Tässä tuolta Simetek rallista vähän videota. Erikoiskokeen 2. "rysästä". Meitä ei valitettavasti kuvissä näy, koska edellä mennyt Mitsubishi painui tässä maisemaan, joten tulimme varoituksella paikkaa suurinpiirtein kävelyvauhtia. Siinä hötäkässä meinasi valua luokan voittopystikin Sonkajärvelle, mutta viimeisellä nipistettiin tarvittavat 5sek. ja luokan 16. palkinto Nro:1 matkasi näin Kemiin.
Kannattaa katsoa asiaan vihkiytymättömänkin. Kieltämättä tuo kuva vääristää aika lailla. Tuo paikka oli nimittäin huomattavasti jyrkempi ja kaltompi, mitä tuossa videolla. Ihan hullu paikka.
Romua siis tulee, kuin Raatteentiellä vanhoina aikoina, ja myös muutama mallisuoritus.
Laitellaan kuvia ja jotain jutustelua myöhemmin, kunhan jaksaa.
maanantaina, kesäkuuta 29, 2009
sunnuntaina, kesäkuuta 28, 2009
Carcass............
Kyllä tämä tuo kylmät väreet paatuneeseen ruhoon. PERKELE! Taisipa olla eka biisi viime vuonna paskatuska poserair konsertissa, mutta tuota hetkeä en vaihda edes esikoisen syntymään. Tuska 0 Carcass 6 ...siinäpä sitä purtavaa, jotka tämän, ehkä viimeisen kerran "missasi". Mika!!! Tämä on omistettu sulle ja Katajamaalle!!
Hyvää ruumiinavausta kaikille!
Nimimerkki: Number UNO!!! ...hetken...
Hyvää ruumiinavausta kaikille!
Nimimerkki: Number UNO!!! ...hetken...
torstaina, kesäkuuta 25, 2009
"Tuksu"
Kyllä Johanna Tukiainen tietää tien huipulle. Ensin kiipeillään vitulla ja sitten aletaan laulajaksi. Tosin onhan Nykänenkin myynyt kultaa, vaikka ei osaa laulaa oikein ainutta nuottia.
Herää muuten kysymys. Onko Libresse "vitturätin" paikka nykyisin naamassa? No, kukin tyylillään.
Herää muuten kysymys. Onko Libresse "vitturätin" paikka nykyisin naamassa? No, kukin tyylillään.
tiistaina, kesäkuuta 23, 2009
Top 100 levyt Nro 86: Candlemass - Nightfall
Candlemass, tuo Doom Metallin aarreaitta ja legenda, on suoltanut raahaavaa musiikkiaan jo vuodesta 1984. Ensimmäinen täyspitkä, ja myös yksi parhaista Candlemass albumeista, eli Epicus, Doomicus, Metallicus julkaistiin vuonna 1986. Eli samana vuonna eräiden Master of Puppetsin ja Reign in Bloodin kanssa. Eli hyvää vuosikertaa, mutta täysin toista ääri laitaa, mikäli puhutaan musiikin temposta. Mutta nyt ei puhuta (vielä) tästä levystä, vaan puhutaan tästä kakkosrieskasta, eli Nightfallista.
Bändin biisinikkari Leif Edling on osoittanut olevansa varsin nero mieheksi, vaikkakin näissä ensimmäisissä levytyksissä Black Sabbath kitaristi Tommy Iommin vaikutus kuuluu jopa kornin selvästi. Ensimmäiseltä levyltä Solitude on klassikko jo sinänsä, mutta tämän levyn etulinjassa kulkee biisit: Bewitched ja Timo Rautiainen % Trio Niskalaukauksenkin mainiosti koveroima Samararithan. Maininnan ansaitsee myös kaunis ja monipuolinen At the Gallow's End. Viimeksi mainittu on ehkä myös sellainen biisi, joka hyvin läpileikkaa yhtyeen koko tuotantoa.
Kaiken kaikkiaan Candlemass on muutoinkin yhtäkuin Edling, joka hallitsee Doomin koko skaalan, aina raskaasta laahustelusta, groovaavanpaan tuotoksiin. Niin tässäkin levyllä, mutta selvemmin tämä on kuultavissa uudemmissa levyissä, joissa paistaa jopa 80-luvun heavy läpi.
Tämä 1987 julkaistu levy on myös ensimmäinen, jossa se hassunhauska pallotukka, munkinkaapuun sonnustautunut, Messiah Marcolin vokalisoi. Hieman ehkä yksipuolista on miehen tulkinta, mutta varmasti tunnistettavissa, ja legendahan Messiah on jo eläessään. Löytyypä levyn kansivihkosesta muuten kuva, jossa tämä pallero pitää päällänsä paitaa jossa lukee "Joey Tempest is a Fucking Homo". Eli pientä "palautetta" erään Europe nimeä kantavan orkesterin laulajalle.
Tämä yhtyeen toinen tuotos on kaikenkaikkiaan mainio "kurkkaus" Doom Metallin suuntaan, jos sellainen kiinnostaa. Ja nythän näitä saa bonuksineen reissue -muodossa.
Tässä At The Gallows End video Wackenista...joskus sata vuotta sitten.
Bändin biisinikkari Leif Edling on osoittanut olevansa varsin nero mieheksi, vaikkakin näissä ensimmäisissä levytyksissä Black Sabbath kitaristi Tommy Iommin vaikutus kuuluu jopa kornin selvästi. Ensimmäiseltä levyltä Solitude on klassikko jo sinänsä, mutta tämän levyn etulinjassa kulkee biisit: Bewitched ja Timo Rautiainen % Trio Niskalaukauksenkin mainiosti koveroima Samararithan. Maininnan ansaitsee myös kaunis ja monipuolinen At the Gallow's End. Viimeksi mainittu on ehkä myös sellainen biisi, joka hyvin läpileikkaa yhtyeen koko tuotantoa.
Kaiken kaikkiaan Candlemass on muutoinkin yhtäkuin Edling, joka hallitsee Doomin koko skaalan, aina raskaasta laahustelusta, groovaavanpaan tuotoksiin. Niin tässäkin levyllä, mutta selvemmin tämä on kuultavissa uudemmissa levyissä, joissa paistaa jopa 80-luvun heavy läpi.
Tämä 1987 julkaistu levy on myös ensimmäinen, jossa se hassunhauska pallotukka, munkinkaapuun sonnustautunut, Messiah Marcolin vokalisoi. Hieman ehkä yksipuolista on miehen tulkinta, mutta varmasti tunnistettavissa, ja legendahan Messiah on jo eläessään. Löytyypä levyn kansivihkosesta muuten kuva, jossa tämä pallero pitää päällänsä paitaa jossa lukee "Joey Tempest is a Fucking Homo". Eli pientä "palautetta" erään Europe nimeä kantavan orkesterin laulajalle.
Tämä yhtyeen toinen tuotos on kaikenkaikkiaan mainio "kurkkaus" Doom Metallin suuntaan, jos sellainen kiinnostaa. Ja nythän näitä saa bonuksineen reissue -muodossa.
Tässä At The Gallows End video Wackenista...joskus sata vuotta sitten.
Taitettu kesäjuhla
Elintoiminot alkavat vihdoin olla sillä tasolla, että ne kuumat aallot (menopaussi?) alkavat olla takanapäin. Tosin viime yönä nojailin vielä viimeiset hitaat liskojen kanssa, mutta edellisen yön villiin tanssiin en enää ryhtynyt. Sellaisia pelkotiloja ja morkkista oli myös havaittavissa kautta linjan, vaikka näihin en edes tiedä perimmäistä syytä. Jostain mielen syövereistä ne aina kantautuu ja vaatii henkisiä ponnistuksia, että uskaltaa naamaa näyttää ulkona.
Kai tämä pitäisi nyt jo oppia, olenhan tästä jo lukemattomat kerrat täälläkin jankuttanut. Tämä vanhuus ei tule yksin. Näiden krapuloiden taso parin päivän rännin jälkeen alkavat käydä sietämättömiksi. Miksei sitä vain tajua?!?!. Ja varsinkin kun suuhun ei tunge muuta kiinteää, kuin pulloa, tai vaihtoehtoisesti tölkkiä, niin sen olotilan laatu on sitten pari päivää sen mukainen. Hyvä minä, minä tein sen taas!
Nyt kai pitää pikkuhiljaa alkaa valmistautumaan perjantain Savoon lähtöön. Lauantaina sitten tiedossa soran lennätystä Kuopion ja Joensuun välimaastoissa. Kunhan vain ei olisi liian kuuma. Paksulla ei nimittäin ole silloin kabiinissa helppoa.
Krapulan taantuman hetkiin sopii mainiosti Amorphis. Eli ei mitään liian räyhäkkää. Tässäpä uutta, mutta ei ehkä sitä parasta, mutta ei kyllä huonointakaan Amoa.
Kai tämä pitäisi nyt jo oppia, olenhan tästä jo lukemattomat kerrat täälläkin jankuttanut. Tämä vanhuus ei tule yksin. Näiden krapuloiden taso parin päivän rännin jälkeen alkavat käydä sietämättömiksi. Miksei sitä vain tajua?!?!. Ja varsinkin kun suuhun ei tunge muuta kiinteää, kuin pulloa, tai vaihtoehtoisesti tölkkiä, niin sen olotilan laatu on sitten pari päivää sen mukainen. Hyvä minä, minä tein sen taas!
Nyt kai pitää pikkuhiljaa alkaa valmistautumaan perjantain Savoon lähtöön. Lauantaina sitten tiedossa soran lennätystä Kuopion ja Joensuun välimaastoissa. Kunhan vain ei olisi liian kuuma. Paksulla ei nimittäin ole silloin kabiinissa helppoa.
Krapulan taantuman hetkiin sopii mainiosti Amorphis. Eli ei mitään liian räyhäkkää. Tässäpä uutta, mutta ei ehkä sitä parasta, mutta ei kyllä huonointakaan Amoa.
keskiviikkona, kesäkuuta 17, 2009
Ukon juhla
Suomalaisen keskikesän juhlaa, eli juhannusta juhlitaan nyt tulevana viikonloppuna. Varsinaiselta nimeltään Ukon Juhlaa, mutta yllättävästi kristillisen kirkko on saanut tähänkin sekoitettua jonkin jeesusperseily teeman. Eli kirkollisessa kalenterissa vietetään Johannes Kastajan päivää. Hohhoijjaa!
Normaali kaduntallaajalle tämä juhla tarkoittaa armotonta nestemäisten päihdytysaineiden ylimalkaista käyttöä, koko tämän kansanperinteitä ja taikoja sisältävän juhlan.
Suomalaisessa alkoholikulttuurissahan juhannus on "se" päivä, jolloin oikein luvan kanssa saa hukkua, puukottaa puolisoa, tapella ja olla noin muutenkin pienessä sievässä, promillemittarin heilahdellessa yli kahden vielä sunnuntainakin. Ja kun ollaan tiedottomassa tilassa paskat puntissa koko viikonloppu, kaikkea katsotaan aina hieman läpi sormien, koska on juhannus.
Juhannus tietää myös monelle kesäloman alkua. Näin voi siis jatkaa tuota jaloa harrastustoimintaa vielä viikonlopun ylikin. Itseasiassa sitä rappiotahan voi jatkaa vaikka koko lomakuukauden jos siltä kupolissa tuntuu ja pörssi kestää.
Oma käsikirjoitus ei tällä hetkellä mukaudu kumpaankaan noista. Omat juhannus -suunnitelmalmani ovat siis toistaiseksi levällään, eli samaa mitä on koko elämän tilannekkin. Kai se pitää olutta maistella jossain ainakin aattona, tai mistä sitä koskaan tietää. Tai tietäähän sen, kun talouskin on verrattavissa noihin juhannus -suunnitelmiin, niin taitaa se tuohon yhteen päivään jäädäkkin. Poissa ovat siis ne kolmen päivän sessiot Syötteen mäkiajoissa yms. paikoissa. Oikeastaan pelkkä ajatuskin niistä puistattaa. Olen kai tulossa vanhaksi, tai vastuuntuntoiseksi...tai ehkä sittenkin vain hulluksi. Mutta Tsemppiä jokatapauksessa Petelle, Rapolle & Co:lle sinne mäelle kipuamiseen!
Eikä haittaisi, vaikka joku teistä hukkuisi. Mutta muistakaa tehdä se kunniakkaasti perinteitä kunnioittaen. Eli sepalus auki reilusti, ennenkuin kusta luikautatte siitä veneen laidan yli.
Kylmää ja koleaa juhannusta siis kaikille tasapuolisesti, näin hyvissä ajoin!!!
Normaali kaduntallaajalle tämä juhla tarkoittaa armotonta nestemäisten päihdytysaineiden ylimalkaista käyttöä, koko tämän kansanperinteitä ja taikoja sisältävän juhlan.
Suomalaisessa alkoholikulttuurissahan juhannus on "se" päivä, jolloin oikein luvan kanssa saa hukkua, puukottaa puolisoa, tapella ja olla noin muutenkin pienessä sievässä, promillemittarin heilahdellessa yli kahden vielä sunnuntainakin. Ja kun ollaan tiedottomassa tilassa paskat puntissa koko viikonloppu, kaikkea katsotaan aina hieman läpi sormien, koska on juhannus.
Juhannus tietää myös monelle kesäloman alkua. Näin voi siis jatkaa tuota jaloa harrastustoimintaa vielä viikonlopun ylikin. Itseasiassa sitä rappiotahan voi jatkaa vaikka koko lomakuukauden jos siltä kupolissa tuntuu ja pörssi kestää.
Oma käsikirjoitus ei tällä hetkellä mukaudu kumpaankaan noista. Omat juhannus -suunnitelmalmani ovat siis toistaiseksi levällään, eli samaa mitä on koko elämän tilannekkin. Kai se pitää olutta maistella jossain ainakin aattona, tai mistä sitä koskaan tietää. Tai tietäähän sen, kun talouskin on verrattavissa noihin juhannus -suunnitelmiin, niin taitaa se tuohon yhteen päivään jäädäkkin. Poissa ovat siis ne kolmen päivän sessiot Syötteen mäkiajoissa yms. paikoissa. Oikeastaan pelkkä ajatuskin niistä puistattaa. Olen kai tulossa vanhaksi, tai vastuuntuntoiseksi...tai ehkä sittenkin vain hulluksi. Mutta Tsemppiä jokatapauksessa Petelle, Rapolle & Co:lle sinne mäelle kipuamiseen!
Eikä haittaisi, vaikka joku teistä hukkuisi. Mutta muistakaa tehdä se kunniakkaasti perinteitä kunnioittaen. Eli sepalus auki reilusti, ennenkuin kusta luikautatte siitä veneen laidan yli.
Kylmää ja koleaa juhannusta siis kaikille tasapuolisesti, näin hyvissä ajoin!!!
tiistaina, kesäkuuta 16, 2009
Revoja, koolauksia ja juoksuja
Appiukko(Eunukki) väsää ja näpertää paraikaa kylpyhuone remonttia. Tuota remonteista ehkä kalleinta ja pitkäveteisintä. Olenpahan minäkin siellä parina päivänä ollut tiellä. Nuo sanavalinnat, väsää ja näpertää osuvat ehkä parhaiten maaliinsa, nimittäin ne ovat kuvaavimmat appiukon työskentelytavoista. Toisinsanoin, kun muut, mukaanlukien minä, rakentaa, appiukko näpertää. Maksimissaan väsää.
On jokseenkin turhauttavaa, kun itse käy talkoovoimalla jotain pientä apua antamassa, talon isäntä puuhastelee ja mukamas ideoi. Jättäisi ne ideoinnit sen alan hallitsijoille, vaikkakin sananlasku: hyvin suunniteltu, on puoleksi tehty, on osaksi totta, ei tämä pidä paikkaansa appiukon kohdalla. Esim. Eilen väsäsin 15kpl juoksuja, jotka vielä lovesin kattoputkien takia. Tähän aikaa meni 2 tuntia. Tässä samaisessa ajassa appiukko sai kokoinaista kuusi paneelia kiinni saunan kattoon. Perkele, että ärsyttää. Tuota vauhtia voi jäädä joulusaunat väliin.
Tokihan sitä aina tekee tarkempaa jälkeä, kun itselle tekee, mutta sen millin halkaiseminen on rakennus hommissa on kalliin ajan tuhlausta.
Noista muutamista hetkistä appiukon työleirillä hiipikin mieleen, kuinka vastenmielistä se touhu onkaan. Ei ehkä muuttamisen ohella mikään ole niin vittumaista hommaa, kuin remontin teko, olisi huone mikä hyvänsä. Oli suoranaista typeryyttä käydä vastaava linja ammattikoulussa, ihan senkin takia, että valmistuin vielä keskelle lamaa. Eli eipä alan hommia ollut. Nyt sen voi taas sanoa, että onneksi.
Ja jos siellä joku nyt suuressa viisaudessaan ajattelee, että tuostapa oiva ja osaava talkoomies remonttin tekoon. Unen näitte. Olen nimittäin varsin epäpätevä ja laiska niissä hommissa. Joten lisätään tämä siihen listaan, missä minut mainitaan, ei niin hyvänä muuttomiehenä.
On jokseenkin turhauttavaa, kun itse käy talkoovoimalla jotain pientä apua antamassa, talon isäntä puuhastelee ja mukamas ideoi. Jättäisi ne ideoinnit sen alan hallitsijoille, vaikkakin sananlasku: hyvin suunniteltu, on puoleksi tehty, on osaksi totta, ei tämä pidä paikkaansa appiukon kohdalla. Esim. Eilen väsäsin 15kpl juoksuja, jotka vielä lovesin kattoputkien takia. Tähän aikaa meni 2 tuntia. Tässä samaisessa ajassa appiukko sai kokoinaista kuusi paneelia kiinni saunan kattoon. Perkele, että ärsyttää. Tuota vauhtia voi jäädä joulusaunat väliin.
Tokihan sitä aina tekee tarkempaa jälkeä, kun itselle tekee, mutta sen millin halkaiseminen on rakennus hommissa on kalliin ajan tuhlausta.
Noista muutamista hetkistä appiukon työleirillä hiipikin mieleen, kuinka vastenmielistä se touhu onkaan. Ei ehkä muuttamisen ohella mikään ole niin vittumaista hommaa, kuin remontin teko, olisi huone mikä hyvänsä. Oli suoranaista typeryyttä käydä vastaava linja ammattikoulussa, ihan senkin takia, että valmistuin vielä keskelle lamaa. Eli eipä alan hommia ollut. Nyt sen voi taas sanoa, että onneksi.
Ja jos siellä joku nyt suuressa viisaudessaan ajattelee, että tuostapa oiva ja osaava talkoomies remonttin tekoon. Unen näitte. Olen nimittäin varsin epäpätevä ja laiska niissä hommissa. Joten lisätään tämä siihen listaan, missä minut mainitaan, ei niin hyvänä muuttomiehenä.
sunnuntaina, kesäkuuta 14, 2009
Top 100 levyt Nro 87: Torture Killer - Swarm!
Repiviä murskariffejä, melankolisia, melodisia riffejä, Floridan -skene döödsistä tuttua junttariffiä höystettynä ex-Cannibal Corpse laulaja, Chris Barnesin hautausmaalle haisevilla vokaaleilla. Näistä elementeistä lyhykäisyydessään on Suomalaisen Torture Killerin järjestyksessään toinen levy tehty.
Saattaa kuullostaa ehkä äkkiseltään pahalta yhdistelmältä, mutta voin kertoa, että toimii kuin tauti. Levyn on jopa yksinkertaisen nerokas. Ja vaikka nuo kuvaukset saattavat johtaa harhaan ja jonnekkin Göteborg -paskaan, on ne kuitenkin ne fiilikset, jotka ensimmäisenä mieleen hiipii.
Ensimmäinen ja levyn nimeä kantava biisi jättää vielä hieman kylmäksi, mutta varsinaisen pelin avaava toinen biisi, Forever Dead näyttää kaapin paikan. Raskas Trash -tyylinen riffittely saatellaan loppuun, ehkä jopa Amorphista muistuttavalla melodisella maalailulla. Tämän lisäksi, kolmas biisi, A Funeral For A Masses, Forever Deadiin verrattavissa ja levyn parhaat puolet niputtava Multiple Counts Of Murder ovat kaikki "hitti" kamaa. Levyn helmi on kuitenkin leppoisasti groovaava Sadistic, jonka kertosäe ja riffi soi ajoittain päässä aina vitutuspisteeseen saakka. Se on aika harvinaista tämän tyylilajin musiikille.
Vaikka levyn kenties suurin uutinen aikanaan oli se, että juuri Chris Barnes "laulaa", tuottaa ja sanoittaa(5 biisiä) levyn, on tämä ennenkaikkea soitannollisesti ja materiaaliltaan perkeleen hyvä tuotos, oli sitten mikin varressa kuka tahansa. Mutta hyvää taustatulta Barnes tähän kyllä antaa.
Jos tästä nyt lähtisi hakemalla hakemaan jotain haukuttavaa, menisi se jo pilkun panemiseksi. Saatanan kova levy. Siinäpä se kaikessa lyhykäisyydessään.
Tänä päivänä tuo yhteistyö Barnesin kanssa on jo päättynyt ja onpa orkesteri julkaissut tänä vuonna uutta materiaaliakin uuden (vanhan) solistin voimalla. Mölisihän Juri Sallinen jo tätä edeltäneellä splitillä Sotajumalan kanssa. Uusi Levy kantaa nimeä Sewers, eikä tuotakaan tekelettä pääse kyllä moittimaan, mutta ei yllä lähellekkään tätä Swarm -albumia. Näin on marjat!
Nippelöintiä:
-Bändi ja Chris Barnes eivät koskaan tavanneet naamatusten. Mielenkiintoista sikäli.
-Levyn miksasi Hate Eternal heppu Erik Rutan yhdessä Barnesin kanssa.
Saattaa kuullostaa ehkä äkkiseltään pahalta yhdistelmältä, mutta voin kertoa, että toimii kuin tauti. Levyn on jopa yksinkertaisen nerokas. Ja vaikka nuo kuvaukset saattavat johtaa harhaan ja jonnekkin Göteborg -paskaan, on ne kuitenkin ne fiilikset, jotka ensimmäisenä mieleen hiipii.
