansantaudista nimeltänsä: flunssa (klunssi), mutta sitäkin äkäisemmästä tätä nimeä kantavasta epidemiasta. En nimittäin muista milloin viimeksi olisi mittari värähdellyt yli 39 asteen paremmalla puolella. Tai voiko sitä muistaakkaan, kun en nytkään pysty hahmottamaan parin päivän takaisia asioita. Kiitos vielä tämänkin päivän mukavan kuumeen ja sen tuoman valveen ja hereillä olon houretilan. Villiä menoa, sanoisin jopa. Ensi vuonna, jos tämän vallitsevan painovoiman huomissa ollaan, syön joulun vaikka vittu karvakoura pitsaa, vedän salmiakkia sokerihumalaan ja hakkaan vielä, ikään kuin kaupan päälle veikeää herkkutattiani jouluyön messuun asti. Eri asia taas onkin, riittääkö kunto. Siis mieskunto. Loppunsa se on kaikella traditiopaskallakin. Välivuosi palauttaa kenties huipulle, tai sitten ei.
...Ja katsos! Vuosikin tässä vaihtui tätä kirjoitellessani. Kylläpäs aika rientää. Pelastuslaitoksen "kehoituksesta" huolimatta rahaa lentää näköjään taivaalle, notta ihan köyhää tässä hirvittää. (Puhuu mies, joka pari vuotta sitten paukutti n. 300€ uuden vuoden höpötyksiin). Kieltämättä, kun katselin tuota värien loisketta yön pimeydessä, heräsi pienehkö huoli. Tuo tuuli muuten ottaa hivenen syleilyä noihin kivoihin pieniin kiinalaisiin keksintöihin ja lennättelee niitä milloin mihinkin suuntaan. Jännitystä tähänkin. Nimittäin, tuohon parkkipaikalle jo pari pientä tulipesää tulikin. Henkilövahingoilta säästyttiin ainakin toistaiseksi. Sääli!
Muita kuulumisia: Niitä ei ole!
PS. Kuunnelkaan Deadin aikaista Mayhemia...vaikka vittuilessaan.
PS2: Niin minäkin teen...vittuilessani.
PS3: Ostakaa minulle PS3...muuten vaan, vaikka vittui........no vittu.?
Eipä siinä! Katellaan!!!!....vittu!
keskiviikkona, joulukuuta 24, 2008
24.12 2008
Nyt pääpiru, eli allekirjoittanut on käynyt Beetlehemissä,juttaan maan taavetin kaupungissa. Ja tappanut ja virtaan heittäny kaikki kaksivuotiset ja sitä nuoremmat poikalapset. Puuuh! Kovaa hommaa!
Tämä pieni otehan oli siis Tiernapojista. Tämä tiedoksi, ettei minua taas leimata hulluksi, saatika vaikka natsiksi. 88!
Eli toivotan teille perseilijöille vittumaista Joulua. Syökää itsenne ähkyyn!
Merry AntiChristmas T: Immortalin pahat pojat
...Ja Jackson myös...tavoilleen uskollisena.
Tämä pieni otehan oli siis Tiernapojista. Tämä tiedoksi, ettei minua taas leimata hulluksi, saatika vaikka natsiksi. 88!
Eli toivotan teille perseilijöille vittumaista Joulua. Syökää itsenne ähkyyn!
Merry AntiChristmas T: Immortalin pahat pojat
...Ja Jackson myös...tavoilleen uskollisena.
tiistaina, joulukuuta 23, 2008
Joulupukki matkaan jo käy...
Leimahtipa tuossa idea, mikä suorastaan flirttailee nerokkuuden kanssa. Sellainen pukkipalveluhan voisi olla joskus tulevaisuudessa kova juttu. Homman idea olisi kuitenkin se, että pukkipalvelun ilmoittaminen paikallisissa lehdissä jätettäisiin ihan viimeisiin päiviin ja se tehtäisiin isosti. Näinhän ne kaikki "huonot" Isät, ketkä ovat muistaneet ainoastaan käydä pitkäripaisessa eli Alkossa, voisivat vielä pelastaa avioliiton ja tilata tämän karvanaaman kotiinsa lasten ja miksei vaimonkin iloksi. Eli klo 16.00-19.00 ajan taksathan olisivat myös sen mukaiset. Eli vähintään 35€ 15min. ja puolesta tunnista luonnollisesti vähän enempi. Ja kaikki tämähän on puhdasta riihikuivaa suoraan lapaan. Tilausta ainakin olisi, mitä nyt lähipiiriä ja lehtiä on uskominen. Ja myohemmin illastahan voisi hoidella ne yksinhuoltaja äidit ja muut yksinäiset rouvashenkilöt. Sehän olisi ns. täyden palvelun pukki.
Laitetaan tämä sinne "joskus tämän toteutan"- mappiin, mitä tuskin koskaan avataan.
Noista joulupukki ilmoituksista pilkistää aina silmään maininta: Perinteinen pukki. Onko perinteinen pukki siis se todellinen Old School pukki joka on:
-Se joka on pienessä pöhnässä jo tullessaan. Parhaassa tapauksessa jopa pöllyssä.
-Se joka paikan päällä, heti kilttien lapsien kyselyjen jälkeen puristelee talon rouvaa.
-Se joka kehuu kinkkua, samalla kun katselee talon juuri täyteen ikään päässyttä tytärtä.
-Se joka juo talon viinat ja haukkuu ne vielä kaupan päälle litkuiksi ja kesken käyneiksi.
-Se joka kusee vaatehuoneeseen laulellen iloisesti kulkusia ja väliin nimittelee keskimmäistään, melko veijariksi ja "Petteri Punakuonoksi".
-Se joka kellistää loppuillasta sen samaisen rouvan ja vielä tyttärenkin, jos Lady Fortuna on suopea.
