Näistä Norjalais akteista Darkthrone tuli kuuluisaksi ennemminkin musiikkinsa takia, mistä lopulta kehittyi koko genren yksi tärkeimmistä vaikuttajista. Ainakin, jos puhutaan puhtaasti soundista, mikä on tänäkin päivänä ehkä se jäljitellyin. Sirkkelin lailla sahaavat kitarat ja näiden sulosointujen tuomat toistoon rakentuvat riffit ovat ilkeän kuuloista kuunneltavaa edelleenkin ja varsinkin tällä levyllä löytyy toistoa ehkä enemmän, kuin muilla levytyksillä. Tämän luulisi puuduttavan, mutta se ehkä tuokin esiin vain sen rujon kauneuden, mitä Black Metal voi parhaimmillaan olla. Joissain yhteyksissä on jopa väitetty, että tämä karu soundi tähän ja Under the Funeral Moon levylle olisi syntynyt puhtaasti tuurilla, joka johtui vähäisestä studioajasta ja tietenkin rahasta. Otappa näistäkin perseilyistä nyt selvää. Saattaa olla sitä kateellisten panetteluakin, mitä vahvasti epäilen, mutta kyllähän tässä on varhaiset Beheritit kuunneltu hyvin läpi. Vittuakos noista. Mielestäni tämän levyn jälkeen bändi syyllistyi siihen surullisen kuuluisaan itsensä apinointiin, nykyisestä puunhalailusta ja telttailu teemoista puhumattakaan. Panzerfaust meni vielä, vaikka Nocturno Culto sen kiljupäissään laulaa luikauttikin.
On perkeleen vaikea nimetä niitä Darkthrone levytyksiä, mitä tälle listalle kelpuuttaisin. Pieni visio siitä on, mutta aika näyttää. Tämä on yksi ja Under the Funeral Moon on se toinen, mikä on mielestäni ehdottomasti paras. Siitä myöhemmin.
Pientä nippelitietoa kyseisestä äänitteestä.
-Varg Vikernes sanoitti 4 viimeistä biisiä tälle levylle. Eli jotain yhteyksiä sinne "alamaailman" porukkaan oli.
-Osassa painetuista levyn takakansista lukee muuten teksti: Norsk Arysk Black Metal, ja osassa pelkästään True Norwegian Black Metal. Osassa taas molemmat. Tuo ensin mainittu lausahdus jättää tuskin mitään epäselvyyksiä. Eli levyn kannessa Fenrizin kädessä oleva kynttilänjalka on tuskin se juutalaisten käyttämä Menora, vai millä nimellä se nyt kulkeekaan.