Ensimmäinen ja levyn nimeä kantava biisi jättää vielä hieman kylmäksi, mutta varsinaisen pelin avaava toinen biisi, Forever Dead näyttää kaapin paikan. Raskas Trash -tyylinen riffittely saatellaan loppuun, ehkä jopa Amorphista muistuttavalla melodisella maalailulla. Tämän lisäksi, kolmas biisi, A Funeral For A Masses, Forever Deadiin verrattavissa ja levyn parhaat puolet niputtava Multiple Counts Of Murder ovat kaikki "hitti" kamaa. Levyn helmi on kuitenkin leppoisasti groovaava Sadistic, jonka kertosäe ja riffi soi ajoittain päässä aina vitutuspisteeseen saakka. Se on aika harvinaista tämän tyylilajin musiikille.
Vaikka levyn kenties suurin uutinen aikanaan oli se, että juuri Chris Barnes "laulaa", tuottaa ja sanoittaa(5 biisiä) levyn, on tämä ennenkaikkea soitannollisesti ja materiaaliltaan perkeleen hyvä tuotos, oli sitten mikin varressa kuka tahansa. Mutta hyvää taustatulta Barnes tähän kyllä antaa.
Jos tästä nyt lähtisi hakemalla hakemaan jotain haukuttavaa, menisi se jo pilkun panemiseksi. Saatanan kova levy. Siinäpä se kaikessa lyhykäisyydessään.
Tänä päivänä tuo yhteistyö Barnesin kanssa on jo päättynyt ja onpa orkesteri julkaissut tänä vuonna uutta materiaaliakin uuden (vanhan) solistin voimalla. Mölisihän Juri Sallinen jo tätä edeltäneellä splitillä Sotajumalan kanssa. Uusi Levy kantaa nimeä Sewers, eikä tuotakaan tekelettä pääse kyllä moittimaan, mutta ei yllä lähellekkään tätä Swarm -albumia. Näin on marjat!
Nippelöintiä:
-Bändi ja Chris Barnes eivät koskaan tavanneet naamatusten. Mielenkiintoista sikäli.
-Levyn miksasi Hate Eternal heppu Erik Rutan yhdessä Barnesin kanssa.
perjantaina, kesäkuuta 12, 2009
Mr.Lucky
Ei ilmeisesti ole uskomista painettuun sanaan. Taaskaan. Nimittäin Pohjois-Suomalaisten pää-äänenkannataja Pohjolan Sanomat uutisoi jokin aika sitten, että kaikki Lappiaan ensisijaisesti hakeneet olisivat päässeet tuohon kyseiseen opinahjoon. Samaa kirjoitettiin myös eilisessä lehdessä.
Paskaa kirjoittivat! Kävi kuitenkin niin, että mm.MINÄ en päässyt. Olin ensimmäisellä varasijalla, kuinkas muutenkaan. Milloinkahan tähdet menisivät siihen asentoon, että päivä paistaisi minunkin risukasaan?
Ei silti, että minua nyt olisi opiskelu niin hirveästi napannut, mutta olisi kai se ollut vaihtelua köyhään arkeen. Toki ensimmäinen varasijahan on luonnollisesti se paalupaikka, mutta kun otettavien opiskelijoiden määrä paperiteollisuuden alalle tänä vuonna on kokonaista 4 sierainparia, niin tuntuu se näin äkkiseltään epätoivoiselta.
Kieltämättä on aika hullua edes opiskella noinkin pystyyn kuolevaa alaa, mutta kun siitä on kuitenkin paljolti tuoretta työkokemusta, ja jonkin verran suhteita mestaristasolle saakka, niin tämä tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta. Mutta kun ei, niin ei...taaskaan.
Taidampa tämän "kunniaksi" kiskaista kalsarikännit ja seurata tätä epätoivon tilaa, joka olut oluen jälkeen muuttuu hilpeäksi humalaksi.
Paskaa kirjoittivat! Kävi kuitenkin niin, että mm.MINÄ en päässyt. Olin ensimmäisellä varasijalla, kuinkas muutenkaan. Milloinkahan tähdet menisivät siihen asentoon, että päivä paistaisi minunkin risukasaan?
Ei silti, että minua nyt olisi opiskelu niin hirveästi napannut, mutta olisi kai se ollut vaihtelua köyhään arkeen. Toki ensimmäinen varasijahan on luonnollisesti se paalupaikka, mutta kun otettavien opiskelijoiden määrä paperiteollisuuden alalle tänä vuonna on kokonaista 4 sierainparia, niin tuntuu se näin äkkiseltään epätoivoiselta.
Kieltämättä on aika hullua edes opiskella noinkin pystyyn kuolevaa alaa, mutta kun siitä on kuitenkin paljolti tuoretta työkokemusta, ja jonkin verran suhteita mestaristasolle saakka, niin tämä tuntui luonnolliselta vaihtoehdolta. Mutta kun ei, niin ei...taaskaan.
Taidampa tämän "kunniaksi" kiskaista kalsarikännit ja seurata tätä epätoivon tilaa, joka olut oluen jälkeen muuttuu hilpeäksi humalaksi.
tiistaina, kesäkuuta 09, 2009
Hyi minua!!!
No niin! Nyt on sitten tätäkin kunniallista ja kuuliaista kansalaista ensimmäistä kertaa sakotettu poliisin toimesta. Ainakin näin autoilun muodossa. Minulle ihan oikein, vaikka aika harvakseltaan rakkaan autokoulunopettajani, Raution Ramen oppeja uhmaankaan. Ja yleensäkkin nämä minun rikkeet johtuvat turhan painavasta oikean jalan käytöstä, varsinkin taajama alueella. En vain jotenkin osaa suhteuttaa vauhtia 40km tunnissa.
85€ laskuhan sieltä virkavallalta sitten saapui. Muistan vielä tapauksen. Kyttä perkele oli kamera autonsa ovelasti sijoittanut Mäntylän sillan alapuolelle, eli kaiken mukavan lisäksi alamäkeen. Näin ajatuksissaan kun ajelee, niin tuollaisessa paikassa, kuin vahingossa vauhti hieman nousee käytti kaasua tai ei. No, jokatapauksessa, ehkäpä sain opetuksen siitä, kuinka taajamissa auton kanssa käyttäydytään. Ja on myös tosiasia, että tuolla minun rieskalle ei edes ylinopeuksiin moottoritiellä pääse, ja jos sen sellaiseen hurmioon saa kiusattua, on kolina, suhina ja auton käytös sitä luokkaa, että sellaista maisemanvaihdosta näkyy yleensä science fiction elokuvissa.
Näitä viimeaikaisia moottoriteillä ja miksei muuallakin tapahtuneista onnettomuuksia en lähde sen enempää ruotimaan, mutta sen verran sanon, että jos on lapsia kyydissä, pitäisi kai käyttää hieman sitä korvienvälin tietämillä olevaa asiaa, vaikka ihan sen takia, että siellä liikenteessä liikuskelee muitakin. Eli vaikka sitä kuinka itse tekee asiansa liikenteessä oikein, on aina se "teiden ritari" kuka ei välitä paskan vertaa muista tiellä liikkujista. Ja yleensä tällaisella kuljettajalla ne vehkeet ei pysy lapasessa, vaikka se kaverille yritetään todistaa.
Vaikka minäkin nautin vauhdista ja vaarallisista tilanteista, minä saan sen tyydytettyä autourheilun muodossa, ja valtaosa tuosta porukasta ovatkin varsin kuuliasia liikenteessä. Ja kun tuli tuo autourheilu mainittua, niin tässä on pientä sutinaa ilmassa. Ajateltiin nimittäin 27.6 Kuopio-Joensuu akselille lähteä lennättämään soraa Simetek ralliin. Mutta katsotaan sitä nyt vielä. Tuo valtion määräämä velka, eli 85€ syö jonkin verran ainakin minun budjettia.
85€ laskuhan sieltä virkavallalta sitten saapui. Muistan vielä tapauksen. Kyttä perkele oli kamera autonsa ovelasti sijoittanut Mäntylän sillan alapuolelle, eli kaiken mukavan lisäksi alamäkeen. Näin ajatuksissaan kun ajelee, niin tuollaisessa paikassa, kuin vahingossa vauhti hieman nousee käytti kaasua tai ei. No, jokatapauksessa, ehkäpä sain opetuksen siitä, kuinka taajamissa auton kanssa käyttäydytään. Ja on myös tosiasia, että tuolla minun rieskalle ei edes ylinopeuksiin moottoritiellä pääse, ja jos sen sellaiseen hurmioon saa kiusattua, on kolina, suhina ja auton käytös sitä luokkaa, että sellaista maisemanvaihdosta näkyy yleensä science fiction elokuvissa.
Näitä viimeaikaisia moottoriteillä ja miksei muuallakin tapahtuneista onnettomuuksia en lähde sen enempää ruotimaan, mutta sen verran sanon, että jos on lapsia kyydissä, pitäisi kai käyttää hieman sitä korvienvälin tietämillä olevaa asiaa, vaikka ihan sen takia, että siellä liikenteessä liikuskelee muitakin. Eli vaikka sitä kuinka itse tekee asiansa liikenteessä oikein, on aina se "teiden ritari" kuka ei välitä paskan vertaa muista tiellä liikkujista. Ja yleensä tällaisella kuljettajalla ne vehkeet ei pysy lapasessa, vaikka se kaverille yritetään todistaa.
Vaikka minäkin nautin vauhdista ja vaarallisista tilanteista, minä saan sen tyydytettyä autourheilun muodossa, ja valtaosa tuosta porukasta ovatkin varsin kuuliasia liikenteessä. Ja kun tuli tuo autourheilu mainittua, niin tässä on pientä sutinaa ilmassa. Ajateltiin nimittäin 27.6 Kuopio-Joensuu akselille lähteä lennättämään soraa Simetek ralliin. Mutta katsotaan sitä nyt vielä. Tuo valtion määräämä velka, eli 85€ syö jonkin verran ainakin minun budjettia.
lauantaina, kesäkuuta 06, 2009
Videot viikonlopuksi
Laitetaanpa pitkästä aikaa muutamat videotkin tänne. Ajattaraa akustisesti, mikä saattaa äkkiseltään kuullostaa mielenkiintoiselta, mutta kaikista arvosteluista huolimatta, aikamoista sontaa on taas suolletttu. Voi tietenkin olla, että tämä vaatii kuuntelua, mutta ei tämä ainakaan laillisia polkuja minun levyhyllyyni löydä.
Doomia Venäjäksi kotimaastamme. Orkesteri on nimeltänsä KYPCK, eli Suomeksi KURSK. Ehkä heidän, toistaiseksi ainoan levynsä paras biisi, eikä se ole paljoa se. Mukavaa laahailua jokatapauksessa.
Saxon...perkele! Bändi, jonka nimi tulee aina lausua, ennen kuin liian alkoholin tuoma ylenanto on jo kurkussa tuloillaan. Tässä ehkä legendaarisin biisi, ja mielestäni paras. Tosin enpä ole bändin tuotantoon enemmälti tutustunut, pikemminkin yrittänyt välttää. Tässä 747 Strangers in the Night, höystettynä Edguy heebolla, Tobias Sammetilla. Paskaa muuten se Edguykin.
Doomia Venäjäksi kotimaastamme. Orkesteri on nimeltänsä KYPCK, eli Suomeksi KURSK. Ehkä heidän, toistaiseksi ainoan levynsä paras biisi, eikä se ole paljoa se. Mukavaa laahailua jokatapauksessa.
Saxon...perkele! Bändi, jonka nimi tulee aina lausua, ennen kuin liian alkoholin tuoma ylenanto on jo kurkussa tuloillaan. Tässä ehkä legendaarisin biisi, ja mielestäni paras. Tosin enpä ole bändin tuotantoon enemmälti tutustunut, pikemminkin yrittänyt välttää. Tässä 747 Strangers in the Night, höystettynä Edguy heebolla, Tobias Sammetilla. Paskaa muuten se Edguykin.
torstaina, kesäkuuta 04, 2009
Kesän aikaa
Tarkoitus oli naputella tähän, kuinka perseestä tämä vuodenaika onkaan, mutta kun ei kuulemma ehdi. Ainakaan nyt. Kun kerran aika on rajallinen käsite, niin raja olisi vedettävä johonkin, että ehtisi kuulumisiansa tänne rustailemaan. Kerrankin tuntuu, että olisi pienen hiljaiselon jälkeen vitutus -rintamalla jotain elämääkin, mistä tänne vuodattaa, mutta kun ei, niin ei. Nyt on kesä, nyt ei ehdi.
Kun kesäksi kaikki kakaroiden keskinäinen sosiaalinen toiminta kerhojen muodossa lopetetaan, on ne vanhempien hyperaktiivisena "riesana" näin koko päivän, ja tämä onkin juuri yksi syy muiden joukossa, miksi en pidä kesästä. Ei hetken rauhaa, eikä aikaa. Ja jos se pieni rauhanaika suodaankin, niin eiköhän parempi, tässä tapauksessa huonompi puolisko ole vetämässä johonkin suuntaan kesäisine suunnitelmineen. Nytkin käy hirveä touhotus ja vouhotus kirpputorille vietävien lasten vaatteiden takia, johon minutkin on kätevästi nivoutettu. Järkyttävä vaiva siitä, että ne päätyvät jonkun Romanialaisen kerjäläisen laukkuun. Ilman rahallista korvausta luonnollisesti.
Siis mikä vittu tässä vuodenajassa mättää. Ihmisillä on perkelenmoinen tarve mennä ja tulla jokasuuntaan. Siellä sun täällä pitää käydä ja sitä ja tätä pitää tehdä ennen syksyä. Miksi MIKSI?!?!
Tänään pidän kuitenkin iltavapaan! Myönnetty anottuna. Kiitos!
Kun kesäksi kaikki kakaroiden keskinäinen sosiaalinen toiminta kerhojen muodossa lopetetaan, on ne vanhempien hyperaktiivisena "riesana" näin koko päivän, ja tämä onkin juuri yksi syy muiden joukossa, miksi en pidä kesästä. Ei hetken rauhaa, eikä aikaa. Ja jos se pieni rauhanaika suodaankin, niin eiköhän parempi, tässä tapauksessa huonompi puolisko ole vetämässä johonkin suuntaan kesäisine suunnitelmineen. Nytkin käy hirveä touhotus ja vouhotus kirpputorille vietävien lasten vaatteiden takia, johon minutkin on kätevästi nivoutettu. Järkyttävä vaiva siitä, että ne päätyvät jonkun Romanialaisen kerjäläisen laukkuun. Ilman rahallista korvausta luonnollisesti.
Siis mikä vittu tässä vuodenajassa mättää. Ihmisillä on perkelenmoinen tarve mennä ja tulla jokasuuntaan. Siellä sun täällä pitää käydä ja sitä ja tätä pitää tehdä ennen syksyä. Miksi MIKSI?!?!
Tänään pidän kuitenkin iltavapaan! Myönnetty anottuna. Kiitos!
tiistaina, kesäkuuta 02, 2009
Piteå 31.5 2009
Tulipa sitten käytyä ihmettelemässä naapurikansan moottoriurheilu toimintaa. Eihän se ainakaan kalustollisesti Suomi -pojan vehkeille pärjää. Toki niitä hyväkin vehkeitä löytyy, mutta ne ovat sitten ihan muita, kuin kotoiseen ralliin tarkoitettuja. Mutta paljon on, ainakin joissain asioissa meilläkin oppimista. Ainakin tietty rentous tuolla on aina ollut, mitä nyt pari kertaa Ruotsin puolella olen käynyt harrastusten puitteissa. Kilpailujen kulku ja järjestely on huomattavasti helpompaa ja sujuvampaa. Puhumattakaan tässä kilpailussa käytettyä, ns. lentävää lähtöä. Tällä ainakin estettiin pahimmat laatikko/vetoakseli rikot. Ja kun ilmakin suosi (28 astetta varjossa) niin mikäpä siellä oli ollessa. Voi sitä sunnuntai päivän huonomminkin viettää.
Kisa ajettiin suurimmalta osalta Piteån rallicross radalla, alun pientä sora/asfaltti osuutta lukuunottamatta. Mutta kuitenkin n.70% pikipinnalla. Suomalaisilla oli valtaosin sora renkaat ja alusta paikoillaan, joten tulokset olivat siinä mielessä hyvät.
Suomi-Ruotsi maaottelu tuli siis Suomeen Tapio Vuokilan toimesta. Kakkospallille istahtu Ruotsalainen, mutta 3. ja 4. Taas Suomeen.
Muutama räpsy.
Suomalaisten F-Ryhmän kalustoa. Vasemmalta, Arskan Ascona, Peten välikoppa ja Tumen uudempi kotelo
Maken Mitsu
Jarin ja Jukan Mitsubishit
Ruotsalaisten käsitys kilpa-autosta. Volvo 960
Kisa ajettiin suurimmalta osalta Piteån rallicross radalla, alun pientä sora/asfaltti osuutta lukuunottamatta. Mutta kuitenkin n.70% pikipinnalla. Suomalaisilla oli valtaosin sora renkaat ja alusta paikoillaan, joten tulokset olivat siinä mielessä hyvät.
Suomi-Ruotsi maaottelu tuli siis Suomeen Tapio Vuokilan toimesta. Kakkospallille istahtu Ruotsalainen, mutta 3. ja 4. Taas Suomeen.
Muutama räpsy.
Suomalaisten F-Ryhmän kalustoa. Vasemmalta, Arskan Ascona, Peten välikoppa ja Tumen uudempi kotelo
Maken Mitsu
Jarin ja Jukan Mitsubishit
Ruotsalaisten käsitys kilpa-autosta. Volvo 960
perjantaina, toukokuuta 29, 2009
Alati sairaat kuulumiset
Kyllä köyhää taas koetellaan. Perkelenkö viisaus siinäkin on, että kun taloudellinen tilanne on kuralla, on terveyskin kuralla. Niin allekirjoittaneella, kuin lapsilla. Tietenkin nämä lasten taudit ovat vain näitä ainaisia korvatulehduksia, mukavan raikkaita oksennustauteja ja pientä flunssaa. Oman lukunsa on vanhemman lapsen kiukuttelu ulostamisensa kanssa. Kuuluu sekin kuulemma ikään ja sisaruskateuteen. Niin, kai se kuuluu, koska siinä pienssä jokapäiväisessä rituaalissa menee häneltä ikä ja näemmä se terveyskin.
Nämä korvatulehdukset lääkärin mukaan kuuluu myös ikään, mutta köyhien mukuloille ne tulee aina molempiin korviin yhtäaikaa, ikäänkuin lisäämään tuskaa ja vähentämään vanhempien yöunia. Rahallisestihan tässä ei tietenkään häviä. Samat lääkkeet ne on saatana ostettava, oli se tulehdus sitten kantapäässä tai vain toisessa korvassa. Perkeleen kalliita nämä rohdot kuitenkin ovat, ainakin jos siellä joka toinen päivä joutuu juoksemaan. Jokatapauksessa nämä taudit taitavat olla riesana jokaisessa lapisperheessä. Mutta miksi minusta tuntuu, että ei minun lapsuudessa sairasteltu näin paljoa, tai sitten aika vain kultaa (multaa) muistot.
Minäkin olen rampannut alvariinsa erillaisten lääkäreiden pakeilla. Molemmat päät kun kerran prakaa. Nyt en puhu "vintistäni" enkä haarojen välissä roikkuvasta kusemiseen suunnitellusta nahkamuodostelmasta, vaan puhun nyt silmistäni, joissa on myös pussit alla ja tulehtuneesta kantapäästäni, jonka kipu muuten viettää kohtapuolin vuosipäivää. Vilpittömät onnitteluni minulle tämän johdosta. Eipä sairas taaskaan paljoa kostunut, ainakaan kantapään suhteen. Samat lääkitykset, joilla ei näytä, eikä varsinkaan tunnu vastaavaa hyötyä olevan. Optikko sen sijaan määräsi minulle kakkulat iltojen lukuhetkiin. Hienoa vanheta arvokkaasti. Seuraavaksi ostan Hugh Hefner -tyylisen tupakka takin, ja moottoripyörän. Jälkimmäinenhän kuuluu vahvasti tänäpäivänä suomalaisen miehen ikääntymiskriisin oireisiin.
Entäpä sitten, kun on oikeasti vanha. Kusemiseen tarkoitettu laite on epäkunnossa eturauhasen takia, moottoripyörää ei todennäköisesti ole varaa hankkia, ja vaikka olisikin, sillä ei näe ajaa. Kantapääkin on siinä vaiheessa varmaankin siinä kunnossa, että ei kävelemään pysty, joten on siltikkin ostettava se moottoripyörä, millä saa sen eturauhasen lopullisesti piloille, ja onko silläkään enää sitten väliä, kun ei näe. Puuuh! On se vaikeaa.
Vanhuus on näemmä perkelenmoinen oravanpyörä, missä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Eli kyllä ne lasten sairaudet ovat viime peleissä pieniä isojen rinnalla.
Sairastelemisiin!
Nämä korvatulehdukset lääkärin mukaan kuuluu myös ikään, mutta köyhien mukuloille ne tulee aina molempiin korviin yhtäaikaa, ikäänkuin lisäämään tuskaa ja vähentämään vanhempien yöunia. Rahallisestihan tässä ei tietenkään häviä. Samat lääkkeet ne on saatana ostettava, oli se tulehdus sitten kantapäässä tai vain toisessa korvassa. Perkeleen kalliita nämä rohdot kuitenkin ovat, ainakin jos siellä joka toinen päivä joutuu juoksemaan. Jokatapauksessa nämä taudit taitavat olla riesana jokaisessa lapisperheessä. Mutta miksi minusta tuntuu, että ei minun lapsuudessa sairasteltu näin paljoa, tai sitten aika vain kultaa (multaa) muistot.
Minäkin olen rampannut alvariinsa erillaisten lääkäreiden pakeilla. Molemmat päät kun kerran prakaa. Nyt en puhu "vintistäni" enkä haarojen välissä roikkuvasta kusemiseen suunnitellusta nahkamuodostelmasta, vaan puhun nyt silmistäni, joissa on myös pussit alla ja tulehtuneesta kantapäästäni, jonka kipu muuten viettää kohtapuolin vuosipäivää. Vilpittömät onnitteluni minulle tämän johdosta. Eipä sairas taaskaan paljoa kostunut, ainakaan kantapään suhteen. Samat lääkitykset, joilla ei näytä, eikä varsinkaan tunnu vastaavaa hyötyä olevan. Optikko sen sijaan määräsi minulle kakkulat iltojen lukuhetkiin. Hienoa vanheta arvokkaasti. Seuraavaksi ostan Hugh Hefner -tyylisen tupakka takin, ja moottoripyörän. Jälkimmäinenhän kuuluu vahvasti tänäpäivänä suomalaisen miehen ikääntymiskriisin oireisiin.