-Se joka parta otsalla sammuu kuusen alle housut kintuissa.
-Se joka viime metreillä vielä kaataa sen kuusen, kun konstaapeli on ystävällisesti taluttamassa putkaan muiden "perinteisten" pukkien kanssa.
...sepä siitä sitten!
Nostin muuten joulukuusen jo parvekkeelta sisätiloihin. Tuossahan tuo ranka nyt nököttää. Tuumailen vaan, että oliko kaikki tuo työ turhaa, koska epäilen sen lentävän jo ennen pyhiä perheen perässä kartanolle. (hymiö vittu!) Ja varmaan perkele variseekin niin, ettei saa yöllä nukutuksi. Noh! Pari glögiä tänään, niin ei niin paljoa pukin tulo jännitä. Tai miten se voi jännittää, koska itse sen viran ajattelin hoitaa. Perinteisesti.
Niin. Vielä yksi yö, eli siis olkaa vielä kiltisti tahoillanne. Ja piparin tuoksuista Jouluaaton odotusta. Ja kyllä! Tarkoitan tällä piparilla juuri sitä naisten jalkovälissä sijaitsevaa nahkahärpätintä. Eli Suomeksi: Haistakaa vittu!
Laitetaan tämä sinne "joskus tämän toteutan"- mappiin, mitä tuskin koskaan avataan.
Noista joulupukki ilmoituksista pilkistää aina silmään maininta: Perinteinen pukki. Onko perinteinen pukki siis se todellinen Old School pukki joka on:
-Se joka on pienessä pöhnässä jo tullessaan. Parhaassa tapauksessa jopa pöllyssä.
-Se joka paikan päällä, heti kilttien lapsien kyselyjen jälkeen puristelee talon rouvaa.
-Se joka kehuu kinkkua, samalla kun katselee talon juuri täyteen ikään päässyttä tytärtä.
-Se joka juo talon viinat ja haukkuu ne vielä kaupan päälle litkuiksi ja kesken käyneiksi.
-Se joka kusee vaatehuoneeseen laulellen iloisesti kulkusia ja väliin nimittelee keskimmäistään, melko veijariksi ja "Petteri Punakuonoksi".
-Se joka kellistää loppuillasta sen samaisen rouvan ja vielä tyttärenkin, jos Lady Fortuna on suopea.
-Se joka parta otsalla sammuu kuusen alle housut kintuissa.
-Se joka viime metreillä vielä kaataa sen kuusen, kun konstaapeli on ystävällisesti taluttamassa putkaan muiden "perinteisten" pukkien kanssa.
...sepä siitä sitten!
Nostin muuten joulukuusen jo parvekkeelta sisätiloihin. Tuossahan tuo ranka nyt nököttää. Tuumailen vaan, että oliko kaikki tuo työ turhaa, koska epäilen sen lentävän jo ennen pyhiä perheen perässä kartanolle. (hymiö vittu!) Ja varmaan perkele variseekin niin, ettei saa yöllä nukutuksi. Noh! Pari glögiä tänään, niin ei niin paljoa pukin tulo jännitä. Tai miten se voi jännittää, koska itse sen viran ajattelin hoitaa. Perinteisesti.
Niin. Vielä yksi yö, eli siis olkaa vielä kiltisti tahoillanne. Ja piparin tuoksuista Jouluaaton odotusta. Ja kyllä! Tarkoitan tällä piparilla juuri sitä naisten jalkovälissä sijaitsevaa nahkahärpätintä. Eli Suomeksi: Haistakaa vittu!
maanantaina, joulukuuta 22, 2008
Joulu se on yhtä persettä osa: 3
No niin! Joulukortit on tietääkseni lähetetty, vähäiset lahjat ostettu, joulukuusen raahasin parvekkeelle eilen, ehkä jopa pienen joulumielen saattelemana. Ja joulun sapuskat tarjoaa mummot ja papat yms. Vähävaraisten joulu voi siis näin minun puolestani alkaa. Tosin yksi varsin "miellyttävä" asia pitää vielä tänään hoitaa. Eli se perkele nimeltä joulusiivous. Mutta eipä siitä siivouksesta sen enenpää, koska jos ei viinalla pehmentynyt muistini prakaa, taisin siitä viime vuonna jouluäpinöissäni jo tänne vuodattaa.
Siltikin pieni joulupaniikin jälkeinen jouluahdistus painaa tonttulakin alla. Valmiiksi jo nimittäin syljettää ajatus siitä, että tarkkaan aikataulutettu jouluaattoillan häröily paikasta toiseen ja tiettyjen perseilyperinteiden ja lainalainsuuksien noudattamisen jatkuu vielä seuraavanakin päivänä. Pahimmassa tapauksessa vielä Tapaninpäivänäkin. Eikös tämän joulun pitäisi olla rauhoittumisen aikaa? Näyttää olevan tässä huushollissa kuitenkin jotain aivan muuta ja tahti tuntuu vain kiristyvän kiristymistään kohti loppuhuipennusta. On tämä joulu sitten mukavan rentouttavaa aikaa.
En kuitenkaan malta odottaa sitä aaton pientä hetkeä jolloin muut jo nukkuvat. Silloin saan viimein hiljentyä yksin. Vain minä, joku loppuun kuunneltu klassikko levy, kynttilät ja vodkalla terästetty glögi...ja ehkä kylkeen vielä pari slaissia kinkkua. Pienistäkin asioista voi ihminen olla tyytyväinen.
PS: Meninpä joulun tuomassa ostohysteriassa ostaa täräyttämään sellaisia led- tuikkuja. Voi perkele, että tuokin tunnelmaa. Voi Saatana! Taskulamppukin näyttää enemmän kynttilältä. Kaikkea sontaa ne kuluttajan harmiksi suoltaakin.
