Pihabongari

Olen jo pari päivää pihapoliisin tavoin bongaillut ulos. Eipä näy enää naapurin alkuasukasta, juntteuden perikuvaa ja sosiaalipsykopaattia pihalla käyskentelässä ihmisten ilona. Hienoa. Hän on nimittäin muuttanut. Henkilökohtainen ulkonaliikkumiskielto voitanee siis ainakin asteittain kumota. Merkit tähän muuttoa koskevaan ilouutiseen ovat ainakin vahvat. Peräkärryllä rahdatun tavaran määrä ja ikkunoista poistetut verhot ovat ainakin hyviä viitteitä.

Jotain elämää suurempaa on siis sittenkin olemassa, koska huutoihini ja rukouksiini on vastattu.

Pohjimmiltaan hän taisi kuitenkin olla hyväsydämminen ja yksinäinen ihminen. Muutamana aamuna hän jopa aamuvarhaisella kolasi lumet pois jopa meidänkin auton ympäriltä ja avulias oli noin muutoinkinkin (havaitsenko tässä nyt itsessä pientä sympatiaa tätä mieltäni piinannutta henkilöä kohtaa?). Mutta sen turpansa olisi voinut pitää kiinni. Siihen se aina jostain pelmahti paikalle ja sepitti juttujaan lähes joka kerta kun ulos uskaltauduit. Se oli siis ihan oikeasti välillä niin rasittavaa, että ärräpäitä sivaltelin ääneen mennessäni. Ja ne mukamas hauskat puujalka -vitsit. Aaaarggghhh! Niistä "vitseistä" päätellen olisi voinut olla teekkari tai jotain. Mutta eipä tainnut olla. Pikemminkin päinvastoin.

Tänään olisi kai tiedossa vaihdelaatikon asennusta. Ensi viikolla kun pitäisi talvikausi päättää perinteisessä Suopunki rallissa Kemijärven maisemissa. Eli hikinen ehtoo tiedossa. Minähän en tunnetusti näihin menoihin osallistu, peukalon sijainti kämmenessä kun on mitä on. Keskityn sensijaan näperrykseen ja suun soittoon kaljan lipityksen ohessa. Jonkun sekin rooli on otettava.