Entäpä sitten, kun on oikeasti vanha. Kusemiseen tarkoitettu laite on epäkunnossa eturauhasen takia, moottoripyörää ei todennäköisesti ole varaa hankkia, ja vaikka olisikin, sillä ei näe ajaa. Kantapääkin on siinä vaiheessa varmaankin siinä kunnossa, että ei kävelemään pysty, joten on siltikkin ostettava se moottoripyörä, millä saa sen eturauhasen lopullisesti piloille, ja onko silläkään enää sitten väliä, kun ei näe. Puuuh! On se vaikeaa.
Vanhuus on näemmä perkelenmoinen oravanpyörä, missä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Eli kyllä ne lasten sairaudet ovat viime peleissä pieniä isojen rinnalla.
Sairastelemisiin!
maanantaina, toukokuuta 25, 2009
Top 100 levyt Nro 88: Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Itku Pitkästä Ilosta
Timo Rautiainen, mies suomenkielistä lyriikkaa sisällään pitävän metallin isä hahmo, tai ainakin hän Trio Niskalaukauksineen sen toi kaiken kansan kuultavaksi. Tietenkin suomenkieliseen metalliin laskettaneen Sarcofagus mies, Kim Kuusiniemen levyttämä Moottorilinnut, jossa mm. esiintyivät Kirka ja Muska Babitzin ja A.R.G hupailu nimeltään Massey Ferguson. Timo Rautiaisen aiempi orkesteri, jonkinlainen Trio Niskalaukauksen esiaste, Lyijykomppania ja ehkä Mana Mana, voidaan myös laskea samaan kastiin.
Kun sanoitukset tapahtuvat Suomeksi, on se ennenkaikkea taitolaji. Näinpä Rautiainen jää minun mittapuullani heimoveljiensä, Annalan, Hynysen ja muiden varjoon. Toki näissä sanoituksissa mies ei tällä levyllä paljoa kynäillyt. Tekstejä tekivät lähinnä Tomi Tuomaala. Marja Mattlar (Lintu) ja jo mainittu Mokoman sanailija Marko Annala, joka avasi lyyristä arkkuaan yhteistuumin itse Rautiaisen kanssa yhden kappaleen verran. Ja jos nyt oikein kritiikin poluille lähdetään, niin eipä miehen laulutaidoillakaan ketään suohon lauleta. Se kun on lähinnä sellaista hoilotusta, ja juuri tähän se ensimmäinen maistiainen tältä orkesterilta kaatui, kun ensimmäinen kappale Rajaton Rakkaus jyräriffeineen pärähti erään muuttoauton kaiuttimista. Muistan tuona kauniina kesäisenä hetkenä uhkaavani heittää sen levyn ulos jo ensimmäisten säkeiden jälkeen. Se jäi kuitenkin tekemättä. Mutta itse musiikki toimi kyllä muistaakseni heti, ja sitten myöhemmin, varsinkin kappaleet: Rajatila, 62 ja todella kaunis Lintu, tekivät suuren vaikutuksen.
Ja kun yksinkertainen on kaunista, ei voi kieltää sitä tosiasiaa, että Rautiaisen riffit ovat perkeleen tiukkoja. Eli juuri tämä haudannee alleen ne paitsioon jättävät sanoitukset.
Aina kun tällaisia listoja tekee, niin Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen kohdalla pitäisi kai lukea se ensimmäinen täyspitkä, eli Lopunajan Merkit, mutta mielestäni tämä järjestyksessään toinen menee nenän verran edelle. Sanoisin, että tässä on hivenen toimivammat soundit ja muutama rautaisempi biisi. Ei voi mitään.
Mutta mitenkä se sitten loppuikaan. Rautiainen orkestereineen teki ns. Dingot. Pari hyvää levyä, asennepaidat yms. sälä teki kauppansa ja sitten yleisö, ja ilmeisesti myös itse orkesteri kyllästyi tekemäänsä. Ja kyllähän se niin oli. Viimeiseksi jäänyt levy, Kylmä Tila jätti nimensä mukaan saman vaikutelman ainakin minuun.
Yksi asia on kuitenkin varmaa. Timo Rautiainen Niskalaukauksineen jätti lähtemättömän vaikutuksen suomalaiseen musiikkiin, varsinkin raskaampaan osastoon. Heidän jälkeen kotimaan kielikin metallimusiikissa voi olla uskottavaa, vaikka moni yrittäjä heidän vanavedessä karille ajoikin. Mutta kun levy-yhtiöt eivät tunnetusti olleet tuolloinkaan tyhmiä, oli jokaisella oltava oma Suomeksi laulava hevibändi. Valitettavasti.
Pienenä vinkkinä voin kertoa, että kannattaa lukea tätä orkesteria koskeva kirja. Se avaa hieman noiden lyriikoiden salaisuuksia, koska kieltämättä itse sarvipääkään ei ota niistä välillä tolkkua.
Kun sanoitukset tapahtuvat Suomeksi, on se ennenkaikkea taitolaji. Näinpä Rautiainen jää minun mittapuullani heimoveljiensä, Annalan, Hynysen ja muiden varjoon. Toki näissä sanoituksissa mies ei tällä levyllä paljoa kynäillyt. Tekstejä tekivät lähinnä Tomi Tuomaala. Marja Mattlar (Lintu) ja jo mainittu Mokoman sanailija Marko Annala, joka avasi lyyristä arkkuaan yhteistuumin itse Rautiaisen kanssa yhden kappaleen verran. Ja jos nyt oikein kritiikin poluille lähdetään, niin eipä miehen laulutaidoillakaan ketään suohon lauleta. Se kun on lähinnä sellaista hoilotusta, ja juuri tähän se ensimmäinen maistiainen tältä orkesterilta kaatui, kun ensimmäinen kappale Rajaton Rakkaus jyräriffeineen pärähti erään muuttoauton kaiuttimista. Muistan tuona kauniina kesäisenä hetkenä uhkaavani heittää sen levyn ulos jo ensimmäisten säkeiden jälkeen. Se jäi kuitenkin tekemättä. Mutta itse musiikki toimi kyllä muistaakseni heti, ja sitten myöhemmin, varsinkin kappaleet: Rajatila, 62 ja todella kaunis Lintu, tekivät suuren vaikutuksen.
Ja kun yksinkertainen on kaunista, ei voi kieltää sitä tosiasiaa, että Rautiaisen riffit ovat perkeleen tiukkoja. Eli juuri tämä haudannee alleen ne paitsioon jättävät sanoitukset.
Aina kun tällaisia listoja tekee, niin Timo Rautiaisen & Trio Niskalaukauksen kohdalla pitäisi kai lukea se ensimmäinen täyspitkä, eli Lopunajan Merkit, mutta mielestäni tämä järjestyksessään toinen menee nenän verran edelle. Sanoisin, että tässä on hivenen toimivammat soundit ja muutama rautaisempi biisi. Ei voi mitään.
Mutta mitenkä se sitten loppuikaan. Rautiainen orkestereineen teki ns. Dingot. Pari hyvää levyä, asennepaidat yms. sälä teki kauppansa ja sitten yleisö, ja ilmeisesti myös itse orkesteri kyllästyi tekemäänsä. Ja kyllähän se niin oli. Viimeiseksi jäänyt levy, Kylmä Tila jätti nimensä mukaan saman vaikutelman ainakin minuun.
Yksi asia on kuitenkin varmaa. Timo Rautiainen Niskalaukauksineen jätti lähtemättömän vaikutuksen suomalaiseen musiikkiin, varsinkin raskaampaan osastoon. Heidän jälkeen kotimaan kielikin metallimusiikissa voi olla uskottavaa, vaikka moni yrittäjä heidän vanavedessä karille ajoikin. Mutta kun levy-yhtiöt eivät tunnetusti olleet tuolloinkaan tyhmiä, oli jokaisella oltava oma Suomeksi laulava hevibändi. Valitettavasti.
Pienenä vinkkinä voin kertoa, että kannattaa lukea tätä orkesteria koskeva kirja. Se avaa hieman noiden lyriikoiden salaisuuksia, koska kieltämättä itse sarvipääkään ei ota niistä välillä tolkkua.
perjantaina, toukokuuta 22, 2009
Positiivista negatiivisuutta ja päinvastoin
Tänä päivänä on todella mukaavaa seurata uutisia. Sotaa, korruptiota, talousvaikeuksia, irtisanomisia, ilmastonmuutos, taantuma, ministereiden naisseikkailut ja muuta negatiivista ahdinkongolla mässäilyä. Onko nyt asian laita näin, että missään maailman kolkassa ei idä ainutta positiivisuuden siemenestä kasvavaa uutista, joka antaisi pientäkään toivon kipinää paremmasta. Näyttäisi nyt oikeasti siltä, että uutisten perusteella maailma päästelee kuolon korahduksia, ja kaikesta ollaan hysteerisen huolissaan, kun paskaa on jo housunpuntti pullollaan.
Kaikki on päin persettä, vaikkei olisikaan, pienikin positiivinen asia käännetään sille kuuluisalle päälaelle.
Tästä oiva esimerkki oli jälleen eilisissä uutisissa. Jonkun perkeleen tattilajin sato jää tänä syksynä oletettua heikommaksi kuivan kevään takia. Siis itse piru on nyt irti ja helvetti kohta valloillaan. Kaikkiahan tämä vituttaa ja varsinkin kiinnostaa. Tässäkin on siis ahdettu jopa kaksi huonoa uutista samaan pakettiin. Ensinnäkin kaikkiahan tunnetusti vituttaa, kun ei sada vettä koko kevättä. Eikö? Ja varmasti 90% meitä tunnetusti kulinaristista härmäläistä suorastaan henkeä ahdistavasti riepoo se, että joku kärpässieni jää kitukasvuiseksi.
Siis eikö nyt oikeasti löydy mitään, mikä olisi tätä tärkeämpää. Ja kaikki tämä pääuutislähetyksessä. Tämänkin valtavan uutispommin olisi varmasti voinut korvata jollain hiukan vielä "isommalla" huonolla uutisella. Vaikka esimerkiksi sillä, että minä joudun hankkimaan lukulasit. Erittäin negatiivinen uutisointi siis sekin. Kyllä! Minusta tulee ihka aito foureye, kun lehteni aamulla huussissa aukaisen! Ja kyllä! Näytin ne kakkulat päässä erittäin fiksulta ja filmaattiselta, mitä se sitten tarkoittaakaan.
Tässäpä muuten esimerkki uutismoguleille, kuinka pienestä positiivisesta uutisesta saadaan jopa vielä positiivisempi. Eli ensi viikolla ratkeaa, pääsenkö taas Veitsiluotoon sorvin ääreen. Mahdollisuus on ehkä 1 neljästä. Mutta ajatelkaapa asiaa näin. Jokainen meistä, on ollut 1 monesta miljoonasta (riippuen siittäjästä) että on ehtinyt ensimmäisenä, ja päässyt syntymään tähän Ah`niin ihanaan maailmaan. Pieniä mahdollisuuksia, mutta isommistakin on näemmä selvitty. Miettikääpä sitä.
Hyvät jatkot ja maitovarat...tuollekkaan, ilmeisesti maitotuotantoon liittyvään "metaforaan" en osaa kertoa selitystä.
PS. Kuunnelkaa vittu Running Wildia!
Kaikki on päin persettä, vaikkei olisikaan, pienikin positiivinen asia käännetään sille kuuluisalle päälaelle.
Tästä oiva esimerkki oli jälleen eilisissä uutisissa. Jonkun perkeleen tattilajin sato jää tänä syksynä oletettua heikommaksi kuivan kevään takia. Siis itse piru on nyt irti ja helvetti kohta valloillaan. Kaikkiahan tämä vituttaa ja varsinkin kiinnostaa. Tässäkin on siis ahdettu jopa kaksi huonoa uutista samaan pakettiin. Ensinnäkin kaikkiahan tunnetusti vituttaa, kun ei sada vettä koko kevättä. Eikö? Ja varmasti 90% meitä tunnetusti kulinaristista härmäläistä suorastaan henkeä ahdistavasti riepoo se, että joku kärpässieni jää kitukasvuiseksi.
Siis eikö nyt oikeasti löydy mitään, mikä olisi tätä tärkeämpää. Ja kaikki tämä pääuutislähetyksessä. Tämänkin valtavan uutispommin olisi varmasti voinut korvata jollain hiukan vielä "isommalla" huonolla uutisella. Vaikka esimerkiksi sillä, että minä joudun hankkimaan lukulasit. Erittäin negatiivinen uutisointi siis sekin. Kyllä! Minusta tulee ihka aito foureye, kun lehteni aamulla huussissa aukaisen! Ja kyllä! Näytin ne kakkulat päässä erittäin fiksulta ja filmaattiselta, mitä se sitten tarkoittaakaan.
Tässäpä muuten esimerkki uutismoguleille, kuinka pienestä positiivisesta uutisesta saadaan jopa vielä positiivisempi. Eli ensi viikolla ratkeaa, pääsenkö taas Veitsiluotoon sorvin ääreen. Mahdollisuus on ehkä 1 neljästä. Mutta ajatelkaapa asiaa näin. Jokainen meistä, on ollut 1 monesta miljoonasta (riippuen siittäjästä) että on ehtinyt ensimmäisenä, ja päässyt syntymään tähän Ah`niin ihanaan maailmaan. Pieniä mahdollisuuksia, mutta isommistakin on näemmä selvitty. Miettikääpä sitä.
Hyvät jatkot ja maitovarat...tuollekkaan, ilmeisesti maitotuotantoon liittyvään "metaforaan" en osaa kertoa selitystä.
PS. Kuunnelkaa vittu Running Wildia!
maanantaina, toukokuuta 18, 2009
Tulevaisuus nyt - Spotify
Internet on täynnä erillaisia palveluja ja muoti-ilmiöitä. Maksullisia, ja niitä vähemmän maksullisia (laittomia). Luulen, että nyt jo varsin suurta hypeä aiheuttava Spotify on seuraava todella ISO juttu. Homman nimihän on musiikin kuunteleminen Streaminä, kuten Youtube videoiden puolella. Tosin musiikkia löytyy huomattavasti enemmän ja varmasti joka makuun. Luonnollisestikkaan musiikkia ei voi ladata kovalevylle. Siis, musiikkia kuunnellaan radio tyyliin, ja biisit ta levyt saat vain valita itse. Ja vaikka äänenlaatu ei yllä ihan CD tasolle, se ei pientä hifistin herkkää korvaa silti vioita, ja tuskin monikaan tavallinen perseilijä merkittävää eroa edes huomaa. Palvelusta löytyy siis kokonaisia levyjä, ja tietenkin yksittäisiä kappaleita, ja näitä voi linkkeinä lähettää muillekkin käyttäjille iltoja pilaamaan. Ihan youtuben tapaan. Lisäksi tämän saa vielä Last.Fm ohjeman kylkeen kiinni, joten muutkin pääsevät aina ihmettelemään, mitä paskaa on tullut kuunneltua.
Vaihtoehtonahan on, joko ns. Beta -versio tai maksullinen premium. Ja välttääkseen rasittavat mainokset biisien välillä ja saadakseen jotain ennakkojulkaisuja kuunteluun, voi tilata tämän premium palvelun 9,99€uron kuukausi hintaan, tai koko vuodeksi, joka keventää lompakkoa 99€urooppalaista valuuttaa. Ei silti pahakaan hinta, jos pelkästään valtavirta musiikki kiinnostaa.
Toki tuolta löytyy myös jonkin verran underground kamaa. Näin päällisin puolin tonkineena, ainakin vastaan tulivat Xasthur, Sargeist bläkkiksen puolelta. Levyjä löytyi myös mm. Saksan Warhammerilta, joka kuullostaa vanhalta Celtic Frostilta enemmän, kuin Celtic Frost itse. Unseen Terrorin levy pilkisti myös silmään. Tämähän on Napalm Death ukkojen, Shane Emburyn ja Mick Harrisin 80-luvula vaikuttanut HC/Grind/Death/Trash mitälie orkesteri. Metallista ainakin kaikki pakollinen löytyy, aina vasta julkaistusta Viikatteen Kesävainaja Ep:stä - Amorphiksen uuteen singleen ja Ruotsalaiseen Entombed esiasteen, eli Nihilistiin asti.. Toissapäivänä ilmestynyt Death Angelin live levytys löytyy jo myös. Muutenkin live äänitteitä löytyy varsin runsaasti, jopa virallisia bootleggeja myöden. Ja hommahan kasvaa Wikipedian mukaan kymmenen tuhannen biisin päivävauhtia. Minulta toki voi kysäistä, josko jotain artistia tai levyä mahtaisi löytyä, ennen kuin kyseistä palvelua harkitsee ostavansa. (Ja ei, Kikkaa ei onneksi löydy, mutta Meiju Suvasta löytyy). :)
Ihan kaikkea hubaa tuolta ei kuitenkaan toistaiseksi löydä. Esim. Metallica, Beatles, AC/DC, Led Zeppelin, Pink Floyd, Emperor, Limbonic Art yms. puuttuvat kokonaan, joista Metallican poissaolo tuskin yllättää ketään. Napster vs. Ulrich -riidalla on ilmeiseti näinkin pitkä varjo verkkopalveluihin, ja varsinkin näihin osittain ilmaisiin. Tosin, eiköhän kaikilta se Metallican pakollinen materiaali löydy. Laittaa siis sen Puppetsin soittimeen, mikä se sitten onkaan.
Varmasti tämä palvelu haukkuu hyvin hintansa ja ilmais versiokin ajaa asiansa. Keskiverto metallipääkin tuolta jotain mielenkiintoista löytää, mutta mitään pienempien lafkoja tekeleitä ei kuitenkaan. Kokonaisia diskografiota tuolta ei myöskään äkkiseltään löydy, mutta varmasti sellaista, mitä olisit halunnut kuulla, esim. täällä takapajulassa harvemmin julkaistavia sinkkuja. Tämä harvinaisempi kama on ehdottomasti tämän palvelun suola.
Uskoisin hyvin pitkälti, että tämä on musiikin tulevaisuutta, vaikka sitä kansi taidetta ja sisäläpyskää ei enää konkreettisesti pääsekkään pläräämään. Ja sitä paitsi, true -ukot kuuntelee ja tekee vain vinyyliä.
Suosittelen silti tutustumista tähän LAILLISEEN ohjelmaan.
Vaihtoehtonahan on, joko ns. Beta -versio tai maksullinen premium. Ja välttääkseen rasittavat mainokset biisien välillä ja saadakseen jotain ennakkojulkaisuja kuunteluun, voi tilata tämän premium palvelun 9,99€uron kuukausi hintaan, tai koko vuodeksi, joka keventää lompakkoa 99€urooppalaista valuuttaa. Ei silti pahakaan hinta, jos pelkästään valtavirta musiikki kiinnostaa.
Toki tuolta löytyy myös jonkin verran underground kamaa. Näin päällisin puolin tonkineena, ainakin vastaan tulivat Xasthur, Sargeist bläkkiksen puolelta. Levyjä löytyi myös mm. Saksan Warhammerilta, joka kuullostaa vanhalta Celtic Frostilta enemmän, kuin Celtic Frost itse. Unseen Terrorin levy pilkisti myös silmään. Tämähän on Napalm Death ukkojen, Shane Emburyn ja Mick Harrisin 80-luvula vaikuttanut HC/Grind/Death/Trash mitälie orkesteri. Metallista ainakin kaikki pakollinen löytyy, aina vasta julkaistusta Viikatteen Kesävainaja Ep:stä - Amorphiksen uuteen singleen ja Ruotsalaiseen Entombed esiasteen, eli Nihilistiin asti.. Toissapäivänä ilmestynyt Death Angelin live levytys löytyy jo myös. Muutenkin live äänitteitä löytyy varsin runsaasti, jopa virallisia bootleggeja myöden. Ja hommahan kasvaa Wikipedian mukaan kymmenen tuhannen biisin päivävauhtia. Minulta toki voi kysäistä, josko jotain artistia tai levyä mahtaisi löytyä, ennen kuin kyseistä palvelua harkitsee ostavansa. (Ja ei, Kikkaa ei onneksi löydy, mutta Meiju Suvasta löytyy). :)
Ihan kaikkea hubaa tuolta ei kuitenkaan toistaiseksi löydä. Esim. Metallica, Beatles, AC/DC, Led Zeppelin, Pink Floyd, Emperor, Limbonic Art yms. puuttuvat kokonaan, joista Metallican poissaolo tuskin yllättää ketään. Napster vs. Ulrich -riidalla on ilmeiseti näinkin pitkä varjo verkkopalveluihin, ja varsinkin näihin osittain ilmaisiin. Tosin, eiköhän kaikilta se Metallican pakollinen materiaali löydy. Laittaa siis sen Puppetsin soittimeen, mikä se sitten onkaan.
Varmasti tämä palvelu haukkuu hyvin hintansa ja ilmais versiokin ajaa asiansa. Keskiverto metallipääkin tuolta jotain mielenkiintoista löytää, mutta mitään pienempien lafkoja tekeleitä ei kuitenkaan. Kokonaisia diskografiota tuolta ei myöskään äkkiseltään löydy, mutta varmasti sellaista, mitä olisit halunnut kuulla, esim. täällä takapajulassa harvemmin julkaistavia sinkkuja. Tämä harvinaisempi kama on ehdottomasti tämän palvelun suola.
Uskoisin hyvin pitkälti, että tämä on musiikin tulevaisuutta, vaikka sitä kansi taidetta ja sisäläpyskää ei enää konkreettisesti pääsekkään pläräämään. Ja sitä paitsi, true -ukot kuuntelee ja tekee vain vinyyliä.
Suosittelen silti tutustumista tähän LAILLISEEN ohjelmaan.
sunnuntaina, toukokuuta 17, 2009
Kiitos Waldo
Elämä voittaa, ainakin vanhemmalla tytöllä. Kolme päivää kestänyt oksennustauti on voitettu kanta ja se hänen kiukutteleva oma itsensä on taas astunut esiin. Parempi näin. Saapa ainakin itse nukuttua, ja oikeastaan sai jo eilen. Unta tuli vedettyä kuuppaan päivä kahteen asti, ja perhehän tästä unimaratonista kovasti kiitteli, varsinkin, kun kuningas alkoholillakin oli osuutta asiaan. Tulipa kuitenkin kuitattua univelat ennen ulosottoa. Kaikki on siis ennallaan.