PS 2: Onkos Nnärvi tulossa jouluksi kotopuoleen? Minulla olisi sinulle ohjelmanumero tiedossa tapaninpäiväksi. Siis, jos olet silloin vielä näillä laulumailla.
Siltikin pieni joulupaniikin jälkeinen jouluahdistus painaa tonttulakin alla. Valmiiksi jo nimittäin syljettää ajatus siitä, että tarkkaan aikataulutettu jouluaattoillan häröily paikasta toiseen ja tiettyjen perseilyperinteiden ja lainalainsuuksien noudattamisen jatkuu vielä seuraavanakin päivänä. Pahimmassa tapauksessa vielä Tapaninpäivänäkin. Eikös tämän joulun pitäisi olla rauhoittumisen aikaa? Näyttää olevan tässä huushollissa kuitenkin jotain aivan muuta ja tahti tuntuu vain kiristyvän kiristymistään kohti loppuhuipennusta. On tämä joulu sitten mukavan rentouttavaa aikaa.
En kuitenkaan malta odottaa sitä aaton pientä hetkeä jolloin muut jo nukkuvat. Silloin saan viimein hiljentyä yksin. Vain minä, joku loppuun kuunneltu klassikko levy, kynttilät ja vodkalla terästetty glögi...ja ehkä kylkeen vielä pari slaissia kinkkua. Pienistäkin asioista voi ihminen olla tyytyväinen.
PS: Meninpä joulun tuomassa ostohysteriassa ostaa täräyttämään sellaisia led- tuikkuja. Voi perkele, että tuokin tunnelmaa. Voi Saatana! Taskulamppukin näyttää enemmän kynttilältä. Kaikkea sontaa ne kuluttajan harmiksi suoltaakin.
PS 2: Onkos Nnärvi tulossa jouluksi kotopuoleen? Minulla olisi sinulle ohjelmanumero tiedossa tapaninpäiväksi. Siis, jos olet silloin vielä näillä laulumailla.
sunnuntaina, joulukuuta 21, 2008
Kukkahattu corner osa 10
Naamaan lyönnin MM-kisat on näemmä jälleen pidetty ja tällä kertaa AHL-sarjassa.
Jon "Nasty" Mirasty vs. Jeremy Yablonski
Jon "Nasty" Mirasty vs. Jeremy Yablonski
torstaina, joulukuuta 18, 2008
Headbanging is dangerous
Headbanging, eli vanhanliiton moshaus on nyt sekin todettu vaaralliseksi. Kohta tämä varmaan kielletään kokonaan keikoilla, ja kaikki käyttäytyvät kuten Japanilaiset rock konserteissa. Noh! Eipä kosketa minua, koska vähemmän tulee harrastettua, johtuen lyhyestä hiuskuontalosta.
Tässäpä artikkeli.
"Headbangingilla tarkoitetaan pään ja hiusten heiluttamista nopeatempoisen musiikin tahdissa. Liike tunnetaan yleisesti myös moshaamisena, joka on kuitenkin yleisnimitys erityisesti heavy metal ja hardcore-konserteissa harjoitetulle aggressiiviselle tanssille.
British Medical Journal -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan hiuksia pyöritetään yleensä kappaleissa, joiden keskinopeus on 146 iskua minuutissa. Kyseisellä nopeudella liike saattaa aiheuttaa lievän päävamman jos pää on pyöriessään yli 75 asteen kulmassa.
Nopeammalla tempolla ja laajemmalla liikeradalla headbanging aiheuttaa myös niskavamman vaaran.
Australialaiset tutkijat ehdottavat, että vähentääkseen pää- ja niskavammojen vaaraa, headbangingia harrastavien kannattaisi muun muassa heiluttaa hiuksiaan hitaampien kappaleiden tahdissa. Heavy metal -musiikin tilalle suositellaan esimerkiksi asteen seesteisempää kuunneltavaa, kuten aikuisrockia.
Muita ehdotuksia vammojen välttämiseksi ovat pään pyörittäminen joka toisella iskulla sekä suojavarusteiden käyttäminen"
YLE Uutiset
Suuri mielenkiinto heräsi noista viimeisessä virkeessä mainituista suojavarusteista. Millaisikohan ne mahtavat olla? Jäädään odottelemaan, ja toivotaan niitä vaikka ensi jouluksi pukinkonttiin.
Ja kun vielä tähän loppuun todetaan, että eduskunta pohtii pää punaisena, pitäisikö lakupiiputkin, nuuskan ohella vetää tiskin alle, on päivä pulkassa ja näin pelastettu. Vituttaahan se!
Tässäpä artikkeli.
"Headbangingilla tarkoitetaan pään ja hiusten heiluttamista nopeatempoisen musiikin tahdissa. Liike tunnetaan yleisesti myös moshaamisena, joka on kuitenkin yleisnimitys erityisesti heavy metal ja hardcore-konserteissa harjoitetulle aggressiiviselle tanssille.
British Medical Journal -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan hiuksia pyöritetään yleensä kappaleissa, joiden keskinopeus on 146 iskua minuutissa. Kyseisellä nopeudella liike saattaa aiheuttaa lievän päävamman jos pää on pyöriessään yli 75 asteen kulmassa.
Nopeammalla tempolla ja laajemmalla liikeradalla headbanging aiheuttaa myös niskavamman vaaran.
Australialaiset tutkijat ehdottavat, että vähentääkseen pää- ja niskavammojen vaaraa, headbangingia harrastavien kannattaisi muun muassa heiluttaa hiuksiaan hitaampien kappaleiden tahdissa. Heavy metal -musiikin tilalle suositellaan esimerkiksi asteen seesteisempää kuunneltavaa, kuten aikuisrockia.
Muita ehdotuksia vammojen välttämiseksi ovat pään pyörittäminen joka toisella iskulla sekä suojavarusteiden käyttäminen"
YLE Uutiset
Suuri mielenkiinto heräsi noista viimeisessä virkeessä mainituista suojavarusteista. Millaisikohan ne mahtavat olla? Jäädään odottelemaan, ja toivotaan niitä vaikka ensi jouluksi pukinkonttiin.
Ja kun vielä tähän loppuun todetaan, että eduskunta pohtii pää punaisena, pitäisikö lakupiiputkin, nuuskan ohella vetää tiskin alle, on päivä pulkassa ja näin pelastettu. Vituttaahan se!
tiistaina, joulukuuta 16, 2008
Retkuperseen päiväkirja osa 3: Pikkujoulu ja muita hyviä syitä juopotella...
18.13 Jääkaappi pursuilee yli äyräiden olutta. Homma on kohta isollaan.
18.27 Mustat kynttilät luovat yllättvästi tunnelmaa. Täysin aliarvostettuja. Perkele!!!
18.29 Kutsutaanpa lisää porukkaa näille ihan pienille jouluille. Ravintoloitsija Rampe on kutsuttu jo, mutta vastaukset häilyvät tuulessa. Ainakin toistaiseksi. Osdotellaan.
18.42 Epa näyttää hivenen skinheadilta. Karu tukka!
18.47 Mölö maistuu ehkä turhankin kovaa tahtia, ettei peräti sitä surullisen kuuluisaa "tappotahtia". Tarkkailen mielenkiinnolla tilanteen edistymistä.
18.59 Paperiteollisuus on kriisissä. Tätä on varmaan ihan turha ilmaistakkaan.
19.05 Täytyy hävetäkseni myöntää, että Guns'n Roses o tehnyt hyvänkin biisin. Paradise Cityhäb on ihan menevä ralli. Onkohan alkoholilla merkitystä asiaan. Nyt soi Kohu-63.
19.10 Guillotine on yllättävän hyvää "oldskool" trashia. Laitetaan tämäkin kommentti nousevan humalan piikkiin. Ja se piikki tulee illan myötä olemaan pitkä, toisin kuin Epan tukka.
19.18 MIKSEI AJATTARA ORKESTERILTA ILMESTYNYT TÄNÄ VUONNA JOULU SINGLEÄ?!? Onko joulu nyt pilalla? Osaako Jouludude enää paikalle? Nyt huolestutta vahvasti.
19.25 Ensi vuoden Jalometallissa on ainakin tienattu yksi ilmainen olut. Voitin nimittäin erään vedon Nifelheimin saapumisesta kyseiselle festarille. Electric Wizardinkin osasin ennustaa. Olenpa minä varsinainen ennustaja-eukko miesmään!!!
19.27 "...Hetken kestää elämää, ja sekin synkkää ja ikävää..." Kyllä joululauluissakin on sanomaa. Vai meneekö se noin, kappaleessa: Hei Tonttu Ukot? Korjatkaa jos olen väärässä.
19.39 M.A Nummisen: Joulupukki puree ja lyö on paras joululaulu. Paitsi,että Ajattaran versio hakkaa sen jääpallo numeroin, varsinkin jos kyseessä on tämän päivän TOPV! ELi turpaan tulee 100-pöö!
19.49 Seuraavaksi se pakollinen. Eli Timo Rautiasen "Tiernapojat" Tässähän on niitä kaikenmaailman suomi rockin perseiliöitä. Saapa nähä!
19.58 "...Joo-os miinäää olen musta olen minä vittu kusipää..." Vittu tämän ekumeenisen hetken pilaa tuo Apulannan Toni Virtanen. En edes tiedä, miksi en pidä kyseisestä artistista. Kertokaa se minulle, kun en itse enää voi.
20.07 Alanko kieltämättä pelastaa tässä paljon, vaikka ei suosikkeihin kuulu hänkään. Aika yllättävää. I'm fuckin' puritanist...
20.10 Olipas se paatosta. Pitäsköse ny liittyä kirkkoon? Ehkei kuitenkaan... Korjataan noeasti tunne jollain antikristillisellä.
20.12 Järkyttävä määrä kirjoiteltuja virheitä, niinkuin aina. Olut alkaa siis toimia...vihdoinkin! Viinan tuoma euforia on siis tosi asia.
20.26 Mielenkiintoinen tämä orkesteri nimeltä Van Canto. Heavyä acapellana. Mukavan kuulloista rallattalua. Varsikin tämä Manowarin: Kings of Metal.
20.35 Eikä kuullosta huonolta tämä Fear of the Darkkikaan. Pidetään edelleen kiinni siitä, että Iron Maiden on nähtävä, ennen kun jalkansa oikaisee.
20 45 Katsokaa muuten íhmeessä Joulu Valhallassa nimistä lasten joulukalenteria. Myötäilee löyhästi skandinaavista mytologiaa. Suosittelen. Paitsi, että sitä vanhaa kunnon Histamiinia ei voita kukaan. Ei edes se TOPV! ...Meni taas vittuilun puolelle,
20.50 Soikkelikin saapui tonteille. Yllätys, kuten joulupukkikin.
21.03 Vääntöa...
21.30 Karmeeta kiistelyä kikkelihevin isästä. Mielestäni se on Kai Hansen, tai vaihtoehtoisesti M.Kiske. Helloween anyway!
21.43 Vääntöä...edelleen. Hienoa sellaista. Tony Kakko on muuten paska! Iso sellainen.
22.01 Rampekin saapuu, Huh! Kohta ollaan isollaan!
22.27 Soikkeli häipyi....homma jatkuu...ja viina virtaa!
22.38 Joe Pesci pelastaa joulun...I Think!
22.40 ...vai Joe pisku vai mikä se olikaan... ei jaksa änkyttää..