Euroviisutkin tulivat ja menivät. Vuonojen maahan meni voitto, ja suuri ja mahtava Suomi oli yllättävästi viimeinen, kuinkas muutenkaan. Tälläkin saralla kaikki on taas ennallaan. Rehellisesti sanoen, yllätyin, kun pääsivät edes karsinnasta jatkoon. Kappalehan sitä hirveää 90-disco/rappi sekamelskaa, minkä muistaakseni 2Unlimited aikanaan lanseerasi. No, joidenkin kellot nyt vain käyvät väärää aikaa, eihän sille mitään voi. Onhan hän kuitenkin Hessu Reijosen poika, joka toi ritari ässän Suomeen, ja muutaman kauniin ja rohkean. Jälkimmäiset taisivat vain enempi dokata, eikä tuo Hasselhoffikaan kuuleman mukaan lasiin ole viime vuosina syljeskellyt.
Lähtipä taas lapasesta tämä kirjoittelu. Menen siis vetämään lonkkaa ja syljeksimään kattoon, jotta ajatus pysyisi kasassa edes viisi minuuttia.
JepJep!
Euroviisutkin tulivat ja menivät. Vuonojen maahan meni voitto, ja suuri ja mahtava Suomi oli yllättävästi viimeinen, kuinkas muutenkaan. Tälläkin saralla kaikki on taas ennallaan. Rehellisesti sanoen, yllätyin, kun pääsivät edes karsinnasta jatkoon. Kappalehan sitä hirveää 90-disco/rappi sekamelskaa, minkä muistaakseni 2Unlimited aikanaan lanseerasi. No, joidenkin kellot nyt vain käyvät väärää aikaa, eihän sille mitään voi. Onhan hän kuitenkin Hessu Reijosen poika, joka toi ritari ässän Suomeen, ja muutaman kauniin ja rohkean. Jälkimmäiset taisivat vain enempi dokata, eikä tuo Hasselhoffikaan kuuleman mukaan lasiin ole viime vuosina syljeskellyt.
Lähtipä taas lapasesta tämä kirjoittelu. Menen siis vetämään lonkkaa ja syljeksimään kattoon, jotta ajatus pysyisi kasassa edes viisi minuuttia.
JepJep!
keskiviikkona, toukokuuta 13, 2009
Shit happens!
Olen joskus väittänyt, että lääkäri on ehkä ainoita ammatteja, joita ei välttämättä opi tekemällä tai googlettamalla. Saatoin muuten puhua paskaa. On nimittäin nämä terveyskeskus palvelut lääkäreineen aika ala-arvoista toimintaa. Olettavasti nämä minun ikäluokkaa olevat lääkärit kai jotain tietävät ihmisen anatomiasta ja lääketieteen sanasto on hallussa yms, mutta mistä perkeleestä johtuu, että näitä nuoria tohtorin alkuja ei yksinkertaisesti edes kiinnosta tavallisen ihmisen vaivat, ja tässä tapauksessa pienen lapsen.
Kupletin juonihan on seuraava: Vanhin tyttäreni on tässä kevään aikana sairastellut, niinkuin oikeastaan koko lauma, mutta hän nyt pääsääntöisesti. Homma johtuu mitä ilmeisemmin ns. paskakammosta. Kovin tuttu ilmiö tuon ikäisillä, joka on myös psykologista ja ilmeisesti jonkinlaista huomion hakuisuutta, johtuen talouden rookiesta, eli pikku siskosta. Terveyskeskuksissa on juostu, ja erinäisiä lääkkeitä ja rohtoja kotikonsteista puhumattakaan ollaan testattu ja syöty. Kallista lystiä tämäkin, enkä ihmettele, että lääketieteellä menee hyvin. Mutta kun ei auta niin ei auta. Ja kermana kakun päälle, ummetus aiheuttaa vielä kuumetta. Great! Sitä onkin ollut joka toinen viikko.
Ääni muuttuu kellossa, kun mennään yksityiselle lääkärille. Onko tosiaan näin, että kun lääkäri saa siitä 15 minuutista 60€ korvauksen, on hoitokin parempaa ja asioihin paneudutaan oikealla vakavuudella? Näin ainakin eilen. Sillä tuolla suolaisen hinnan sisältävällä käynnillä olimme huomattavan paljon viisaampia, kuin näille monilla terveyskeskus lääkäreillä käynneillä ynnättynä muutamaan puheluun terveydenhoitajalle, joista suurinosa toimii paremmin puhelinvastaajana, kuin oman ammattinsa harjoittajana. Sääli hyvän koulutuksen. Mielestäni hoitoala tarvitsee persoonalta oikeata auttamisen halua ja kiinnostusta yleensäkkin hoitoalaan.
Ja nyt kun kello on 6.35, on tämä paskasavotta ainakin pariksi päiväksi taas ohi. Että ei liian helpolla pääsisi, on sitten tämä yö oksenneltu muutama petivaate kerta. Kummaa hommaa. Ollaan kuten Venäjällä, jossa kulkutauditkin tulee kuukauden viiveellä. Nyt pitääkin taas miettiä, että pitääkö tässä jälleen lähteä yksityiselle puoskarille vai normaali suu- ja sorkkatautien klinikalle. Vai onko tämä nyt vain taas jokin kulkutauti.
Ei voi muuta sanoa, että mikään ei ole lohduttomampi näky, kuin kipeä lapsi. Ja se, että tiedostaa, että itse ei asialle voi mitään.
Entäpä muuta. Viikonloppuna, tarkemmin lauantain tuli pyörähdettyä pitkästä aikaa Raahessa rallisprinttiä seuraamassa. Varsin kosteissa merkeissä, niin sisäisesti ja varsinkin ulkoisesti tuo reissu vierähti. Vettä nimittäin tuli taivaan täydeltä. Kiitos siitä Esteri ja sen perse! Mukavaahan tuo oli pitkästä aikaa jauhaa paskaa ja vähän sen vierestäkin, kavereiden kanssa, joita ei ole vähään aikaan taas nähnytkään.
RASSELIN RASSI RAAHESSA
Sairastelemisiin!
Kupletin juonihan on seuraava: Vanhin tyttäreni on tässä kevään aikana sairastellut, niinkuin oikeastaan koko lauma, mutta hän nyt pääsääntöisesti. Homma johtuu mitä ilmeisemmin ns. paskakammosta. Kovin tuttu ilmiö tuon ikäisillä, joka on myös psykologista ja ilmeisesti jonkinlaista huomion hakuisuutta, johtuen talouden rookiesta, eli pikku siskosta. Terveyskeskuksissa on juostu, ja erinäisiä lääkkeitä ja rohtoja kotikonsteista puhumattakaan ollaan testattu ja syöty. Kallista lystiä tämäkin, enkä ihmettele, että lääketieteellä menee hyvin. Mutta kun ei auta niin ei auta. Ja kermana kakun päälle, ummetus aiheuttaa vielä kuumetta. Great! Sitä onkin ollut joka toinen viikko.
Ääni muuttuu kellossa, kun mennään yksityiselle lääkärille. Onko tosiaan näin, että kun lääkäri saa siitä 15 minuutista 60€ korvauksen, on hoitokin parempaa ja asioihin paneudutaan oikealla vakavuudella? Näin ainakin eilen. Sillä tuolla suolaisen hinnan sisältävällä käynnillä olimme huomattavan paljon viisaampia, kuin näille monilla terveyskeskus lääkäreillä käynneillä ynnättynä muutamaan puheluun terveydenhoitajalle, joista suurinosa toimii paremmin puhelinvastaajana, kuin oman ammattinsa harjoittajana. Sääli hyvän koulutuksen. Mielestäni hoitoala tarvitsee persoonalta oikeata auttamisen halua ja kiinnostusta yleensäkkin hoitoalaan.
Ja nyt kun kello on 6.35, on tämä paskasavotta ainakin pariksi päiväksi taas ohi. Että ei liian helpolla pääsisi, on sitten tämä yö oksenneltu muutama petivaate kerta. Kummaa hommaa. Ollaan kuten Venäjällä, jossa kulkutauditkin tulee kuukauden viiveellä. Nyt pitääkin taas miettiä, että pitääkö tässä jälleen lähteä yksityiselle puoskarille vai normaali suu- ja sorkkatautien klinikalle. Vai onko tämä nyt vain taas jokin kulkutauti.
Ei voi muuta sanoa, että mikään ei ole lohduttomampi näky, kuin kipeä lapsi. Ja se, että tiedostaa, että itse ei asialle voi mitään.
Entäpä muuta. Viikonloppuna, tarkemmin lauantain tuli pyörähdettyä pitkästä aikaa Raahessa rallisprinttiä seuraamassa. Varsin kosteissa merkeissä, niin sisäisesti ja varsinkin ulkoisesti tuo reissu vierähti. Vettä nimittäin tuli taivaan täydeltä. Kiitos siitä Esteri ja sen perse! Mukavaahan tuo oli pitkästä aikaa jauhaa paskaa ja vähän sen vierestäkin, kavereiden kanssa, joita ei ole vähään aikaan taas nähnytkään.
RASSELIN RASSI RAAHESSA
Sairastelemisiin!
torstaina, toukokuuta 07, 2009
Aikaväli 30.31 - 34.19
Niinhän siinä kävi, että jenkit pisti Suomen kiekkojoukkueen laulukuoroon ja kesäloman viettoon. Reilussa kolmessa minuutissa homma oli taputeltu. Kiitos parin turhan hyökkäyspään jäähyn ja ehkä pienen tuomari virheen takia, josta uuden mantereen pojat tuli 4 yhtä vastaan ja ammattimiesten tavoin panivat mustan verkkoon. Ruutu saa minulta tässä kohtaan synnin päästön, koska tuo toki jäähyn arvoinen maalivahdin kampitus ei todellakaan ollut tahallinen, vaan pelitilanteeseen kuuluva. Myönnettäköön, että kieltämättä se Ruudun varsin ilkeään pekityyliin kuuluukin, mutta tuo oli selvä vahinko. Eikä käy kieltäminen. Esche Usa:n rysän edessä oli loistava!
Aivan kuten jo muutama päivä ounastelin, Kanada peli oli Suomen paras, johtuen varmaankin sen aika pienestä panoksesta. Tosin alivoima olisi voinut olla tehokkaampaa. Jenkkejä vastaan pelattiin Kanada pelin tavoin jälleen loistava ensimmäinen erä, mutta kuten aina, paikoista ei laitettu sisään ja vastustajan maalivahdista tehtiin "man of the match". Eikä ollut ensimmäinen, eikä takuulla viimeinen kerta. Tiedä sitten näitä suomalaisten menttaali puolen juttuja, mutta oli Suomella minkälaiset pelimiehet hyvänsä kisoissa, kädet ja varsinkin pää jäätyy, kun pelejä pitäisi ratkaista.
Oli miten oli. Ei kai kukaan odottanutkaan Suomelta mitään. Pronssinen olisi ehkä ollut saavutettavissa, ja miksei muutakin. Mutta harvoin mikään joukkue pystyy pelaamaan 60min kuten Suomi pari erää Kanadaa ja Usa:a vastaan. Vai pystyykö?
Nim. Nnärvi pyysi julkistamaan hänen kaikkien aikojen MM-kisojen All-Star viisikon
Maalissa: Stig Wetzell, jolla taisi olla sama talonmies Martti Vainion kanssa.
Puolustus: Aina luotettavat, Arto Ruotanen ja Ville Siren
Hyökkäys: Saksan nimihirviö veljekset Gerd Truntschka ja Bernd Truntschka ja perikuva saksalaisesta himoköyriästä, eli Dieter "viiksiniekka" Hegen
Kiitos ja Anteeks!
Aivan kuten jo muutama päivä ounastelin, Kanada peli oli Suomen paras, johtuen varmaankin sen aika pienestä panoksesta. Tosin alivoima olisi voinut olla tehokkaampaa. Jenkkejä vastaan pelattiin Kanada pelin tavoin jälleen loistava ensimmäinen erä, mutta kuten aina, paikoista ei laitettu sisään ja vastustajan maalivahdista tehtiin "man of the match". Eikä ollut ensimmäinen, eikä takuulla viimeinen kerta. Tiedä sitten näitä suomalaisten menttaali puolen juttuja, mutta oli Suomella minkälaiset pelimiehet hyvänsä kisoissa, kädet ja varsinkin pää jäätyy, kun pelejä pitäisi ratkaista.
Oli miten oli. Ei kai kukaan odottanutkaan Suomelta mitään. Pronssinen olisi ehkä ollut saavutettavissa, ja miksei muutakin. Mutta harvoin mikään joukkue pystyy pelaamaan 60min kuten Suomi pari erää Kanadaa ja Usa:a vastaan. Vai pystyykö?
Nim. Nnärvi pyysi julkistamaan hänen kaikkien aikojen MM-kisojen All-Star viisikon
Maalissa: Stig Wetzell, jolla taisi olla sama talonmies Martti Vainion kanssa.
Puolustus: Aina luotettavat, Arto Ruotanen ja Ville Siren
Hyökkäys: Saksan nimihirviö veljekset Gerd Truntschka ja Bernd Truntschka ja perikuva saksalaisesta himoköyriästä, eli Dieter "viiksiniekka" Hegen
Kiitos ja Anteeks!
keskiviikkona, toukokuuta 06, 2009
Death Angel Jalometallin pääesiintyjä!!!
...Eli lähtöni vaikka pummilla muodostuu nyt pakolliseksi. Olen liekeissä! Oikeata vanhan koulukunnan porukkaa on muutenkin odotettavissa pelipaikoille, jos kattausta katsoo. 80-luvun huumaa suorastaan. Death Angel, Voivod, Atheist, Asphyx, Whiplash, Rage ja Agent Steel ovat kaikki tuolla metallin kultaisella vuosikymmenellä vaikuttaneita rytmiryhmiä. Deathchain, Rotten Sound, Torture Killer ja Alghazanth pitävät huolen muusta. Ja vielä Spiritus Mortiksen duumailut kaupan päälle. Kyllä taas hemmotellaan alan ihmisiä, mutta eihän tämä koskaan mikään posereitten bakkanaali ole ollutkaan.
Kuten monella laudallakin on taas todettu. Parhaan metalli -festarin titteli menee jälleen Ouluun.
Kuten monella laudallakin on taas todettu. Parhaan metalli -festarin titteli menee jälleen Ouluun.
Top 100 levyt Nro 89: Airdash - Thank God It's Monday
Niin loisteliaita kuin suomimetallin legenda Stonen alkupään levyt olivatkin, jäi minun mielestäni National Napalm Syndicate ja Airdash liikaa "isoveljensä" varjoon. Ainakin jos se mitataan suosiossa. Tokihan molemmat saivat silloisissa metallipään raamatuissa, eli Kerrangissa ja Metal Hammerissa hyviä arvosteluja, jopa parempia kuin Stone, oli bändien noteeraaminen, mukaanlukien Stone, kuitenkin vähäistä Suomen rajojen ulkopuolella. Taisi olla sekin vain markkinoinnin vika, tai oikeastaan sen osaamisen puute. Meriittinä voidaan kai kuitenkin laskea Airdashille, Kreatorin lämmittäminen Tukholmassa. Olikohan vuosi tuolloin 1989? Korjatkaa jos olen väärässä.
Minulle 1988 julkaistu Airdash debyytti Thank God It's Monday oli, jos ei kovin, mutta ainakin yhtä kova, kuin Stonen kaksi ensimmäistä. Viimeksi tätä tuli luukutettua viime viikolla, ja vaikka ajan hammas on tätä puraissut hanurista melkoisesti, toimii tämä minulle edelleenkin. Biisit: Helluva Noise, Another Day, nimikko biisi Thank God It's Monday ja lyhyt ja ytimekäs Eat Shit saavat minussa melkoisen nostalgia ryöpyn aikaan, ja toivottavasti vielä pitkään.
Debyytin jälkeen tuli Airdashin EP, joka kantoi nimeä: Vengeance Through Violence. Se antoi odotuksia jopa paremmasta, mutta kuinkas kävikään. Hospital Hallucinations Take One oli tätä EP:en nimeä kantavaa kappaletta lukuunottamatta melko mitään sanomatonta huttua. Eli suomeksi paskaa. Oliko sitten itsellä vai bändillä turhan suuret odotukset ja paineet? Tätä ei muistini suostu minulle kertomaan. Liekkö hautautunut jonnekkin ensi kännien sekaan.
Levyn ainoana haittapuolena voidaan kai mainita levyn todella kuiva ja ohut soundi, joka ei ainakaan palkinnut Juha Laineen aika puutteellista laulua, joka sekin oli todella ohut.
Basso soundihan taas oli ns. Testament soundi, jota myös Charvel soundiksi joskus kutsuttiin. Hienoa ja tuon ajan tyylistä lopsauttelua siis. Ja ainahan voidaan puhua kansitaiteesta, mikä varsinkin suomalaisilla bändeillä oli jopa noloa. Speed/Trash -tyyliinhän tuolloin kuului aina jokin hirviö figuuri tai yleensäottaen piirretty kansi. Tämäkään ei tehnyt poikkeusta, mutta tämän levyn taide oli liioiteltunakin suurinpiirtein ala-aste arvoista. Ei siitä puutu kuin signeeraus: Jani 5b
Kyllä tämä kuitenkin kaikessa karuudessaan ja kuivasta soundistaan huolimatta on yksi suomalaisen metalli historian parhaimpia tuotoksia, joka mielestäni ansaitsee paikkansa muuallakin, kuin tässä minun listassani ja Jone Nikulan kirjassa.
maanantaina, toukokuuta 04, 2009
Jälkeisiä ja Etiäisiä
Joo! Vapun karnevaalit on taas vappuiltu, ja sen tuomat jälkitaudit (lat: Crapula) kärsitty. Itseasiassa sen pahempaa olotilaa ei edes oikeastaan ollut. Tarkoin harkiten ja varoen on jokainen lasillinen taas otettu. Muistikuvatkin ovat jopa kristallin kirkkaat.
Minun vappunihan siis meni aaton osalta kotona tissutellessa, ja vasta itse vappupäivänä tuli notkuttua paikallisissa juottoloissa. Perkeleen mukavaa kyllä oli, se täytyy myöntää. Pientä huolestumista tietenkin aiheuttaa se järkyttävä rahan meno. Sydämmen pysähtymisen pelossa en ole siis uskaltautunut tiliotetta vielä vilkaisemaan. Jätetään se siis tuonnemmaksi, koska tuntuu, että tänään ei ole hyvä päivä kuolla.
Kiekkokisatkin taas etenee. Kehnon Slovakia pelin jälkeen tuumailin, että nyt on se Suomelle pakollinen ja perinteinen huono peli pelattu, mutta vielä mitä. Ottivat sitten nekkuun Valko-Venäjältä. Hjuva hjuva!
Tänäänhän Suomea vastaan asettuu aina kova Cänädä! Veikkaanpa, että Suomi pelaa nyt parhaan pelinsä, koska mitään suurta merkitystä tämän illan ottelulla on. Ns.kuoleman otteluissa voidaankin sitten taas töpeksiä Niinimaan lailla. Niinimaan pelit ovat oikeastaan perikuva suomen kokonaisvaltaisesta pelistä tällä hetkellä. Eli puolivaloillakin ollaan ajoittain onnistuttu. Onneksi tuo Niinimaa sentään pantiin pressikatsomoon popcornin syöntiin jo hyvissä ajoin, mutta näyttää siltä, että Koistinen ja Pyörälä olisivat poissa ainakin tämän Kanada pelin, ja näin Niinimaa ja ilmeisesti Kerman nostetaan pelaavaan kokoonpanoon. Että se siitä sitten.
Minun vappunihan siis meni aaton osalta kotona tissutellessa, ja vasta itse vappupäivänä tuli notkuttua paikallisissa juottoloissa. Perkeleen mukavaa kyllä oli, se täytyy myöntää. Pientä huolestumista tietenkin aiheuttaa se järkyttävä rahan meno. Sydämmen pysähtymisen pelossa en ole siis uskaltautunut tiliotetta vielä vilkaisemaan. Jätetään se siis tuonnemmaksi, koska tuntuu, että tänään ei ole hyvä päivä kuolla.
Kiekkokisatkin taas etenee. Kehnon Slovakia pelin jälkeen tuumailin, että nyt on se Suomelle pakollinen ja perinteinen huono peli pelattu, mutta vielä mitä. Ottivat sitten nekkuun Valko-Venäjältä. Hjuva hjuva!
Tänäänhän Suomea vastaan asettuu aina kova Cänädä! Veikkaanpa, että Suomi pelaa nyt parhaan pelinsä, koska mitään suurta merkitystä tämän illan ottelulla on. Ns.kuoleman otteluissa voidaankin sitten taas töpeksiä Niinimaan lailla. Niinimaan pelit ovat oikeastaan perikuva suomen kokonaisvaltaisesta pelistä tällä hetkellä. Eli puolivaloillakin ollaan ajoittain onnistuttu. Onneksi tuo Niinimaa sentään pantiin pressikatsomoon popcornin syöntiin jo hyvissä ajoin, mutta näyttää siltä, että Koistinen ja Pyörälä olisivat poissa ainakin tämän Kanada pelin, ja näin Niinimaa ja ilmeisesti Kerman nostetaan pelaavaan kokoonpanoon. Että se siitä sitten.
torstaina, huhtikuuta 30, 2009
Millainen idiootti olet?
Tuosta otsikosta voi hiukan kärjistettynä jo arvata, mitä tuleman pitää. Facebookin maailma aiheutta minussa näemmä tasaisen varmasti vitutusta, sen pienistä hyvistä puolista huolimatta.
Tällä kertaa vitutus sopukkaani kutittelee ne saatanan typerät testit, tyyliin: Millainen rakastaja olet? Millainen rock-muusikko olisit? Millainen tuppikulli vittu olet?...puuh!! Millainen idiootti näitä tekee? Ok! Osahan näistä testeistä pitää sisällään pientä viihdearvoa ja ajankulua, mutta oikeasti. Onko aivan pakko tehdä jokavitunikinenpersetesti? Siis jokainen, mikä tulee eteen? Ei kai ihmiset ole noin huonosti itseään tuntevia identiteetti kriisissä kieriskeleviä lapasia, että päivänselvät asiat pitää todistaa itselle jossain verkostoutumis ohjemassa. Ja kaiken lisäksi, tämä pitää vielä julkaista muidenkin ihmeteltäviksi. Ja, ettei asia vahingossakaan jää keneltäkään huomaatta, pitäähän siihen aina kommentoida tyyliin "Oho! Enpäs olisi uskonut tuota itsestä!" Vittu haloooo!! Veikkaanpa, ettei 90% niitä ns. kavereita kiinnosta perseen vertaa millainen olet sängyssä, koska todennäköisesti valehtelit silmät ja suut täyteen...runkkari!. Hankkikaa nyt oikeasti elämä, tai luopukaa edellisestä! Tai vaihtoehtoisesti, ostaakaa niitä naisten lehtiä, niissähän on juurikin näitä samantyylisiä itselleen panettelu testejä.