22.47 Paskaa...ei jaksa...
22.51 Rampella on lasipissit hukassa. Palauttaakaa ne VITTU!!
23.00 Allekirjoittanut hyytyy...Joululaulut soi...harrasta menoa.
23.09 Väittelyä...
23.41 Kumpa, kempa jaksaisaisi tätä... Tämä on raskasta...
01.05 Hirveetä.....
KESKIVIIKKO KLO: 11.18 Vuosisadan krapula on tosiasia. Näin pieniä lapsia omistavana ne haluaisi tällaisena päivänä myydä. Edullisesti. Ostakaa?!
18.27 Mustat kynttilät luovat yllättvästi tunnelmaa. Täysin aliarvostettuja. Perkele!!!
18.29 Kutsutaanpa lisää porukkaa näille ihan pienille jouluille. Ravintoloitsija Rampe on kutsuttu jo, mutta vastaukset häilyvät tuulessa. Ainakin toistaiseksi. Osdotellaan.
18.42 Epa näyttää hivenen skinheadilta. Karu tukka!
18.47 Mölö maistuu ehkä turhankin kovaa tahtia, ettei peräti sitä surullisen kuuluisaa "tappotahtia". Tarkkailen mielenkiinnolla tilanteen edistymistä.
18.59 Paperiteollisuus on kriisissä. Tätä on varmaan ihan turha ilmaistakkaan.
19.05 Täytyy hävetäkseni myöntää, että Guns'n Roses o tehnyt hyvänkin biisin. Paradise Cityhäb on ihan menevä ralli. Onkohan alkoholilla merkitystä asiaan. Nyt soi Kohu-63.
19.10 Guillotine on yllättävän hyvää "oldskool" trashia. Laitetaan tämäkin kommentti nousevan humalan piikkiin. Ja se piikki tulee illan myötä olemaan pitkä, toisin kuin Epan tukka.
19.18 MIKSEI AJATTARA ORKESTERILTA ILMESTYNYT TÄNÄ VUONNA JOULU SINGLEÄ?!? Onko joulu nyt pilalla? Osaako Jouludude enää paikalle? Nyt huolestutta vahvasti.
19.25 Ensi vuoden Jalometallissa on ainakin tienattu yksi ilmainen olut. Voitin nimittäin erään vedon Nifelheimin saapumisesta kyseiselle festarille. Electric Wizardinkin osasin ennustaa. Olenpa minä varsinainen ennustaja-eukko miesmään!!!
19.27 "...Hetken kestää elämää, ja sekin synkkää ja ikävää..." Kyllä joululauluissakin on sanomaa. Vai meneekö se noin, kappaleessa: Hei Tonttu Ukot? Korjatkaa jos olen väärässä.
19.39 M.A Nummisen: Joulupukki puree ja lyö on paras joululaulu. Paitsi,että Ajattaran versio hakkaa sen jääpallo numeroin, varsinkin jos kyseessä on tämän päivän TOPV! ELi turpaan tulee 100-pöö!
19.49 Seuraavaksi se pakollinen. Eli Timo Rautiasen "Tiernapojat" Tässähän on niitä kaikenmaailman suomi rockin perseiliöitä. Saapa nähä!
19.58 "...Joo-os miinäää olen musta olen minä vittu kusipää..." Vittu tämän ekumeenisen hetken pilaa tuo Apulannan Toni Virtanen. En edes tiedä, miksi en pidä kyseisestä artistista. Kertokaa se minulle, kun en itse enää voi.
20.07 Alanko kieltämättä pelastaa tässä paljon, vaikka ei suosikkeihin kuulu hänkään. Aika yllättävää. I'm fuckin' puritanist...
20.10 Olipas se paatosta. Pitäsköse ny liittyä kirkkoon? Ehkei kuitenkaan... Korjataan noeasti tunne jollain antikristillisellä.
20.12 Järkyttävä määrä kirjoiteltuja virheitä, niinkuin aina. Olut alkaa siis toimia...vihdoinkin! Viinan tuoma euforia on siis tosi asia.
20.26 Mielenkiintoinen tämä orkesteri nimeltä Van Canto. Heavyä acapellana. Mukavan kuulloista rallattalua. Varsikin tämä Manowarin: Kings of Metal.
20.35 Eikä kuullosta huonolta tämä Fear of the Darkkikaan. Pidetään edelleen kiinni siitä, että Iron Maiden on nähtävä, ennen kun jalkansa oikaisee.
20 45 Katsokaa muuten íhmeessä Joulu Valhallassa nimistä lasten joulukalenteria. Myötäilee löyhästi skandinaavista mytologiaa. Suosittelen. Paitsi, että sitä vanhaa kunnon Histamiinia ei voita kukaan. Ei edes se TOPV! ...Meni taas vittuilun puolelle,
20.50 Soikkelikin saapui tonteille. Yllätys, kuten joulupukkikin.
21.03 Vääntöa...
21.30 Karmeeta kiistelyä kikkelihevin isästä. Mielestäni se on Kai Hansen, tai vaihtoehtoisesti M.Kiske. Helloween anyway!
21.43 Vääntöä...edelleen. Hienoa sellaista. Tony Kakko on muuten paska! Iso sellainen.
22.01 Rampekin saapuu, Huh! Kohta ollaan isollaan!
22.27 Soikkeli häipyi....homma jatkuu...ja viina virtaa!
22.38 Joe Pesci pelastaa joulun...I Think!
22.40 ...vai Joe pisku vai mikä se olikaan... ei jaksa änkyttää..