Ja tämä lievä äpinä vain siksi, että jos ja kun minä ajoittain tuolla Facebookissa vierailen, en todellakaan halua selata kolmea sivua teidän typeriä testituloksiannne. Olkaa siis ystävällisiä, ja tehkää ne vammaiset urpoilu testinne keskenänne kaikessa hiljaisuudessa. Niin, ja niitähän ei ole pakko julkaista, minkä te varmaan tiedättekin, mutta ilmeisesti tietynlainen halu tulla esille on liian ylivoimainen.
Niin, ja tänään on vappu! Perkele! Tämä flunssa on edelleen vahvempi meistä kahdesta, mutta yritän sen taltuttaa tänään muutamalla oluella. Huomenna sitten ehkä pari enempi. Toistaiseksi seuraani hakeutuneiden joukko on tosin ollut huomista silmällä pitäen harva. Eli pyöreä 0. Vai kuuluukohan minun juhlia ollenkaan, koska vappu on työläisten juhla, ja minä olen työtön?!
Minä menen nyt niistämään nenääni, ja sen jälkeen teen Facebookissa testin, millainen niistäjä olen. Epäilen, että eiköhän noiden testien seasta tuollainenkin herkkupala itsensä tuntemiseksi löydy. Vastaus tuohon testiin on: Homotursaaja, sitä sen enempää perustelematta.
VITTUMAISTA WAPPUA!!!
Tällä kertaa vitutus sopukkaani kutittelee ne saatanan typerät testit, tyyliin: Millainen rakastaja olet? Millainen rock-muusikko olisit? Millainen tuppikulli vittu olet?...puuh!! Millainen idiootti näitä tekee? Ok! Osahan näistä testeistä pitää sisällään pientä viihdearvoa ja ajankulua, mutta oikeasti. Onko aivan pakko tehdä jokavitunikinenpersetesti? Siis jokainen, mikä tulee eteen? Ei kai ihmiset ole noin huonosti itseään tuntevia identiteetti kriisissä kieriskeleviä lapasia, että päivänselvät asiat pitää todistaa itselle jossain verkostoutumis ohjemassa. Ja kaiken lisäksi, tämä pitää vielä julkaista muidenkin ihmeteltäviksi. Ja, ettei asia vahingossakaan jää keneltäkään huomaatta, pitäähän siihen aina kommentoida tyyliin "Oho! Enpäs olisi uskonut tuota itsestä!" Vittu haloooo!! Veikkaanpa, ettei 90% niitä ns. kavereita kiinnosta perseen vertaa millainen olet sängyssä, koska todennäköisesti valehtelit silmät ja suut täyteen...runkkari!. Hankkikaa nyt oikeasti elämä, tai luopukaa edellisestä! Tai vaihtoehtoisesti, ostaakaa niitä naisten lehtiä, niissähän on juurikin näitä samantyylisiä itselleen panettelu testejä.
Ja tämä lievä äpinä vain siksi, että jos ja kun minä ajoittain tuolla Facebookissa vierailen, en todellakaan halua selata kolmea sivua teidän typeriä testituloksiannne. Olkaa siis ystävällisiä, ja tehkää ne vammaiset urpoilu testinne keskenänne kaikessa hiljaisuudessa. Niin, ja niitähän ei ole pakko julkaista, minkä te varmaan tiedättekin, mutta ilmeisesti tietynlainen halu tulla esille on liian ylivoimainen.
Niin, ja tänään on vappu! Perkele! Tämä flunssa on edelleen vahvempi meistä kahdesta, mutta yritän sen taltuttaa tänään muutamalla oluella. Huomenna sitten ehkä pari enempi. Toistaiseksi seuraani hakeutuneiden joukko on tosin ollut huomista silmällä pitäen harva. Eli pyöreä 0. Vai kuuluukohan minun juhlia ollenkaan, koska vappu on työläisten juhla, ja minä olen työtön?!
Minä menen nyt niistämään nenääni, ja sen jälkeen teen Facebookissa testin, millainen niistäjä olen. Epäilen, että eiköhän noiden testien seasta tuollainenkin herkkupala itsensä tuntemiseksi löydy. Vastaus tuohon testiin on: Homotursaaja, sitä sen enempää perustelematta.
VITTUMAISTA WAPPUA!!!
keskiviikkona, huhtikuuta 29, 2009
Ote talonkirjasta
Kansaneläkelaitos, elikkäs tuttujen kesken KeLa on kyllä paikka, missä on ehkä tietämättömimmät ja nyreimmät asiakaspalvelijat mitä tellus päällään kantaa. Mutta tämänhän kaikki tietää.
Kaikkihan tietää senkin, että kun KeLalla asioi, on yleensä hakemassa jotain tukea, tai kuten minun tapauksessa, on reppanat hakemassa ruhtinaallista työttömyys korvausta. Kaikkihan menee suunnitellusti aina siihen asti, kunnes pääset sen vähintään tunnin jonotuksen jälkeen tiskille asioitasi toimittamaan. Nyrpeän naisen sormet vilistävät ammattitaitoisen oloisesti näppäimmistöllä. Lappuja, lippuja, päätöksiä ja planketteja on nuppi punaisena haettu ympäri kuntaa, ja yllätys niiden satojen papereiden seasta puuttuu aina yksi. Ja se yksihän puuttuu vielä senkin jälkeen, kun olet sen "yhden" jo sinne toimittanutkin. Nerokkuutta! Ja taas jonotetaan mustalaisten kanssa kilpaa paperinippu kourassa. Tämä kaikki sen takia, että saat sen jälkeen odottaa 3 viikkoa kotona jälleen yhtä päätöstä. Minkä vitun takia esim. sitä työttömyyskorvaus paperia ei voida käsitellä heti, koska se on vain yksi vitun paperi. Kolme vitun viikkoa!!! Mikähän paperiralli tässä vielä syntyy, kun sosiaalitoimistosta pitäisi vongata riihikuivaa? Verilöyly.
Ei ole enää ahneudallakaan rajoja. Taas yksi fakta, minkä kaikki tietää, ilman, että se täällä kerrotaan. Mutta nyt alkaa jo mennä liian pitkälle. Jotta KeLan byrokratian rattaat saatiin asumistuen osalta pyörimään, siihen tarvitaan ns. T-lomake, eli ote talonkirjasta. Tätä noutaessani, piti odotella about 15min. Ei siinä mitään, lakisääteinen kahvitauko on aina lakisääteinen, mutta kun Avaran toimiston turpea rouva ilmoitti tämän A4:en maksavan 10€, tuntui se, kuin olisi avokämmenestä saanut. Olisin minä tuonkin rahan voinut turhempaankin tuhlata. Mistäköhän lähtien tämä(kin) paperi on tullut maksulliseksi? Onkohan tuollainen rahastus edes kaikkien lakipykälien mukaista? Epäilen...Saatana!!!
Vappukin pukkaa päällensä, samoin kuin tämä flunssa. Sikainfluenssa tai ei, tiukassa tuntuu olevan tällä sialla. Pitäisi kai saada itsensä tolpilleen, ennen suomalaisen työn juhlaa. Kommunistiksi en itseäni todellaakaan lue, mutta jotain kivaa kapinaa niissä taistolaislauluissa on, joita aina vappuna juottoloissa kuulee. Eli kai ainakin vappupäivänä pitää muutama tuoppi perinteisesti nauttia Gringossa, Panimossa tai jossain. Vapaaehtoisia völjyyn?
PS. Omistan sellaisen hienon punaisen t-paidan mitä komistaa ylväs CCCP kirjainjono. Pitäisiköhän tuollainen pukea vapun kunniaksi garderooppiani täydentämään? Ehkä...
Kaikkihan tietää senkin, että kun KeLalla asioi, on yleensä hakemassa jotain tukea, tai kuten minun tapauksessa, on reppanat hakemassa ruhtinaallista työttömyys korvausta. Kaikkihan menee suunnitellusti aina siihen asti, kunnes pääset sen vähintään tunnin jonotuksen jälkeen tiskille asioitasi toimittamaan. Nyrpeän naisen sormet vilistävät ammattitaitoisen oloisesti näppäimmistöllä. Lappuja, lippuja, päätöksiä ja planketteja on nuppi punaisena haettu ympäri kuntaa, ja yllätys niiden satojen papereiden seasta puuttuu aina yksi. Ja se yksihän puuttuu vielä senkin jälkeen, kun olet sen "yhden" jo sinne toimittanutkin. Nerokkuutta! Ja taas jonotetaan mustalaisten kanssa kilpaa paperinippu kourassa. Tämä kaikki sen takia, että saat sen jälkeen odottaa 3 viikkoa kotona jälleen yhtä päätöstä. Minkä vitun takia esim. sitä työttömyyskorvaus paperia ei voida käsitellä heti, koska se on vain yksi vitun paperi. Kolme vitun viikkoa!!! Mikähän paperiralli tässä vielä syntyy, kun sosiaalitoimistosta pitäisi vongata riihikuivaa? Verilöyly.
Ei ole enää ahneudallakaan rajoja. Taas yksi fakta, minkä kaikki tietää, ilman, että se täällä kerrotaan. Mutta nyt alkaa jo mennä liian pitkälle. Jotta KeLan byrokratian rattaat saatiin asumistuen osalta pyörimään, siihen tarvitaan ns. T-lomake, eli ote talonkirjasta. Tätä noutaessani, piti odotella about 15min. Ei siinä mitään, lakisääteinen kahvitauko on aina lakisääteinen, mutta kun Avaran toimiston turpea rouva ilmoitti tämän A4:en maksavan 10€, tuntui se, kuin olisi avokämmenestä saanut. Olisin minä tuonkin rahan voinut turhempaankin tuhlata. Mistäköhän lähtien tämä(kin) paperi on tullut maksulliseksi? Onkohan tuollainen rahastus edes kaikkien lakipykälien mukaista? Epäilen...Saatana!!!
Vappukin pukkaa päällensä, samoin kuin tämä flunssa. Sikainfluenssa tai ei, tiukassa tuntuu olevan tällä sialla. Pitäisi kai saada itsensä tolpilleen, ennen suomalaisen työn juhlaa. Kommunistiksi en itseäni todellaakaan lue, mutta jotain kivaa kapinaa niissä taistolaislauluissa on, joita aina vappuna juottoloissa kuulee. Eli kai ainakin vappupäivänä pitää muutama tuoppi perinteisesti nauttia Gringossa, Panimossa tai jossain. Vapaaehtoisia völjyyn?
PS. Omistan sellaisen hienon punaisen t-paidan mitä komistaa ylväs CCCP kirjainjono. Pitäisiköhän tuollainen pukea vapun kunniaksi garderooppiani täydentämään? Ehkä...
sunnuntaina, huhtikuuta 26, 2009
Muista pyhittää lepopäivä
Sitä kun ei eilen tullut vihkiydyttyä alkoholin salaiseen maailmaan, toisinsanoin, ei kukaan kutsunut, ei luonnollisestikkaan ole silloin näin sunnuntai aamuna krapulakaan. Olo on eufoorinen. Siis kävinpä vaihtamassa kesäkiekot kotturaan, todetakseni vain, että talvirenkaat menee hankintaan ensi syksynä. Kukahan senkin lystin kustantaa? Jokatapauksessa kyykistelin pihalla vertikaalihymyn (rekkamiehen hymy) paistaessa iloisesti jo ennen kello kahdeksaa. Näin vältytään naapurien kanssa ahdistavilta keskusteluilta päivän poltavista paskantärkeistä asioista ja nokkelilta kysymyksiltä, tyyliin "Onko Tiukassa?" Reipas poika olen minä. Vieläkään en vaan käsitä, miksi tämä pari kertaa vuodessa tapahtuva rengas sessio on minulle niin vastenmielistä puuhaa.
Itseasiassa heräsin tänään jo klo 5.00 katsomaan NHL -kiekkoa. Koko viikonloppu on muutenkin mennyt enempi vähempi sohvan vankina penkkiurheilua harrastaessa, tosin kiekon MM-Kisoja en ole seurannut kuin Suomen pelin verran. Jalkapalloa ja NHL-kiekkoa on tullut tapitettua sitäkin enemmän, ja tänään jatketaan.
Nähtävästi kevät tekee tekosiaan myös musiikin kuunteluun, tai ainakin sen tyyliin. Vanhan kaluston Trashia ja Doomia on tullut kuunneltua paljolti. Ja varsinkin noita sen ajan B-luokan rässi jyriä, kuten Whiplash, Artillery, Incubus, Holy Moses, Razor, National Napalm Syndicate. Tämän viimeksi mainitun ensi levytys olikin pitkästä aikaa perkeleen miellyttävää kuunneltavaa, jos ei ota sitä turhan vakavasti. Enpä olekkaan kyseistä äänitettä kuunnellut sitten 80-luvun rilluvuosien. Pitänee vielä kaivaa Laaz Rockitit, Exumerit, Watchtowerit, Exciterit yms. jostain netin syövereistä soittimeen, koska ei niitä enää ole kaupan. Annihilatoria ja Destructionia pitänee myös pyörittää piiiitkästä aikaa. Tämä vain, että pääsee toteamaan niiden paskuuden. Kirveellä uhatenkaanhan noita helmiä ei enää levykauppojen hyllyiltä löydä. Panee tässä ihan harmittamaan, eli suomeksi vituttaamaan, kun olen noista "klassikoista" joskus nuoruudessa kalja himoissaan rahapulassa luopunut.
Jatketaan siis huonoksi havaitulla tyylillä kohti kommareiden juhlaa.
PS. Kuunnelkaa rässiä!!!
Itseasiassa heräsin tänään jo klo 5.00 katsomaan NHL -kiekkoa. Koko viikonloppu on muutenkin mennyt enempi vähempi sohvan vankina penkkiurheilua harrastaessa, tosin kiekon MM-Kisoja en ole seurannut kuin Suomen pelin verran. Jalkapalloa ja NHL-kiekkoa on tullut tapitettua sitäkin enemmän, ja tänään jatketaan.
Nähtävästi kevät tekee tekosiaan myös musiikin kuunteluun, tai ainakin sen tyyliin. Vanhan kaluston Trashia ja Doomia on tullut kuunneltua paljolti. Ja varsinkin noita sen ajan B-luokan rässi jyriä, kuten Whiplash, Artillery, Incubus, Holy Moses, Razor, National Napalm Syndicate. Tämän viimeksi mainitun ensi levytys olikin pitkästä aikaa perkeleen miellyttävää kuunneltavaa, jos ei ota sitä turhan vakavasti. Enpä olekkaan kyseistä äänitettä kuunnellut sitten 80-luvun rilluvuosien. Pitänee vielä kaivaa Laaz Rockitit, Exumerit, Watchtowerit, Exciterit yms. jostain netin syövereistä soittimeen, koska ei niitä enää ole kaupan. Annihilatoria ja Destructionia pitänee myös pyörittää piiiitkästä aikaa. Tämä vain, että pääsee toteamaan niiden paskuuden. Kirveellä uhatenkaanhan noita helmiä ei enää levykauppojen hyllyiltä löydä. Panee tässä ihan harmittamaan, eli suomeksi vituttaamaan, kun olen noista "klassikoista" joskus nuoruudessa kalja himoissaan rahapulassa luopunut.
Jatketaan siis huonoksi havaitulla tyylillä kohti kommareiden juhlaa.
PS. Kuunnelkaa rässiä!!!
perjantaina, huhtikuuta 24, 2009
Maistiaisia
Rässi dinosaurus Slayerin uutta hengentuotetta, ja todennäköisesti viimeiseksi jäävää sellaista, olisi tässä nyt tarjolla pienen palasen verran. Ja jos yhtään tätä biisiä on uskominen, mikään ei ole maailmassa muuttunut.
Tämä uutuus single ilmestyy muuten ilmeisesti vain 7`vinyylinä 5000kpl painoksena.
Kyseisen kappaleen saa myös minulta sähköpostiin, jos jollain tälle on pakottavaa tarvetta.
Tämä uutuus single ilmestyy muuten ilmeisesti vain 7`vinyylinä 5000kpl painoksena.
Kyseisen kappaleen saa myös minulta sähköpostiin, jos jollain tälle on pakottavaa tarvetta.
tiistaina, huhtikuuta 21, 2009
Pientä spekulaatiota
Jahas! Jääkiekon MM-kisat näkyisivät olevan taas ovella. Eletään siis 100% varmuudella kevättä. Tämän vuotisista kisoista ei ole kyllä odotettavissa ainakaan Suomen joukkueen kannalta mitään suuria suorituksia, tosin altavastaajana on ehkä Suomen jopa helpompi lähteä, kuin suosikkina. Toivotaan ainakin näin.
NHL -tähdet loistavat poissaolollaan ja muutoinkin joukkue vaikuttaa, ainakin paperilla, aika heikolta ja materiaaliltaan ehkä jopa kapealta. Valmentaja Jukka Jalosen valinnat aiheuttavat muutoinkin pientä ihmetystä.
Maalivahti puoli pitäisi kaiketi olla kunnossa. Loistavan tulokaskauden Nashvillessa pelannut, ja ensi esiintymisen MM-kisoissa tekevä Pekka Rinne ja loppukauden Tampa Bay Lightningissa veräjää vartionut Karri Rämö olivat helppoja valintoja, kun kerran Niklas Bäckström ei kisoihin lähtenyt. Luultavammin Rinne aloittaa ns. ykkösenä, Rämö aukoo luukkua ja Riksman polkee kuntopyörää ja roikkuu paikallisissa baareissa. Suomi ei muistaakseni koskaan ole kaatunut maalivahteihin, ja tuskin nytkään. Ainoa heikkous maalivahtipelissä näissä karkeloissa on vain kokemattomuus, mutta kisojen edetessä tämä on sitten nähtävissä. Toivottavasti kisoissa käytettävä iso kaukalo ei aiheuta myöskään probleemaa pieneen kaukaloon tottuneille NHL -vahdeille.
Kovinkaan tarkkaa tutkimusta en ole pelaajien terveydellisistä tilanteista ottanut, mutta juuri puolustuksen valintoja lähtisin kritisoimaan eniten. Onko nyt lähdetty hakemaan jopa liikaa erikoistilannepelaamista ja jätetty muutamat ns. kovat luut rannalle roikistelemaan. Jo 14. kisoihin lähtevä Petteri Nummelin on tietenkin oiva valinta ylivoimaan ja nopeisiin avauksiin, mutta kun joukkueessa ovat Niskala ja Koistinen, eli hieman samantyylisiä hyökkääviä puolustajia, putkahtaa esiin kysymys? Mistä näille kaikille hyökkäämään ja paljon ylivoimaan tottuneille "köyhän miehen Nummelineille" löytyy tilaa, ja sitä ylivoima aikaa? Teemu Laine voidaan kai laskea myös tähän offensiivisen osaamisen kategoriaan hyvän lämärin omaavana, mikä hänen onnekseen lähtee vielä rightin puolelta. Tämä varmasti on hänen vahvuus, ja jopa syy miksi kisoissa on.
Eli ylöspäin pelaaminen ja "viiva" pitäisi olla suurinpiirtein uomissaan. Mutta entäpä sitten, kun pitäisi aloittaa ukkojen siirtely oman maalin edestä ja vääntäminen kulmissa isoja Pohjois-Amerikkalaisia, ja miksei muitakin kovia maita vastaan. Näistä pelaajista tulee noissa väännöissä auttamattomasti lapasia ja lasista arvotavaraa pelihousuissaan piteleviä kurvailioita. Missä siis kaikki puolustavat puolustajat ja vahvat duunari "jässikät"? Yksi, tai kaksi sellaista, niin puolustus näyttäisi minun silmiin paljon kirkkaamalta.
Sanotaan, että hyökkäys on paras puolustus. Ehkä, Ehkä ei. Suomen hyökkäys ei minusta kyllä arsenaalillaan mikään suoranainenpelote ole. Selkeä ykkössentteri puuttuu, ellei Saku Koivu sitten saavu paikalle. Toinen seikka sitten onkin, onko Koivusta apuja? Jos viime vuoden kisoja muistellaan, niin eipä juurikaan. Mies on tainnut olla saman verran sairastuvalla, kuin jalkapallosta tuttu Jari Litmanen...tai no ei ehkä kuitenkaan. Sensijaan nuorempi Koivuista, eli Mikko olisi mielestäni sopinut Jalosen konseptiin vallan hyvin, mutta loukkaantuminen ja seurajoukkueen penseähkö suhtautuminen MM-kisoihin, ei tehnyt Koivun osallistumista kisoihin mahdolliseksi. Harmi. Hän olisi ollut SE johtava sentteri, ja ennenkaikkea loistava kahteen suuntaan pelaava sellainen. Toki Hytönen ja Jalosen suosikkipoju Santala, joista viimeksei mainittu on ihan järjetön veto, nämä kriterit täyttää, mutta ei lähellekkään samalla potentiaalilla. Voi olla, että Hytönen nousee vielä puolustus pelaamisellaan arvoonsa, mutta aika tämänkin näyttää. Voisin kaavailla häntä nelos -ketjuun Ruudun ja Komarovin väliin. Siinäpä säpinää ja ryskettä kentälle, kun nämä umpiluut pääsevät hämmentämään. Tosin varsin jäähyherkkiä ovat molemmat, mutta tosipeleissä ainakin Ruutu on mies paikallaan, olipa miehen pelitaidot sitten mitä hyvänsä. Roolipelaaminenhan on aikamme sana. Se, että tarvitaanko kahta samantyylistä vastustajan paidan alle pyrkivää pelaajaa, on sitten toinen seikka. Mutta kieltämättä ajatus Ruutu - Hytönen - Komarov troikasta kiehtoo tällaista fyysisen jääkiekon ystävää. Ja kukapa kovista taklauksista ei syttyisi?
Nimien Kerman ja Vahalahti tilalla olisin kyllä nähnyt kyvyiltään parempiakin pelaajia, esim Jypin Virtasen. Eihän Virtanen mikään härkä ole, mutta tämän vuoden SM-Liigan parhaan ketjun jäsenet, Immonen ja Pihlman kun joukkueessa ovat, niin varsin helpostihan Virtasenkin olisi nähnyt tuota parivaljakkoa täydentämässä. Olisipa siinä ollut kemialtaan heti valmis kenttä, eikä roolitusta olisi tarvinnut paljoa valmennuksen miettiä.
Kaiketi joukkue vielä täydentyy muutamalla pelaajalla. Ainakin dinosaurus Ville Peltosen (ylläri!) toipumista odotellaan. Mutta pahalta näyttää, mutta niin näytti vuonna 1992, jolloin eräs Pentti Matikainen kokosi nuoren ja ennakkoluulottoman joukkueen silloisen Tsekkoslovakkian kisoihin ja eteni ensimmäisen kerran loppuotteluun. Ja jos muistiní ei tee pahoja tepposiaan, tuona vuonna YLE ei edes kisoja televisioinut, vaan ne tulivat maksullisista kanavista. Eurosport yms. Ainoa ero tuohon vuoteen on se, että vaikkakin joukkue tänä vuonnakin on osittain nimetön, on se yllättävän vanha. Peräti 13 pelaajaa on yli 30. Yllättävän paljon siis. Eli olisiko nyt ollut sen pienen murroksen aika, ja jättää jo muutama ikoni kesä laitumille. Esim. Vahalahti, Peltonen 8jos nyt tulee), Niinimaa, Kapanen ja koota nuori kokematon jengi kisoihin, koska joskus sen ikäpolven on vaihduttava radikaalistikkin. Olisin mielelläni katsellut jo Toni Kähkösen, Erkinjuntin ja vaikka Kärppien Koiviston kisoissa kirmaamassa, mutta enhän minä näitä valintoja tee, enkä mitään mistään tiedäkkään. Kunhan spekuloin ja piereskelen! Että näin!
Toivotaan, että nyt pudotuspeli vaiheeseen päästäisiin, niin voisi ihan tunnelman vuoksi pelin tai kaksi ihan baarissa asti käydä kyyläämässä.
NHL -tähdet loistavat poissaolollaan ja muutoinkin joukkue vaikuttaa, ainakin paperilla, aika heikolta ja materiaaliltaan ehkä jopa kapealta. Valmentaja Jukka Jalosen valinnat aiheuttavat muutoinkin pientä ihmetystä.
Maalivahti puoli pitäisi kaiketi olla kunnossa. Loistavan tulokaskauden Nashvillessa pelannut, ja ensi esiintymisen MM-kisoissa tekevä Pekka Rinne ja loppukauden Tampa Bay Lightningissa veräjää vartionut Karri Rämö olivat helppoja valintoja, kun kerran Niklas Bäckström ei kisoihin lähtenyt. Luultavammin Rinne aloittaa ns. ykkösenä, Rämö aukoo luukkua ja Riksman polkee kuntopyörää ja roikkuu paikallisissa baareissa. Suomi ei muistaakseni koskaan ole kaatunut maalivahteihin, ja tuskin nytkään. Ainoa heikkous maalivahtipelissä näissä karkeloissa on vain kokemattomuus, mutta kisojen edetessä tämä on sitten nähtävissä. Toivottavasti kisoissa käytettävä iso kaukalo ei aiheuta myöskään probleemaa pieneen kaukaloon tottuneille NHL -vahdeille.
Kovinkaan tarkkaa tutkimusta en ole pelaajien terveydellisistä tilanteista ottanut, mutta juuri puolustuksen valintoja lähtisin kritisoimaan eniten. Onko nyt lähdetty hakemaan jopa liikaa erikoistilannepelaamista ja jätetty muutamat ns. kovat luut rannalle roikistelemaan. Jo 14. kisoihin lähtevä Petteri Nummelin on tietenkin oiva valinta ylivoimaan ja nopeisiin avauksiin, mutta kun joukkueessa ovat Niskala ja Koistinen, eli hieman samantyylisiä hyökkääviä puolustajia, putkahtaa esiin kysymys? Mistä näille kaikille hyökkäämään ja paljon ylivoimaan tottuneille "köyhän miehen Nummelineille" löytyy tilaa, ja sitä ylivoima aikaa? Teemu Laine voidaan kai laskea myös tähän offensiivisen osaamisen kategoriaan hyvän lämärin omaavana, mikä hänen onnekseen lähtee vielä rightin puolelta. Tämä varmasti on hänen vahvuus, ja jopa syy miksi kisoissa on.
Eli ylöspäin pelaaminen ja "viiva" pitäisi olla suurinpiirtein uomissaan. Mutta entäpä sitten, kun pitäisi aloittaa ukkojen siirtely oman maalin edestä ja vääntäminen kulmissa isoja Pohjois-Amerikkalaisia, ja miksei muitakin kovia maita vastaan. Näistä pelaajista tulee noissa väännöissä auttamattomasti lapasia ja lasista arvotavaraa pelihousuissaan piteleviä kurvailioita. Missä siis kaikki puolustavat puolustajat ja vahvat duunari "jässikät"? Yksi, tai kaksi sellaista, niin puolustus näyttäisi minun silmiin paljon kirkkaamalta.
Sanotaan, että hyökkäys on paras puolustus. Ehkä, Ehkä ei. Suomen hyökkäys ei minusta kyllä arsenaalillaan mikään suoranainenpelote ole. Selkeä ykkössentteri puuttuu, ellei Saku Koivu sitten saavu paikalle. Toinen seikka sitten onkin, onko Koivusta apuja? Jos viime vuoden kisoja muistellaan, niin eipä juurikaan. Mies on tainnut olla saman verran sairastuvalla, kuin jalkapallosta tuttu Jari Litmanen...tai no ei ehkä kuitenkaan. Sensijaan nuorempi Koivuista, eli Mikko olisi mielestäni sopinut Jalosen konseptiin vallan hyvin, mutta loukkaantuminen ja seurajoukkueen penseähkö suhtautuminen MM-kisoihin, ei tehnyt Koivun osallistumista kisoihin mahdolliseksi. Harmi. Hän olisi ollut SE johtava sentteri, ja ennenkaikkea loistava kahteen suuntaan pelaava sellainen. Toki Hytönen ja Jalosen suosikkipoju Santala, joista viimeksei mainittu on ihan järjetön veto, nämä kriterit täyttää, mutta ei lähellekkään samalla potentiaalilla. Voi olla, että Hytönen nousee vielä puolustus pelaamisellaan arvoonsa, mutta aika tämänkin näyttää. Voisin kaavailla häntä nelos -ketjuun Ruudun ja Komarovin väliin. Siinäpä säpinää ja ryskettä kentälle, kun nämä umpiluut pääsevät hämmentämään. Tosin varsin jäähyherkkiä ovat molemmat, mutta tosipeleissä ainakin Ruutu on mies paikallaan, olipa miehen pelitaidot sitten mitä hyvänsä. Roolipelaaminenhan on aikamme sana. Se, että tarvitaanko kahta samantyylistä vastustajan paidan alle pyrkivää pelaajaa, on sitten toinen seikka. Mutta kieltämättä ajatus Ruutu - Hytönen - Komarov troikasta kiehtoo tällaista fyysisen jääkiekon ystävää. Ja kukapa kovista taklauksista ei syttyisi?
Nimien Kerman ja Vahalahti tilalla olisin kyllä nähnyt kyvyiltään parempiakin pelaajia, esim Jypin Virtasen. Eihän Virtanen mikään härkä ole, mutta tämän vuoden SM-Liigan parhaan ketjun jäsenet, Immonen ja Pihlman kun joukkueessa ovat, niin varsin helpostihan Virtasenkin olisi nähnyt tuota parivaljakkoa täydentämässä. Olisipa siinä ollut kemialtaan heti valmis kenttä, eikä roolitusta olisi tarvinnut paljoa valmennuksen miettiä.
Kaiketi joukkue vielä täydentyy muutamalla pelaajalla. Ainakin dinosaurus Ville Peltosen (ylläri!) toipumista odotellaan. Mutta pahalta näyttää, mutta niin näytti vuonna 1992, jolloin eräs Pentti Matikainen kokosi nuoren ja ennakkoluulottoman joukkueen silloisen Tsekkoslovakkian kisoihin ja eteni ensimmäisen kerran loppuotteluun. Ja jos muistiní ei tee pahoja tepposiaan, tuona vuonna YLE ei edes kisoja televisioinut, vaan ne tulivat maksullisista kanavista. Eurosport yms. Ainoa ero tuohon vuoteen on se, että vaikkakin joukkue tänä vuonnakin on osittain nimetön, on se yllättävän vanha. Peräti 13 pelaajaa on yli 30. Yllättävän paljon siis. Eli olisiko nyt ollut sen pienen murroksen aika, ja jättää jo muutama ikoni kesä laitumille. Esim. Vahalahti, Peltonen 8jos nyt tulee), Niinimaa, Kapanen ja koota nuori kokematon jengi kisoihin, koska joskus sen ikäpolven on vaihduttava radikaalistikkin. Olisin mielelläni katsellut jo Toni Kähkösen, Erkinjuntin ja vaikka Kärppien Koiviston kisoissa kirmaamassa, mutta enhän minä näitä valintoja tee, enkä mitään mistään tiedäkkään. Kunhan spekuloin ja piereskelen! Että näin!
Toivotaan, että nyt pudotuspeli vaiheeseen päästäisiin, niin voisi ihan tunnelman vuoksi pelin tai kaksi ihan baarissa asti käydä kyyläämässä.
lauantaina, huhtikuuta 18, 2009
Winona's Big Brown Beaver
Kun kerran tuolla Guestbookin puolella oli puhetta tuosta Primuksesta ja Winona's Big Brown Beaver -kappaleesta, niin pannaan perkele videota kehiin, niin eipä jää kellekkään epäselväksi. Omalla tavallaan hauska biisi. Enjoy!
Tänään olisi Oulun Teatrialla edesmenneen Sentenced kitaristi ja hienon säveltäjän Miika Tenkulan muistotilaisuus. Valitettavasti kutsuista huolimatta en paikalle pääse, kiitos taloudellisen tilanteeni. Jokatapauksessa järjestämme omat memoriaalit kuunnellen Sentenced musiikkia koko hienon uran ajalta, unohtamatta tietenkään alkoholi pitoisia juomia. Ja vastaus on kyllä, kysymykseen soitetaanko sitä vanhaa Death Metal tyyliä. Onhan Sentencedin Death -kiekot suomen mittakaavasta perkeleen hienoja levyjä, tämän myöntää alan puritanistitkin.
Kokoelmaa illan varalle olen tässä työstänyt päiväni iloksi (suruksi), mikä on muodostunut aika vaikeaksi. Nyt olen sen saanut typistettyä 35 kappeleeseen, kun niitä alunperin oli yli neljäkymmentä. Haasteellista, mutta nostalgista touhua. Eli tällaista illalla.
Mutta ensin tämä Primus
Tänään olisi Oulun Teatrialla edesmenneen Sentenced kitaristi ja hienon säveltäjän Miika Tenkulan muistotilaisuus. Valitettavasti kutsuista huolimatta en paikalle pääse, kiitos taloudellisen tilanteeni. Jokatapauksessa järjestämme omat memoriaalit kuunnellen Sentenced musiikkia koko hienon uran ajalta, unohtamatta tietenkään alkoholi pitoisia juomia. Ja vastaus on kyllä, kysymykseen soitetaanko sitä vanhaa Death Metal tyyliä. Onhan Sentencedin Death -kiekot suomen mittakaavasta perkeleen hienoja levyjä, tämän myöntää alan puritanistitkin.
Kokoelmaa illan varalle olen tässä työstänyt päiväni iloksi (suruksi), mikä on muodostunut aika vaikeaksi. Nyt olen sen saanut typistettyä 35 kappeleeseen, kun niitä alunperin oli yli neljäkymmentä. Haasteellista, mutta nostalgista touhua. Eli tällaista illalla.
Mutta ensin tämä Primus
keskiviikkona, huhtikuuta 15, 2009
Top 100 levyt Nro 90: Possessed - Seven Churches
Kun tämän levyn tähtisikermä löysi itsensä tänään jälleen minun soittimestani, oli tähän väliin nyt hyvä laittaa tämäkin levy tänne, koska se tänne ehdottomasti kuuluu.
Samoihin aikoihin, kun eräät Slayerit ja Metallicat tekivät uraauurtavat levynsä, samalta Bay Arealta ponnisteli nyttemmin myös legendaksi tituleerattu Possessed. Tietynlainen esi-isä kyseinen orkesteri on myös Death Metallille, jota tämä nyt suurennuslasin alla oleva levy ehkä edustaa. Tällä levyllähän Possessed lanseerasi kyseisen Heavy Metallin alalajiksi muodostuneen Death Metal -nimikkeen. Samaa nimeähän kantaa myös tämän albumin viimeinen biisi. Toki tähän Death Metal patenttiin oli myös aikoinaan Bathoryn Quorthonilla (R.I.P) sanansa sanottavana, ja taidettiinpa siitä pientä vääntöä käydä myös Kerrangin ja Metal Hammerin sivuilla. Näin muistelisin. Kallistuisin kuitenkin tähän Possessediin, jonka vaikutteet on selvästi kuultavissa vielä tämänkin päivän döödsi -julkaisuissa.
Itselleni Possessed tuli tutuksi ensimmäisenä C-kasetti ajoilta. Luonnollisesti. Silloin tällainen Metallicaa, Death Angelia, Anthraxia yms. tyttöjen bändejä kuunnellut takatukka, ei oikein pysynyt mukana moisessa surisevasta mäiskeessä, mitä isot pojat kaljaa lipitelessä kuuntelivat. Liian rosoista sekamelskaa taisi olla kliinisempään soundiin tottuneelle märkäkorva räkänokalle. Mutta näin vuosien jälkeen tämä on paljastunut nerokkaaksi albumiksi kaikessa suoraviivaisuudessaan, vaikka sitä teknistä suorittamistakin löytyy.
Alunperin, ennen kuin tätä nykyä pyörätuolissa istuva Jeff Becerra astui basson ja mikin varteen, olivat bändissä jo vaikuttaneet: Mike Torrao ja Mike Sus. Perustamis vuonna laulajana toiminut Barry Fisk teki itsemurhan ja näin Becerra tuli kehiin. Legenda syntyi.
1984, vuosi bändin syntymän jälkeen ilmestyi tämä Seven Churches nimeä kantava, silloisella mittapuulla omanlaista uraa aukaiseva brutaali tuotos.
Levy alkaa loistavalla The Exorcist biisillä, jota mm. Cannibal Corpse mielestäni varsin onnistuneesti koveroi legendaarisella Hammer Smashed Face EP:llä. Samaisen kappaleen intro on muuten saman nimisestä elokuvasta (Manaaja), eli Mike Oldfieldin hieno sävellys Tubular Bells.
Kappaleet: Burning Hell, Evil Warriors, nimikkokappale Seven Churches ja jo mainittu Death Metal pitävät huolen, että tämä nyt 25 vuotias levy tulee kaivettua varmasti vielä kiikkustuolissakin soittimeen, mikä se soitin sitten tuohon aikaan onkaan. Tämä on perkeleellisen rankka levy vieläkin. Toki ainahan on tietenkin pieni vaara valaistua, ja polttaa kaikki rienaava musiikki.
Nykyään bändi pitelee pitkälti hiljaiseloa ja keikkailee harvakseltaan. Yksi syy on varmasti se, että Jeff on ainoa jäsen, joka on enää remmissä. Eli varsinaista Possessedia ei ole enää olemassa. Näillä harvoilla keikoilla Jeffin taustallahan jauhaa Sadistik Intent, joka myös tähditti viime vuoden Jalometallin keikkaa perkeleen hyvin. Lukuunottamatta sitä lopun härdellöintiä, josta taisin jo viime kesän Jalojen jälkeen avautuakkin.
Kesän keikka teki myös selväksi faktan, että myös nuorempi kuulijakunta on "Possun" löytäneet. Nykyajan nuoriso on tietoisempi vanhoista staroista noin muutenkin ja osaa kunnioittaa vanhaa kaartia jopa ehkä enemmän kuin me jo vanhat parrat. Hyvä näin.
JEFF BECERRA JALOMETALLISSA 2008
Hienoa oli bändi (Jeff) kaikkinensa vielä nähdä voimissaan sanaa julistamassa. Huhut nimittäin kertoo, että vahingossa luodin ampumavälikohtauksessa selkäänsä saanut laulajan tila olisi merkittävästi huonontunut heti Oulun vedon jälkeen. Tie kulki Helsingin ja Pariisin sairaaloiden kautta kotiin, jossa tutut ja perheenjäsenet toivottavasti pitävät tästä legendaarisesta, mutta jalat (pyörät) maassa pitävästä miehestä huolta.
Pientä pippelitietoa
-Yhtyeen silloinen kitarisri Lanny LaLonde vaikuttaa pientä nostetta joskus saaneessa Primus orkesterissa.
-Bändi teki tämän debyytin jälkeen vain yhden kokonaisen levyn ja yhden EP:en, ja sen jälkeen hajosi.
-Bändi yritti comebackkiä 1990-luvun alussa Miket Torraon johdolla, mutta huonolla menestyksellä. Jeff oli tällöin toipumassa.
SUPPORT POSSESSED!!!
tiistaina, huhtikuuta 14, 2009
Tuohellinen mämmiä
Tuhansia suklaamunia, tipuja, rairuohoa, narsisseja ja virvotkin on varvottu. Onneksi. Pyhät on siis takana, ja uudelleen syntymisen ja ylösnousemuksen juhlat juhlittu pääsiäisen merkeissä. Kaupallinen ilonjuhlahan tästäkin on yllättävästi saatu, niinkuin kaikista muistakin ns. hengellisistä juhlista. Poissa ovat jeesuksen kärsimykset ja muu paatos. Hyvä kuitenkin niin. Eipä tuo vanhoillisten pääsiäisen vietto onneksemme näy muussa kuin televisiossa.
Pääsiäiseen liittyy kaikkea syötävää, kuten mämmi. Tuo juopon ulosteelta näyttävä orgaaninen aine. Yllättävää muuten, että jeesuksen fanit ovat tämän kansallisruokammekin omineet jollain kepulikonsteille itselleen. Eli sitä kutsutaan juutalaisen hapattoman leivän vastineeski. Voi perkele! Kekseliästä. Niin, ja jopa suklaamunat symboloivat uutta elämää tjms jeesustelua. Anna mun taas kaikki kestää.
Yhtä asiaa ihmettelen. Mistä perkeleestä se pääsiäiskukko munii? Käsittääkseni kana on se, joka tuosta porukasta munii.
Ei minulla ollut taaskaan mitään asiaa.
Pääsiäiseen liittyy kaikkea syötävää, kuten mämmi. Tuo juopon ulosteelta näyttävä orgaaninen aine. Yllättävää muuten, että jeesuksen fanit ovat tämän kansallisruokammekin omineet jollain kepulikonsteille itselleen. Eli sitä kutsutaan juutalaisen hapattoman leivän vastineeski. Voi perkele! Kekseliästä. Niin, ja jopa suklaamunat symboloivat uutta elämää tjms jeesustelua. Anna mun taas kaikki kestää.
Yhtä asiaa ihmettelen. Mistä perkeleestä se pääsiäiskukko munii? Käsittääkseni kana on se, joka tuosta porukasta munii.
Ei minulla ollut taaskaan mitään asiaa.
keskiviikkona, huhtikuuta 08, 2009
Televisio on kriisissä
Henkilökohtaisesti minulla näkyy 56 kanavaa. On sanomattakin selvää, että suurin osahan näistä on ns. täytekanavia kanavapaketteihin. Määrä ei siis korvaa laatua, vaan juuri päinvastoin. Vaikka tuo olohuoneen keskipiste huutaa tuossa aamusta iltaan, ei sitä oikeastaan tule edes katsottua. Penikoiden kanssa on sen verran aina toimintaa, ettei sitä edes ehdi. Hyvä niin, sillä paskaa paskan perään ei kirvoita enää valtamaan sohvaa.
Väkipakolla aamu alkaa kuitenkin pikkukakkosen merkeissä, joka siis tulee tätä nykyä aamuisinkin. Toisaalta, ainakin meidän pesueessa se on aamuisin hyväkin asia. Onpa toinen vähempi lahkeessa roikkumasta. Mutta ne aamujen juontajat. Älkää nyt saatana! Puolet näyttävät juuri niiltä, ketkä todennäköisesti istuvat iltaa Tamperelaisissa taide/kulttuuri ravintoloissa paskaa jauhaen ja viiniä lipitellen. Osa on luultavasti valunut sieltä suoraa töihinkin, ainakin siitä mongeruksesta, jota myös puheeksi kutsutaan, päätellen. Ohjelmien taso on myös samoilla viivoilla juontajien kanssa. Siis missä ovat vanhat kunnon piirretyt? Maantiekiitäjät ja Tom & Jerryt yms, jotka murjoivat toisiaan, ammuskelivat viattomasti toisiaan ja kävivät ainaista ajojahtia ilman toivottua lopputulosta. Nykyään on vain pokemonit, digimonit, Harrit ja Dinot. Niin, ja tietysti Titi-Nalle, joka on onneksi poissa muodista ainakin meillä. Hyvä niin, sillä luulen, että Titi-Nallen Riitta on merkittävästi pilannut elämääni ja elämänlaatuani joutavilla rallatuksilla, jotka toistuvat joka perkeleen ohjelmassa.
Näitä pokemoneja ja digimoneja en ole ymmärtänyt koskaan. Ei mähdu meikäläisen kalloon, että joistain typeristä palloista tulee örvelöitä, jotka eivät edes ole pelottavia ja mitkä tottelevat mitä typerimpiä nimiä. Mm. nimet. Pikachu, Munclax ja Togepi, tuovat minulle lähinnä mieleen jotain sairasta Japanilaista pornoa tai yskänlääke merkkejä.
Oikeastaan minulle ainoa rauhallinen hetki television parissa on iltapäivät, jolloin tytöt ovat päiväunilla. Harvoin tietenkään nukkuvat yhtäaikaa, mutta jos tämä luonnonoikku joskus tapahtuu, ei silloinkaan luonnollisesti tule mitään järkeenkäypää tuosta rakkineesta. Päinvastoin. Remontointia, synnytystä, jeesustelua, sisustamista ja vielä hintahtava hyppysellinen remontointia. Thank you lord kajahtelee kaiuttista, kun amerikkaiset tekopyhyyden perikuvat saavat pelastuksen, vaikka sen pelastuksen teki tv-yhtiön palkkaama rakennus/remontointi firma, ja vielä todennäköisesti rakennusalalle sopivasti kuutamokeikkana. Sama toistuu näissä synnytys ohjelmissa, mitä MTV3:sen Ava ja nelosen Liv suoltaa. Kiitos menee jeesuksella, vaikka tosiasiassa lääkäri ja kätilö tekivät vain työnsä. Huhhuh! Thank you America, sinä televisio ohjelmien luvattu maa.