22.47 Paskaa...ei jaksa...
22.51 Rampella on lasipissit hukassa. Palauttaakaa ne VITTU!!
23.00 Allekirjoittanut hyytyy...Joululaulut soi...harrasta menoa.
23.09 Väittelyä...
23.41 Kumpa, kempa jaksaisaisi tätä... Tämä on raskasta...
01.05 Hirveetä.....
KESKIVIIKKO KLO: 11.18 Vuosisadan krapula on tosiasia. Näin pieniä lapsia omistavana ne haluaisi tällaisena päivänä myydä. Edullisesti. Ostakaa?!
Odotettavissa iltaan mennessä
Tänään olisi ehkä viimeiset "pikkujoulut"´. Katsotaan josko niiden kehittymistä päivittäisi realiaikaiseksi tännekkin. Taitaa olla siitäkin vuosi, kun mokomaa perseilyä olen harrastanut viimeksi. Ihan vain itseni iloksi ja teidän harmiksi. Ei nyt lupailla vielä kuitenkaan mitään.
maanantaina, joulukuuta 15, 2008
Joulu se on yhtä persettä osa: 2
Päänpäällinen helvetti on osaksi kohdaltani ohi. Kävin nimittäin lauantaina suorittamassa lähestulkoon kaikki jouluostokset. Hermoni olivat rautaa, vaikka lailla elävien kuolleiden haahuilevat joulupaniikin kourissa rypevät ihmiset yrittivätkin järjestämällään tungoksella nujertaa minut. In your face living deads!!! Nyt se seikkailu on kai ohi, vaikka takaraivossa napsutteleekin, että jotain on unohdettu.
Alkuperäinen sotasuunnitelma oli käydä vain ja ainostaan yhdessä puljussa, eli jossain markettihelvetissä suorittamassa joulun kaupalliset pakotteet. Toisinhan siinä saatana kävi. Paita märkänä juoksin kaupasta autoon ja päinvastoin, ja ärsyttävän ylipirteät joululaulut soivat tinnityksen lailla päässä. Toisena suunnitelmana ajateltu netin käyttö jouluostoksiin osoittautui huonoksi, koska mielestäni lasten leluja pitää päästä itse konkreettisesti hipelöimään ennen kaupan kiinni lyömistä. Internetin kaiken mahdollistamassa maailmassa tämä on kuitenkin, ainakin toistaiseksi mahdotonta. Vai kuinka?
Lelut kuitenkin löytyi, vaikka se pientä päänvaivaa ja ihmettelyä tuottikin. Näyttää siltä, että tuollaiselle reilun kahden vuoden iän saavuttaneelle on turha yrittää keksiä mitään oikeasti kehittävää. On näet mennyt perkele kummaksi maailman meno, kun nykyajan lelut leikkivät näköjään itsestään. Paina tästä ja vedä tuosta, ja kuuluu/tapahtuu jotain äänekästä ja rasittavaa. Eikö perkele lelun yksi päätarkoituksista ole lapsen mielikuvituksen yms. kehittäminen? Eli toisinsanoin tämänpäivän leluissa on leikit jo leikitty valmiiksi ja kyllästyminen tapahtuu n. 5 minuutissa, ja näin ne voi paiskata kierrätykseen tai kukanen mihin hyvänsä, heti Tapaninpäivänä. Siis jos ne edes suvaitsevat kestää niinkään pitkään. Ja patterit eivät luonnollisestikkaan sisälly hintaan, vaan ne pitää pikkuglögeissään lähteä taksilla hakemaan lähimltä 24h huoltoasemalta, koska joulupaniikissä ei ole tajunnut lukea sitä pienellä präntättyä siitä paketin kyljestä.
Perkele! Käpylehmät kunniaan!!!
Alkuperäinen sotasuunnitelma oli käydä vain ja ainostaan yhdessä puljussa, eli jossain markettihelvetissä suorittamassa joulun kaupalliset pakotteet. Toisinhan siinä saatana kävi. Paita märkänä juoksin kaupasta autoon ja päinvastoin, ja ärsyttävän ylipirteät joululaulut soivat tinnityksen lailla päässä. Toisena suunnitelmana ajateltu netin käyttö jouluostoksiin osoittautui huonoksi, koska mielestäni lasten leluja pitää päästä itse konkreettisesti hipelöimään ennen kaupan kiinni lyömistä. Internetin kaiken mahdollistamassa maailmassa tämä on kuitenkin, ainakin toistaiseksi mahdotonta. Vai kuinka?
Lelut kuitenkin löytyi, vaikka se pientä päänvaivaa ja ihmettelyä tuottikin. Näyttää siltä, että tuollaiselle reilun kahden vuoden iän saavuttaneelle on turha yrittää keksiä mitään oikeasti kehittävää. On näet mennyt perkele kummaksi maailman meno, kun nykyajan lelut leikkivät näköjään itsestään. Paina tästä ja vedä tuosta, ja kuuluu/tapahtuu jotain äänekästä ja rasittavaa. Eikö perkele lelun yksi päätarkoituksista ole lapsen mielikuvituksen yms. kehittäminen? Eli toisinsanoin tämänpäivän leluissa on leikit jo leikitty valmiiksi ja kyllästyminen tapahtuu n. 5 minuutissa, ja näin ne voi paiskata kierrätykseen tai kukanen mihin hyvänsä, heti Tapaninpäivänä. Siis jos ne edes suvaitsevat kestää niinkään pitkään. Ja patterit eivät luonnollisestikkaan sisälly hintaan, vaan ne pitää pikkuglögeissään lähteä taksilla hakemaan lähimltä 24h huoltoasemalta, koska joulupaniikissä ei ole tajunnut lukea sitä pienellä präntättyä siitä paketin kyljestä.
Perkele! Käpylehmät kunniaan!!!
sunnuntaina, joulukuuta 14, 2008
perjantaina, joulukuuta 12, 2008
Joulu Goatin konttiin
Äänite on aina helppo ja suhteellisen helppo lahja, jonka pystyy hankkimaan ehkä helpoiten internetin ihmeellisestä maailmasta. Ja vaikka ihan suoraan postiluukkuun. Näin ainakin välttää ne postissa mummomafian järjestämät barrikadit, jotka merkittävästi nostaa muiden asiakkaiden verenpainetta ja lämpötilaa siinä pienessä konttorissa.
Tässä muutama vaihtoehto tuhansista ja jotka näin äkkiseltään sain ilman lunttausta kaivettua muistini sopukoista.
EVOCATION: Dead Calm Chaos
Hieman oli skeptisyyttä ilmassa tämän suhteen Oulun keikan jälkeen, mutta tulipa tämä kuitenkin hieman yllätyksenä. Positiivisena sellaisena .Hyvää Deathia, jossa ruotsideath soundimaailmaan sekoitettu myös mukavia sävelkulkuja jotka jää junnaamaan päähän. Dismember/ Varhainen In Flames, ehkä lähinnä, jos nyt taas pitää johonkin verrata. Ei mikään pitkäikäinen tuotos.
DEATHHAMMER: Forever Ripping Fast
Vahvasti 80-luvulle kumartavaa vanhankoulukunnan black/trashia Norjasta. Uppoaa varmasti Endless painin aikaiselle Kreator fanille ja miksei nykyiselle Darkthrone linjan kannattajalle. Ihan Kuriositeettina mainittakoon, että yhtyeen logo pilkistää Darkthronen F.O.A.D albumin figuurin takin liepeessä. Farkkuliivi niskaan, varsilenkkarit jalkaan ja moshhailemaan.
BEHEXEN: My Soul for His Glory
Ehkä yksi vuoden parhaista kotimaisista mustan metallin saralla. Raakaa, mutta sopivasti myös tarttumapintaa. Ei ainuttakaan heikkoa biisiä, jos sitä syntetisaattori häröilyä ei lasketa.
HELLTRAIN: Rock'n Roll Devil
Death 'n Rollia Ruåtsin Luulajasta. Napakkaa soitantaa ja ärsyttävän tarttuvia biisejä. Suositellaan nautittavaksi pienessä nousuhumalassa. Tämä hakkaa ne vitun lastenlaulut a'la Volbeat.
POISONBLACK: A Dead Heavy Day
Sentenced vokalisti Ville Laihialan nykyään luotsaama akti. Jos viimeiset Sentenced äänitykset kolahteli, kolahtelee tämäkin. Sopii mainiosti myös haavan haarojen välissä omaavillekkin.
ABSURD: Der Fünfzehnjährige Krieg
Poikkeus sääntöön: Älä koske jo kerran tehtyyn. Eli Absurd on vääntänyt "hittinsä" uudelleen ja hyvällä menstyksellä. RAC/Black Metal kamaa pieniä punk vivahteita unohtamatta arvatenkin Saksanmalta. Hyvää tavaraa kansallissosialistisista aatteistaan huolimatta. Heil vaan Joulupukki!
Tässä vain muutama tyyliin: jokaiselle jotain. Jos ei ole ollut kilttinä, voi tietenkin odottaa ensi vuoden alkuun. Silloin Mm. Uutta Kreatoria, Napalm Deathia ja Reverend Bizarren split/cover kokoelmaa on ainakin tuloillaan.
DVD puolella on mainittava tammi/helmikuussa ilmestyvä Trio Niskalaukauksen uran kokoon taittava perunkirjoitus. Vaivaiset 7 tuntia materiaalia ja suurin osa ennennäkemätöntä. Eri asia onko tälle enää tilausta. Ei ainakaan minua jaksa enää kiinnostaa. Kuollut ja kuopattu, that's it.
Tässä muutama vaihtoehto tuhansista ja jotka näin äkkiseltään sain ilman lunttausta kaivettua muistini sopukoista.
EVOCATION: Dead Calm Chaos
Hieman oli skeptisyyttä ilmassa tämän suhteen Oulun keikan jälkeen, mutta tulipa tämä kuitenkin hieman yllätyksenä. Positiivisena sellaisena .Hyvää Deathia, jossa ruotsideath soundimaailmaan sekoitettu myös mukavia sävelkulkuja jotka jää junnaamaan päähän. Dismember/ Varhainen In Flames, ehkä lähinnä, jos nyt taas pitää johonkin verrata. Ei mikään pitkäikäinen tuotos.
DEATHHAMMER: Forever Ripping Fast
Vahvasti 80-luvulle kumartavaa vanhankoulukunnan black/trashia Norjasta. Uppoaa varmasti Endless painin aikaiselle Kreator fanille ja miksei nykyiselle Darkthrone linjan kannattajalle. Ihan Kuriositeettina mainittakoon, että yhtyeen logo pilkistää Darkthronen F.O.A.D albumin figuurin takin liepeessä. Farkkuliivi niskaan, varsilenkkarit jalkaan ja moshhailemaan.
BEHEXEN: My Soul for His Glory
Ehkä yksi vuoden parhaista kotimaisista mustan metallin saralla. Raakaa, mutta sopivasti myös tarttumapintaa. Ei ainuttakaan heikkoa biisiä, jos sitä syntetisaattori häröilyä ei lasketa.
HELLTRAIN: Rock'n Roll Devil
Death 'n Rollia Ruåtsin Luulajasta. Napakkaa soitantaa ja ärsyttävän tarttuvia biisejä. Suositellaan nautittavaksi pienessä nousuhumalassa. Tämä hakkaa ne vitun lastenlaulut a'la Volbeat.