Entäpä tämän päivän dekkarit yms. Missä kaikki väkivalta, takaa-ajot ja ammuskelut? Ennen tarjoiltiin luuvitosta ja kyseltiin sitten alibin perään. Nykyään nörtit vahtaa ja selvittelee pahisten rötöksiä nenä kiinni monitorissa tai silmä mikroskoopissa. Ja näitä CSI New York, Miami, Ranua, tyylisiä sarjoja on näinä television syvän kriisin aikana lukemattomia joka kanavalla. Ei näin! Vanha Kettu ja Hercule Poirot takaisin ruutuun. Siinä vasta elegantteja herramiehiä, vaikkeivat väkivaltaa käyttäneetkään. Olihan tietenkin vielä nukkavierut Columbo ja Schimanski. Jälkimmäinenhän edusti sitä old school tyylistä kyttää, joka murjoi konnista tiedot ulos ja paskat housuun. Perkele! Hieno mies oli.
Sairaalasarjoista en edes jaksa avautua, koska näitä joutuu väkipakolla seuraamaan perhesovun säilyttämiseksi. Hienoa ristiin naimista saippuasarjojen tyyliin jokatapuksessa.
Onneksi tänä päivänä on urheilukanavia joka lähtöön. Eurosport, Espn America ja Canal+sport. Näitä tuleekin sitten töllättyä yömyöhään ja aamulla alkaakin sitten sama rumba pikkukakkosen muodossa. Ystävyyteni televisioon on rakoilemassa.
Väkipakolla aamu alkaa kuitenkin pikkukakkosen merkeissä, joka siis tulee tätä nykyä aamuisinkin. Toisaalta, ainakin meidän pesueessa se on aamuisin hyväkin asia. Onpa toinen vähempi lahkeessa roikkumasta. Mutta ne aamujen juontajat. Älkää nyt saatana! Puolet näyttävät juuri niiltä, ketkä todennäköisesti istuvat iltaa Tamperelaisissa taide/kulttuuri ravintoloissa paskaa jauhaen ja viiniä lipitellen. Osa on luultavasti valunut sieltä suoraa töihinkin, ainakin siitä mongeruksesta, jota myös puheeksi kutsutaan, päätellen. Ohjelmien taso on myös samoilla viivoilla juontajien kanssa. Siis missä ovat vanhat kunnon piirretyt? Maantiekiitäjät ja Tom & Jerryt yms, jotka murjoivat toisiaan, ammuskelivat viattomasti toisiaan ja kävivät ainaista ajojahtia ilman toivottua lopputulosta. Nykyään on vain pokemonit, digimonit, Harrit ja Dinot. Niin, ja tietysti Titi-Nalle, joka on onneksi poissa muodista ainakin meillä. Hyvä niin, sillä luulen, että Titi-Nallen Riitta on merkittävästi pilannut elämääni ja elämänlaatuani joutavilla rallatuksilla, jotka toistuvat joka perkeleen ohjelmassa.
Näitä pokemoneja ja digimoneja en ole ymmärtänyt koskaan. Ei mähdu meikäläisen kalloon, että joistain typeristä palloista tulee örvelöitä, jotka eivät edes ole pelottavia ja mitkä tottelevat mitä typerimpiä nimiä. Mm. nimet. Pikachu, Munclax ja Togepi, tuovat minulle lähinnä mieleen jotain sairasta Japanilaista pornoa tai yskänlääke merkkejä.
Oikeastaan minulle ainoa rauhallinen hetki television parissa on iltapäivät, jolloin tytöt ovat päiväunilla. Harvoin tietenkään nukkuvat yhtäaikaa, mutta jos tämä luonnonoikku joskus tapahtuu, ei silloinkaan luonnollisesti tule mitään järkeenkäypää tuosta rakkineesta. Päinvastoin. Remontointia, synnytystä, jeesustelua, sisustamista ja vielä hintahtava hyppysellinen remontointia. Thank you lord kajahtelee kaiuttista, kun amerikkaiset tekopyhyyden perikuvat saavat pelastuksen, vaikka sen pelastuksen teki tv-yhtiön palkkaama rakennus/remontointi firma, ja vielä todennäköisesti rakennusalalle sopivasti kuutamokeikkana. Sama toistuu näissä synnytys ohjelmissa, mitä MTV3:sen Ava ja nelosen Liv suoltaa. Kiitos menee jeesuksella, vaikka tosiasiassa lääkäri ja kätilö tekivät vain työnsä. Huhhuh! Thank you America, sinä televisio ohjelmien luvattu maa.
Entäpä tämän päivän dekkarit yms. Missä kaikki väkivalta, takaa-ajot ja ammuskelut? Ennen tarjoiltiin luuvitosta ja kyseltiin sitten alibin perään. Nykyään nörtit vahtaa ja selvittelee pahisten rötöksiä nenä kiinni monitorissa tai silmä mikroskoopissa. Ja näitä CSI New York, Miami, Ranua, tyylisiä sarjoja on näinä television syvän kriisin aikana lukemattomia joka kanavalla. Ei näin! Vanha Kettu ja Hercule Poirot takaisin ruutuun. Siinä vasta elegantteja herramiehiä, vaikkeivat väkivaltaa käyttäneetkään. Olihan tietenkin vielä nukkavierut Columbo ja Schimanski. Jälkimmäinenhän edusti sitä old school tyylistä kyttää, joka murjoi konnista tiedot ulos ja paskat housuun. Perkele! Hieno mies oli.
Sairaalasarjoista en edes jaksa avautua, koska näitä joutuu väkipakolla seuraamaan perhesovun säilyttämiseksi. Hienoa ristiin naimista saippuasarjojen tyyliin jokatapuksessa.
Onneksi tänä päivänä on urheilukanavia joka lähtöön. Eurosport, Espn America ja Canal+sport. Näitä tuleekin sitten töllättyä yömyöhään ja aamulla alkaakin sitten sama rumba pikkukakkosen muodossa. Ystävyyteni televisioon on rakoilemassa.
sunnuntaina, huhtikuuta 05, 2009
perjantaina, huhtikuuta 03, 2009
Vittujen kevät!
Auton lämmityslaitteen asento alkaa kääntyä jo siniselle alueelle, eli merkit viittaa siihen, että kevät ja kesä olisvat tulossa. En myönnä pitäväni kummastakaan vuodenajasta, mutta samapa tuo minulle. Sananlasku: Ei se baariin paista, pätee minuun vallan hyvin, koska en ole mikään ulkoiluihminen. Toki lenkkeilisin jos jalka antaisi tähän pienenkään mahdollisuuden. Jo viime kesästä asti vihoitellut kantapää ei anna vieläkään toipumisen merkkejä. Pitäisi kai mennä oikeasti lääkäriin, mutta kun sitä laiskistuu ja sen myötä pulskistuu. Kaikki kilot, mitkä viime suvena valui hien muodossa Stora Enson tehtaalle, ovat löytäneet tiensä Veitsiluodosta takaisin ruhooni.
Toinen varma kevään merkki on yleensä pultsareiden astuminen koloistaan katukuvaan. Yläosaton, kaikkien tätäkin blogia lukevien tuntema "Nikita" on taas vieläkin varmenpi kesän merkki. Missäköhän muuten ne alkon kulmilla ordäävät ja lauleskevat ketaleet oikein talvehtivat? Nukkuvatko kenties karhujen tapaan talviunta? Vai lentävätkö lintujen lailla etelän lämpöön? Täytyy ehkä ottaa ensi talvena selvää paremman puutteessa, ja ryhtyä ornitologiksi.
On muuten ollut havaittavissa, että kevät kaivaa minusta esille pieniä optimismin rippeitä, jotka ovat jääneet syystä tai toisesta aivojen sopukoihin killumaan. Luulen nimittäin vahvasti, että kauhuskenaarioni opiskelijaksi ryhtymiseen on toteutumassa. Paikallinen sanoma lehti kun väitti, että lähes kaikki hakeneet ovat päässeet Lappiaan opiskelemaan. Paino kuitenkin sanalle LÄHES. Siis käännänpä tämän optimistijollan jo heti näin aamupäivästä karille, ettei se ota minusta otetta. Onhan sentään perjantai.
Ajatuksena paluu "amis" -aikoihin ei edelleenkään kiehdo millään tavalla. Päinvastoin. 16-vuotiaitten ensimmäiset tissin koskettelut kertomukset pienillä mausteilla ei enää kiinnosta, ja pelkäänkin syrjäytyväni heti miten muista oppilas tovereistani. Vetävät vielä nekkuunkin kaupan päälle jossain urheilutunnin tiimellyksessä. Ei kai olisi kovinkaan kypsää takoa Bud Spencer tyyliin 20 vuotta nuorempia vekaroita päähän, jos tällainen konflikti pääsisi syntymään. Vai olisiko? Onkohan muuten "amisviikset" vielä kuuminta hottia? Sellaiset pitää ehdottomasti kasvattaa rehevästi ylähuulen päälle, sen olen jo päättänyt. Siis jos nyt en ole se LÄHES kouluun päässyt.
Huoh! Toivottavasti kesä edes toisi tullessaan muutakin kuin sateet. Tai sitten minun pitää oikeasti ottaa selvää näistä katujen miesten talvenvietto rituaaleista.
Viettäkää oikein vittumainen viikonloppu!
Toinen varma kevään merkki on yleensä pultsareiden astuminen koloistaan katukuvaan. Yläosaton, kaikkien tätäkin blogia lukevien tuntema "Nikita" on taas vieläkin varmenpi kesän merkki. Missäköhän muuten ne alkon kulmilla ordäävät ja lauleskevat ketaleet oikein talvehtivat? Nukkuvatko kenties karhujen tapaan talviunta? Vai lentävätkö lintujen lailla etelän lämpöön? Täytyy ehkä ottaa ensi talvena selvää paremman puutteessa, ja ryhtyä ornitologiksi.
On muuten ollut havaittavissa, että kevät kaivaa minusta esille pieniä optimismin rippeitä, jotka ovat jääneet syystä tai toisesta aivojen sopukoihin killumaan. Luulen nimittäin vahvasti, että kauhuskenaarioni opiskelijaksi ryhtymiseen on toteutumassa. Paikallinen sanoma lehti kun väitti, että lähes kaikki hakeneet ovat päässeet Lappiaan opiskelemaan. Paino kuitenkin sanalle LÄHES. Siis käännänpä tämän optimistijollan jo heti näin aamupäivästä karille, ettei se ota minusta otetta. Onhan sentään perjantai.
Ajatuksena paluu "amis" -aikoihin ei edelleenkään kiehdo millään tavalla. Päinvastoin. 16-vuotiaitten ensimmäiset tissin koskettelut kertomukset pienillä mausteilla ei enää kiinnosta, ja pelkäänkin syrjäytyväni heti miten muista oppilas tovereistani. Vetävät vielä nekkuunkin kaupan päälle jossain urheilutunnin tiimellyksessä. Ei kai olisi kovinkaan kypsää takoa Bud Spencer tyyliin 20 vuotta nuorempia vekaroita päähän, jos tällainen konflikti pääsisi syntymään. Vai olisiko? Onkohan muuten "amisviikset" vielä kuuminta hottia? Sellaiset pitää ehdottomasti kasvattaa rehevästi ylähuulen päälle, sen olen jo päättänyt. Siis jos nyt en ole se LÄHES kouluun päässyt.
Huoh! Toivottavasti kesä edes toisi tullessaan muutakin kuin sateet. Tai sitten minun pitää oikeasti ottaa selvää näistä katujen miesten talvenvietto rituaaleista.
Viettäkää oikein vittumainen viikonloppu!
keskiviikkona, huhtikuuta 01, 2009
Top 100 levyt Nro: 91 Beherit - Drawing Down The Moon
Jos minulta kysytään, kuka loi Black Metallin, on vastaus seuraava: Venom, Bathory, Mayhem ja 1989 perustettu Beherit Suomesta. Ja juuri tuossa kronologisessa järjestyksessä. Suomineidon alapäässä oli tuolloin muutenkin aika vakava tulehdus, suolsihan se noihin aikoihin mm. Barathrumin, Archgoatin ja Impaled Nazarenen kaltaisia, kansainvälisestikkin tunnettuja valonkantajaa kumartavia akteja.
Drawing Down The Moon, joka lasketaan ensimmäiseksi viralliseksi Beherit -täyspitkäksi, on jo sellaisenaan legenda ja Bathoryn jälkeen varmaan eniten koveroitu bändi alan genressä. Ensimmäinen ns. täyspitkä Oath Of The Black Blood oli koottu käsittääkseni ensimmäisestä demosta ja Dawn of Satan's Millenium -EP:stä ja oli levy yhtiön käpäytys, ja näin bändi itse ei laske tätä omissa levytyksissään kokonaiseksi albumiksi. Tämän Drawing Down The Moonin jälkeenhän bändi muuttuikin jo sitten lähinnä laulaja/kitaristi Nuclear Holocausto (vittu, näitä nimiä) sooloprojektiksi ja suolsi jotain ambient syntikka häröilyä. Näitä en ole edes vaivautunut kuuntelemaan, eikä ole edes haluja.
Mutta sepä siitä. Levyhän sinällänsä vaatii aika paljon kuuntelijalta, mutta avautuessaan kaikessa pelonsekaisuudessaan, tätä ei turhaan haukuta ja pidetä yhtenä suurimmista vaikuttajista, siinä missä Norjan nokinäppienkin kulttilevyt. Miksikään monipuoliseksi musisoinniksihan tätä ei voida lukea, mutta tiivis paketti pitää otteessaan kuulijansa tiukasti, eikä vähiten Nuclear Holocauston kähinöiden ja kuiskailuiden takia. Pelottavaa. Ja olipa tässä jo tuolloin sitä syntikkaa mukana, mikä oikeastaa tuli Black Metalliin mukaan jonkinlaisena muotivillityksenä vasta myöhemmin. Kappaleet: Salomon's Gate Nocturnal Evil ja Gate Of Nanna pitävät huolen siitä, että tämä levytys nousee arvoon arvaamattomaan, mutta valitettavasti tämä infernaalinen ja kylmä tuotos pitää sisällään myös kärryllisen verran paskaa.
Vaikka tänään on aprillipäivä, on ilo ja suru kertoa, että Beheritiltä on tuleva uusi studio lämiskä pääsiäisen iloa ja uskovaisten surua keventämään. Promoahan tästä ei edes lähetetä mm. levy yhtiöille, eli pienellä mielenkiinnolla odotetaan, mitä Engram nimeä totteleva levy pitää sisällään. Levyn ennakkokuuntelu oli muuten viime torstaina, eli eiköhän kohta jotain pientä uteliaimmille ole kerrottavissa. Hivenen skeptisesti toistaiseksi suhtaudun koko tulevaan "spektaakkeliin", mutta aika näyttää.
Alla Engramin biisilista:
Axiom Heroine
Destroyer of Thousand Worlds
All in Satan
Pagan Moon
Pimeyden Henki
Suck My Blood
Demon Advance
Ja jälleen pientä nippelitietoa.
-Nuclear Holocaust alias Marko Laiho tunnetaan myös nimellä DJ Gamma.
-Thy Serpent nokkamies ja levy yhtiö Spikefarmin (Spinen alajärjestö) vastaava Sami Tenetz on tätä nykyä Beheritin täysipäiväinen jäsen. Eli onkohan tässä odoteltavissa jopa keikkoja?!
Drawing Down The Moon, joka lasketaan ensimmäiseksi viralliseksi Beherit -täyspitkäksi, on jo sellaisenaan legenda ja Bathoryn jälkeen varmaan eniten koveroitu bändi alan genressä. Ensimmäinen ns. täyspitkä Oath Of The Black Blood oli koottu käsittääkseni ensimmäisestä demosta ja Dawn of Satan's Millenium -EP:stä ja oli levy yhtiön käpäytys, ja näin bändi itse ei laske tätä omissa levytyksissään kokonaiseksi albumiksi. Tämän Drawing Down The Moonin jälkeenhän bändi muuttuikin jo sitten lähinnä laulaja/kitaristi Nuclear Holocausto (vittu, näitä nimiä) sooloprojektiksi ja suolsi jotain ambient syntikka häröilyä. Näitä en ole edes vaivautunut kuuntelemaan, eikä ole edes haluja.
Mutta sepä siitä. Levyhän sinällänsä vaatii aika paljon kuuntelijalta, mutta avautuessaan kaikessa pelonsekaisuudessaan, tätä ei turhaan haukuta ja pidetä yhtenä suurimmista vaikuttajista, siinä missä Norjan nokinäppienkin kulttilevyt. Miksikään monipuoliseksi musisoinniksihan tätä ei voida lukea, mutta tiivis paketti pitää otteessaan kuulijansa tiukasti, eikä vähiten Nuclear Holocauston kähinöiden ja kuiskailuiden takia. Pelottavaa. Ja olipa tässä jo tuolloin sitä syntikkaa mukana, mikä oikeastaa tuli Black Metalliin mukaan jonkinlaisena muotivillityksenä vasta myöhemmin. Kappaleet: Salomon's Gate Nocturnal Evil ja Gate Of Nanna pitävät huolen siitä, että tämä levytys nousee arvoon arvaamattomaan, mutta valitettavasti tämä infernaalinen ja kylmä tuotos pitää sisällään myös kärryllisen verran paskaa.
Vaikka tänään on aprillipäivä, on ilo ja suru kertoa, että Beheritiltä on tuleva uusi studio lämiskä pääsiäisen iloa ja uskovaisten surua keventämään. Promoahan tästä ei edes lähetetä mm. levy yhtiöille, eli pienellä mielenkiinnolla odotetaan, mitä Engram nimeä totteleva levy pitää sisällään. Levyn ennakkokuuntelu oli muuten viime torstaina, eli eiköhän kohta jotain pientä uteliaimmille ole kerrottavissa. Hivenen skeptisesti toistaiseksi suhtaudun koko tulevaan "spektaakkeliin", mutta aika näyttää.
Alla Engramin biisilista:
Axiom Heroine
Destroyer of Thousand Worlds
All in Satan
Pagan Moon
Pimeyden Henki
Suck My Blood
Demon Advance
Ja jälleen pientä nippelitietoa.
-Nuclear Holocaust alias Marko Laiho tunnetaan myös nimellä DJ Gamma.
-Thy Serpent nokkamies ja levy yhtiö Spikefarmin (Spinen alajärjestö) vastaava Sami Tenetz on tätä nykyä Beheritin täysipäiväinen jäsen. Eli onkohan tässä odoteltavissa jopa keikkoja?!
tiistaina, maaliskuuta 31, 2009
Ahdin määrää tahdin
Suopunki ralli 2009 on sitten kurvailtu. Maaliin taaperrettiin sijalle 14, mutta eipä jäänyt kerrottavaa tuleville sukupolville. Auton ahtopaineiden katoaminen heti ensimmäisellä pätkällä löi jo sinetin koko päivälle, ja eroa kärkeen tuli varttia vaille viikko. Toimivalla autolla olisi tullut kevyesti kympin sakkiin. Muutoin tunnelma oli varsin leppoisa. Suuta pieksettiin suuntaan jos toiseen. Tällaista sen pitäisikin olla.
TIIVISTÄ TUNNELMAA JA TOHINAA JASKAN JA JARIN AUTON YMPÄRILLÄ
EK 3
Perkeleen hienot tiethän siellä oli, ja tämänvuotisen tunturi rallin ajaneilla oli tietty etu, koska samat pätkät ajettiin läpi, ja vielä samaan suuntaan. Eli vanhat spooritkin vielä tienpohjasta löytyi. Kieltämättä sen ensimmäisen erikoiskokeen viimeiset 4-5km olisi huoletta voinut jättää ajamatta. Tie oli kai tarkoitettu lähinnä off-road autoille, eli rallin kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä. Kakkospätkä oli perinteinen metsäautotie ilman sen kummempia kommervenkkejä. Mutta kolmonen oli pirun hieno korkeuseroineen ja ylityksineen. Viimeinen tulikin jo pieni pilke silmäkulmassa jutellen jo niitä näitä.
Katsotaan nyt mikä sitä autoa riivaa ja nuollaan haavat. Kesällä on sitten taas toiset tohinat, ja toivottavasti sitä tohinaa kuuluu myös konepellin alta.
TIIVISTÄ TUNNELMAA JA TOHINAA JASKAN JA JARIN AUTON YMPÄRILLÄ
EK 3
Perkeleen hienot tiethän siellä oli, ja tämänvuotisen tunturi rallin ajaneilla oli tietty etu, koska samat pätkät ajettiin läpi, ja vielä samaan suuntaan. Eli vanhat spooritkin vielä tienpohjasta löytyi. Kieltämättä sen ensimmäisen erikoiskokeen viimeiset 4-5km olisi huoletta voinut jättää ajamatta. Tie oli kai tarkoitettu lähinnä off-road autoille, eli rallin kanssa sillä ei ollut mitään tekemistä. Kakkospätkä oli perinteinen metsäautotie ilman sen kummempia kommervenkkejä. Mutta kolmonen oli pirun hieno korkeuseroineen ja ylityksineen. Viimeinen tulikin jo pieni pilke silmäkulmassa jutellen jo niitä näitä.
Katsotaan nyt mikä sitä autoa riivaa ja nuollaan haavat. Kesällä on sitten taas toiset tohinat, ja toivottavasti sitä tohinaa kuuluu myös konepellin alta.
torstaina, maaliskuuta 26, 2009
Top 100 levyt Nro 92: Children Of Bodom - Hatebreeder
Jos Children of Bodomin tuotannosta pitäisi nimetä SE albumi, tämä voisi olla sellainen. Bodom järven penikathan jakaa kuulijakuntaa moneen eri kastiin. Yleensähän tämä orkesteri tituleerataan ammattikoulu heviin tai einiin -true kamaksi, jota kaikkien puritanistien tulee välttää ja vihata. Osa taas kuuntelee Bodomia lähinnä soittajien teknisen suorittamisen takia. Mikäs siinä, taitavia muusikon retkuja ovat kaikki. Itse ehkä kuulun tähän jälkimmäiseen, vaikka en sen järjettömän tilutuksen ystäväksi itseäni laskekkaan. Ja onhan niillä perkeleen tiukkoja biisejä lähes joka albumilla, mutta tämä on näistä kokonaisuutena ehkä paras ja minun soittimessani eniten viihtynyt. Ei tosin pitkiin aikoihin.