POISONBLACK: A Dead Heavy Day
Sentenced vokalisti Ville Laihialan nykyään luotsaama akti. Jos viimeiset Sentenced äänitykset kolahteli, kolahtelee tämäkin. Sopii mainiosti myös haavan haarojen välissä omaavillekkin.
ABSURD: Der Fünfzehnjährige Krieg
Poikkeus sääntöön: Älä koske jo kerran tehtyyn. Eli Absurd on vääntänyt "hittinsä" uudelleen ja hyvällä menstyksellä. RAC/Black Metal kamaa pieniä punk vivahteita unohtamatta arvatenkin Saksanmalta. Hyvää tavaraa kansallissosialistisista aatteistaan huolimatta. Heil vaan Joulupukki!
Tässä vain muutama tyyliin: jokaiselle jotain. Jos ei ole ollut kilttinä, voi tietenkin odottaa ensi vuoden alkuun. Silloin Mm. Uutta Kreatoria, Napalm Deathia ja Reverend Bizarren split/cover kokoelmaa on ainakin tuloillaan.
DVD puolella on mainittava tammi/helmikuussa ilmestyvä Trio Niskalaukauksen uran kokoon taittava perunkirjoitus. Vaivaiset 7 tuntia materiaalia ja suurin osa ennennäkemätöntä. Eri asia onko tälle enää tilausta. Ei ainakaan minua jaksa enää kiinnostaa. Kuollut ja kuopattu, that's it.
torstaina, joulukuuta 11, 2008
Joulu se on yhtä persettä osa: 1
Avasin tuossa hetki sitten tyttäreni kanssa joulukalenterista luukun nro.11. Se tulee siis sittenkin. Eli se jokavuotinen "ihanuus" on taas edessä. Pää puuduksissa miettii, että mitäs perkelettä sitä ostaa joululahjaksi. On tämä taas vaikeaa, ja asiaa ei helpota sekään, kun asiasta yrittää vaivihkaa kysyä on vastaus yleensä tämä: "...en tiedä, en kai minä mitään tarvitse...". Tähän kun vielä ynnätään tyhjyyttä ammottava pankkitili, on lievä paniikkitila tosiasia.
Yksi vaihtoehtohan on tietenkin se, että yksinkertaisesti jättää kylmästi ostamatta. Ja perusteluthan löytyy juuri noista äsken mainituista. Vai onko se totuuden siemen kuitenkin se, että kun ilmoittaa, ettei tarvitse mitään, niin haluaa todellisuudessa kaiken, eikä vain rahatilanteesta tietoisena viitsi sitä ääneen sanoa? Ja uskallappa mennä sanomaan, että ei ollut varaa ostaa mitään, niin kuuluu yrmeä kommentti: "...Joo! Kaljaan kyllä riittää rahat..." Yms. Kyllä tämä on taas pirullisen ahdistavaa aikaa.
Sellaisen monitoimimopinhan voisi tietenkin ostaa. Eletäänhän nyt sitä tasa-arvojen aikaa. Perkele, jos miehelle saa ostaa akkuporakoneen, niin miksei sitten naiselle uutta moppia. Kysympä vaan?
Yksi vaihtoehtohan on tietenkin se, että yksinkertaisesti jättää kylmästi ostamatta. Ja perusteluthan löytyy juuri noista äsken mainituista. Vai onko se totuuden siemen kuitenkin se, että kun ilmoittaa, ettei tarvitse mitään, niin haluaa todellisuudessa kaiken, eikä vain rahatilanteesta tietoisena viitsi sitä ääneen sanoa? Ja uskallappa mennä sanomaan, että ei ollut varaa ostaa mitään, niin kuuluu yrmeä kommentti: "...Joo! Kaljaan kyllä riittää rahat..." Yms. Kyllä tämä on taas pirullisen ahdistavaa aikaa.
Sellaisen monitoimimopinhan voisi tietenkin ostaa. Eletäänhän nyt sitä tasa-arvojen aikaa. Perkele, jos miehelle saa ostaa akkuporakoneen, niin miksei sitten naiselle uutta moppia. Kysympä vaan?
maanantaina, joulukuuta 08, 2008
Valtakunnanjohtaja P. Siitoin
Suomen valtakunnanjohtajaksi itseään tituleerannut Pekka Siitoin oli aikanaan varsin hauska mies. Tässä klipissä Pekkapoika pieruissaan väittää, että ruotsalaisista 90% on homoseksuaaleja. Jostain olin kuitenkin vasta lukevinani, että väestön lukuun verrattuna Suomessa olisi enemmän näitä punaisenpeitsen ritareita. Hienoa! Hyvä Suomi.
Tähän kyseiseen klippiin kannattaa suhtautua sitten huumorilla. Tai voikohan tähän edes muulla tavoin suhtautuakkaan. Päätelkää itse. 88!!! (...ja tähän joku hyvä hymiö). Piristi ainakin minun maanantaita kummasti.
Tähän kyseiseen klippiin kannattaa suhtautua sitten huumorilla. Tai voikohan tähän edes muulla tavoin suhtautuakkaan. Päätelkää itse. 88!!! (...ja tähän joku hyvä hymiö). Piristi ainakin minun maanantaita kummasti.
lauantaina, joulukuuta 06, 2008
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Tässähän ihan tuppaa jännittämään, että milläköhän nimella Tanja Vienonen, Karpela, Saarela jne, saapuu tänään linnaan vai nähdäänkö peräti uusi "nipplegate". Eli siis illalla sitä Suomen suosituinta tosi-tv:tä taas tarjolla, kun silmäätekevät julkimot astelevat litkimään linnan boolia.
Tästäkin huolimatta oikein hyvää itsenäisyyspäivää mulkut!
Tästäkin huolimatta oikein hyvää itsenäisyyspäivää mulkut!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