Tämä järjestyksessään toinen Bodom -levy loi ehkä sen tyylin ja linjan josta yhtye tänä päivänä tunnetaan maailmalla. Eli tilutusta, kitara -melodioita, tarttuvia kertösäkeitä ja vielä lapiollinen tilutusta. Ensimmäinen levytys "Something Wild" oli ehkä vielä Bodomin mittapuulla aika hakemista, vaikka varsin kypsältä sekin jo osittain vaikutti. Tätä nyt syynissä olevaa Hatebreeder -albumia seurannut "Follow the Reaper" oli mielestäni kokolailla heikoin esitys, jos tätä uusinta ei lasketa. Bloodrunk nimeä kantava uutukainen kun mielestäni keskittyi olemaan jopa turhamaisen yksinkertainen ja näin ehkä jenkki markkinoille suunnattua (myyvämpää) metalcore paskaa. Vai onko kitaristi/laulaja Laihon melodia -suoni tyrehtynyt?
Soundin puolesta tämä on ehkä turhankin puhdas, jos vertaa esim. Hate Crew Deathroll:in junttasoundiin. Eli siinä mielessä parannettavaa jäi. Materiaali antaisi nimittäin ehdottomasti periksi aggressiivisemmalle ja jykevämmälle soundille. Eli miinukset siitä miksaaja Mikko Karmilalle.
Entäpä ne parhaat virret tällä levyllä. Huonoa biisiä ei ole, mutta kohokohdiksi mainitsisin ainakin kakkosbiisi, Silent Night, Bodom Night ja levyn päättävä hämyisesti alkava Downfall, mikä on minun arvosteluasteikossa se paras Bodom -biisi yhdessä Needled 24/7 kanssa.
Pientä nippelitietoa:
- Ensimmäisen kappaleen "Warheartin" puhe intro on elokuvasta Amadeus.
- Japanin bonus kappeleena on Stone -klassikko "No Commands". Sinällänsä hauska yhteensattuma, että Stone kitaristi Roope Latvala liittyi bändiin myöhemmin. Kova kitaristi hänkin.
tiistaina, maaliskuuta 24, 2009
Väsäystä ja näpertämistä.
Jassoo! Ensi viikonlopun kisa lähestyy ja kausi alkaa sen jälkeen olla taputeltu.
Tämä kausi minun osaltani typistyi siis kahteen kisaan talven osalta. Eli Kemiin ja tähän tulevaan Suopunki ralliin. Ainakin näillä näkymin. Toki eihän sitä kesästä vielä tiedä.
Paljon on mahdollista, että ympyrä sulkeutuu myös täysin, koska homma aloitettiin samaisesta kisasta vuonna 2003. Paljon on siis nähty, mutta ei koettu. Lukuisia keskeytyksiä, mutta myös muutama onnistuminen. Ainoastaan tuleva ja vallitseva rahatilanne tulee siis astumaan myös tämän ainoan harrastuksen varpaille kokopainollaan. Muutenhan tätä päristelyä kyllä mielellään jatkaisi. Eikä tilannetta helpota ainakaan ensi vuoden sääntömuutokset, jotka tekevät mukavan reijän harrastajan lompakkoon. N. 1000-1200 euroa per sierainpari. Kiitos autourheilun kattojärjestön.
Toki turvallisuuteen tulee ja pitääkin satsata, mutta kohtuus niissäkin. Tosin on aina verrattavissa, että auton suorituskyvyn lisäämiseksi ollaan tuo summa valmiita maksamaan miltei heti. Mutta...
Eli varmaan tämä loppuviikko menee tallissa, yms...paskan jauhannassa. Tänään ilmeisesti jotain "säätöä" tietokoneella. Tämä on perkele nykyaikaa!
...niin! Ja kun vielä sunnuntaina ajetaan ralli sprinttiä samalla suunnalla, on viikonloppu sopivan täynnä pakokaasua. Arvoitukseksi jää, pitääkö tässä jäädä Kemijärven korpimaisemiin ihan yöksi. Hullujen hommaa mahtanee olla se. Senhän tietää varmuudella, miten siinäkin käy, jos tämä toteutuu. Etsin siis kuumeisesti kyytiä lauantain jälkeen kotiin, kun edelleenkään ei ole sitä rahaa. Mutta katellaanpa keväämmällä!
PS. Meidän kilpailu numero viikonlopun kisassa on muuten, ei enempää eikä vähempää, kuin nro: 88! Niin, että 88 vain kaikille. :)
Tämä kausi minun osaltani typistyi siis kahteen kisaan talven osalta. Eli Kemiin ja tähän tulevaan Suopunki ralliin. Ainakin näillä näkymin. Toki eihän sitä kesästä vielä tiedä.
Paljon on mahdollista, että ympyrä sulkeutuu myös täysin, koska homma aloitettiin samaisesta kisasta vuonna 2003. Paljon on siis nähty, mutta ei koettu. Lukuisia keskeytyksiä, mutta myös muutama onnistuminen. Ainoastaan tuleva ja vallitseva rahatilanne tulee siis astumaan myös tämän ainoan harrastuksen varpaille kokopainollaan. Muutenhan tätä päristelyä kyllä mielellään jatkaisi. Eikä tilannetta helpota ainakaan ensi vuoden sääntömuutokset, jotka tekevät mukavan reijän harrastajan lompakkoon. N. 1000-1200 euroa per sierainpari. Kiitos autourheilun kattojärjestön.
Toki turvallisuuteen tulee ja pitääkin satsata, mutta kohtuus niissäkin. Tosin on aina verrattavissa, että auton suorituskyvyn lisäämiseksi ollaan tuo summa valmiita maksamaan miltei heti. Mutta...
Eli varmaan tämä loppuviikko menee tallissa, yms...paskan jauhannassa. Tänään ilmeisesti jotain "säätöä" tietokoneella. Tämä on perkele nykyaikaa!
...niin! Ja kun vielä sunnuntaina ajetaan ralli sprinttiä samalla suunnalla, on viikonloppu sopivan täynnä pakokaasua. Arvoitukseksi jää, pitääkö tässä jäädä Kemijärven korpimaisemiin ihan yöksi. Hullujen hommaa mahtanee olla se. Senhän tietää varmuudella, miten siinäkin käy, jos tämä toteutuu. Etsin siis kuumeisesti kyytiä lauantain jälkeen kotiin, kun edelleenkään ei ole sitä rahaa. Mutta katellaanpa keväämmällä!
PS. Meidän kilpailu numero viikonlopun kisassa on muuten, ei enempää eikä vähempää, kuin nro: 88! Niin, että 88 vain kaikille. :)
perjantaina, maaliskuuta 20, 2009
Pihabongari
Olen jo pari päivää pihapoliisin tavoin bongaillut ulos. Eipä näy enää naapurin alkuasukasta, juntteuden perikuvaa ja sosiaalipsykopaattia pihalla käyskentelässä ihmisten ilona. Hienoa. Hän on nimittäin muuttanut. Henkilökohtainen ulkonaliikkumiskielto voitanee siis ainakin asteittain kumota. Merkit tähän muuttoa koskevaan ilouutiseen ovat ainakin vahvat. Peräkärryllä rahdatun tavaran määrä ja ikkunoista poistetut verhot ovat ainakin hyviä viitteitä.
Jotain elämää suurempaa on siis sittenkin olemassa, koska huutoihini ja rukouksiini on vastattu.
Pohjimmiltaan hän taisi kuitenkin olla hyväsydämminen ja yksinäinen ihminen. Muutamana aamuna hän jopa aamuvarhaisella kolasi lumet pois jopa meidänkin auton ympäriltä ja avulias oli noin muutoinkinkin (havaitsenko tässä nyt itsessä pientä sympatiaa tätä mieltäni piinannutta henkilöä kohtaa?). Mutta sen turpansa olisi voinut pitää kiinni. Siihen se aina jostain pelmahti paikalle ja sepitti juttujaan lähes joka kerta kun ulos uskaltauduit. Se oli siis ihan oikeasti välillä niin rasittavaa, että ärräpäitä sivaltelin ääneen mennessäni. Ja ne mukamas hauskat puujalka -vitsit. Aaaarggghhh! Niistä "vitseistä" päätellen olisi voinut olla teekkari tai jotain. Mutta eipä tainnut olla. Pikemminkin päinvastoin.
Tänään olisi kai tiedossa vaihdelaatikon asennusta. Ensi viikolla kun pitäisi talvikausi päättää perinteisessä Suopunki rallissa Kemijärven maisemissa. Eli hikinen ehtoo tiedossa. Minähän en tunnetusti näihin menoihin osallistu, peukalon sijainti kämmenessä kun on mitä on. Keskityn sensijaan näperrykseen ja suun soittoon kaljan lipityksen ohessa. Jonkun sekin rooli on otettava.
Jotain elämää suurempaa on siis sittenkin olemassa, koska huutoihini ja rukouksiini on vastattu.
Pohjimmiltaan hän taisi kuitenkin olla hyväsydämminen ja yksinäinen ihminen. Muutamana aamuna hän jopa aamuvarhaisella kolasi lumet pois jopa meidänkin auton ympäriltä ja avulias oli noin muutoinkinkin (havaitsenko tässä nyt itsessä pientä sympatiaa tätä mieltäni piinannutta henkilöä kohtaa?). Mutta sen turpansa olisi voinut pitää kiinni. Siihen se aina jostain pelmahti paikalle ja sepitti juttujaan lähes joka kerta kun ulos uskaltauduit. Se oli siis ihan oikeasti välillä niin rasittavaa, että ärräpäitä sivaltelin ääneen mennessäni. Ja ne mukamas hauskat puujalka -vitsit. Aaaarggghhh! Niistä "vitseistä" päätellen olisi voinut olla teekkari tai jotain. Mutta eipä tainnut olla. Pikemminkin päinvastoin.
Tänään olisi kai tiedossa vaihdelaatikon asennusta. Ensi viikolla kun pitäisi talvikausi päättää perinteisessä Suopunki rallissa Kemijärven maisemissa. Eli hikinen ehtoo tiedossa. Minähän en tunnetusti näihin menoihin osallistu, peukalon sijainti kämmenessä kun on mitä on. Keskityn sensijaan näperrykseen ja suun soittoon kaljan lipityksen ohessa. Jonkun sekin rooli on otettava.
torstaina, maaliskuuta 19, 2009
Top 100 levyt. Nro 93: Darkthrone - Transylvanian Hunger
Kun puhutaan ns. Black Metallin toisesta aallosta, puhutaan yleensä yhtyeistä: Burzum, Mayhem, Immortal, Satyricon, Darkthrone, jne jne. Ja vain Norjan osalta. Tuosta pirun riivaamasta porukasta pari ensimmäisenä mainittua myi varmaan levyjä osaksi ulkomusiikillistenkin seikkojen takia, vaikka kovia levyjä kumpainenkin teki.
Näistä Norjalais akteista Darkthrone tuli kuuluisaksi ennemminkin musiikkinsa takia, mistä lopulta kehittyi koko genren yksi tärkeimmistä vaikuttajista. Ainakin, jos puhutaan puhtaasti soundista, mikä on tänäkin päivänä ehkä se jäljitellyin. Sirkkelin lailla sahaavat kitarat ja näiden sulosointujen tuomat toistoon rakentuvat riffit ovat ilkeän kuuloista kuunneltavaa edelleenkin ja varsinkin tällä levyllä löytyy toistoa ehkä enemmän, kuin muilla levytyksillä. Tämän luulisi puuduttavan, mutta se ehkä tuokin esiin vain sen rujon kauneuden, mitä Black Metal voi parhaimmillaan olla. Joissain yhteyksissä on jopa väitetty, että tämä karu soundi tähän ja Under the Funeral Moon levylle olisi syntynyt puhtaasti tuurilla, joka johtui vähäisestä studioajasta ja tietenkin rahasta. Otappa näistäkin perseilyistä nyt selvää. Saattaa olla sitä kateellisten panetteluakin, mitä vahvasti epäilen, mutta kyllähän tässä on varhaiset Beheritit kuunneltu hyvin läpi. Vittuakos noista. Mielestäni tämän levyn jälkeen bändi syyllistyi siihen surullisen kuuluisaan itsensä apinointiin, nykyisestä puunhalailusta ja telttailu teemoista puhumattakaan. Panzerfaust meni vielä, vaikka Nocturno Culto sen kiljupäissään laulaa luikauttikin.
On perkeleen vaikea nimetä niitä Darkthrone levytyksiä, mitä tälle listalle kelpuuttaisin. Pieni visio siitä on, mutta aika näyttää. Tämä on yksi ja Under the Funeral Moon on se toinen, mikä on mielestäni ehdottomasti paras. Siitä myöhemmin.
Pientä nippelitietoa kyseisestä äänitteestä.
-Varg Vikernes sanoitti 4 viimeistä biisiä tälle levylle. Eli jotain yhteyksiä sinne "alamaailman" porukkaan oli.
-Osassa painetuista levyn takakansista lukee muuten teksti: Norsk Arysk Black Metal, ja osassa pelkästään True Norwegian Black Metal. Osassa taas molemmat. Tuo ensin mainittu lausahdus jättää tuskin mitään epäselvyyksiä. Eli levyn kannessa Fenrizin kädessä oleva kynttilänjalka on tuskin se juutalaisten käyttämä Menora, vai millä nimellä se nyt kulkeekaan.
Näistä Norjalais akteista Darkthrone tuli kuuluisaksi ennemminkin musiikkinsa takia, mistä lopulta kehittyi koko genren yksi tärkeimmistä vaikuttajista. Ainakin, jos puhutaan puhtaasti soundista, mikä on tänäkin päivänä ehkä se jäljitellyin. Sirkkelin lailla sahaavat kitarat ja näiden sulosointujen tuomat toistoon rakentuvat riffit ovat ilkeän kuuloista kuunneltavaa edelleenkin ja varsinkin tällä levyllä löytyy toistoa ehkä enemmän, kuin muilla levytyksillä. Tämän luulisi puuduttavan, mutta se ehkä tuokin esiin vain sen rujon kauneuden, mitä Black Metal voi parhaimmillaan olla. Joissain yhteyksissä on jopa väitetty, että tämä karu soundi tähän ja Under the Funeral Moon levylle olisi syntynyt puhtaasti tuurilla, joka johtui vähäisestä studioajasta ja tietenkin rahasta. Otappa näistäkin perseilyistä nyt selvää. Saattaa olla sitä kateellisten panetteluakin, mitä vahvasti epäilen, mutta kyllähän tässä on varhaiset Beheritit kuunneltu hyvin läpi. Vittuakos noista. Mielestäni tämän levyn jälkeen bändi syyllistyi siihen surullisen kuuluisaan itsensä apinointiin, nykyisestä puunhalailusta ja telttailu teemoista puhumattakaan. Panzerfaust meni vielä, vaikka Nocturno Culto sen kiljupäissään laulaa luikauttikin.
On perkeleen vaikea nimetä niitä Darkthrone levytyksiä, mitä tälle listalle kelpuuttaisin. Pieni visio siitä on, mutta aika näyttää. Tämä on yksi ja Under the Funeral Moon on se toinen, mikä on mielestäni ehdottomasti paras. Siitä myöhemmin.
Pientä nippelitietoa kyseisestä äänitteestä.
-Varg Vikernes sanoitti 4 viimeistä biisiä tälle levylle. Eli jotain yhteyksiä sinne "alamaailman" porukkaan oli.
-Osassa painetuista levyn takakansista lukee muuten teksti: Norsk Arysk Black Metal, ja osassa pelkästään True Norwegian Black Metal. Osassa taas molemmat. Tuo ensin mainittu lausahdus jättää tuskin mitään epäselvyyksiä. Eli levyn kannessa Fenrizin kädessä oleva kynttilänjalka on tuskin se juutalaisten käyttämä Menora, vai millä nimellä se nyt kulkeekaan.
tiistaina, maaliskuuta 17, 2009
Kohokohtia elämästäni 13.-17.3 2009
Vallan tomerana ja tiitteränä olen alkuviikon päivät ollut. Kaikkea pientä tuherrusta ja asioiden hoitoa on ollut rästissä jo pitkään. Syytä tähän saamattomuuteen ei ole löytynyt, vaikka olen siitä keskenäni käynyt pitkiä pohdiskeluja. Ja tämän pohdiskelun aikana näistäkin olisi jo puolet tehtynä.
Ilmeisesti tämä tiettyihin arkisiin kaavoihin kangistuminen lamaannuttaa aivoni, ettei mitään päiväjärjestyksestä poikkeavaa viitsi tehdä. Eikä jaksa. Tapaushan viittaa legendaariseen ja ainaiseen kesämökin maalamis, tai vaihtoehtoisesti sen katon korjaamis -dilemmaan. Siis jos olisi kesämökki. Eli Talvella ei voi, kesällä on liian kuuma, eikä sateella pysty.
Tämän alkuviikon olenkin sitten tuhlannut "kallisarvoista" aikaani muutamaan arkiseen askareeseen ja yrittänyt ottaa itseäni hellästi niskasta kiinni. Pankissa käyntiä, koulutukseen hakupapereiden täyttelyä, digiboxin päivitystä yms. Tulevaan Suopunki ralliinkin saatiin vihdoin osallistumispaperit lähetettyä. Ihan siis vain 15-20min. vieviä perus juttuja olen siis järjestellyt. Näistäkin pienistä askareista suurinosa hoitui kätevästi nostamatta ahteria tästä, misssä tälläkin hetkelle istun. Eli nenä kiinni näyttöpäätteessä. Mitään mahdottomia fyysisiä ponnisteluja ei siis tarvittu. Jostain syystä, kun oli töissä, nämä ihan normaali toimet tuli hoidettua aina automaattisesti. Vielä muutamia sähköposteja sinne sun tänne, ja alkaisivat nämä pienet päänvaivat niiltä osin olla kunnossa. Muistaakseni.
Viikonloppu vierähti oikeastaan lähinnä laiskotellessa ja olutta lipitellessä. Tosin baarien ilmapiiriä en käynyt haistelemassa. Niin, ja viskiäkin tuli juotua, ja vielä ihan pullonsuusta, koska laiskuutani en jaksanut vaappua keittiöön asti.
Nopealla analyysillä toimettomana olo tekee siis ihmisestä laiskan ja juopon. Vain lapset ja rahatilanne estävät tuon jälkimmäisen mätäpaiseen syntymisen. Ja toisaalta ei enää edes jaksa. Ainakaan kahta päivää enempää.
PS. Sunnuntaina tuli muuten haettua pizzaa ihan Torniosta saakka erään ystävä pariskunnan neuvosta. Karvakourathan siellä (yllättäen) lämää väänsi, mutta maha meni järjen edelle. Kieltämättä makuelämys ei vienyt kieltä perseeseen, mutta tämä Italialaisen keittiön tuote täyttäisi yhden lestadiolais -perheen tarpeet. Vai mitäpä sanotte tästä alla olevasta valokuvasta. Tuo pieni valkea tuossa keskellä, on tulitikku rasia. Kohtuus pitäisi olla kaikessa, mutta pienehkö kielimuuri tarjoilijan ja asiakkaan välilä ei tuonut ihan toivottua tulosta aterian koosta ja ongelmia tuotti myös krapulan tappajan ahtaaminen autoon.
Ilmeisesti tämä tiettyihin arkisiin kaavoihin kangistuminen lamaannuttaa aivoni, ettei mitään päiväjärjestyksestä poikkeavaa viitsi tehdä. Eikä jaksa. Tapaushan viittaa legendaariseen ja ainaiseen kesämökin maalamis, tai vaihtoehtoisesti sen katon korjaamis -dilemmaan. Siis jos olisi kesämökki. Eli Talvella ei voi, kesällä on liian kuuma, eikä sateella pysty.
Tämän alkuviikon olenkin sitten tuhlannut "kallisarvoista" aikaani muutamaan arkiseen askareeseen ja yrittänyt ottaa itseäni hellästi niskasta kiinni. Pankissa käyntiä, koulutukseen hakupapereiden täyttelyä, digiboxin päivitystä yms. Tulevaan Suopunki ralliinkin saatiin vihdoin osallistumispaperit lähetettyä. Ihan siis vain 15-20min. vieviä perus juttuja olen siis järjestellyt. Näistäkin pienistä askareista suurinosa hoitui kätevästi nostamatta ahteria tästä, misssä tälläkin hetkelle istun. Eli nenä kiinni näyttöpäätteessä. Mitään mahdottomia fyysisiä ponnisteluja ei siis tarvittu. Jostain syystä, kun oli töissä, nämä ihan normaali toimet tuli hoidettua aina automaattisesti. Vielä muutamia sähköposteja sinne sun tänne, ja alkaisivat nämä pienet päänvaivat niiltä osin olla kunnossa. Muistaakseni.
Viikonloppu vierähti oikeastaan lähinnä laiskotellessa ja olutta lipitellessä. Tosin baarien ilmapiiriä en käynyt haistelemassa. Niin, ja viskiäkin tuli juotua, ja vielä ihan pullonsuusta, koska laiskuutani en jaksanut vaappua keittiöön asti.
Nopealla analyysillä toimettomana olo tekee siis ihmisestä laiskan ja juopon. Vain lapset ja rahatilanne estävät tuon jälkimmäisen mätäpaiseen syntymisen. Ja toisaalta ei enää edes jaksa. Ainakaan kahta päivää enempää.
PS. Sunnuntaina tuli muuten haettua pizzaa ihan Torniosta saakka erään ystävä pariskunnan neuvosta. Karvakourathan siellä (yllättäen) lämää väänsi, mutta maha meni järjen edelle. Kieltämättä makuelämys ei vienyt kieltä perseeseen, mutta tämä Italialaisen keittiön tuote täyttäisi yhden lestadiolais -perheen tarpeet. Vai mitäpä sanotte tästä alla olevasta valokuvasta. Tuo pieni valkea tuossa keskellä, on tulitikku rasia. Kohtuus pitäisi olla kaikessa, mutta pienehkö kielimuuri tarjoilijan ja asiakkaan välilä ei tuonut ihan toivottua tulosta aterian koosta ja ongelmia tuotti myös krapulan tappajan ahtaaminen autoon.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
